1.1.2008 1 (32) Valmis Creator Seija Tiainen, Tanja Lönnqvist Dalmatiankoirat - Dalmatinerna ry. DALMATIANKOIRAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA Laatinut Dalmatiankoirat - Dalmatinerna ryn toimesta: Seija Tiainen ja Tanja Lönnqvist Hyväksytty Dalmatiankoirat - Dalmatinerna ryn yleiskokouksessa: 18.3.2007 Suomen Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta vaatinut korjauksia: 23.5.2007 Korjattu vaatimusten mukaisesti: 18.8.2007 Hyväksytty Dalmatiankoirat - Dalmatinerna ryn yleiskokouksessa: 3.11.2007 Hyväksytty Suomen Kennelliiton Jalostustieteelisessä toimikunnassa: 11.12.2007
1.1.2008 2 (32) Valmis Table of contents 1 Yhteenveto... 3 2 Rodun tausta... 4 2.1 Rodun historia... 4 2.2 Dalmatiankoirat Suomessa... 5 3 Järjestötoiminta ja sen historia... 7 3.1 Jalostustoimikunta/jalostustyöryhmä...8 4 Nykytilanne... 9 4.1 Populaation koko ja rakenne... 9 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet... 12 4.3 Terveys... 14 4.3.1 Pevisa ohjelmaan sisällytetyt sairaudet... 14 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut sairaudet... 18 4.3.3 Muissa maissa esiintyneet sairaudet... 22 4.4 Ulkomuoto... 23 5 Yhteenveto aiemman tavoiteohjeman toteutumisesta... 25 6 Jalostuksen tavoitteet ja strategiat... 27 6.1 Visio... 27 6.2 Rotujärjestön tavoitteet ja strategia... 27 6.2.1 Terveyden edistäminen... 27 6.2.2 Luonteen merkityksen korostaminen... 27 6.2.3 Ulkomuodon säilyttäminen rodunomaisena... 28 6.2.4 Tiedon kerääminen ja jakaminen... 28 6.2.5 Geenipohjan säilyttäminen laajana... 28 6.2.6 Jalostussuositusten ylläpitäminen... 28 6.2.7 Jalostustyöryhmän rooli... 28 6.3 Uhat ja mahdolisuudet... 28 6.4 Varautuminen ongelmiin... 30 6.5 Toimintasuunnitelma jalostuksen tavoiteohjelman toteuttamiseksi... 31 7 Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta... 32 8 Lähteet... 32 9 Liitteet... 32
1.1.2008 3 (32) Valmis 1 Yhteenveto Dalmatiankoiria on ollut Suomessa viidenkymmenen vuoden ajan. Niitä rekisteröidään vuosittain vajaasta kahdestasadasta kolmeensataan. Dalmatiankoira on käyttötarkoitukseltaan puhtaasti seurakoira, vaikka se nykyisin kuuluukin ajavien koirien ryhmään. Dalmatiankoira on perusterve, aktiivinen ja ystävällinen koira, joka seurakoirataustastaan huolimatta soveltuu myös monenlaiseen harrastamiseen. Dalmatiankoiran geenipohja Suomessa on kohtalaisen laaja ja koiria käytetään jalostukseen monipuolisesti. Terveystilanne rodussa on pääosin hyvä. Tämän jalostuksen tavoiteohjelman päämääränä on säilyttää dalmatiankoira terveenä ja mukavana seurakoirana ja parantaa sen soveltuvuutta erilaisiin harrastuksiin. Tärkeää on säilyttää dalmatiankoiran kohtuullisen hyvä tilanne perinnöllisten sairauksien suhteen. Mahdollisiin dalmatiankoiran terveyttä koskeviin uhkiin pyritään varautumaan keräämällä tietoa terveyskartoituksen ja pentuekyselyjen avulla sekä tekemällä ja julkaisemalla tilastoja erilaisista terveystutkimuksien tuloksista. Rodun yksilöistä pitää kerätä luotettavaa tietoa ja sitä pitää myös hyödyntää jalostusvalinnoissa. Koiranomistajille on tiedotettava rotuun liittyvistä sairauksista, ongelmista ja riskeistä, mutta myös positiivisista asioita kuten harrastusmahdollisuuksista dalmatiankoiran kanssa. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on saada kaikki koiranomistajat, sekä nykyiset että tulevat, ja varsinkin kasvattajat ja jalostuskoirien omistajat, tiedostamaan oma vastuunsa rodun kehittymisestä ja tulevaisuudesta. Terveyden lisäksi pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota myös koirien luonteeseen ja hakea käyttökelpoisia menetelmiä luonteen arvioimiseen. Ulkomuodon osalta jalostuksen pääpaino on Suomen dalmatiankoirien korkean tason ja rotumääritelmän mukaisen ulkomuodon ylläpitäminen, Terveen rakenteen ylläpitämiseen pyritään vaikuttamaan jalostuspäivien sekä ulkomuototuomareiden koulutuksen avulla.
1.1.2008 4 (32) Valmis 2 Rodun tausta 2.1 Rodun historia Dalmatiankoira on saanut nimensä Kroatian maakunnan, Adrianmeren rannalla sijaitsevan Dalmatian mukaan, mitä aikaisemmin pidettiin rodun kotipaikkana. Rodun oletetaan aikoinaan kulkeutuneen mustalaisten mukana Intiasta ja Egyptistä. Englannissa rotu on kehitetty nykyiselleen, ja Englantia pidetään rodun kotimaana. Dalmatiankoira osallistui jo toiseen Englannissa pidettyyn koiranäyttelyyn vuonna 1860, yhtenä viidestä osallistuneesta rodusta. Englantilainen Vero Shaw teki vuonna 1882 ensimmäisen dalmatiankoirien rotumääritelmän. Tämä määritelmä oli pohjana vuonna 1890 laaditulle viralliselle rotumääritelmälle. Dalmatiankoiraa kutsutaan myös vaunukoiraksi. Aatelisväki käytti dalmatiankoiria lisäämään loistoaan. Koska dalmatiankoira oli kestävä ja nopea juoksija ja viihtyi hyvin hevosten seurassa, sitä pidettiin vaunukoirana matkaseurueen komeutta korostamassa. Koirat juoksivat vaunujen alla tai vierellä ja vahtivat isäntiensä omaisuutta pysähdysten aikana. Niistä ajoista on rotuun jäänyt mieltymys hevosiin ja taito löytää sopiva ravauspaikka, turvassa pyöriltä ja hevosen kavioilta. Dalmatiankoirasta saa erinomaisen lenkkeily- ja pyöräilykaverin, sillä ravi on sille luontainen ja mieluinen tapa liikkua. Dalmatiankoira on myös voimakas ja halukas vetämään. Varsinkin Hollannissa kauppiaat hyödynsivät tätä ominaisuutta ja valjastivat dalmatiankoiran rattaittensa eteen. Nykyisin dalmatiankoira nähdään joskus vetämässä lapsia pulkassa tai kärryissä. Dalmatiankoira päätyi palokuntien käyttöön aikana, jolloin palokunnat liikkuivat hevosten vetämillä vaunuilla. Se juoksi kärryjen mukana palopaikalle ja vahti tarvittaessa palokunnan kalustoa. Vielä nykyisinkin sitä tapaa palokuntien maskottina, ja monissa piirroksissa yhdistetään dalmatiankoira ja paloautot. Dalmatiankoira on esiintynyt sirkuksissa menestyksellisesti. Se onkin oppivainen ja yhteistyökykyinen koira. Sillä on hyvät edellytykset kilpailla myös tottelevaisuuskokeissa tai agilityssä. Vaikka dalmatiankoiran jalostukseen on aikoinaan käytetty pointteria, ei sillä yleensä ole merkittävästi metsästysominaisuuksia. Jänisten metsästykseen dalmatiankoira ei sovi haukuttoman ajonsa vuoksi, eikä siitä oikein ole lintumetsällekään. Pointterista on rotuun jäänyt lähinnä ulkoisia ominaisuuksia, ja rotua tuntemattomat joskus sekoittavatkin dalmatiankoiran pointteriin. Dalmatiankoira ei oikein sovellu puhtaasti vahtikoiraksi luonteensa perusominaisuuden, ystävällisyyden, vuoksi, vaikka sen tehtäviin aikoinaan kuuluikin isäntänsä vaunujen vahtiminen. Se tosin yleensä ilmoittaa haukullaan vieraiden tulosta, mutta päästää ne kuitenkin jatkamaan matkaansa. Koiran suuri koko saattaa toki antaa turvallisuuden tunteen omistajalle. Kukin koira on tietysti yksilö, ja joukkoon mahtuu myös hurjia metsästäjiä ja pelottavia vahtikoiria.
