Viestintävirasto MUISTIO 35 I/2005 M 1 (10) VIESTINTÄVIRASTON MÄÄRÄYKSEN 35 I/2005 M PERUSTELUMUISTIO Tämä perustelumuistio perustuu alun perin viestintämarkkinalain kokonaisuudistuksen yhteydessä uusittuun estomääräyksen versioon 35 H/2003 M Teleliikenteen estoluokista. Perustelumuistiota on päivitetty muutettaessa määräystä versiolla 35 I/2005 M. Muistioon on merkitty asianomaisten pykälien kohdalle määräysmuutoksen takia tehdyt lisäykset ja muistiossa säilyvät kootusti perustelut koko viimeisimmälle voimassa olevalle määräykselle. Muistioon on jätetty näkyviin myös aikaisempien muutosten perusteluja ja siksi siihen on selvyyden vuoksi lisätty viittauksia, mitä määräysversiota tarkoitetaan. MÄÄRÄYS TELELIIKENTEEN ESTOLUOKISTA 35 I/2005 M Määräys korvaa voimassa olevan määräyksen teleliikenteen estoluokista 35 H/2003 M. Sisällöllisiä muutoksia ovat - Viestintävirasto voi myöntää luvan kytkeä puhelu yksilöityyn palveluryhmän II numeroon kytkennän välittävän palvelunumeron kautta - yritysnumeroihin lisätään numerointimääräyksessä ja siirrettävyysmääräyksessä jo oleva uusi yritysnumeroalue 029 - käsite yritys- ja erityispalvelunumerot poistuu ja numerot määritellään erikseen yritysnumeroiksi ja palvelunumeroiksi - käsite kaukoliikenteeseen rinnastettavat palvelut poistuu. Kaukoliikenteen estoluokkaan jää vain kiinteän puhelinverkon telealueiden välinen liikenne - määräyksessä otetaan käyttöön käsite kiinteän puhelinverkon valtakunnallinen tilaajanumero, johon luetaan yritysnumerot, kiinteän puhelinverkon valtakunnalliset siirrettävät tilaajanumerot (071), jotka Viestintävirasto myöntää suoraan loppukäyttäjälle ja tavoitettavuuspalvelunumerot (073). Vastaavat muutokset tehdään myös numerointimääräykseen 32 G/2004 M ja siirrettävyysmääräykseen 46 C/2005 M määräyksiä seuraavan kerran muutettaessa. LAINSÄÄDÄNTÖPERUSTA Uusi viestintämarkkinalaki (393/2003, 23.5.2003) tuli voimaan EY:n direktiivien vaatimusten mukaisesti 25.7.2003, jolloin tuolloin voimassa ollut viestintämarkkinalaki ja kaikki sen nojalla annetut asetukset ja liikenne- ja viestintäministeriön päätökset sekä Viestintäviraston tekniset määräykset kumoutuivat. Viestintäviraston estoluokkamääräys perustuu uuden viestintämarkkinalain 79 :ään. Viestintämarkkinalaki perustuu kumottuun telelainsäädäntöön, perustuslain vaatimuksiin sekä EY:n helmikuussa 2002 hyväksymiin sähköisen
Viestintävirasto MUISTIO 35 I/2005 M 2 (10) viestinnän puite-, valtuutus-, käyttöoikeus- ja yleispalveludirektiiveihin. 1 Estopalveluiden toteutus liittyy yleispalveludirektiivin 10 artiklassa edellytettyihin käyttäjien keinoihin hallita kuluja. Määräyksestä on poistettu päällekkäisyydet asioissa, jotka säädetään viestintämarkkinalaissa jo lain tasolla. Edelleen suosituksen tai ohjeen luonteiset kuvailevat säännökset on jätetty pois tai niitä on täsmennetty siten, että määräyksessä ovat vain pakottavat vaatimukset. Viestintävirasto antaa edelleen tarvittaessa erikseen määräyksiin liittyviä suosituksia ja ohjeita. MÄÄRÄYKSEEN LIITTYVÄT LAIN SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET Viestintämarkkinalain 79 :n mukaan teleyrityksen on käyttäjän pyynnöstä estettävä korvauksetta liittymän käyttö muuhun kuin viestintäpalveluun ja liittymän lähtevä liikenne tiettyyn liikennetyyppiin, jos esto on teknisesti helposti toteutettavissa. Käyttäjän pyynnöstä tehtävästä eston poistosta teleyritys saa säännöksen mukaan periä maksu. Pykälän 2 momentin mukaan Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä niistä liittymän