Päätös Nro 131/2013/2 Dnro ESAVI/84/04.09/2012 Etelä-Suomi Annettu julkipanon jälkeen 13.6.2013 ASIA Maa-ainesten ottaminen Mellilänharjun I luokan pohjavesialueelta kiinteistöiltä RN:ot 5:126, 5:113, 5:206, 5:110 ja 5:213, Loimaa LUVAN HAKIJA Soranmyynti Ismo Nurmi Oy HAKEMUS Soranmyynti Iso Nurmi Oy on aluehallintovirastossa 22.5.2012 vireille panemassaan hakemuksessa, jota on myöhemmin täydennetty, pyytänyt lupaa maa-ainesten ottamiseen pohjaveden pinnan alapuolelta kiinteistöillä RN:ot 5:126, 5:113, 5:206, 5:110 ja 5:213 Loimaan kaupungissa. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA SUUNNITELMA Ottamisalueen sijainti ja ympäristö Vesilain 3 luvun 2 :n 1 momentin 5) kohta ja 1 luvun 7 :n 1 momentti Ottamisalue sijaitsee VT 9:n länsipuolella noin 12 km etäisyydellä Loimaan kaupungin keskustasta lounaaseen. Ottamisalue on osin vanhaa ja osin toiminnassa olevaa soranottoaluetta. Tilan Kankaansuo RN:o 5:213 Kankaantien lounaispuolella oleva osa on maatalouskäytössä. Muutoin tilat ovat suurimmilta osiltaan soranottoaluetta. Ottamisalueen luoteispuolella on vanhoja soranottoalueita. Ottamisalueen koillispuolella olevat tilat ovat metsätalouskäytössä ja myös niillä on vanhoja sorakuoppia. Geologia Luonnollisen maanpinnan korkeus vaihtelee suunnittelualueen ympäristössä välillä +94 +97 m. Alueen harjuaines on soraa ja hiekkaa. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 029 501 6000 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki
2 Pohjavesi Ottamisalue sijaitsee Mellilänharjun I luokan pohjavesialueella. Ottamisalueen reunasta noin 1,4 km etäisyydellä etelään on Loimaan kaupungin Palon vedenottamo. Ottamisalueen lounaispuolella olevassa pohjavesilammikossa on vedenpinta ollut 27.9.2009 tasolla +81,48 m ja 25.3.2002 tasolla +81,05 m. Lähin talousvesikaivo, Nurmen vesiyhtymän, on olemassa olevan lammikon läheisyydessä sen pohjoispuolella. Kaivon vesipinta pysyttelee likipitäen lammikon vesipinnan tasossa. Läheisyydessä on kaksi muuta kaivoa. Pintavesi Maisema Kaavoitus Ottamisalueen pintavedet purkautuvat lähinnä kaakkoon. Luonnontilaiset alueet suunnittelualueen ympäristössä ovat enimmäkseen loivapiirteistä kangasmaastoa ja havupuuvaltaisen metsän peittämää. Alueella ei ole maisemallista merkittävyyttä eikä se edusta kaunista maisemakuvaa eikä luonnon merkittäviä kauneusarvoja. Alueella ei ole erikoisia luonnonesiintymiä. Vahvistetussa Varsinais-Suomen harjuseutukaavassa ottamisalueeseen kohdistuvat seutukaavamerkinnät: pv 463 koko harjujakson pohjavedenmuodostumisalueen rajaus VR/km 354 Retkeily- ja ulkoilualue, jonka toteuttaminen edellyttää alueen kunnostusta ja maisemointia. Vanhojen sorakuoppien kunnostamaton alue valtatie 9:n pohjoispuolella. Kunnostuksen jälkeen aluetta voitaneen käyttää virkistystoimintoihin. Pohjaveden pinnan alainen maa-ainesten otto kunnostuksen yhteydessä harkittavissa. Maakuntavaltuuston 13.12.2010 hyväksymässä maakuntakaavassa ottamisalueeseen kohdistuu merkintä pv (pohjavesialue). Aluetta ei ole luokiteltu luonnon- tai maisemansuojelun kannalta arvokkaaksi kallioalueeksi. Alue ei sijaitse Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella eikä sellaisen välittömässä läheisyydessä. Missään valtioneuvoston hyväksymissä valtakunnallisissa suojeluohjelmissa ei ole aluetta koskevia rajoituksia. Ottamistoiminta Toiminta-alue Ottamisalueen pinta-ala on noin 9,30 ha ja kaivualueen pinta-ala noin 7,49 ha. Ottaminen toteutetaan kahdessa vaiheessa. I-vaiheen pinta-ala on 5,80 ha ja II-vaiheen pinta-ala 3,50 ha.
