Saksanseisojakerho r.y. Jalostustoimikunta

Saksanseisojakerho r.y. Jalostustoimikunta JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 1.1.2006 31.12.2010 LYHYTKARVAINEN SAKSANSEISOJA 307

Tämä jalostuksen tavoiteohjelma on laaja tietopaketti käsittelemästään rodusta kaikkien rodun harrastajien ja rodusta kiinnostuneiden käyttöön. Tavoiteohjelma on laadittu Suomen Kennelliitto r.y.:n jalostustieteellisen toimikunnan mallirungon ja siihen liittyvien ohjeiden pohjalta. Jalostuksen tavoiteohjelma on käsitelty Saksanseisojakerho r.y.:n vuosikokouksessa 2005, mistä on hyvissä ajoin tiedotettu rotujärjestön jäseniä jäsenjulkaisu Saksanseisoja lehden joulukuun 2004 numerossa sekä rotujärjestön internet-sivuilla. Tämän jälkeen jalostuksen tavoiteohjelma on ollut rotujärjestön internetsivuilla: www.saksanseisojakerho.fi kaikkien rodusta kiinnostuneiden tutustuttavana ja kommentoitavana hyvissä ajoin ennen vuosikokousta 2005. Vuosikokouksen roturyhmäkokouksessa tavoiteohjelma on käyty läpi ja Saksanseisojakerho r.y.:n vuosikokouksessa 10.4.2005 hyväksytty jäsenistöltä tulleen palautteen mukaisesti muokattuna. Suomen Kennelliitto r.y.:n jalostustieteellisen toimikunnan hyväksymisen jälkeen tämä jalostuksen tavoiteohjelma on voimassa 1.1.2006 alkaneen PEVISA-kauden, minkä jälkeen tavoiteohjelma jälleen päivitetään. Jalostuksen tavoiteohjelma on luettavissa ja tulostettavissa Saksanseisojakerho r.y.:n internet sivuilta (www.saksanseisojakerho.fi => lyhytkarvainen saksanseisoja) ja saatavissa myös tavoiteohjelman kokoajalta pyydettäessä. Koonnut ja saadun palautteen mukaisesti muokannut: Raija Tammelin. Kannen piirros: Seppo Polameri

SISÄLLYSLUETTELO 1. YHTEENVETO 2. RODUN TAUSTA 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA 4. NYKYTILANNE 4.1. POPULAATION KOKO JA RAKENNE 4.1.1. Rekisteröinnit ja kannan kehittyminen Suomessa 4.1.2. Koirien jalostuskäyttö ja kannan geneettinen rakenne 4.1.3. Populaation koko ja rakenne Saksassa 4.1.4. Kanta muissa maissa 4.2. KÄYTTÖOMINAISUUDET 4.2.1. Nykyinen käyttötarkoitus 4.2.2. Käyttökokeet Suomessa 4.2.2.1. Kanakoirien erikoiskokeet (KAER) 4.2.2.2. Lyhytkarvaisen saksanseisojan KAER-kokeisiin osallistuminen 4.2.2.3. Metsästysjälkikokeet (MEJÄ) 4.2.3. Käyttökokeet Saksassa 4.2.3.1. VJP 4.2.3.2. HZP 4.2.3.3. VGP 4.2.3.4. Lyhytkarvaisen saksanseisojan koekäynnit Saksassa 4.3. LUONNE 4.3.1. Rotumääritelmän ja rodun emämaan rotujärjestön tavoitteet 4.3.2. Luonteen testaaminen Suomessa 4.4. TERVEYS 4.4.1. PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet: lonkkaniveldysplasia 4.4.2. Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet ja viat 4.4.3. Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista ja vioista 4.4.3. Tilanne rodun emämaassa 4.5. ULKOMUOTO 4.5.1. Voimassa oleva rotumääritelmä 4.5.2. Ulkomuodon arvioiminen Suomessa 4.5.2.1. Koiranäyttelyt 4.5.2.2. Junkkarin ulkomuotokatselmukset 4.5.3. Ulkomuodon arvioiminen rodun emämaassa 4.5.3.1. Jalostuskatselmukset 4.5.3.2. Arviointiperusteet jalostuskatselmuksissa 5. YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA STRATEGIAT 6.1. Visio 6.2. Rodun tavoitteet ja strategia 6.2.1. Kannan kehittymisen tavoitteet 6.2.2. Populaation kokonaistila ja rakenne 6.2.3. Terveys 6.2.4. Luonne 6.2.5. Ulkomuoto 6.3. Uhat ja mahdollisuudet 6.4. Varautuminen ongelmiin 6.5. Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi 7. TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA 8. LÄHTEET

1. YHTEENVETO Lyhytkarvainen saksanseisoja on Keski-Euroopassa vanha rotu, jota on käytetty muiden saksalaisten kanakoirarotujen jalostamiseen. Rodun terveystilanne on tänä päivänä erinomainen, ongelma onkin populaatiossa esiintyvä lähisukuisuus Suomessa. Ongelmallista on suunnitella jalostusyhdistelmiä, missä sukusiitosaste pysyy riittävän alhaisena ja jo tiedossa olevat perinnölliset sairaudet/viat eivät kertautuisi molempien vanhempien takaa. Ulkomaisten koirien käyttö jalostuksessa onkin lisääntynyt. Kotimainen jalostustoiminta on kehittynyt yhä tavoitteellisempaan suuntaan ja kasvattajakunta on valveutunutta. Rodun kanta on pysynyt vakaana ja pennut ovat menneet lähestulkoon kokonaisuudessaan metsästäjille. Rotu on voimakkaan riistaintonsa vuoksi säilynyt metsästäjien käsissä, eikä erillistä näyttelyharrastajien joukkoa ole kehittynyt. Vaikka käyttökokeissa käyvien koirien määrä on vakiintunut, yhä laajempaa koiramäärää tulisi testata metsästysominaisuuksien suhteen. Suomalaisen lyhytkarvaisen saksanseisojakannan rotutyyppi ja rakenne on yhtenäinen ja oikea. Kansainvälinen yhteistyö on aktiivista. 2. RODUN TAUSTA 2.1 Rodun syntyhistoria Lyhytkarvaisen saksanseisojan historia alkaa koirista, joita käytettiin ennen kaikkea Välimeren maissa riistalintujen verkkometsästyksessä sekä apuna haukoilla metsästettäessä. Seisovat lintukoirat tulivat Ranskan ja Flanderin kautta Saksan hoveihin. Näiden koirien tärkein ominaisuus oli seisontataipumus riistalle. Kaksipiippuisen haulikon käyttöönoton (v. 1750) myötä seisovia lintukoiria tarvittiin yhä enemmän ja riistalintujen lentoon ammunnasta tuli kuninkaallinen urheilumuoto. Napoleonin murskattua feodaalijärjestelmän vuonna 1805 sai saksalainen keskiluokka mahdollisuuden pienriistametsästykseen. Saksassa tästä pelkästään seisovasta koirasta jalostettiin monikäyttöinen metsästyskoira risteyttäen siihen vanhoja saksalaisia rotuja, kuten vainukoira, verijälkikoira, ajokoira ja vinttikoira. Hektor I (synt.1872) pidetään lyhytkarvaisen saksanseisojan esi-isänä. Senaikaisen koiran tyyppi poikkesi nykypäivän saksanseisojasta. Ne olivat enimmäkseen raskaita, niillä oli usein riippuva maha tai notkoselkä, tihrusilmät ja pehmeät käpälät. Siksi ne työskentelivät verkkaisemmin ja olivat yleensä hyviä noutajia. Lisäämällä tarkkaan harkittu annos pointteriverta, kuten Solms-Braunfels in prinssi Albrecht ehdotti, saatiin lyhytkarvaisen saksanseisojan vainu paranemaan ja rakenne kevenemään. Vuodesta 1897 alkaen julkaistu vuosikirja Zuchtbuch Deutsch Kurzhaar on ollut perusta kehitettäessä rodun jalostusta. Prinssi Albrecht zu Solms-Braunfeld kirjasi lyhytkarvaisen saksanseisojan rotumerkit, laati rakenteen arvosteluohjeet ja lopulta yksinkertaiset koesäännöt metsästyskoirille. Nykyään lyhytkarvaisella saksanseisojalla on tarkat jalostus- ja koesäännöt. 2.2 Nykyinen käyttötarkoitus ja rodun kuvaus

