Suomen kromfohrländer ry Kromfohrländerin rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma 2014-2018 SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 14.10.2014
Sisällysluettelo 1. YHTEENVETO...3 2. RODUN TAUSTA...4 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA...5 4. RODUN NYKYTILANNE...6 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja...6 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet...18 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun tarkoituksesta... 18 4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa... 18 4.2.3 Käyttö- ja koeominaisuudet... 21 4.2.5 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista... 26 4.3. Terveys ja lisääntyminen...26 4.3.1 PEVISA- ohjelmaan sisällytetyt sairaudet... 26 4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet... 26 Epilepsia... 28 Silmäsairaudet... 29 Digitaalinen hyperkeratoosi (DH)... 33 Autoimmuunisairaudet... 34 Allergiat... 38 Sydänsairaudet... 39 Luuston ongelmat... 39 Virtsateiden ongelmat... 41 4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt... 42 4.3.4 Lisääntyminen... 44 4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet... 44 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä hyvinvointi- ja terveysongelmista... 44 4.4. Ulkomuoto...45 5. YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA...47 5.1 JTO 2006-2011: Rotuyhdistyksen tavoitteet ja keinot...48 5.1.1 JTO 2006-2011: Yleiset tavoitteet... 48 5.1.2 JTO 2006-2011: Geenipohjan laajuus... 48 5.1.3 JTO 2006-2011: Koiran terveys... 50 5.1.4 JTO 2006-2011: Ulkomuodolliset ominaisuudet... 51 5.1.5 JTO 2006-2011: Luonne... 52 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS...52 6.1 Jalostuksen tavoitteet...52 6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille...54 6.3 Rotujärjestön toimenpiteet...55 6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin...55 6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta...56 7. LÄHTEET...57 8. LIITTEET...57
1. YHTEENVETO Kromfohrländereitä on Suomessa viime vuosina rekisteröity 30-40 pentua vuosittain. Vuoden 2011 rekisteröintitilastoissa rotu oli sijalla 171. Nykyisestä kromfohrländerkannasta noin 350 koiraa on rotuyhdistyksen jäsenten (301) omistuksessa (jäsentiedot 25.9.2012). Kromfohrländereiden kasvatus tapahtuu kokonaan rotuyhdistyksen piirissä, mikä on erittäin arvokasta jalostuksen kannalta. Rodussa ei tarvitse kantaa huolta yhdistyksen ulkopuolella tapahtuvasta kasvatuksesta tai rekisteröimättömistä pentueista. Kasvattajien, harrastajien ja yhdistyksen välinen yhteistyö ja tiedonvaihto on toimivaa ja avointa. Rodulla esiintyviä perinnöllisiä sairauksia vastustetaan kasvattajien ja jalostusurosten omistajien vapaaehtoisuuden pohjalta ja tämä toimintatapa on osoittautunut toimivaksi. Tästä johtuen yhdistyksessä ei ole katsottu tarpeelliseksi liittyä PEVISA- ohjelmaan. Nämä olosuhteet antavat hyvän lähtökohdan jalostuksen haasteiden kohtaamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Yhdistyksen tavoitteena on säilyttää hyvä ja luottamuksellinen yhteistyö, joka on keskeinen tekijä tiedonkeruun, - käytön ja - välityksen onnistumisessa sekä kehittämisessä. Kromfohrländer on nuori ja lukumääräisesti pieni rotu. Suomessa on rekisteröity vuosien 1962 ja syksyn 2012 välillä 1014 kromfohrländeriä. Saksassa on saman vuoden kesään mennessä rekisteröity 4821 yksilöä. Suomalainen kanta edustanee vajaata viidennestä koko rodun olemassa olevasta kannasta. Ongelmana on pienelle rodulle tyypillinen jalostuspohjan kapeus ja kannan suuri sukusiitosaste. Perinnölliset sairaudet, joista merkittävimpinä mainittakoon harmaakaihi, epilepsia, hyperkeratoosi ja erilaisten autoimmuunisairauksien kirjo, kiusaavat koirakantaamme jalostusvalinnoin tapahtuvasta aktiivisesta vastustamisesta huolimatta. Geenipohjan laajentaminen ja sukusiitosasteen pienentäminen ovat tärkeimmät tavoitteet tulevaisuudessa rodun elinkelpoisuuden säilyttämiseksi. Tästä syystä rotuyhdistys kannustaa kasvattajia ulkomaalaisten mahdollisimman kaukaisten sukulaisten käyttöön jalostuksessa. Valitettavasti muiden maiden kromfohrländerit kärsivät samoista ongelmista, ja siksi on kartoitettu muitakin vaihtoehtoja rodun terveyden kohentamiseksi. Vuonna 2011 on käynnistetty aktiivinen pohjatyö geenipohjan laajentamiseksi roturisteytyks(i)en avulla. Jotta hankkeella saataisiin mahdollisimman suuri hyöty rodulle, rotuyhdistyksestä on konsultoitu useita ulkopuolisia asiantuntijatahoja. Geenipohjan laajentamiseksi keskusteluja on keskusteltu myös rotuunotosta. Suomessa kasvatetaan enimmäkseen rodun karkeakarvaista, parrallista muunnosta, joka on rodun alkuperäinen tyyppi. Ensimmäinen suomalainen sileäkarvaista muunnosta edustava kromfohrländerpentue syntyi syyskuussa 2012. Karkea- ja sileäkarvainen muunnos ovat rodun kotimaassa niin tiiviisti toisiinsa nivoutuneita, ettei geneettisen monimuotoisuuden lisääminen ole mahdollista karvatyyppien välisin muunnoksin. Edellisessä JTO:ssa asetetut tavoitteet ovat toteutuneet joiltain osin. Kasvatus on säilynyt rotuyhdistyksen piirissä ja asioista keskustellaan avoimesti. Terveyskyselyä ja pentuetilastoja on kehitetty tietojen tallentamiseksi, ja jäsenistöä ja kasvattajia kannustetaan vastaamaan niihin, jotta tilastot vastaisivat mahdollisimman hyvin todellisuutta. Luonne ja rakenne vastaavat asetettuja tavoitteita. Osa tavoitteista jäi kuitenkin toteutumatta. Terveystilanne on pysynyt ennallaan, vaikka pyrkimyksenä oli sen kohentaminen. Koiramäärän kasvattaminen ei myöskään onnistunut. Sukusiitosaste ei ole laskenut. 3
