Etelä-Afrikka Matkaraportti 25.3. - 11.4.2006 verkkopäätoimittaja Päivi Kuusisto Taustatietoa Etelä-Afrikasta Workshopit ja paneelikeskustelut Matkareitit ja majoitus Ruoka, juoma, ilmasto Linkit Taustatietoa Etelä-Afrikasta Etelä-Afrikan demokratia on vasta nuori. Apartheid kumottiin perustuslaissa 1993, ja ensimmäiset vapaat vaalit järjestettiin vuonna 1994. Maassa on yhä isoja ongelmia. Kuilu köyhien ja rikkaiden välillä on jyrkkä: valkoisten elintaso vastaa kehittyneiden teollisuusmaiden huippua, kun taas mustien elintaso yltää tuskin Afrikan keskitasolle. Tämä yhdistettynä valtavaan työttömyyteen (virallisesti 26,7 prosenttia, epäviralliset luvut jopa yli 40 prosenttia) lietsoo rikollisuutta ja väkivaltaa. Etelä-Afrikassa HI-viruksen kantajien ja AIDSiin sairastuneiden määrä on maailman suurin. Arviolta 600 ihmistä kuolee sairauteen joka päivä, ja lähes kaikilla on lähipiirissä joku tautiin menehtynyt. Korruptio ja lahjonta ovat yleisiä, joten virkamiehiin, hallintoon ja poliisiin ei luoteta. Kaiken kurjuuden vastapainoksi maassa riittää runsaasti luonnonrikkauksia, kuten kultaa, timantteja, platinaa ja uraania. Etelä-Afrikka on pinta-alaltaan suuri (1 220 000 km²) ja siellä on tuoreimman virallisen, vuonna 2001 järjestetyn väestönlaskennan mukaan 44,8 miljoonaa asukasta. Heistä on mustia 77 %, valkoisia 11 %, värillisiä (orjien, valkoisten ja afrikkalaisten jälkeläisiä) 9 % ja aasialaistaustaisia 3 %. Valkoisista on arvioiden mukaan 60 % buureja, 40 % englantilaisperäisiä. Etelä-Afrikalla on kaksi pääkaupunkia: Pretoria (hallinnollinen pääkaupunki, muun muassa ministeriöt sijaitsevat siellä) ja Kapkaupunki (parlamentti kokoontuu siellä). Maan valuutta on randi. Sen arvo on lähes sama kuin vanhan markan, tarkkaan yhdellä eurolla saa noin 7,5 randia. Maassa on 11 virallista kieltä: afrikaans, englanti, zulu, xhosa, swati, ndebele, eteläinen sotho, pohjoinen sotho, tsonga, tswana ja venda. Etelä-Afrikka on jaettu yhdeksään provinssiin, jotka puolestaan koostuvat 52 alueesta (districts). Niistä kuusi on suurkaupunkeja (metropolitans) ja 46 aluekuntia (district municipalities). Suurkaupungit toimivat sekä alueellisella että paikallisella tasolla. Aluekunnat on jaettu edelleen 231 paikalliskuntaan (local municipalities). Matkan aikana kävin neljässä provinssissa: pohjoisen Limpopossa, kaakkoisen KwaZulu-Natalissa, etelän Eastern Capessa ja lounaisrannikon Western Capessa. Kapkaupungin johtoon oli tullut uusi pormestari. Limpopon provinssin pinta-ala on 124 000 km², sen väkiluku on 5,2 miljoonaa ja pääkaupunki on Polokwane. Asukkaista mustia on 97,3 %, valkoisia 2,4 %, värillisiä 0,2 % ja aasialaistaustaisia 0,1 %. Puhutuimmat kielet ovat tsonga, pohjoinen sotho, venda ja afrikaans. Limpopo on jaettu kuuteen alueeseen ja kahteenkymmeneenkuuteen paikalliskuntaan. Vierailin Thulamelan paikalliskunnassa Vhemben alueella, toinen