Lyhytkarvainen saksanseisoja on riistaintoinen, kestävä, hyvällä vainulla varustettu, yhteistyöhaluinen, monipuoliseen metsästykseen soveltuva seisova lintukoira, joka pystyy hakemaan riistaa hyvin avoimessa ja peitteisessä maastossa sekä noutamaan ja jäljittämään pudotetun riista maalta ja vedestä ja toimii metsästystilanteissa kaikkien sille asetettujen vaatimusten mukaisesti vielä vanhanakin. 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Lyhytkarvainen saksanseisoja kuuluu mannermaisten seisojarotujen yhteisen rotujärjestön, Saksanseisojakerho r.y.:n alaisuuteen. Saksanseisojakerho on perustettu vuonna 1943, jolloin yhdistyksen jäseniksi ilmoittautui 27 saksanseisojien harrastajaa. Tällä hetkellä Suomen Kennelliittoon kuuluvassa rotujärjestössä on noin 2400 jäsentä. Aluksi rotujärjestön edustamat koirat olivat vain lyhyt- ja karkeakarvaisia saksanseisojia, mutta nyt valikoimaan kuuluu jo 20 erilaista mannermaista seisojarotua tai rotumuunnosta, joihin rekisteröidään vuosittain 600-800 uutta pentua. Saksanseisojakerhon tarkoitus on ylläpitää ja kehittää mannermaisia seisovia lintukoiria metsästyksen monitoimikoirina sekä edistää kanakoiraharrastusta Suomessa. Tähän kerho pyrkii järjestämällä roduilleen näyttelyitä, katselmuksia sekä kanakoirien erikoiskokeita (KAER) ja kilpailuja, julkaisemalla opaskirjoja ja neljästi vuodessa ilmestyvää Saksanseisoja-lehteä sekä näyttely- ja koetulokset sisältävää vuosikirjaa. Kerho myös vaalii ja ohjaa edustamiensa rotujen rodunjalostusta sekä pyrkii kaikin keinoin torjumaan koirien terveydentilaa mahdollisesti horjuttavia perinnöllisiä vikoja ja muita eläinsairauksia sekä tiedottamaan niistä jäsenilleen. Saksanseisojakerhon hallituksessa on 7 jäsentä ja sihteeri. Lisäksi kerhon toimintaa ohjaavat toimikunnat: jalostustoimikunta, ulkomuototoimikunta, koetoimikunta ja tietojenkäsittelytoimikunta. Kerhon toimihenkilöihin kuuluvat myös päätoimittaja, jäsensihteeri, myyntisihteeri, vuosikirjan päätoimittaja ja kotisivujen vastuuhenkilö. Saksanseisojakerhon jalostustoimikunnassa on 9 jäsentä. Jalostusneuvojat valitsee Saksanseisojakerhon vuosikokous. Valtarotujen, lyhytkarvaisen ja karkeakarvaisen saksanseisojan jalostusneuvonta työllistää suurimman osan toimikunnan jäsenistä: lksaksanseisojan jalostusneuvonnasta vastaa 3 henkilöä ja kk-saksanseisojan jalostusneuvonnasta 3 henkilöä. Bretonien jalostusneuvonnasta vastaa 1 henkilö, münsterinseisojien sekä pitkäkarvaisen saksanseisojan jalostusneuvonnasta vastaa 1 henkilö ja muiden jäljelle jäävien rotujen jalostusneuvonnasta vastaa 1 henkilö. Saksanseisojakerhon sääntöjen mukaan rotu saa oman jalostusneuvojan, kun rekisteröityjen pentujen määrä ylittää 50 pentua/vuosi. Pienempien, mutta Suomeen jo vakiintuneiden rotujen (pitkäkarvainen saksanseisoja, unkarinvizslat, korthalsingriffoni, bracco italiano, spinone, weimarinseisoja ja stabyhoun) pentuvälityksestä ja rotutietouden jakamisesta vastaa jalostustoimikunnan kullekin rodulle valitsema pentuvälittäjä. Saksanseisojakerhon jalostustoimikunta määrittelee jalostuksen tavoitteet ja seuraa rotujemme tilaa. Toimikunta ohjaa jalostuksen suunnittelua antamalla lausuntoja ja suosituksia jalostusyhdistelmistä sekä hoitaa pentuvälitystä. Toimikunta pitää yllä jalostusrekisteriä jalostukseen sopiviksi katsotuista koirista. Jalostustoimikunta on mukana järjestelemässä jokavuotista nuorten koirien ikäluokkakatselmusta Junkkaria, vuosikokouksen tai erikoisnäyttelyn yhteydessä järjestettäviä jalostusaiheisia luentopäiviä sekä vastaa joka toinen vuosi pidettävän jalostusuroskatselmuksen järjestelyistä.

4. NYKYTILANNE 4.1. POPULAATION KOKO JA RAKENNE 4.1.1. Rekisteröinnit ja kannan kehittyminen Suomessa Saksanseisojilla on metsästetty maassamme ja 1800-luvun loppupuoliskolta alkaen. Saksanseisojarotujen harrastus oli ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina 1920-luvulla vilkasta. Sotien välissä lyhytkarvaisia saksanseisojia tuotiin Saksasta ja myös Ruotsista. Nykyiset suomalaiset linjat ulottuvat Saksanseisojakerhon rekisterissä näihin tuontikoiriin saakka. Myös sotien jälkeen Tanskasta tuotetut lyhytkarvaiset ovat vaikuttaneet kantaamme. Noina aikoina risteytettiin myös lyhytkarvaisia ja karkeakarvaisia keskenään. Kennelliitto rekisteröi jälkeläiset B- sukupolvijärjestelmän mukaan lopulta puhdasrotuisina, mutta perintötekijät ehtivät jo sekoittua kantaan, mistä johtunee mm se, että maamme lyhytkarvaisissa on enemmän lonkkanivelen kasvuhäiriötä karkeakarvaisten peruina kuin Ruotsin lyhytkarvaisissa. Saksantuonnit 1980-luvulta alkaen ovat tuoneet kantaan korkealaatuista metsästysintoista ainesta parantaen myös luonnetta ja ulkomuotoa. Lyhytkarvaisen saksanseisojan rekisteröinnit ovat pudonneet muutaman vuoden takaisesta huipusta noin 200/vuosi. Rotu on säilynyt metsästyskoirana. Taulukko 1. Rekisteröinnit Suomessa 1994-2003. T-narttu/uros, tuontikoiria (Saksanseisojakerho ry tietokanta). V Narttu Uros Pentueet Yht. T-nart T-uros T-yht. Kaikki yht. 1986 68 73 24 141 7 7 148 1987 68 79 23 147 4 4 8 155 1988 70 90 26 160 1 2 3 163 1989 86 84 27 170 5 3 8 178 1990 104 98 29 202 7 3 10 212 1991 112 120 35 232 2 5 7 239 1992 119 131 35 250 2 6 8 258 1993 108 101 31 209 6 3 9 218 1994 142 163 44 305 1 1 2 307 1995 104 93 28 197 1 3 4 201 1996 116 133 36 249 1 4 5 254 1997 107 121 29 228 3 1 4 232 1998 99 91 28 190 190 1999 87 82 25 169 5 3 8 177 2000 88 90 25 178 4 5 9 187 2001 117 102 29 219 1 3 4 223 2002 83 91 26 174 1 4 5 179 2003 108 103 28 211 4 4 8 219 Lyhytkarvaisen saksanseisojan suosio metsästäjien keskuudessa on tarkastelukaudella pysynyt vakaana. Vaihtelu rekisteröinneissä on vähäistä ja pääsääntöisesti pennut ovat päätyneet metsästyskoiriksi. Lyhytkarvainen saksanseisoja sopii myös muihin koiraharrastuksiin, mutta voimakkaan riistavaistonsa vuoksi se on ensisijaisesti metsästyskoira. 4.1.2. Koirien jalostuskäyttö ja kannan geneettinen rakenne