2. RODUN TAUSTA Kromfohrländerin syntymässä on suuri osuus sattumalla. Vuonna 1945 vaelsi puolinälkiintynyt ja likainen koira Kromfohrin alueen metsissä. Koira oli tiettävästi ollut amerikkalaisten sotilaiden lemmikkinä ja hypännyt kuorma- auton kyydistä. Rouva Ilse Schleifenbaum otti sen hoiviinsa. Hän pesi ja ruokki koiran. Lian alta paljastui griffoni, ranskalainen, karkeakarvainen seisoja. Vuoden 1905 ranskalaisessa griffonien vuosikirjassa on kuva uroksesta Zillo- Helmhof ja arvostelu: heti ensivaikutelma antaa kuvan ensiluokkaisesta... ruskealaikkuisesta, valkoisesta... koirasta. Gaelin kielellä griffon tarkoittaa karkeakarvaista. Griffon - tyyppisiä koiria oli tuohon aikaan laajalti eri kokomuunnoksina ympäri Ranskaa, mutta nykyisistä virallisista roduista ei mikään suoranaisesti vastaa tätä koiratyyppiä. Tästä koirasta tuli Peter, tai Ur- Peter eli esi- isä- Peter, joka oli ensiluokkainen kotikoira. Peter jäi historiaan kuitenkin vasta astuttuaan naapurin kettuterrierin Fiffin. Fiffin kerrotaan olleen paperiton ja mustavalkoinen kettuterrieri. Sen on kuvattu olleen samaa tyyppiä kuin koira jonka kuva on tullut tunnetuksi His master s voice - koirana. Astumisen seurauksena syntyi tuolloin 18- vuotiaalle Fifille pentueellinen valkovoittoisia pentuja, joilla oli kellertävän ruskeita laikkuja. Pentueen koosta ei ole tietoa, mutta kantakirjaan merkittiin vuonna 1947 numeroilla 03 ja 04 nartut Hexe vom Wellersberg ja Zottel vom Wellersberg Peterin ollessa kantakirjan koira numero 01 ja Fiffin 02. Viimeisen pentueen Fiffi sai rodun kantakirjan mukaan vuonna 1954, jolloin se olisi ollut jo 25- vuotias. Tästä pentueesta on kantakirjaan kirjattu uros Peter vom Wellersberg isän ollessa jälleen Ur- Peter. Ilse Schleiffenbaum tunnisti välittömästi jo ensimmäisen pentueen ainutlaatuisuuden. Koirat erosivat kaikista tunnetuista roduista ollen elegantteja, eloisia, keskikokoisia, uskollisia ja oppivaisia. Hän päätti luoda näistä koirista uuden rodun ja otti yhteyttä Otto Borneriin. Heistä muodostuikin oivallinen työpari: Ilse Schleifenbaum oli energinen taiteilijasielu ja Otto Borner intohimoinen koiraharrastaja, jolle oli kertynyt kokemusta jalostamisesta kanien ja kyyhkysten parissa. Borner osallistui myös Saksan kennelliiton uudelleen organisoimiseen sotien jälkeen ja hänen panoksensa rodun tunnustamiseen FCI:ssä jo vuonna 1955 on katsottava merkittäväksi. Ennen rodun tunnustamista FCI:ssä on rodun kantakirjaan merkitty vain Peter ja Fiffi sekä näiden jälkeläisiä. Vuonna 1960 rotuun otettiin narttu nimeltä Elfe, kantakirjan numero 23. Elfestä on tiedossa, että se on ollut valko- ruskea ja sen jälkeläisistä on kirjattu kantakirjaan vom Wellersbergin F- ja J- pentueet, yhteensä yhdeksän jälkeläistä. Lisäksi on oletettu, että se olisi ollut paperiton kettuterrieri, jonka taustalla oli jo ennestään kromfohrländerin geenejä. Tämän jälkeen kantakirjaan ei ole merkitty kannan ulkopuolisia yksilöitä, joille olisi kirjattu jälkeläisiä. Ainoa kantakoirista, joista on säilynyt (tai esitetty) kuva, on Peter. Vuonna 1962 Maria Åkerblom toi Saksasta Suomeen ensimmäisen kromfohrländerin, narttu Blaeki vom Lennebergin, joka oli astutettu Alex von Mazeppa- nimisellä uroksella. Blaeki synnytti kuusi pentua, jotka Åkerblomin kolmen muun saksantuonnin, uros Dirk vom Lennebergin ja narttujen Astrid von Mazeppan ja Nisba vom Wellersbergin, kanssa muodostivat tulevine pentuineen Suomen kormfohrländerkannan perustan. Vaikka rodun taustalla on mahdollisesti sekä metsästyskoiria että terrieritaustaa, rotu on kuitenkin luokiteltu seurakoiraksi eikä sillä muuta käyttötarkoitusta ole historiansa varrella ollut. Nykyisellään kromfohrländereitä on paljon mukana niin agility- kuin toko- harrastuksissakin ja nopeaoppinen ja vilkas rotu onkin näissä lajeissa osoittautunut erinomaiseksi. 4
Rodussa syntyneet pentueet ja pennut vuosina 2007-2013: Pentuemäärä Pentumäärä 2007 4 23 2008 5 46 2009 6 40 2010 5 37 2011 7 45 2012 5 40 2013 3 25 Suomessa on viimeisten 10 vuoden aikana toiminut 23 kromfohrländerkasvattajaa. Kasvattajista yhdeksän on kasvattanut vain yhden pentueen. Yli viisi pentuetta on kasvattanut vain viisi kasvattajaa (LIITE 1). 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Suomen kromfohrländeryhdistys on toiminut 35 vuotta jossain muodossa. 1976 perustettiin Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen kromfohrländeralajaosto. Vuonna 1997 perustettiin Kajaanissa Suomen kromfohrländer ry. Samana vuonna yhdistys hyväksyttiin myös Suomen Kennelliitto ry:n ja Suomen Seurakoirayhdistys ry:n jäseneksi. Yhdistys kuuluu myös Helsingin seudun kennelpiiriin sekä Suomen Agilityliittoon. Vuodesta 2000 alkaen on koirista kerätty keskitettyä terveystietoa. Suorien ja kasvattajien kautta saatujen tietojen perusteella suomalaisista koirista noin 80 % on terveystiedot tiedossa. Suomen kromfohrländer ry:n jäsenmäärä Suomen kromfohrländer ry:n jäsenmäärä on viimeisten viiden vuoden aikana pysynyt kutakuinkin samana ollen n. 250 jäsentä. Kasvattajilla on tapana liittää uudet pennunomistajat ensimmäiseksi vuodeksi yhdistyksen jäseniksi, joten pentumäärän vaihtelu miltei selittää jäsenmäärän vaihtelun. Vuoden 2011 lopussa jäsenistön omistuksessa oli hieman yli 300 kromfohrländeriä. Yhdistyksen jäsenmäärä viimeisen 5 vuoden aikana: 2009 235 jäsentä 2010 250 jäsentä 2011 276 jäsentä 2012 306 jäsentä 2013 299 jäsentä Jalostusyhteistyö muiden maiden kanssa Vuonna 2007 on tehty sopimus Saksan ja Suomen rotuyhdistysten välillä terveystietojen säännöllisestä vaihtamisesta. Saksan yhdistys ylläpitää jalostustietokantaa, johon on kirjattu kaikki Saksassa ja Sveitsissä syntyneet koirat sekä pääosa muissa maissa syntyneistä koirista. Saksan ja Sveitsin rotuyhdistykset lähettävät vuosittain aina tiettyinä vuosina syntyneille kromfohrländereille terveyskyselyn ja jokainen yli 10- vuotiaaksi elänyt koira saa kyselyn kuudesti elinaikanaan. Terveyskysely lähetetään yleensä n. 1200 koiralle ja 5
vastausprosentti siihen on n. 70. Terveystiedot on tallennettu myös tietokantaan, joka laskee koirien sukusiitosasteet, epilepsiaindeksit ja antaa sukupuut, joissa on isovanhempien jälkeläismäärät sekä kokonaisuudessaan että sairastuneiden jälkeläisten osalta. Saksan ja Sveitsin rotuyhdistykset tekevät jalostuksen osalta hyvin tiivistä yhteistyötä. Heidän jalostusta ohjaavista henkilöistään osa toimii aktiivisesti molemmissa yhdistyksissä. Jalostustarkastukset tehdään samalla mallilla, mutta pieniä eroavaisuuksia on tapausten tulkinnassa, esim. poikkeamisissa rotumääritelmästä. Sveitsissä ollaan suvaitsevaisempia esim. lievää säkäkorkeuden ylittämistä kohtaan. Terveystiedot kerätään keskitetysti ja jalostuksen tavoitteet asetetaan yhteisesti. Ruotsiin on perustettu rotuyhdistys vuonna 2009. Tanskassa on perusteilla yhdistys ja aloitellaan terveystietojen keskitettyä keräämistä ja terveyskriteereiden asettamista tehtäville pentueille. Yhdistyksemme on toimittanut terveyskyselynsä heidän kyselyidensä pohjaksi ja toivottavasti tulevaisuudessa järjestelmällinen, yhdistystason yhteistyö laajenee myös Pohjoismaihin. 4. RODUN NYKYTILANNE 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja Rekisteröinnit Kromfohrländereitä on rekisteröity maassamme rodun Suomeen saapumisesta vuodesta 1962 vuoden 2013 loppuun mennessä yhteensä 1136 koiraa (luku sisältää myös tuontikoirat). Rekisteröintimäärät ovat koko ajanjakson ajan vaihdelleet useimpina vuosina 20 ja 50 välillä. Yli 50 koiraa on rekisteröity vain kahdesti, vuonna 1972 55 ja vuonna 1979 56. Alle 20 koiran on rekisteröinneissä jääty 12 kertaa. Kromfohrländerin kulta- aika rekisteröintien valossa osuu 1960- luvun lopulle ja 1970- luvulle. 1980- luku ja 1990- luvun alkupuoli on ollut hiljaisempaa ja viimeisten kymmenen vuoden aikana on rodun kasvatus taas vilkastunut. Lukumääräisesti pienessä rodussa vaihtelu on suurta: rekisteröintien määrä ei ole nykyisinkään vakiintunut vaan heilahtelee vuosittain jopa useammilla kymmenillä. Pentueiden määrä on vaihdellut vuosina 2001-2013 3 8 pentueen välillä keskiarvon ollessa 5,3. Pentueita suunnitellaan enemmänkin, mutta monesti suunnitelmat jäävät toteutumatta mm. epäonnisten astutusyritysten vuoksi, mikä näkyy heti ko. vuoden rekisteröintimäärässä. 6