käyntikohteeni Groblersdal on Sekhukhunen aluetta. Thulamelassa asuu 585 000 henkeä, Groblersdalissa 220 000. KwaZulu-Natal-provinssin pinta-ala on 92 100 km² ja väkiluku 9,4 miljoonaa. Asukkaista on mustia 85,3 %, aasialaistaustaisia 8,5 %, valkoisia 4,7 % ja värillisiä 1,5 %. Provinssin pääkaupunki on Pietermaritzburg, suurin kaupunki Durban. Puhutuimmat kielet ovat zulu, englanti, xhosa ja afrikaans. KwaZulu-Natal on jaettu 11 alueeseen, joista yksi, ethekwini, on suurkaupunki, loput aluekuntia. ethekwini on muuten zulun kieltä ja tarkoittaa sataman tienoota. Vierailin Newcastlen paikalliskunnassa Amajuban alueella sekä Durbanissa, joka kuuluu ethikwiniin. Newcastlessa on 333 000 asukasta, Durbanissa (ethikwini) 3,1 miljoonaa asukasta. Western Capen provinssin pinta-ala on 130 000 km² ja väkimäärä 4,5 miljoonaa. Asukkaista on värillisiä 53,9 %, mustia 26,7 %, valkoisia 18,4 % ja aasialaistaustaisia 1,0 %. Provinssin pääkaupunki on Kapkaupunki, kieliä afrikaans, xhosa ja englanti. Provinssi on jaettu viiteen alueeseen ja 24 aluekuntaan, joista yksi (City of Cape Town), on suurkaupunki. Kävin Kapkaupungissa, jossa asuu arviolta 2,9 miljoonaa henkeä. Eastern Capen provinssin pinta-ala on 170 000 km² ja väkiluku 6,4 miljoonaa. Asukkaista on mustia 87,6 %, värillisiä 7,4 %, valkoisia 4,7 % ja aasialaistaustaisia 0,3 %. Eastern Capen pääkaupunki on Bisho, suurin kaupunki Port Elizabeth (tai P. E., kuten paikalliset sitä kutsuvat). Puhutuimpia kieliä provinssissa ovat xhosa, afrikaans ja englanti. Provinssi on jaettu 46 aluekuntaan, joista vierailin Makanan aluekuntaan kuuluvassa Grahamstownissa. Makanassa asuu 74 000 henkeä, Grahamstownissa 63 000. Maalis - huhtikuussa Etelä-Afrikassa elettiin syksyä, ja lämpötila oli 25 asteen kieppeillä eli suomalaiselle vallan mainio. Limpopossa satoi yhtenä iltana kaatamalla, Durbanissa oli kosteaa ja ukkosti, Kapkaupungissa tuuli navakasti.
Workshopit ja paneelikeskustelut Thulamela Tiistaina 28.3.2006 järjestettiin ensimmäinen workshop Thulamelassa (Thohoyandou). Thulamelan kaupungintalo. Ensimmäinen workshop käynnissä. Tekniikka tökki, valkokangas oli jumiutunut, joten sitä oli tuuraamassa kahden tuolin päälle viritelty iso pahvilevy.
Thulamelan tietokonevastaava oli L. M. Netshaulu. Ensimmäisen workshopin kuulijakuntaa. Koko kaupungin viestinnästä vastasi yksi henkilö. Hän lähetti päivityksiä verkkosivuja ylläpitävälle henkilölle, joka työskenteli Pretoriassa. Kuulemma järjestelyissä oli "ongelmia", joten sivujen sisältö oli suppea eikä aina niin ajan tasalla.
Ensimmäisen workshopin kuulijakuntaa. Thulamelan väellä oli sähköpostiosoitteet, mutta niitä ei käytetty. Täällä tuli hieman uskon puutetta turneen onnistumisesta, sillä kuulijoille piti selittää, mitä tarkoitan intranetillä ja palautteella. Groblersdal Keskiviikkona 29.3.2006 oli vuorossa Sekhukhune (Groblersdal). Groblersdalin kunnantalo.