1.1.2008 5 (32) Valmis Vuosien saatossa dalmatiankoirasta on kehittynyt lähinnä vertaansa vailla oleva seurakoira. Se soveltuu hyvin ulkoilusta pitäville omistajille. Dalmatiankoira rakastaa lenkkeilyä ja juoksua, tarvitsee paljon toimintaa ja liikuntaa, mutta toisaalta on isäntäänsä niin kiintynyt, että sopeutuu tarvittaessa tilapäisesti myös rauhallisempaan olotilaan. 2.2 Dalmatiankoirat Suomessa Ensimmäiset dalmatiankoirat tulivat Suomeen vuonna 1957, kun Tuulirannan kenneliin saapui yksi uros ja kaksi narttua Saksasta. Molemmat nartut synnyttivät ensimmäiset pentueensa jo samana vuonna. Kennel Guntherforst hankki myöhemmin toisen näistä nartuista omistukseensa ja tuotti vuonna 1959 uroksen Englannista. Näistä koirista sekä niiden jälkeläisistä alkoi dalmatiankoirien kasvattaminen Suomessa 1960-luvun alkupuolella Suomeen tuotiin useita dalmatiankoiria sekä Englannista että Ruotsista ja dalmatiankoiria syntyi muutama pentue vuodessa. Vuonna 1964 tuli Eevariitan kenneliin urospentu Greenmount Grandee Englannista. Greenmount Grandeesta tuli merkittävä jalostusuros, joka nosti rodun tasoa maassamme huomattavasti. Tämän jälkeen tuotiin Greenmount kennelistä useita muitakin dalmatiankoiria Suomeen, ja niitä käytettiin jalostukseen. Vaikka dalmatiankoiria tuotiin myös Ruotsista, oli Englannista tuoduilla dalmatiankoirilla suurempi vaikutus rodun kehittymiseen. Vuonna 1966 dalmatiankoirien rekisteröinnit nousivat ensimmäisen kerran yli sadan ja vuosikymmenen lopussa jo 159. 1970-luvun alussa rekisteröinnit nousivat jo yli kahdensadan ja olivat vuosikymmenen puolivälissä kolmensadan tienoilla, kunnes laskivat vuosikymmenen lopulla reiluun sataan pentuun. Edelleen tuotiin useita dalmatiankoiria Englannista, muutama Ruotsista ja yksi Sveitsistä. Suomalaiset tekivät yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa ja astuttivat koiriaan mm. ruotsalaisilla dalmatiankoirilla. Suomen dalmatiankoirien taso oli korkea ja koiria vietiin Ruotsiin ja Norjaan. 1980-luvulla dalmatiankoirien rekisteröinnit vaihtelivat vajaan sadan ja sadankuudenkymmenen välillä, ollen alhaisimmillaan vuonna 1986 vain 45. 1980- luvulla rodun pariin tuli runsaasti uusia kasvattajia ja muutenkin koiraharrastus kehittyi Suomen Kennelliiton toiminnan kehittymisen ja näyttelyharrastuksen laajenemisen myötä. Suomalaisia koiria vietiin ulkomaille ja erityisesti Norjaan. Suomeen tuotiin koiria Ruotsista, Englannista, Sveitsistä ja Tanskasta. Vuonna 1984 tuli Suomeen Englannista urospentu Bosville Colbost Curlew, jota käytettiin jalostukseen kymmenen vuoden ajan ja jolla oli useita näyttelyissä menestyneitä sekä jalostukseen käytettyjä jälkeläisiä. Vielä enemmän Suomen dalmatiankoirakantaan vaikutti toinen, vuonna 1988 Englannista tuotu uros, Elaridge Prince Rufus. Se oli erittäin menestyksekäs näyttely- ja jalostuskoira, ja sillä oli merkittävä vaikutus rodun kehitykseen Suomessa erityisesti 1990-luvulla. Vuonna 1988 Suomesta löydettiin rabiesta ja rajat Ruotsiin ja Norjaan menivät kiinni, mikä vaikeutti yhteistyötä näiden maiden kanssa. Toisaalta samalla rajat aukesivat muualle Eurooppaan ja saatiin mahdollisuudet yhteistyöhön ihan uusien maiden kanssa niin jalostus- kuin näyttelysarallakin.
1.1.2008 6 (32) Valmis 1990-luvulla dalmatiankoirien rekisteröinnit kasvoivat noin 200 koiraan/vuosi ollen suurimmillaan vuonna 1997 367. Rotukoirien rekisteröintimäärät kasvoivat 90-luvulla ja kaikenlainen koiraharrastaminen myös dalmatiankoirien kanssa lisääntyi. Dalmatiankoiria alkoi näkyä yhä enemmän erilaisten harrastuksien parissa kuten agility- ja tottelevaisuusharjoituksissa sekä pelastuskoiratoiminnassa. Kansainvälistymisen myötä Suomessa siirryttiin FCI:n ryhmäjakoon, jolloin dalmatiankoirat olivat alkuun ryhmässä 9 ja siirtyivät myöhemmin ryhmään 6. Tällä vuosikymmenellä tapahtui paljon myös jalostuksellisesti. Dalmatiankoirat saivat oman PEVISA-ohjelmansa lonkkien suhteen ja dalmatiankoirien lonkkien kuvaaminen lisääntyi. Suomen kannasta löydetty ARDS (nuorilla dalmatiankoirilla esiintyvä, kuolemaan johtava hengitysvaikeusoireyhtymä, tarkemmin luku 4.3.2.2, lähde 5 sekä liitteet 2 ja 3) vaikutti dalmatiankoirien kasvattamiseen, aiheutti jalostusrajoituksia ja johti jopa joidenkin kenneleiden toiminnan loppumiseen. Suomeen saatiin myös ensimmäinen BAER-testauslaite, jonka avulla pystytään tutkimaan koiran kuulostatus eli kuuleeko koira vain toisella vai molemmilla korvilla sekä erottamaan täysin kuurot koirat. Rajat aukesivat uudelleen tietyin rajoituksin Norjaan ja Ruotsiin päin, mikä helpotti yhteistyötä näiden maiden kanssa. Koiria tuotiin paljon ulkomailta mm. Ruotsista, Tshekeistä, Saksasta, USA:sta, Norjasta, Australiasta, Englannista ja Hollannista. Koirien kanssa matkustamisen helpottuessa narttuja astutettiin ulkomaalaisilla uroksilla sekä useita pentueita syntyi myös keinosiemennyksellä. Uusi ilmiö oli koirien lainaaminen Suomeen jalostuskäyttöä varten. Näistä merkittävin oli USA:sta lainattu Cheerio Victory, jolle syntyi Suomessa yhteensä 10 pentuetta ja Ruotsissa yksi pentue. Cheerio Victory on vaikuttanut myöhemmin monien maiden dalmatiankoirakantaan erityisesti Ruotsissa syntyneen pentueensa kautta. Australiasta tuotiin Retma Paparazzi, joka sai Suomessa 9 pentuetta ja myös muissa maissa useita pentueita ja näkyy nykyisin monien suomalaisten dalmatiankoirien sukutaulussa. 2000-luvulla rekisteröinnit ovat vaihdelleet alle kahdesta sadasta kolmeen sataan. Internet on helpottanut huomattavasti kansainvälistä yhteistyötä ja tiedonsaantia. Kasvattajat ovat tuoneet yhä enemmän koiria ulkomailta, lainanneet ulkomaisia koiria jalostuskäyttöön sekä astuttaneet tai keinosiementäneet narttujaan ulkomaisilla uroksilla. Tuontikoirien tai ulkomaalaisten uroksien osuus syntyneiden pentueiden isistä on vaihdellut viime vuosina 20-45 prosentin välillä.