lähtevän liikenteen estoluokista, joita käyttäjälle on vähintään tarjottava, sekä määräyksiä estopalvelujen teknisestä toteuttamisesta. Estoluokkamääräyksessä määrätään viestintämarkkinalain 79 :n mukaisesti niistä estopalveluista, joita teleyrityksen on vähintään tarjottava. Vaadittavat estotyypit perustuvat joko lisämaksullisten palvelujen ('muu kuin viestintäpalvelu' eli veloitetaan myös palvelun sisällöstä eikä vain liikenteen välittämisestä) palvelusisällön perusteella jaoteltuihin palvelunumeroryhmiin I-IV tai liikennetyyppiin kuten kauko- tai ulkomaanpuhelut, matkaviestinpuhelut yms. Määräyksen minimivalikoiman asettamisessa on huomioitu tekninen toteutettavuus siten, että lähtökohtaisesti ainakin kaikki määräyksessä vaadittavat estot ovat lain mukaisia korvauksetta tarjottavia teknisesti helposti toteutettavia estoja. Viestintämarkkinalain 79 ei oikeuta Viestintävirastoa määräämään puhelun enimmäiskestoa eikä hintatiedotevelvollisuutta kalliissa lisämaksullisissa palveluissa; tämä todetaan nimenomaisesti hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Yleisen kuluttajansuojalainsäädännön vaatimukset käyttäjien asianmukaisesta informoinnista palvelujen markkinoinnissa ja tarjonnassa koskevat edelleen myös puhelin- ja tekstiviestipalvelujen tarjontaa: tältä kannalta keskeisiä ovat ainakin kuluttajansuojalain (38/1978, muut. 1072/2000) markkinoinnin sääntelyä koskeva 2 luku ja etämyyntiä koskeva 5 luku. Edelleen palveluntarjoajaan kohdistuvia informointivaatimuksia asetetaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (458/2002, nk. sähkökauppalaki) annetun lain 3 luvussa. 1 Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (2002/21/EY, puitedirektiivi), Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi sähköisiä viestintäverkkoja ja - palveluja koskevista valtuutuksista (2002/20/EY, valtuutusdirektiivi), Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä (2002/19/EY, käyttöoikeusdirektiivi) ja Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (2002/22/EY, yleispalveludirektiivi).
Viestintävirasto MUISTIO 35 I/2005 M 3 (10) MÄÄRÄYKSEN SÄÄNNÖSKOHTAISET PERUSTELUT 1 Soveltamisala Määräyksen käsitteitä on tarkennettu viestintämarkkinalain mukaisiksi: nykyisen määräyksen yleinen valintainen puhelinverkko ja yleinen matkaviestinverkko on korvattu käsitteellä yleinen puhelinverkko. Viestintämarkkinalain mukainen puhelinverkon käsite kattaa niin kiinteät kuin langattomatkin pääasiassa kohdeviestintään käytettävät verkot. Perinteisten puhelin- ja matkaviestinverkkojen lisäksi näihin voivat kuulua myös dataverkot, jos niitä käytetään pääasiassa kohdeviestintään. Määräyksen soveltamisala vastaa Viestintäviraston numerointimääräyksen 32 soveltamisalaa, sillä estojen toteuttaminen perustuu numerointimääräyksen mukaisesti osoitettujen E.164-numeroiden ja lyhytsanomapalvelunumeroiden perusteella ohjattavaan teleliikenteeseen. Määräys koskee käyttäjän näillä numeroilla valitsemaa liikennettä viestien uudelleenohjaukseen käytetystä teknologiasta tai osoitteista (esim. SIP- tai IPosoitteet) riippumatta. Täten esimerkiksi ENUM:lla toteutettava uudelleenohjaus ei poista estojen tarjontavelvoitetta. Määräys ei koske muilla tavoin (esimerkiksi IP-osoitteiden tai SIPosoitteiden avulla) valittua teleliikennettä. Mahdollinen estopalveluiden toteuttamisvelvollisuus näissä tapauksissa edellyttäisi siis määräysmuutosta. Hätäliikennettä koskeva estokielto on siirretty määräyksen 4 :ään. Käyttäjä voi halutessaan käyttää etukäteen maksettavaa