Näkymä Groblersdalin kunnantalon sisätiloista. Groblersdalissa tekniikka toimi hieman paremmin, ja meillä oli jopa valkokangas, vaikkei verkkoyhteyttä. Auringonpaistettakin riitti sen verran reilusti, että tummataustaisista kalvoista oli hyötyä. Kokouspaikan lattialta bongasin ainakin muutaman heinäsirkalta vaikuttaneen otuksen ja jonkun pikkuriikkisen liskon.
Kuulijoita oli kymmenkunta, ja he olivat jo hieman perillä netinkin käytöstä. Kokoonnuimme kunnantalon edustalle ryhmäkuvaan ennen kuin siirryimme nauttimaan paikallisen ravintolan lounasta. Täälläkään ei saa polttaa sisällä, joten eräs naisista kantoi huolta siitä, että saamme savuttoman terassipöydän. Newcastle Perjantaina 31.3.2006 oli vuorossa workshop Newcastlessa.
Vierailimme edellisenä päivänä paikallisen sanomalehden, Newscastle Advertiserin, toimituksessa. Kunnallistoimittaja ei päässyt osallistumaan workshopiin, mutta hän pisti pari harkkaripoikaa asialle. Newcastlen Community Radion työntekijöitä torstain tapaamisessa. Saimme heistä pari osallistumaan seuraavan päivän workshopiin.
Workshopin kuulijat olivat aktiivisia, kysyivät ja kommentoivat paljon. Syykin selvisi, sillä he käyttävät nettiä ja kännyköitä ihan oikeasti työssään, muutama jopa selasi verkkosivuja kännykällään. Esittelytilaisuudessa jopa verkkoyhteys saatiin toimimaan, joten pääsin demoamaan Tampereen päivän sään nettikameran kuvalla ja kauhistuttamaan kuulijoita lämpömittarilukemilla (muutama aste plussaa). MP3-tiedostotkin toimivat ja siksi saimme kuunnella tampereen murrenäytteitä. Ruutupaitainen miekkonen oli ollut Erikssonilla töissä, joten hän osasi hieman ruotsia. Hän myös lauloi minulle ruotsinkielisen laulunpätkän, joka kuulosti korvissani yllättävän tutulta ("Yksi pieni elefantti marssi näin..."), mutta hänen mukaansa sen pitäisi olla juomalaulu. Ehkä se todellakin on sellainen tai sitten miekkosta on huijattu. Hän oli riemuissaan kun lausuin Linus Thorvaldsin suomalaisittain "Linus" eikä amerikkalaisittain "Lainus": hän itse pystyi ääntämään taas nimeni virheittä.
Parinkymmenen kuulijan joukossa oli kaupungin ja median edustajia. Newcastle Advertiserin toimittajaharjoittelijat osallistuivat workshopiin - ja ilmeisesti tekivät myös jonkun jutunkin lehteensä. Sääli, että en ehtinyt näkemään sitä.
Sain Newcastlen edustajilta muistolahjaksi kaksi mainoskynää. Tämä oli käydyistä workshop-kunnista ainoa, joka markkinoi sivustoaan näin aktiivisesti. Durban Maanantaina 3.4.2006 Durbanissa järjestettiin ensimmäinen paneelikeskustelu hulppeassa kaupungintalossa. Durbanin kaupungintalo.
Durbanin webmaster Angela Spencer esitteli ethikwini-sivustoa. Ensimmäisen paneelikeskustelun kuulijakuntaa.
Grahamstown Grahamstown on kuulu Rhodes-yliopistostaan. Pääsimme käymään journalismin laitoksella tiistaina 4.4.2006. Rhodes-yliopiston journalismin laitoksen rakennukset olivat vastavalmistuneet, viralliset avajaiset pidettiin keskiviikkona 5.4.
Poseeraan yhdessä projektissa mukana olleen konsultti Likhaya Ngqezanan kanssa uuden journalismin laitoksen edessä. Vanhaa painokone tai joku muu masiina on pantu koristamaan laitoksen edustaa.
