Lainlaatijan opas Helsinki 1996
2 C 1996 Oikeusministeriö ja Oy Edita Ab ISBN 951-37-1996-0 OY EDITA AB, HELSINKI 1996
3 Esipuhe Tässä Lainlaatijan oppaassa on kootussa ja yhtenäisessä muodossa esitettynä ne periaatteet, joita säädösehdotuksia laadittaessa on noudatettava. Oppaassa tarkoitettuja säädösehdotuksia ovat lakiehdotukset, asetusehdotukset sekä ehdotukset säädöskokoelmassa julkaistaviksi valtioneuvoston ja ministeriön päätöksiksi. Valtioneuvoston periaatepäätöksenä 30.5.1996 hyväksytyssä Valtioneuvoston lainvalmistelun kehittämisohjelmassa on edellytetty, että hyvän säädöksen tulee olla oikeudellisesti moitteeton, lakiteknisesti ja kielellisesti viimeistelty sekä selkeä ja ymmärrettävä. Lainlaatijan oppaan tarkoituksena on omalta osaltaan edistää tätä tavoitetta. Lainlaatijan oppaaseen on kirjattu nykyisin sovellettavat käytännöt, minkä lisäksi siinä on eräiltä osin esitetty siirryttäväksi uudenlaiseen käytäntöön, kuten esimerkiksi lyhyempiin sanontoihin johtolausetta kirjoitettaessa ja osin uudenlaiseen käytäntöön säädöksiin viitattaessa. Säädöksen numeroon viitattaessa käytetään vastaisuudessa vuosilukua täydellisenä, esimerkiksi (1/1997). Lainvalmistelun kehittämisohjelman mukaan lainmuutokset on toteutettava tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. Tähän liittyen oppaassa esitetään suositus pyrkiä eroon "tilkkutäkkimuutoksista" ja ulottaa yksittäiset muutokset yleensä koskemaan kokonaisia pykäliä. Lainlaatijan opas on luonteeltaan lakitekniikan käsikirja. Siinä rajoitutaan säädösehdotuksiin ja niiden osalta lähinnä lakitekniikkaa, voimassa olevan lainsäädännön huomioon ottamista ja lakikieltä koskeviin kysymyksiin. Lakeja valmisteltaessa opas on tarkoitettu käytettäväksi valtioneuvoston 12.11.1992 vahvistamien Hallituksen esitysten laatimisohjeiden rinnalla. Euroopan yhteisöjen säädöksiin liittyvistä kysymyksistä oikeusministeriö julkaisee erillisen oppaan. Lainvalmistelusta yhteiskunnan ohjailukeinona ja siihen liittyvästä tiedonhankinnasta, tavoitteiden asettamisesta ja keinojen valinnasta ei ole käytettävissä erityisiä oppaita kuten ei myöskään lainsäädännön vaikutusten arvioinnista. Näihin kysymyksiin perehtyessään lainvalmistelija voi kuitenkin käyttää apunaan Säädösvalmistelun kehittämishanke 1995:n esiselvitystä (OM:n lainvalmisteluosaston julkaisu 5/1995) ja Valtioneuvoston lainvalmistelun kehittämisohjelmaa taustamuistioineen (OM:n lainvalmisteluosaston julkaisu 3/1996) sekä niissä mainittua aineistoa. Lainvalmistelun kehittämisohjelma on luonnollisesti lähivuosina muutoinkin tärkein ohje niin lainvalmistelijoille kuin myös lainvalmistelua johtaville virkamiehille. Lainlaatijan opas on lainannut nimensä vuonna 1970 ilmestyneeltä oikeusministeriön samannimiseltä julkaisulta. Vuoden 1970 lainlaatijan
opas sisälsi oikeusministeriön silloiselle lainsäädäntöosaston tarkastustoimistolle vahvistamat tarkastusohjeet. Nyt julkaistavalla oppaalla ei ole tällaista oikeudellista luonnetta, mutta sekin perustuu pääasiassa lainvalmisteluosaston tarkastustoimiston työssä vakiintuneisiin käytäntöihin ja saatuihin kokemuksiin. Oppaan laatimisesta on vastannut tarkastustoimiston päällikkö Markku Tyynilä tarkastustoimiston muun henkilöstön avustuksella. Myös monet muut oikeusministeriön virkamiehet ovat osallistuneet oppaan laadintaan esittämällä kommenttejaan tai osallistumalla erikoisalaansa kuuluvien tekstien laadintaan. Viime vaiheessa oppaan käsikirjoituksesta on saatu kommentit myös eduskunnan apulaispääsihteeriltä Jouni Vainiolta ja valiokuntasihteereistä kootulta työryhmältä sekä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkijalta Jussi Kalliolta. Opasta laadittaessa on esiintynyt erilaisia näkemyksiä siitä, minkälaisia ja kuinka laajoja uudistuksia oppaalla on pyrittävä toteuttamaan. Oppaassa omaksuttu varovaisten uudistusten linja on ollut yksi edellytys sille, että opas vihdoin saadaan julkisuuteen. Oppaan tarkoituksena ei ole pysäyttää lakitekniikan kehitystä. Lakeja valmisteltaessa on tärkeätä noudattaa tiettyä lakiteknistä yhdenmukaisuutta, mutta toisaalta lakitekniikan ja lakikielen on voitava kehittyä muun kehityksen mukana. Saattaessaan Lainlaatijan oppaan julkisuuteen oikeusministeriö toivoo, että opas tulisi pysyvään käyttöön jokaisen lainvalmistelijan käsikirjana. Oikeusministeriö myös toivoo, että opas omalta osaltaan auttaisi lainvalmistelijoita heidän arvokkaassa ja vaikeassa työssään. 4 Helsingissä 22 päivänä elokuuta 1996 Oikeusministeri Kari Häkämies Ylijohtaja Pekka Nurmi
5 L A I N L A A T I J A N H U O N E E N T A U L U Eduskunnalle annettavien hallituksen esitysten tulee täyttää tietyt laatuvaatimukset. Seuraavan yksinkertaistetun tarkistuslistan avulla voi varmistaa, onko valmisteltavana oleva hallituksen esitys valmis ja täyttääkö se riittävät laatuvaatimukset. Esityksen voidaan katsoa täyttävän vähimmäisvaatimukset, jos sen osalta voidaan vastata myöntävästi seuraavaan viiteen kysymykseen: 1) Onko esityksessä ehdotettu laki tarpeellinen, saavutetaanko sillä halutut tavoitteet ja onko se paras keino tavoitteiden saavuttamiseksi? 2) Onko ehdotettu laki oikeudellisesti moitteeton sekä lakiteknisesti ja kielellisesti viimeistelty? 3) Onko esitys perusteltu riittävästi muttei liian laveasti ja vastaavatko perustelut lakiehdotusta? 4) Onko esityksen vaikutukset asianmukaisesti ja riittävästi selvitetty? 5) Täyttääkö esitys myös muutoin Hallituksen esitysten laatimisohjeiden ja tämän oppaan vaatimukset? Asetusehdotusten ja päätösehdotusten osalta voidaan edellä esitetty testi tiivistää seuraaviksi kolmeksi kysymykseksi: 1) Onko ehdotuksen mukainen asetus tai päätös tarpeellinen, saavutetaanko sillä halutut tavoitteet ja onko se paras keino tavoitteiden saavuttamiseksi? 2) Onko ehdotuksen mukainen asetus tai päätös oikeudellisesti moitteeton sekä lakiteknisesti ja kielellisesti viimeistelty? 3) Täyttääkö asetus tai päätös myös muutoin tämän oppaan vaatimukset?
