Taivassalolaiset sodissa 1939-1945

Taivassalolaiset sodissa 1939-1945 1

Kansikuva Taivassalon sankaripatsas. Takakansi Taivassalon kirkko, Karjalaan jääneiden muistomerkki ja Taivassalon vaakuna. Kustantaja Vakkasuomalaista sotaveteraanitietoa talteen ry Toimitus, taitto Matti Jalava. Veteraanitietojen keräys, talkootyöryhmä ks. sivu 415. Kirjoittajat Else Helle ( ), Maija Jaakkola, Matti Jalava, Irma Jäppilä, Mauno Kummila ( ), Aimo Kyynäräinen ( ), Birgitta Tommila-Kaivola, Pekka Tuusa, Markku Vainio ja Lauri Väättänen. Painopaikka Saarijärven Offset Oy, Saarijärvi 2013 ISBN 978-952-93-2392-0 2

Taivassalolaiset sodissa 1939-1945 3

Sisältö Lukijalle 6 Varsinais-Suomen Sotaveteraanipiirin tervehdys 7 Taivassalon sankarivainajat 8 Kaarlo Keskitalo kaatui Saksan itärintamalla Suomen SS-pataljoonan korpraalina 14 Taivassalon sotaorvot 16 Taivassalolaisille myönnettiin talvi- jatkosodan ansioista 239 Vapaudenristin kunniamerkkiä 17 Taivassalon suojeluskunnan lippu Sotamuseossa 27 Sotaveteraanit 28 Miinanraivaajat 209 Työvelvolliset ja Ly-määräyksellä muihin tehtäviin vapautetut 210 Lottien toiminnasta Taivassalossa 214 Taivassalon lottaosaston v. 1933 kurssista säilynyt kronikka 226 Talvisota ja sen taustoja 231 Talvisodassa taivassalolaiset taistelivat Summassa ja rannikkopuolustuksessa 236 Jatkosota oli jatkoa talvisodalle ja yritys korjata kärsityt vääryydet 238 Äänisen Rannikkoprikaati sekä JR 56 ja JR 60 olivat taivassalolaisten joukko-osastot jatkosodassa 245 Rauhanehtojen mukaan Suomi joutui raivaamaan miinat Suomenlahdelta 250 Aseiden hajavarastointi Taivassalossa ja Kustavissa 253 Eversti Armas Kemppi odotti, että vartiomies kävi pukemassa oikeat sotilasvetimet päälleen (Eero Anttila) 269 Sotamiehen asemasotavaiheen muistelmia (Mauno Kummila) 273 Äänisen rantavartiossa oli partisaanivaara aina vaanimassa (Koitto Kuusisto) 278 Vihollisen tankki sulloi Kaino Laihosen hiekkaiseen lumeen 4

Summan tukilinjalla 283 Onni Laukkanen talvisodan päiväkirjassaan: Tuntuu oikein mukavalta, kun sai oikein tehoisasti ampua iivanoita 288 Alkeellista koulutusta ja jäätyneitä perunoita (Toivo Mattila) 311 Pentti Onninen tuhosi kasapanoksella Klim-tankin ja sai Panssarintuhoojan merkin 314 Aatos Palo oli motissa Ilomantsin taisteluissa yli kolme vuorokautta 317 Pikakiväärimies Aimo Palo kalasteli salaa Hiisjärvellä kaverinsa Alpo Pajulan kanssa 321 Valkeasaaren läpimurron päivänä kaikki oli sekaisin, eikä mikään pelannut niin kuin oli etukäteen ajateltu (Pekka Tuusa) 333 Jatkosodan viimeiset ajat Viipurinlahden Esisaaressa (Pekka Tuusa) 336 Ryssä käyttäytyi kuin isäntä miinanraivauksen yhteydessä (Eero Vanhakylä) 337 Lotta Helinä Tengström: Enemmänkin olisin tehnyt, jos vain olisi ollut aikaa tehdä 339 Talvisodan rintamalta tarkkoja ohjeita maatilan hoitoon (Allan ja William Valtosen talvisotakirjeistä) 341 Nuoren tytön muistelmia talvi- ja jatkosodan ajoilta (Irma Jäppilä) 349 Erkki Suominen kaksi kertaa saksalaisten vangitsemana 352 Sotakirjeet kertoivat rintamalla olleiden ja kotiväen kuulumiset, mutta myös ikäviä asioita (Emil Salmisen perheen kirjeenvaihtoa) 354 Järppilän sotavangista ja inkeriläisitä 361 Rintamalla myös harrastettiin 362 Hakkenpää-vene Laatokalla jatkosodan aikana 367 Kansanhuolto piti huolen siitä, että kansa tuli toimeen ja maan talouselämä pyöri 369 Taivassalon Suojeluskunta 1917-1944 372 Tukijoille kiitos 413 Matrikkelin tietojen keräämisestä 414 Lähteet 415 5

Lukijalle Arvoisa lukija, kädessäsi oleva kirja on kunnianosoitus niille taivassalolaisille miehille ja naisille, jotka viime sotien aikana olivat puolustamassa isänmaamme vapautta niin rintamalla kuin kotirintamallakin. Kirja on syntynyt noin kolmen vuoden ja useiden satojen talkootyötuntien tuloksena. Aineiston kerääminen oli valtaisa ja vaativa työ. Mukana oli kymmenkunta alueen miestä ja naista. He tekivät työnsä loistavasti, sillä matrikkeliosaan saatiin tiedot käytännössä lähes kaikista Taivassalosta sotaan lähteneistä. Kirjassa on tiedot myös lotista, työvelvollista ja miinanraivaajista sekä sellaisista, jotka LY-määräyksen perusteella oli osoitettu muuhun palvelukseen. Mukana on myös tiedot alueelle siirtolaisina, evakkoina, tulleista karjalaisveteraaneista ja mahdollisuuksien mukaan muistakin viimeistään 1950-luvulla alueelle muuttaneista. Syksyllä 1944 toteutettiin kautta maan asekätkentä. Aseita kätkettiin myös Taivassalossa. Tästä aiemmin vaietusta aiheesta on kirjassa laaja kirjoitus. Taivassalon Suojeluskunnasta ei juurikaan ole aikaisempia kirjoituksia, mutta kirja korjaa tämänkin puutteen. Ilman kotirintaman tukea ei taisteleva rintama olisi kestänyt. Kotirintaman elämään liittyviä kirjoituksia on myös mukana. Kirja antaa pääpiirteisen kuvan sotien kulusta ja siitä, miksi viime sotiin jouduttiin. Alueen talvisodan miehistä taisteli suurin osa Karjalan kannaksella Summassa JR 13:n riveissä. Laivastossa ja rannikkopuolustuksessa oli myös suuri joukko taivassalolaisia. Jatkosodassa Äänisen Rannikkoprikaatin sekä pääasiassa vakkasuomalaisista koottujen jalkaväkirykmenttien 56 ja 60:n riveissä soti suuri osa taivassalolaisista. Muissakin joukkoosastoissa heitä taisteli. Miesten sotilasarvo kirjassa on se, mikä heillä oli jatkosodan päättyessä. Sodan jälkeen saatuja ylennyksiä ei ole otettu mukaan henkilötietoihin. Kunniamerkeistä on mainittu ne, jotka miehille on myönnetty sodanajan ansioista. Muistomitalit ja muistoristit on jätetty pois henkilötiedoista. Ne eivät alun perin olleet virallisia kunniamerkkejä, eikä niitä myönnetty yksittäisistä taisteluansioista. Siviiliansioista myönnettyjä kunnia- tai ansiomerkkejä ei ole otettu mukaan matrikkelitietoihin. Ajatus tämän kirjan tekemisestä heräsi itsenäisyyspäivänä 2009 ja varsinaiseen työhön päästiin käsiksi 2010, kun perustettiin Vakkasuomalaista sotaveteraanitietoa talteen ry. Yhdistyksessä ovat mukana Taivassalon, Lokalahden, Vehmaan, Pyhärannan, Pyhämaan sekä Uudenkaupungin ja sen entisen maalaiskunnan edustajat. Matrikkeliteoksia valmistuu yhteensä viisi - tämän jälkeen vielä Vehmaan matrikkeli. Kirjan kokoamistyössä mukana olleet taivassalolaiset ovat tehneet pyyteettömästi satoja talkootunteja, jotta tarvittavat tiedot saatiin talteen. Jokainen talkoolainen ja jokainen, joka on antanut tietoja ja valokuvia kirjaan, ansaitsee vilpittömät kiitokset työstään. Työ on ollut osin hyvinkin vaikeaa, mutta väsymättömällä uutteruudella on kaikki vaikeudet pystytty selvittämään. Kirjassa on myös sotaveteraanien ja lottien haastatteluja. Nyt oli korkea aika saada talteen veteraanien kokemuksia, sillä kertojien rivit ovat käyneet kovasti harvaksi ja harventuneet myös kirjan tekemisen aikana. Haastatteluilla on paikallishistoriallisesti pysyvä arvo. Uudessakaupungissa kesäkuussa 2013 Yhdistyksen hallitus 6