pre-paidpalvelun liittymää täysin anonyymisti, jolloin käyttäjää ei tunnisteta liittymää hankittaessa. Mikäli liittymäsopimusta ei ole tehty kirjallisesti, ei käyttäjää myöskään voida tunnistaa luotettavalla tavalla. Tästä syystä määräystä ei sovelleta yleisten puhelinverkkojen etukäteen maksettuun pre-paid-palvelun liittymään, ellei siitä ole tehty kirjallista liittymäsopimusta. Liittymäsopimuksella määräytyy yksikäsitteisesti liittymän käyttäjä, jolla on määräysvalta liittymään hankittaviin ominaisuuksiin. Määräyksessä 35 I/2005 M on huomioitu, että pre-paid -liittymä voi tekniikan ja palveluiden kehittyessä olla myös muun kuin matkaviestinverkon liittymä. Asiasisällöltään soveltamisala vastaa olennaisilta osin nykyistä määräystä. 2 Teleliikenteen ryhmittely Teleliikenteen ryhmittely vastaa pääosin nykyistä määräystä. Käsite televerkko on korvattu viestintämarkkinalain mukaisella käsitteellä puhelinverkko. Käsitteet kansainvälinen puhelinverkko ja kaukopuhelinverkko vastaavat numerointimääräyksen 32 terminologiaa.
Viestintävirasto MUISTIO 35 I/2005 M 4 (10) Kohdasta 1 on poistettu kansainväliseen teleliikenteeseen rinnastettavat palvelut, sillä tällaisille palveluille ei ole ollut osoitettuna eikä nytkään osoiteta numeroita Määräyksessä 35 I/2005 M teleliikenteen ryhmittelystä on poistettu kohdasta 2 käsite kaukoliikenteeseen rinnastettavat palvelut. Niihin kuuluneet valtakunnalliset numerot on siirretty yritysnumeroihin tai Viestintäviraston numeroreserviin. Käsite yritysnumerot on kohdassa 5 korvattu käsitteellä kiinteän puhelinverkon valtakunnalliset tilaajanumerot. Näihin luetaan yritysnumerot, kiinteän puhelinverkon valtakunnalliset siirrettävät tilaajanumerot (071), ja tavoitettavuuspalvelunumerot (073). Omaksi liikenneryhmäkseen on lisätty kohdassa 4 ilmaispalvelut, sillä puhelun tai lyhytsanomapalvelun maksuttomuus käyttäjälle edellyttää joissain tilanteissa muista palvelunumeroista eroavaa menettelyä liikenteen ohjaamisessa. Omaksi liikenneryhmäkseen on lisätty kohdassa 5 myös liikenne valtakunnallisiin yritysnumeroihin, joihin soitetut puhelut nykyään käytännössä eroavat hinnoittelultaan niin paikallis- tai matkapuheluista kuin lisämaksullisiin palvelunumeroihin soitetuista puheluista ja jotka on siksi pystyttävä tarvittaessa erottamaan muista puhelutyypeistä. Nykyisen määräyksen ryhmä palvelunumeroilla osoitetut palvelut on kohdassa 6 täsmennetty palveluryhmiin sijoitetuiksi palveluiksi ja tarkennettu viittauksella liitteessä yksiselitteisesti näkyviin numeroryhmiin. Kytkennän välittävät palvelunumerot eli numerotiedotusnumerot, joissa käyttäjän niin halutessa yhdistetään puhelu tiedusteltuun numeroon, on yhdistetty yhdeksi ryhmäksi riippumatta siitä, tarjotaanko puhelun yhdistämistä vain kotimaisiin numeroihin vai myös ulkomaille. Määräyksen 3 :n 4 ja 5 momenteissa määrätään siitä, mihin numerosuuntiin puheluita saa kytkeä kytkennän välittävistä palvelunumeroista. Asiakassopimuksella tarkoitetaan tässä määräyksessä liittymäsopimuksen tehneen käyttäjän erikseen teleyrityksen kanssa tekemää sopimusta, jolla kyseisestä liittymästä tiettyihin numeroihin soitetut puhelut jätetään estoluokkien ulkopuolelle. 