6
7 SISÄLLYSLUETTELO Sivu Esipuhe... 3 LAINLAATIJAN HUONEENTAULU... 5 Sisällysluettelo... 7 Esimerkkien luettelo... 18 I JOHDANTO... 21 1 Yleistä... 21 1.1 Oppaan tarkoitus... 21 1.2 Oppaan suhde muihin oppaisiin... 21 1.3 Oppaan rakenne ja sillä toteutettavat muutokset... 23 Oppaan rakenne... 23 Nykykäytäntö oppaan lähtökohtana... 23 Suositus pyrkiä eroon "tilkkutäkkimuutoksista"... 23 Säädösmuutoksissa noudatettavat lakitekniset periaatteet... 23 Säädösviittauksia koskevat muutokset... 23 Johtolausetta koskevat muutokset... 24 Ilmausten "säännös" ja "säädetään" käytön laajennus... 24 Säädöskieltä koskevat muutokset... 24 II LAKITEKNIIKKA... 25 2 Säädökset... 25 2.1 Säädösten lajit... 25 Säädös... 25 Laki ja asetus... 25 Valtioneuvoston päätös ja ministeriön päätös... 25 Uudet säädökset ja muutossäädökset... 26 2.2 Säädöksen osat... 26 Säädöksen osien nimitykset... 26 Pykälien numerointi... 26 Pykälien otsikot... 26 Momenttien yksilöinti... 27 Kohtien johdantokappale ja numerointi... 27 Alakohtien yksilöinti... 27 Kohtien ja alakohtien erottaminen toisistaan... 27 Johdantokappaleen ja kohtien virkerakenne... 28 Rangaistus- ja vastaavien säännösten kohtajako... 28 Lukujen numerointi ja otsikointi... 29 Osien numerointi ja otsikointi... 29
Väliotsikot... 30 Voimaantulosäännös ja sen sijoittaminen... 30 Päiväykset ja allekirjoitukset... 30 2.3 Uudet säädökset ja muutossäädökset... 30 Oppaan mukainen jako "uusiin säädöksiin" ja "muutossäädöksiin"... 30 Kumoamissäädökset... 31 Kumoaminen johtolauseella tai voimaantulosäännöksellä... 32 Vältettävä kumoamistapa: kumoaminen muutossäädöksen voimaantulosäännöksellä... 32 2.4 Muutossäädösten käyttöalasta... 32 Lain muuttaminen (Lakia, jota ei ole annettu, ei voi muuttaa.)... 32 Rinnakkaiset lainmuutosehdotukset... 32 Lain muuttaminen ennen sen voimaantuloa... 33 Lain muuttaminen ennen sen julkaisemista... 33 Muutettavissa olevat säädöksen osat (Johtolausetta ei voi muuttaa.)... 33 Voimaantulosäännöksen muuttaminen... 33 Lainkohtien kumoaminen tai lisääminen... 34 Muutossäädöksen muuttaminen... 34 Väliaikainen muuttaminen (Säädöstä tai sen osaa ei voi kumota väliaikaisesti.)... 34 2.5 Säädösten julkaiseminen ja numerointi sekä säädöksiin viittaaminen... 35 Suomen säädöskokoelma (aik. asetuskokoelma) ja ministeriöiden määräyskokoelmat... 35 Säädöksittäinen numerointi vuodesta 1920 ja vihkoittainen numerointi vuosina 1860 1919... 35 Tähänastinen viittauskäytäntö... 35 Käyttöön otettava uusi viittauskäytäntö... 36 Viittaaminen ennen vuotta 1920 annettuihin säädöksiin... 36 Poikkeukset numeroviittauksista: hallitusmuoto ja valtiopäiväjärjestys... 37 Numeroviittauksen jättäminen avoimeksi... 37 Viittauksissa käytettävä nimike... 37 "Rikoslaki", "ulosottolaki" ja "hallitusmuoto"... 37 Viittaukset johtolauseissa ja kumoamissäännöksissä... 37 3 Säädöksen nimike... 38 3.1 Yleistä... 38 Nimikkeelle asetettavat vaatimukset... 38 Uusien säädösten nimike... 38 Muutossäädösten nimike... 38 Nimikkeen muuttaminen... 38 Viittaaminen muutettuun nimikkeeseen... 38 3.2 Lain ja asetuksen nimike... 39 Nimiketyypit ("kauppalaki" ja "laki osamaksukaupasta")... 39 Yhdyssananimikkeet... 39 Suositus välttää sanaliittonimikkeitä... 39 8
Todennäköisen kutsumanimikkeen arvioiminen... 40 Kielen kehityksen huomioon ottaminen nimikkeissä... 40 Lain ja asetuksen nimikkeiden yhdenmukaisuus... 40 Poikkeukselliset nimikkeet... 41 3.3 Valtioneuvoston ja ministeriön päätöksen nimike... 41 3.4 Muutossäädöksen nimike... 41 Muutossäädöksen nimikkeen muoto... 41 Nimikkeessä käytettävä muutettavan säädöksen nimike... 41 "Työministeriön päätös työvoimaministeriön päätöksen muuttamisesta"... 42 Pykälien mainitseminen muutossäädöksen nimikkeessä... 42 Säädös "väliaikaisesta muuttamisesta"... 42 Kumoamissäädöksen nimike... 42 4 Johtolause (uudet säädökset)... 43 4.1 Yleistä... 43 4.2 Lain johtolause... 43 Tavallisen lain johtolause... 43 Perustuslainsäätämisjärjestyksessä käsitellyn lain johtolause... 43 Eräät poikkeukselliset lain johtolauseet... 44 4.3 Asetuksen johtolause... 44 "Ministerin esittelystä säädetään"... 44 Alkuperäisen asetuksen johtolause... 44 Erityisen valtuussäännöksen nojalla annettavan asetuksen johtolause... 45 Helsingin yliopistoa koskevat asetukset... 46 Ahvenanmaan itsehallintolain 32 :n nojalla annettavat sopimusasetukset... 46 4.4 Valtioneuvoston päätöksen ja ministeriön päätöksen johtolause... 46 Valtioneuvoston päätöksen johtolause... 46 Ministeriön päätöksen johtolause... 47 Ministeriön ilmoituksen johtolause... 48 5 Muutossäädöksen johtolause... 48 5.1 Muutossäädöksen johtolauseen rakenne... 48 Muutossäädösten johtolauseissa noudatettavat perusperiaatteet (esimerkein)... 48 Muutossäädöksen johtolauseen perusrakenne (kumotaan, muutetaan, lisätään)... 49 Muutettavan säädöksen yksilöinti... 49 Muutossäädöksen johtolauseen jaksot... 50 Loppusana: seuraavasti... 50 5.2 Kumottavien ja muutettavien lainkohtien yksilöinti... 50 Lainkohtien luetteleminen... 50 Lainkohtien luettelon kirjoitusohjeita... 50 5.3 Aikaisemmin muutetut lainkohdat... 51 Muutosten mainitseminen... 51 Muutoksia koskevan jakson alussa käytettävät sanonnat ("sellaisena", "sellaisina")... 51 Muutosten laadun yksilöinti (laissa, laeissa, osaksi laissa, osaksi laeissa)... 51 9