3 Toimintojen ajoitus Otettava massamäärä Ottamissyvyys Reunaluiskat Ottamisaika on 10 vuotta. Oletettua suurempi kiviaineksen kysyntä lyhentää ottamisaikaa. Ottaminen toteutetaan järjestelmällisesti edeten ja niin, että jälkihoitotyöt tehdään ottamisen etenemisen mukaan. Jalostettavaksi otettavan maa-aineksen määrä on noin 950 000 kiintokuutiometriä, josta noin 800 000 kiintokuutiometriä otetaan pohjaveden pinnan alapuolelta. Ottamisajan ollessa 10 vuotta on vuotuinen ottamismäärä keskimäärin noin 95 000 kiintokuutiometriä. Vuotuinen ottamismäärä voi vaihdella suurestikin kiviaineksen kysynnän mukaan. Mahdolliset jalostettavaksi kelpaamattomat maa-ainekset saattavat pienentää otettavaa massamäärää. Kaivu ulotetaan alimmillaan tasolle +66,5 m, joka on noin 15 metriä pohjaveden pinnan alapuolella. Pohjaveden yläpuolelle jäävät reunaluiskat muotoillaan kaltevuuteen 1:3 tai loivemmiksi ja pohjaveden alapuoliset reunaluiskat kaltevuuteen 1:2 tai jyrkemmiksi. Alueen suojaaminen ottotoiminnan aikana Koneet ja laitteet Ottamistoiminnassa noudatetaan erityistä varovaisuutta öljyjen maaperään pääsemisen estämiseksi. Ottamisalueella ei varastoida eikä säilytetä öljytuotteita eikä huolleta tai korjata tai säilytetä pitkäaikaisesti kalustoa. Koneiden ja laitteiden huolto-, säilytys- ja tankkauspaikka on yhtiön varikkoalueella, joka sijaitsee Kankaantien länsipuolella pohjavesialueen ulkopuolella. Alueelle varataan imeytysmateriaalia öljy- ja polttoainevahinkojen varalta ja huolehditaan alueen yleisestä siisteydestä ja järjestyksestä. Ottamisalueella on vain ottamistoiminnassa kulloinkin tarvittavaa kaivu-, kuormaus- ja jatkojalostuskalustoa. Pohjaveden pinnan alapuolinen ottaminen toteutetaan laahakauhakoneella. Liikkuva kalusto säilytetään ottamistoiminnan aikana kaivualueen ulkopuolella.