1.1.2008 7 (32) Valmis 3 Järjestötoiminta ja sen historia Dalmatiankoiraharrastajat toimivat vuodesta 1969 lähtien Suomen Seurakoira- ja Terrierikerho ry:n Dalmatiankoirajaostona 17.6.1971 perustettiin Dalmatiankoirat- Dalmatinerna ry., joka toimi Suomen Kennelliiton, Uudenmaan Kennelpiirin sekä Suomen Seurakoira- ja Terrierikerho ry:n jäsenyhdistyksenä. Suomen Kennelliitto hyväksyi Dalmatiankoirat-Dalmatinerna ry:n rotujärjestöksi vuonna 1974. Yhdistys julkaisi ensimmäisestä vuodesta lähtien omaa lehteä, joka sai vuonna 1972 nimekseen Dalmatiankoirat. Vuonna 1974 lehden nimeksi muutettiin Dal. Tänä päivänä Dal-lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Ensimmäinen dalmatiankoiria esittelevä luettelo, jossa oli tiedot näyttelyissä palkituista dalmatiankoirista sukutauluineen, julkaistiin vuonna 1969. Varsinaista vuosikirjaa rekisteröinteineen on julkaistu vuodesta 1974 lähtien. Vuosikirja muutettiin vuonna 2001 tulosjulkaisuksi, joka sisältää rekisteröinnit, uudet valiot, terveystutkimustulokset ja näyttely-, kilpailu- sekä koetulokset. Dalmatiankoirat-Dalmatinerna ry liittyi vuonna 1996 ECDC:n (European Cooperation of Dalmatian Clubs) jäseneksi. ECDC on Euroopan dalmatiankoirayhdistyksien yhteistyöelin, jonka tavoitteena on tukea dalmatiankoirien kasvatusta FCI:n hyväksymän rotumääritelmän mukaisesti. ECDC toimii tiedon välittäjänä eri jäsenmaiden välillä, tiedottaa rodun perinnöllisistä ongelmista ja tukee niiden tieteellistä tutkimusta sekä järjestää kahden vuoden välein kokouksen jäsenmaille. ECDC:n kautta yhteistyö muiden Euroopan maiden kanssa on helpottunut ja jäsenmaiden välinen tiedonkulku on parantunut. Perustamisen aikaan 70-luvun alussa yhdistyksellä oli yli 200 jäsentä. Jäsenmäärä on vaihdellut seuraten rodun rekisteröintimääriä. Korkeimmillaan se oli 90-luvun puolivälissä yli 700 jäsentä, vuosittaisten rekisteröintimäärien ollessa samoihin aikoihin huippulukemissaan. 2000-luvulla rekisteröintimäärät ovat kuitenkin laskeneet ja samanaikaisesti myös jäsenmäärä on vähentynyt. Nykyisin Dalmatiankoirat- Dalmatinerna ry:n jäsenmäärä on pysytellyt 550 tienoilla. Dalmatiankoirat-Dalmatinerna ry:n asioita hoitaa yhdistyksen yleiskokouksen valitsema kymmenhenkinen hallitus puheenjohtajan johdolla. Hallitus valitsee vuosittain jalostustyöryhmän, joka koostuu 3-5 henkilöstä. Julkaisutoimintaa hoitaa Dal-lehden päätoimittaja toimituskuntansa avulla. Yhdistyksellä on myös jäsensihteeri, myyntituotevastaava, nettisivujen ylläpitäjä, taloudenhoitaja sekä kirjanpitäjä. Yhdistys järjestää vuosittain erikoisnäyttelyn, yhdistetyn pentunäyttelyn ja Open Show:n sekä pentu- ja juniorinäyttelyn. Kahden vuoden välein järjestetään myös Champion of Dalmatians ja Veteran of Dalmatians tilaisuus näyttelyissä menestyneille dalmatiankoirille. Vuosittain järjestetään seuraavat kilpailut: vuoden näyttelykoira, vuoden pentu, vuoden veteraani, vuoden kasvattaja ja vuoden jalostuskoira. Lisäksi järjestetään kilpailu vuoden menestyksekkäimmille agility- ja tokokoirille sekä dalmatiankoiria esittäneille juniorhandlereille. Harrastajat kokoontuvat vuosittain myös dalmatiankoirien kesäleirille ja kisaavat dalmatiankoirien agilityn Suomenmestaruuksista. Monet dalmatiankoirajoukkueet
1.1.2008 8 (32) Valmis osallistuvat vuosittain myös Agirotu-tapahtuman epävirallisiin rotujoukkueiden väliseen viestikisaan. Yhdistyksessä on toiminut joitakin alajaostoja, mutta toiminta alajaostonimikkeellä ei ole nykyisin aktiivista. Kuitenkin monella eri alueella järjestetään paikallista toimintaa dalmatiankoirien omistajille erilaisten tapaamisien, yhteislenkkien ja koulutuksien kautta. Yhdistys pyrkii tukemaan paikallista toimintaa ja dalmatiankoirien osallistumista erilaisiin koiratapahtumiin sekä SM- tason kilpailuihin. Yhdistys tukee myös dalmatiankoirien kuulotestausta maksaen osan BAER-testien kustannuksista. Uudet dalmatiankoiraharrastajat pyritään saamaan yhdistyksen toiminnan piiriin tarjoamalla kasvattajille mahdollisuus liittää nämä jäseniksi normaalihintaa edullisemmin. 3.1 Jalostustoimikunta/jalostustyöryhmä Dalmatiankoirat ry:n säännöissä määritellään jalostustoimikunnan kokonpano ja tehtävät. Jalostustoimikuntaan kuuluu 3-5 jäsentä, ja sen rooli on alun perin ollut ohjata jalostustoimintaa, hyväksyä jalostusyhdistelmiä ja kasvattajien pyynnöstä antaa suosituksia jalostukseen käytettävistä uroksista. Jalostustoimikunta on julkaissut tietoja jalostussuositukset täyttävistä yhdistelmistä, syntyneistä pentueista sekä terveystutkimustiedoista. Vuonna 2001 jalostustoimikunta muutettiin jalostustyöryhmäksi. Jalostustyöryhmän toimenkuvasta poistettiin yhdistelmien hyväksyminen ja hylkääminen sekä urossuositusten antaminen. Yhdistyksen pentuvälitys avattiin kaikille yhdistyksen jäsenten kasvattamille pentueille, riippumatta siitä, täyttivätkö ne yhdistyksen suositusperiaatteet. Samalla jalostustyöryhmän toiminta väheni ja tehtäväksi jäi lähinnä yhdistelmien kirjaaminen lehdessä ja nettisivuilla julkaistaviin pentueisiin. Tarkoitus oli määritellä jalostustyöryhmän rooli ja tehtävät uudelleen, mutta sitä ei ole tehty.
1.1.2008 9 (32) Valmis 4 Nykytilanne 4.1 Populaation koko ja rakenne Dalmatiankoiran rekisteröintimäärät ovat vuosina 2001 2006 vaihdelleet 168:sta 307:ään. 10 viime vuoden aikana on vuosittain rekisteröity keskimäärin 250 dalmatiankoiraa, jolla liikakäytön raja yksittäisen uroksen käytölle olisi 50 jälkeläistä (5 % sukupolven eli n. 4 vuoden aikana rekisteröidyistä koirista). Narttuja ja uroksia on käytetty jalostukseen melko monipuolisesti, matadorijalostusta ei ole merkittävästi esiintynyt. Kuuden viimeisen vuoden aikana kahden uroksen jälkeläismäärä ylittää liikakäytön rajan, tosin neljänneksi käytetyimmällä on jälkeläisiä tilastoidun jakson ulkopuolella, ja jälkeläisten yhteismäärä ylittää tuon rajan (kuva 4.1.1). Tilanne urosten käytössä on sikäli erikoinen, että eniten käytetyistä uroksista ensimmäisellä, toisella ja neljännellä ei ole erityisiä näyttelymeriittejä. Ne eivät ole muotovalioita, joten perinteisestä näyttelytähdillä suoritetusta matadorijalostuksesta ei ole kyse. Listan ensimmäinen koira on vielä nuori koira, ja sen jälkeläismäärä tulee vielä kasvamaan. Uroksen sukutaulussa on kuitenkin pääosin eri koiria, kuin Suomen dalmatiankoirien taustalla. Listan toinen koira on listalla neljäntenä olevan poika, mikä kasvattaa samansukuisten koirien määrää kärjessä. Näitä koiria on käyttänyt pääosin yksi kasvattaja, ja niiden jälkeläisten jalostuskäyttö on ollut vähäistä. Käytetyissä uroksissa on tuontikoiria (1,4, 13), Suomessa jalostuslainassa olleita uroksia (5,8) sekä ulkomaisia uroksia (11,17), ja niiden kautta on geenipoolia myös laajennettu. Jalostuslainassa olleet urokset muodostavat hetkellisen käyttöpiikin, mutta niiden käyttö rajoittuu lyhyelle ajalle eikä kokonaisuudessaan ylitä liikakäytön rajoja. Osa listalla olevista koirista on jo jalostuskäytön ulkopuolella, eikä niiden jälkeläismäärä lisäänny.
