B.7. Herra on oleva heidän Kuninkaansa; Miikan kirjan äärellä

B.7. Herra on oleva heidän Kuninkaansa; Miikan kirjan äärellä Profeetta Miika oli kotoisin maalta, pienestä Mooresetin kylästä, joka sijaitsi n. 30 km lounaaseen Jerusalemista. Paikka oli lähellä Pohjois-Filistean Gatia. Miika toimi profeettana Juudeassa noin v. 740 690 ekr., Juudan kuninkaiden Jootamin, Ahaksen ja Hiskian aikana ja profeettojen Jesajan ja Hoosean aikana. Miikan nimi merkitsee: kuka on Jumalan vertainen tai kuka on Herran kaltainen. Profeetta Miika varoitti kansaa epäjumalanpalvonnasta, sekä yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja sorrosta. Hän arvosteli ankarasti kansan päämiehiä ja pappeja ihmisten johtamisesta harhaan, ja korosti oikean jumalasuhteen tärkeyttä. Miika tunsi hyvin Mooseksen lain ja vetosi siihen puhuessaan. Tuomion julistusten lomassa Hän toi kansalle myös toivon näköaloja tulevaisuuteen ja sanomaa anteeksiantavasta, armollisesta Jumalasta. Pääasiassa hänen profetiansa koskivat Jerusalemia eli koko Juudan kansaa ja Samariaa eli koko Israelia. Kansojen keskuudessa elettiin tuolloin epävarmaa aikaa ja Miika tiesi, että todella vaikeat ajat olivat edessä. Hän tuli näkemään aikanansa Israelin tuhon. Hän seurasi myös Juudan kamppailua Assyrian hyökkäyksiä vastaan, joista se kuitenkin vielä pelastui Herran enkelin avulla. (2Kun. 19: 32-37) Vaikka Juuda pelastui tällä kertaa Assyrian käsistä, Miikan sanomassa korostui, miten molempien pääkaupungit tulevat kiviraunioiksi, jos kansa palvelee muita jumalia. (Miika 1:6; Jer.26:18 19) Profeetta Aamos oli profetoinut suurimmaksi osaksi Israelille, kun taas Miika saarnasi enemmän Juudan kansan parissa. Hän oli luultavasti mukana Hiskian suorittaessa uskonpuhdistusta kansansa keskuudessa. Samaan aikaan toiminut profeetta Jesaja, kuninkaan sukulaisena, liikkui ja saarnasi kuitenkin enemmän kuninkaan hovissa. Toisaalta Miika kohdisti puheensa myös kaikille kansoille. Hän välitti profetioidensa kautta Jumalan suuria pelastustekoja koko maailmalle, ja Messiasnäkymiä aina lopun aikoihin asti. Historiaa: Miikan aikana Juudan kuninkaina olivat Jootam (n.749-732), Ahas (n.732-716) ja Hiskia (n.716-687). Israelin kuninkaina olivat Pekah (n.752-732) ja Hoosea (n.732-723). (Vuosiluvuissa on pientä vaihtelua eri teosten kesken.) Kaikki Israelin kuninkaat tekivät sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Juudan kuninkaista Jootam kyseli Herran tahtoa, ja vaelsi vakaasti Herran, Jumalansa kasvojen edessä. Pakanallisia uhrikukkuloita hän ei kuitenkaan poistanut, ja kansa kävi yhä edelleen uhraamassa niillä. Kuningas Ahas vihoitti kauhistuttavilla teoillaan Herran, Israelin Jumalan. Hänen aikanaan Juuda joutui ympärillä olevien kansojen hyökkäysten kohteeksi. Herra antoi sen Aramin ja jopa Israelin kuninkaan käsiin. Mutta Ahas ei kääntynyt Jumalan puoleen, vaan veljeili Assyrian kuninkaan kanssa, pyytäen häneltä apua maahan hyökkääjiä vastaan. Assyrian kuninkaalle, hänen lahjomisekseen, Ahas lähetti kullat ja hopeat Herran temppelistä ja kuninkaan palatsista. Kun Aram oli voitettu, Ahas matkusti Damaskokseen, osoittamaan alamaisuuttaan auttajalleen. Käynnin jälkeen hän Assyrian kuninkaan avun tähden rakennutti vieraan pakanallisen jumalan alttarin Jerusalemin temppeliin ja toimitutti siellä uhrejaan. Herran, Israelin Jumalan alttarin hän siirsi pois sille kuuluvalta kunniapaikalta, johon Herra itse oli sen määrännyt asetettavaksi. Ahaksen hallituksen aikana, Hoosean ollessa Israelin kuninkaana, Assyrian kuningas hyökkäsi Israeliin. Sen pääkaupunki Samaria oli perustettu noin v.880 ekr. kuningas Omrin aikana (1 Kun 16:24). Assyrialaiset valtasivat Israelin, Pohjoisen, 10 heimon alueita ja lopulta kolmen vuoden piirityksen jälkeen tunkeutuivat Samarian kaupunkiin ja valloittivat sen v. 722 ekr.. Israel joutui lähtemään pakkosiirtolaisuuteen. Israelissa Miikan julistamaa sanomaa ei uskottu, mutta Juudan kansa otti sen vastaan. Jumalan Sana oli saanut vaikuttaa kansan keskuudessa kahden profeetan Jesajan ja Miikan sekä Ahaksen pojan, kuningas Hiskian välityksellä. Hiskia pani täytäntöön uskonpuhdistuksen Juudan kansan keskuudessa, poistaen epäjumalan palveluspaikat alttareineen. Vuonna 701 ekr. assyrialaiset