4 Tarkkailutoimenpiteet Maisemointi ja jälkihuolto Ympäristövaikutukset Lammen vedenpinnan tasoa tarkkaillaan erikseen laadittavan tarkkailusuunnitelman mukaisesti neljästi vuodessa säännöllisin välein tehtävin mittauksin ja laatututkimuksin vesi- ja valvontaviranomaisen vaatimalla tavalla alueen pohjavesilammikoista ja tarvittaessa alueelle asennettavasta yhdestä tai useammasta pohjavesiputkesta. Ottotoiminnasta mahdollisesti aiheutuvia ympäristöhaittoja tarkkaillaan viranomaisten esittämien vaatimusten mukaisesti ja tarvittaessa ryhdytään välittömästi toimenpiteisiin mahdollisten ympäristöhaittojen pienentämiseksi yleisesti hyväksyttävälle tasolle. Ottamisalue sekä kaivualue ja -tasot merkitään maastoon niin, että valvontaviranomaiset voivat valvoa ottamistoiminnan etenemistä. Ottamisalue pyritään sopeuttamaan mahdollisimman hyvin ympäröivään maisemaan ja palauttamaan mahdollisimman nopeasti luonnontilaan. Maisemointitoimenpiteitä tehdään mahdollisimman paljon jo ottotoiminnan aikana niillä alueilla, joilla se on tarkoituksenmukaista kun otetaan huomioon työtekniset seikat ja ottamisen yleisjärjestys. Ajourien, varastokasojen pohjien ja muiden tiivistyneiden alueiden pinnat muokataan pehmeiksi. Ottamisalueelle ei jää istutettavia alueita. Lampi tehdään siten, että vesirajan alapuolelle jäävä maa-aines on pinnaltaan mahdollisimman puhdasta soraa ja hiekkaa, jolloin lammen vesi pysyy kirkkaana. Lammen rannat jätetään puhtaalle hiekalle noin 10-15 m vesirajasta ylöspäin lammen roskaantumisen vähentämiseksi. Moottoriajoneuvojen pääsy lammen ranta-alueille estetään muotoilemalla reuna-alueet pehmeällä hiekalla. Lammen ympärille muotoillaan noin kaksi metriä leveä ulkoilupolku, joka soveltuu lumisina talvina myös hiihtämiseen. Suunnitellusta ottotoiminnasta ei aiheudu merkittäviä ympäristöhaittoja. Etäisyyksien ja maasto-olosuhteiden johdosta toiminnasta ei aiheudu merkittävää pöly- tai meluhaittaa. Ottamistoiminta ei aiheuta haitallisia vaikutuksia pinta- tai pohjaveteen eikä turmele maisemakuvaa. Ottamisen päätyttyä alue muuntuu ympäristöönsä sopivaksi painanteeksi, jonka keskellä on noin 6,90 ha:n kokoinen lampi. Alueen ympäristön kasvillisuus on tällöin nykyistä metsätyyppiä vastaava.
5 Alueen jälkikäyttö Ottamistoiminnan päättymisen jälkeen alue jää yksityiseen virkistyskäyttöön. HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN LAUSUNNOT Aluehallintovirasto on vesilain 11 luvun 7, 10 ja 11 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta aluehallintovirastossa ja Loimaan kaupungissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 24.9.2012. Kuulutus on erikseen lähetetty asiakirjoista ilmeneville asianosaisille. Aluehallintovirasto on vesilain 11 luvun 6 :n mukaisesti pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta, Varsinais- Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueelta, Loimaan kaupungilta sekä Loimaan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta. 1) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on todennut, että ympäristöhallinnon pohjavesitietorekisterin mukaan pohjavedenpinnan taso ottamisalueella havaintoputkessa 105 on ollut viimeisimmän rekisterissä olevan havainnon mukaan maaliskuussa 2012 tasolla +81,75. Ottamisalueen lounaisreunalla olevassa pohjavesilammikossa vedenpinta on ollut ottamissuunnitelman mukaan 27.9.2009 tasolla +81,48 ja 25.3.2002 tasolla +81,05. Ottamisalueen lounaisreunalla olevan lammikon lisäksi pohjoisreunalla on kaksi pientä ja matalaa lammikkoa. Pääosalla ottamisaluetta pohjavettä suojaa ainakin 1-5 metrin maakerros, mutta alueen maisemointi on osittain kesken käynnissä olevan soranoton takia. Uusi kaivu on tarkoitus ulottaa tasolle +66,5, joka on 15 metriä pohjavedenpinnan alapuolella. Vahvistetussa Varsinais-Suomen harjuseutukaavassa ottamisaluetta koskevat pohjavesialueen (pv 463) ja sorakuoppien kunnostusta ja maisemointia edellyttävän retkeily- ja ulkoilualueen (VR/km 354) varaukset. Ottamisalueen läheisyydessä ei ole Natura 2000 -alueita eikä luonnonsuojelualueita. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ja Varsinais-Suomen liiton toteuttamassa soranottoalueiden tilaa ja kunnostustarvetta kartoittaneessa SOK- KA-hankkeessa alueella olevalle laajalle sorakuopalle on suunniteltu matalien lampien ja lähelle pohjavedenpintaa kaivettujen sorakuopan osien täyttämistä. Mellilänharjun pohjavesialueella sorakuoppien osuus pohjaveden muodostumisaiueen pinta-alasta on 39 % ja koko pohjavesialueen pinta-alasta 24 %.