1.1.2008 10 (32) Valmis 2001-2006 Tilastointiaikana Yhteensä # Uros Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja 1 LAGUNA DIOS SNOVI LEOPARD 7 69 4,93 % 7 69 2 SANTAKALLIO SANTA-SEA-QUIST 6 55 3,93 % 6 55 3 RALLALLAA TITTELINTUURE 5 46 3,29 % 5 46 4 BASKERVILLE 5 45 3,21 % 7 63 5 LACRIMA CHRISTI COPPOLA 4 41 2,93 % 4 41 6 FIREHOUSE'S FRANTICFULLBACK 5 37 2,64 % 5 37 7 KAMILKAN MILKANPOIKA 5 35 2,50 % 5 35 8 EKRYDA GRANE 5 34 2,43 % 5 34 9 KAMILKAN VÄINÄMÖINEN 5 33 2,36 % 5 33 10 SANTAKALLIO NAXOS-MAX 3 33 2,36 % 3 33 11 ROCCA AL MARE ADIRATO 4 32 2,29 % 5 34 12 KAMILKAN SYYSPRINSSI 4 30 2,14 % 4 30 13 FRÖKENS JUPITER 3 26 1,86 % 3 26 14 SANTAKALLIO WONDER-WOLFGANG 2 25 1,79 % 2 25 15 CAESANDS ROB ROY 2 24 1,71 % 3 28 16 KAMILKAN ORANSSIPRINSSI 2 22 1,57 % 4 33 17 JILLOC'S A MAN IN THE MIRROR 3 22 1,57 % 5 33 18 CAESANDS ZIMMERMANN 2 21 1,50 % 2 21 19 ZABAVAN KOMANDA 2 20 1,43 % 3 30 Kuva 4.1.1, Dalmatiankoiraurosten jalostuskäyttö, lähde: Kennelliiton Koiranet Näyttelytähtien käyttö on viimeisen 10 vuoden aikana Suomessa pysynyt kohtuullisena, ja jakautunut useille näyttelyissä menestyneille uroksille. Aiemmin joitain tuontiuroksia käytettiin huomattavasti runsaammin. Myös yksittäisiä uroksia käytettiin nykyistä enemmän, kuten voi havaita kuvasta 4.1.2. Tämän listan uroksista suurin osa on tuontikoiria, Suomessa kasvatettuja ovat ainoastaan 10., 11., 12.ja 13., ja niilläkin kaikilla on ulkomainen tai tuontiuros isänä. Huolimatta runsaasta jalostuskäytöstä ne ovat myös tuoneet uutta verta Suomen dalmatiankoirakantaan. Vaikka yksittäisten urosten käyttö on aiemmin ollut runsasta, ei niiden jälkeläisiä ole käytetty jalostukseen vastaavassa mittakaavassa, ja niihin linjaaminen on ollut maltillista. Tärkeimmissä yhteistyömaissa, Norjassa ja Ruotsissa, on yksittäisten menestyksekkäitten urosten tai hyvää jälkeläisnäyttöä omaavien koirien jalostuskäyttö ollut huomattavasti Suomea runsaampaa. Lisäksi Norjassa harrastetaan hyvinkin tiukkaa linjasiitosta, ja samoihin yksilöihin saatetaan linjata moneen kertaan.
1.1.2008 11 (32) Valmis käytetyimmät urokset 6/2007 saakka # Uros Pentueita Pentuja 1 ELARIDGE PRINCE RUFUS 19 145 2 BOSVILLE COLBOST CURLEW 13 95 3 LAGUNA DIOS SNOVI LEOPARD 9 88 4 QUICK VON DER GRAFSCHAFT 9 85 5 RETMA PAPARAZZI 11 77 6 CHEERIO VICTORY 11 74 7 T-CART QUINTON 9 66 8 BASKERVILLE 7 63 9 DALMO'S IRISH COFFEE 10 61 10 SPOTDANCE BODYGUARD 6 60 11 DOH HILL'S ADVENTURER 6 60 12 SANTAKALLIO SANTA-SEA-QUIST 6 55 13 LITTLE VILLAGE'S BUFFOON 8 53 14 AUDHUMLA'S ARNGRIM 7 53 15 SERIFFI DE DUO VOM ROSENHAGEN 6 50 kuva 4.1.2 Liikakäytön rajan ylittäneet urokset Nartuilla on yleisimmin ollut 1 tai 2 pentuetta. Ainoastaan kahdella nartulla oli 2001-2006 kolme pentuetta. Näiden lisäksi sinä aikana käytetyistä nartuista kolmella on ollut yhteensä 4 pentuetta ja kolmella 3 pentuetta. Dalmatiankoiran tehollisen populaation koko esitetty kuvassa 4.1.3 ja laskettu vuositasolla kaavalla: 4*Nm*Nf/(Nm+Nf), missä Nm = vuoden aikana jalostukseen käytettyjen urosten ja Nf = vuoden aikana jalostukseen käytettyjen narttujen määrä. Tehollisen populaation koko on pienentynyt jonkin verran kuuden viimeisen vuoden aikana, 2001 se oli 63, ja alimmillaan vuonna 2004 44. Sen kehitys on kuitenkin tapahtunut suhteessa rekisteröinteihin, 2001 rekisteröitiin huippumäärä 38 pentuetta, kun 2004 se oli alimmillaan, 23 pentuetta. Tehollisen populaation koko on alittanut 50 niinä vuosina, jolloin myös pentueita kasvatettiin vähiten. Kuuden viimeisen vuoden aikana vuosittaiset rekisteröintimäärät ovat vaihdelleet melko paljon, 178 ja 309 pennun välillä. Dalmatiankoirien rekisteröintimäärien kehitys vuodesta 1957 vuoteen 2006 on esitetty liitteessä 4. Sukusiitosprosentti on vaihdellut 1.29% (2001) ja 2.11% (2004) välillä, mutta selkeää kasvutrendiä siinä ei ole nähtävissä.
1.1.2008 12 (32) Valmis Dalmatiankoira 2006 2005 2004 2003 2002 2001 Pennut (kotimaiset) 258 182 168 273 238 307 Tuonnit 9 11 10 5 5 2 Rekisteröinnit yht. 267 193 178 278 243 309 Pentueet 30 27 23 29 31 38 Pentuekoko 8,6 6,7 7,3 9,4 7,7 8,1 Kasvattajat 23 18 20 25 25 28 Urokset - kaikki 21 20 21 25 25 27 - kotimaiset 14 11 17 17 19 17 - tuonnit 5 3 2 2 4 5 - ulkomaiset 2 6 2 6 2 5 - keskimääräinen jalostuskäyttöikä 4 v 8 kk 3 v 9 kk 5 v 2 kk 4 v 3 kk 4 v 4 kk 4 v 2 kk Nartut - kaikki 30 27 23 29 31 38 - kotimaiset 28 26 21 26 29 36 - tuonnit 2 1 2 3 2 2 '- keskimääräinen jalostuskäyttöikä 3 v 11 kk 3 v 9 kk 4 v 3 v 10 kk 3 v 11 kk 4 v Isoisät 45 50 44 47 49 49 Isoäidit 53 56 51 56 51 56 Tehollinen populaatio 49 46 44 54 55 63 Sukusiitosprosentti 2,08% 1,89% 2,11% 1,52% 1,58% 1,30% kuva 4.1.3. Jalostukseen käytetyt koirat, sukusiitosprosentti ja tehollinen populaation 2001-2006, lähde: Kennelliiton Koiranet 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet Rotumääritelmä kuvaa dalmatiankoiran luonteeltaan avoimeksi ja ystävälliseksi ja toteaa, ettei dalmatiankoira ole arka eikä epävarma, ei hermostunut eikä aggressiivinen. Pääosa dalmatiankoirista sopiikin tähän kuvaukseen, mutta joukkoon mahtuu myös siitä poikkeavia yksilöitä. Dalmatiankoira on puhtaasti seurakoira, eikä siltä rotumääritelmässä edellytetä varsinaisia käyttöominaisuuksia. Valionarvon saavuttamiseen riittävät näyttelystä hankitut tulokset, luonnetestiä tai koetuloksia ei tarvita. Ainoa käyttöominaisuuksiin viittaava on yleisvaikutelman kuvaus: Tasapainoinen, huomiota herättävän täplikäs, voimakas, lihaksikas ja aktiivinen, linjoiltaan sopusuhtainen, ei karkeatekoinen eikä kömpelö. Entisenä vaunukoirana erittäin kestävä liikkuessaan kohtalaisella nopeudella. Alkuperältään dalmatiankoira on vaunukoira, jonka tehtäviin on kuulunut juosta pitkiä matkoja vaunujen mukana ja vierellä, mikä asettaa vaatimuksia terveelle rakenteelle ja liikkumiselle. Se on myös vartioinut isäntiensä omaisuutta, ja rodussa esiintyvä vahtimistaipumus on todennäköisesti peräisin noilta ajoilta. Harrastaminen dalmatiankoirien kanssa on lisääntynyt ja lajien kirjo laajentunut ja monipuolistunut. viime vuosina. Näyttelyt ovat olleet suosituin harrastus, eivätkä muut lajit yllä sen lähellekään. Agility on suosiossa toisena ja tottelevaisuuskokeet