Johtolauseen viittaukset muutossäädöksiin (ei päiväystä ja numero ilman sulkeita)... 52 Muutetun luvun yksilöinti... 52 Muutosten ryhmittely... 53 Muutosten ryhmitelmän laatiminen... 54 5.4 Lainkohtien lisääminen... 54 Lisättävän lainkohdan paikan yksilöiminen... 54 Lainkohdan lisääminen kumotun lainkohdan tilalle... 54 Lukujen, pykälien ja kohtien lisääminen a, b, c lukuna, pykälänä tai kohtana (lukujen, pykälien ja kohtien siirtämiskielto)... 54 Uuden kohdan lisääminen viimeiseksi kohdaksi... 55 Momenttien lisääminen aikaisempien momenttien edelle... 55 Suositus välttää momenttien siirtämistä... 55 Momentin kumoamisen vaikutus... 56 Pykälän tai momentin muutosten yksilöinti lisättäessä siihen uusia lainkohtia... 56 5.5 Esimerkkejä muutossäädösten nimikkeistä ja johtolauseista... 56 6 Säädösten rakenne... 58 6.1 Lain jäsentely... 58 Lain jäsentelyn perusperiaatteet... 58 Lain jäsentelyn johdonmukaisuus... 59 Lainlaatijan nyrkkisäännöt (Ei viittauksia jäljempänä tulevaan tekstiin. Enintään kolme momenttia pykälään.)... 59 Lain rakenteen loogisuus... 59 Säännösten järjestys... 59 Lukujen otsikot ("Yleiset säännökset", "Erinäiset säännökset" ja "Voimaantulo")... 60 6.2 Asetuksen ja päätöksen rakenne... 60 Asetuksen jäsentelyn perusperiaate... 60 Kielto toistaa lain säännöksiä asetuksessa... 60 Kielto toistaa lain tai asetuksen säännöksiä päätöksessä... 61 6.3 Muutossäädöksen rakenne... 61 Muutossäädöksen rakenteen perusperiaatteet... 61 Muuttamatta jäävän momentin tai kohdan merkitseminen (katkoviivan käyttö pykälässä)... 61 Luvun otsikoiden ja väliotsikoiden käyttö muutossäädöksissä (Otsikoita käytetään vain erityistapauksissa.)... 61 Suositus muuttaa yleensä pykäliä kokonaisuudessaan ja varaukset siihen... 62 Muutossäädöksen voimaantulosäännöksen sijoittaminen... 62 6.4 Eräät säädösten vakiokirjoitustavat... 63 Vakiokirjoitustapojen käytön perusteet... 63 Järjestysnumeron pisteettömyys... 63 Kielto aloittaa virkettä numerolla ("Edellä"-sanan käyttö)... 63 Suositus lyhyistä pykälistä, momenteista ja virkkeistä (3-3-3-sääntö)... 63 Vanhoja hyviä ohjeita (Harvinaiset vierasperäiset sanat viraston omaan käyttöön. Muotoja -koon, -köön älköön käytettäkö.)... 63 10
Säädösviittaukset... 64 Säädöksen kutsumanimike... 64 Säädösten kirjainlyhenteiden käyttö (Kirjainlyhenteitä käytetään vain perusteluissa. "Risuaitalyhenteitä" ei käytetä.)... 64 "Säädetään" ja "säännös" (Säädöksissä ei enää "määrätä".)... 64 Sopimuksissa "määrätään"... 65 "Säädetään" eikä "on säädetty"... 65 Laki ei säädä vaan laissa säädetään... 65 Päiväykset ("1 päivänä tammikuuta 2000")... 65 Lyhenteiden käyttökielto ja suositus välttää "juridisia pronomineja" (ao., ko.)... 65 Mittayksiköiden kirjoittaminen... 66 Lukujen kirjoittaminen... 66 Sijapäätteen merkitseminen mittayksikköilmauksissa... 66 Taulukoiden numerosarjat... 67 Pykälänmerkin käyttö... 67 Prosenttien ilmaiseminen... 67 Eräät säädöstekstissä poikkeuksellisesti käytettävät kirjainlyhenteet... 67 6.5 Säädöksen alkupykälä... 68 Lain alkupykälä... 68 Asetuksen alkupykälä... 70 Päätöksen alkupykälä... 70 6.6 Tavoitesäännökset... 70 Tavoitteiden määrittely lain alkusäännöksessä... 70 Tavoitelait... 71 Tavoitesäännöksiin liittyvät ongelmat... 71 6.7 Määritelmät... 72 Määritelmien tarkoitus... 72 Määritelmien käyttö soveltamissäännöksinä... 72 Erityiset määritelmäsäännökset... 72 Kehäpäätelmien välttäminen määritelmissä... 73 Määritelmien käytön rajoituksia... 73 Tekstinsisäiset määritelmät... 73 Tarpeettomien määritelmien välttäminen... 74 Yleiskielen vastaisten määrittelyjen välttäminen... 75 Määritelmien ulottuvuus (Säädöksen määritelmät koskevat vain säädöstä.)... 75 Määritelmien sitovuuden periaate... 75 Eräitä epäonnistuneita määrittely-yrityksiä... 75 7 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset... 76 7.1 Voimaantulosäännöksen pakollisuus... 76 Voimaantulosäännöstä koskevat hallitusmuodon säännökset... 76 Voimaantulosäännöksen erityisluonne... 76 Voimaantulosäännöksen ehdoton pakollisuus... 76 Voimaantulosäännöksen puuttuminen; "myöhästyneen" lain vahvistaminen... 77 7.2 Voimaantulosäännös... 77 Voimaantulosäännöksen perusmuoto... 77 Voimaantulon ajankohdan kytkeminen muuhun tapahtu- 11
maan... 77 Voimaantuloajankohdan jättäminen avoimeksi lakiehdotuksessa... 77 Voimaantuloajankohdan jättäminen erillisellä voimaanpanolailla säädettäväksi... 78 Lain voimaantuloajankohdan jättäminen asetuksella säädettäväksi... 78 Asetusten voimaantulosta säätäminen... 79 Asetuksen voimaantuloa koskeva delegointikielto... 79 Voimaantulon selvittäminen lakiehdotuksen perusteluissa... 79 Avopäiväyksen käytön rajoittaminen lain varsinaiseen voimaantuloajankohtaan... 79 7.3 Voimaantulo ja soveltaminen... 80 Voimaantuloa ja soveltamista koskevat perusperiaatteet... 80 Voimaantulon tai soveltamisen porrastaminen... 80 Säädöksen soveltaminen ennen sen voimaantuloa... 81 Säädöksen soveltaminen voimaantulopäivästä (normaalikäytäntö)... 81 7.4 Vanhan ja uuden lain soveltaminen sekä siirtymäsäännökset... 82 Ennen uuden lain voimaantuloa sattuneisiin tapauksiin sovellettava laki... 82 Säännökset aikaisempiin tapauksiin sovellettavasta laista... 82 Muut siirtymäsäännökset... 83 Siirtymäsäännösten paikka... 83 Säännös oikeudesta ryhtyä toimenpiteisiin ennen lain voimaantuloa... 83 Asetusten ja päätösten siirtymäsäännökset... 83 7.5 Kumoamissäännökset... 83 Kumoamissäännöksen paikka uusissa säädöksissä... 83 Kumoamissäännöksen muoto ("Tällä lailla kumotaan")... 84 Kumottavien säädösten tai säännösten aikaisempien muutosten yksilöinti... 84 Esimerkkejä kumoamissäännöksistä... 85 Yksilöimättömän kumoamissäännöksen kielto... 87 Soveltamissäännöksen käyttö kumoamissäännöksen asemesta... 87 Asetusten kumoutuminen lain kumoutuessa; kumottavan lain nojalla annettujen asetusten jättäminen voimaan... 87 Kumoamisen lopullisuus ("Väliaikaisen kumoamisen" mahdottomuus)... 88 7.6 Muutossäädöksen voimaantulo- ja siirtymäsäännökset... 88 Muutossäädöksen voimaantulosäännös... 88 Muutossäädöksen voimaantulosäännöksen momenttien numerointi poikkeustapauksissa... 88 III LAINLAATIJAN LAINOPPIA... 89 8 Voimassa olevan lainsäädännön huomioon ottaminen... 89 8.1 Yleiset oikeusperiaatteet, perustuslait, lait ja kansainväliset sopimukset... 89 12