Ympäristöministeriö on antanut ohjeita maa-aineslain sääntelystä ja järjestämisestä maa-ainesten ottamista, jälkihoitoa ja kestävää käyttöä koskevissa oppaissa, joista viimeisin päivitetty opas on julkaistu vuonna 2009 Maa-ainesten kestävä käyttö. Pohjaveden suojelua koskevat valtakunnalliset linjaukset perustuvat laajoihin 1980-luvulla alkaneisiin tutkimuksiin soranoton pohjavesivaikutuksista. Tutkimustulosten perusteella soranoton haitalliset vaikutukset pohjaveteen ovat yleensä sitä suuremmat mitä enemmän pohjavesialueesta on ottamisaluetta, mutta vaikutukset kuitenkin on arvioitava aina tapauskohtaisesti. Soranottoalueen sijoittaminen pohjavesialueelle edellyttää pääsääntöisesti, että pohjavedenpinnan yläpuolelle voidaan kaivun yhteydessä jättää riittävät, olosuhteista riippuen 3 6 metrin vahvuiset maakerrokset pohjaveden suojaksi. Vanhojen ottamisalueiden kunnostustarve kohdistuu pääsääntöisesti maisemakuvan siistimiseen, turvallisuuden parantamiseen sekä pohjaveden suojelutoimiin. Ympäristöministeriön ohjeiden mukaan pohjavesialueille syntyneet lammikot pyritään erityisen pohjavesiriskinsä takia ensisijaisesti täyttämään siten, että pohjaveden pinnan päälle saataisiin mahdollisuuksien mukaan noin kahden metrin suojakerros. Ellei täyttäminen ole mahdollista, voidaan selvittää tarkemmin lammikoiden ja pohjaveden pintaan ulottuvien kohtien syventämis- ja yhdistämismahdollisuuksia, koska lammikon koolla, syvyydellä ja sijainnilla on todettu olevan vaikutusta lammikon veden laatuun. Valtakunnallisissa, pitkän aikavälin tutkimuksissa soranoton on todettu lisäävän pohjaveden likaantumisriskiä. Pohjaveden laadun turvaamisessa maan pintakerroksella on keskeinen merkitys, koska sade- tai sulamisveden koostumus muuttuu merkittävästi luonnontilaisessa maaperässä. Maan ylin osa eli maannoskerros sitoo haitallisia aineita ja maannoskerroksen alapuolella vajoveden koostumuksen vaihtelut vähenevät. Luonnontilaisen pintakerroksen ja kasvillisuuden poistaminen lisää pohjaveden likaantumisriskiä, ainepitoisuuksia ja pohjaveden pinnan korkeuden vaihteluita sekä aiheuttaa maaperän eroosiota. Soran ottamisalueilla pohjaveden muodostuminen lisääntyy, koska veden pintavalunta alueelta pois vähenee. Pohjaveden pinnan kohoamisen seurauksena pohjavettä suojaavan yläpuolisen maakerroksen paksuus vähenee, mikä lisää pohjaveden likaantumisriskiä. Soran ottamisen haitalliset vaikutukset pohjaveteen ovat yleensä sitä suuremmat, mitä enemmän pohjavesialueesta on ottamisaluetta. Jos ottamisalueiden pinta-ala on yli 30 % pohjavesialueesta, voidaan tehtyjen tutkimusten perusteella arvioida niiden aiheuttavan potentiaalisen riskin pohjaveden laadulle. Pohjavettä suojaavan maakerroksen poistaminen kokonaan ja kaivun ulottaminen pohjaveden pinnan alapuolelle lisää pohjaveden Iikaantumisriskiä. Pohjavesilammikoiden on valtakunnallisissa tutkimuksissa todettu pitkällä aikavälillä vaikuttavan esimerkiksi lammikon ympäristön pohjaveden lämpötilaan, veteen Iiuenneen hapen määrään, happamuuteen sekä hiilidioksidi-, bikarbonaatti-, kalsium-, sulfaatti- ja piihappopitoisuuksiin. Lammen vaikutus pohjaveteen riippuu paikallisista olosuhteista, muun muassa lammen osuudesta muodostuman pohjavettä johtavasta osasta. Pohjaveden 6