Taulukko 1. Rekisteröinnit Tarkasteltaessa kannan kokoa 12 vuoden syklissä on kuitenkin nähtävissä nouseva suunta. Jakson 2002-2013 rekisteröintejä on 14,5% enemmän verrattuna jakson 1994-2005 rekisteröinteihin. Yhdistyksen haasteena on pitää yllä ja vahvistaa kannan koon kasvua, sillä suurempi kanta antaa enemmän mahdollisuuksia jalostuksessa taisteltaessa geenipohjan kutistumista vastaan. Kannan kasvattamisen tulee kuitenkin olla suunniteltua ja harkittua ja pentueiden kasvatusta vain määrää silmällä pitäen on vältettävä. Kasvatustyö rodun piirissä Rodun kasvatus on luonteeltaan pienimuotoista kotikoirilla tapahtuvaa kasvatusta, aktiivisillakin kasvattajilla koirat ovat koti- ja harrastuskoiria ja koiria on korkeintaan pari kolme. Koska suurin osa kasvattajista on 1-2 pentueen kasvattajia, jalostukseen tulevat nartut valikoituvat sattumanvaraisesti. Pentueen kasvatus on täysin riippuvainen omistajan kiinnostuksesta teettää pentue perheen useasti ainoalla koiralla. Jalostuskelpoisia narttuja jää jalostuksen ulkopuolelle, koska omistaja ei kiinnostu kasvatuksesta. Myös uroskannasta jää jalostuksen ulkopuolelle jalostuskelpoisia koiria eri syistä (mm. nuoria uroksia kastroidaan nuoruusajan käytösongelmien vuoksi), minkä vuoksi jalostusyhdistelmien suunnittelu ja sopivan uroksen etsiminen nartulle ei ole helppoa. 7
Jalostuksen ohjaaminen Suomen kromforhländer ry toimii itsenäisesti jalostuksen ohjaamisessa. Sen jalostusta ohjaava elin on kasvattajakollegio, joka kerää terveystietoja sekä antaa ohjeita ja jakaa tietoa kasvattajille. Vähintään joka toinen vuosi järjestetään kasvattajapäivät. Suomen kromfohrländer ry on ollut mukana Hannes Lohen geenitutkimuksessa vuodesta 2006 lähtien. Vuoden 2014 keväällä veripankissa oli 280 kromfohrländerin verinäytteet, joista n. 50 on saksalaisista koirista. Yhdistys on teettänyt kromfohrländereistä 200 koiran DLA- kartoituksen, jonka lisäksi epilepsia-, HC- ja hyperkeratoosigeenejä on etsitty toistaiseksi tuloksetta. Kromfohrländer ei kuulu PEVISAan, mutta kaikki jalostukseen käytettävät koirat silmäpeilataan ja myös kaikki pennut silmätarkastetaan pentutarkastuksen yhteydessä. Rotuyhdistykseen kuulumattomia kasvattajia ei rodussamme ole, ja kaikki tekevät vapaaehtoisuuteen ja avoimeen keskusteluun pohjautuvaa yhteistyötä. Jalostuspohjan laajuus Koirien kokonaislukumäärä ei ratkaise jalostuspohjaa, todellisuudessa aidosti käytettävissä olevien koirien määrä on huomattavasti vähäisempi. Kun koiramäärästä vähennetään ulkomaille myydyt, kuolleet, sairaat ja kastroidut/steriloidut yksilöt sekä jo jalostukseen käytetyt yksilöt, teoriassa jalostuskäyttöön mahdollisia vielä käyttämättömiä koiria olisi n. 40 urosta ja samaten n. 40 narttua. Näistäkin osa on läheisesti sukua keskenään ja yhdistelmien muodostaminen on varsin haastavaa. Valitettavasti myös rodun kotimaassa Saksassa kannasta saadaan jalostuskäyttöön vain murto- osa rekisteröidyistä koirista. Saksassa ja Sveitsissä kaikkien jalostukseen käytettävien koirien tulee osallistua jalostustarkastukseen. Vuoden 2012 terveyskyselyssä, johon vastasi yli 1000 kromfohrländerin omistajaa, on n. 24% koirista ilmoitettu steriloiduiksi tai kastroiduiksi. Suomessa luku on samaa luokkaa, mutta ehkä hieman alempi. Paitsi kotimaassa, myös maailmanlaajuisesti kromfohrländerin suurin ongelma on koirien pieni lukumäärä ja korkeat sukusiitosasteet. 8
Taulukko 2. Vuosina 1997-2013 käytetyimmät jalostusurokset Kuten taulukko osoittaa, muutamia uroksia on käytetty jalostukseen yli kaksi kertaa, jolloin jälkeläislukumäärä on noussut melko korkeaksi. Kumulatiivinen prosenttiosuus näyttää, että kahden uroksen toisen polven jälkeläismäärä on peräti 61 pentua. Näitä uroksia on kaksi, Castra Regina s Almadin ja Kuemmel von der Holderheide, joka on isänä myös Kaihelin Viva Skyn pentueessa. Vaikka käytetyimpien urosten joukossa on useita tuontiuroksia, pienen rodun ongelma on, että niidenkin taustalta löytyy aina yhteisiä esivanhempia. Taulukossa ovat kaikki urokset, joita on aikavälillä käytetty useammin kuin kerran. 9
Taulukko 3. Vuosina 1997-2013 käytetyimmät jalostusnartut Kolmen nartun, Lurvendhalis Galadrielin, Sannariina Päivänsäteen ja Demians Befanan, jälkeläismäärä on 20 tai enemmän. Toisessa polvessa kahden nartun vaikutus korostuu vieläkin enemmän: Lurvendhalis Galadriel 56 jälkeläistä ja Demians Befana 47 jälkeläistä. Narttujen taulukko osoittaa, että täyssisaruksista jalostukseen on käytetty Sannariinan P- pentueen koiria Päivänsädettä ja sen veljeä Pelle Pelotonta, joka on myös Gennabell Lenore Laruen isä. Päivänsäde puolestaan on Krumme Furche Veni- Vidi- Vicin emä. Saman pentueen Pekko Poika on Demians Befanan isänisä. Tämän pentueen osuus on siis varsin korkea jalostuksessa. Castra Regina s Almadin, jonka osuus on käytetyimpien urosten joukossa varsin korkea, on myös kahden jalostukseen käytetyn nartun isä. Se on myös Minimaxin Wilman isänisä. Vaikka muutoin jalostusnartut ovat tasaisemmin lähtöisin eri pentueista, se ei kuitenkaan vähennä sitä ongelmaa, että ne ovat sukua toisilleen. Huolimatta siitä, että sukusiitosprosentit on yritetty pitää mahdollisimman alhaisina, narttujen taustoissa on paljon samoja koiria. Taulukossa esiintyvät kaikki nartut, joilla on aikavälillä yli 10 jälkeläistä. Ihannetilanteessa jalostukseen käytetään puolet syntyvistä koirista, tai pentuekoko huomioiden se rodun osuus, joka saadaan jakamalla luku 2 rodun keskimääräisellä pentuekoolla. Vuosien 2002 ja 2013 välillä syntyneistä pentueista on rekisteröity keskimäärin 6,8 pentua pentuetta kohden. Näin laskien kromfohrländereistä tulisi jalostukseen käyttää n. 30 %. Monimuotoisuutta turvaava rajoitus yksittäisen koiran elinikäiselle jälkeläismäärälle on pienilukuisissa roduissa 5 % ja suurilukuisissa 2-3 % suhteessa rodun neljän vuoden rekisteröinteihin. Toisen polven jälkeläisiä koiralla 10