Oikeusjärjestyksen kokonaisuuden huomioon ottaminen... 89 Yleisten oikeusperiaatteiden huomioon ottaminen... 89 Perustuslain huomioon ottaminen; poikkeuslait... 89 Kansainvälisten sopimusten huomioon ottaminen... 89 Yleisten oikeusperiaatteiden, perustuslakien, lakien ja kansainvälisten sopimusten huomioon ottaminen asetuksissa ja päätöksissä; lakivaraus... 90 8.2 Lainsäädännön yhtenäisyys... 90 Järkevän työnjaon periaate lainsäädäntöä kehitettäessä... 90 Yhtenäistämispyrkimysten kunnioittaminen... 91 8.3 Lainlaatijan oikeuslähteet... 91 Suomen säädöskokoelma Suomen asetuskokoelma... 91 Sopimussarja ja EY:n virallinen lehti... 91 Internetin kautta käytettävissä oleva säädöskokoelmaaineisto... 91 Viranomaisten määräyskokoelmat... 92 Lakikirjat... 92 Lakikirjoista puuttuvat säädökset... 92 Valtiopäiväasiakirjat ja komiteanmietinnöt... 92 8.4 Finlex-tietopankki ja eri tietokannat sekä muut tietojärjestelmät... 93 Finlex... 93 Tietokannat... 93 Lainvalmistelijan perustietokannat ja niiden käyttö... 93 Käytettävissä olevat eri tietojärjestelmät... 93 9 Perustuslakikysymykset... 94 9.1 Perustuslait ja niiden huomioon ottaminen lainvalmistelussa... 94 Suomen perustuslait... 94 Ahvenanmaan itsehallintolaki ja maanhankintalaki... 94 Perustuslain muutosten seuraaminen... 94 Säädösten perustuslainmukaisuuden huomioon ottaminen lainvalmistelussa... 94 9.2 Lain perustuslainmukaisuus... 95 Perusoikeudet... 95 Perusoikeuksien yleismerkitys lainvalmistelussa... 95 Perusoikeuksien vaikutus säädöstason valintaan... 95 Suhtautuminen perusoikeuksien rajoittamiseen... 95 Poikkeaminen perusoikeuksista; suositus välttää poikkeuslakeja... 96 Lakiehdotusten arviointi perusoikeuksien kannalta... 96 Rangaistussäännöksiä koskeva lakivaraus... 96 Eräät muut lakivaraukset... 96 Poikkeukset vallanjaosta... 97 Hallinnon lainalaisuuden periaate... 97 Toimivallan uskominen ylikansallisille toimielimille... 97 9.3 Asetuksen perustuslainmukaisuus... 98 Asetuksen perustuslainmukaisuuden yleiset periaatteet... 98 Edelleendelegoimisen kielto... 98 Kielto selittää lakia asetuksella... 98 9.4 Säädöstaso... 99 13
Säädöstason oikeusperusteet... 99 Asetuksenantovallan rajat... 99 Säädöstason kehityspiirteitä... 99 Valtioneuvoston päätösten antamisen oikeusperusteet... 99 Valtioneuvoston toimivalta ohjata lainvalmistelua... 100 Ministeriön päätösten oikeusperusteet... 100 9.5 Ahvenanmaan maakunnan huomioon ottaminen lainvalmistelussa... 101 Lainsäädäntövallan jako valtakunnan ja maakunnan kesken... 101 Ahvenanmaata koskevat erityissäännökset... 101 Maakunnan lausunnon hankkiminen... 101 Sopimusasetukset... 102 10 Eräät lainvalmistelussa huomioon otettavat säännökset ja päätökset... 102 10.1 Yleissäännöksin toteutetut lainsäädännön uudistukset... 102 Lain muuttaminen yleissäännöksellä... 102 Suositus välttää yleissäännöksillä toteutettavia lainmuutoksia... 102 Yleissäännösten vaikutus lainvalmisteluun... 102 Klo 12:n sääntö... 103 Huolto ja holhous... 103 Valtioneuvoston ratkaistavat asiat... 103 Ministeriöön viittaaminen säädöksessä... 104 10.2 Erinäiset yleislait ja muut vastaavat lait... 105 Eräät lainvalmistelussa huomioon otettavat yleislait... 105 Vahingonkorvauslaki... 105 Korkolaki... 105 Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettu laki... 106 Elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annettu laki... 106 Oikeudenkäymiskaari... 106 Säädettyjen määräaikain laskemisesta annettu laki... 106 Verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annettu laki... 107 Yleisten asiakirjain julkisuudesta annettu laki... 107 Henkilörekisterilaki... 107 Julkisista kuulutuksista annettu laki... 108 Virallisesta lehdestä annettu laki... 108 Viranomaisten määräyksiä ja ohjeita koskevista toimenpiteistä annettu laki... 108 Hallintomenettelylaki... 108 Tiedoksiannosta hallintoasioissa annettu laki... 109 Kielilaki... 109 Saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa annettu laki... 109 Valtion virkamieslaki... 109 Kuntalaki... 110 Kotikuntalaki... 110 Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettu laki... 110 Valtion liikelaitoksista annettu laki... 110 Valtion maksuperustelaki... 110 14
10.3 Lainvalmistelua ohjaavat valtioneuvoston päätökset... 111 Hallituksen esitysten laatimisohjeet... 111 Talousarvion soveltamismääräykset... 111 Valtioneuvoston päätös toimenpiteistä valtion viranomaisten kielenkäytön parantamiseksi (virkakielipäätös)... 111 Eräät valtioneuvoston periaatepäätökset... 111 11 Eräät vakiosäännöstyypit... 112 11.1 Yleistä... 112 11.2 Pakkokeinosäännökset... 112 Pakkokeinolaki ja uhkasakkolaki... 112 Pakkokeinolain säännösten riittävyys... 112 Uhkasakkolaki ja siihen viittaaminen tai siitä poikkeaminen... 112 Suositus välttää turhia uhkia... 113 Suositus välttää erillisiä voimakeinosäännöksiä... 113 Voimakeinoja koskevat virka-apusäännökset... 113 11.3 Rangaistussäännökset... 114 Rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksutut periaatteet... 114 Keskittämisperiaate... 114 Yhtenäinen kirjoittamistapa... 114 Porrastaminen ja rangaistusasteikot... 114 Syntetisointi... 115 Syyksiluettavuus... 115 Rangaistussäännösten kirjoittaminen... 115 Viittaaminen rikoslakiin... 115 Lisäohjeita rangaistussäännösten kirjoittamisesta... 115 Rangaistussäännökseen viittaavan säännöksen kirjoittaminen... 116 Tunnusmerkit... 116 Rikosnimike... 117 Törkeät ja lievät tekomuodot... 117 "Rikkomus ja rikos"... 117 Rikosoikeudellinen virkavastuu... 117 11.4 Hallinnolliset muutoksenhakusäännökset... 117 Hallinnollinen muutoksenhaku... 117 Hallintovalitus ja kunnallisvalitus... 117 Oikaisuvaatimus... 118 Hallintovalituksen ja kunnallisvalituksen yleispiirteet... 118 Poikkeaminen valitusta koskevista hallintolainkäyttölain tai kuntalain säännöksistä... 118 Valituskielto... 118 Oikaisuvaatimusmenettely... 119 Oikaisuviranomainen... 119 Erityislain valitussäännökset; jatkovalitus... 119 Muutoksenhakukieltoa koskevan säännöksen kirjoittaminen... 119 Muutoksenhaku- ja valituskieltosäännösten mallit... 120 Hallintovalitusta koskevien säännösten uudistaminen... 120 IV SÄÄDÖSKIELI... 121 12 Säädösten kieliasu... 121 15