1.1.2008 13 (32) Valmis kolmantena. Uudempana mukaan ovat tulleet BH-kokeet, joihin 2005 osallistui ennätysmäärä dalmatiankoiria. Myös luonnetesteihin osallistumiset ovat lisääntyneet viime vuosina. Pelastuskoiratoimintaan on osallistunut dalmatiankoiria jo pitkään, mutta kokeisiin osallistuneiden määrät ovat olleet pieniä. Koetulosten määrä kertoo vain pienen osan harrastajien määrästä, eri lajeissa on huomattavasti enemmän harrastajia kuin kokeissa käy. Kennelliiton jalostustietokannasta löytyy (1/2007) 117 dalmatiankoiraa, joilla on tulos agilitykisoista ja 120 joilla on tulos tottelevaisuuskokeesta. Kuvan 4.2.1 taulukko on epätäydellinen, koska kaikkien lajien osalta ei tuloksia ole saatavilla 2000 vuoden alkupuolelta, ja vuoden 2006 tulokset ovat epätäydellisiä. Se antaa kuitenkin suuntaa harrastajamääristä.. Kokeisiin/kilpailuihin osallistuneet dalmatiankoirat laji 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 agility 35 35 31 36 38 36 38 toko 14 10 8 6 12 10 15 BH 1 1 0 2 7 5 luonnetesti 1 5 7 12 7 pelastushaku 2 2 1 1 0 pelastusjälki 1 1 1 0 0 rauniokoe 2 2 1 2 0 kuva 4.2.1. dalmatiankoirien osallistuminen eri lajien kokeisiin ja kilpailuihin 2000-2006, lähteet: Kennelliiton jalostustietokanta sekä Agility Sports Bulletin-lehden tilastot Dalmatiankoirat saattavat herättää huomiota teatraalisella ja äänekkäällä käyttäytymisellään, ja valitettavasti myös jättää mielikuvan aggressiivisesta ja huonosti käyttäytyvästä koirasta. Erikoisen ulkonäön takia huomiota herättävästi käyttäytyneet koirat jäävät helposti mieleen ja yksittäinenkin tapaus voi ihmisten mielessä leimata koko rotua. Usein takana kuitenkin saattaa olla puutteellinen sosiaalistaminen tai tapakoulutus, nuorten urosten kiihkeys tai koirien epävarmuus. Yhdistettynä vilkkauteen ja tapaan reagoida ennen tilanteen arviointia ne saattavat antaa todellista hankalamman kuvan. Dalmatiankoirille ominainen tapa nauraa saattaa joskus herättää hämmennystä ja aiheuttaa väärinkäsityksiä rotua tuntemattomien keskuudessa. Dalmatiankoira nauraa ollessaan, iloinen, onnellinen tai vaikkapa tullessaan yllätetyksi pahanteosta paljastamalla ylä- ja alahampaansa. Se saattaa myös loksutella leukojaan, ja päristä nenän kautta. Tämä näyttää joskus aika hurjalta, ja ihmiset jotka eivät rotua tunne eivätkä osaa tulkita koiran muita, ystävällisiä ja alistuvia eleitä, saattavat tulkita naurun vihaisuuden merkiksi. Uroksilla esiintyy paljon machoilua, eivätkä ne aikuisena välttämättä tule toimeen muiden samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Kuitenkin mahdollinen aggressio esiintyessään yleensä kohdistuu muihin samaa sukupuolta edustaviin koiriin, hyvin harvoin ihmisiin. Ihmisiin kohdistuva aggressio ei ole hyväksyttävää. Dalmatiankoira on älykäs, eikä sillä ole merkittävää palvelunhalua. Se on kuitenkin yhteistyönhaluinen, kunhan sitä oikein motivoidaan. Tämän päivän koulutusmetodit
1.1.2008 14 (32) Valmis sopivat dalmatiankoirille vanhoja, auktoriteetteihin perustuvia paremmin, ja oikealla käsittelyllä siitä on mahdollista saada paljon irti harrastusrintamalla. 4.3 Terveys Dalmatiankoiralla on rodun harrastajien piirissä maine terveenä ja pitkäikäisenä rotuna. Vaikka rodussa esiintyy joitain sairauksia, suuri osa dalmatiankoirista elää elämänsä ilman minkäänlaisia terveysongelmia. Rodussa esiintyvistä sairauksista suurin osa esiintyy yksittäistapauksina, vain muutama voidaan katsoa rodulle tyypilliseksi. Invalidisoivat tai koiran kuolemaan johtavat sairaudet ovat rodussa harvinaisia. Dalmatiankoira on pitkäikäinen, eikä 12-14 vuoden ja jopa korkeamman iän saavuttaminen ole harvinaista. Monet dalmatiankoirista myös säilyttävät terveytensä ja liikuntakykynsä pitkälle vanhuuteen. Yleensä dalmatiankoirat eivät kärsi luustoongelmista vanhetessaankaan. Lisääntyminen on dalmatiankoiralla helppoa. Yleensä astutukset sujuvat vaivatta, nartut tiinehtyvät hyvin ja synnyttävät ilman ongelmia tai suurempaa avuntarvetta. Keisarinleikkaukset ovat rodussa harvinaisia ja liittyvät yleensä suureen pentujen määrään. Pentueet ovat suuria, jopa liian suuria, keskimäärin 8-10 pentua, mutta jopa 15 pennun pentueita esiintyy. 4.3.1 Pevisa ohjelmaan sisällytetyt sairaudet HD eli lonkkanivelen dysplasia on ainoa dalmatiankoiralla Pevisaan sisällytetyistä sairauksista. Yleisesti HD:ta pidetään polygeenisesti periytyvänä, ja sen periytyvyysastetta roduittain vaihtelevana (lähde 7, Katariina Mäen tutkimukset). Lonkkavian perinnöllisyyttä dalmatiankoiralla ei ole erikseen tutkittu, mutta viitteitä perinnöllisyyteen on nähtävissä, kun vertaillaan eri lonkkastatuksen omaavien koirien jälkeläisten lonkkatuloksia (esim. lähde 1, DAL 2/2001). Päätös dalmatiankoirien liittymisestä Pevisa ohjelmaan tehtiin yleiskokouksessa 1989, ja ohjelma on ollut voimassa vuodesta 1990 lähtien. Pentueen rekisteröinnin vaatimuksena on virallinen lonkkakuvaustulos molemmilta vanhemmilta, mutta mitään vaatimuksia kuvaustulokselle ei ole ollut. Raja-arvon C lisäämisestä Pevisa ohjelmaan on äänestetty useita kertoja (1993, 2004 sekä 2006). 1993 yleiskokous päätti anoa raja-arvoa, mutta sitä ei myönnetty Kennelliiton jalostustieteellisessä toimikunnassa. 2004 raja-arvon anominen hävisi niukasti ilman raja-arvoa jatkamiselle. Yhdistyksen syyskokouksessa vuonna 2006 C:n anominen raja-arvoksi pentujen rekisteröinnille voitti äänestyksen, mutta ei saanut kahden kolmasosan enemmistöä. Raja-arvon anomisesta äänestettiin toisen kerran kevätkokouksessa 2007, ja myös silloin enemmistö kannatti raja-arvoa. Päätettiin siis, että dalmatiankoirille anotaan Pevisa ohjelma raja-arvolla C 1.1.2008 alkaen. Ensimmäiset dalmatiankoirat kuvattiin Suomessa 1984, ja vajaan kymmenen vuoden aikana dalmatiankoirien lonkkatilanne näytti hyvältä. 1991 lonkkavikaprosentti nousi ensimmäistä kertaa yli kahdenkymmenen, ja on sen jälkeen ollut enimmäkseen 20 % yläpuolella. 2000 luvulla lonkkavikaprosentti on useana vuonna ollut jopa neljässäkymmenessä prosentissa. Vuonna 2006 lonkkavikaprosentti laski alle
1.1.2008 15 (32) Valmis kahdenkymmenen ja oli alhaisempi kuin yli kymmeneen vuoteen. Lonkkavikaisiin luetut koirat ovat olleet pääosin lievintä astetta C:tä, mutta myös D-lonkkia on esiintynyt vaihtelevasti. Ensimmäinen E:n lonkka löytyi helmikuussa 2007. Kuvassa 4.3.1.1 on esitetty dalmatiankoirien lonkkakuvaustulokset kuvausvuosittain (tiedoissa on huomioitu useaan kertaan kuvatuista koirista vain voimaanjäänyt tulos). Dalmatiankoirien lonkat Suomi % Kuvatuista Vuosi Kuvattu A B C D A B C D C+D 1984 3 2 1 0 0 67 % 33 % 0 % 0 % 0 % 1985 18 8 9 1 0 44 % 50 % 6 % 0 % 6 % 1986 8 4 3 0 1 50 % 38 % 0 % 13 % 13 % 1987 33 26 5 2 0 79 % 15 % 6 % 0 % 6 % 1988 38 24 8 6 0 63 % 21 % 16 % 0 % 16 % 1989 43 28 12 3 0 65 % 28 % 7 % 0 % 7 % 1990 60 38 13 7 2 63 % 22 % 12 % 3 % 15 % 1991 55 31 11 10 3 56 % 20 % 18 % 5 % 24 % 1992 58 31 16 9 2 53 % 28 % 16 % 3 % 19 % 1993 52 17 21 13 1 33 % 40 % 25 % 2 % 27 % 1994 59 28 17 10 4 47 % 29 % 17 % 7 % 24 % 1995 59 23 17 17 2 39 % 29 % 29 % 3 % 32 % 1996 56 22 20 12 2 39 % 36 % 21 % 4 % 25 % 1997 80 26 37 16 1 33 % 46 % 20 % 1 % 21 % 1998 60 9 33 11 7 15 % 55 % 18 % 12 % 30 % 1999 70 30 21 14 5 43 % 30 % 20 % 7 % 27 % 2000 58 16 26 15 1 28 % 45 % 26 % 2 % 28 % 2001 76 22 32 18 4 29 % 42 % 24 % 5 % 29 % 2002 71 18 21 24 8 25 % 30 % 34 % 11 % 45 % 2003 50 12 18 18 2 24 % 36 % 36 % 4 % 40 % 2004 69 18 31 18 2 26 % 45 % 26 % 3 % 29 % 2005 60 14 22 19 5 23 % 37 % 32 % 8 % 40 % 2006 48 19 20 7 2 40 % 42 % 15 % 4 % 19 % yhteensä 1184 466 414 250 54 39 % 35 % 21 % 5 % 26 % kuva 4.3.1.1 Suomessa kuvattujen dalmatiankoirien lonkkatulokset ja lonkkavikaprosentti kuvausvuosittain Kuvassa 4.3.1.2 on esitetty dalmatiankoirien lonkkakuvaustulokset rekisteröintivuosittain. 1990-luvun alussa rekisteröidyistä dalmatiankoirista kuvattiin yli kolmannes, mutta sen jälkeen kuvausmäärät ovat vakiintuneet kahdenkymmenen prosentin tienoille. 2004 ja sen jälkeen rekisteröidyistä on ehditty kuvata vasta osa, joten niissä osuus on pienempi. Lonkkavikaprosentti eri vuosien rekisteröinneissä vaihtelee runsaasti.