yrittivät vallata myös Jerusalemin. Mutta tuo Jumalan kaupunki sai vielä armon Herran silmissä, eikä joutunut assyyrialaisten valtaan kuten Samaria. Hiskia varusti kaupunkia hyökkäysten varalta ja vahvisti kaikki heikot ja sortuneet paikat muureista ja torneista. Assyrialaiset houkuttelivat ihmisiä antautumaan heille. He puhuivat Assyrian kuninkaan käskystä Israelin Jumalaa pilkkaavia sanoja, painottaen, etteivät kenenkään jumalat pystyisi pelastamaan heitä Assyrian, monia kansoja valloittaneen, mahtavan kuninkaan käsistä. Juudan kuningas Hiskia kääntyi kuitenkin luottamuksessa Jumalan puoleen rukoillen ja kysellen neuvoa Jumalalta profeetta Jesajan kautta. Hän muistutti kansaa, että Jumala oli paljon suurempi kuin assyrialaiset, joilla oli voimanaan vain heidän omat voimansa ja sotajoukkonsa, mutta Juudan kanssa sotimassa oli itse kaikkivaltias Jumala. Hiskia rohkaisi kansaa olemaan lujia ja rohkeita. Heidän tuli turvautua kaikessa Jumalaansa ja luottaa hänen apuunsa vastustajia vastaan. Yhdessä Hiskia ja Jesaja rukoilivat ja huusivat Jumalan puoleen. Yöllä Herra lähetti enkelinsä tuhoamaan Sanheribin sotajoukot (180 000 miestä), ja vapautti heidät joutumasta Assyrian kuninkaan käsiin. Sanherib sai lyötynä, voitettuna palata takaisin Niiniveen. Siellä epäjumalaansa rukoillessaan, hänen omat poikansa tulivat ja löivät hänet hengiltä. Juudan kansan parannuksen teko oli vain väliaikaista, sillä Hiskian poika Manasse lankesi taas kaikkiin entisiin kauheuksiin, ja johti kansan hylkäämään oman Jumalansa, Israelin Jumalan. Manassen kuninkuuden päätyttyä, Herra halusi tarjota Juudan kansalle vielä seuraavan kuninkaan Josian aikana mahdollisuutta kääntyä epäjumalien palvonnasta hänen puoleensa. Vieläkin Hän tahtoi armahtaa kansaansa. Kaikesta huolimatta kansa ei kuitenkaan enää kääntynyt koko sydämestään Jumalan puoleen, ja sen luopumus oli niin suuri, ettei tuomiota enää voitu välttää. Babylonian kuningas valloitti Juudan ja piiritti Jerusalemin ja lopulta tuhosi sen vuonna 586 ekr.. Jumalalla on halu laupeuteen, mutta oikeudenmukainen Jumala joutuu aina tuomitsemaan kaiken synnin. Ne, jotka varoituksista huolimatta, jatkavat synnissä elämistä, kohtaavat tuomion. Miikalle tuli Herran Sana: Kuulkaa, kaikki kansat; kuuntele tarkoin maa, ja kaikki, mitä sinussa on. Olkoon Herra, Herra todistaja teitä vastaan, Herra pyhästä temppelistänsä. Katso, Herra lähtee asumuksestaan, astuu alas ja tallaa maan kukkuloita. Vuoret sulavat hänen allaan, ja laaksot halkeavat kuin vaha tulen paahteessa. Ne ovat kuin vedet, jotka syöksyvät jyrkännettä alas. (Miika 1: 2 3) Kun Miika puhui tätä Herralta saamaansa ilmoitusta, tulivat monelle varmaan mieleen Mooseksen kuvaukset siitä, miten israelilaiset matkallaan Egyptin orjuudesta Jumalan lupaamaan maahan, saivat Siinailla kohdata Herransa ja Jumalansa. Tuo kohtaaminen ei ollut aivan tavallinen kohtaaminen, vaan varmasti ikimuistoinen ja mieleen jäävä. Kun aamu oli tullut, alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului ylen kova pasuunan ääni, niin että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta. Koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa, siitä nousi savu niin kuin pätsin savu, ja koko vuori vapisi kovasti. Ja pasuunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylinällä. (2Ms. 19: 16 19) Mooses oli nähnyt tuon kaiken keskellä vielä paljon enemmän. Hän tiesi, mitä on olla Jumalan läheisyydessä. Hän sanoo: "Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille; hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta, hän tuli kymmentuhantisesta pyhien joukosta; hänen oikealla puolellansa liekitsi lain tuli. Samasta tapahtumasta puhuu myös Daavid psalmeissaan. Katso Ps. 68: 8 11; 18: 8 14. Miika tuntee suurta tuskaa joutuessaan kertomaan Samariaa kohtaavasta tuomiosta. Israelin heimon syntien tähden, Samariasta tulee kiviröykkiö. Kaikki sen jumalankuvat tullaan hävittämään. Kaikki jumalien patsaat lyödään palasiksi. Sillä parantumaton on sen haava. Se ulottuu Juudaan asti, se tulee minun kansani porttiin, aina Jerusalemiin asti. Miikan on vaikea kertoa