saisi pienilukuisissa roduissa olla korkeintaan 10 % ja suurilukuisissa 4-6 % suhteessa neljän vuoden rekisteröinteihin. Kromfohrländereitä on vuosien 2002 ja 2013 välillä syntynyt vuosittain keskimäärin 35. Neljän vuoden rekisteröintimäärä on siten laskennallisesti 140, josta 5 % on 7. Näin ollen yhtä koiraa voisi käyttää jalostukseen vain kerran huomioiden, että tuo määrä toteutuu käytännössä yhdellä pentueella rodun suhteellisen suurten pentueiden vuoksi. Kromfohrländereillä nämä suositukset ovat ylittyneet selkeästi. Samoja yhdistelmiä ei rodussa pääsääntöisesti toisteta. Sama yhdistelmä on yksittäistapauksissa uusittu, jos ensimmäinen pentue on ollut kooltaan poikkeuksellisen pieni. Kaikkia pentueita ei valitettavasti saada tasaisesti jalostukseen, vaan tietyt pentueet korostuvat. Käytetyimpien urosten listassa korostuvat tuontiurokset. Populaation jakautuminen eri linjoihin Suomessa ei koirakannassa ole erotettavissa eri linjoja vaan koko populaatio muodostaa Suomen linjan. Ruotsin koirakanta perustuu Suomesta vietyihin koiriin ja on siten käytännössä suomalaiseen koirakantaan kuuluva. Ruotsalaisten koirien käytön hyöty geenipohjan laajentamiseen on siten samaa luokkaa kuin suomalaisten koirien jalostuskäyttö. Saksasta tuotujen koirien taustaltakin löytyy usein Suomesta sinne vietyjä koiria tai saksalaisia koiria, jotka jo ennestään vaikuttavat myös Suomen kantaan. Suurin hyöty populaatiollemme olisi, mikäli jalostuskäyttöön saataisiin sellaisia ulkomaisia koiria, jotka ovat taustoiltaan riittävän erilaisia kuin omamme. Tosin kun rotu on nuori, voidaan jokainen yksilö hyvinkin johtaa kanta- Peteriin ja Fiffiin noin 15-20 sukupolvea taaksepäin menemällä. Suomen kanta käsittää vuoden 2013 tilastojen mukaan n. 400 koiraa. Saksassa on yli 2000 elossa olevaa kromfohrländeriä (pentuja syntyy n. 200 vuodessa), Sveitsissä elossa olevia ländereitä on n. 550 ja Ruotsissa n. 200. Sekä Hollannissa että Tanskassa on n. 75-100 kromfohrländeriä ja Itävallassa, Norjassa ja USA:ssa ovat ensimmäiset kasvattajat aloittamassa kasvatustyötään. Isossa- Britanniassa on yksi aktiivinen kasvattaja, mutta toistaiseksi rotu ei ole maan kennelliiton tunnustama. Jalostuspohjan rakenne Kromfohrländer on kantakirjan mukaan lähtöisin alkujaan kolmesta koirasta. Hannes Lohen ryhmä on löytänyt rodulta 5 erilaista DLA- haplotyyppiä, mikä onkin yhtä haplotyyppiä vaille maksimimäärä, joka rodulta voi kantakirjan valossa löytyä. Tällä hetkellä tutkittuja koiria on n. 200, mutta haplotyyppien lukumäärään sillä ei ole ollut vaikutusta. Kromfohrländerin MHC- haplotyyppien lukumäärä Tutkittuja koiria Keskimäärin alleeleja / geeni Haplotyyppien lukumäärä Yleisimpien haplotyyppien lkm (>75 % populaatiosta) 40 kpl 4,3 5 3 Populaatiogenetiikan sanastoa MHC DLA (Major Histocompatibility Complex) -alueen geenejä, jotka sijaitsevat DLA:ssa (Dog leukocyte antigen) kromosomin geenialue, joka vastaa suurelta osin elimistön kyvystä puolustautua ulkoisia uhkia (bakteerit, virukset, parasiitit ym) vastaan sekä 11
Alleeli Homotsyotia Heterotsygotia Haplotyyppi Mikrosatelliittimarkkeri omien kudosten tunnistamisesta, jotta niitä ei hyljitä (mikä reaktio tapahtuu autoimmuunitaudeissa). tietyn geenilokuksen (lokus: geenin paikka kromosomissa) erilaisia geenivaihtoehtoja populaatiossa voi olla useita kullakin yksilöllä vain kaksi (yksi kummaltakin vanhemmalta) Yksilö on perinyt saman alleelin molemmilta vanhemmiltaan (samaperintäinen) Yksilö on perinyt eri alleelit vanhemmiltaan (eriperintäinen) Jono järjestettyjä alleelipareja DNA:n toistojaksoja, jotka koostuvat usein kahden emäksen toistoista, esim. CACACA. Saman mikrosatelliitin eri alleelit eroavat toisistaan toistojen määrän suhteen, eli alleelit ovat eripituisia. Mikrosatelliitit eivät koodaa ainuttakaan geenituotetta, eikä niillä siis ole yhteyksiä immuunipuolustukseen. Ne ovat eliön kannalta todennäköisesti melko turhia ja syntyvät, muuttuvat ja säilyvät populaatiossa sattuman kautta. Päinvastoin kuin MHC- geeneihin, luonnon- valinnan ei oleteta vaikuttavan mikrosatelliittien monimuotoisuuteen. Niiden monimuotoisuuteen vaikuttavat pääasiassa vain populaatiokoon muutokset tai jalostustottumukset, kuten sukusiitoksen määrä. Tästä johtuen mikrosatelliitteja käytetään paljon eri lajien ja myös koirarotujen perinnöllisen muuntelun tutkimiseen. Lisäksi niitä käytetään muun muassa isyys- testaukseen, koska jokaisen yksilön mikrosatelliiteista muodostuva geneettinen sormenjälki on erilainen. (Niskanen 2009) Taulukko 4. Kromfohrländerin MHC- haplotyypit ja haplotyyppien esiintymisfrekvenssit Suomen populaatiossa sekä glateilla Saksan populaatiossa (TULOKSIA KROMFOHRLÄNDEREIDEN DLA MONIMUOTOISUUSKARTOITUKSESTA, Lohen ryhmä 2009) Esiintymis- % Haplotyyppi DRB1 DQA1 DQB1 Suomi Saksa (glatti*) Krom1 01501 00601 02201 29,2 22,7 Krom2 10301 00101 00802 25,5 13,6 Krom3 01502 00601 02301 23,0 13,6 Krom4 07401 05011 00701 21,1 31,8 Krom5 00901 00101 08011 1,2 18,2 *Rodun sileäkarvainen muunnos, jollaisia Saksassa syntyneistä pentueista on noin viidennes. Suomessa ensimmäinen sileäkarvainen pentue syntyi syksyllä 2012. Kromfohrländereiden geneettinen heterotsygotia- aste Kromfohrländereiden mikrosatelliiteilla mitattu heterotsygotia- aste (46,2) on matala verrattuna 61 rodun keskiarvooon 62 (Leroy ym. 2009). DLA- geenien heterotsygotia- aste sen sijaan on monimuotoisempi havaitun heterotsygotia- asteen ollessa 80,5. DLA- alueen heterotsygotia- aste on kromfohrländerillä jopa korkeampi kuin 80 rodun keskiarvo 64 (Kennedy ym. 2007). Mikrosatelliitit heterotsygotia- asteet Kromfohrländereiden monimuotoisuutta on tutkittu mikrosatelliittimarkkerien avulla. Näin havaittu heterotsygotia- aste (Ho) ja tasapainotilanteessa odotettu heterotsygotia- aste (He) on esitetty alla sekä 20 mikrosatelliitin keskiarvon että DLA- haplotyyppien perusteella Niskanen (2009): Kromfohrländereillä 20 mikrosatelliitin keskiarvo (n=76) Ho 46,3 ja He 46,2 Kromfohrländereillä DLA- haplotyyppien perusteella (n=40) Ho 80,5 ja He 71,4 12