Varsinais-Suomen Sotaveteraanipiirin tervehdys Vakkasuomalaista sotaveteraanitietoa talteen ry:n suurhankkeen neljäs teos on valmis ja projekti kokonaisuudessaan siis kääntymässä loppua kohti. Taivassalon noin 700 sotiin osallistuneen henkilön tiedot on koottu yhteen kirjaksi meille ja tuleville polville. Tämä on myös paikallista historiaa parhaimmillaan. Onnittelen saavutuksestanne. Veteraanimatrikkeleja on Suomessa julkaistu viimeisen kahden vuosikymmenen aikana runsaasti. Vielä on kuitenkin nk. valkoisia alueita, joilta tämä arvokas teos puuttuu. Vakkasuomalaista sotaveteraanitietoa talteen ry tekee hienoa työtä maakuntamme saamiseksi tältä osin sellaiseksi, että aukkopaikkoja ei ole. Työ ei tapahdu hetkeäkään liian aikaisin, vaan muistitiedon kannalta viimeisillä hetkillä. Suomen Sotaveteraaniliiton kehotus näiden teosten tekemiseen ei siis täälläkään ole kaikunut kuuroille korville. Veteraanimatrikkeli on meille nykyisin eläville ja meidän jälkeemme tuleville sukupolville kertomus kansakuntamme vaikeista vuosista, jolloin yhteinen etu ajoi omien pyrkimysten ja etujen edelle. Tämä on hyvä tässä ajassa muistaa. Nykyinen hyvinvointimme ei ole tullut lahjana, vaan on vaatinut kehittyäkseen myös taistelun vuosia. Siksi on tärkeää, että veteraaniemme teot elävät sittenkin, kun heitä ei enää ole. Tämä kirja osaltaan edesauttaa tämän tavoitteen saavuttamista. Lämmin kiitos kaikille tämän kirjan toteuttamiseen osallistuneille. Toivon, että kirja kuluu lukijoiden käsissä ja välittäköön samalla veteraanisukupolven arvoja arvoja joiden varassa on hyvä elää nykyisessä ja tulevassakin ajassa. Tuukka Alhonen Varsinais-Suomen Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Everstiluutnantti evp. 7

Taivassalon sankarivainajat Talvisota Taivassaloon haudatut Matti Jalava Aho Kustaa Erkki s. 25.5.1906 Askainen. Kuoli haavoittuneena 29.2.1940 Rauha. Arola Raino Viljami s. 30.7.1907 Kaatui 16.2.1940 Kuolemajärvi. Heinonen Leo Kaiku s. 6.8.1907 Katosi 13.2.1940 Majajoki. Helenius Leevi Johannes s. 26.8.1911 Kaatui 13.2.1940 Kuolemajärvi. Hämäläinen Aaro s. 26.3.1919 Muolaa. Kuoli 29.7.1940 Tuupovaara. Keskitalo Petri Johannes s. 12.4.1913 Kaatui 22.2.1940 Honkaniemi. Koskinen Toivo Alarik s. 1.5.1913 Kaatui 27.2.1940 Pienpero. Laakso Artturi Orvokki s. 20.9.1913 Kaatui 9.3.1940 Kärstilä. Laine Risto Markus s. 16.3.1916 Lokalahti. Kaatui 28.2.1940 Leipäsuo. Lassila Oiva Vihtori s. 12.3.1917 Kaatui 17.12.1939 Muolaa. Lehtonen Arvo Olavi s. 23.7.1911 Kaatui 21.2.1940 Muolaa Saaretjoki. Majander Rauni Ossian s. 15.7.1918 Kaatui 12.3.1940 Kollaa. 8

Nurmio Tuovi Vieno Johannes s. 24.6.1912 Katosi 14.2.1940 Summa. Salonen Vihtori Antero s. 19.4.1914 Katosi 23.12.1939 Taaperniemi. Suojanen Toivo Mikael s. 16.9.1902 Kaatui 13.3.1940 Kuhmo. Suominen Juho Einari s. 20.5.1899 Kuoli 20.4.1940 sodassa saatuun sairauteen, Joensuu. Suominen Niilo Nikolai s. 19.11.1905 Kuoli 11.1.1940 Porvoo. Terimaa Jalmari Arvid s.12.1.1906 Kaatui 9.3.1940 Viipuri Rotanpesä. Virtanen Vieno Harald s. 7.7.1907 Vehmaa. Kaatui 3.3.1940 Kärstilä. Talvisota Muualle haudatut Laakso Osmo Olavi s. 15.5.1914 Kaatui 29.2.1940 Kärstilä. Hautauspaikka Merimasku. Laaksonen Matti Aleksanteri s. 8.3.1898 Lokalahti. Katosi 13.2.1940 Laatokan pohjoispuoli. Hautauspaikka Vehmaa. Lehmusvaara Veli Olavi s. 6.3.1908 Kaatui 12.12.1939 Muolaa. Hautauspaikka Turku. Railo Vieno Päiviö s. 19.11.1910 Kaatui 9.3.1940 Näätälä. Hautauspaikka Turku. Viisola Toivo Vilhelm Gabriel s. 24.3.1913 Katosi 15.2.1940 Tassiolampi. Hautauspaikka Lappeenranta. Jatkosota Taivassaloon haudatut Aalto Hugo Emil s. 9.1.1922 Kuoli haavoittuneena 22.4.1943 Salmijoki, KenttäS. Aaltonen Martti Lauri Johannes s. 16.4.1923 Katosi 17.6.1944 Uusikirkko Peippolassa. Ahlgren Osmo Anton s. 18.6.1925 Kaatui 29.6.1944 Kuutamalahti. Alakylä Osmo Edvard s. 22.2.1912 Katosi 19.6.1944 Johannes Rokkalanjoki. Alakylä Runo Kalervo s. 25.5.1924 Katosi 21.7.1944 Ilomantsi Liusvaara. 9

Matti Jalava Anttila Kalle Ahti s. 20.6.1924 Katosi 16.6.1944 Kanneljärvi. Engblom Pentti Soini s. 31.2.1921 Katosi 13.9.1941 merellä P/L Ilmarisen tuhoutuessa. Forss Pentti Bruno Feliks s. 14.1.1924 Kuoli haavoittuneena 30.9.1944 SotaS Vaasa. Färm Sulo Vihtori s. 17.5.1911 Oulainen. Kaatui 9.1.1942 Lumbusi. Granberg Eino Nikodemus s. 3.11.1925 Kuoli 27.2.1944 SotaS Kuopio. Hartman Unto Frans Kalevi s. 24.4.1924 Kaatui 5.7.1944 Porajärvi. Hasula Tauno Hannes Jalmari s. 16.3.1920 Kaatui 27.11.1941 Seesjärvi. Heinonen Viljo Aadolf s. 13.9.1909 Katosi 10.3.1942 Äänisjärven Vodlajoki. Helenius Anto Gabriel s. 5.11.1922 Kuoli haavoittuneena 29.4.1944 SAutoAs. Helminen Arvi Einar s. 18.3.1902 Jämsä. Kaatui 4.6.1942 Syvärin voimalaitos. Hyövelä Atte Päiviö s. 17.5.1917 Katosi 5.7.1944 Teikari. Jäntti Lauri Pellervo s. 29.1.1913 Tuusula. Kuoli 30.6.1942 matkalla KenttäS:aan. Kankaanpää Heikki Feliks s. 14.1.1912 Huittinen. Kaatui 30.10.1941 Kontupohja. Kotiranta Tauno Julius s. 12.4.1917 Kaatui 4.9.1944 Suursaari. 10

Kurkilahti Aaro Bertel s. 3.7.1922 Kuoli haavoittuneena 11.2.1942 KenttäS. Kurkilahti Allan Artturi s. 13.3.1923 Kaatui 3.8.1944 Ilomantsi Louhivaara. Kuusisto Heikki Antero s. 15.8.1923 Kaatui 4.8.1944 Ilomantsi Louhivaara. Kuusisto Martti Aleksi s. 19.9.1919 Kuoli haavoittuneena 4.11.1941 matkalla KenttäS:aan. Laaksonen Pentti Viljami s. 15.10.1922 Kaatui 10.7.1944 Ihantala. Laihonen Niilo Oskari s. 18.11.1908 Kuoli haavoittuneena 21.6.1944 KenttäS Vitele. Laine Teuvo Antti s. 30.1.1918 Kuoli haavoittuneena 18.1.1942 SotaS Äänislinna. Laurila Tauno Johannes s. 4.12.1922 Kuoli 25.4.1943 SotaS Turku. Lehtinen Risto Ensio s. 29.8.1909 Kuoli 12.3.1943 Tiensuu. Lehtinen Toivo Jalmari s. 20.5.1919 Kaatui 3.1.1942 Maaselkä. Lehtonen Keijo Alarik s. 6.2.1924 Kuoli haavoittuneena 25.6.1944 KenttäS. Leinonen Osmo Valdemar s. 4.3.1913 Kaatui 4.9.1941 Hirsjärvi. Leisko Sakari Fredrik s. 22.7.1922 Katosi 28.3.1942 Hiisjärvi. Lindroos Aarno Nikodemus s. 11.11.1911 Kaatui 24.7.1941 Näätäoja. Marela Kaarlo Arvid s. 19.8.1898 Uusikirkko Tl. Kuoli haavoittuneena 16.4.1943 SotaS Helsinki. Marjunen Frans Everat s. 7.11.1914 Kaatui 7.10.1941 Bromarvin lohko. Mattila Urho Kalervo s. 27.9.1919 Kaatui 10.9.1941 Pojaka. Muurinen Martti s. 10.11.1925 Kuolemajärvi. Katosi 5.7.1944 Teikari. Nieminen Leo Aulis s. 7.3.1916 Kuoli haavoittuneena 12.9.1942 KenttäS. Nurmi Martti Piispa s. 4.1.1883 Katosi 25.7.1944 Träskö Porkkala. 11