12.1 Säädöskielelle asetettavat vaatimukset... 121 Lakikielen sopusointu yleisen kielenkäytön kanssa... 121 Virheettömyys, ymmärrettävyys, täsmällisyys ja johdonmukaisuus... 121 Lakikielen yleiskielisyyden vaatimus ja erityiset vaatimukset... 121 Helppoymmärteisyyden vaatimus... 122 12.2 Säädöskielen erityisluonteesta johtuvat ymmärrettävyysongelmat... 122 13 Säädöskielen virheettömyys... 122 13.1 Yleistä... 122 13.2 Tekstinkäsittelyvirheiden välttäminen... 122 13.3 Kielivirheiden ja huonokielisyyden välttäminen... 123 Suositus kirjoittaa tekstiä, jota kirjoittaja itsekin ymmärtää... 123 Suomen kielen perussanakirja ja kielineuvonta... 123 Erinäiset säädöskielen omat kielisäännöt... 123 Ison ja pienen alkukirjaimen käyttö (suomen kielen lautakunnan 25.9.1995 antaman suosituksen noudattaminen)... 123 Pilkkusäännöt... 124 Kongruenssisäännöt... 125 Poikkeukset kongruenssisäännöistä... 125 Omistusliite... 125 Lauseenvastikkeet ja sivulauseet... 125 Kielto sijoittaa relatiivilausetta määreen ja pääsanan väliin... 126 Kapulakielisyyden ja substantiivitaudin välttäminen... 127 Suositus välttää mikäli-sanaa... 127 Mikä-sanan oikea ja väärä käyttö... 127 Ei kirjoiteta "kuitenkin niin, että"... 127 Viimeistään eikä mennessä... 127 14 Säädöskielen ymmärrettävyys... 128 14.1 Yleistä... 128 14.2 Virkerakenteet... 128 Lyhyet virkkeet ja luonteva sanajärjestys... 128 Mutkikkaan virkerakenteen "avaaminen"... 128 Virkerakenteen mutkikkuuden poistaminen... 129 Pitkien virkkeiden pilkkominen... 130 Yksinkertaisen ja konstailemattoman sanontatavan suosiminen... 130 Toiston käyttö tyylikeinona... 131 14.3 Termit... 131 Latinalaisten oppisanojen välttäminen... 131 Eräiden oppisanojen ja käännöslainojen vaikeatajuisuus... 131 Termien nykyaikaistaminen lakeja uusittaessa... 131 Puolivirallisten ilmaisujen omaksuminen virallisiksi... 132 Vaikeatajuiset uudissanat... 132 Yhdyssanojen ja sanaliittojen ymmärrettävyys... 132 Suositus välttää yleiskielisestä merkityksestä poikkeavia termejä ja oikeusteorian rasittamia termejä... 132 16
Eräät hylättävät ilmaukset... 132 14.4 Monimerkityksisyyden välttäminen... 133 Monimerkityksiset sanat ja homonyymit... 133 Huvittavien ilmaisujen välttäminen... 133 Viittaussuhteisiin liittyvät monimerkityksisyydet... 133 Pronominin viittaussuhteet... 134 Muita-sanan viittaussuhteet... 134 Suositus välttää ilmausta "ei oteta huomioon"... 135 15 Täsmällisyys ja johdonmukaisuus... 136 15.1 Yleistä... 136 15.2 Täsmällisyydestä... 136 Täsmällisen ajattelun ja täsmällisen kirjoittamisen vaatimus... 136 Ristiriitaisuuksien välttäminen (esimerkki)... 136 Epätäsmällisten kieltosäännösten ja vastaavien välttäminen... 137 15.3 Johdonmukaisuudesta... 137 Johdonmukaisuuden vaatimus... 137 Termien käytön johdonmukaisuus... 138 Loogisen rakenteen vaatimus... 138 Säädöstekstin erityisluonne; imperfektin käytön välttäminen säädöksissä... 138 Asiatekstin kirjoittamisperiaatteiden noudattaminen... 138 V LOPUKSI... 139 16 Kääntäminen ja tarkastaminen... 139 16.1 Kääntäminen ruotsiksi... 139 Kääntämisen huomioon ottaminen säädöshankkeen aikataulussa... 139 Käännöksen laadun varmistaminen... 139 Kääntäjälle annettavat tiedot... 139 Kääntäjän pitäminen ajan tasalla... 139 Valmistelijan ja esittelijän vastuu käännöksestä... 139 16.2 Tarkastaminen... 140 Tarkastuttamisvelvollisuus... 140 Velvollisuus ilmoittaa tarkastuksen ohituksesta... 140 Tarkastettavaksi toimitettavat kappaleet... 140 Tarkastuttamisvaihe... 140 Tarkastettavaksi lähettäminen ja yhteystietojen ilmoittaminen... 141 Tarkastettavan ehdotuksen lisäaineisto... 141 Käännöskonsepti ja muu tarkastettavan ruotsinkielisen ehdotuksen lisäaineisto... 141 Kääntämisen ja tarkastuksen yhteensovittaminen... 141 Riittävän ajan varaaminen tarkastukselle... 141 17 LIITE Eräät ennen vuotta 1920 julkaistut voimassa olevat säädökset ja säädösmuutokset... 143 HAKEMISTO... 147
18 Esimerkkien luettelo N:o Otsikko Sivu 1 Pykälän otsikko... 27 2 Pykälä, jossa on kohtia ja alakohtia... 28 3 Rangaistussäännös, jossa tunnusmerkit on jaettu kohtiin... 29 4 Luvun otsikko... 29 5 Osan otsikko... 30 6 Voimaantulosäännöksen kirjoittamistapa... 30 7 Kumoamissäädöksiä (lakiehdotuksia)... 31 8 Määräaikaisen lain voimassaolon jatkaminen... 34 9 Viittauksia ennen vuotta 1920 annettuihin säädöksiin... 36 10 Asetuksen johtolauseita... 45 11 Helsingin yliopistoa koskevien asetusten johtolauseita... 46 12 Ahvenanmaata koskevan sopimusasetuksen johtolause... 46 13 Valtioneuvoston päätöksen johtolauseita... 47 14 Ministeriön päätöksen johtolauseita... 48 15 Muutossäädösten johtolausemallit (perustuslaki, laki, asetus, valtioneuvoston päätös ja ministeriön päätös)... 48 16 Havaintoesimerkkejä muutossäädösten johtolauseessa käytettävistä kirjoitustavoista... 53 17 Pykälän lisääminen kumotun pykälän tilalle... 54 18 Momentin lisääminen aikaisempien momenttien edelle tai väliin... 55 19 Momentin lisääminen muutettuun pykälään... 