1.1.2008 16 (32) Valmis Vuosi Synt. A B C D Yht. Tutkittu A B C D C+D 1990 165 25 19 6 2 52 32 % 48 % 37 % 12 % 4 % 15 % 1991 179 33 23 9 2 67 37 % 49 % 34 % 13 % 3 % 16 % 1992 187 33 15 13 3 64 34 % 52 % 23 % 20 % 5 % 25 % 1993 298 22 30 17 3 72 24 % 31 % 42 % 24 % 4 % 28 % 1994 292 28 14 16 1 59 20 % 48 % 24 % 27 % 2 % 29 % 1995 273 26 38 6 2 72 26 % 36 % 53 % 8 % 3 % 11 % 1996 252 19 23 10 4 56 22 % 34 % 41 % 18 % 7 % 25 % 1997 341 16 35 19 8 78 23 % 21 % 45 % 24 % 10 % 35 % 1998 238 27 18 13 0 58 24 % 47 % 31 % 22 % 0 % 22 % 1999 227 17 23 18 5 63 28 % 27 % 37 % 29 % 8 % 37 % 2000 235 14 26 16 6 62 26 % 23 % 42 % 26 % 10 % 36 % 2001 275 11 22 19 4 56 20 % 20 % 39 % 34 % 7 % 41 % 2002 260 16 18 12 2 48 19 % 33 % 38 % 25 % 4 % 29 % 2003 272 21 24 15 5 65 24 % 32 % 37 % 23 % 8 % 31 % 2004 192 5 12 10 0 27 14 % 19 % 44 % 37 % 0 % 37 % 2005 190 9 10 2 0 21 11 % 43 % 48 % 10 % 0 % 10 % Yht. 3876 322 350 201 47 920 24 % 35 % 38 % 22 % 5 % 27 % kuva 4.3.1.2 Suomessa kuvattujen dalmatiankoirien lonkkatulokset ja lonkkavikaprosentti syntymävuosittain Pevisa ohjelman ansiosta kaikki jalostukseen käytetyt koirat on pitänyt kuvata, joten lonkkatilanne ja sen kehittyminen on tullut tietoon. Raja-arvoja rekisteröinneille ei ole ollut, eikä koirien lonkkakuvaustulos ei ole välttämättä vaikuttanut koirien jalostuskäyttöön, vaan C- ja jopa D-lonkkaisia koiria on käytetty jalostukseen. Yhdistyksen suositus on, ettei C:tä huonompilonkkaisia koiria käytettäisi jalostukseen, ja että C-lonkkainen koira yhdistettäisiin vain tervelonkkaiseen (A tai B). Kuitenkin jopa C-C yhdistelmiä on tehty jonkin verran. Koska BLUP indeksejä ei toistaiseksi ole ollut käytössä, on yksilö lonkkastatusta arvioitu vain sen itsensä lonkkakuvaustuloksen perusteella. Lievimmän asteisella lonkkavialla ei välttämättä ole koiran elämän eikä sen kanssa harrastamisen kannalta merkitystä, mutta jalostuskäyttöön ja ainakin jalostuskumppanin valintaan sen pitäisi vaikuttaa. Vakavammilla lonkkavioilla, D:llä ja sitä huonommilla saattaa olla merkitystä myös koiran elämänlaatua huonontavasti ja harrastusmahdollisuuksia heikentävästi, varsinkin jos siihen liittyy nivelrikkoa.
1.1.2008 17 (32) Valmis 4.3.1.1 Tilanne muissa pohjoismaissa Kuvissa 4.3.1.3 sekä 4.3.1.4 on esitetty Ruotsissa ja Norjassa kuvattujen dalmatiankoirien tulokset kuvausvuosittain. Nämä tilastot ovat vertailukelpoisia Suomen dalmatiankoirien kuvausvuosittain luokiteltuun lonkkakuvaustilastoon (4.3.1.1) Ruotsissa dalmatiankoirien lonkkakuvaus ei ole ollut pakollinen, ja lonkkakuvaus on yleistynyt vasta 2000-luvulla. Ruotsin dalmatiankoirayhdistys ei aseta vaatimuksia dalmatiankoirien lonkille, mutta pentuvälityksessä informoidaan, mikäli pentueen vanhemmilla on terveestä poikkeavat lonkat Ruotsissa kuvattujen koirien määrät paria viime vuotta lukuunottamatta ovat Suomea pienempiä, eivätkä välttämättä anna todellista kuvaa lonkkavikatilanteesta. Lonkkavikaprosentti Ruotsissa on kuitenkin pysytellyt huomattavasti Suomea alhaisempana, enimmäkseen alle kymmenen. Dalmatiankoirien lonkat, Ruotsi % Kuvatuista Kuvausvuosi Kuvat A B C D A B C D C+D 2000 34 27 5 2 0 79 % 15 % 6 % 0 % 6 % 2001 45 26 11 8 0 58 % 24 % 18 % 0 % 18 % 2002 35 16 15 4 0 46 % 43 % 11 % 0 % 11 % 2003 56 29 22 4 1 52 % 39 % 7 % 2 % 9 % 2004 55 36 15 4 0 65 % 27 % 7 % 0 % 7 % 2005 72 42 25 3 2 58 % 35 % 4 % 3 % 7 % yhteensä 297 176 93 25 3 59 % 31 % 8 % 1 % 9 % kuva 4.3.1.3 Ruotsissa kuvattujen dalmatiankoirien lonkkatulokset ja lonkkavikaprosentti Norjassa dalmatiankoiria on kuvattu pitkään, ja siellä C- tai huonommat lonkat omaavan koiran käyttö jalostukseen on ollut hyvin harvinaista. Norjan dalmatiankoirayhdistyksen suositusperiaate on, että vain tervelonkkaisia koiria käytetään jalostukseen ja yhdistyksen pentuvälitykseen pääsevät vain tervelonkkaisten vanhempien pentueet. Norjassa kuvattuja koiria viimeisen viiden vuoden aikana on ollut suunnilleen saman verran tai vähän enemmän kuin Suomessa. Lonkkavikaprosentti sielläkin on huomattavasti Suomea alhaisempi, alle kahdenkymmenen prosentin. Norjassa on löytynyt kaksi E-lonkkaista koiraa, mitä Ruotsissa vielä ei ole tapahtunut. Dalmatiankoirien lonkat, Norja % Kuvatuista Kuvausvuosi Kuvattu A B C D E A B C D E C+D+E 2000 66 38 24 4 0 1 58 % 36 % 6 % 0 % 3 % 9 % 2001 92 54 25 10 3 0 59 % 27 % 11 % 3 % 0 % 14 % 2002 77 46 18 10 3 0 60 % 23 % 13 % 4 % 0 % 17 % 2003 91 61 20 6 4 1 67 % 22 % 7 % 4 % 2 % 13 % 2004 79 50 13 12 4 0 63 % 16 % 15 % 5 % 0 % 20 % 2005 74 58 7 7 2 0 78 % 9 % 9 % 3 % 0 % 12 % yhteensä 479 307 107 49 16 2 64 % 22 % 10 % 3 % 1 % 14 % kuva 4.3.1.4 Norjassa kuvattujen dalmatiankoirien lonkkatulokset ja lonkkavikaprosentti
1.1.2008 18 (32) Valmis 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut sairaudet 4.3.2.1 Ennen luovutusikää havaittavat Kuurous Kuurous on yleisin dalmatiankoirilla ennen luovutusikää havaittava sairaus. Se on rotuun kuuluva, valkoiseen värin liittyvä, perinnöllinen ongelma. Pentu on syntyessään kuuro tai menettää kuulonsa ensimmäisten elinviikkojen aikana. Kuurous voi olla molemminpuolista tai toispuoleista. Molemminpuolisesti kuurot pennut suositellaan lopetettavaksi ennen luovutusikää. Suurin osa kasvattajista pystyy erottamaan täysin kuurot pennut äänelle ehdollistamalla ja pentuja riittävästi tarkkailemalla. Myös BAER testiä voidaan käyttää kuurojen löytämiseen. Toispuoleisesti kuulevat koirat voidaan löytää vain BAER testien avulla. Ne pystyvät elämään normaalia elämää, mutta asia on syytä ottaa huomioon mahdollista jalostuskäyttöä arvioitaessa. Suomessa ei ole rajoituksia toispuoleisesti kuulevien dalmatiankoirien jalostuskäytölle, vaikka monissa muissa maissa (esim. Saksa) jalostukseen käytetään vain molemmilla korvillaan kuulevia yksilöitä. Käyttörajoituksilla ei näissä maissa kuitenkaan ole pystytty pääsemään eroon kuuroudesta. Kuuroutta ja sen periytymistä dalmatiankoirilla on tutkittu monissa maissa, eniten ja pisimpään USA:ssa, ja sen on todettu olevan yhteydessä puutteelliseen pigmenttiin ja siniseen silmien väriin. Suomessa kuuroutta on tutkinut ELL Suvi Pohjola-Stenroos (lähde 8), ja tutkimustulokset hänenkin artikkelissaan ovat peräisin USA:ssa tehdyistä tutkimuksista. Monissa tutkimuksissa on todettu, että sinisilmäiset koirat ovat muita useammin kuuroja tai toispuoleisesti kuuroja, ja periyttävät kuuroutta muita enemmän. Tällä on merkityssä eniten USA:ssa, jossa myös sinisilmäisiä dalmatiankoiria käytetään jalostukseen. Suomessa, kuten FCI maissa muutenkin, sinisilmäisiä dalmatiankoiria ei yleensä käytetä jalostukseen. Myös kuurouden suhteen tilanne on Suomessa melko hyvä. Liitteessä 5 on esitetty Suomen dalmatiankoirien BAER testitulokset vuosilta 2002-2006. Ne eivät kuitenkaan anna luotettavaa kuvaa dalmatiankoirien kuulostatuksesta, koska testattujen koirien määrä on pieni. Vain osa kasvattajista BAER-testaa jalostuskoirat ja/tai pentueensa. Useimmiten kuurot pennut löydetään ja lopetetaan jo ennen suositeltua ikää BAER-testeille (6 viikkoa), eivätkä ne päädy BAERtestitilastoihin. Muita pikkupentuna havaittavia Dalmatiankoiran pennuilla esiintyy yksittäistapauksina erilaisia vikoja ja sairauksia. Niiden esiintyminen on sen verran harvinaista, ettei niitä voida pitää erityisesti rotuun kuuluvina ongelmina Napatyrä: Lieviä napatyriä havaitaan satunnaisesti pentueissa. Useimmat ovat lieviä, eivätkä vaadi operointia. Napatyrän vuoksi operoitua koiraa ei pitäisi käyttää jalostukseen.