3 Palvelunumeroiden ryhmittely ja numeroalueiden palvelusisältö Nykyisen määräyksen palveluryhmää IV eli aikuisviihdepalveluita koskeva erillinen 4 on poistettu ja palveluryhmien sääntelyä on pyritty yksinkertaistamaan ja selkeyttämään ryhmittelemällä palvelut pelkän sisällön perusteella. Määräyksestä on siksi poistettu palveluryhmästä IV puhelun hinnan vaikutus ryhmittelyyn. Nykyisen määräyksen 4 :ssä on lisäksi säännöstekstissä erikseen määritelty aikuisviihdepalveluiksi henkilökohtaiset, sisällöltään eroottisiksi miellettävät seuranhakupalvelut. Aikuisviihdepalvelun määritelmän yksittäistä tulkintaa ei voida pitää välttämättömänä itse määräyksessä. Aikuisviihteen tulkintaa sinänsä ei ole tarkoitus muuttaa. Maksullisten puhelinpalveluiden tuottajien edunvalvontajärjestö Teleforum ry on pyrkinyt tukemaan toimialan itsesääntelyllä puhelinpalveluiden tarjonnan asiallisuutta myös käyttäjien kannalta. Yhdistys on laatinut puhelinpalveluiden tuottamisen eettisen normiston, jossa on otettu kantaa
Viestintävirasto MUISTIO 35 I/2005 M 5 (10) myös eri tyyppisten palveluiden luokittelemiseen Viestintäviraston estoluokkamääräyksen tarkoittamiin palveluryhmiin I-IV. Yhdistyksen yhteydessä toimiva Maksullisten puhelinpalveluiden eettinen lautakunta MAPEL antaa kenen tahansa pyynnöstä suosituksia ja tulkintoja maksullisten puhelin- ja tekstiviestipalveluiden sisällöstä, markkinoinnista ja laskutuksesta. Viestintävirasto tukee sitä, että palveluiden sisältöä arvioidaan ensisijaisesti toimialan itsesääntelyllä. Tarvittaessa virasto puuttuu numerointi- ja estoluokkamääräyksen vastaiseen numeroiden käyttöön ja mikäli toimintaa ei korjata säännösten edellyttämällä tavalla, virasto voi viestintämarkkinalain 50 :n nojalla peruuttaa numeron käyttöoikeuden. Pykälään on siirretty määräyksen selkeyttämiseksi nykyisen määräyksen 6 :stä kohdat eri numeroalueiden sallitusta palvelusisällöstä. Sääntely vastaa asiasisällöltään voimassa olevaa määräystä. Teleyrityskohtaisten palvelunumeroiden sallittu palvelusisältömäärittely on siirretty säännökseen liitteestä 1. Lisämaksullisilla palveluilla tarkoitetaan palveluita, joissa peritään liikenteen välittämiseen perustuvien maksujen lisäksi maksua myös palvelun sisällöstä. Käsite vastaa pitkälti viestintämarkkinalain 79 :ssä käytettävää ilmausta 'muu kuin viestintäpalvelu'. Lisämaksullisen palvelun vastakohtana voidaan pitää eri liikennetyyppeihin ryhmiteltävää teleliikennettä, josta perittävää maksua kutsutaan tavanomaiseksi puhelumaksuksi tai puhelutaksaksi. Numerointijärjestelmän ja palvelurakenteiden moninaisuuden takia jako ei kuitenkaan aina ole yksikäsitteinen tai täysin kattava. Numerosarjoista, joihin lisämaksullisia palveluita saa sijoittaa, on poistettu kaukoliikenteeseen rinnastettavat palvelut, koska määritelmänsä mukaisesti niiden hintataso saa olla korkeintaan kotimaan kaukopuheluiden hintataso eikä siihen saa sisältyä muusta kuin telepalvelusta aiheutuvia maksuja. Määräyksessä 35 I/2005 M on muutoksena aikaisempaan lisätty, että Viestintävirasto voi painavasta syystä myöntää luvan kytkeä puhelu kytkennän välittävän palvelunumeron kautta myös palveluryhmän II yksilöityyn numeroon. Tällainen painava syy voi olla esimerkiksi tilanne, jossa selkeästi ja vakiintuneen käytännön mukaan yleishyödylliseksi katsottava laajasti käytetty palvelu (esim. taksinumerot) on toteutettu palveluryhmän II numerossa eikä ole tarkoituksenmukaista muuttaa kyseistä numeroa. Lupa on teleyrityskohtainen ja sitä voi hakea kirjallisesti se teleyritys, jonka asiakkaalla kyseinen numero on käytössä. Hakemus on perusteltava. Huomattava on, että poikkeuslupa voidaan myöntää vain ennestään käytössä olevia yksilöityjä numeroita koskevana. Luvassa yksilöidään tarkemmin luvan ehdot kuten käyttötarkoitus, voimassaoloaika, luvan peruuttaminen jne. Lupapäätös on valituskelpoinen hallintopäätös.