56 20 Muuttaminen ja lisääminen... 56 21 Kumoaminen, muuttaminen ja lisääminen (laaja, mutkikas muutoslaki)... 57 22 Kumoaminen ja muuttaminen... 57 23 Yhden pykälän muuttaminen... 58 24 Kahden pykälän muuttaminen... 58 25 Momentin lisääminen pykälään... 58 26 Katkoviivan käyttö pykälässä... 61 27 Muutossäädöksen voimaantulosäännös... 62 28 Säädöksen kutsumanimikkeen käyttöönotto... 64 29 Lain aloitus keskeisimmällä pykälällä... 68 30 Lain aloitus menemällä suoraan asiaan... 68 31 Virastoa tai laitosta koskeva lain aloitus... 69 32 Lain aloitus "nimilapulla"... 69 33 Lain aloitus "nimilapun" ja tavoitesäännöksen yhdistelmällä... 70 34 Asetuksen aloitus viittaamalla lakiin... 70 35 Tavoitesäännöksiä alkupykälänä... 71 36 Tavoitelain tavoitesäännös... 71 37 Määritelmäpykälä... 72 38 Tekstinsisäisiä määritelmiä... 73 39 Tavanomainen lopullinen voimaantulosäännös... 77 40 Lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen perusmalli 1990-luvulla... 78 41 Lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen perusmalli vuodesta 2000... 78 42 Viittaus voimaanpanolakiin... 78 43 Voimaantulosäännös, kun voimaantulosta säädetään asetuksella... 79
44 Voimaantulon porrastaminen... 80 45 Soveltamisen porrastaminen... 81 46 Säännös soveltamisesta ennen voimaantuloa... 81 47 Säännöksiä ennen lain voimaantuloa sattuneisiin tapauksiin sovellettavasta laista... 82 48 Kumottavien säädösten luettelon johdantokappale, kun niitä kaikkia on muutettu... 84 49 Kumottavien säädösten luettelon johdantokappale, kun osaa niistä on muutettu... 84 50 Kohtiin jaettu kumoamissäännös, kun vain yhtä kumottavaa säännöstä on muutettu... 85 51 Kumoamissäännöksiä... 85 52 Viittaus vahingonkorvauslakiin... 105 53 Viittaus verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annettuun lakiin... 107 54 Viittaus julkisista kuulutuksista annettuun lakiin... 108 55 Säännös määräajan laiminlyönnin seurauksista (ilman turhaa uhkailemista)... 113 56 Rangaistussäännös... 116 57 Rangaistussäännökseen viittaava säännös (salassapitovelvollisuuden rikkominen)... 116 58 Muutoksenhakusäännös... 120 59 Pilkun vaikutus merkityssisältöön... 124 60 Vältettäviä sivulause- ja määriteketjuja... 126 61 Sivulause- ja määriteketjujen välttäminen... 126 62 Väärään paikkaan sijoitettu relatiivilause... 126 63 Mutkikas virkerakenne... 128 64 Mutkikkaan virkerakenteen yksinkertaistaminen... 129 65 Kömpelö virkerakenne... 130 66 Kömpelön virkerakenteen selventäminen... 130 67 Konjunktioiden käyttöön liittyvä monimerkityksisyys... 134 68 Konjunktioiden käyttöön liittyvän monimerkityksisyyden välttäminen... 134 69 Pronominin viittaussuhteista aiheutuva monimerkityksisyys... 134 70 Pronominin käyttöön liittyvän monimerkityksisyyden poistaminen... 134 71 Muita-sanan viittaussuhteista aiheutuva monimerkityksisyys... 135 72 Muita-sanan viittaussuhteiden selventäminen... 135 73 Ilmauksen "ei oteta huomioon" monimerkityksisyys... 135 74 Ilmaukseen "ei oteta huomioon" liittyvän monimerkityksisyyden poistaminen... 135 75 Ristiriitainen säännös... 136 76 Ristiriitaisuuden poistaminen... 137 77 Epätäsmällinen kieltosäännös... 137 78 Epätäsmällisyyden poistaminen... 137 79 Imperfektin käyttö erityistapauksessa... 138 19
20
21 I J O H D A N T O 1 Y l e i s t ä 1.1 Oppaan tarkoitus Käsillä olevan Lainlaatijan oppaan tarkoituksena on kootussa ja yhtenäisessä muodossa esittää ne periaatteet, joita säädösehdotuksia laadittaessa on noudatettava. Oppaan tarkoituksena on edistää sitä, että säädösehdotukset ovat teknisesti ja asiallisesti viimeisteltyjä, että säädösten rakenteessa ja kirjoitustavassa noudetaan vakiintunutta, hyväksi havaittua käytäntöä ja että yleiset oikeusperiaatteet ja voimassa oleva lainsäädäntö on asianmukaisesti otettu huomioon. Erityisesti oppaalla pyritään edistämään sitä, että säädösehdotukset ovat sanonnaltaan virheettömiä, ymmärrettäviä, täsmällisiä ja johdonmukaisia. 1.2 Oppaan suhde muihin oppaisiin Se säädösvalmistelun vaihe, jota tämä opas koskee, on vain yksi verraten kapea joskin tärkeä osa säädöksen valmisteluprosessista. Opas koskee lähinnä sitä, minkälaiseen asuun säädösvalmistelun tulos säädösehdotus puetaan. Säädösvalmistelu on yhteiskuntapoliittista suunnittelua, jossa on olennaista riittävä tietopohja sekä uudistustahto ja -taito. Keskeistä säädösvalmisteluprosessissa on selvittää vallitseva yhteiskunnallinen ja oikeudellinen tilanne, asettaa uudistuksen tavoitteet ja valita keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarkoituksena on, että jossakin myöhemmässä vaiheessa voitaisiin julkaista myös "lainvalmistelun hankeopas", jossa tutkimustiedon pohjalta voitaisiin antaa ohjeita hankkeen organisoimisesta ja sen eri vaiheissa noudatettavista menettelyistä, jolloin erityisesti voitaisiin tarkastella lainvalmistelua yhteiskuntapoliittisena suunnitteluna. Edellä tarkoitettua tietoa lainvalmisteluun kuuluvista yhteiskuntapoliittisista kysymyksistä on toistaiseksi saatavissa lähinnä Hallinnon kehittämiskeskuksen (HAUS; aik. Valtionhallinnon kehittämiskeskus; VKK) ja eri ministeriöiden järjestämillä säädösvalmistelukursseilla. Näitä kysymyksiä on lisäksi käsitelty oikeusministeriön säädösvalmistelutyöryhmän mietinnössä Säädösvalmistelun kehittäminen (OM:n lainvalmisteluosaston julkaisu 5/1987) sekä Antti Kivivuoren julkaisussa Lakien valmistelusta (VKK:n julkaisusarja B nro 43, 1986). Toukokuussa 1995 on ilmestynyt julkaisu "Säädösvalmistelun kehittämishanke 1995. Esiselvitys (OM:n lainvalmisteluosaston julkaisu 5/1995), jonka pohjalta on käynnistetty useita erillishankkeita, joista tärkein on ollut valtioneuvoston lainvalmistelun kehittämisohjelman laatiminen.