1.1.2008 19 (32) Valmis Entropium: Pennuilla havaitaan joskus silmäluomen sisäänpäin kiertymistä. Vika on korjattavissa pienellä leikkauksella eikä haittaa koiran elämää, mutta entropiumin takia leikattua koiraa ei pitäisi käyttää jalostukseen, eikä se saa osallistua näyttelyyn. Ruokatorven laajentuma: Ruokatorven laajentumaa on tiedossa yksittäistapauksia. Useimmiten ruokatorven laajentumasta kärsivä pentu ei ole elinkelpoinen ja lopetetaan. Lievissä tapauksissa vaiva saattaa helpottaa pennun varttuessa ja koira pystyy elämän normaalisti. Tällaisen koiran jalostuskäyttö ei kuitenkaan ole suotavaa. Kitalakihalkio: Kitalakihalkiota on esiintynyt harvakseltaan joissain pentueissa, ja pennut on lopetettu ensimmäisen elinviikkojen aikana. Häntämutka: Lieviä häntämutkia esiintyy rodussa jonkin verran, eikä kaikkia niitä välttämättä edes havaita. Vakavat häntämutkat ovat rodussa harvinaisia. Häntämutkaisella koiralla saattaa kuitenkin itsellään olla muutoksia myös selkärangassa tai se voi saada niistä kärsiviä jälkeläisiä, joten sen mahdollista jalostuskäyttöä on syytä harkita tarkkaan Kivesvikaisuus: Kivesvikaa on esiintynyt yksittäistapauksina, se on kuitenkin harvinainen rodussa. 4.3.2.2 Myöhemmin havaittavat Iho- ja turkkiongelmat Dalmatiankoirat ovat alttiita erilaisille iho- ja turkkiongelmille, jotka vaihtelevat vähäisistä kosmeettisista haitoista lääkitystä vaativiin tulehduksiin tai kutinoihin. Kaikkiin iho- tai turkkivaivoihin ei löydy selvää syytä. Usein vähäiset ongelmat liittyvät koiran nuoruuteen ja häviävät osittain iän myötä tai omistajan löytäessä koiralle sopivan ruokavalion. Runsasproteiininen ruoka saattaa aiheuttaa helposti iho-ongelmia dalmatiankoirille. Runsasproteiininen ruoka ei muutenkaan ole suositeltavaa dalmatiankoirille niiden uraattikidetaipumuksen vuoksi. Proteiineista parhaiten siedettyjä tuntuvat olevan vaaleat lihat, kuten kana, ankka ja kalkkuna. Vuonna 2006 aloitettuun dalmatiankoirien terveyskartoitukseen saatujen vastauksien mukaan 15-20 %:lla alle 3-vuotiaista dalmatiankoirista on esiintynyt ihottumia tai korvatulehduksia, jotka ovat jääneet iän myötä pois. Satunnaisia kutinoita, korvatulehduksia tai tassujen nuolemisia esiintyy kyselyn mukaan yli 20 %:lla dalmatiankoirista. Jatkuvat tai vuosittaiset ongelmat ovat kuitenkin harvinaisia. Vain 5-10 %:ssa vastauksista raportoitiin jatkuvista tai vuosittaisista korva-, tassu-, ihottumatai kutinaongelmista. Allergiat ja atopiat Dalmatiankoirat ovat alttiita allergioille ja atopioille. Allergiassa elimistö herkistyy erilaisille aineille joko suun, ihon tai hengityksen kautta. Allergia voi ilmetä ruoka-ainetai kosketusallergiana tai atopiana. Atopiassa elimistö on herkistynyt erilaisille
1.1.2008 20 (32) Valmis ympäristöallergeeneille, esim. pölyille, jotka pääsevät elimistöön hengitysteiden kautta. Allerginen reaktio on elimistön yliherkkyysreaktio. Usein allergiaoireet ilmenevät ihon punoituksena ja kutinana erityisesti taipeissa, kainaloissa, vatsassa, varpaiden väleissä ja hännänjuuressa. Koirilla voi esiintyä karvanlähtöä, korvatulehduksia tai ihottumia. Allergiseen reagointiin voi myös liittyä mahalaukun ja suoliston ärsytystä, nenän limakalvojen turvotusta, erilaisia silmäoireita, kuten tulehduksia ja punotusta sekä aivastelua. Allergisen reagoinnin syyn selvittäminen on usein vaikeaa, koska sekä ruokaaineallergian että atopian oireet voivat olla hyvin samanlaisia. Ruoka-aineallergiaa voidaan selvittää eliminaatiodieetin avulla, jolloin koiraa ruokitaan alkuun vain yhdellä hiilihydraatti- ja proteiinilähteellä esim. perunalla ja peuralla. Tähän ruokavalioon lisätään sitten pikkuhiljaa muita ruoka-aineita ja pyritään näin löytämään ne aineet, joita koira voi turvallisesti syödä. Atopian selvittämiseksi on käytössä sekä veri- että ihotestejä, joilla pyritään löytämään ne allergeenit, joille koira on herkistynyt. Atopian hoito on hankalaa, koska useimpia allergeenejä on lähes mahdotonta välttää, kuten erilaisia siitepölyjä, homesienten itiöitä tai huonepölyjä. Hoitona käytetään kortisoni- ja antihistamiinilääkitystä, rasvahappoja ja siedätyshoitoa sekä antibioottia tulehduksen hoitoon. Allergian diagnosointi on vaikeaa ja usein myös kallista, eikä läheskään kaikkia dalmatiankoirien iho- tai turkkiongelmia diagnosoida allergioiksi. Koska allergiataipumusta pidetään voimakkaasti periytyvänä, selvästi allergista tai atooppista yksilöä ei pitäisi käyttää jalostukseen. Ihmisistä tehtyjen tutkimusten mukaan jälkeläisellä on 75-100% riski sairastua allergiaan, jos molemmat vanhemmat ovat allergisia. Jos toinen vanhemmista on allerginen, jälkeläisen riski sairastua on 50-75%. Täysin terveiden vanhempienkin jälkeläisten riski sairastua allergiaan on jopa 25%. Korvatulehdukset Dalmatiankoirilla esiintyy jonkin verran korvatulehduksia. Osalla koirista näitä esiintyy vain pentuaikana ja oireilu loppuu koiran aikuistuessa. Vuonna 2006 aloitetun dalmatiankoirien terveyskartoituksen mukaan yli 20% dalmatiankoirista sairastaa ainakin satunnaisesti korvatulehduksia. Jatkuvia ongelmia on kuitenkin vain reilulla 5 %. Korvaongelmien vakavuus vaihtelee muutamista tulehduksista vuodessa krooniseen esiintymiseen, joka vaatii lähes jatkuvaa lääkitystä. Usein oireilun syynä on hiivan aiheuttama tulehdus, mutta myös bakteerit voivat aiheuttaa tulehduksia. Osaan oireilusta voidaan osoittaa selvä syy, atopia tai allergia, mutta aina selvää syytä ei löydy. Joskus selitystä joudutaan etsimään esim. ahtaasta korvakäytävästä tai luppakorvista, jolloin korvakäytävä ei pääse tuulettumaan. Ongelman vakavuudesta ja toistuvuudesta riippuu, miten korvatulehduksia sairastaneitten koirien jalostuskäyttöön pitäisi suhtautua. Karvatupen tulehdus Dalmatiankoirien yleisin turkkiongelma on karvatupentulehdus. Karvatupentulehdukset ovat usein nuorten koirien ja erityisesti uroksien ongelma. Karvatupentulehdusta esiintyy eniten pään ja selän alueella, mutta pahimmillaan se voi levitä muuallekin kuten kylkiin ja raajoihin. Karvatupentulehdus ei yleensä vaivaa koiraa eli se ei kutise.