Jumalan antamaa sanomaa. Hän on pukeutunut suruvaatteisiin ja sanoo ulvovansa kuin sakaali, valittaen ja vaikeroiden, sillä kohta on tuleva valloittaja, joka alistaa heidät. Kuulijat eivät halua kuulla hänen sanojaan, vaan kieltävät häntä profetoimasta tuollaista. On vaikeaa saarnata tulevasta tuomiosta, kuunnella siitä puhuttavan ja uskoa siihen. Toisaalta Miika kysyy, että eivätkö Herran puheet ole hyvät sitä kohtaan, joka vaeltaa oikein? Juudan ja Israelin johtajien tulisi tietää, mikä on oikein, mutta poissa ovat hurskaat maasta, eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa. Ihmiset vihaavat hyvää ja rakastavat pahaa. Enää ei taistella oikeuden puolesta. Suorat asiat väännetään vääräksi. Oikeutta jaetaan lahjuksia vastaan. Papit opettavat maksusta. Tulevaisuuden suhteen annetaan vääriä kuvia. Ennustelijat puhuvat ihmisten mielen mukaan ja sanovat, ettei onnettomuus voi meitä kohdata, sillä onhan Herra keskellämme. Rikkaat hankkivat rikkauksia vääryydellä. Äidit ajetaan pois kodeistaan, ja lapsilta otetaan pois Jumalan antamat ihanuudet. Rehellisyys häviää ja luottamus ystäviinkin tulee kyseenalaiseksi. Ihmisiä kohdellaan ala-arvoisesti. Tilaisuuden tullen tehdään jopa veritekoja. Miika 6:16 puhuu Omrin ohjeista ja Ahabin suvun teoista, jotka toivat epäjumalain palvonnan kansan keskuuteen. Israelin kuninkaan Ahab in puoliso Iisebel, Tyyronin ja Siidonin kuninkaan tytär, joka täytti hovin Baalin ja Aseran profeetoilla, onnistui hävittämään Israelin Jumalan profeetat niin, että lopulta kerrotaan Herran palvelijoita olleen enää 7000 miestä. Mutta sekään ei riittänyt, vaan heidän tyttärensä Atalja pääsi puolisoksi Juudan kuninkaalle Jooramille. Atalja ei tuonut Juudaan vain epäjumalanpalvelusta, vaan yritti veriteoillaan surmauttaa kaikki Daavidin kuningassuvun jäsenet. Vain yksi pieni lapsi tuosta suvusta jäi henkiin, kun hänet oli salaa piilotettu temppeliin. Jälleen paha, Ataljan hirmuteoilla, yritti hävittää suvun, josta Jumala oli ilmoittanut Messiaan syntyvän. Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun; vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet. Sillä poika halveksii isää, tytär nousee äitiänsä vastaan, miniä anoppiansa vastaan; ihmisen vihamiehiä ovat hänen omat perhekuntalaisensa. (Miika 7:5-6) Ihmiset ovat nousseet Jumalaansa vastaan, eivätkä vaella hänen teitään. Kaiken tämän tähden Herra ei vastaa heidän huutoihinsa. Hän peittää heiltä kasvonsa, koska heidän tekonsa ovat pahat. Jumalan ottaessa pois siunauksensa: ihmiset köyhtyvät, kylvöt eivät tuo satoa, ruoka ei ravitse, tulee sairautta. Mitä vielä on jäljellä, sen vie sota. Jumalan tuomiot kohtaavat heitä. Jumala tulee jakamaan oikeutta väkevillekin kansoille. Miikan Jumalalta saamat sanat puhuvat myös meidän ajallemme, meidän aikanamme oleville maiden päämiehille ja hengellisille johtajille, kehottaen heitä koko kansan kanssa etsimään Herraa ja vaeltamaan oikein, Jumalan tahdon mukaan. Rohkeasti, täynnä voimaa ja Herran Henkeä, profeetta Miika puhuu Herran sanat pyytäen kansaa muistamaan, miten Herra on heitä johdattanut, vapahtanut ja ollut kaikessa oikeamielinen ja vanhurskas. Tienaukaisija: Profeetan sanoissa on myös sanoma pelastuksen mahdollisuudesta. Hän kohottaa katseensa Herraan ja odottaa pelastusta Jumalaltaan. Hän tietää, että jos kansa kääntyy sydämestään Jumalan puoleen, hän kuulee heitä. Tuomiokaan ei ole peruuttamaton. Tooran tuntevana, Miika tiesi Mooseksen puheen kansalleen, kun hän muistutti nuorta, uutta sukupolvea Herran antamista opetuksista ja varoituksista sanoen: Jos te menettelette kelvottomasti ja teette itsellenne jumalankuvan, ja siten teette sitä, mikä on pahaa Herran, sinun Jumalasi, silmissä, ja vihoitatte hänet, niin Herra hajottaa teidät kansojen sekaan, ja ainoastaan vähäinen joukko teitä on jäävä niiden pakanakansojen keskelle, joiden tykö Herra teidät kuljettaa. Mutta sitten sinä siellä etsit Herraa, sinun Jumalaasi, ja sinä löydät hänet, kun kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi. Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä. Sillä Herra, sinun Jumalasi, on laupias Jumala. Hän ei jätä sinua eikä

hukuta sinua; hän ei unhota sinun isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut. (5 Moos.4: 25, 27 31) Miika saa profetioissaan nähdä, että Jaakobin heimo on hajotettuna kaikkien kansojen keskelle. Mutta sielläkin tuo kansa saa olla monin tavoin siunaukseksi Herran antamalla avulla. Hän sanoo: Jaakobin jäännös monien kansojen keskellä, on kuin kaste, joka tulee Herralta, kuin sadekuuro ruohikolle. (Miika 5: 6) (Tiettävästi Assyriaan viedyt Israelin10 Pohjoista heimoa hajaantuivat sieltä monien kansojen sekaan, koska Baabelista paluun aikana Juudan ja Benjaminin heimoihin kuuluvien lisäksi sieltä palaavien joukossa oli vain vähän, pääosin leeviläisiä, Pohjoiseen heimoon kuuluvia). Tuomion sanojen jälkeen saadaan kuulla Herran sanovan kansalleen: Totisesti minä kokoan Jaakobin, minä kerään tarkoin Israelin jäännöksen. Minä saatan sen yhteen kuin lampaat tarhaan, kuin lauman laitumelleen. Silloin on ihmisten kohina. / Kansaa tungeksii kaikkialla. Tien aukaisija käy heidän edellään. He raivaavat tiensä, kulkevat portille ja menevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa kulkee heidän edellään, ja Herra on heidän johtajanaan. (Miika 2: 12 13) Tienaukaisija (hepr. pores) tarkoittaa läpimurtautujaa, esteitten ja muurien murtajaa, tieltä raivajaa. Alkutekstin happores, tarkoittaa ennen mainittua, tunnettua tienraivaajaa. Profetian mukaan hän on johtava Israelin kotiin hajaannuksesta. Se on myös Messiaan arvonimi. Sanan kanssa käytetään myös nimityksiä heidän, (Israelin) kuninkaansa ja Herra. (Iso Raamatun tietosanakirja) Myöhemmin Hesekiel saa myös Herralta sanat tuosta lampaiden etsijästä. Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta laumastaan, kun lampaat ovat hajaantuneet hänen luotaan, niin minäkin pidän huolen lampaistani ja pelastan ne kaikkialta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Minä haen ne kansojen seasta ja kokoan ne muista maista ja tuon ne omaan maahansa. Minä paimennan niitä Israelin vuorilla ja purolaaksoissa ja kaikissa maan asutuissa paikoissa. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. Minä pelastan lampaani, eivätkä ne enää jää ryöstettäviksi.... Minä herätän heille yhden paimenen, ja Hän, palvelijani Daavid, kaitsee heitä. Hänestä tulee heidän paimenensa. Silloin MINÄ OLEN Herra, heidän Jumalansa, ja palvelijani Daavid on ruhtinas heidän keskellään. Minä, Herra, olen puhunut. Ja minä teen heidän kanssansa rauhan liiton. (Hes. 34) Hesekielin kirjan seuraavissa jakeissa saisimme sitten lukea, mitä kaikkia siunauksia silloin seuraa, ja miten kaikki tulevat tietämään, että Herra, heidän Jumalansa on heidän kanssaan, ja he Israelin heimo, ovat hänen kansansa. Hallitsija Israelissa: Miika ei saa katseltavakseen vain 700 vuoden aikana tapahtuvia asioita, vaan hän saa katsella päivien loppuun saakka, Messiaan toiseen tulemiseen ja siitä alkavaan rauhan valtakuntaan, aikaan, jolloin Jeesus tulee Kuninkaana ja Hallitsijana. Aikojen lopussa, on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat. Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana. Hän tuomitsee monien kansojen kesken, Hän säätää oikeutta väkeville kansoille, kaukaisiin maihin saakka. (Miika 4:1-3; Jes.2:2 4) Jerusalemista saatiin lähteä n.700 vuoden kuluttua viemään sanaa Jeesuksen sovitustyöstä, ylösnousemisesta ja taivaaseen astumisesta aina maan ääriin asti. Sanasaattajien mieleen palautui usein myös enkelien sanat: Galilean miehet, mitä te seisotte katselemassa taivaalle? Tämä