Selityksenä vaihtelun eroavaisuuksille eri geenialueilla pidetään MHC- geeneihin kohdistuvaa luonnonvalintaa, joka säilyttää heterotsygotiaa, vaikka sitä ei esiinny valinnan suhteen neutraaleissa mikrosatelliiteissa (Niskanen 2009). Tämä selittänee rodussa sen, että siinä on havaittu taustaan nähden hämmästyttävän suurta lisääntymiselinvoimaisuutta. Keskimääräinen pentuekoko on yli 6 ja astutukset ja synnytykset sujuvat pääsääntöisesti luonnollisesti. Rodun piirissä on perinteisestikin suosittu aktiivisesti luonnollista astuttamista eikä pakkoastuttamista tai keinosiementämistä. Keinosiementämistä pyritään tosin lisäämään Saksan, Suomen ja Sveitsin välillä maantieteellisistä syistä, mutta tällöinkin tulee kummankin osapuolen olla lisääntynyt ennestään luonnollisesti. Kromfohrländereiden sukusiitosaste Sukusiitoksessa uros ja narttu ovat toisilleen läheisempää sukua kuin serkukset. Sukusiitosaste tai - prosentti on todennäköisyys sille, että satunnaisesti valittu geenipari sisältää geenistä kaksi samaa alleelia (versiota), jotka ovat molemmat peräisin samalta esivanhemmalta. Saman esivanhemman tietty alleeli on siis tullut koiralle sekä isän että emän kautta. Tällainen geenipari on homotsygoottinen ja identtinen. Ilman sukusiitosta suurin osa yksilöiden geenipareista on heterotsygoottisia, jolloin haitalliset, resessiiviset alleelit pysyvät vallitsevan, normaalin alleelin peittäminä. Koiran sukusiitosaste on puolet sen vanhempien välisestä sukulaisuussuhteesta. Isä- tytär - parituksessa jälkeläisten sukusiitosaste on 25 %, puolisisarparituksessa 12,5 % ja serkusparituksessa 6,25 %. Sukusiitos vähentää heterotsygoottisten geeniparien osuutta jokaisessa sukupolvessa sukusiitosasteen verran, joten esimerkiksi puolisisarparituksessa jälkeläisten heterotsygotia vähenee 12,5 %. Myös todennäköisyys haitallisten resessiivisten ongelmien esiintuloon on puolisisarparituksessa 12,5 %. Koirilla myös kromfohrländerillä on rotuja muodostettaessa käytetty runsaasti sukusiitosta. Sukusiitoksella pyritään tuottamaan tasalaatuisia ja periyttämisvarmoja eläimiä. Jos huonot alleelit esiintyvät kaksinkertaisina sukusiitoksen ansiosta, niin mikseivät hyvätkin. Toisaalta sukusiitettykin eläin siirtää vain puolet perimästään jälkeläisilleen, jolloin edulliset homotsygoottiset alleeliyhdistelmät purkautuvat. Lisäksi jokainen yksilö kantaa perimässään useita haitallisia alleeleja, joiden todennäköisyys tulla esiin jälkeläisissä kasvaa sukusiitoksen myötä, joten turvallisia sukusiitosyhdistelmiä ei ole. Tutkimuksissa on todettu sukusiitoksen haittavaikutusten alkavan näkyä eläimen sukusiitosasteen ylittäessä 10 %. Silloin todennäköisyys hedelmällisyyden ja elinvoiman heikkenemiseen kasvaa, ja nähdään esimerkiksi lisääntymisvaikeuksia, pentukuolleisuuden nousua, pentujen epämuodostumia, vastustuskyvyn heikkenemistä sekä tulehdusalttiutta. Ilmiötä kutsutaan sukusiitostaantumaksi. Jos sukusiitosaste kasvaa hitaasti monen sukupolven aikana, haitat ovat pienemmät kuin nopeassa sukusiitoksessa, eli lähisukulaisten yhdistämisessä. Suomessa yhdistelmien viiden polven sukusiitosaste pyritään pitämään alle 6,25 %. Saksassa uutta sukusiitosasteen nousua pyritään hidastamaan siten, ettei vanhemmilla ole yhteisiä esivanhempia kolmessa polvessa. Koiranetin mukaan kromfohrländerin sukusiitosasteen vuosittainen keskiarvo on vuosien 1999 2010 aikana vaihdellut n. 1-14 % välillä. Vuosina 2007 2010 syntyneiden pentueiden sukusiitosasteen keskiarvo on ollut 7,29% Kennelliiton jalostustietokannan tilastojen mukaan. Vuosina 2003 2006 syntyneiden pentueiden sukusiitosasteiden keskiarvo oli 6,34%. Syntyneiden pentueiden keskimääräinen sukulaisuusaste on siis näiden ajanjaksojen välillä noussut 0,95%. Vuosina 1999 2002 syntyneiden pentueiden sukusiitosasteiden keskiarvo oli 10,09%. Seuraavaan sukupolveen nähden sukusiitosaste siis laski 3,75%. Kennelliiton tietokannassa tuontikoirien tiedot ulottuvat vain kolmeen sukupolveen asti, joten sukusiitosprosentit on laskettu puutteellisen sukupolvitiedon mukaan. Kyseessä on siis aliarvio todellisesta 13
tilanteesta. Esimerkiksi vuoden 2011 kuudesta pentueesta neljässä oli toinen vanhemmista tuontikoira. Saksan rotuyhdistyksen tietokanta laskee kaikille yksilöille sukusiitosasteet aina ensimmäisiin kromfohrländereihin asti. Näin laskettuna sukusiitosasteet ylittävät yleensä 50 %, mutta luku on huonosti vertailukelpoinen muiden rotujen lukemiin: harvalla rodulla on käytössään yhtä kattava suku- ja terveystietokanta. Vertailuun riittävä sukusiitosaste saadaan, kun se lasketaan viiden koirapolven mukaan. Sukutaulun tätä varhaisemmat koirat edustavat historiallista sukusiitoskerrointa, mikä ei ole merkitykseltään yhtä tärkeä. Suomessa rekisteröityjen pentueiden sukusiitosasteet laskettuina Saksan yhdistyksen ylläpitämästä jalostustietokannassa aina rodun perustajayksilöihin asti vaihtelevat vuosina 2007 2010 lukujen 49,76 ja 54,71 välillä. Vuosittaisten rekisteröintien keskiarvot vaihtelevat välillä 52,20 ja 52,49 kauden keskiarvon ollessa 52,32. Pentueiden keskikoko on tällä ajanjaksolla ollut 6,9 rekisteröintimäärien perusteella laskettuna. Edellisen nelivuotiskauden eli vuosina 2003 2006 Suomessa rekisteröityjen pentueiden rodun perustajayksilöihin asti lasketut sukusiitosasteet vaihtelivat 47,25 ja 53,45 välillä. Ajanjakson kokonaiskeskiarvo on 50,96 vuosittaisten keskiarvojen vaihdellessa 49,88 ja 52,03 välillä. Pentueiden keskikoko on 6,4. Aikavälillä 1999-2002 pentueiden keskikoko on ollut 6,0. Sukusiitosaste on ollut alimmillaan 46,01 ja korkeimmillaan 63,71. Aikavälin keskiarvo on 51,86. Kaikkein alimman sukusiitosasteen pentueessa pentuja on ollut 2. Aikavälin suurimmissa pentueissa, kahdessa 11 pennun pentueessa, sukusiitosasteet ovat olleet 49,01 ja 51,61. Suomalaisissa pentueissa ei ole ollut eroa pentuekoossa tai elinvoimaisuudessa riippumatta siitä onko uusi sukusiitosaste matalampi vai yli 10 %. 14