Kaikki koirarodut ovat erittäin pieniä populaatioita ja niillä on rajallinen geneettinen pohja. Mitä laajempi geneettinen pohja on ja mitä monipuolisemmin rodun yksilöitä käytetään jalostukseen, sitä hyväkuntoisempana rodun kannan voidaan odottaa säilyvän. Eli kannan tulisi sisältää mahdollisimman paljon toisilleen erisukuisia koiria ja näitä tulisi käyttää jalostukseen mahdollisimman monipuolisesti ja tasaisesti. Sukusiitoksen lisääntyessä vähenee geneettinen muuntelu, jolloin väistyvät haitalliset geenien alleelit pääsevät yleistymään rodun kannassa ja riski perinnöllisten vikojen ja sairauksien yleistymiselle kasvaa. Eläinpopulaation geneettistä rakennetta voidaan kuvata tehollisen populaatiokoon käsitteellä. Tehollinen populaatiokoko on sitä pienempi, mitä pienempää osaa rodun kannasta käytetään jalostukseen. Mitä pienempi tehollinen populaatiokoko, sitä nopeammin populaation geneettinen pohja pienenee ja sisäsiittoisuuden mukanaan tuomat riskit kasvavat. Taulukossa 2 on teoreettinen laskelma siitä, miten tehollinen populaatiokoko (Ne) muuttuu jalostuspäätösten kautta. Jos esim. käytetään ainoastaan 5 urosta ei auta vaikka narttuja olisi 500, tehollinen populaatiokoko on silti vain 20 (Taulukko 2). Kyseinen kaava antaa yliarvioita, koska kaava ei ota huomioon mahdollista sukusiitosta. Taulukko 2. Tehollisen populaatiokoon vaihtelu jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen lukumäärän mukaan. Laskettu kaavalla 4 x N m x N f / (N m + N f ), jossa N m on jalostusurosten ja N f jalostusnarttujen lukumäärä (kaava olettaa koirille tasaiset jälkeläismäärät). Narttuja 10 100 500 Uroksia 5 13 19 20 20 27 67 77 36 200 333 Lyhytkarvainen saksanseisoja on ns. avoin populaatio, jossa uutta geenimateriaalia on tuontikoirien ja ulkomaisten jalostusurosten käytön kautta mahdollista saada koko ajan lisää eli tehollisen populaatiokoon laskeminen ei ole mielekästä. Kantaa voidaan kuitenkin kuvailla muilla tavoin, kuten millainen on jalostukseen käytettyjen koirien osuus kaikista lisääntymisikäisistä koirista ja lisääntymisikäisten koirien keskinäinen sukulaisuus. Alla kuitenkin näyte lk. seisojan tehollisesta populaatiokoosta rotujärjestön tietokannasta ja Koiranetistä koottuna. Taulukko 3: Lyhytkarvaisen saksanseisojan tehollinen populaatiokoko vuosina 2004-1993. (Koiranet, Suomen Kennelliitto, Saksanseisojakerhon tietokanta.) vuosi 2004 Tehollinen populaatio 52 51 48 47 44 43 50 49 63 46 73 49 Kuten taulukosta ilmenee, tehollinen populaatiokoko lyhytkarvaisella saksanseisojalla on aivan liian alhainen. Taulukko 4. Jalostukseen käytettyjen koirien osuus lisääntymisikäisistä (2-8 v)

koirista vuosina 1993-2003 sekä keskimääräinen pentuekoko (Saksanseisojakerho r.y., tietokanta). käytetyt keskim. lisääntymisikäisiä käyttöaste vuosi urokset nartut pentuekoko uroksia narttuja urokset nartut 2003 23 28 7,5 712 718 3,23 3,90 2002 22 26 6,7 773 743 2,85 3,50 2001 21 29 7,6 784 763 2,68 3,80 2000 20 25 7,1 833 795 2,40 3,14 1999 19 25 6,8 862 808 2,20 3,09 1998 23 28 6,8 839 805 2,74 3,48 1997 21 29 7,9 790 775 2,66 3,74 1996 28 36 6,9 787 741 3,56 4,86 1995 20 27 7 703 667 2,84 4,05 1994 32 44 6,9 675 627 4,74 7,02 1993 21 31 6,7 617 576 3,40 5,38 Taulukosta ilmenee, että jalostuksessa käytetään liian vähäistä koiramäärää olemassa olevasta lyhytkarvapopulaatiosta. Suuri osa koirista jää jalostuksesta pois jo siksi, että niiden käyttöominaisuuksia ei ole mitattu KAER-kokeissa, vaikka lyhytkarvainen saksanseisoja on eniten esitetty rotu mannermaisten koirien käyttökokeissa. Rotu on pääsääntöisesti metsästyskäyttökoira ja kasvattajat haluavat tietää jalostuskoirien metsästysominaisuudet ennen käyttöä jalostukseen. Isoisä- ja isoäiti taulukot selvittävät lyhytkarvaisen saksanseisojan sukulaisuussuhteita, millainen on joidenkin yksittäisten koirien vaikutus rodun geenipooliin. Lisäksi hahmottuu joidenkin pentueiden vaikutus Suomen lyhytkarvapopulaatioon. Hyvien periyttäjien johdosta on tulevalla PEVISA-kaudella keskityttävä löytämään jalostusnartuille uroksia, jotka ovat suvuiltaan poikkeavia mm. tässä tilastossa esitettävistä koirista. Lyhytkarvaisen saksanseisojan Suomen kannassa on ollut vaikuttavia periyttäjiä sekä käyttö- että ulkomuoto-ominaisuuksien suhteen. Alla oleva esimerkki kertoo pentuesisarusten jälkeläismääriä rodun kannasta melko lyhyellä aikavälillä. Tähän ensin alla olevaan esimerkkiin liittyy selvästi tätä seuraava taulukko. Laskettaessa lisääntymisiässä olevien koirien määrää, jouduttiin tietoja hakemaan vuoteen 1985 asti. Kunkin koiran nimen jälkeen rivillä on sen syntymävuosi, pentueiden lukumäärä, jälkeläisten määrä, koiran lapsenlapsien lukumäärä(serkut ja puoliserkut) sekä viimeisenä koiran lasten ja lastenlasten yhteismäärä. Esimerkki: PRUUKIN ALEKSI 1987 11 77 0 135 212 - SVARTTJÖNNA S HELSKY II:n poika lisääntymisikäiset jälkeläiset 11 20 26 26 51 51 40 31 51 51 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 67 91 100 91 98 84 69 43 33 27 8 yht 67 102 120 117 124 135 120 83 64 78 59 lisääntymisikäisistä 5,30 8,22 8,82 8,35 8,44 9,14 8,36 5,88 5,05 6,47 5,39 PRUUKIN AKU 1987 1 10 0 48 58 - SVARTTJÖNNA S HELSKY II:n poika lisääntymisikäiset jälkeläiset 10 10 10 10

lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 7 12 31 40 40 48 41 36 17 8 8 yht 7 12 31 40 40 48 41 46 27 18 18 lisääntymisikäisistä 0,55 0,97 2,28 2,85 2,72 3,25 2,86 3,26 2,13 1,49 1,64 PRUUKIN API 1987 4 40 228 268 - SVARTTJÖNNA S HELSKY II:n tytär lisääntymisikäiset jälkeläiset 10 20 31 31 31 40 30 20 20 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 131 125 149 148 139 108 58 48 24 yht 131 125 159 168 170 139 89 88 54 20 20 lisääntymisikäisistä 10,37 10,07 11,68 11,98 11,56 9,41 6,20 6,23 4,26 1,66 1,83 Tulossa vielä 26 Sisarukset yhteensä lisääntymisikäiset jälkeläiset 0 11 30 46 57 82 82 90 71 81 81 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 205 228 280 279 277 240 168 127 74 35 16 yht 205 239 310 325 334 322 250 217 145 116 97 lisääntymisikäisistä 16,23 19,26 22,78 23,18 22,72 21,80 17,42 15,37 11,44 9,63 8,86 Jos mukaan otetaan vielä puolisisar PRUUKIN FEIGE 1990 4 46 127 173 - SVARTTJÖNNA S HELSKY II:n tytär lisääntymisikäiset jälkeläiset 12 23 33 33 46 46 34 23 13 13 10 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 126 109 107 77 39 15 38 24 10 yht 138 132 140 110 85 61 72 47 23 13 10 lisääntymisikäisistä 10,93 10,64 10,29 7,85 5,78 4,13 5,02 3,33 1,81 1,08 0,91 Muuttuu tilanne seuraavaksi Sisarukset yhteensä lisääntymisikäiset jälkeläiset 12 34 63 79 103 128 116 113 84 94 91 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 331 337 387 356 316 255 206 151 84 35 16 yht 343 239 310 325 334 322 250 217 145 116 97 lisääntymisikäisistä 27,16 29,90 33,06 31,03 28,50 25,93 22,44 18,70 13,25 10,71 9,77 Taulukko 5: Keskenään läheistä sukua olevien lisääntymisikäisten koirien osuus () kaikista lisääntymisikäisistä. Lähisukuisuuden rajana serkukset, eli keskinäisen parituksen sukusiitosaste vähintään 6,25 ilmoitettuna sen koiran suhteen, jonka kautta ovat sukua keskenään. Taulukkoon mukaan ottamisen rajana 10 kaikista lisääntymisikäisistä. (Koiranet Suomen Kennelliitto, laatinut Erkki Heikkinen, Saksanseisojakerho). URIEL VOM HINSCHEN-HOF 1991 7 54 0 231 285 lisääntymisikäiset jälkeläiset 14 14 54 54 54 54 45 31 31 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 223 210 164 131 101 53 26 yht 237 224 218 185 155 107 71 31 31 0 0 lisääntymisikäisistä 18,76 18,05 16,02 13,20 10,54 7,24 4,95 2,20 2,44 0,00 0,00 RANTAKURUN DENNIS 1988 6 50 0 203 253 - ARNO LANDSKRONE:n poika lisääntymisikäiset jälkeläiset 31 50 50 50 41 41 19 19

lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 133 95 55 33 33 25 yht 164 145 105 83 74 66 19 19 0 0 0 lisääntymisikäisistä 12,98 11,68 7,71 5,92 5,03 4,47 1,32 1,35 0,00 0,00 0,00 REIMALAN ISKA 1990 10 74 0 172 246 - emänisä DUC AV VESTGÅRDEN - emänemänisä ARNO LANDSKRONE lisääntymisikäiset jälkeläiset 18 24 45 74 74 57 56 56 50 29 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 137 69 43 38 21 15 yht 155 93 88 112 95 72 56 56 50 29 0 lisääntymisikäisistä 12,27 7,49 6,47 7,99 6,46 4,87 3,90 3,97 3,94 2,41 0,00 LOTAN BONTSO 1988 6 61 0 181 242 - emänisä ARNO LANDSKRONE lisääntymisikäiset jälkeläiset 21 53 53 61 61 61 40 40 8 8 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 142 120 101 81 45 21 yht 163 173 154 142 106 82 lisääntymisikäisistä 12,91 13,94 11,32 10,13 7,21 5,55 PRUUKIN ALEKSI 1987 11 77 0 135 212 - SVARTTJÖNNA S HELSKY II:n poika lisääntymisikäiset jälkeläiset 11 20 26 26 51 51 40 31 51 51 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 67 91 100 91 98 84 69 43 33 27 8 yht 67 102 120 117 124 135 120 83 64 78 59 lisääntymisikäisistä 5,30 8,22 8,82 8,35 8,44 9,14 8,36 5,88 5,05 6,47 5,39 ORRES HERMES 1988 8 50 0 154 204 - DUC AV VESTGÅRDENin poika - BIANKA VON DER EMSin poika lisääntymisikäiset jälkeläiset 9 9 18 32 39 40 40 40 31 17 10 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 100 94 84 67 56 56 38 24 10 yht 109 103 102 99 95 96 78 64 41 lisääntymisikäisistä 8,63 8,30 7,49 7,06 6,46 6,50 5,44 4,53 3,23 ALI 1988 10 74 0 112 186 - emänisä ARNO LANDSKRONE lisääntymisikäiset jälkeläiset 11 11 18 30 38 75 64 64 57 45 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 55 47 78 59 73 64 57 57 26 26 yht 55 58 89 77 103 102 132 121 90 83 45 lisääntymisikäisistä 4,35 4,67 6,54 5,49 7,01 6,91 9,20 8,57 7,10 6,89 4,11 ROBERT 1986 5 34 0 131 165 - ARNO LANDSKRONE:n poika lisääntymisikäiset jälkeläiset 10 18 18 18 24 27 24 16 16 16 10 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 58 45 55 50 45 45 22 18 8 8 yht 68 63 73 68 69 72 46 34 24 24 10 lisääntymisikäisistä 5,38 5,08 5,36 4,85 4,69 4,87 3,21 2,41 1,89 1,99 0,91

ARIJÄRVEN PINOCCIO 1996 8 60 0 84 144 - ROBERTin poika - ARNO LANDSKRONE:n pojanpoika lisääntymisikäiset jälkeläiset 23 20 13 6 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 15 yht 38 20 13 6 lisääntymisikäisistä 3,01 1,61 0,96 0,43 Tulossa vielä 69 ROHLIN SEBASTIAN 1994 12 89 3 40 129 - LOTAN BONTSOn poika - PRUUKIN FEIGEn poika lisääntymisikäiset jälkeläiset 86 86 86 68 39 15 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 16 8 yht 102 94 lisääntymisikäisistä 8,08 7,57 Tulossa vielä 24 FOX 1992 6 37 0 84 121 - ORRES HERMESin poika - emänisä ARNO LANDSKRONE lisääntymisikäiset jälkeläiset 23 23 37 31 26 26 14 14 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 45 26 20 15 7 yht 68 49 57 46 33 lisääntymisikäisistä 5,38 3,95 4,19 3,28 2,24 Tulossa vielä 39 ERÄTIEN ALEX 1991 5 35 0 74 109 - isänisä ARNO LANDSKRONE - emänisä DUC AV VESTGÅRDEN lisääntymisikäiset jälkeläiset 21 26 35 35 28 21 14 9 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 31 7 yht 52 33 lisääntymisikäisistä 4,12 2,66 Tulossa vielä 43 WATZMANN VOM HINSCHEN-HOF 1992 8 48 0 55 103 lisääntymisikäiset jälkeläiset 13 23 48 48 48 42 35 25 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 30 22 14 14 10 yht 43 45 62 62 58 lisääntymisikäisistä 3,40 3,63 4,56 4,42 3,95 Tulossa vielä 25 ARIS TERGY 1999 2 16 0 84 100 lisääntymisikäiset jälkeläiset 16 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset yht 16

1,27 lisääntymisikäisistä Tulossa vielä 84 RANTAKURUN BONZO 1986 9 52 0 43 95 - ARNO LANDSKRONEn poika lisääntymisikäiset jälkeläiset 7 21 28 28 28 28 21 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 25 34 37 26 26 18 16 7 yht 25 34 37 26 33 39 44 35 28 28 21 lisääntymisikäisistä 1,98 2,74 2,72 1,85 2,24 2,64 3,07 2,48 2,21 2,32 1,92 CONSUL VOM HINSCHEN-HOF 1994 5 41 0 52 93 lisääntymisikäiset jälkeläiset 41 41 41 41 35 10 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 24 13 8 yht 65 54 49 lisääntymisikäisistä 5,15 4,35 3,60 Tulossa vielä 28 KIVINEVA JAMO 1994 4 24 0 62 86 - ALIN poika lisääntymisikäiset jälkeläiset 24 24 13 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset yht 24 24 13 lisääntymisikäisistä 1,90 1,93 0,96 Tulossa vielä 62 PRUUKIN AKU 1987 1 10 0 48 58 - SVARTTJÖNNA S HELSKY II:n poika lisääntymisikäiset jälkeläiset 10 10 10 10 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 7 12 31 40 40 48 41 36 17 8 8 yht 7 12 31 40 40 48 41 46 27 18 18 lisääntymisikäisistä 0,55 0,97 2,28 2,85 2,72 3,25 2,86 3,26 2,13 1,49 1,64 NARTUT PRUUKIN API 1987 4 40 228 268 - SVARTTJÖNNA S HELSKY II:n tytär lisääntymisikäiset jälkeläiset 10 20 31 31 31 40 30 20 20 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 131 125 149 148 139 108 58 48 24 yht 131 125 159 168 170 139 89 88 54 20 20 10,37 lisääntymisikäisistä Tulossa vielä 26 10,07 11,68 11,98 11,56 9,41 6,20 6,23 4,26 1,66 1,83

PRUUKIN FEIGE 1990 4 46 127 173 - SVARTTJÖNNA S HELSKY II:n tytär lisääntymisikäiset jälkeläiset 12 23 33 33 46 46 34 23 13 13 10 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 126 109 107 77 39 15 38 24 10 yht 138 132 140 110 85 61 72 47 23 13 10 lisääntymisikäisistä 10,93 10,64 10,29 7,85 5,78 4,13 5,02 3,33 1,81 1,08 0,91 PRUUKIN OUTA 1994 4 34 102 136 - PRUUKIN API:n tytär lisääntymisikäiset jälkeläiset 19 19 10 10 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset yht 19 19 10 lisääntymisikäisistä 1,50 1,53 0,73 Tulossa vielä 117 RAKUNAMÄEN NELLI 1985 2 18 112 130 - DUC AV VESTGÅRDENin tytär lisääntymisikäiset jälkeläiset 9 9 18 18 18 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 52 52 52 83 112 85 60 60 54 29 yht 52 52 52 83 112 85 69 69 72 47 lisääntymisikäisistä 4,12 4,19 3,82 5,92 7,62 5,75 4,81 4,89 5,68 3,90 BIANKA VON DER EMS 1985 1 10 120 130 lisääntymisikäiset jälkeläiset 10 10 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 7 19 31 41 66 73 73 61 49 39 14 yht 7 19 31 41 66 73 73 61 49 49 lisääntymisikäisistä 0,55 1,53 2,28 2,92 4,49 4,94 5,09 4,32 3,86 4,07 0,00 TAKA-TAPIOLAN TITTA 1992 3 33 94 127 - ALIn tytär lisääntymisikäiset jälkeläiset 31 31 31 19 7 10 10 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 52 32 8 yht 83 63 39 19 7 0 0 0 0 10 10 lisääntymisikäisistä 6,57 5,08 2,87 1,36 0,48 0,00 0,00 0,00 0,00 0,83 0,91 Tulossa vielä 44 ORRES HEIKE 1988 5 47 77 124 - DUC AV VESTGÅRDENin tytär lisääntymisikäiset jälkeläiset 11 22 32 32 40 40 29 18 8 8 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 36 51 69 77 70 56 41 26 8 8 8 yht 36 62 91 109 102 96 81 55 26 16 16 lisääntymisikäisistä 2,85 5,00 6,69 7,77 6,94 6,50 5,64 3,90 2,05 1,33 1,46 GLEIZZ FATALE BARZINI 1997 5 45 77 122