Paikallisuutta on korostettu käyttämällä kirkkaita perusvärejä. Uutisia monilla kielillä.
Journalismin laitoksen johtaja Guy Berger demosi liikkeeseen reagoivien radioiden toimintaa. Kakofonia oli melkoinen. Eri aikavyöhykettä käyvät kellot oli tehty vanhoille vinyylilevyillle.
Miesten vessan monikielinen ovi. Ja sama laitos sisäpuolelta - kaakeliseinille oli pantu viestintäaiheisia ajatelmia, jotta totuus ei pääse unohtumaan heiltä istunnonkaan aikana. Keskiviikkona 5.4.2006 oli vuorossa viimeinen workshop Makanassa (Grahamstown)
Grahamstownin kaupungintalo. Salin seinällä oli taulu, jonka merkitys ei valitettavasti auennut.
Kaupungintalon aulan seinien koristeita. Salin seinällä oli ilmeisesti nykyinen pormestarin kuva.
Kuulijoita ei ollut tällä kertaa kuin alle kymmenen, mutta ainakin yksi kuulijoista oli hyvinkin aktiivinen ja innostui vastaamaan kysymyksiin vuolaasti. Verkkoa ei kaupungissa paljoakaan vielä hyödynnetty, joten suuri osa esimerkeistäni vaikutti luultavasti heidän korvissaan aika utopistisilta. Perjantaina 7.4.2006 järjestettiin viimeinen paneelikeskustelu Kapkaupugissa. Kuulijoita oli noin 20, alustajina oli paikallisia kollegoja eli verkkosivustojen vastaavia. Tilaisuudesta ei valitettavasti ole kuvia. Matkareitti ja majoitus
Etelä-Afrikan matkareittini kartalla esitettynä - kilometrejä ehti kertyä kahden viikon aikana tuhansia. Etelä-Afrikan kellonaika on sama kuin Suomessa, mutta kesäaikaa siellä ei ole käytössä. Lensin Kapkaupunkiin Helsingin ja Lontoon kautta. Yölento Etelä-Afrikkaan kesti noin 11 tuntia, eikä täydessä koneessa paljoa pystynyt nukkumaan. Pitkät lennot olivat lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä. Menomatkalla tiukka koneenvaihtoaikataulu taisi olla syypää siihen, että matkalaukkuni ei ehtinyt lennolle mukaan. Sain sen käsiini vasta kolme päivää myöhemmin. Saavuin Kapkaupunkiin varhain sunnuntaiaamuna (26.3.2006), ja samana päivänä lensimme paikallisen isäntäni, IDASAn Shepi Matin kanssa ensin Johannesburgiin ja sieltä edelleen Polokwaneen. Illalla vuokrasimme auton ja ajoimme yhtä kyytiä Polokwanesta Thohoyandou-nimiseen kaupunkiin Zimbabwen rajan lähelle.
Ensimmäinen näkemäni eteläafrikkalainen auringonlasku Polokwanen lentokentän tienoilla. Shepi Mati oli ajoi reissun ajan - onneksi;-) Thohoyandou
Thohoyandoun Vevisa-lodgen edustan ilma väreili noin 30 asteen lämmössä. Vevisan vastaanottotiskiä.