likaantumisherkkyys, bakteerien ja virusten kulkeutumisriski pohjaveteen, ilmaperäisen laskeuman vaikutukset, kaivutoimintaan liittyvien koneiden ja laitteiden pito pohjavesialueella sekä jälkikäyttöön liittyvät likaantumisriskit lisääntyvät merkittävästi, kun kaivu ulotetaan lähelle pohjaveden pintaa tai sen alapuolelle. Lisäksi lammikon kohdalla pohjavesialueen hyväksikäyttömahdollisuudet vedenhankinnassa häviävät. Lausuntopyynnön kohteena olevalla alueella kaivu on suunniteltu kokonaan pohjaveden pinnan alapuolelle ulottuvaksi ja se koskisi osittain alueita, joilla nykyisessä tilanteessa on riittävä maakerroskerros pohjaveden suojana. Suunnitelma ei sisällä lainkaan lammikoiden täyttötoimenpiteitä, jotka yleensä kuuluvat alueen maisemointiin tähtäävään maaainessuunnitelmaan. Suuri kaivusyvyys ja otettavan aineksen määrä pidentävät ottamistoiminnan aikaisia riskejä eivätkä ole perusteltuja alueen maisemoinnin, pohjavedensuojelun tai virkistyskäytön kannalta. Edellisen perusteella Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat vastuualue on katsonut, että lupaa suunnitelman mukaiseen pohjavedenpinnan alapuoliseen maa-ainesten ottamiseen ei tule myöntää. Kun otetaan huomioon alueen sijainti tärkeällä pohjavesialueella, pohjavesialueella jo toteutunut laaja-alainen soranotto, ottamisalueen nykyinen tila, pohjavedenpinnan päällä pääosalla aluetta olevat suojamaakerrokset sekä valtakunnallisiin pitkäaikaisiin tutkimuksiin perustuvat, tiedossa olevat pohjavedenpinnan alapuoliseen soranottoon liittyvät riskit pohjavedelle, perusteita kaivun ulottamiseen pohjaveden pinnan alapuolelle ei ELYkeskuksen käsityksen mukaan ole. 2) Loimaan kaupunki on todennut, että Loimaan kaupungin alueella on viisi I-luokan pohjavesialuetta, joista neljällä on maa-ainesten ottoa. Laajimmat ottotoiminta-alueet ovat hakemuksen kohteena olevalla Mellilän harjulla sekä Linturahkan alueella. Valtakunnallisesti toteutetun Sokka-hankkeen raportin (2010) mukaan Mellilänharjulla on kymmenen maa-ainesten ottopaikkaa, joiden kokonaispinta-ala on 107 ha. Osalla maa-aineskuopista on kiireinen kunnostustarve, osalla kohtalainen. Mellilänharjun pohjavesialueesta 39 % on maaainesten oton vaikutuksen alaisena. Linturahkan pohjavesialueella valmistui kuluvana vuonna noin 11 ha:n suuruinen pohjavesiallas, jota Loimaan kaupungin on tarkoitus kehittää yleisenä virkistysalueena. Sen läheisyyteen Piimätien toiselle puolelle haettiin myös lupaa pohjavesilammen rakentamiseen, mutta siihen ei lupaa myönnetty. Nyt kohteena olevan alueen läheisyydessä ovat Pikku Paippinen ja Iso Paippinen -järvet, jotka ovat yleisessä virkistyskäytössä. Loimaan kaupunki on katsonut edellä esitetyn perusteella, että hakemuksen mukaisella maa-ainesten otolla on vaikutusta pohjaveteen. Uutta pohjavesilampea ei myöskään tarvita virkistyskäyttöön. Koska vesilainsäädän- 7