22 Valtioneuvosto on 30.5.1996 tehnyt periaatepäätöksen valtioneuvoston kehittämisohjelmaksi. Tämä Valtioneuvoston lainvalmistelun kehittämisohjelma. Valtioneuvoston periaatepäätös (OM:n lainvalmisteluosaston julkaisu 3/1996) on luonnollisesti lähivuosina tärkein ohje niin lainvalmistelijoille kuin myös lainvalmistelutyötä johtaville virkamiehille. Hallituksen esitysten laatimisohjeiden (HELO; 1992) ja tämän oppaan välinen "työnjako" on, että HELO sisältää valtioneuvoston ohjeet siitä, miten eduskunnalle annettavat hallituksen esitykset on laadittava, ja varsinkin siitä, miten esitysten perustelut on kirjoitettava, kun taas tämä opas sisältää suositukset siitä, mitä käytäntöjä on noudatettava säädöstekstejä laadittaessa. Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston tarkastustoimisto, joka tarkastaa oikeusministeriön tarkastettaviksi valtioneuvoston ohjesäännön (1522/1995) 40 :n 1 momentin mukaisesti toimitettavat laki-, asetus- ja päätösehdotukset, noudattaa tarkastustyössään tätä opasta. Säädösehdotusten kääntämisestä ruotsin kielelle ja säädösten ruotsinkielisestä asusta on annettu ohjeita valtioneuvoston ruotsin kielen lautakunnan julkaisemassa oppaassa Svenskt lagspråk i Finland (SLAF; 1990), josta on valmisteilla uusi painos. Alemmanasteista norminantoa koskee vuonna 1991 ilmestynyt valtiovarainministeriön julkaisu Hyvä norminvalmistelu. Hallintoviranomaisten normien valmisteluopas. Tässä oppaassa ei käsitellä Euroopan yhteisöjen säädösten (EY-säädösten) huomioon ottamista lainvalmistelussa, koska tästä asiasta oikeusministeriö julkaisee erillisen oppaan. Myöskään ei tässä oppaassa käsitellä erikseen kansainvälisten sopimusten (valtiosopimusten) voimaansaattamista koskevaa lainsäädäntöä, koska ulkoasiainministeriö julkaisee siitä erillisen oppaan. Tässä oppaassa on myös mainintoja säädösten typografiasta. Parhaiten typografiaan voi kuitenkin perehtyä Suomen säädöskokoelman sekä Lainlaatijan työvälineen ja sen käyttöoppaan avulla (Lainlaatijan työväline. Hallituksen esitysten ja vastaavien virallisasiakirjojen tyylit. 1.7.1995 versio 1.1). Lainlaatijan työvälineen avulla voidaan WP-tekstinkäsittelyohjelman windows-versioita käyttäen laatia painoasussa oleva säädös. Työvälineen saa käyttöönsä valtioneuvoston kansliasta tai ministeriöiden atkyhdyshenkilöiltä. Erityisesti on syytä muistuttaa, että tämä opas koskee vain säädösehdotuksen laatimista. Valmistelijan ja esittelijän työ kuitenkin jatkuu vielä lakiehdotuksen eduskuntakäsittelyn ajan sekä yleensäkin vielä säädöksen antamisen jälkeen.
23 1.3 Oppaan rakenne ja sillä toteutettavat muutokset Oppaan rakenne Oppaan alussa on esitetty lakiteknisiä käytäntöjä koskevat ohjeet (II LAKITEKNIIKKA). Lisäksi oppaassa on ohjeita voimassa olevan oikeusjärjestyksen ja lainsäädännön huomioon ottamisesta (III LAIN- LAATIJAN LAINOPPIA) sekä ohjeita ja suosituksia säädösten kieliasusta (IV SÄÄDÖSKIELI). Nykykäytäntö oppaan lähtökohtana Pääosin oppaaseen on kirjattu nykyisin sovellettavat käytännöt, joista toistaiseksi on ollut vain niukasti saatavissa kirjallisessa muodossa olevaa tietoa. Eräiltä osin on kuitenkin oppaassa esitetty siirryttäväksi uudenlaiseen käytäntöön, kuten esimerkiksi nykyistä lyhyempiin sanontoihin johtolauseita kirjoitettaessa. Suositus pyrkiä eroon "tilkkutäkkimuutoksista" Tärkein oppaassa esitettävä periaatteellinen lakitekninen uudistus koskee suhtautumista säädösten muutoksiin. Taka-ajatus on, että vähin erin voitaisiin päästä eroon tavasta tehdä säädöksiin usein laajoja "tilkkutäkkimuutoksia" ja pyrkiä niiden asemesta harvemmin tehtäviin laajempiin kokonaisuudistuksiin. Tässä suhteessa muutos ei kuitenkaan liene kovin nopeasti toteutettavissa, minkä vuoksi oppaaseen sisältyy myös edellä kuvattuja "tilkkutäkkimuutoksia". Säädösmuutoksissa noudatettavat lakitekniset periaatteet Tässä oppaassa suositellaan omaksuttavaksi osin uudenlaiset lakitekniset periaatteet suhtautumisessa säädösten muuttamiseen. Viime aikoihin on ollut lähtökohtana, että säädöksiä muutettaessa muutos on rajoitettu koskemaan mahdollisimman vähäistä säädöksen osaa, esimerkiksi vain momenttia tai kohtaa. Nyt lähtökohdaksi suositellaan otettavaksi, että yleensä muutetaan kokonaisia pykäliä, jollei ole perusteltua rajoittua suppeampaan muutokseen (ks. jakso 6.3 Muutossäädöksen rakenne). Säädösviittauksia koskevat muutokset Säädöksen numeroon viitattaessa käytetään vastedes vuosilukua täydellisenä. Esimerkiksi maa-aineslaki (555/1981). Numeroa käytetään viitattaessa myös ennen vuotta 1920 annettuun säädökseen, jolloin viittauksessa käytetään sen asetuskokoelman vihkon numeroa, jossa säädös on julkaistu. Esimerkiksi ulosottoasetus (37/1896). Tärkeimpien vielä voimassa olevien ennen vuotta 1920 annettujen säädösten numerot ovat tämän oppaan liitteessä. Samalla numerolla saattaa olla julkaistu useita säädöksiä, mutta sekaantumisen vaaraa ei ole, koska asiayhteydestä ilmenee, mistä säädöksestä on
24 kysymys. Säädöksen numero mainitaan, kun säädöksen nimike ensimmäisen kerran mainitaan säädöksessä, riippumatta siitä, onko samalla mahdollisesti mainittavia lainkohtia muutettu vai ei. Numero jätetään mainitsematta ainoastaan hallitusmuotoon ja valtiopäiväjärjestykseen viitattaessa. Myös tässä oppaassa noudatetaan tässä kappaleessa mainittua ohjetta, mistä syystä joissakin kohdissa "puuttuvat" numerot eivät ole jääneet pois vahingossa. Johtolausetta koskevat muutokset Johtolauseessa mainittavista muutossäädöksistä jätetään vastaisuudessa antopäivämäärä pois ja muutossäädös yksilöidään pelkällä numerolla, joka muutoin säädöksissä noudatettavasta käytännöstä poiketen kirjoitetaan ilman sulkeita (esimerkiksi: ", sellaisena kuin se on laissa 977/1992"). Aikaisemman muutoksen laatua koskevissa ilmaisuissa käytetään kaikissa inessiivimuotoja: "sellaisena kuin se on laissa ", sellaisena kuin se on laeissa " (aik. "muutettuna laeilla") ja "sellaisena kuin se on osaksi laissa " tai " osaksi laeissa " (aik. "osaksi muutettuna lailla" tai " laeilla"). Ilmausten "säännös" ja "säädetään" käytön laajennus Paitsi laissa ja asetuksessa myös säädöskokoelmassa julkaistavissa valtioneuvoston ja ministeriön päätöksissä "säädetään", ja niissä olevia oikeusnormeja kutsutaan "säännöksiksi". Sen sijaan esimerkiksi sopimuksissa edelleen "määrätään". Säädöskieltä koskevat muutokset Säädösten vakiokirjoitustapoja ja säädöskieltä koskevissa suosituksissa on monilta osin otettu huomioon Suomen kielen perussanakirjan mukaiset uudet suositukset. Julkishallinnon nimiä kirjoitettaessa suositellaan uusissa laeissa noudatettavaksi suomen kielen lautakunnan 25.9.1995 antamaa suositusta (Kielikello 1/1996). Voimassa olevien lakien muutoksissa ja lakien nojalla annettavissa asetuksissa ja päätöksissä käytetään kuitenkin edelleen laissa noudatettua kirjoitustapaa, eikä lakeja muuteta pelkästään isokirjaimisuuden takia.