Vevisan huoneet oli nimetty paikallisten kohteiden mukaan. Itse opin sanomaan oman huoneeni nimen "Phiphidi" vasta kun olimme jo lähdössä. Etelä-Afrikassa pistorasiaan ei muuten tungeta eurotyyppistä sähkövehjettä, vaan puikkoja pitää olla kolme: alla kaksi samankokoista, niiden yläpuolella yksi isompi. Kuulemma missään muussa maailman maassa vastaavaa ei ole käytössä. Adapteri oli tarpeen, sillä ainoastaan muutaman hotellin partakonepistokerasiaan sai tungettua suomalaisen kännykän akkulaturin - vaikka nokialaisiin kännyköihin ja niiden tuttuun tilulilu-ääneen törmäsikin yllättävän usein. Etelä-Afrikassa ajetaan tien vasenta laitaa, kuten Isossa-Britanniassa. Tähän kesti taas tottua, etenkin kun käveli isommissa kaupungeissa eikä aina muistanut katsoa ensin oikealle ja sitten vasta vasemmalle. Tosin tämäkään ei aina riitä, sillä jalankulkijoita ei paljoa väistelty tai kunnioitettu. Etelä-Afrikassa ei ole tavallista liikkua jalkapelillä, ei edes päiväsaikaan, jolloin sen pitäisi kuulemma olla "melko turvallista". Päätiet olivat melko hyvässä kunnossa, ja lisäksi niitä kunnostettiin jatkuvasti. Ainoastaan Groblersdalin ja Newcastlen väli oli heikommissa kantimissa: kapean ja mutkaisen tien varrella oli paljon kuoppia ("Potholes next 10 km", "Potholes next 20 Kuoppia, sano! km",...). Liikenneonnettomuudet ovat arkipäivää, samoin rattijuopumus ja ylinopeudet. Hurjastelijoita hillitsevää kameravalvontaa kierretään yksinkertaisesti poistamalla tai peittämällä rekisterikilvet. Lisäksi matkalla voi sananmukaisesti törmätä eksoottisiin eläimiin: joko kesyihin, lähes meikäläiseltä nautakarjalta näyttäviin elikoihin tai sitten hiukan oudompiin sarvipäihin, kuten kuduihin. Etelä-Afrikassa on jonkin verran laajempi eläinvaroitusliikennemerkkikirjo kuin vaikkapa Suomessa. Groblersdal Seuraava kohde oli Groblersdal, missä vietimme yömme siirtomaalaistyylisessä Carpe Diem -lodgessa.
Näkymiä Carpe diem -lodgen huoneistosta. Carpe diem -lodgessa oli tyrkyllä moskiittosuihketta, jota onneksi ei tarvittu.
Shepi joutui soittamaan matkalaukkuni perään moneen otteeseen. Lopulta kuitenkin sain sen käsiini, vaikkakin aika monen päivän jälkeen. Newcastle Groblersdalista ajoimme Newcastleen, jossa yöpaikka oli vaatimattomampi, bead and breakfast -tyyppinen Iphidi-lodge, joka sijaitsi lähes parikymmentä kilometriä kaupungin keskustasta. Sinne oli hankala löytää, joten jouduimme soittamaan paikan isännälle pariinkin otteeseen. Yleensäkin tietä kannattaa kuulemma kysyä aina naisilta. Miehet kun pakkaavat antaa mukatietävästi neuvoja, vaikka eivät ihan oikeasti tuntisikaan paikkaa. Ja muista, että täkäläisessä englannissa "robot" tarkoittaa liikennevaloa - ensin sitä hieman ihmetteli kun opastettiin kääntymään kolmannesta "robotista" vasemmalle.
Newcastlen B & B -paikka. Newcastlessa olimme yötä B & B -paikassa, jossa aamiaista tarjoiltiin erillisessä piharakennuksessa.