Palletvuori Viljo Valdemar s. 12.12.1913 Katosi 16.6.1944 Perkjärvi. Saarinen Aarno Jalmari s. 10.9.1907 Kaatui 10.7.1944 Äyräpää. Saarinen Erkki Mikael s. 10.12.1924 Kaatui 29.7.1944 Teppana Ilomantsi. Salminen Viljo Ilmari s. 27.1.1917 Kaatui 19.7.1941 Näätäoja. Salonen Osmo Verner s. 18.5.1923 Katosi 21.6.1944 Lotinapelto. Salonen Uuno Aleksei s. 3.6.1918 Kaatui 20.8.1944 Teinhaara. Siivonen Arvid Albert Ossian s. 17.7.1920 Kaatui 7.2.1942 Suurlahti. Stenroos Osmo Anton s. 1.8.1912 Kuoli tapaturmaisesti 2.7.1944 Lappee. Suominen Paavo Bernhard s. 28.7.1919 Kaatui 15.7.1944 Lemetti. Toni Viljo s. 20.3.1924 Uusikirkko Vl. Kuoli 15.7.1944 Hingervaara. Tuomi Kaarlo Taivu s. 21.1.1921 Kuoli haavoittuneena 19.9.1942 KenttäS. Videmark Kasper Valio s. 5.4.1908 Kuoli 6.12.1948. Jatkosota Muualle haudatut Himanen Väinö Olavi s. 9.9.1921 Muolaa. Kaatui 15.3.1943 Seesjärvi Hautauspaikka Jokioinen. Hintsala Onni Josef s. 18.3.1897 Laitila. Kuoli haavoittuneena 21.7.1941 SotaS Joensuu. Hautauspaikka Laitila. Hintsala Peitsa s. 30.9.1923 Uusikaupunki. Kaatui 3.7.1944 Palalahden Koivuselällä. Hautauspaikka Laitila. Isoluoto ent. Engblom Kustaa Erkki s. 9.5.1908 Lokalahti. Kaatui 6.10.1941 Mundjärvi. Hautauspaikka Lokalahti. Järvinen Maini Nestori s. 25.7.1908 Kuoli haavoittuneena 23.10.1941 SotaS Oulu. Hautauspaikka Kalanti. Keskitalo Kaarlo Sakari s. 4.4.1916 Kuoli haavoittuneena 24.1.1942 SaksSotaS. Hautauspaikka Stalino Venäjä. Lehtonen Kaarlo Teofil s. 21.12.1912 Kaatui 15.9.1941 Säämäjärvi. Hautauspaikka Helsinki. 12

Erkki Hannulan albumi Aulis Niemisen sankarihautaus. Hän haavoittui 11.9.1942 Lempijärvellä Kannaksella ja kuoli seuraavana päivänä 23. Kenttäsairaalassa Taivassalon museo Sankarivainajien Hugo Aallon ja Tauno Laurilan arkut kirkon portilla 9.5.1943. Aalto haavoittui vartiopaikallaan Salmijoella 22.4.1943 ja kuoli samana päivänä kenttäsairaalassa. Laurila kuoli 25.4.1943 sotasairaalassa. 13

Kaarlo Keskitalo kaatui Saksan itärintamalla Suomen SS-pataljoonan korpraalina Talvisodan Loimaalla huoltotehtävissä palvellut kersantti Kaarlo Sakari Keskitalo kaatui Saksan itärintamalla suomalaisen SS-Pataljoonan eli Panttipataljoonan riveissä 24.1.1942. Suomen armeijassa Keskitalo oli kersantti, mutta SS-Pataljoonassa hän palveli SS-Rottenfuhrerinä eli korpraalin arvossa. Keskitalo oli syntynyt 4.4.1916. Keskitalo haavoittui hyökkäyksessä vaikeasti 23. marraskuussa 1941. Hän oli hoidossa kenttäsairaalassa Tusjumissa, kun venäläiset pommikoneet iskivät sairaalaan 24.1.1942. Pommituksessa menehtyi useita haavoittuneita. Keskitalo haudattiin kenttähautausmaahan kaatumispaikkakunnallaan. Keskitalo värväytyi SS-joukkoihin huhti-toukokuussa 1941 ja siirtyi Saksaan kolmannessa kuljetuserässä, joka lähti Turusta 23.5.41 höyrylaiva Adlerilla Danzigiin. Kuljetuserän vahvuus oli 326 vapaaehtoista. Danzigiin laiva saapui iltapäivällä 25.5. Satamasta joukko vietiin junalla halki viljavan Pommernin Stralsundiin, jonne juna saapui 19 tunnin matkaamisen jälkeen iltapäivällä.26.5. Muutaman päivän päästä vapaaehtoiset siirtyivät junalla Wieniin, missä alkoi varsinainen koulutus ja sotaan valmistautuminen. Suomalaiset kuuluivat SS-Divisioona Wikingiin ja sen kolmanteen rykmenttiin, joka tunnetaan Nordlandrykmentin nimellä. Kaarlo Keskitalo kuului sen 11. Komppaniaan. Wiking taisteli koko ajan Saksan itärintamalla ja lähti Puolasta edeten Kaarlo Keskitalo vaikeitten taistelujen täyttämää reittiä aina Kaukasukselle saakka. Etäisin paikka, minne divisioona eteni, oli Terek-joki. Divisioona kuului joukkoihin, joitten tavoitteena oli vallata eteläisen Venäjän öljykentät Saksan hallintaan. Yritys ei onnistunut, vaikka öljyalueen porteille saakka hyökkäys etenikin. Suomalaisen SS-Pataljoonan vahvuus oli noin 1 400 miestä ja he siirtyivät Saksaan viidessä eri kuljetuserässä. Kaikille ei löytynyt sotilasarvoa vastaava vakanssia ja niinpä toista sataa upseeria ja aliupseeria palasi takaisin Suomeen jo loppukesällä 1941. Näit ten palaajien joukossa oli mm. myöhemmin Mannerheim-ristin ritariksi nimitetty, ja USA:n armeijassa legendaariseen maineeseen noussut Lauri Törni. Ukrainan ja Kaukasuksen taisteluissa 14

Kaarlo Keskitalon omaiset Suomalaisten SS-pataljoonassa 18.11.1941 Saksan itärintamalla Tusjumissa haavoittuneen ja 24.1.1942 saksalaisessa sotasairaalassa kuolleen taivassalolaisen Kaarlo Sakari Keskitalon hautauspaikka on Stalino Venäjällä. kaatui 256 suomalaista vapaaehtoista. Kun pataljoona lakkautettiin vuonna 1943 ja sen miehet palasivat Suomeen, kaatui jatkosodan taisteluissa vielä 113 SS-vapaaehtoista. Päätös pataljoonan perustamisesta tehtiin maaliskuussa 1941. Päätös oli puhtaasti sotilaspoliittinen, sillä Suomella ei silloisissa oloissa ollut muuta mahdollisuutta kuin olla Saksan rinnalla kaikessa, mikä oli mahdollista. Pataljoonan vaiheet perusteellisesti tutkinut professori Mauno Jokipii käytti pataljoonasta nimitystä Panttipataljoona. Sitä pataljoona olikin sanan täydessä merkityksessä, sillä vapaaehtoiset olivat niin sotilaallisen kuin taloudellisenkin Suomen ja Saksan välisen yhteistyön ja aseveljeyden pantteina. Pataljoonassa palveli edustajia kaikista yhteiskuntaluokista. Pataljoonassa palvelivat mm. kirjailija Niilo Lauttamus, joka kirjoitti kokemuksistaan kirjan Vieraan kypärän alla, kirjailija-toimittaja Jukka Tyrkkö, joka julkaisi 1960-luvulla kokemuksistaan kattavan teoksen Suomalaiset suursodassa, Unto Parvilahti (ent. Boman), joka kirjoitti retkestään kirjan Terekille ja takaisin sekä mäkihypyn MM-kultaa voittanut Paavo Vierto, näyttelijä Rolf Labbart, ministeri Sulo Suorttanen ja Helsingin yliopiston röntgendiagnostiikan professori Pekka Soila. Markku Vainio 15