1.1.2008 21 (32) Valmis Mikäli karvatupentulehdukseen liittyy kutinaa tai muita tulehduksia, on syytä epäillä allergiaa tulehduksen aiheuttajaksi. Rajoitetulla, pienellä alueella esiintyvä karvatupentulehdus ei vaadi mitään erityistä hoitoa, vaan paranee ajan myötä. Paranemista voi kuitenkin edistää rasvahappolisillä. Jos tulehdus leviää laajalle alueelle, saattaa pitkä antibioottikuuri olla tarpeen. Furunkuloosi Pinnallisen karvatupentulehduksen lisäksi dalmatiankoirilla esiintyy joskus myös syvää ihotulehdusta eli furunkuloosia. Furunkuloosi ilmenee useimmiten varpaidenvälien märkäpaiseina. Furunkuloosin syytä on vaikea löytää. Joskus taustalta paljastuu jokin allergia, mutta varsinaista syytä oireiluun ei aina löydy. Furunkuloosin hoito on hankalaa, koska kerran puhjettuaan se helposti kroonistuu. Hoitona käytetään antibioottikuureja, kortisonia, antiseptisia pesuja sekä erilaisia voiteita. Uraattikiteet ja kivet Virtsakivistä ja kiteistä uraattikiteet ja kivet ovat rodulle tyypillinen ongelma, johtuen dalmatiankoiran muista roduista poikkeavasta aineenvaihdunnasta. Erityisesti uroskoirilla uraattikivet voivat virtsateiden rakenteen takia johtaa akuuttiin, hengenvaaralliseen tukokseen, nartuilla nämä tilat ovat harvinaisempia. Proteiinipitoinen ruokavalio lisää riskiä uraattikiteiden muodostumiseen, ja erilaiset runsaasti proteiinia sisältävät aktiiviruoat ovat dalmatiankoirille sopimattomia. Vuonna 2006 tehdyn terveyskartoituksen perusteella 9 prosentilla dalmatiankoirista on ollut yksittäisiä tai nuoruusiän uraattikideongelmia. Vain 3 prosentilla vastanneista on ollut jatkuvia ongelmia. Uraattikiteiden muodostumista voidaan ehkäistä ennalta ruokkimalla dalmatiankoirat vähäpuriinisella ruoalla ja välttämällä sisäelinten käyttöä ruokinnassa. Dalmatiankoiran ruokaan kannattaa lisätä runsaasti nestettä, mikä laimentaa virtsaa ja siten ehkäisee kiteiden muodostumista. Uraattikidevaivoista kärsivät voidaan useimmiten hoitaa kuntoon dieettiruoalla ja allopuriini lääkityksellä. Joissain tapauksissa saatetaan kuitenkin joutua turvautumaan myös leikkaukseen. Uraattikidesakkaa saattaa löytyä dalmatiankoiran virtsasta, vaikkei koiralla olisi minkäänlaisia oireita kuten virtsaamisvaivoja, tulehduksia ym. Sakan määrä voi myös vaihdella samalla koiralla eri aikoina. Hoitotoimiin on syytä ryhtyä vasta oireilevilla koirilla sekä sellaisilla jolta löytyy myös kiviä. Koiria, joilla esiintyy jatkuvasti tai toistuvasti uraattikideongelmia ei pitäisi käyttää jalostukseen. ARDS Perinnöllinen ARDS eli nuorten dalmatiankoirien hengitysvaikeusoireyhtymä (liitteet 1 ja 2) on koirissa diagnosoitu ainoastaan dalmatiankoirilla. ARDS:ään sairastuneet koirat saavat hengitysvaikeuksia 4 kk 1 vuoden iässä ja sairaus pahenee ja johtaa aina koiran kuolemaan tai lopetukseen. ARDS on diagnosoitu Suomessa 17 tapausta 6 pentueessa vuosina 1987-1997 ja Tanskassa 1 tapaus 1992. Sairauden oletetaan olevan autosomalisesti resessiivisesti periytyvä, ja kaikkein tapausten taustalta, molempien vanhempien sukutaulusta, on löytynyt sama koira O Soul Escada.
1.1.2008 22 (32) Valmis ARDS:ää vastaan on taisteltu erilaisilla jalostussuosituksilla, ja niiden noudattamisen ansiosta ei vuoden 1997 jälkeen ole uusia tapauksia ilmennyt. Voimassaolevien jalostussuositusten mukaan koiria, joista ARDS:n periyttäjään on vähemmänkuin 6 sukupolvea, ei suositella käytettäväksi jalostukseen. Epilepsia Epilepsiatapauksia on tiedossa melko vähän, ja useimmiten ne ovat olleet yksittäistapauksia, ainoita lähisuvussaan. Epilepsiaa on kuitenkin esiintynyt myös useammissa samansukuisissa koirissa (sisarukset/puolisisarukset, saman koiran jälkeläiset useammassa pentueessa), mikä jo viittaa perinnölliseen muotoon sairaudesta. Suurin osa epilepsiadiagnooseista on tehty nuorilla koirilla 1 5 v., eikä kohtauksien aiheuttajaksi ole löytynyt selkeää syytä, jolloin sairaus on diagnosoitu idiopaattiseksi epilepsiaksi. Joitain diagnooseja on tehty myös vanhoille, yli 8 vuoden ikäisille koirille, jolloin sitä on pidetty ikääntymiseen liittyvänä oireiluna. Epileptikkoa ei pidä käyttää jalostukseen ja epilepsian esiintyminen koiran sukulaisissa on syytä ottaa huomioon mahdollista koiran jalostuskäyttöä arvioitaessa. Hypotyreoosi Kilpirauhasen vajaatoimintaa on tiedossa yksittäistapauksina. Diagnosoidut koirat hoidetaan säännöllisellä tyroksiinilääkityksellä ja ne elävät täysin normaalia elämää. Hypotyreoosi voi oireilla erilaisilla ja epämääräisillä tavoilla eikä harvinaisempia oireita aina välttämättä yhdistetä hypotyreoosiin. OD (kyynärpää, olkanivel) Tiedossa on yksittäisiä kyynärpään tai olkanivelen takia operoituja koiria, eikä tapauksia voi pitää tiettyyn sukuun liittyvinä. Osa omistajista kuvauttaa koiriltaan myös kyynärnivelet, näistä suurin osa on ollut terveitä (0). Kyynärnivelten kuvaustuloksille ei ole jalostusrajoituksia, mutta nykyistä runsaampi kyynärnivelten kuvaaminen olisi suositeltavaa. OD:n takia operoituja koiria ei pitäisi käyttää jalostukseen. Muita yksittäistapauksina esiintyviä sairauksia Maksa- ja munuaissairaudet ovat dalmatiankoirilla harvinaisia, mutta jotain tapauksia on esiintynyt. Sikaripunkkia on esiintynyt yksittäisissä pentueissa, mutta se on harvinainen. Syövät ovat dalmatiankoirilla harvinaisia, ja tiedossa olevat tapaukset ovat yleensä olleet vanhemmilla koirilla. Selkäoireita on ollut 13 prosentilla vuonna 2006 terveyskyselyyn vastanneiden koirista. Niistä osa oli ikään liittyviä silloittumia tai lihasperäisiä vaivoja. Joukossa oli myös muutama välilevyongelma ja spondyloositapaus nuorella koiralla. 4.3.3 Muissa maissa esiintyneet sairaudet