Sisänäkymä B & B -majapaikan aamiaistilasta. Newcastlen Iphidi-lodgen aamiaiset nautittiin pihalla sijainneessa majassa. Vieressäni B & B:n emäntä. Durban Newcastlesta ajoimme Durbaniin, jossa vietimme vapaan viikonlopun. Durbanissa yövyimme Holiday Inn -hotellissa aivan Intian valtameren rannan lähettyvillä. Kaupungissa on suuri intialaistaustainen vähemmistö, joten siellä on runsaasti myös hyviä etnisiä ravintoloita. Pimeään aikaan Durbanin kaduilla ei kannata liikkua, sillä turistien ryöstöt ovat arkipäiväisiä. Golden mile eli rantakatu myyntikojuineen on turvallinen päivisin, siellä kun liikkuu turistien joukossa paljon poliiseja. Durbanin City Hallin yhteydessä sijaitsee pari museota: Durban Art Gallery ja Natural Science Museum. Luonnonhistoriallisessa museossa on pari erityisharvinaisuutta: sukupuuttoon kuolleen dodon luuranko ja Etelä-Afrikan ainoa muumio. Durbanin keskustassa on lisäksi aiemmin rautatieasemana toiminut, vuonna 1899 valmistunut Tourist Junction. Sen rakentamiseen liittyy kiinnostava tarina. Suunnittelijana ollut engelsmanni oli samaan aikaan piirtämässä myös rautatieasemaa Kanadaan. Jostain syystä paperit menivät sekaisin. Niinpä Durbanin asema oli viistokattoinen, Kapkaupungin hai. Onneksi lasi on välissämme.
jottei raskaskaan lumikuorma sitä romahduttaisi, Kanadan asema taas tasa- ja korkeakattoinen, jotta ilma vaihtuisi hiostavalla helteelläkin. Kanadan asema romahti myöhemmin. Näkymä hotellihuoneesta Durbanissa Intian valtamerelle yöaikaan......ja päivällä.
Rannalla oli pienille lapsille tarkoitettuja uima-altaita, joiden käyttö oli maksutonta. Intian valtameri houkuttaa surffareita ja uimareita, joiden käyttöön ranta on jaettu. Oman haasteensa tuovat hait (aina vähän väliä sattuu onnettomuuksia), joita tosin voi katsella turvallisesti täytettynä museoissa tai lasin takana akvaariossa. Myös paikalliset suosivat Durbania lomillaan, joten vilkkaimpaan kesäloma-aikaan joulukuussa sen rannat ja Golden Mile ovat täynnä ihmisiä. Tähän aikaan vuodesta rannoille mahtui hyvin.
Durbanin rantojen hiekkaveistoksia. Ihmepensaan näköinen kasvi eleli ihan luonnonvaraisena hotellin edustalla. Grahamstown Durbanista lensimme Port Elizabethiin, josta vuokrasimme jälleen auton ja ajoimme Grahamstowniin.
Näkymä Grahamstownin Cockhouse-lodgen sisäpihalle. Myös Nelson Mandela on yöpynyt täällä. Cockhouse-lodgen huoneet oli nimetty talon aikaisempien omistajien mukaan. Itse yövyin Webber-nimisessä huoneessa.
Grahamstownin kirkko. Ennen kuin lähdimme takaisin kohti Port Elisabethia, poikkesimme Grahamstownin mustien asuinalueella. Täällä oli mahdollista nähdä samassa maisemassa länsimaiselta vaikuttavaa kaupunkikuvaa ja perifeeristä slummia. Ehkä paremmasta tulevaisuudesta antaa toivoa Multipurpose Community Center, jossa päiväkoti, mahdollisuus päästä tekemään yleishyödyllistä työtä ja saada opetusta tietokoneiden käytössä. Multipurpose Community Center sijaitsi Grahamstownin mustien asuinalueella. Kaupungissa näkyy erityisen selvästi kuilu köyhien ja rikkaiden välillä, sillä slummi sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä keskustasta, laakson toisella puolella. Kapkaupunki Port Elizabethista lensimme viimeiseen etappiimme, Kapkaupunkiin. Paluun ajoitus oli loistava, sillä onnistuin näkemään iltayhdeksän aikaan yhden maan osuuden jokavuotisesta ilotulituskilpailusta. Vaikka ääniefektit jäivätkin kuulematta, pimenevän kaupungin yllä räiskivät valot olivat huikean hienoja. Yöpaikkani oli Townhouse-hotelli aivan kaupungin keskustassa. Rakennusta remontoitiin, mutta onneksi töitä tehtiin vain päiväsaikaan.
Vuonna 1885 valmistuneen parlamenttitalon edessä on kuningatar Viktorian patsas. Kapkaupungin Company's Gardenin patsaita: Capen kuvernöörinä vuosina 1854-1862 toimineen Sir George Greyn muistomerkki.