Taivassalon sotaorvot Talvi- ja jatkosodassa kaatui yli 90.000 sotilasta ja rintamatehtävissä ollutta miestä ja naista. Heidän jälkeensä jäi n. 30.000 sotaleskeä ja yli 55.000 sotaorpoa. Taivassalon alueella oli 26 sellaista sankarivainajaa, joiden jälkeen jäi 56 sotaorpoa. Vuonna 2001 Pyhärannan Santtiossa perustetun ja edelleen vireästi toimivan Vakka-Suomen Sotaorvot ry:n julkaisemassa kirjassa Hän lähti on mm. kuvat Kalannin, Kodisjoen, Kustavin, Laitilan, Lokalahden, Mietoisten, Pyhämaan, Pyhärannan, Taivassalon, Uudenkaupungin ja Uudenkaupungin maalaiskunnan sekä Vehmaan sankaripatsaista ja haudoista sekä luettelot sankarivainajista. Tiedot ovat teoksen julkaisemisen jälkeen vielä jonkin verran täsmentyneet. Veteraani: Aho, Kustaa Erkki Alakylä, Osmo Edvard Arola, Raino Viljami Färm, Sulo Vihtori Heinonen, Viljo Adolf Helminen, Arvi Einar Hintsala, Onni Josef Hyövelä, Atte Päiviö Isoluoto, Erkki Kustaa Jäntti, Lauri Pellervo Järvinen, Maini Nestori Kankaanpää, Heikki Feliks Laakso, Artturi Orvokki Laine, Risto Markus Lehmusvaara, Veli Olavi Lehtonen, Arvo Olavi Nurmi, Martti Piispa Railo, Vieno Päiviö Saarinen, Aarno Jalmari Salonen, Vihtori Antero Suojanen, Toivo Suominen, Juho Einari Suominen, Niilo Nikolai Terimaa, Jalmari Arvid Videmark, Kasper Virtanen, Vieno Harald Sotaorvot: Anna-Liisa, Pertti Kirsti, Perttu, Hellevi Heikki, Eero, Anna-Liisa Inkeri, Lauri, Sakari, Sulo Pertti Anja, Arvo Peitsa, Aila, Anja Jarkko, Jouko Orvokki, Erkki Kauko, Ritva, Raila Airi,Liisa Reijo, Raimo Sirpa, Seppo Seija Arja Markku Olavi Soile, Jaakko, Antero, Pekka Kalevi, Tenho Aila Else, Eila, Seppo, Hannu Matti Jukka, Pirkko, Leena Taina, Teppo, Terttu-Sisko Sisko, Lahja Markku, Raimo 16

Taivassalolaisille myönnettiin talvi- jatkosodan ansioista 239 Vapaudenristin kunniamerkkiä Kahdelle taivassalolaiselle viisi VR:n kunniamerkkiä Yllä tavallisimmat taivassalolaisille myönnetyt Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkit. Vas. 2. luokan Vapaudenmitali (Vm 2), 150 kpl., 1. luokan Vapaudenmitali (Vm 1), 38 kpl, 4. luokan Vapaudenristi (VR 4), 38 kpl ja 3. luokan Vapaudenristi (VR 3), 13 kpl. Talvisodan alkaessa voitiin suomalaisia sotilaita palkita Vapaudenristin ritarikunnan tai Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkeillä. Vapaudenristin Ritarikunta oli perustettu kevättalvella 1918. Ylipäällikkö Mannerheim oli kutsunut kunniamerkkien suunnittelijaksi taiteilija Akseli Gallen-Kallelan. Vapaussodan jälkeen näitten kunniamerkkien myöntäminen lopetettiin, mutta talvisodan sytyttyä Vapaudenristin Ritarikunta herätettiin eloon. Vain pieni osa talvisodan kunniamerkeistä ehdittiin jakaa sodan aikana. VR:n Ritarikunta otettiin käyttöön jatkosodan syttyessä. Vapaudenristin kunniamerkkien myöntöperusteet ovat sidoksissa saajan sotilasarvoon. Poikkeuksen tekee Mannerheim-risti. Vapaudenmitalit on tarkoitettu miehistölle ja aliupseereille jaettaviksi. Miehistöön kuuluvien peruspalkitsemismerkki on 2. luokan pronssista lyöty vapaudenmitali eli Vm 2. Hopeasta tai hopeoidusta metallista lyöty 1. luokan mitali eli Vm 1 on tarkoitettu aliupseerien palkitsemiseen. Vapaudenristin 4. luokan risti on tarkoitettu vänrikkien ja luutnanttien palkitsemiseen. Kolmannen luokan Vapaudenristi eli VR 3 on tarkoitettu kapteenien palkitsemiseen ja toisen luokan risti eli VR 2 esiupseerien, 17

Kuvassa vasemmalta Talvisodan muistomitali, Summan risti, Rannikkojoukkojen risti ja Kotijoukkojen risti. Vas. Vapaudenristin Sururisti, Jatkosodan muistomitali ja Laivaston muistoristi. majurien ja everstiluutnanttien palkitsemiseen. Kaikkia näitä luokkia kannetaan nauhassa rinnassa vasemmalla puolella. Everstien ja kenraalien palkitsemiseen oli varattu 1. luokan Vapaudenristi, jota kannetaan kaulassa. Näistä periaatteista tehtiin runsaasti poikkeuksia. Muistomitalin sai lunastaa jokainen taistelija Talvisodan jälkeen perustettiin sodan muistomitali ja useita eri taistelulohkojen muistoristejä heti sodan päätyttyä keväällä ja kesällä 1940. Talvisodan muis tomitali annettiin sotaan osallistuneelle tai välittömästi maanpuolustusta sodan aikana innokkaasti 18

ja merkittävästi muuten tukeneelle miehelle tai naiselle. Rintamalla kenttäarmeijaan kuulunut taistelutoimintaan vihollisen tulen alaisena osallistunut taistelija sai kiinnittää muistomitalin nauhaan soljen, johon on merkitty taistelualueen (lohkon) nimi. Kannaksella taistelleet saivat mitalinsa KARJALAN KANNAS -soljella tai SUMMA -tunnuksella. Kenttäarmeijaan kuulunut sotilas, joka ei toiminut vihollisen tulen alaisena, saa kiinnittää muistomitalin nauhaan soljen, jossa on teksti KENTTÄARMEIJA. Kotijoukkoihin sodan aikana kuulunut henkilö saa kantaa mitalin nauhassa solkea, jossa on teksti KOTIJOU- KOT. Ilmavoimien ja ilmatorjunnan henkilöstön soljessa on merkintä ILMAPUOLUSTUS. Rannikkopuolustukseen osallistuneiden henkilöiden soljessa on teksti RANNIKKOPUOLUSTUS. Muistoristejä Talvisodan Summan risti perustettiin Tampereella v. 1940. Kuparista lyödyn ristin suunnitteli Summassa taistellut luutnantti, arkkitehti Matti Lampén. Ristin jaosta huolehti alun perin Tampereen kokouksessa valittu Summan ristin toimikunta, mutta myöhemmin jaosta on huolehtinut Sotainvalidien Veljesliiton kunniamerkkitoimisto. Kotijoukkojen muistoristi perustettiin pian talvisodan jälkeen. Sen oli oikeutettu saamaan jokainen mies tai nainen, joka oli talvisodassa palvellut vähintään kuukauden ajan kotijoukoissa. Ristin oli oikeutettu saamaan myös kotialueella väestön- ja ilmansuojelutehtävissä tai niihin verrattavissa tehtävissä palvellut henkilö. Kotijoukkojen muistoristiä jaettiin myös jatkosodan palveluksista, jolloin myöntämisen perusteena oli vähintään kahden kuukauden palvelu isänmaan puolustustehtävissä kotialueella. Ilmavoimien muistoristin voi saada jokainen ilmavoimiin kuuluneissa lento-, ilmatorjunta-, viesti- ja ilmavalvontajoukoissa palvellut mies tai nainen. Ristin nauhaan kiinnitettiin palvelushaaran osoittava solki. Ilmavalvontaan osallistuneet lotat saivat lunastaa tämän ristin. Muistoristin nauhaan he saivat kiinnittää ILMA- VALVONTA -soljen. Rannikkojoukkojen muistoristin oli oikeutettu saamaan jokainen vuosina 1939 1945 rannikkotykistön tai rannikkojoukkojen taistelutehtäviin osallistunut. Raudasta lyödyn ristin päällikkeenä ovat ristikkäiset tykinputket. Jatkosodan muistomitalia saatiin odottaa 12 vuotta Talvisodan jälkeen sodan muistomitali ja muistoristit perustettiin nopeassa tahdissa heti sodan päättymisen jälkeen. Toisin oli jatkosodan jälkeen. Tilanne maassa oli niin herkkä, että valtiovalta ei uskaltanut perustaa sodan muistomitalia ja ensimmäistä muistoristiäkin saatiin odottaa aina vuoteen 1953 saakka, jolloin Rukajärven suunnalla taistelleet 14. divisioonan veteraanit perustivat oman muistoristinsä, Rukajärven ristinsä. 1. Divisioonan muistoristin olivat oikeutetut lunastamaan mm. JR 56:n riveissä taistelleet. Muistoristi tuli jakoon vuonna 1956. Jatkosodan muistomitali voitiin perustaa vasta vuonna 1957, kun jatkosodasta oli aikaa kulunut jo 12 vuotta. 19

20 Talvisodan viimeisenä päivänä Kuhmossa kaatunelle Toivo Suojaselle myönnettiin talvisodan muistomitali soljella Kainuu. Muistomitali perustettiin elokuussa 1940. Niitä myönnettiin yli 700 000 talvisotaan osallistuneelle henkilölle. Mitalin kuva edellä sivulla 18.

