INVENTOINTIRAPORTTI Raasepori Raaseporin opiston asemakaava alueen arkeologinen inventointi 24.4.2014 KULTTUURIYMPÄRISTÖN HOITO ARKEOLOGISET KENTTÄPALVELUT Vesa Laulumaa
Tiivistelmä Tutkija Vesa Laulumaa Museoviraston Arkeologisista kenttäpalveluista teki Raaseporin opiston asemakaava alueen inventoinnin 24.4.2014. Työn tilaaja oli Raaseporin kaupunki. Inventointialue sijaitsee noin kuusi kilometriä Karjaan keskustasta kaakkoon, Kvarnträsketin pohjoispuolella, sen koko on 21,12 hehtaaria. Inventointialue sijoittuu noin 16 40 metrin korkeudelle meren pinnan yläpuolella. Maasto on kallioista, maaperä on moreenia. Inventoinnissa ei löytynyt muinaisjäännös tai kulttuuriperintökohteita.
SISÄLLYSLUETTELO Tiivistelmä Arkistotiedot 1. Johdanto 1 2. Inventointialue ja sen tutkimushistoria 1 3. Inventoinnin kulku ja tulokset 2 4. Kuvaluettelo 5 5. Lähdeluettelo 5 Karttaliite: Sijaintikartta Kannen kuva: Inventointialueen korkein kohta, jolle on rakennettu linkkitorni. Kuva koilliseen. (AKDG3903:2). Kuvaaja Vesa Laulumaa
Arkistotiedot Tutkimus: Tutkimuksen suorittaja: Tutkimuksen tilaaja: Tutkimusalueen laajuus: Raaseporin opiston asemakaava alueen arkeologinen inventointi Vesa Laulumaa/ Museovirasto, Kulttuuriympäristön hoito osasto, Arkeologiset kenttäpalvelut Raaseporin kaupunki, PL 58, 10611 Raasepori 21,12 hehtaaria Kenttätyöaika: 24.4.2014 Löydöt: Valokuvat: AKDG3903:1 4 Alkuperäinen tutkimusraportti on Museoviraston arkistossa, Sturenkatu 2a, 00100 Helsinki. Kopio on toimitettu työn tilaajalle ja Länsi Uudenmaan maakuntamuseoon
1 1. Johdanto Raaseporin kaupunki suunnittelee asemakaavaa Raaseporin opiston alueelle. Kaupunki pyysi Museoviraston Arkeologisilta kenttäpalveluilta tarjousta sekä Raaseporin opiston että Mustiossa sijaitsevan Bråtanin kaavaalueen arkeologisesta inventoinnista. Raaseporin kaupunki valitsi työn tekijäksi Arkeologiset kenttäpalvelut. Inventoinnin teki tutkija Vesa Laulumaa 24.4.2014. Tämä raportti sisältää Raaseporin opiston inventoinnin tulokset, Bråtanin alueesta valmistuu oma raportti. 2. Inventointialue ja sen tutkimushistoria Inventoitu asemakaava alue sijaitsee Kvarnträsketin pohjoispuolella noin kuusi kilometriä Karjaan keskustasta kaakkoon. Alue nousee loivasti rannasta, mutta muuttuu noin 100 metriä rantaviivasta kallioiseksi ja mäkiseksi. Kvanrträsketin pinta on peruskartan mukaan 15,9 metriä merenpinnan yläpuolella, korkein mäenharja on hieman yli 40 metrin korkeudella merenpinnasta. Alueen metsätyyppi on lähinnä kuivahkoa kangasta, valtapuuna mänty. Mäenkumpareiden välissä on hieman kosteampia alueita, joilla kasvaa sekametsää. Maaperä on moreenia. Alueella kiertää kuntorata ja korkeimmalla kohdalla on linkkitorni. Kvarnträsket on kuroutunut Litorinamerestä noin 1500 1700 ennen ajanlaskun alkua, kivi ja pronssikauden taitteessa. Alue on suurimmaksi osaksi noin 25 40 metriä mpy, joten rantavaiheet ovat pääosin kivikautisia. Kivikaudella alue on koostunut pienistä kallioluodoista ja saarista. Lähiympäristöstä ei tunneta esihistoriallisia muinaisjäännöksiä, joten alue ei ilmeisesti ole ollut erityisen houkutteleva asumiseen tai muuhun toimintaan. Mahdollisesti luotoja ja saaria on voitu käyttää tilapäisinä leiripaikkoina. Kvarnträsketin ranta alue on rakennettu. Varhaisin rakennus on 1900 luvun alkupuolelta oleva huvila, muu rakennuskanta on lähinnä 1960 luvulta. Arkeologisia tutkimuksia alueella ei ole ennen tätä inventointia tehty. Aiemmissa Karjaan muinaisjäännösinventoinneissa Hirviluoto v. 1981 83 ja Seppälä v. 1996 alueesta ei ole mitään mainintaa. 3. Inventoinnin kulku ja sen tulokset Inventoinnin esivalmisteluissa käytiin läpi aiemmat inventointiraportit, historiallisen ajan karttamateriaalia, pitäjän historiaa koskevia teoksia sekä muinaisjäännösrekisterin tiedot. Esihistorian osalta tärkein lähdeaineisto on Museoviraston ylläpitämä muinaisjäännösrekisteri. Keskiaikaisten ja historiallisten kohteiden kannalta olennainen on Anna Riionheimon Uudenmaan liitolle kokoama paikkatietomateriaali, joka oli käytössä myös sähköisessä muodossa. Siihen on koottu huomattava määrä paikkatietoa, mm. 1560 luvun kylätonttien paikannukset ja Kuninkaan kartaston 1776 1805 sisältö. Georg Haggrénin johdolla tehty Länsi Uudenmaan keskiaikaisten muinaisjäännösten inventointi on myös tärkeä tausta aineisto. Maanmittauslaitokselta saatavissa oleva ilmalaserkeilausaineisto oli myös käytössä inventointia suunniteltaessa. Aineistosta tehdyn korkeusmallin pohjalta tehtiin inventoinnin valmisteluvaiheessa havaintoja mahdollisista anomalioista eli kohteista, jotka erottuvat kuvissa mahdollisina ihmisen tekeminä rakenteina. Tällaisia ei kuitenkaan inventointialueelta tällä kertaa erottunut.