Viestintävirasto MUISTIO 35 I/2005 M 6 (10) 4 Estorajoitukset Pykälään on koottu nykyisen määräyksen 6 :stä kohdat, joissa määritellään estorajoitukset. Säännös vastaa tältä osin asiasisällöltään voimassa olevaa määräystä. Liittymästä tehdyllä valinnalla tarkoitetaan 1 momentissa myös telealueen suuntanumeron valintaa telealue- tai teleyrityskohtaisen palvelunumeron eteen. Tällainen puhelu katsotaan estomielessä puheluksi palvelunumeroon eikä kaukopuheluksi. Jos teleyritykset sopivat liikenteen avaamisesta suuntanumerolla ja telealue- tai teleyrityskohtaisella palvelunumerolla, asianomaisen teleyrityksen on huolehdittava estojen toteutuksesta siten, että palvelunumeroestoja ei voi kiertää suuntanumeron kautta. Määräyksessä 35 I/2005 M on muutoksena aikaisempaan otettu käyttöön käsite kiinteän puhelinverkon valtakunnalliset tilaajanumerot, joihin lähtevä liikenne rinnastetaan estoluokittelussa telealueen tilaajanumeroihin. Kiinteän puhelinverkon valtakunnallisiin tilaajanumeroihin luetaan yritysnumerot, tavoitettavuuspalvelunumerot ja kiinteän puhelinverkon valtakunnalliset siirrettävät tilaajanumerot, joista viimeksi mainitut Viestintävirasto myöntää suoraan loppukäyttäjälle. Näitä kaikkia käytetään liittymänumeron tavoin, vaihteiden tai yksittäisten liittymien kutsunumeroina. Näiden kaikkien tekninen toteutus on samankaltainen 31.3.2005 jälkeen, kun siirrettävyys ja puhelujen suora ohjaus laajenee uusiin numerotyyppeihin. Viestintävirasto osoittaa 1 momentissa tarkoitetut asiakassopimukseen ja A-numeron tarkistukseen perustuviin palveluihin sallitut numerot teleyrityksille hakemuksesta sellaiselta numeroalueelta, joka teleyritykseltä on jo käytössä. Kysymys on siis viraston vahvistus sille, ettei tässä yksilöidyssä numerossa tarjottavassa palvelussa tarvitse 4 :n nojalla toteuttaa estoluokitusta. Erillisillä päätöksillä vahvistetut numerot kootaan informaatiosyistä myös määräyksen liitteeseen. Vikailmoitusten vastaanottonumero 10019 numerona on poistettu, koska sitä ei ole tarkoituksenmukaista osoittaa numerointisuunnitelmassa. Tämä yksittäinen numero on korvattu määräyksessä käsitteellä teleyrityksen oma vikailmoitusten vastaanottonumero. Numeron 10019 käyttöä koskee vastaisuudessa sama sääntely kuin muitakin 100-alkuisia teleyrityskohtaisia numeroita. Vikailmoitusnumeronsa teleyritys voi valita säännökset huomioon ottaen kuten muutkin palvelunumeronsa. Numeroalueiden palvelusisältöä koskevat kohdat on siirretty 3 :ään. 5 Estoluokat yleisessä kiinteässä puhelinverkossa 6 Estoluokat yleisissä matkaviestinverkoissa Pykälät vastaavat asiasisällöltään nykyisen määräyksen 7 ja 8 :iä. Pykälän 5 otsikko on muutettu vastaamaan numerointimääräyksen terminologiaa eli yleinen valintainen puhelinverkko on korvattu termillä yleinen kiinteä puhelinverkko.