Taulukko 5. Jalostuspohja Vuositilasto - jalostuspohja Per vuosi 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 - pentueet 6 5 6 5 4 4 4 8 4 7 7 3 8 4 4 - jalostukseen käytetyt eri 6 5 6 5 3 3 3 6 4 7 6 3 7 4 4 urokset - jalostukseen käytetyt eri 6 5 6 5 4 4 4 8 4 7 7 3 8 4 4 nartut - isät/emät 1,00 1,00 1,00 1,00 0,75 0,75 0,75 0,75 1,00 1,00 0,86 1,00 0,88 1,00 1,00 - tehollinen 8 populaatio (67%) 7 (70%) 8 (67%) 7 (70%) 5 (62%) 5 (62%) 5 (62%) 10 (62%) 5 (62%) 9 (64%) 9 (64%) 4 (67%) 10 (62%) 5 (62%) - uroksista käytetty jalostukseen 0% 0% 0% 6% 33% 25% 17% 13% 17% 14% 24% 12% 17% 22% 55% - nartuista käytetty jalostukseen 0% 0% 5% 3% 45% 31% 22% 17% 19% 22% 22% 12% 15% 29% 29% Per sukupolvi (4 vuotta) - pentueet 22 20 19 17 20 20 23 26 21 25 22 19 19 14 14 - jalostukseen käytetyt eri 17 14 14 14 14 15 17 17 11 16 16 16 16 13 13 urokset - jalostukseen käytetyt eri 17 17 16 14 18 19 21 18 15 18 17 15 14 11 12 nartut - isät/emät 1,00 0,82 0,88 1,00 0,78 0,79 0,81 0,94 0,73 0,89 0,94 1,07 1,14 1,18 1,08 - tehollinen 23 populaatio (52%) 21 (52%) 20 (53%) 19 (56%) 22 (55%) 23 (57%) 26 (57%) 24 (46%) 18 (43%) 23 (46%) 22 (50%) 20 (53%) 19 (50%) 15 (54%) - uroksista käytetty jalostukseen 1% 8% 13% 19% 19% 17% 15% 17% 18% 18% 19% 25% 31% 33% 33% - nartuista käytetty jalostukseen 2% 9% 15% 20% 27% 22% 20% 20% 19% 18% 19% 21% 23% 28% 28% 5 (62%) 16 (57%) Tehollinen populaatiokoko Tehollinen populaatiokoko on laskennallinen arvio rodun perinnöllisestä monimuotoisuudesta. Rodun monimuotoisuutta voidaan arvioida myös molekyyligeneettisesti, esimerkiksi immuunijärjestelmää säätelevien DLA- haplotyyppien lukumäärän ja heterotsygotian perusteella. Tehollinen koko kertoo kuinka monen yksilön geeniversioita tietyssä rodussa tai kannassa on. Esimerkiksi lukema 50 tarkoittaa, että rodun perinnöllinen vaihtelu koostuu 50 eri koiran geeniversioista. Mitä pienempi tehollinen koko, sitä nopeammin rodun sisäinen sukulaisuus kasvaa, ja sukusiitoksen välttäminen vaikeutuu. Tehollinen koko arvioidaan aina sukupolvea kohden. Sukupolven pituus on seurakoirilla neljä ja käyttökoirilla viisi vuotta. Nyrkkisääntönä on, että tehollinen koko on enimmillään neljä kertaa jalostukseen käytettyjen, eri 15
sukuisten urosten lukumäärä. Paras tapa arvioida tehollista populaatiokokoa perustuu rodun keskimääräisen sukusiitosasteen kasvunopeuteen. Jos aineisto ei ole sukupuiltaan tarpeeksi täydellinen, voidaan käyttää jalostuskoirien lukumääriin perustuvaa laskentaa, joka on käytössä myös Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä Koiranetissä. Tämä antaa kuitenkin tehollisesta koosta suuren yliarvion, koska siinä oletetaan, etteivät jalostuskoirat ole toisilleen sukua ja että niillä on tasaiset jälkeläismäärät. Jos sukusiitosasteen kasvunopeuteen perustuva tehollinen koko on alle 50-100, rodusta häviää geeniversioita niin nopeasti, ettei luonto pysty tasapainottamaan tilannetta. Silloin on keskityttävä säilyttämään mahdollisimman monen yksilön geenejä käyttämällä niitä kertaalleen jalostukseen. Suomalaisten kromfohrländereiden sukusiitosaste on kasvanut vuosien 2003 2006 ja 2007 2010 välillä 0,76 % laskettuna aina rodun perustajayksilöihin asti. Tästä laskettuna rodun tehollinen populaatioko Ne = 1/(2DF), jossa DF = sukusiitosasteen kasvunopeus sukupolvea kohden, on Ne =1 / (2*0,0076) = 66. Sen sijaan edellisen ajanjakson 1999-2002 ja 2003-2006 välinen muutos on - 0,90 %. Kennelliiton jalostustietokannan mukaan vuosien 2000 ja 2011 välillä tehollinen populaatiokoko on vaihdellut välillä 18 ja 26. Kromfohrländerin tilanne on vaikea, sillä suomalaisten kromfohrländereiden tehollinen populaatiokoko on täysin riittämätön, laskettiin se millä tavalla tahansa, jotta saisimme ylläpidettyä edes kohtuullista monimuotoisuutta rodussa. Jalostuspohjan kannalta määrä on aivan liian vähäinen. Roturisteytysprojekti Keinot rodun geneettisen monimuotoisuuden parantamiseen ja samalla perinnöllisten sairauksien vähentämiseen populaation sisällä on tutkittu perusteellisesti. Koska näiden tavoitteiden saavuttaminen on osoittautunut varsin vaikeaksi, päätyi Suomen kromfohrländer ry kartoittamaan mahdollisuuksia roturisteytykseen. Keväällä 2011 lähestyimme ensimmäisen kerran Suomen Kennelliiton jalostustieteellistä toimikuntaa koskien roturisteytystä. Jotta Kennelliiton jalostustieteellisellä toimikunnalla olisi mahdollisimman selkeä ja luotettava käsitys ja riittävät taustatiedot rodun tilanteesta, esittelimme rodusta tehdyt terveyteen ja genetiikkaan liittyvät tieteelliset tutkimukset sekä rodun terveystilanteen tilan tilastojen valossa. Saimme roturisteytystä puoltavan vastauksen (JTT 2011/04). Tämän vastauksen pohjalta yhdistys alkoi tarkemmin tutkia roturisteytystä. Kesällä 2011 toteutettiin kasvattajille kysely, jossa kartoitettiin kasvattajien käsityksiä rodun tilanteesta ja jalostusmahdollisuuksia sekä halukkuutta osallistua mahdolliseen risteytysprojektiin. Syksyllä 2011 pidetyn, risteytyshankkeeseen keskittyneen, kaikille avoimen kasvattajapäivän aikana perustettiin erillinen roturisteytystyöryhmä, johon kasvattajakollegion lisäksi olivat vapaita osallistumaan myös rodun tulevaisuudesta kiinnostuneet harrastajat. Syksyllä avattiin myös kaikille avoin kysely, jossa rodusta kiinnostuneiden on mahdollista kertoa mielipiteensä ja ilmaista mahdollinen halukkuutensa hankkeeseen osallistumiseen. Alkuvuodesta 2012 järjestettiin roturisteytystapaaminen, jossa jäsenistölle kerrottiin roturisteytysryhmän työn tuloksista. Molempien kyselyiden ja tapaamisissa käytyjen keskustelujen perusteella voitiin yksiselitteisesti todeta, että rodun harrastajat ovat aktiivisia sekä laajasti kiinnostuneita ja halukkaita huolehtimaan rodun hyvinvoinnista. Rotuun sinänsä ollaan pääsääntöisesti hyvin tyytyväisiä, mutta roturisteytystä toivotaan laajemman jalostuspohjan ja terveyden turvaamiseksi. Sekä jäsen- että kasvattajakyselyissä on erityisesti korostettu luonteen merkitystä ja kromfohrländer halutaan säilyttää koirana, joka vastaa tulevaisuudessakin rotumääritelmässä esitettyä luonnehdintaa rodusta: Sopeutuvainen, oppivainen ja temperamenttinen seura- ja kotikoira, joka on hieman pidättyväinen vieraita kohtaan. Metsästysvietti on vähäinen. Aggressiivisuus ja arkuus eivät ole toivottavia. 16