Yllä JR 56:n merkki. Oik. yllä talvisodan aikainen JR 13 toisen pataljoonan asevelimerkki. Yläreunassa on joukko-osaston tunnus II/JR 13. Vasemmalla pitkällä sivustalla on teksti SUMMA ja oikealla puolella teksti KÄRS- TILÄ. Tekstejä erottamassa on kolme ruusukuviota. Keskuskuviona on iskuvalmis miekka ja sen päällikkeenä rauhan symbolina kaksi yhteen liittynyttä kättä. Merkki Erkki Hannulan jäämistöstä. Oik. alla JR 15 asevelimerkki, joka on kuulunut Väinö Palletvuorelle. Ensimmäiset jakotilaisuudet kautta maan pidettiin marraskuussa 1957. Jatkosodan muistomitalin suunnitteli kuvanveistäjä, jääkärikapteeni Lauri Leppänen. Pronssisessa mitalissa on vaakasuorassa oleva tammenlehväkimpun lävistänyt miekka sekä teksti Isänmaa 1941-1945. Muistomitalin jako lopetettiin 31.12.1992. Lapin sotaan osallistuneet saavat kiinnittää mitalin nauhaan LAPIN SOTA -soljen. Ensimmäisen divisioonan muistoristin saivat lunastaa kaikki divisioonaan elimellisesti kuuluneiden joukkojen tai divisioonalle alistettujen joukkojen sotilaat. Ristin nauhaan kuuluu hopeanvärinen solki, joka osoittaa ristin kantajan joukko-osaston. Uusikaupunkilaisten soljessa on yleisimmin merkintä JR 56. Erilaisia jatkosodan muistoristejä on 27 kappaletta. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen virallisti ne ja talvisodan sekä talvi- ja jatkosodan yhteiset muistoristit 3.12.1957 antamallaan asetuksella. Viime sotien muistoristit ja -mitalit ovat siis olleet virallisia kun- 21

niamerkkejä vuodesta 1957 alkaen ja niiden kantamisesta on annettu tarkat määräykset. Rähinäremmimerkit ja muut asevelimerkit Erilaiset asevelimerkit olivat suosittuja jatkosodan aikana, mutta ensimmäiset tällaiset merkit tehtiin jo heti talvisodan jälkeen. Asevelimerkkejä valmistuttivat pienetkin joukot, suuremmista yhtymistä puhumattakaan. Nämä merkit eivät ole palkitsemismerkkejä, mutta ne olivat yhteenkuuluvuuden ja aseveljeyden kannalta hyvin tärkeitä me-hengen luojia. 1. Divisioonaan kuului luonnollisesti elimellisesti eri aselajeja, joten yhden ja yhteisen asevelimerkin perustaminen oli vaikeaa, mutta ratkaisu löytyi. Merkin pohjaksi otettiin taiteilija Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1920 suunnittelema Itä-Karjalan lippu, jota käytettiin heimosotien aikana 1920-1922 ja myös jatkosodan aikana. Lippu on vihreäpohjainen ristilippu Suomen lipun tapaan. Risti on kahden ohuen punaisen reunaosan rajoittama musta risti. Lipun vihreä pohjaväri kuvaa Itä-Karjalan metsiä. Punainen ja musta ovat vanhoja karjalaisten kansallisvärejä. JR 56:n jalkaväkimiesten merkissä on keskellä ristikkäiset kiväärit ja niiden alla numeroluku 56. Upseerit käyttivät merkkiä komentovyönsä olkahihnassa, mistä tulee nimi rähinäremmimerkki. Muut joilla ei ollut rähinäremmiä käyttivät merkkiä esimerkiksi lompakkoon kiinnitettynä tai puukon tupen koristeena. Talvisodan jälkeen tuli ajankohtaiseksi myös sodan invalidimerkin perustaminen. Invalidimerkki annettiin 1939 1940 sodassa haavoittuneelle tai muuten välittömästi sodan aiheuttaman vamman saaneelle henkilölle, jonka oli täytettävä ehdot. Talvisodan invalidimerkin jakaminen lopetettiin keväällä 1962, jolloin perustettiin uusi sotavammaismerkki. Sururisti kaatuneen lähimmälle naispuoliselle sukulaiselle Helmikuussa 1940 annetun ohjeen mukaan jokaisen taistelussa kaatuneen lähimmälle omaiselle annetaan 4. luokan Vapaudenristi kannettavaksi mustassa nauhassa. Myös maanpuolustuksen hyväksi tehdyssä työssä surmansa saaneen lähin omainen sai Surumitalin eli 1. luokan Vapaudenmitalin mustassa nauhassa. Nämä kunniamerkit kannetaan muitten kunniamerkkien yläpuolella. Kanto-oikeus oli vain naispuolisille omaisille järjestyksessä vaimo, vanhin tytär tai äiti. Kahdelle taivassalolaiselle viisi VR:n kunniamerkkiä Talvi- ja jatkosodassa mukana olleille taivassalolaisille myönnettiin ainakin 239 Vapaudenristin Ritarikunnan kunniamerkkiä. Luku perustuu sotilaitten kantakorttimerkintöihin, joihin ei sataprosenttisesti voi luottaa. Myönnettyjä kunniamerkkejä saattaa siksi olla enemmän, sillä kaikkia myöntöjä ei varmastikaan ole kantakortteihin merkitty. Tosiasia kuitenkin on, että taivassalolaisille myönnettiin ainakin kantakorteissa mainittavat 239 VR:n kunniamerkkiä. Kunniamerkin saajia ei ole yhtä monta, sillä useampi taivassalolainen palkittiin vähintään kahdesti, muutama jopa neljä tai viisikin kertaa VR:n kunniamerkillä. Myönnetyistä kunniamerkeistä yli puolet eli 150 kappaletta, on toisen 22

Kuvassa taivassalolaisen Erkki Hannulan kunniamerkit. Vas. VR 3, VR 3, VR 4 tammenlehvien kera, VR 4, Suomen Leijonan ansioristi (SL ar), Talvisodan muistiomitali Summa-soljella (Ts. mm), Jatkosodan muistomitali (Js. mm), Summan risti, 1.Div. risti, Sininen Risti, 2. lk. Rautaristi. Vas. myöntökirja Kaarlo Salmiselle myönnetystä 1. luokan Vapaudenmitalista (Vm 1) luokan Vapaudenmitaleita. Toisen luokan Vapaudenmitali eli Vm 2 on tarkoitettu miehistön, eli sotamiesten, korpraalien ja vastaavissa arvoissa ole vien palkitsemiseen, ja heitähän oli suurin osa sotilaista. Vaikka Vm 2 oli tarkoitettu nimenomaan miehistön palkitsemiseen, myönnettiin mitalia myös alipäällystöön kuuluville. Tällaisia myöntöjä on tuhansia. Vm 1:llä eli ensimmäisen luokan Vapaudenmitalilla palkittiin alipäällystöön kuuluvia. Taivassalolaisille näitä mitaleita myönnettiin 38 kappaletta. Saajina on myös miehistöön kuuluvia, sillä miehistöön 23

Taivassalon museo Onni Laukkanen kunniamerkkeineen. Hänelle myönnettin VR 3 tammenlehvien kera, toinen VR 3, kaksi VR 4:ää ja Vm 2. Rinnassa myös Talvisodan muistomitali. kuuluva voi saada Vm 2:ta korkeamman kunniamerkin, jos hänen katsottiin kunnostautuneen niin merkittävästi, että hän ansaitsi sotilasarvonsa edellyttämää merkkiä korkeamman kunniamerkin. Esimerkiksi korpraali Kensti Kartiolle myönnettiin Vm 1 sekä kaksi toisen luokan Vapaudenmitalia. VR 4 eli neljännen luo kan Vapaudenristi on tarkoitettu yliupseerien, eli vänrikkien ja luutnanttien palkitsemiseen. Taivassalolaisille myönnettiin 30 neljännen luokan Vapaudenristiä ja kahdeksan neljännen luokan Vapaudenristiä tammenlehvän kera. Tammenlehvä lisättiin Vapaudenristeihin loppukesällä 1941. Tammenlehvällä myönnetty Vapaudenristi on kantojärjestyksessä korkeampi kuin ilman lehvää myönnetty kunniamerkki. Kolmannen luokan Vapaudenristillä, VR 3:lla palkitaan kapteeneita. Taivassalolaiset saivat joukkonsa kokoon nähden harvinaisen paljon tämän luokan ristejä, sillä niillä palkittiin taivassalolaisia kymmenen kertaa. Sama risti tammenlehvän kera jaettiin taivassalolaisille kolmesti. Vapaudenristin kunniamerkit on sidottu pääsääntöisesti sotilasarvoon, mutta poikkeuksia on runsaasti. Miehistöön kuuluva voi kunnostautumisestaan saada Va paudenristin. Tällaisia tapauksia oli myös Taivassalon taistelijoiden joukossa. Vapaudenristin kunniamerkeillä palkittiin myös haavoittuneita taistelijoita. Pysyvän sotavamman saanut taistelija voi tällä perusteella saada huomattavasti korkeamman kunniamerkin kuin mitä sotilasarvo edellytti. Kunniamerkin luokka määräytyi haavoittumistapauksissa vamman laadun mukaan. Onni Laukkanen ja Toivo Ahvas palkittiin viidesti VR:n kunniamerkillä Kaksi taivassalolaista palkittiin Va paudenristin kunniamerkillä peräti 24