Company's Garden -puutarha perustettiin aikoinaan pitkän matkan purjelaivojen ruoka- ja vesivarojen täydennyspaikaksi. Company's Gardenissa on päivisin paljon väkeä, turisteja, paikallisia joutilaita miehiä, lounastajia. Näkymiä Kapkaupungin Company's Gardenissa.
Kapkaupungissa ehdin vierailla kahdessa museossa (South Africa Museum, National Gallery). South Africa Museum oli luonnon- ja kulttuurihistoriaan keskittynyt museo, jonka luolamaalausnäyttely ansaitsee erityiskiitokset. National Galleryssä pääsi käymään vain kahdessa salissa, sillä siellä valmisteltiin uuden Picasso ja Afrikka -näyttelyn avajaisia. Cecil Rhodesin patsas: mies osoittaa kohti pohjoista, jalustaan on kirjattu teksti "Your hinterland is there".
Puistossa makoili paahtavan auringon alla joukko joutilaita miehiä. 1990-luvun alussa kunnostettiin alkuperäinen viktoriaaninen satama Victoria and Alfred Waterfront, joka on nykyisin täynnä ravintoloita, pieniä putiikkeja ja isoja kauppakeskuksia.
Kapkaupungin V & A Waterfront. V & A Waterfrontin Clock Tower on rakennettu 1882 satamakapteenin toimistoksi.
Nobel-aukiolla on palkinnon saaneiden miesten patsaita - ainakin Nelson Mandela ja Desmond Tutu olivat tuttuja. Kuvia V & A Waterfrontista.
Merimuseossa esitellään erilaisia laivamalleja ja merenkäynnin historiaa.
Two Oceans Aquarium esittelee Atlantin ja Intian valtameren elämää.
Kapkaupunki sijaitsee vuorten sylissä. Pöytävuori (Table Mountain) sijaitsee keskimmäisenä, idässä on Devil's Peak, lännessä Lion's Head ja Signal Hall. Näkymiä Pöytävuoren juurelta.
Rantanäkymiä Kapkaupungista. Rantanäkymiä Kapkaupungista. Ruoka, juoma, ilmasto Eteläafrikkalaiset rakastavat syödä lihaa. Eteläafrikkalaiset todella rakastavat syödä lihaa. Ainakin tämän ehti oppia parin viikon reissun aikana. Usein ravintolassa pienin pihvi oli 300 grammaa, isoimmat sitten jo reilusti yli 600 grammaa. Ottimena saattoi olla vain lusikka, vaikka tarjolla oli liharuokaa - tosin luullisesta lihaköntästä sai käsinkin otteen. Usein lisukkeena tarjottiin "pap"-nimistä pöperöä, maissista valmistettua puuroa, joka ei - anteeksi nyt vain - maistunut oikeastaan miltään. Yhden kerran söimme paikalliseen tapaan "ulkona" eli ostimme newcastlelaismarketin tiskiltä raakaa lihaa ja makkaraa, ja grillautimme ne kaupan terassilla. Ne peittosivat hotellien bulkkipäivällisemmeet. Grahamstownissa pääsimme lisäksi käymään grillijuhlissa, kun paikalliset isäntien tuttavat kutsuivat meidät illanviettoon luokseen.
Newcastlelaismarketin terassia. Yhden kerran söimme paikalliseen tapaan "ulkona" eli ostimme newcastlelaismarketin tiskiltä raakaa lihaa ja makkaraa, ja grillautimme ne kaupan terassilla. Ne peittosivat hotellien bulkkipäivällisemmeet. Grahamstownissa pääsimme lisäksi käymään grillijuhlissa, kun paikalliset isäntien tuttavat kutsuivat meidät illanviettoon luokseen. Vatsataudit vaivaavat usein Etelä-Afrikassa.