Viestintävirasto MUISTIO 35 I/2005 M 7 (10) Määräyksessä 35 I/2005 M on lisätty estoluokkia C-1 ja E koskeva täsmennys. Täsmennys on tarpeen, koska kytkennän välittävien palvelunumeroiden kautta voidaan kytkeä puheluita yksilöityihin palveluryhmän II numeroihin, jos Viestintävirasto on myöntänyt tähän luvan 3 mukaisesti. 7 Lyhytsanomapalveluiden estoluokat Määräyksessä 35 I/2005 M on täsmennetty tekstiä, asiasisältöön ei ole tehty muutoksia. On huomattava, että tämän määräyksen 2 :n lyhytsanomapalvelun määritelmä on laajempi kuin jäljempänä esitetty Matkaviestinsanastossa omaksuttu määritelmä: määräyksen määritelmään sisältyvät myös multimediasanomat. Syynä tähän on se, että niin numerointi- kuin estoluokkamääräyksessäkin asetetut velvoitteet koskevat vain sellaisia asioita numeroiden käyttöoikeuksia ja -tarkoituksia ja liittymän lähtevän liikenteen estoja numeroiden perusteella, joissa SMS- ja MMS-palvelujen eroilla ei ole merkitystä. Lyhytsanomapalveluille määrätyt estopalveluvelvoitteet koskevat siis myös multimediaviestejä. Pykälän 3 momentissa, jossa tarkoitetaan koko tekstiviesti- tai multimediaviestien lähetysmahdollisuuden poistamista liittymästä, multimediaviestit on selvyyden vuoksi mainittu erikseen. Tämä vaatimus koskee multimediaviestintää luonnollisestikin vain siltä osin, kun se kuuluu liittymän ominaisuuksiin. Pykälä vastaa asiasisällöltään pääosin nykyisen määräyksen 9 :n neljää ensimmäistä momenttia. Pykälää on täydennetty erittelemällä 2 :ää vastaavasti ne liikennetyypit tai -ryhmät, joihin matkaviestinliittymästä lähtevä lyhytsanomaliikenne vähintään on ryhmiteltävä, jotta määräyksessä lyhytsanomapalveluille vaadittavat 6 :n mukaiset estoluokat pystytään toteuttamaan. Viittaukset liitteisiin on päivitetty ja lisämaksullisten palvelujen tarjonnan sääntelyä on tarkennettu viittauksella määräyksen 3 :n 1 momentin palvelunumeroiden ryhmittelyyn. Teleyrityskohtaisten lyhytsanomapalvelunumeroiden palvelusisällön rajoitus on siirretty säännökseen määräyksen liitteestä (entinen liite 3, nykyinen liite 2 lyhytsanomapalvelunumeroista). Hintatiedotevelvollisuutta koskevat velvoitteet on poistettu, sillä viestintämarkkinalaki ei oikeuta Viestintävirastoa määräämään hintatiedotevelvoitteita. Nimenomaisten hintatiedotteiden antaminen puheluiden tai tekstiviestipalveluiden alussa perustuu vastaisuudessa palveluntarjoajien vapaaehtoisuuteen ja asiakaspalveluratkaisuihin. Informointivelvollisuudesta säädetään yleisesti kuluttajansuojalaissa ja laissa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta. Tekniikan sanastokeskuksen julkaiseman Matkaviestinsanaston (TSK 29, 2001) mukaan - lyhytsanoma (short message, SMS message) on lyhyt viesti, joka voidaan välittää lyhytsanomapalvelua tukevien matkaviestimien välil-