Mm. komppanianpäällikkönä talvisodassa toiminut Eric Wittfooth sai välirauhan aikana tammikuussa 1941 4. luokan Vapaudenristin. Wittfooth sai myöhemmin myös VR 3:n. 25

viisi kertaa, nimittäin kapteeni Onni Laukkanen ja luutnantti Toivo Ahvas. Onni Laukkanen soti talvisodan Summassa taistelulähettinä ja toimi jatkosodassa komppanianpäällikkönä ja pataljoonan komentajan apulaisena. Laukkanen haavoittui kaksi kertaa ja oli mukana myös Lapin sodassa Sodankylän tasalle saakka. Talvisodan ansioista hän sai korpraalina Vm 2:n. Jatkosota toi hänelle VR 3:n tammenlehvän kera, VR 3:n ja kaksi neljännen luokan Vapaudenristiä. Luutnantti Toivo Ahvas soti talvisodan läntisellä Karjalan kannaksella, Muolaassa, Summassa ja sodan viimeisinä päivinä Viipurinlahdella. Jatkosodassa hän palveli kolmessa eri rykmentissä, JR 60:ssa, JR 35:ssä ja JR 56:ssa. Hän haavoittui sodissa viisi kertaa. Hänelle myönnettiin VR 3 tammenlehvän kera, VR 3, VR 4, Vm 1 ja Vm 2. Neljä VR:n kunniamerkkiä saivat kapteeni Urho Salminen, luutnantti Aimo Hemmilä, kapteeni Erkki Hannula ja alikersantti Kaarlo Salminen. Kolmella Vapaudenristillä palkittiin kapteeni Alvar Luotonen ja kapteeni Arvo Saarinen. Kapteeni Urho Salminen taisteli jatkosodassa JR 56:n ja JR 6:n ja 21. Prikaatin riveissä komppanian päällikkönä. Hän haavoittui marraskuussa 1941 Karhumäen valtaustaisteluissa. Salmiselle myönnettiin VR 3 tammenlehvän kera, VR 3 ja kaksi kertaa VR 4. Luutnantti Aimo Hemmilä soti talvisodan joukkueenjohtajana JR 14:ssä ja Kenttätäydennyspataljoona 5:n kolmannessa komppaniassa. Jatkosodassa hän oli joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä sekä JR 56:ssa että JR 35:ssä. Hän haavoittui kahdesti jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Hänet palkittiin VR 3:lla, VR 4:llä tammenlehvän kera sekä kaksi kertaa VR 4:llä. Kapteeni Erkki Hannula kunnostautui talvisodassa Summassa JR 13:n kuudennen komppanian joukkueenjohtajana ja komppaniapäällikkönä. Jatkosodassa hän oli komppaniapäällikkönä JR 56:ssa ja koulutusupseerina Jalkaväen Koulutuskeskus 17:ssä. Hänet palkittiin kahdesti VR 3:lla ja kerran VR 4:llä tammenlehvän kera ja kerran VR 4:llä. Kollaan taistelujen jälkeen syksyllä 1941 saksalaiset myönsivät Hannulalle 2. luokan Rautaristin tunnustukseksi joukkojen urhollisesta johtamisesta Kollaan taisteluissa. Alikersantti Kaarlo Salminen oli talvisodassa panssarintorjuntamiehenä JR 14:n 8. Komppaniassa ja jatkosodassa samassa työssä Jalkaväkirykmentti 5:n 8. Komppaniassa. Hän haavoittui kaksi kertaa. Hänelle myönnettiin VR 4, Vm 1 ja kaksi kertaa Vm 2. Kolmesti VR:n kunniamerkillä palkittiin kapteeni Alvar Luotonen ja kapteeni Arvo Saarinen. Luotonen oli talvisodassa Summassa joukkueenjohtajana Kaksi kertaa Vapaudenristin Ritarikunnan kunniamerkillä palkittiin parisenkymmentä taivassalolaista. Markku Vainio 26

Taivassalon suojeluskunnan lippu Sotamuseossa Lauri Väättänen Sivulta 372 alkavassa kirjoituksessa kerrotaan Taivassalon Suojeluskunnasta. Tällä värisivulla on kuitenkin kuvattu suojeluskunnan v. 1933 vihitty lippu (yllä). Lippua säilytetään Sotamuseossa Helsingissä. Vas. lippupiirros aikaisemmasta, v. 1919 vihitystä lipusta. Katso tarkempia tietoja lipuista ss. 381 385. 27

Sotaveteraanit, Taivassalo Astui palvelukseen 15.2.1942. Joukkoosastot: Er.P 21, EK/JR 101. Toimi kk-miehenä ja autonkuljettajana. Sot. arvo stm. Kotiutettiin 9.11.1944. Kuoli 2.10.1980. Hautauspaikka Mynämäki. Aalto Hugo Emil s. 9.1.1922 Kotikylä Helsinki. Kivityömies. Naimaton. Jatkosota: Astui palvelukseen 27.9.1941. Joukko-osastot: 11/Jv.Koul.K 7, 11/JR 56, 16.KS. Toimi kss-miehenä. Taistelupaikat: Vansjärvi, Hiisjärvi, Salmijoki. Haavoittui 22.4.1943 Salmijoella ja kuoli kenttäsairaalassa. Sot.arvo stm. Kunniamerkit: Vm 2. Hautauspaikka sankarihauta Aalto Kaino Toivo Johannes s. 4.6. 1914 Pyhäranta. Kotikylä Vuorenpää. Karjanhoitaja, sahatyömies. Puoliso Helvi Helena o.s. Kurkilahti. Lapset: Mirja, Seppo, Jarkko, Maarit, Jari. Talvisota: Astui palvelukseen 10.10.1939. Joukko-osastot 70.Km.K. Toimi keittäjänä. Kotiutettiin 3.5.1940. Jatkosota: Astui palvelukseen 16.6.1941. Joukko-osastot: 7.RPr., 172./7.RPr., Os.Aromaa/I/Ään.RPr., 18.Rask.Ptri/I/ RTR 12. Toimi keittäjänä. Sot.arvo korpr. Kotiutettiin 3.12.1944. Kuoli 17.4.1996. Hautauspaikka Aalto Juho Gunnar s. 16.3.1908 Kotikylä Helsinki. Kivityömies, yrittäjä. Puoliso Hilja Amanda o.s. Jalonen. Lapset: Pentti, Pertti, Pauli. Talvisota: Astui palvelukseen 13.10.1939. Joukko-osastot: 27.AutoK. Toimi autonkuljettajana. Kotiutettiin 15.5.1940. Jatkosota: 28

kosota: Astui palvelukseen 16.6.1941. Joukko-osastot: 76.Lke, 8./JR 28, 4./ Er.P 12, 5.SotaS. Toimi kk- ja kiv.miehenä. Taistelupaikat: Karjalan kannas, Vuosalmi. Haavoittui 26.5.1944 Vaskisavotassa. Sot.arvo stm. Kotiutettiin 13.11.1944. Kuoli 5.6.1956. Hautauspaikka Aalto Unto Olavi s. 10.5.1912 Kotikylä Helsinki. Kivityömies, yrittäjä. Puoliso Viivi Amanda o.s. Suominen. Lapset: Ritva, Sirpa, Tarja. Talvisota: Astui palvelukseen 9.10.1939. Joukko-osastot: 10.AutoK. Toimi autonkuljettajana. Kotiutettiin 1.5.1940. Jatkosota: Astui palvelukseen 18.6.1941. Joukko-osastot: JR 60, 43.AutoK. Toimi autonkuljettajana, kiv.miehenä ja varastonhoitajana. Sot. arvo korpr. Kotiutettiin 22.11.1944. Kuoli 10.11.1980. Hautauspaikka Paimio. Aaltonen Aaro Viktor s. 8.3.1918 Kotikylä Tuomarainen. Pienviljelijä. Puoliso Tyyne Sanelma o.s. Saarimaa. Lapset: Leila, Asko, Raija. Talvisota: Astui vakinaiseen palvelukseen 4.5.1939, josta jatkoi sotapalvelusta. Joukko-osastot: 1./PR, 13./III/1.Pr. Toimi keittäjänä, ajomiehenä ja kiv.miehenä. Taistelupaikat: Leipäsuo, Mustaoja, Perojoki, Neulapato, Pienpero, Lyykylä, Rasalahti, Vilaniemi. Kotiutettiin 3.11.1940. Jat- Aaltonen Ahti Waalimo s. 11.1.1920 Kotikylä Isokorpi. Sähköasentaja. Puoliso Hellin o.s. Ranta. Lapset: Lasse, Tapani, Kirsti. Astui vakinaiseen palvelukseen 30.3.1940, josta jatkoi sotapalvelusta jatkosodassa. Joukko-osastot: Jv.Koul.K 2, 8./JR 13, 3./JR 13, 4./JR 45. Toimi km.- ja el.lääk.au:na. Taistelupaikat: Hanko, Varloi, Kolatselkä, Vatsojärvi, Pitmojärvi, Syväri, Syskyjärvi. Sot. arvo kers. Kotiutettiin 16.11.1944. Kunniamerkit Vm 2. Kuoli 9.3.1981. Hautauspaikka Uusikaupunki. Aaltonen Martti Lauri Johannes s. 16.4.1923 Kotikylä Mussalo. Kalastaja. Naimaton. Jatkosota: 29