nön lupaharkinta perustuu intressivertailuun, kaupunki on katsonut, että hakemuksessa ei ole esitetty sellaisia erityisiä yleistä etua palvelevia perusteluja, joiden vuoksi hakemus tulisi hyväksyä. 3) Loimaan kaupungin ympäristölautakunta on todennut hankkeen johdosta, että suunniteltu maa-ainesten ottohanke aiheuttaa toteutuessaan riskin pohjavedelle. Maa-ainesten otto pohjaveden pinnan alapuolelta siten, että alueelle muodostuu laaja pohjavesiallas, muuttaa pohjaveden pintaveden kaltaiseksi, pohjavesi altistuu pilaantumiselle ja sen laatu heikkenee. Nykyinen lampi, jonka ala on arviolta 15 % suunnitellun lammen alasta, on silmämääräisesti 1-2 metriä syvä ja osittain vesikasvillisuuden peittämä. Lammen ympäristö on osittain metsittynyt, osittain ottoaluetta. Kunnostussuosituksen mukaan pohjavesilampien vähimmäissyvyytenä on 3-5 metriä. Ennen hankkeen eteenpäin viemistä Mellilänharjun alueelle tulee laatia maa-ainesten oton yleissuunnitelma, jonka yhteydessä tutkitaan myös alueen lampien täyttö tai yhdistäminen ja syventäminen. Hakemuksen mukainen alue on maa-ainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla -selvityksen mukaan aluetta, jolla on kiireellinen kunnostustarve. Alueen kunnostus ja käyttö tuleekin suunnitella laajempana kokonaisuutena. 8 HAKIJAN SELITYS Hakija on lausuntojen johdosta antamassaan selityksessä todennut, että lupaa maa-ainesten ottoon pohjaveden alapuolelta haetaan monista eri lähtökohdista johtuen. Soranotto tapahtuu aina pohjavesialueilla, koska soraharjut ovat niihin jääkausien saatossa muodostuneet. Soranotto perustuu tietenkin myös liiketoimintaan ja aina, jos jotain tehdään, täytyy sillä olla myös taloudellisia perusteita. Soraa tarvitaan yhteiskuntarakentamiseen ja asiakaskunta muodostuu yksityishenkilöistä aina kaupunkien ja jopa valtionkin tasolle asti. Tämä kaikki on saatava toimimaan yhteistyössä eri instanssien kanssa ja monen eri lupakäytännön mukaisesti. Nykyisin tilanne on se, että ei ole mahdollista hakea uusia soranottoalueita, joihin hakea lupia, koska lainsäädännöillä pyritään turvaamaan riittävän suuri alue suojeltavaksi, jotta yhteiskunnan vedensaanti pystytään turvaamaan. Siitä huolimatta sorankäyttökohteet ovat edelleen olemassa ja yhtä tärkeitä kuin aina ennenkin. Vanhojen soranottoalueiden kunnostus sekä tehokkaampi hyötykäyttö tulee vääjäämättä olemaan yksi tärkeimmistä painopistealueista vaikka siitä olisikin eriäviä mielipiteitä tällä hetkellä. Hakija on todennut, että soralupaa ei ole haettukaan sillä perusteella, että siitä muodostettaisiin yleinen virkistysalue. Tosin Loimaan kaupunginhallituksen lausunnossa toteama väittämä lähellä sijaitsevasta Pikku Paippinen järvestä yleisenä virkistysalueena ei pidä paikkaansa, vaan kyseinen järvi on yksityiskäytössä vaikka siinä paljon ihmisiä käykin virkistäytymässä.
ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Myös hakijan omassa sorakuopassa olevaan järveen on paljon pyrkimystä ollut, mutta hakija on sitä rajoittanut likaantumisen estämiseksi. Santala RN:o 5:110 tilalla sijaitsevasta kaivosta on otettu vesinäytteitä säännöllisin väliajoin ja tulokset ovat olleet täysin vertailukelpoisia Loimaan kaupungin Mellilän vedenottamoiden tuloksiin. Valtatie 9 lähietäisyys tuo oman piirteensä, koska sen pohjavedelle tuoma riski suojaamattomuudellaan aiheuttaa seikan, joka ei näy ottohakemuksen lausunnonantajien huolena lainkaan. Tutkimukset ympäri maailmaa osoittavat, että jos soraharjun päällä kulkevalla tiellä tapahtuu öljyrekan tms. onnettomuus, jossa haitallisia aineita valuu maastoon, niiden poistaminen on mahdollista läheisyydessä sijaitsevasta järvestä. Muutoin niiden imeytyessä soraharjuun poistaminen on mahdotonta ja pohjavedelle aiheutuva riski on moninkertainen verrattuna avoveteen. Myös veden virtaussuunta tässä kohdin on todistettavasti valtatieltä hakijan soranottoalueen suuntaan. Myös on tutkittua tietoa, jotta lammikoiden syvyydellä, koolla ja sijainnilla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia veden laatuun ja tässä kyseessä olevassa hakemuksessa on monta pientä ja matalahkoa lammikkoa, joten perusteet niiden syventämiseen ja yhdistämiseen ovat olemassa. Iso osa tästä alueesta on kaivettu lähelle vesirajaa jo ennen vuotta 1982, joten vettä suojaavan kerroksen paksuus on kyseenalaista näillä kohdin. Loimaan ympäristölautakunnan lausunnosta hakija on todennut, että ihmetyttää silmämääräisten havaintojen tekeminen nykypäivänä. Alueen tulevaan virkistyskäyttöön liittyen on jo 2 urheiluseuraa ollut yhteydessä ja kysellyt lähinnä alueen ympärikiertävälle maastoreitille ja sitä myötä myös järvelle urheilutarkoitukseen liittyvälle toiminnalle mahdollisuuksia. 9 Luparatkaisu Aluehallintovirasto hylkää hakemuksen. Asian näin päättyessä enemmän lausunnon antaminen lausuntojen johdosta raukeaa. Perustelut Soranmyynti Iso Nurmi Oy on hakenut lupaa noin 950 000 m 3 :n suuruiselle soranottomäärälle, josta noin 800 000 m 3 otetaan pohjaveden pinnan alapuolelta. Hakemuksen mukainen ottotoiminta kestää 10 vuotta ja ottamisalueen pinta-ala on noin 9,30 hehtaaria. Kaivu on tarkoitus ulottaa tasolle +66,5 m, joka on noin 15 metriä pohjaveden pinnan alapuolella. Hakijalla on Loimaan kaupungin ympäristölautakunnan 16.6.2010 myöntämä lupa soran ja hiekan ottamiseen 200 000 m 3 ottotasoon +85,5 m asti siten, että lupa on voimassa 19.7.2015 saakka. Hakemuksen mukainen ottamisalue sijaitsee Mellilänharjun I luokan pohjavesialueella, jossa pohjaveden muodostumisalueesta 39 %:lla on soranottoalueita. Hankealue on suurimmalta osin vanhaa soranottoaluetta,
jolla on osittain käynnissä soranottotoiminta. Ottamisalueen ympäristössä on vanhoja soranottoalueita ja sorakuoppia sekä soranotossa syntyneitä pohjavesilammikoita. Ottamisalueella on tällä hetkellä kolme lampea, joissa pohjaveden pinnan korkeus on vaihdellut välillä +81,05 81,75 m. Soranottotoiminnan seurauksena alueelle muodostuu 6,9 hehtaarin suuruinen yhtenäinen pohjavesilampi. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen lausunnon mukaan pohjavettä suojaavan maakerroksen poistaminen kokonaan ja kaivun ulottaminen pohjaveden pinnan alapuolelle lisää pohjaveden likaantumisriskiä ja pohjavesilammikon kohdalla pohjavesialueen hyväksikäyttömahdollisuudet vedenhankinnassa häviävät. Hakemus koskee osittain alueita, joilla nykyisessä tilanteessa on riittävä maakerros pohjaveden suojana. Hakemussuunnitelma ei sisällä lainkaan lammikoiden täyttötoimenpiteitä, jotka yleensä kuuluvat alueen maisemointiin tähtäävään maaainessuunnitelmaan. ELY-keskus on lausunnossaan painottanut kaivualueen sijaintia Mellilänharjun tärkeällä