Viestintävirasto MUISTIO 35 I/2005 M 8 (10) lä tai tällaisten matkaviestimien ja sähköpostijärjestelmien, tietokoneiden tai äänitaajuuspuhelimien välillä. - lyhytsanomapalvelu (short message service, SMS) on tietoliikennepalvelu lyhytsanomien lähettämistä ja vastaanottamista varten. Matkaviestimien lisäksi lyhytsanomapalvelua voidaan käyttää esimerkiksi äänitaajuuspuhelimella, jolloin valitaan numerolla vakioviesti, tai tietokoneella, jolloin lyhytsanoma voidaan lähettää erityisen palvelun kautta - tekstiviestipalvelu, tekstiviestipohjainen palvelu, tekstiviestikysely (SMA-based service) on matkaviestinpalvelu, jossa käyttäjä kirjoittaa haluamansa palvelun hakusanan matkaviestimeensä, lähettää hakusanan tekstiviestinä tiettyyn numeroon ja saa tilaamansa tiedon tai palvelun - tekstiviesti (text message) on lyhytsanoma, joka sisältää vain aakkosnumeerisia merkkejä ja erikoismerkkejä - kuvaviesti on lyhytsanoma, joka sisältää kuvan tai kuvia Lyhytsanoma on siis yläkäsite, jonka samanarvoisia alakäsitteitä välitettävän datan mukaan ovat tekstiviestit, kuvaviestit ja muut lyhytsanomat (esim. soittoäänet). - multimediasanomapalvelu (multimedia messaging service, MMS) on tietoliikennepalvelu multimediasanomien lähettämistä ja vastaanottamista varten. - multimediasanoma, multimediaviesti (multimedia message) on viesti, jossa yhdistetään useita tiedon esitystapoja. Multimediasanoma voi sisältää esimerkiksi tekstiä, ääntä sekä kiinteää ja liikkuvaa kuvaa. 8 Voimaantulo ja siirtymäsäännökset Määräyksen voimaantuloajankohta on sama kuin uuden viestintämarkkinalain. Määräys on voimassa viisi vuotta, ellei sitä tätä aiemmin muuteta uudella määräyksellä tai kumota. Määräyksessä 35 I/2005 M on poistettu multimediaviestien estoluokkien käyttöönotolle aikaisemmin asetettu määräaika, koska se päättyi vuoden 2003 lopussa. Liitteet: Liite 1: Teleliikenteen ryhmittely numeron alkuosan mukaan Liitteen 1 kohtaan 5 on lisätty uusi 076-alkuinen yritysnumeroalue ja asianomaisen teleyrityksen pyynnöstä poistettu kohdasta 7 kytkennän välittävä palvelunumero 030303, joten tämä numeroalue siirretään normaaliin yritysnumeroalueeseen.
Viestintävirasto MUISTIO 35 I/2005 M 9 (10) Määräyksessä 35 I/2005 M liitteeseen 1 on tehty seuraavat muutokset: - kohtaan 1 Kansainvälinen teleliikenne on lisätty täsmennys liikenteestä kansainvälisiin ilmaisnumeroihin - kohdasta 2 Kaukoliikenne on poistettu kaukoliikenteeseen rinnastettavat palvelut, kiinteän puhelinverkon valtakunnallinen siirrettävä tilaajanumero ja valtakunnallinen tavoitettavuuspalvelunumero. Kaukoliikenteen estoluokkaan kuuluu nyt vain kiinteän puhelinverkon telealueiden välinen liikenne entisessä laajuudessa. - numerosarjat 0206-0208 on siirretty kohdasta 2b kohtaan 5.1 Yritysnumerot. 071 ja 073-alkuiset numerot, jotka ovat käyttötarkoitukseltaan tilaajanumeroita, on siirretty kohdista 2c ja 2d kohtiin 5.2 ja 5.3. Nämä kaikki ovat samassa asemassa myös liikenteellisesti suoran ohjauksen tullessa käyttöön. - kohdassa 2b mainittu numerosarja 0603, josta ei ole myönnetty numeroaluetta millekään teleyritykselle, siirretään Viestintäviraston numeroreserviin ja sen käyttötarkoitus määritellään tarvittaessa uudelleen numerointimääräyksessä. - kohdassa 2b mainitut numerosarjat 0707 ja 0708 ovat palautuneet Viestintäviraston numeroreserviin ja niiden käyttötarkoitus määritellään tarvittaessa uudelleen numerointimääräyksessä - kohdan 5 otsikoksi on otettu käyttöön uusi käsite Kiinteän puhelinverkon valtakunnalliset