Lounaalla ja päivällisellä oli ruokajuomana mehuja tai virvoitusjuomia, illalla punaviinilasillisen tai oluen. Paikallisia öölimerkkejä olivat Black Label, Castle, Amstel, mutta myös tuontioluita ja maailmanmerkkejä oli tarjolla. Ravintolaruokailun hintahaarukka oli suuri: vatsansa sai hyvin täyteen alle 50 randilla, mutta paremmissa paikoissa piti maksaa jo reilusti yli 100 randia ruuista ja juomista. Laskuun piti muistaa lisätä aina 10 prosentin juomarahat. Itse join reilusti hanavettä, sillä ajattelin että sitä kuitenkin tulee nautittua jääpaloissa, salaateissa, hedelmissä ja hampaanpesuvedessä. En silti sairastunut matkan aikana, vaikka joidenkin tutkimusten mukaan 70 % maassa vierailleista saa ripulin. Majapaikkojen aamiaiset olivat runsaita, ja tavallisesti niihin olisi kuulunut perinteinen "English Breakfast" eli pekonia, munia, papuja, makkaraa. Itse otin usein mieluummin mannermaisen version, jossa oli leipien ja lisukkeiden, mehujen (guavamehu oli muuten maistuvaa) ja hedelmien kanssa kahvia (monesti murusellaista) ja teetä. Tarjolla oli punapensasteettä (roobois), yrttityyppistä, terveelliseksi kehuttua kofeiinitonta kuumaa juomaa, jota makeutetaan sokerilla ja hunajalla. Durbanissa ja Kapkaupungissa yritin käyttäytyä kuin kunnon turisti ja shoppailla jotain tuliaisia. Korut ja muut pienet käsityöt ovat ainakin katukaupassa edullisia ja kokonsa puolesta helppoja kuljettaa kotiin. Samojen tavaroiden hinta vaihteli reilusti eri paikoissa, ja tinkaamisen varaa olisi varmasti ollut enemmänkin, mutta usein maksoin pyydetyn hinnan. Tulipa silti tuettua edes hieman paikallisia ihmisiä - jos nyt matkamuistot sitten oli tehty Etelä-Afrikassa. Marketeista mukaan tarttui myös ruokatulisia: portugalilaistyylistä piri-piri-kastikkeita ("veri hot", joka oli nimensä mukaista!) ja makeisia (minttupastillit "Mint Imperials" olivat hyviä). Kaupat eivät olleet kovin myöhään auki, arkisin noin iltaseitsemään, viikonloppuisin vielä lyhyemmän ajan. Suuret kauppakeskukset pitivät ovensa auki pidempään. Durbanissa oli eteläisen pallonpuoliskon suurin kauppakeskus, johon mahtuisi 17 rugbykenttää. Linkit Yleistietoa Etelä-Afrikasta www.southafrica.net http://en.wikipedia.org/wiki/south_africa Vierailukohteet Thulamela thulamela.limpopo.gov.za Sekhukhune www.sekhukhune.gov.za Newcastle www.newcastle.gov.za ethekwini, Durban www.durban.gov.za/ethekwini Grahamsthown www.grahamstown.co.za Rhodes University www.ru.ac.za Rhodes University, School of Journalism and Media Studies jms.ru.ac.za Muuta kiinnostavaa IDASA www.idasa.org.za Word on the street -sivusto www.wordonthestreet.org.za Paikallisia liikennemerkkejä http://www.transport.gov.za/library/legislation/roadtraffic/09-symbolic-detail.html#w313 Nähtävyydet ja majoituspaikat Natural Science Museum www.durban.gov.za/ethekwini/tourism_and_leisure/museums/nsm Durban Art Gallery www.durban.gov.za/ethekwini/tourism_and_leisure/the_arts/fineart/dag Cockhouse (Grahamstown) www.cockhouse.co.za Carpe Diem (Groblersdal) www.carpe-diem.co.za South African Museum www.museums.org.za/sam S.A. National Gallery www.museums.org.za/sang Two Oceans Aquarium www.aquarium.co.za