Astui palvelukseen 20.2.1942. Joukkoosastot: 7./3.Pr. Toimi kiv.miehenä. Taistelupaikat: Itä-Karjala, Krivi, Karjalan kannas. Katosi 17.6.1944 Uudenkirkon Peippolassa. Löydetty ja tunnistettu 2004, hautaus- ja muistotilaisuus 12.5.2007. Sot.arvo stm. Hautauspaikka sankarihauta Aaltonen Pentti Vihtori s. 6.2.1921 Kotikylä Santala. Työmies. Naimaton. Jatkosota: Astui palvelukseen 7.2.1941. Joukko-osastot: II/RTR 5, 9.Kev.Psto/HR, 7.RPr., 406.Kev. Ptri/RTR 14. Toimi tykki- ja ajomiehenä. Taistelupaikat: Äänisjärvi, Limosaari, Ahvenanmaa, Hangon lohko. Sot.arvo tkm. Kotiutettiin 23.11.1944. Kuoli 31.10.1979. Hautauspaikka Taivassalo Aaltonen Pekka Atso s. 20.12.1925 Kotikylä Tuomarainen. Autonkuljettaja. Puoliso Helga Alina o.s. Luotonen. Lapset: Pentti, Jorma, Markku, Anne, Auli, Urpo. Jatkosota: Astui palvelukseen 12.10.1943. Joukko-osastot: 2./Jv.Koul.K 1, 10./ Täyd.P 11, KKK/JP 3. Toimi kiv. ja kk-miehenä. Sot.arvo alik. Kotiutettiin 31.12.1944. Kuoli 16.6.1997. Hautauspaikka Ahanen ent. Österman Johan Alfred Arvid s. 31.12.1898 Kotikylä Ahainen. Mv. Puoliso Kerttu Inkeri o.s. Wallenius. Lapset: Sakari, Reino. Talvisota: Astui palvelukseen 7.2.1940. Joukko-osastot: Toim./7.RPr. Toimi viestimiehenä. Taistelupaikat: Viipuri. Kotiutettiin 22.4.1940. Jatkosota: Astui palvelukseen 20.6.1941. Joukko-osastot: Lke 76./7.RPr., 5.RPr. Toimi ajomiehenä. Taistelupaikat: Ahvenanmaa. Sot.arvo korpr. Kotiutettiin 27.12.1941. Kuoli 3.1.1991. Hautauspaikka Ahlgren Osmo Anton s. 18.6.1925 Kotikylä Rouhu. Mv:n poika. Naimaton. Jatkosota: Astui palvelukseen 1943. Joukko-osastot: 7./ Jv.Koul.K 23, HLe.Lv.28. Toimi mekaanikon apulaisena. Taistelupaikat: 30

Kuutamalahden lentokenttä. Kaatui 29.6.1944 Kuutamalahden ilmapommituksessa. Sot.arvo stm. Hautauspaikka sankarihauta Aho Kustaa Erkki s. 25.5.1906 Askainen. Kotikylä Ketarsalmi. Työmies. Puoliso Aina Maria o.s. Elmroos. Lapset: Anna-Liisa, Pertti. Talvisota: Astui palvelukseen 10.10.1939. Joukkoosastot: PstTykK/2.Pr., 43.SotaS. Taistelupaikat: Muolaanjärvi, Kattilanoja. Sot.arvo stm. Haavoittui 29.2.1940 ja kuoli sotasairaalassa Rauhassa. Hautauspaikka sankarihauta Ahvas ent. Kandolin Toivo Johannes s. 31.5.1913 Kemiö. Kotikylä Rouhu. Vahtimestari. Puoliso Maj-Lis Linnea. Talvisota: Astui palvelukseen 8.9.1939. Joukko-osastot: JR 14. Toimi ryhmänjohtajana. Taistelupaikat: Väisänen, Summa, Säiniö, Viipuri, Muolaa, Näykkijärvi, Tammisuo, Viipurinlahti. Haavoittui 12.3.1940 Viipurin mlk:ssa. Sot.arvo vänr. Kotiutettiin 10.7.1940. Jatkosota: Astui palvelukseen 21.6.1941. Joukko-osastot: Jv.Koul.K 2, JR 60, JR 35, 7./II/JR 56, 66.SotaS, 2.SotaS, 5.SotaS, 22.SotaS. Toimi komppanianpäällikkönä ja joukkueenjohtajana. Taistelupaikat: Savinova, Nuosjärvi, Pyhäjärvi, Petroskoi, Karhumäki, Poventsa. Haavoittui 25.9.1941 Matrosassa, 3.12.1941 Karhumäessä, 11.10.1942 Poventsassa, 27.3.1943 Vienan kanavalla ja 24.7.1944 Loimolassa. Sot.arvo luutn. Kotiutettiin 21.11.1944. Kunniamerkit: VR 3 tl k, VR 3, VR 4, Vm 1, Vm 2. Muuttanut v. 1957 Turkuun. Aihinen Arvo Antero Alarik s. 25.4. 1921 Kotikylä Toroinen. Autonkuljettaja. Puoliso Aune Maria o.s. Lehtinen. Jatkosota: Astui palvelukseen 7.2.1941. Joukko-osastot: RTR 1, AutoK/HKK, 6.AutoK. Toimi autonkuljettajana. Taistelupaikat: Armeijakunnan alueella Itä-Karjalassa. Sot.arvo stm. Kotiutettiin 27.11.1944. Kuoli 11.2.2004. Hautauspaikka Kaarina. 31

Alakylä Osmo Edvard s. 22.2.1912 Kotikylä Sannainen. Talollinen. Puoliso Aune Maria o.s. Pietilä. Lapset: Kirsti, Perttu, Hellevi. Jatkosota: Joukko-osastot: 2./JP 4. Sot.arvo jääkäri. Katosi 19.6.1944 Rokkalanjoella Johanneksessa. Hautauspaikka sankarihauta Anttalainen Väinö s. 28.7.1923 Uusikirkko Vl. Kotikylä Hakkenpää. Kalastaja, sekatyömies. Puoliso Hely Kaarina o.s. Salmenperä. Lapset: Kalevi, Kaija, Antti. Jatkosota: Astui palvelukseen 19.1.1942. Joukko-osastot: Jv.Koul.K 1, 4.Täyd.P 4, 5./JR 45, 60.SotaS, 5.SotaS. Toimi kiv.miehenä ja ryhmänjohtajana. Taistelupaikat: Tuulosjoki, Syskyjärvi, Impilahden Koivuselkä. Haavoittui 16.7.1944 Koivuselässä. Sot.arvo korpr. Kotiutettiin 21.11.1944. Kunniamerkit: Vm 2. Kuoli 18.11.2008. Hautauspaikka Alakylä Runo Kalervo s. 25.5.1924 Kotikylä Sannainen. Mv:n poika. Naimaton. Jatkosota: Astui palvelukseen 27.10.1942. Joukkoosastot: Jv.Koul.K 1, 11./JR 56, 11./21. Pr. Toimi kiv.miehenä. Taistelupaikat: Vansjärvi, Patojärvi, Porajärvi, Liusvaara. Sot.arvo stm. Katosi 21.7.1944 Ilomantsin Liusvaarassa. Hautauspaikka sankarihauta Anttila Eero Oiva s. 30.11.1921 Kotikylä Hakkenpää. Tilallisen poika, AIV-konsulentti, mv. Puoliso Reeta Matleena o.s. Pietilä. Lapset: Kristiina, Maaria, Johanna. Astui vakinaiseen palvelukseen 6.2.1941, josta jatkoi sotapalvelusta jatkosodassa. Joukko-osastot: 11./III/ JR 7. Toimi kss.miehenä, ryhmänjohtajana ja joukkueenvarajohtajana. Taistelupaikat: Aleksandrovka, ase- 32