Jeesus, joka otettiin luotanne taivaaseen, tulee takaisin samalla tavoin kuin te näitte hänen taivaaseen menevän. Silloin Jeesus, Messias tulee Kuninkaana, ja Hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti. Hän tulee myös tuomarina ja tuomitsee oikeamielisesti monia väkeviäkin kansoja. Hänen valtansa ulottuu maan ääriin asti. Kaikki Herran vuorelle kokoontuneet haluavat palvella yksin Herraa Jumalaansa. Häneen turvansa panneet, saavat ylistää alati hänen armoaan ja laupeuttaan. Ihmiset saavat silloin elää rauhassa. Jokainen voi istua pelkäämättä oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla. (Miika 4:3-8) Sinä päivänä Herra haluaa koota yhteen kaikki ontuvat ja eri puolelle hajotetut, ne joille hän oli tuottanut onnettomuuden. Minä teen ontuvista jäljelle jäävän ja kauas viedyistä väkevän kansan. Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella nyt aina ja iankaikkisesti. (Miika 4: 7) Temppelin vuori saa takaisin entisen valtansa, Jerusalemin kuninkuuden. Sinne tulee entinen hallitus ja kuninkuus. Messias, Daavidin suvusta on oleva sen Kuningas ikuisesti. Hesekiel puhuu siitä, miten Israelin ja Juudan sauvoista tehdään yksi sauva, heistä tulee jälleen yksi kansa, jolla on yksi Kuningas, Daavidin sukukunnasta. Katso, minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat, ja minä asetan ne yhteen Juudan sauvan kanssa ja teen niistä yhden sauvan, niin että ne tulevat yhdeksi minun kädessäni.. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. Minä teen heidät yhdeksi kansaksi siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on oleva yksi paimen. Ja he vaeltavat minun oikeuksieni mukaan ja noudattavat minun käskyjäni ja pitävät ne. He saavat asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille ja jossa teidän isänne ovat asuneet. Siinä saavat asua he, heidän lapsensa ja lastensa lapset iankaikkisesti, ja minun palvelijani Daavid on oleva heidän ruhtinaansa iankaikkisesti. Minä teen heidän kanssaan rauhan liiton - se on ikuinen liitto heidän kanssaan. Minä juurrutan heidät maahan ja teen heistä monilukuisen kansan. Minä asetan pyhäkköni heidän keskuuteensa ainaiseksi. Minun asumukseni on oleva heidän luonaan. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Kansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän Israelin kansan, kun minun pyhäkköni on sen keskellä iankaikkisesti." (Hes. 37: 19 28) Synnytyskipuja: Jerusalemille Miika saa sanan, että sekin kaupunki temppelivuorineen tuhotaan. Kuitenkaan se ei vielä joudu Assyrian valloittamaksi, sillä Herra itse pelastaa Juudan sen käsistä. (Miika 5:4 5)) Assyrian, tuon julman ja laajentuneen valtakunnan, tuomion aika tulisi koittamaan pian. Se saa palkkansa väkivaltaisuuksistaan ja menettää valtasuuruutensa. Mutta Assyrian kukistanut kansa piirittää myös Juudan ja vie sen pakkosiirtolaisuuteen aina Baabeliin asti. Kuningas ja neuvonantaja ovat poissa. Se saa vääntelehtiä kivuissaan kuin synnyttäjä. Mutta niin kuin synnyttäjän kivut eivät kestä ainiaan, saa Miika jatkaa yllättävästi: Siellä sinut pelastetaan, siellä Herra lunastaa sinut vihamiestesi käsistä. (Miika 4:10; Jes. 44:26-28; Esra 1:1-4) Niin tapahtuikin Persian kuninkaan Kooreksen / Kyyroksen aikana, 70v. pakkosiirtolaisuuteen joutumisen jälkeen. Silloin Juudan kansaan kuuluvat saivat palata maahansa rakentamaan uudelleen tuhottua Jerusalemin temppeliä. Kyyros, Herran Palvelija, vie katseemme myös Messiaaseen. Miikka profetoi, miten jälleen Juudaa vastaan kokoontuu paljon kansoja ja monet ilkkuvat heitä ja nauttivat Siionin onnettomuudesta. He sanovat: Nyt Siion häväistään! Sen tuho on silmiemme ilo. Mutta heille Miika saa sanoa, että he eivät tajua Herran ajatuksia, eivät ymmärrä hänen tarkoituksiaan: hän kokoaa kansat kuin lyhteet puimatantereelle.