- PRUUKIN KATIn tytär lisääntymisikäiset jälkeläiset 19 10 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset yht 19 10 lisääntymisikäisistä 1,50 0,81 Tulossa vielä 103 LÖYTÖRIEKON MIRA 1993 4 32 88 120 - URIEL VOM HINSCHENHOFin tytär - emänisä PRUUKIN AKU lisääntymisikäiset jälkeläiset 32 32 23 23 19 10 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 46 30 15 8 yht 78 62 38 31 19 10 lisääntymisikäisistä 6,18 5,00 2,79 2,21 1,29 0,68 Tulossa vielä 42 JOSKA VON DER TANNENBURG 1989 4 36 77 113 lisääntymisikäiset jälkeläiset 10 20 20 29 36 36 26 16 16 7 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 69 68 58 38 27 15 yht 79 88 78 67 63 51 26 16 16 7 lisääntymisikäisistä 6,25 7,09 5,73 4,78 4,29 3,45 1,81 1,13 1,26 0,58 TAKA-TAPIOLAN KIMULI 1994 4 33 0 77 110 - FOXin tytär lisääntymisikäiset jälkeläiset 33 21 15 15 7 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 27 19 yht 60 40 15 15 7 lisääntymisikäisistä 4,75 3,22 1,10 1,07 0,48 METSOMÄEN MOLLI 1988 4 29 75 104 lisääntymisikäiset jälkeläiset 5 13 13 13 22 22 24 24 16 16 7 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 66 54 48 36 16 yht 71 67 61 49 38 22 24 24 16 16 7 lisääntymisikäisistä 5,62 5,40 4,48 3,50 2,59 1,49 1,67 1,70 1,26 1,33 0,64 KOPON MIRA 1986 4 25 77 102 - ARNO LANDSKRONEn tytär lisääntymisikäiset jälkeläiset 6 6 12 12 21 21 19 19 13 13 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 64 71 64 57 51 20 7 yht 64 77 70 69 63 41 28 19 19 13 13 lisääntymisikäisistä 5,07 6,20 5,14 4,92 4,29 2,78 1,95 1,35 1,50 1,08 1,19 ALMA 1987 4 35 60 95

lisääntymisikäiset jälkeläiset 4 4 4 15 26 35 31 31 31 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 12 22 22 23 34 35 35 35 25 19 yht 12 26 26 27 49 61 70 66 56 50 lisääntymisikäisistä 0,97 1,91 1,85 1,84 3,32 4,25 4,96 5,21 4,65 4,57 ERÄTIEN ASSI 1991 2 17 68 85 - isänisä PRUUKIN ALEKSI - emänisä DUC AV VESTGÅRDEN lisääntymisikäiset jälkeläiset 8 8 17 17 17 17 9 9 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 51 51 31 2 yht 59 59 48 17 19 17 9 9 lisääntymisikäisistä 4,67 4,75 3,53 1,21 1,29 1,15 0,63 0,64 Tulossa vielä 17 PRUUKIN KATI 1993 2 19 63 82 - URIEL VOM HINSCHENHOFin tytär - PRUUKIN APIn tytär lisääntymisikäiset jälkeläiset 19 19 19 11 11 lisääntymisikäiset jälkeläisen jälkeläiset 19 10 yht 38 29 19 11 11 lisääntymisikäisistä 3,01 2,34 1,40 0,78 0,75 Tulossa vielä 44 Taulukossa on laskettu isoisä-/isoäitianalyysin pohjalta joukosta erityisesti erottuville koirille ja niiden sisarille seuraavat tunnusluvut: - lisääntymisiässä olleiden jälkeläisten määrä vuositasolla eriteltynä - lisääntymisiässä olleiden jälkeläistenjälkeläisten määrä vuositasolla eriteltynä - edellisten kahden yhteismäärä vuositasolla eriteltynä - jälkeläisten ja jälkeläistenjälkeläisten määrä vuositasolla suhteessa koko rodun lisääntymisiässä olevien yksilöiden määrään (=osuus) - mahdollinen backlog eli vasta tarkastelujakson jälkeen (2004-) lisääntymisikään tulevien jälkeläisten ja jälkeläistenjälkeläisten kokonaismäärä (erittelemättä) Mainittujen lukujen pohjalta voi nähdä/laskea: - kuinka monet lisääntymisiässä olleet lyhytkarvaiset saksanseisojat olivat kunakin vuonna sukulaisuussuhteeltaan puoliserkuksia tai lähempiä ja minkä koiran kautta - laskemalla taulukosta luvut yhteen koirilta, jotka ovat keskenään sisaria, voi nähdä miten suuri osa lyhytkarvaisista on joinakin vuosina ollut keskenään pikkuserkkuja tai lähempää sukua - millainen vaikutus populaatioon voi olla suosikkiuroksella tai nartulla - kuinka suurella osalla lyhytkarvaisista tietty koira tulee vastaan sukutaulussa viimeistään 2. polvessa. Rodun geenipoolin laajentaminen on ehdottoman tärkeää. Tarvitsemme uusia jalostuskoiria sekä nartuissa että uroksissa. Ongelma on tuonnit maista, missä hännän typistäminen on sallittua, näiltä koirilta ei saada koe- tai näyttelytuloksia Suomesta, joten niiden ominaisuuksien tasoa ei tiedetä.

Taulukko 6: Kymmenen käytetyintä urosta ja narttua vuosina 1994-2003. Eniten käytetyt lk-urokset 1993-2003 jälk 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 SF26024/94 ROHLIN SEBASTIAN 86 26 13 29 18 FIN18115/96 ARIJÄRVEN PINOCCIO 60 6 7 7 9 7 24 SF00172/92 URIEL VOM HINSCHEN-HOF 54 31 14 9 SF17748/88 LOTAN BONTSO 53 32 21 SF14757/88 RANTAKURUN DENNIS 50 19 22 9 SF25347/92 WATZMANN VOM HINSCHEN-HOF 48 25 10 7 6 SF38071/94 PRUUKIN NIKOLAUS 47 5 12 18 12 SF11308/90 REIMALAN ISKA 46 21 6 1 17 1 SF32174/90 RAMBO 44 16 10 18 FIN18681/96 LIMON JUHA 43 12 19 12 Eniten käytetyt lk-nartut 1993-2003 jälk 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 SF26843/93 JAKKILAN TUTKA-TYTTÖ 48 9 12 12 10 5 SF41444/93 YASMIN VOM HINSCHEN-HOF 43 5 11 10 8 6 3 SF21339/88 ORRES HEIKE 39 10 11 11 7 SF26042/94 PRUUKIN OUTA 34 10 9 9 6 SF18023/92 TAKA-TAPIOLAN TITTA 33 9 12 12 SF21883/94 TAKA-TAPIOLAN KIMULI 33 7 8 6 12 SF36937/90 PRUUKIN FEIGE 33 10 11 12 SF11941/93 PRUUKIN LUNA MOON 32 16 9 7 SF15615/93 LÖYTÖRIEKON MIRA 32 10 9 4 9 FIN26636/97 GLEIZZ FATALE BARZINI 24 10 9 5 Verrattaessa taulukoira 5 ja 6, ilmenee, että viime vuosina käytetyimpien koirien välillä on liian korkea sukulaisuussuhde, mikä vaikeuttaa uusien jalostusyhdistelmien valintaa ja siten matadoripykälän tarvetta sekä uroksille että nartuille. Taulukko 7: Vuosittain kymmenen käytetyintä urosta v. 1993-2003 ja niiden jälkeläisten osuus Suomessa syntyneistä lyhytkarvaisista saksanseisojista. Kymmenen käytetyintä lk-urosta vuosina 1993-2003 ja niiden jälkeläisten osuus Suomessa syntyneistä 2003 2002 2001 2000 FIN18115/96 11,37 24 FIN37501/00 8,62 15 FIN18663/96 11,4 25 FIN18593/97 10,6 19 FIN13839/00 8,06 17 FIN23893/97 6,32 11 FIN17094/97 10,0 22 FIN18681/96 10,6 19 FIN23893/97 7,58 16 FIN27143/96 6,32 11 FIN35290/99 7,31 16 SF38071/94 10,1 18 FIN31795/98 5,21 11 FIN20570/00 5,17 9 FIN40418/99 7,31 16 FIN21643/95 6,74 12