2 Alueelta ei ennestään tunnettu muinaisjäännöskohteita. Historiallisten lähteiden ja karttojen perusteella Raaseporin opiston alueella ei ole ollut asutusta ennen 1900 lukua. Kuninkaan kartaston ja 1840 luvun karttojen mukaan alue on ollut erämaata. Lähin muinaisjäännösrekisterin kohde on noin kilometri länsilounaaseen oleva Kvarnbacken, jossa on vesimylly. Näyttää vahvasti siltä, että asutus on keskittynyt Läppträsketinn tuntumaan, noin kolme kilometriä länteen. Inventointialue käytiin kattavasti jalkaisin läpi. Inventointihavainnot perustuivat ensisijaisesti maastossa tapahtuvaan silmämääräiseen tarkasteluun. Erityisesti tarkastettiin alueita, missä maanpinta oli rikkoontunut. Tällaiset paikat ovat parhaita kivikautisten kohteiden löytämistä ajatellen. Pintahavainnoinnin lisäksi apuna käytettiin maaperäkairaa ja lapiota, muutamien kohtien tarkastukseen. Inventoinnissa ei löytynyt uusia muinaisjäännös tai kulttuuriperintökohteita. Virolahdella 21.11.2014 Vesa Laulumaa
3 Inventointialueen länsiosaa. Kuva lounaaseen. (AKDG3903:1) Inventointialueella kiertää kuntopolku. Kuva koilliseen. (AKDG3903:4)
Inventointialueen rakennettua eteläosaa. Kuva kaakkoon. (AKDG3903:3) 4
5 5. Kuvaluettelo (kuvaaja Vesa Laulumaa) AKDG3903:1 Inventointialueen länsiosaa. Kuva lounaaseen. AKDG3903:2 Inventointialueen korkein kohta, jolle on rakennettu linkkitorni. Kuva koilliseen. AKDG3903:3 Inventointialueen rakennettua eteläosaa. Kuva kaakkoon. AKDG3903:4 Inventointialueella kiertää kuntopolku. Kuva koilliseen. 6. Lähdeluettelo Painetut lähteet Alanen, Timo ja Kepsu, Sauli 1989: Kuninkaan kartasto Suomesta 1776 1805. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 505. Tampere. Uudenmaan liitto, Anna Riionheimo 2011: Näkymiä maakunnan maisemahistoriaan Uudenmaan paikkatietoaineistot. Uudenmaan liiton julkaisuja E113 2100.. Suomen asutus 1560 luvulla. Kyläluettelot. Bebyggelsen i Finland på 1560 talet. Helsingin yliopiston historian laitoksen julkaisuja N:o 4. 1973. Painamattomat lähteet Haggrén, Georg, Heinonen, Tuuli ja Terävä, Elina: Keskiaikaisten muinaisjäännösten inventointi Läntisellä Uudellamaalla (Inkoo, Karjaa, Kirkkonummi, Pohja, Siuntio, Tammisaari) Hirviluoto,Anna Liisa ja Suominen,Esa 1981 1983:Karjaa. Inventointi. Museovirasto, arkeologian osasto. Museoviraston arkisto. Seppälä, Sirkka Liisa 1996: Karjaan inventointi. Museovirasto arkeologian osasto. Museoviraston arkisto. Åberg, Susanne 2013: Litorinameren ylin ranta Suomessa. Pro gradu tutkielma. Helsingin yliopisto. Geotieteiden ja maantieteen laitos. Geologian osasto. Internet lähteet Arkistolaitoksen digitaaliarkisto http://digi.narc.fi Heikki Rantatupa, Historialliset kartat http://vanhakartta.fi Maanmittauslaitos. Avoimien aineistojen tiedostopalvelu. http://www.maanmittauslaitos.fi/avoindata Paikkatietoikkuna, http://www.paikkatietoikkuna.fi
6