Ryhdy puimaan, tytär Siion, sanoo Herra. Minä teen sinut voimakkaaksi, annan sinulle rautaiset sarvet ja vaskiset sorkat (Miika 4:11-13) Herra sanoo profeetan kautta, että vaikka kansat iloitsevat Israelin ja Juudan tuhosta, he eivät ymmärrä Herran ajatuksia ja suunnitelmia. Sillä myös nuo kansat tulevat saamaan tuomionsa vääryyksistään ja jumalattomuuksistaan. Heidän väärät voittonsa tuhotaan, ja heidän rikkautensa tuodaan Herralle, jolle ne kuuluvat. Sillä Herran on maa ja kaikki, mitä niissä on. Kun lukee noita edellisiä Miikan kirjan jakeita, tulee mieleen monia Israelin Jumalaa, temppeliä ja Jerusalemia vastaan hyökänneitä ihmisiä ja kansoja. Antiokus IV Epifanes hyökkäsi Jerusalemiin ja valtasi temppelin, ja teetti sinne palvottavaksi Zeus patsaan. Hän saastutti temppelin myös tuoden sinne sian. Hänen ajatellaan kuvaavan myös Danielin kirjassa mainittua, lopun aikana näyttäytyvää hävityksen kauhistusta. Makkabealaiset nousivat silloin kapinaan, ja 3 ½ vuoden taistelun jälkeen v.165 ekr. he karkottivat syyrialaiset. He puhdistivat temppelin ja viettivät siellä Hannukka juhlaa Herran kunniaksi. Jeesuksen syntymän jälkeen Tiituksen toimesta, roomalaiset v.70 hyökkäsivät Jerusalemiin ja tuhosivat temppelin. Keisari Hadrianus puolestaan ilmoitti rakentavansa Jerusalemia uudelleen, mutta sille annettiin uusi nimi, ja siitä tuli roomalainen varuskuntakaupunki. Aluetta muutenkin alettiin kutsua nimellä Filistea, vrt. Palestiina. Kuitenkaan filistealaisia ei ollut ollut kansakuntana enää satoihin vuosiin. Näin tehden ei olisi tarvinnut puhua enää Juudeasta ja Israelista, Jumalan valitsemasta maasta eikä Jerusalemista, juutalaisten pyhästä kaupungista. Asialla haluttiin loukata syvästi juutalaisia ja heidän uskoaan ainoaan Pyhään Jumalaan, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan. Viha ja ilkunta eivät jääneet roomalaisajalle eikä edes keskiajalle, vaan edelleen suurten kansojen ympäröimällä, Hämeen läänin kokoisella maapalalla asuvien, yli 8 miljoonaisen, eri puolelta tulleiden, juutalaiseen kansaan kuuluvien ihmisten korviin kantautuu uhkauksia koko kansan tuhoamisesta ja sen yrityksestä monin eri keinoin. Siinä näemme myös halun taistella elävää, kaikkivaltiasta Jumalaa, ja hänen Sanaansa, Raamatun Sanaa vastaan. Paha yrittää estää kaikin tavoin ihmisiä pääsemästä iloitsemaan Jumalan ihmeellisestä pelastussuunnitelmasta, pelastuksesta ja Messiaan tuomasta lopullisesta voitosta. Pelastaja, Messias, Juudan suvusta: Sinä, Betlehem Efrata, joka olet vähäinen Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee hän, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudessa, iankaikkisissa ajoissa. Sen tähden Herra antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti, jolloin synnyttäjä synnyttää. Silloin hänen jäljelle jääneet veljensä palaavat israelilaisten luo. Hän astuu esiin, ja kaitsee heitä Herran voimassa, Herran, Jumalansa, nimen ylhäisessä voimassa. He asuvat rauhassa, sillä hän on silloin suuri aina maan ääriin saakka. (Miika 5: 1 3) Nyt Miikan silmien eteen tuodaan suuria asioita. Hän saa nähdä välähdyksen Jumalan ihmeellisistä teoista, hänen suuresta rakkaudestaan ihmisiä kohtaan, ja hänen suuresta halustaan pelastaa kansansa. Israelille tulevan siunauksen kautta, hän haluaa ulottaa pelastustekonsa koko maailmaan, kaikille kansoille ja kaikille ihmisille. Miikalle näytetään, miten Israelin hallitsija, Messias, tulee syntymään Betlehemissä, Juudan sukujen joukosta. Hänen alkuperänsä on muinaisuudessa, iankaikkisissa ajoissa. Ilmestyskirjassa (22:13) Jeesus sanoi: Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Tarkan tiedon Jeesuksen syntymän ajankohdasta sai Daniel ollessaan pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa. Sieltä pois lähdöstä Vapahtajan syntymään olisi kuluva lähes 500 vuotta. Ennen tuota aikaa, tuhottua Jerusalemia rakennettaisiin jälleen temppeleineen. Ennustettuna aikana Maria, nuori neitsyt, sai ilmoituksen Herran enkeliltä, joka sanoi: Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin,

hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman." (Lk.1: 30 33) 700 vuotta aikaisemmin profeetta Jesaja sai Herralta iki-ihanan lupauksen: Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. (Jes. 9: 1, 5,6) Useille juutalaisille jäi salaisuudeksi Jeesuksen ensimmäinen tulo kärsivänä Herran palvelijana, vaikka Jesajan kirjan luku 53 puhuu siitä aivan selvästi. Juutalaiset sotien keskellä painottivat odotuksensa Pelastajaan, joka tulisi vapauttamaan tuon pienen kansan ympäröivien kansojen ainaiselta uhalta. Antaahan Miika kuten Jesajakin heille toivon näköalat tulevasta rauhan ajasta, jolloin Hallitsija astuu esiin ja kaitsee heitä Herran voimassa, Herran, Jumalansa, nimen ylhäisessä voimassa. Silloin he asuvat rauhassa, sillä Hän on suuri aina maan ääriin asti. Ei ollut ihme, että he odottivat jo silloin tuota suurta rauhan tuojaa. Jumala näkee, että meidän ihmisten suurin uhka ovat meidän pahat tekomme, syntimme ja rikoksemme, meidän luopumuksemme Jumalasta. Ne ovat johdattamassa meidät ikuista tuhoa, kadotusta kohti. Siksi Jumala lähetti rakkaan oman Poikansa meidän pelastajaksemme. Israelin kansan keskuudessa suurena sovituspäivänä ylipappi laski molemmat kätensä elävän pukin (kauriin) päälle, ja tunnusti kaikki israelilaisten pahat teot ja rikkomukset. Pukki kantoi ne pois autiomaahan. Sitten uhrattiin polttouhrit. Syntiuhrin veri toi sovituksen kansalle. Mutta nyt kaikki on toisin. Enää ei uhripaikkaakaan ole käytössä. Enää ei tarvita eläinuhreja. Jumala antoi oman Poikansa syntiuhriksi. Hänen kannettavakseen laskettiin kaikkien ihmisten pahat teot ja rikkomukset. Hänen verensä vuoti kaikkien ihmisten sovitukseksi. Kirjeessä heprealaisille sanotaan: Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri voi ottaa pois syntejä. Jokainen pappi seisoo päivittäin palvelemassa ja uhraa toistuvasti samoja uhreja, jotka eivät koskaan voi poistaa syntejä. Kristus sen sijaan on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien vuoksi ja istuutunut ikuisiksi ajoiksi Jumalan oikealle puolelle. Tästä lähtien Hän odottaa, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi, sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. Hän sanoo sitten: "Heidän syntejään ja laittomuuksiaan minä en enää muista". Missä nämä on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita uhria synnin edestä. (Hepr.10:4 -) Jumala on oikeudenmukainen Jumala. Sen vuoksi hänen täytyy tuomita oikeudenmukaisesti rikosten mukaan. Jumala vihaa syntiä, mutta Hän rakastaa syntistä. Sen tähden Jeesuksen päälle sälytettiin meidän tuomiomme. Vain hänen pelastustekoonsa luottaen meillä on pääsy Jumalan yhteyteen. Miika puhuu: Minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva. Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni. Minä tahdon kantaa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa. Kuka on Jumala, sellainen kuin sinä, joka annat anteeksi pahat teot perintösi jäännökselle ja jätät rankaisematta heidän rikoksensa. Ei Hän pidä vihaa iäti, sillä Hän haluaa olla armollinen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Sinä heität meren syvyyteen kaikki kansasi jäännöksen synnit. (Miika 7: 7 9, 18-19) Kaitse kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi.