FIN14750/00 4,74 10 FIN21571/00 5,17 9 SF15646/94 5,94 13 FIN19675/97 6,18 11 S16460/97 4,74 10 FIN33898/96 5,17 9 FIN18681/96 5,48 12 SF35328/94 6,18 11 FIN11854/01 4,27 9 FIN40418/99 5,17 9 SF15891/91 5,02 11 ZBDK0916/9 5,62 10 FIN23896/97 4,27 9 S31782/97 5,17 9 S42630/89 4,57 10 SF38056/93 5,06 9 FIN20570/00 3,79 8 SF15646/94 5,17 9 FIN18115/96 4,11 9 FIN21173/97 4,49 8 FIN32494/02 3,79 8 FIN17094/97 4,60 8 FIN23896/97 4,11 9 FIN21645/95 4,49 8 57,82 122 56,9 99 65,3 14 70,2 12 1999 1998 1997 1996 SF26024/94 10,65 18 SF26024/94 15,2 29 FIN16367/96 10,5 24 SF26024/94 10,4 26 SF38030/91 9,47 16 SF19241/94 8,42 16 FIN20562/95 10,5 24 SF14757/88 8,84 22 SF35328/94 7,69 13 SF13806/89 6,84 13 SF32174/90 7,89 18 SF17748/88 8,43 21 FIN18681/96 7,10 12 FIN21645/95 5,26 10 SF11308/90 7,46 17 SF26035/94 6,43 16 SF38071/94 7,10 12 SF39181/90 5,26 10 SF13806/89 7,02 16 SF11314/90 5,22 13 FIN21643/95 5,92 10 SF14757/88 4,74 9 SF26389/91 6,14 14 SF08030/92 4,82 12 FIN16794/96 4,73 8 SF17468/94 4,74 9 SF26024/94 5,70 13 SF11315/90 4,42 11 FIN19670/97 4,73 8 SF32993/91 4,74 9 FIN21224/95 4,82 11 SF11944/93 4,42 11 FIN21227/95 4,73 8 SF27443/93 3,68 7 FIN21592/96 4,39 10 SF06916/86 4,02 10 SF12906/94 4,73 8 SF36241/91 3,68 7 SF11314/90 4,39 10 FIN16367/96 3,61 9 66,86 113 62,6 11 68,8 15 60,6 15 1995 1994 1993 SF25372/92 8,12 16 SF17748/88 10,4 32 SF00172/92 14,8 31 N40023/91 7,61 15 SF25347/92 8,20 25 SF21342/88 10,5 22 SF00172/92 7,11 14 SF14757/88 6,23 19 SF11308/90 10,0 21 SF10061/91 7,11 14 SF10490V/85 5,25 16 SF09158/87 7,18 15 SF09158/87 5,58 11 SF21120/89 5,25 16 SF164984/8 6,22 13 SF12906/94 5,58 11 SF32174/90 5,25 16 SF26372/86 5,74 12 SF16145/88 5,58 11 SF13516/86 4,92 15 N40023/91 4,31 9 SF11931/93 5,08 10 SF08030/92 4,59 14 SF13516/86 4,31 9 SF15224S/8 5,08 10 SF26372/86 3,61 11 SF39181/90 4,31 9 SF25347/92 5,08 10 SF26373/86 3,28 10 SF19499/87 3,83 8 61,93 122 57,0 17 71,2 14 Taulukko kertoo, miten määrätyillä uroksilla on runsaasti jälkeläisiä eri narttujen kanssa vuosien kuluessa ja tukee taulukkojen 5 ja 6 tietoja. Taulukko 8: Urosten jälkeläismäärät ja jälkeläisten HD-tiedot, sekä jälkeläisten lukumäärä toisessa sukupolvessa (Koiranet, Suomen Kennelliitto). Uros Synt. Pennut Lonkat Vuode vuosi Pentueet Yhteensä Toisessa Tutkittu C+D+ C+D+ Tutkittu n E E aikana polvessa kpl ROHLIN SEBASTIAN 1994 11 86 0 38 22 4 26 18 PRUUKIN ALEKSI 1987 11 77 0 135 27 1 35 4 REIMALAN ISKA 1990 12 76 0 172 29 1 38 3 ALI 1988 10 74 0 112 18 1 24 6 LOTAN BONTSO 1988 6 61 0 178 21 0 34 0 ARIJÄRVEN PINOCCIO 1996 8 60 0 77 22 2 37 9 URIEL VOM HINSCHEN-HOF 1991 9 56 0 232 32 2 57 6 RANTAKURUN BONZO 1986 9 52 0 43 14 1 27 7 ORRES HERMES 1988 8 50 0 154 22 0 44 0 RANTAKURUN DENNIS 1988 6 50 0 206 26 1 52 4 WATZMANN VOM HINSCHEN-HOF 1992 8 48 0 55 16 2 33 12 PRUUKIN NIKOLAUS 1994 5 47 0 36 18 1 38 6

RAMBO 1990 5 44 0 24 11 5 25 45 LIMON JUHA 1996 6 43 0 25 11 1 26 9 RIEKKOROVAN VILI 1989 6 41 0 23 10 0 24 0 CONSUL VOM HINSCHEN-HOF 1994 5 41 0 52 13 0 32 0 YBBS VOM HEGE-HAUS 1991 7 38 0 41 16 1 42 6 JAKE 1986 5 38 0 5 10 2 26 20 FOX 1992 6 37 0 79 12 3 32 25 KESTIKARTANON HISKI 1994 5 36 8 0 2 0 6 * ERÄTIEN ALEX 1991 5 35 0 75 8 0 23 * TAKA-TAPIOLAN IISAKKI 1997 4 35 8 3 9 0 26 * PITKÄSAAREN ALGARIN 1997 6 35 1 0 3 2 9 * ROBERT 1986 5 34 0 131 15 0 44 0 RIIHIVAARAN MASI 1996 5 33 0 7 8 0 24 * DON KORLEONE'S CONRAD 2000 4 32 8 0 4 0 12 * JOKILAKIAN JERI 1997 3 30 0 0 12 0 40 0 ALAJOEN ARES 2000 4 29 11 0 8 0 28 * HAKIAVAN RUDI 1987 6 29 0 26 9 0 31 * CHARLESWOOD FELDMANN 1998 4 28 10 2 7 1 25 * Kokonaisuutena lonkkatilastot eivät ole hälyttäviä, mutta aivan liian vähän koiria kuvataan, jotta tilastollista analyysiä voidaan tehdä mahdollisista lonkkavian periyttäjistä. Lyhytkarvaisella saksanseisojalla yleisin lonkkavian aste on C. Tehollisen populaatiokoon ohella toinen kannan geneettistä rakennetta kuvaava asia on populaation sukusiitosaste. Kuten tehollisen populaatiokoon suhteen, avoimessa pienessä populaatiossa kannan sukusiitosasteen laskeminen ei kerro paljon koko tilanteesta. Sen sijaan on syytä seurata sukusiitosastetta käytetyissä jalostusyhdistelmissä, eli vuosittaista keskimääräistä sukusiitosastetta. Tässä suhteessa lyhytkarvaisen saksanseisojan tilanne nähtävissä taulukossa 9. Sukusiitosaste on laskettu keskimäärin viiden sukupolven mukaan. Taulukko 9: Vuosittainen keskimääräinen sukusiitosaste käytetyissä yhdistelmissä sukusiitosaste keskim viiden sukupolven mukaan (Koiranet, Suomen Kennelliitto). 2,08 2,26 2,92 1,47 2,19 2,19 3,24 2,16 3,43 2,10 2,10 Jalostustoimikunnan ja kasvattajien pyrkimyksenä on ollut pitää sukusiitosaste mahdollisimman alhaisena, missä ollaankin osittain onnistuttu. Joitain korkean sukusiitosasteen pentueita on syntynyt, mutta kotimaisten jalostusyhdistelmien sukusiitosasteen keskiarvo on pysynyt riittävän alhaisena. Tulevalla PEVISA-kaudella sukusiitoksen aste tulisi säilyttää edelleen mahdollisimman alhaisena. 4.1.3. Populaation koko rodun kotimaassa Saksassa, syntyneiden pentujen määrä vuosittain. Taulukko 10: Rodun emämaan rekisteröinnit (Deutch Kurzhaar Verbandin - kirjeenvaihto).