Seuraavassa vaiheessa tutkittiin seuraavien nelja n rodun soveltuvuutta toiseksi osapuoleksi: tiibetinterrieri, parsonrusselinterrieri, keskikokoinen villakoira ja karkeakarvainen kettuterrieri. Rodun kantakoirista on vain yhdestä säilynyt kuva, eikä yksikään niistä tiettävästi ollut rekisteröity mihinkään muuhun rotuun. Yhdistelmässä, josta ensimmäiset kromfohrländerit syntyivät, oli isänä griffoni, ranskalainen, karkeakarvainen seisoja ja emänä kerrotaan olleen paperiton mustavalkoinen terrierinarttu. Sen on kuvattu olleen samaa tyyppia, jonka kuva on tullut tunnetuksi His master s voice - koirana. Tutkituista roduista parsonrusselinterrieri ja karkeakarvainen kettuterrieri lienevät lähinnä rodun kantakoiraa, mutta ne ovat molemmat metsästyskoirarotuja. Tiibetinterrieri ja villakoira kuuluvat kromfohrländerin tavoin ryhmään FCI9, seurakoirat. Nämä neljä rotua perusteluineen on esitetty jalostustieteelliselle toimikunnalle keväällä 2012. Vastauksessaan toimikunta toteaa, että mikä tahansa roduista on mahdollinen mutta risteytykseen käytettävät yksilöt on valittava todella tarkasti ja erityisesti luonteen kanssa pitäisi olla kriittisiä. Jalostustieteellinen toimikunta tukee roturisteytysprojektia esittämillämme ensisijaisilla tavoitteilla: terveys ja geneettinen monimuotoisuus sekä luonne (JTT 2012/2). Risteytyslupa Kesän 2012 aikana siirryttiin kartoittamaan sopivia yhdistelmiä ja valmistelemaan roturisteytystä käytännön tasolla. Lupahakemus ensimmäiselle yhdistelmälle ja laajemmalle risteytysprojektille esiteltiin Jalostustieteelliselle toimikunnalle elokuussa 2012. Jalostustieteellinen toimikunta puolsi hakemusta. Suomen Kennelliiton hallitus käsitteli hakemuksen kokouksessaan 13.9.2012 ja myönsi risteytysluvan seuraavin ehdoin: Hallitus päätti myo ntää luvan ensimmäiselle, yksilöidylle risteytykselle (musta keskikokoinen villakoira ja kromfohrländer- narttu). Yhdistelmästä syntyvät pennut rekisteröidään kromfohrländereiksi ER- rekisteriin. Hallitus päätti hyväksyä Suomen kromfohrländer ry:n risteytysprojektin ja valtuuttaa jalostustieteellisen toimikunnan hyväksymään projektin tulevat yhdistelmät, jotka toteutetaan vuoden 2017 loppuun mennessä. Jalostustieteellinen toimikunta hyväksyy risteytysprojektin yhdistelmät tapauskohtaisesti. Koska rotujärjestö ilmoittaa puoltavansa risteytysprojektia, ei projektin aikana toteutettavista yksittäisistä yhdistelmistä enää tarvitse pyytää rotujärjestön lausuntoa. Suomen kromfohrländer ry velvoitetaan tiedottamaan Kennelliitolle projektin tuloksista ja etenemisestä. Kennelliitto antaa projektin tiedoksi PKU:lle (Pohjoismainen Kennelunioni) ja FCI:lle. Toteuttaminen Ensimmäinen roturisteytysprojektin yhdistelmä syntyi tammikuussa 2013. Keväällä 2014 syntyivät seuraavat yhdistelmät: tiibetinterrieri ja kromfohrländer sekä parsonrusselinterrieri ja kromfohrländer. Jotta turvataan rodun säilyminen rotumääritelmän mukaisena niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin, tehdään projektin aikana risteytyksiä useamman rodun kanssa siten, että nämä tavoitteet saavutetaan. Itsestään selvää on, että roturisteytysprojektin rinnalla jatketaan työtä koko rodun terveyden eteen yhteistyössä sekä rodun kotimaan Saksan rotuyhdistyksen (Rassezuchtverein der Kromfohrländer e.v.) että Sveitsin rotuyhdistyksen (Schweizer Kromfohrländer- Club) kanssa ja sitä pyritään tiivistämään entisestään. 17
4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun tarkoituksesta Rotumääritelmän mukaan kromfohrländer kuuluu FCI:n ryhmään 9 eli seurakoirat eli rodun käyttötarkoitus on olla seurakoira. Käyttäytymisestä ja luonteesta rotumääritelmässä mainitaan seuraavaa: Sopeutuvainen, oppivainen ja temperamenttinen seura- ja kotikoira, joka on hieman pidättyväinen vieraita kohtaan. Metsästysvietti on vähäinen. Aggressiivisuus ja arkuus eivät ole toivottavia. 4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa Kromfohrländerillä on vanhastaan maine varsin temperamenttisena ja hankalana koirana. Nykyiset kromfohrländerit ovat kuitenkin yleensä varsin mukavia seura- ja harrastuskoiria sekä Suomessa että rodun kotimaassa Saksassa. Luonteen vaihtelu on suurempaa yksilö- kuin maiden välisellä tasolla. Rodulle tyypillisiä ominaisuuksia ovat älykkyys, oppivaisuus, eloisuus ja toimintahalu. Leimaa- antava piirre rodussa on myös uskollisuus ja syvä sitoutuminen omiin ihmisiin. Jos omat tutut ihmiset ovatkin kromfohrländereille suuren rakkauden kohteita, ne suhtautuvat yleensä tuntemattomiin ihmisiin vähintäänkin melko pidättyväisesti tai ovat suorastaan varautuneita vieraita kohtaan. Kromfohrländerille on niin ikään ominaista herkkyys, reaktiivisuus ja terävyys. Erityisesti uroskoirissa on yksilöitä, joilla on taipumusta aggressiivisuuteen muita uroksia kohtaan. Mikäli omistaja on tunnistanut nämä ominaisuudet koiraa hankkiessaan ja osannut kasvatuksessaan ottaa ne huomioon ja nähnyt vaivaa sosiaalistaakseen koiraa pennusta lähtien, on koirien elämä yleensä sujuvaa. Tyypillistä kromfohrländereille on vähäinen tai kokonaan puuttuva metsästysvietti, mistä syystä koirat irrallaankin ollessaan pysyvät melko hyvin omistajansa lähellä. Rodussa esiintyy myös arkoja ja huonohermoisia yksilöitä, jotka pyritään tunnistamaan ja joiden käyttämistä jalostukseen pyritään välttämään. Samaten jalostusvalinnoissa pyritään siihen, että rotu ei vaatisi kohtuutonta sosiaalistamista pentuna kasvaakseen yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi. Pyrkimyksenä jalostuksessa on säilyttää rodulle tyypillinen hillitty käytös ja pidättyväisyys vieraita kohtaan. Metsästysvietittömyyttä niin ikään pidetään suotavana ominaisuutena jalostusvalintoja tehtäessä. Luonteen osalta jalostusvalintojen tekeminen on kuitenkin hyvin haastavaa, koska käsitellään ominaisuuksia, joihin myös ympäristön ja kasvatuksen vaikutus on suuri ja joiden objektiiviseen mittaamiseen on yhdistyksellä nykyisellään käytössä heikosti työkaluja. Suomessa jalostukseen käytettävät koirat ovat joko ennestään tunnettuja tai niihin tutustutaan erikseen. Luonteen arvioiminen tapahtuu pääasiassa omistajan kuvauksen perusteella sekä pohjautuen havaintoihin, joita koirasta saadaan erilaisten harrastusten ja tapaamisten yhteydessä. Ilmapiiri on rodun sisällä avoin. Mahdollisiin käytösongelmiin kysellään herkästi apua kasvattajalta ja muilta rotua harrastavilta. Suomessa on tarkoitus kehittää omistajille suunnattu luonnekysely pohjautuen Suomen Kennelliitossa laadittavaan kyselyyn. Näin toivotaan kerättävän tietoa myös niistä koirista, joita ei syystä tai toisesta viedä viralliseen luonnetestiin tai luonnekuvaukseen. Jalostukseen käytettäviä kromfohrländereitä ei toistaiseksi kattavasti luonnetestata tai mh- kuvata, mutta 18