tilaajanumerot, jonka alaryhmiä ovat yritysnumerot, kiinteän puhelinverkon valtakunnalliset siirrettävät tilaajanumerot ja tavoitettavuuspalvelunumerot - kohdassa 5.1 on lueteltu yksikäsitteisesti yritysnumeroalueet ilman viittauksia liitteen muihin kohtiin ja lisätty uusi 029-alkuinen yritysnumerosarja. Luettelo sisältää 0206-0208-alkuiset numerot, joilla aikaisemmin osoitettiin kaukoliikenteeseen rinnastettavia palveluita. - kohdassa 5.2 mainitut 071-alkuiset numerot, johon suuntautuvat puhelut aikaisemmassa määräyksessä rinnastettiin kaukoliikenteeksi, poikkeavat muista kohdassa 5 luetelluista numeroista siten, että Viestintävirasto myöntää ne suoraan loppukäyttäjille. Siten on perusteltua mainita tämä numero omana alaryhmänään. - kohdassa 5.3 on 073-alkuinen tavoitettavuuspalvelunumero, johon suuntautuvat puhelut aikaisemmassa määräyksessä rinnastettiin kaukoliikenteeksi Maanumeroita vastaavilla kansainvälisen palvelun tunnuksilla 3883 ja 979 osoitetut kansainväliset palvelut luetaan kansainväliseksi teleliikenteeksi, vaikka ne poikkeavat numerointimääräyksessä 32 G/2004 M kansainvälisestä teleliikenteestä sikäli, että kaikkiin operaattoritunnuksiin ei tunnuksen haltijan tahdosta liity mahdollisuutta kansainvälisiin palvelunumeroihin. Tällöin kyseessä on estoluokista riippumaton kielletty liikennetapaus, jonka liittymäteleyritys ohjaa tekemänsä numeroanalyysin perusteella tiedotteeseen. Maanumeroita vastaavalla kansainvälisen palvelun tunnuksella 800 osoitettua kansainvälistä ilmaispalvelua ei katsota kansainväliseksi teleliikenteeksi, mutta sitäkin koskee se, että kaikkiin operaattoritunnuksiin ei tunnuksen haltijan tahdosta liity mahdollisuutta kansainvälisiin palvelunumeroihin. Tällöin kyseessä on estoluokista riippumaton kielletty liikennetapaus, jonka liittymäteleyritys ohjaa tekemänsä numeroanalyysin perusteella tiedotteeseen.
Viestintävirasto MUISTIO 35 I/2005 M 10 (10) Tässä vaiheessa ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi sijoittaa maanumeroita vastaavilla kansainvälisen palvelun tunnuksilla 3883 ja 979 osoitettuja palveluita palveluryhmiin, koska niiden merkitys on vähäinen eikä kyseisten palveluiden luonteesta ole vielä riittävästi tietoa. Kansainväliset ilmaispalvelut on jo aikaisemmin huomioitu estomääräyksessä. Liite 2: Lyhytsanomapalveluiden ryhmittely numeron alkuosan mukaan Liitteeseen on lisätty kohtaan 1 yleinen lyhytsanomahätänumero, joka varataan hätäliikennekäyttöön. On huomattava, että numeron varsinainen käyttöön otto ja pääsyn toteuttaminen hätänumeroon tekstiviestillä toteutunee vasta tulevaisuudessa. Määräyksessä 35 I/2005 M on liitteen 2 kohdasta 1 poistettu nyt jo tarpeettomaksi katsottu lisämaininta varauksesta numeron 112 kohdalta. Lyhytsanomapalvelunumero 112 on osoitettu yleiseksi hätänumeroksi. Hätäliikennetyöryhmän alatyöryhmä on laatinut 7.2.2005 julkaistun raportin 2/2005 112-hätätekstiviestipalvelun toteuttaminen Suomessa ja tavoitteena on, että 112-hätätekstiviestipalvelu olisi käytössä vuoden 2005 loppuun mennessä. Kohdan 3 teleyrityskohtainen numeroalue on laajennettu 140-155 - alkuiseksi lyhytsanomapalvelunumeroalueeksi.