vuosi syntyneet pennut 1994 1443 1995 1584 1996 1205 1997 1330 1998 1311 1999 1161 2000 1167 2001 1249 2002 1193 2003 1137 2004 1270 Saksasta tuodaan Suomeen joitain koiria vuosittain. Siellä käydään jonkin verran myös astuttamassa narttujamme. Käytetyt koirat ja tuonnit ovat tervelonkkaisista vanhemmista. Tuontien ongelma tänä päivänä on häntien typistys, saksalaiset eivät jätä häntiä typistämättä, niinpä tuontikoiramme eivät voi osallistua Suomessa kokeisiin tai näyttelyihin, niistä ei saada virallista tietoa. Jotkin koirat ovat osallistuneet kokeisiin ja näyttelyihin Ruotsissa, missä typistettyjen koirien osallistuminen kokeisiin ja näyttelyihin sallitaan. On kuitenkin kohtuutonta vaatia näiden koiranomistajien matkustavan ulkomaille saadakseen näyttöjä koiransa ominaisuuksista jalostuskäyttöä ajatellen. 4.1.4 Kanta muissa maissa Taulukko 11: Ruotsin rekisteröinnit 1995-2004 ja vuotuinen sukusiitosaste laskettuna viiden sukupolven mukaan (Svensk Vorstehklubben kirjeenvaihto). Ruotsi synt.vuosi sukusiitosaste rekisteröinnit 1995 1,6 394 1996 1,2 346 1997 2,2 287 1998 1 317 1999 1,4 241 2000 1,1 327 2001 0,7 298 2002 1 256 2003 1 338 2004 0 325 ka 1,1 yhteensä 3129 Ruotsin rotujärjestön (Svenska Vorstehklubben) kanssa teemme yhteistyötä geenipooliemme laajentamiseksi. Meidän uroksemme astuvat ruotsalaisia narttuja ja heidän uroksiaan käytetään meidän kantaamme vuosittain. Norja Taulukko 12: Lyhytkarvaisen saksanseisojan rekisteröinnit Norjassa. Norsk Vorstehhundklubb- kirjeenvaihto). Vuosi 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003

syntyneet 389 379 316 272 297 336 232 250 287 268 308 lonkkakuvatut 122 128 104 101 112 141 94 96 99 70 sairaat 2 4 5 0 9 5 11 7 8 4 kuvaus kannasta. 31 34 33 37 38 42 41 38 35 26 HD 1,6 3,1 4,8 0 8 3,5 11,7 7,3 8,1 5,7 Viime vuosina Norjasta on tuotu vain muutamia koiria Suomeen ja vain muutama narttu on käynyt siellä astutuksessa. Yhteistyötä maidemme välillä on vain vähän. Taulukko 13: Lyhytkarvainen saksanseisoja Australiassa, käyttölinjaiset lyhytkarvaiset saksanseisojat (henkilökohtainen kirjeenvaihto). Australia 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 German Shorthaired Pointer 1172 988 773 854 872 847 631 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 German Shorthaired Pointer 771 927 702 685 590 730 701 2000 2001 2002 2003 2004 759 693 723 642 581 Lyhytkarvainen saksanseisoja on suosittu metsästyskoira eri puolilla maailmaa, mm. Ranskassa lk saksanseisoja on toiseksi suosituin seisoja bretonin jälkeen. Euroopan, Amerikoiden, Australian(esimerkki rekisteröinneistä) ja emämaan, Saksan välillä on perinteisesti ollut varsin paljon yhteistyötä, mistä on osoituksena mm. Kansainvälinen Lyhytkarvaliitto ja se, että useimmissa maissa metsästyskokeet järjestetään saksalaisen kokeen mallin mukaan. Metsästyksen painottuminen eri riistalajeihin on tietenkin kansallinen ilmiö, mikä johtuu paikallisista riistaeläimistä ja metsästyslainsäädännöstä. Rodun jalostusyksilöiden terveysvaatimukset ovat kaikkialla hyvin samanlaiset. Vältetään HD-koirien, epileptikoiden jne. käyttöä jalostukseen. Koetulokset vaaditaan lähes kaikissa maissa. Iso-Britanniassa, missä metsästys on rajoitettua, vain n. 40 koirista käytetään metsästykseen, koetuloksia on vain osalla populaatiosta (henkilökohtainen keskustelu rotujärjestön esittelypisteessä Cruft sissa 2005). Yhdysvalloissa ja Australiassa vallitsee kaksijakoisuus, osa koirista osallistuu metsästyskokeisiin saksalaisilla säännöillä, osa on puhtaasti näyttely- ja seurakoiria. Selvä pudotus jälkeläismäärissä on Australiassa. Pohjoismaissa lyhytkarvainen saksanseisoja on perinteisesti monipuolinen metsästyskoira, kuten Manner-Euroopassakin. 4.2. KÄYTTÖOMINAISUUDET 4.2.1. Nykyinen käyttötarkoitus Lyhytkarvainen saksanseisoja on monipuolinen metsästyskoira. Se on jalostettu

kanalintujen metsästykseen, missä se hajuaistinsa avulla hakee riistan, seisoo sen ja noutaa pudotetun linnun. Tiedotus riistasta on Suomen oloissa koiralla arvokas ominaisuus. Sorsastuksessa lyhytkarvainen on oiva noutaja, myös raanakoiden talteenottaja. Rotu on jalostettu myös pienpetometsästykseen, emämaassa Saksassa koiran täytyy kokeissa suorittaa pienpetotyöskentely ketulla, meillä mm. supikoiria metsästetään lyhytkarvaisen avulla. Lyhytkarvainen on hyvä jäljestäjä, sitä käytetään apuna haavoittuneen riistan jäljittämiseen. Monipuolisten metsästysominaisuuksiensa lisäksi lyhytkarvainen soveltuu metsästykseen kaikissa maastoissa. Tavoitteena on, että koiralla on riittävästi rohkeutta tunkeutua pahimpiinkin ruovikoihin ja nokkospehkoihin, jotta ammuttu riista saadaan talteen. Lyhytkarvaisen yhteistyöhalukkuus ohjaajan kanssa näkyy sen yhteydenpidossa laajoilla kairoillakin. 4.2.2. Käyttökokeet Suomessa 4.2.2.1. Kanakoirien erikoiskokeet (KAER) Kanakoirien erikoiskokeet ovat metsästyskokeita, joiden tarkoituksena on kanakoirien jalostusta varten saada tietoja koirien metsästysominaisuuksista ja edistää koirien metsästyskäyttöä. Kokeissa kokeillaan koirien haku riistan löytämiseksi ja riistatyö maastossa olevalla villillä riistaeläimellä. Lisäksi kokeillaan koeluokista riippuen nouto, tiedotus, vesityö ja jälkityö. Huomiota kiinnitetään myös koiran luonteeseen sekä toimintaan sen kohdatessa petoeläimiä. Koeluokkia on kolme: nuorten luokkaan saa osallistua koira, joka ei ole täyttänyt 22 kuukautta eikä ole kilpaillut muissa luokissa avoimeen luokkaan saa osallistua koira, joka ei ole oikeutettu osallistumaan voittajaluokkaan voittajaluokkaan osallistuu koira, joka on saanut 1. palkinnon avoimessa luokassa Palkitsemisperusteet Kaikissa luokissa käytetään laatuarvostelua ja annetaan niin monta ensimmäistä, toista ja kolmatta palkintoa kuin koirien saamat pistemäärät edellyttävät. Palkintosijojen vähimmäispistemäärät kaikissa luokissa ovat samat: ensimmäinen palkinto, vähintään 80 pistettä, maksimipisteet 100 pistettä. toinen palkinto, vähintään 60 pistettä kolmas palkinto, vähintään 40 pistettä Tullakseen palkituksi nuorten luokassa, koiran on saatava hyväksytty arvosana hausta ja riistatyöstä. Tullakseen palkituksi avoimen luokan ensimmäisellä palkinnolla koiran on saatava hyväksytty arvosana jokaisesta osasuorituksesta. Tullakseen palkituksi voittajaluokassa koiran on saatava hyväksytty arvosana jokaisesta osasuorituksista. Lisäksi ensimmäisen palkintosijan edellytyksenä on riistatyön arvosanan oltava vähintään 2.