pohjavesialueella, pohjavesialueella jo toteutunutta laaja-alaista soranottoa, ottamisalueen nykyistä tilaa ja pohjavedenpinnan päällä pääosalla aluetta olevien suojamaakerroksien olemassaoloa sekä pohjavedenpinnan alapuoliseen soranottoon liittyviä riskejä ja vastustanut tämän vuoksi luvan myöntämistä. Uudenmaan vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan perustuvan toimenpideohjelman mukaan maa-ainesten otto tulee suunnata mahdollisuuksien mukaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Luokkien I ja II pohjavesialueilla maa-ainesten ottaminen pohjavedenpinnan alapuolelta tulee kyseeseen vain erityistapauksissa. Olemassa olevat ottoalueet tulee siistiä ja maisemoida tai kunnostaa. Aluehallintovirasto katsoo, ettei hankkeesta yksityiselle edulle saatava hyöty ole huomattava verrattuna siitä yleiselle edulle koituviin menetyksiin, eikä luvan myöntämisen edellytyksiä siten ole. Sovelletut säännökset Vesilain 3 luvun 4 :n 1 momentin 2) kohta ja 2 momentti sekä 6 :n 2 momentti 10 KÄSITTELYMAKSU 3 840 euroa, jonka Valtion talous- ja henkilöstöhallinto laskuttaa erikseen. Maksu määräytyy valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla annetun aluehallintoviraston maksuja koskevan valtioneuvoston asetuksen (1572/2011) mukaisesti. Asetuksen liitteenä olevan maksutaulukon mukaan maa-aineksen ottamista koskevan asian käsittelystä peritään 3 840 euron suuruinen käsittelymaksu ottomäärän ollessa yli 50 000 m 3. Myönteisestä ja kielteisestä päätöksestä peritään samansuuruinen maksu.
11 LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Päätös Soranmyynti Ismo Nurmi Oy Jäljennös päätöksestä Loimaan kaupunki Loimaan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus/ Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue (sähköisesti) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus/liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue (sähköisesti) Suomen ympäristökeskus (sähköisesti) Ilmoitus päätöksestä Asianosaisille listan dpoesavi-84-04-09-2012 mukaan. Ilmoittaminen ilmoitustauluilla Tieto päätöksen antamisesta julkaistaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston ilmoitustaululla ja päätöksestä kuulutetaan Loimaan kaupungin virallisella ilmoitustaululla.
12 MUUTOKSENHAKU Liite Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Valitusosoitus Tapio Kovanen Sinikka Laitakari Asian on ratkaissut ympäristöneuvos Tapio Kovanen. Asian on esitellyt ympäristölakimies Sinikka Laitakari. SL/sl
VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet Liite Aluehallintoviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on 30 päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 15.7.2013. Päätöksestä voivat valittaa asianosaiset, rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka sääntöjen mukaisella toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät, hankkeen sijaintikunta ja muu kunta, jonka alueella hankkeen ympäristövaikutukset ilmenevät, valtion valvontaviranomainen sekä hankkeen sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja muu asiassa yleistä etua valvova viranomainen. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (faxilla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen aluehallintovirastolle Aluehallintoviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, faxina tai sähköpostilla. Sähköisesti (faxina tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virkaajan päättymistä. käyntiosoite: Ratapihantie 9, 00520 Helsinki postiosoite: PL 110, 00521 Helsinki puhelin: (vaihde) 029 501 6000 fax: 09 6150 0533 sähköposti: ymparistoluvat.etela@avi.fi aukioloaika: klo 8-16.15 Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 90 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallinto-viranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.