molempiin testeihin osallistuneiden hyvät arviot ovat innostaneet viime vuosina omistajia viemään koiriaan myös näihin kokeisiin. Vuosien 2011 ja 2012 aikana on myös laadittu ihanneprofiili sekä luonnetestiin että MH- luonnekuvaukseen (Liitteet 2 ja 3). Luonnetestattuja kromfohrländereitä on vuoteen 2012 mennessä 25 ja ne vastaavat suurelta osin ihanneprofiiliamme. Ihannetuloksesta poikkeavat osa- aluetulokset keskittyvät varsin odotettavasti etenkin uroksilla osa- alueisiin terävyys, puolustushalu ja taistelutahto. Nykyistä useamman koiran soisi myös olevan laukausvarma. Tilanne luonteiden arvioimiseksi myös jalostuskäyttöä ajatellen toivottavasti tulevaisuudessa paranee, kun entistä useampi osallistuu luonnetesteihin ja kuvauksiin koiriensa kanssa. Luonnekysely auttanee osaltaan yhteisen termistön löytymisessä ja mahdollisimman objektiivisten kuvausten koirien reagointitavoista keräämisessä. Saksassa jalostustarkastuksessa on osio, jolla pyritään kartoittamaan koiran käyttäytymistä ja luonnetta. Koiran käyttäytymistä tarkkaillaan, kun sitä tutkitaan ja mitataan pöydällä. Lisäksi koira kulkee omistajineen ihmisten muodostaman kujan ja piirin halki sekä siten että ihmiset ovat hiljaa ja aiheuttavat melua (esim. taputtamalla käsiään yhteen). Testin aikana koira joutuu myös ohitustilanteeseen toisen koiran kanssa sekä tilanteessa, jossa omistaja kättelee vieraan ihmisen kanssa. Koira on koko testin ajan kytkettynä ja omistajan hallinnassa. Osio arvioidaan yhteensä 9 kohdassa arvioilla 1-5, jossa arvio 1 on varmakäytöksinen koira ja 2 kuvaa koiraa, joka on epävarma, mutta palautuu nopeasti toisin kuin koira, joka saa arvion 3 eikä palaudu pelkoreaktiostaan. Arvion 4 saanut koira osoittaa aggression merkkejä, mutta palautuu nopeasti. Koira, joka saa arvion 5 ei kyseisessä osa- alueessa palaudu aggressiostaan. Lisäksi koiraa tarkkaillaan ennen ja jälkeen omaa jalostustarkastusta kehän reunalla. Tästä ja koiran kokonaiskäytöksestä annetaan sanallinen arvio. Koska jalostustarkastuksessa käytännössä arvioidaan pitkälti koiran käyttäytymistä omistajansa hallinnassa maallikkojen toimesta, on Saksan yhdistys kehittämässä testiä, jolla päästäisiin paremmin arvioimaan koiran luonteen perinnölliseksi katsottuja ominaisuuksia. Ihanteellisessa tilanteessa luonteiden arvioimiseen käytettäisiin tulevaisuudessa samaa kyselypohjaa sekä Suomessa, Saksassa että Sveitsissä jolloin tilastotiedon kerääminen ja luonteiden kehittymisen seuraaminen niiden valossa olisi paremmin mahdollista. 19
Taulukko 6. Vuoteen 2013 mennessä luonnetestattujen kromfohrländereiden tulokset suhteessa rodun ihanneprofiiliin Vihreä: Toivottu ominaisuus, Keltainen: hyväksytty ominaisuus, Punainen: ei- toivottu ominaisuus 20
Taulukko 7. Ainoan vuoteen 2013 mennessä Suomessa MH- kuvatun kromfohrländerin tulokset suhteessa rodun ihanneprofiiliin Vihreä: Toivottu ominaisuus, Keltainen: hyväksytty ominaisuus, Punainen: ei- toivottu ominaisuus 4.2.3 Käyttö- ja koeominaisuudet Kromfohrländer on aina ollut seurakoira. Oppivaisen ja aktiivisen luonteensa takia se on nykyisin myös erinomainen harrastuskoira etenkin Pohjoismaissa. Rodun kotimaassa kromfohrländerit ovat pääasiassa seurakoiria. Useat eri koiraharrastukset sopivat rodulle. Suosituimpia harrastuslajeja ovat agility, näyttelyt ja toko. AgilityKromfohrländereitä on nähty satunnaisesti myös raunio- ja jälkitreeneissä, sekä kaverikoirinakin. Kromfohrländereillä ei kuitenkaan ole pk- oikeuksia eikä rodun perusluonteeseen kuulu oppivaisuudesta huolimatta palveluskoiraominaisuuksia. 21
Koiranäyttelyt Näyttelyharrastus on rodun harrastajien parissa melko suosittua ja useita (vuonna 2011: 12 valionarvoa kotimaassa, 16 ulkomailla) koiria vuosittain valioituu sekä kotimaassa että ulkomailla Arvostelut kromfohrländereiden käyttäytymisestä koiranäyttelyissä ovat pääsääntöisesti erittäin hyviä. Kuitenkin rodun joissain yksilöissä esiintyvä arkuus tulee joskus esiin näyttelytilanteessa erityisesti tuomarin koskiessa koiraan, jolloin koiraa ei pystytä arvostelemaan ollenkaan. Vuoden 2011 tarkastelujakson aikana kaksi koiraa hylättiin näyttelyssä aggressiivisuuden takia. Nämä täyssisarukset, joista toinen uros ja toinen narttu, saivat seuraavat arvostelut: Vihainen, purennan tarkastaminen mahdotonta, koira käyttäytyy aggressiivisesti ja Väistää, murisee hampaita katsottaessa. Toinen näistä koirista sai eri näyttelyssä arvostelun ei voida arvostella aggressivisten taipumusten takia. Vuonna 2011 EVA- arvostelun sai kolme muutakin koiraa. Kaksi näistä, uros ja narttu, olivat myös täyssisaruksia edellä mainituille hylätyille koirille. Niistä toisen lausunto oli yrittää purra ja toisen Ei voi arvostella, koska koira on niin arka. Näiden lisäksi yksi uroskoira, joka ei ollut lähisukua edellisille, jätettiin arvostelematta arkuuden takia: Koira hyvin arka. Yhteensä siis vuoden ajanjaksona EVA- arvosteluita neljä neljälle eri koiralle. Kaiken kaikkiaan näyttelyissä Suomessa käytettiin 66 kromfohrländeriä vuoden 2011 aikana. Agility Agility on ihmisen ja koiran yhteistyöhön perustuva liikuntamuoto, joka sopii kaikenikäisille ihmisille. Nimitys agility on peräisin englannin kielestä, ja se tarkoittaa ketteryyttä, notkeutta ja terävä- älyisyyttä. Laji vaatii koiralta ehdotonta tottelevaisuutta ja hallittavuutta, koiralta ja ohjaajalta hyvää kuntoa ja toimintakykyä sekä sujuvaa yhteistyötä. Tyypillinen kromfohrländer sopii luontaisilta ominaisuuksiltaan erinomaisesti tähän lajiiin. Kromfohrländerit ohjaajineen ovat menestyneet agilityssä loistavasti. Rodun edustajat ovat voittaneet useita Suomen mestaruuksia, nuorten Suomen mestaruuksia, yksilöiden maailmanmestaruuden, joukkuemaailmanmestaruuden, nuorten yksilöiden maailmanmestaruuden, Pohjoismaiden mestaruuden niin yksilöissä kuin joukkueessa. Vuosina 2001-2011 syntyneistä kromfohrländereistä on viralliseen agilitykilpailuun osallistunut 95 koiraa, mikä tarkoittaa 24 % samana aikavälinä rekisteröidyistä 402:sta kromfohrländeristä. TOKO Kromfohrländer on mainio harrastuskaveri tottelevaisuuteen, koska se on luonteeltaan älykäs ja oppivainen. Kromfohrländer puuhaa mielellään omistajansa kanssa ja näin ollen tottelevaisuuden treenaaminen on sille mielekästä tekemistä yhdessä omistajansa kanssa. Tokoilu on tullut suositummaksi viime vuosina länderinomistajien keskuudessa. Länderit ovat saavuttaneet useita alempien luokkien koulutustunnuksia ja lisäksi kaksi koiraa on saanut oikeuden osallistua tottelevaisuuden ylimpään koeluokkaan. Kromfohrländereiden kanssa harrastetaan myös rally- tokoa. Vuosina 2001-2011 syntyneistä kromfohrländereistä on viralliseen tottelevaisuuskokeeseen osallistunut 12 koiraa, mikä tarkoittaa 3 % samana aikavälinä rekisteröidyistä 402:sta kromfohrländeristä. Kromfohrländerin kouluttaminen Koska kromfohrländer on herkkä, sen kanssa tulee varmistaa, että onnistumisia tulee paljon ja että koulutus on ainoastaan positiivista. Eloisa ja toiminnallinen länderi ei kuitenkaan ole työkoira, joten pitkäkestoinen ja 22