Koirien arvostelu Eri rotuihin kuuluvat koirat arvostellaan samojen perusteiden mukaan ottaen huomioon rotukohtaiset eroavat ominaisuudet. (esim. Spinone, weimarinseisoja saavat hakea muista poiketen ravaamalla) Nuortenluokassa kiinnitettään eniten huomiota koiran synnynnäisistä taipumuksista johtuvaan suorituskykyyn. Koirien arvostelussa huomioidaan: haku, riistatyö, nouto, vesityö, jälkityö, tiedottaminen ja petoeläintyöskentely. Koirakohtaisessa pöytäkirjassa tuomari arvioi hausta: juoksuvauhdin, päänasennon, tuulenkäytön, maastonpeittävyyden, laajuuden, hakukuvion, yhteistyön, puurtamisen ja metsästyshalun. Riistatyö tapahtumasta arvioidaan: seisontaherkkyys, seisonnan kiinteys, seisonnan kesto, eteneminen, paikallistaminen ja käyttäytyminen riistan karkoittuessa. Noutosuorituksessa arvioidaan: noutohalukkuus, kantaminen, pureskelu, luovutus, käyttäytyminen riistan pudotessa Tiedotusta arvioitaessa kiinnitetään huomiota: seisonnasta irtoamiseen, irtoamisaika huomioidaan, ilmentäminen ja yhteydenpito palatessa linnulle. Lisäksi kirjataan riistakosketukset, seisontojen ja niistä saatujen riistatöiden lukumäärä, tuloksettomat seisonnat, törmäykset, väliin jätöt ja karkotukset. Merkitään myös ylös onko riistaa pudotettu ja onko riistana ollut peltokanalintuja/metsäkanalintuja. Lisäksi kirjataan, jos koiran luonteessa on huomauttamista. Esim. se on vihainen muille koirille tai ihmisille, hätyyttää kotieläimiä tai poroja tai on paukkuarka. Koirien koetulokset tallennetaan Saksanseisojakerhon tietokantaan, josta jalostusneuvojat, kasvattajat ja muut jalostusasioista kiinnostuneet saavat tärkeää tietoa koirien käyttöominaisuuksista jalostusta varten. (Heikkinen, P. ja Naumanen R., 2005) 4.2.3. Käyttökokeet Saksassa 4.2.3.1. VJP VJP eli Verbandsjugendprüfung, nuorten koirien kevättaipumuskoe. Kaikille seisojaroduille yhteinen koe, johon voivat osallistua edellisenä vuonna syntyneet koirat ja sitä edellisenä vuonna lokakuun alun ja joulukuun lopun välillä syntyneet (1.10.-31.12.). Kokeet järjestetään helmi-toukokuussa. Kokeeseen saa samalla koiralla osallistua ainoastaan kaksi kertaa.

Kokeessa testataan nuorten koirien luontaiset käyttötaipumukset. Erikseen kirjataan pisteet osasuorituksista: jäniksen jälki, nenän käyttö, haku, seisonta, ohjattavuus. Joka osasuorituksesta annetaan arvosana. Pisteitä arvosanoista voi saada seuraavasti: erinomainen 12 pistettä erittäin hyvä9-11 pistettä hyvä 6-8 pistettä riittävä 3-5 pistettä puutteellinen 1-2 pistettä riittämätön/ei kokeiltu 0 pistettä Arvosanan "erinomainen" voi saada ainoastaan erinomaisesti suoritetusta työstä erityisen vaikeissa olosuhteissa. Se voidaan antaa vain jälkityöstä ja nenän käytöstä VJPkokeessa, HZP-kokeessa lisäksi sorsan karkottavasta jäljityksestä peitteisessä vedessä. VJP-kokeen osasuoritusten kertoimet ovat seuraavat: jälki 2 nenän käyttö 2 haku 1 seisonta 1 ohjattavuus 1 Lisäksi VJP-kokeessa täytyy todeta koiran ajotaipumus: näköhaukku, jälkihaukku, ei todettavissa, ajaa hiljaa tai hakulöysä (waidlaut). Koiran käyttäytyminen ja mahdolliset ruumiilliset puutteet (silmäluomet, purenta, hammaspuutokset, liikahampaat, kivesvika, ontumat) kirjataan. Paukkukestävyys todetaan ampumalla kaksi kertaa ilmaan koiran ollessa haussa. (Saksan Metsästyskäyttökoirayhdistys r.y., 2001; Markmann, H.-J., 1997.) 4.2.3.2. HZP HZP eli Herbstzuchtprüfung on nuorten koirien syysjalostuskoe. Kaikille seisojille yhteinen koe, johon voivat osallistua edellisenä vuonna syntyneet ja sitä edellisen vuoden lokakuun alun ja joulukuun lopun välillä syntyneet koirat (1.10.-31.12.). Kokeita järjestetään elokuun lopulta syyskuun loppuun. Kokeeseen saa samalla koiralla osallistua ainoastaan kaksi kertaa. HZP-kokeessa vaaditaan koiralta jo korkeampaa koulutuksellista tasoa. Kokeessa kirjataan erikseen pisteet osasuorituksista, jotka jaetaan taipumus- ja koulutusosioihin. Taipumusosiot: nenän käyttö, haku, seisonta, ohjattavuus, työskentelyilo, sorsan (paperinkalvosimen avulla väliaikaisesti lentokyvyttömäksi tehdyn sorsan) jäljitys peitteisessä vedessä (Stöbern hinter der Ente), piilotetun sorsan nouto vedestä. Koulutusosiot: laahausjälki kaniinilla ja linnulla, noudon kantamistapa: sorsa, fasaani, kaniini (Art des Bringens - keskiarvopisteet), tottelevaisuus. Kustakin osasuorituksesta annetaan arvosana ja arvosanapisteet kuten VJP:ssä. Kokonaispisteitä laskettaessa osasuorituksilla on seuraavat kertoimet: Rusakon jälki 3 Nenän käyttö 3 Haku 2 Seisonta 2 Ohjattavuus 2 Työskentelyilo 1 Vesityö

a) piilotetun sorsan nouto peitteisessä vedessä 1 b) sorsan karkottava jäljitys peitteisessä vedessä3 Nouto a) riistatyö linnulle sisältäen noudon 1 b) piilotetun linnun nouto 1 c) linnun laahausjälki ja nouto 1 Turkiseläinjälki (rusakko/kani) 1 Noudon kantamistapa a) jänis 1 b) sorsa 1 c) kanalintu 1 Tottelevaisuus 1 Lisäksi HZP-kokeen yhteydessä arvioidaan koiran ajotaipumus ja todetaan mahdolliset ruumiilliset puutteet sekä paukkukestävyys, kuten VJP-kokeen yhteydessäkin. HZPkokeen yhteydessä kokeillaan lisäksi paukkukestävyys ja veteenmenohalukkuus ennen varsinaisen vesikokeen suorittamista. Sorsa heitetään veteen ja koiran uidessa sitä kohti ammutaan sorsan eteen veteen haulikolla. (Saksan Metsästyskäyttökoiraliitto r.y., 2001.; Markmann, H.-J., 1997) 4.2.3.3. VGP VGP eli Verbandsgebrauchsprüfung, Metsästyskäyttökoiraliiton täyskäyttökoe, kaikille seisojille yhteinen. HZP-kokeen suorittaneille koirille. Kokeeseen saa samalla koiralla osallistua ainoastaan kaksi kertaa. Ensikertalaisen koiran ohjaajan on pakko osallistua vähintään kerran VGP-kokeeseen katsojana ennen kuin itse saa ohjata koiraa ko. kokeessa. VGP koe järjestetään aina vähintään kaksipäiväisenä, ainoastaan syksyllä. Arvostelusta vastaa aina tuomariryhmä, johon kuuluu vähintään kolme käyttökoetuomaria. Toisin kuin nuorten luokan kokeissa, VGP -kokeen läpäissyt koira palkitaan 1., 2. tai 3. palkinnolla. Koe jaetaan osasuorituksiin: metsätyö, vesityö, peltotyö ja tottelevaisuus. 1. palkinnolla palkittu koira on saanut osasuorituksista keskimäärin erittäin hyvän arvosanan, 2. palkinnon saanut koira keskimäärin hyvän arvosanan ja 3. palkinnon saanut koira suoriutuu myös metsästyksestä menestyksekkäästi. Koira saa jokaisesta suorituksestaan arvioinnin ja sitä vastaavat pisteet seuraavasti: erinomainen 4h pistettä erittäin hyvä 4 p hyvä 3 p riittävä 2 p puutteellinen 1 p riittämätön 0 p Arvosana "erinomainen" annetaan vain, jos koira on suorittanut todella erinomaisen työn vaikeissa olosuhteissa. Arvosanaa "erinomainen" ei anneta jälkityö-, nouto- ja tottelevaisuusosasuorituksista. Alla on lueteltu osasuoritusten erilliset suoritusosiot, joista siis jokaisesta annetaan arvosana sekä kertoimet, joiden avulla kokonaispisteet lasketaan. Mitä vaativampi suoritus, sitä suurempi kerroin.