masota Kannaksella, Mustilanmäki, Ohta. Loukkaantui 8.2.1944 Ohtassa. Sot.arvo vänr. Kotiutettiin 28.11.1944. Kunniamerkit: Vm 2. Kuoli 22.6.2012. Hautauspaikka kiv.miehenä. Taistelupaikat: Krivi, Karjalan kannas. Sot.arvo stm. Katosi 16.6.1944 Kanneljärvellä. Hautauspaikka sankarihauta Anttila Heikki Aulis s. 11.1.1915 Kotikylä Hakkenpää. Autoilija. Puoliso Inkeri Katariina o.s. Peltonen. Lapset: Jorma, Jarmo, Marja-Liisa, Kirsti, Jari. Talvisota: Astui palvelukseen 9.10.1939. Joukkoosastot: 10.AutoK. Toimi autonkuljettajana. Taistelupaikat: Karjalan kannas. Haavoittui 15.2.1940. Kotiutettiin 1.5.1940. Jatkosota: Astui palvelukseen 18.6.1941. Joukko-osastot: 5.AutoK, 45.AutoK, 5./Täyd.P 1. Toimi autonkuljettajana ja kiv.miehenä. Sot. arvo stm. Kotiutettiin 1.11.1944. Kuoli 19.2.1985. Hautauspaikka Anttila Martti Severi s. 23.10.1924 Kustavi. Kotikylä Koila. Kansakoulunopettaja. Puoliso Hilve o.s. Pitkänen. Lapset: Marjut, Merja, Jarkko, Sirkku. Jatkosota: Astui palvelukseen 10.3.1943. Joukko-osastot: P/L Väinämöinen, EK/RTR 11, 1.MeriP/Tur. LA. Toimi messimatruusina. Taistelupaikat: Turku, Helsinki, Hanko, Porkkala. Sot.arvo matr. Kotiutettiin 29.11.1944. Kuoli 7.9.1989. Hautauspaikka Kustavi. Anttila Kalle Ahti s. 20.6.1924 Kotikylä Hakkenpää. Mv:n poika. Naimaton. Jatkosota: Astui palvelukseen 27.10.1942. Joukkoosastot: Jv.Koul.K 1, 7./3.Pr. Toimi Anttila Risto Vilhelm s. 30.6.1919 Kotikylä Hakkenpää. Mv., kalastaja, kirvesmies. Puoliso Maila Anneli o.s. Salmenperä. Lapset: Jari, Armi. Talvisota: Astui vakinaiseen palvelukseen 15.2.1940, josta jatkoi sotapalvelusta. Joukko-osastot: Jv.Koul.K 2. Toimi kp- ja pst-miehenä sekä ammusmiehenä. Sot.arvo 33

korpr. Jatkosota: Jatkoi sotapalvelusta 1.6.1941. Joukko-osastot: 52./I/5. RPr, 2./RP 55, 33.TK/4.RTR 14, 4./ RP 3, Saar.RPr. Toimi kiv.miehenä, pst-ammusmiehenä, tyk.johtajana ja pst-ryhmänjohtajana. Taistelupaikat: Hangon lohko, Äänisniemi. Sot.arvo alik. Kotiutettiin 19.11.1944. Kunniamerkit: Vm 2. Kuoli 24.12.1994. Hautauspaikka Elsa Maria o.s. Mäkilä. Lapset: Heikki, Eero, Anna-Liisa. Talvisota: Astui palvelukseen 10.10.1939. Joukko-osastot: 3./JR 15. Toimi kiv.ryhmänjohtajana. Sot.arvo alik. Kaatui 16.2.1940 Kuolemajärvellä. Hautauspaikka sankarihauta Anttila Tauno Oskari s. 22.3.1923 Kotikylä Hakkenpää. Mv. Puoliso Erja-Sisko o.s. Norjala. Lapset: Kaarina, Kalle, Heikki, Pekka. Jatkosota: Astui palvelukseen 19.1.1942. Joukko-osastot: 11./III/ JR 56, 11./III/21.Pr. Toimi lähettinä, kp- ja kiväärimiehenä. Taistelupaikat: Karhumäki, Ilomantsi. Haavoittui 4.8.1944 Teppanassa. Sot.arvo stm. Kotiutettiin 18.11.1944. Kunniamerkit: Vm 2. Kuoli 29.12.2003. Hautauspaikka Aromaa Pekka Kalervo Mikael s. 11.5.1926 Uusikaupunki. Kotikylä Kaitainen. Mv. Puoliso Tuija o.s. Helenius. Lapset: Liisa, Hilkka, Antti, Martti. Jatkosota: Astui vakinaiseen palvelukseen 23.2.1944. Joukkoosastot: 6./Jv.Koul.K 2, 55.SotaS, 2./ JR 6. Toimi kiv.miehenä. Sot.arvo korpr. Kotiutettiin 10.10.1946. Kuoli 13.9.1989. Hautauspaikka Blomlöf Kosti Viljo ks. Pulmuranta Kosti Viljo Blomlöf Mauri Lennart ks. Pulmuranta Mauri Lennart Blomqvist Toivo Oskar Rudolf ks. Tähkämaa Toivo Oskar Rudolf Arola Raino Viljami s. 30.7.1907 Kotikylä Vehas. Mv. Puoliso 34

Elmroos Paavo Kaaprieli s. 9.6.1907 Kotikylä Kummila. Kirvesmies. Puoliso Elli Emilia o.s. Lehtonen. Lapset: Pekka, Torsti. Jatkosota: Astui palvelukseen 16.6.1941. Joukko-osastot: 71./5.RPr., 50./8. RPr., 2.RPr., 78./Saar.RPr., Örön Lke. Toimi tykkimiehenä. Taistelupaikat: Koivisto. Sot.arvo tkm. Kotiutettiin 13.11.1944. Kuoli 23.7.1968. Hautauspaikka Eloluoto Helge Kalevi s. 21.10.1926 Kotikylä Ahainen. Kirvesmies. Puoliso Kyllikki o.s. Helenius. Lapset: Tarmo, Sirkka, Arto. Jatkosota: Astui palvelukseen 21.4.1944. Joukko-osastot: Jv.Koul.K 17. Sot. arvo stm. Kotiutettiin 3.10.1944. Kuoli 19.10.1993. Hautauspaikka Raisio. Eloluoto Heikki Yrjö s. 22.10.1924 Kotikylä Ahainen. Kirvesmies, muurari. Puoliso Virpi Eira Annikki o.s. Koskinen. Lapset: Ari, Juhani, Satu, Outi. Jatkosota: Astui palvelukseen 9.3.1943. Joukko-osastot: 11./ JR 56, 11./21.Pr. Toimi kp-ampujana ja kiv.miehenä. Taistelupaikat: Vansjärvi, Kumsa, Porajärvi, Liusvaara, Teppana, Leppävaara. Sot.arvo stm. Kotiutettiin 19.11.1944. Kuoli 19.6.1978. Hautauspaikka Elomäki Eevertti Ensio s. 27.5.1906 Kotikylä Lemmetyinen. Puoliso Elsa Emilia o.s. Elmeranta. Lapsi: Eero. Talvisota: Astui palvelukseen 10.10.1939. Joukko-osastot: 3./ KTP 5. Toimi sairaankantajana. Taistelupaikat: Muolaa, Korpela, Viipurin esikaupunki, Summa, Näykkijärvi, Tammisuo. Kotiutettiin 16.5.1940. Jatkosota: Astui palvelukseen 18.6.1941. Joukko-osastot: I/KTP 5, 3./KTR 5, Järj.K 1. Toimi sairaankantajana, ajoja vartiomiehenä. Taistelupaikat: Korpiselkä, Tsokkila, Nuosjärvi, Pyhäjärvi, Matrossa, Äänislinna, Kontupohja, Karhumäki, Hiisjärvi. Sot.arvo korpr. Kotiutettiin 6.10.1944. Kunniamerkit: 35

Vm 2. Kuoli 11.10.1946. Hautauspaikka Kaarina. Engblom Eino Brynolf ks. Vuorisalo Eino Brynolf Maila, Maija, Marjatta, Matti. Talvisota: Astui palvelukseen 10.10.1939. Joukko-osastot: JR 62. Toimi kkampujanapulaisena. Taistelupaikat: Tali. Haavoittui 7.3.1940 Talissa. Sot. arvo stm. Kotiutettiin 1.8.1940. Kuoli 29.9.1994. Hautauspaikka Engblom Kustaa Erkki ks. Isoluoto Kustaa Erkki Engblom Pentti Soini s. 31.2.1921 Kotikylä Mussalo. Palstatilallinen. Naimaton. Astui vakinaiseen palvelukseen 7.2.1941, josta jatkoi sotapalvelusta jatkosodassa. Joukkoosastot: Tur.LA. Taistelupaikat: P/L Ilmarinen. Sot.arvo matruusi. Katosi 13.9.1941 merellä P/L Ilmarisen tuhoutuessa. Hautauspaikka sankarihauta Forss Jukka Antero s. 7.10.1926 Kotikylä Tuomoinen. Autonkuljettaja. Puoliso Fanny Maria o.s. Juola. Lapsi: Raija. Jatkosota: Astui palvelukseen 22.4.1944. Joukkoosastot: 1./Jv.Koul.K 17, 327.It.Ptri, 68.Rask.It.Ptri. Toimi it-tykkimiehenä. Sot.arvo tkm. Kotiutettiin 4.10.1944. Kuoli 10.7.2011. Hautauspaikka Vehmaa. Fager John Jaakko (Jonni) s. 27.7. 1900 Lokalahti. Kotikylä Sarsala. Maatyömies. 1. puoliso Ester o.s. Elmroos, 2. puoliso VernaViola o.s. Vienonen. Lapset: Markku, Mauri, Forss Mauno Jalmari s. 4.8.1912 Laitila. Kotikylä Ahainen. Lämmittäjä. Puoliso Kerttu. Talvisota: Astui palvelukseen 13.10.1939. Joukko-osastot: 9.AKol., JR 31. Toimi ajomiehenä. Taistelupaikat: Joutsijärvi, Virolahti, Viipurinlahti. Kotiutettiin 23.5.1940. 36