Miten minä voin mennä Herran eteen. Miika tietää, että pian kansa joutuisi pakkosiirtolaisuuteen. Enää ei olisi käytössä temppeliä uhraamispaikkana. Hän kyselee: Mitä pitäisi ottaa mukaan, kun käy Herran eteen, kun kumartuu korkeuden Jumalan eteen? Tulemmeko Herran eteen tuoden polttouhreja, oinaita, öljyvirtoja, jne.? Miikan saama vastaus löytyy jo Mooseksen kirjoituksista (5 Moos. 10:12): Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä on hyvää. Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä on oikein, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä. Se, jolla on ymmärrystä, pelkää sinun nimeäsi, Herra. (Miika 6: 6 8) Hesekielin kirjassa Herra itse lupaa olla jonkin aikaa heille temppelinä pakanain seassa, joihin hän on heidät hajottanut. (Hes.11: 16) Ennen temppelin hävitetystä, Hesekielille näytettiin, miten Herran kirkkaus poistui Jerusalemin temppelistä. Samalla Herran puoleen huokaavat merkittiin, jotta heitä ei hävitettäisi epäjumalanpalvelijoiden mukana. Ulkoinen toimitus ja uhrikaan eivät auttaneet mitään, kun Jumalan tuomio alkoi pyhäköstä? Jeesus itse puhui ruumiinsa temppelistä, jonka Hän rakentaa kolmessa päivässä. Miten menen Jeesuksen eteen? Jeesus sanoo: Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en heitä ulos. "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä. Siitä vedestä, jota minä hänelle annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään." Pyhässä kaupungissa, uudessa Jerusalemissa Herra Jumala, kaikkivaltias on sen temppeli ja Karitsa. Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Kansat vaeltavat sen valkeudessa, ja sinne maan kuninkaat vievät loistonsa ja kansat kalleutensa. Annan teidän nähdä ihmeitä: Niin kuin lähtönne päivinä Egyptin maasta, minä annan teidän nähdä ihmeitä. Kaikki kansat saavat nähdä nuo ihmeelliset teot, mitä Jumala tekee kansansa keskuudessa. Herra itse kokoaa kansansa kaikkialta ja johdattaa heidät yhteen. Hän itse kulkee heidän edellään ja aukaisee heille tien. He raivaavat tiensä, murtautuvat porteista ja lähtevät paluumatkalle. Heidän kuninkaansa kulkee edellä, Herra johtaa heitä. (Miika 2:12-13) He saivat palata takaisin pakkosiirtolaisuudesta, niin kuin Herra heille lupasi. Nyt me olemme saaneet nähdä, miten kaikkien kansojen sekaan hajotettu Israelin / Juudan kansa, on jälleen palannut Jumalan heille osoittamaan maahan, maahan, jonka Jumala oli heille luvannut jo Aabrahamin ja Mooseksen aikoina ja jälleen myöhemmin monien profeettojen suulla. Kaikki kansat saavat nähdä Jumalan ihmeelliset teot. Mahtavatkin ihmiset katselevat Jumalan töitä voimattomina ja vavisten. Kaikessa väkevyydessäänkin he joutuvat häpeään. He mykistyvät ja vaipuvat maahan Jumalan edessä ja lähestyvät häntä kauhusta kalpeina. Häntä pelkäävät kaikki ihmiset maan päällä. Sillä Herra on Jumala. Tulee päivä, jolloin sinun muurisi rakennetaan; sinä päivänä on raja oleva kaukana. Ilosanoma Vapahtajasta on saanut kiiriä Jerusalemista yli maanpiirin. Tuohon Herran kansaan on saanut liittyä ja liittyy kaikkialta paljon ihmisiä, heitä, jotka panevat toivonsa Herraan ja hänen pelastustekoonsa. Lähtekäämme, käykäämme etsimään Herran mielisuosiota, etsimään Herraa Sebaotia. Minäkin lähden! Ja monet kansat, väkevät pakanakansat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, etsimään Herran mielisuosiota. Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen. Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta, Aabrahamille armoa, niin kuin olet vannonut meidän isillemme muinaisista päivistä asti. (Miika 7:18 20) Ps. tuulansivuilla artikkeleissa: Lähteet kirjoituksiin. Raamatun lainauksissa on käytetty vuosien -33, -92 ja Raamattu Kansalle käännöksiä.