25 I I L A K I T E K N I I K K A 2 S ä ä d ö k s e t 2.1 Säädösten lajit Säädös Laki ja asetus Säädöksillä tarkoitetaan lakeja ja asetuksia sekä oikeusohjeita sisältäviä valtioneuvoston ja ministeriön päätöksiä, kunnallisia järjestyssääntöjä ja muita oikeusohjeita sisältäviä säännöstöjä. Tämä opas koskee niitä säädöksiä, joita tarkoitetaan Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen (696/1980) 2 :n 1 momentin 1 3 kohdassa, eli lakeja ja asetuksia sekä säädöskokoelmassa julkaistavia valtioneuvoston ja ministeriön päätöksiä. Laiksi kutsutaan eduskunnan hyväksymää säädöstä ja asetukseksi tasavallan presidentin antamaa hallinnollista säädöstä. Asetuksenantovaltaa koskeva perussäännös on hallitusmuodon 28 :ssä. Asetukset annetaan joko suoraan hallitusmuodon nojalla, jolloin johtolauseessa ei viitata asetuksenantovaltuuteen (niin sanotut alkuperäiset asetukset), tai laissa olevan erityisen asetuksenantovaltuuden nojalla, jolloin johtolauseessa viitataan lakiin. Käsitteet laki ja asetus saivat nykyisen merkityksensä vasta vuoden 1919 hallitusmuodossa. Tätä ennen myös valtiopäivien myötävaikutuksella annetut säädökset olivat usein nimikkeeltään asetuksia. Tällaisten lainluonteisten asetusten (esimerkiksi: asetus määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille; 32/1868 ja asetus rikoslain voimaanpanemisesta; 39/1889) muuttamisesta tai kumoamisesta voidaan nykyään säätää vain lailla. Lainluonteisten asetusten ohella oli myös keisarin (vuosina 1917 1919 senaatin) antamia hallinnollisia asetuksia. Se, onko ennen vuotta 1919 annettu asetus nykymerkityksessä laki vai asetus, ilmenee sen johtolauseesta. Valtioneuvoston päätös ja ministeriön päätös Valtioneuvoston päätös on vallitsevan käsitystavan mukaan sellainen hallitusmuodon 28 :ssä tarkoitettu asetus, jonka antamisoikeus on uskottu valtioneuvostolle. Valtioneuvoston päätösten antamisesta ja niistä käytettävästä nimikkeestä säädetään valtioneuvostosta annetussa laissa (78/1922). Ministeriön päätös (esimerkiksi oikeusministeriön päätös, sisäasiainministeriön päätös, opetusministeriön päätös) puolestaan on tavanomaiseen oikeuteen perustuva omatyyppisensä säädös.
26 Uudet säädökset ja muutossäädökset 2.2 Säädöksen osat Olemassa oleviin säädöksiin tehdään usein jälkeenpäin muutoksia. Näiden muutosten osalta noudatetaan osin erilaista kirjoittamistapaa kuin alkuperäisissä säädöksissä. Alkuperäisiä, itsenäisiä säädöksiä kutsutaan tässä oppaassa uusiksi säädöksiksi ja säädöksiä, joilla uusiin säädöksiin tehdään muutoksia, muutossäädöksiksi. Säädöksen osien nimitykset Pykälien numerointi Pykälien otsikot Jokaisessa säädöksessä on nimike, johtolause, yksi tai useampi pykälä ja voimaantulosäännös. Pykälät voivat jakaantua momentteihin, momentit kohtiin ja kohdat alakohtiin. Pykälät voidaan ryhmitellä luvuiksi ja laajoissa laeissa luvut vielä osiksi (aikaisemmin vaihtoehtoisesti osastoiksi). Lukuihin jakamattomissa säädöksissä sekä lukujen sisällä voidaan pykälien ryhmittelyyn käyttää väliotsikoita. Pykälät numeroidaan arabialaisin numeroin (esimerkiksi: 1 ) ja pykälännumero sijoitetaan omalle rivilleen pykälän tekstin edelle. Pykälännumeron perässä ei käytetä säädöstekstissä eikä yleensäkään lakikielessä pistettä. Lukuihin jaetut säädökset voidaan numeroida joko juoksevasti lain alusta loppuun taikka luvuittain. Luvuittain on pykälät numeroitu esimerkiksi vuoden 1734 lain kaarissa, rikoslaissa (39/1889) ja ulosottolaissa (37/1895) sekä uudemmista laeista esimerkiksi vesilaissa (264/1961), vahingonkorvauslaissa (412/1974), kuluttajansuojalaissa (38/1978), pakkokeinolaissa (450/1987), kirkkolaissa (1054/1993) ja merilaissa (674/1994). Luvuittainen numerointi tulee kysymykseen laajahkoissa laeissa. Luvuittain numeroitujen lakien pykäliin viitattaessa on puhuttava tietyn luvun pykälistä (esimerkiksi: 2 luvun 2, 5 luvun 7 ), paitsi viitattaessa luvun sisällä saman luvun pykäliin. Pykälät voidaan haluttaessa otsikoida. Pykälän otsikko kursivoidaan ja se sijoitetaan omalle rivilleen pykälännumeron ja pykälän tekstin väliin. Kun säädöksessä käytetään pykälän otsikoita, on jokainen pykälä otsikoitava, huolimatta siitä, että sopivan otsikon löytäminen saattaakin joissakin tapauksissa olla vaikeata. Poikkeuksena ovat joidenkin vanhojen lakien, kuten oikeudenkäymiskaaren tai rikoslain, laajat osittaisuudistukset, joissa pykälien otsikoimiseen voidaan siirtyä luvuittain. Tällöinkin on otsikoita joko käytettävä luvun jokaisessa pykälässä tai jätettävä luvun kaikki pykälät otsikoimatta. Esimerkki 1
27 Pykälän otsikko " 4 Tarkemmat säännökset Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella." Momenttien yksilöinti Momentteja ei normaalisti numeroida. Jos poikkeuksellisesti halutaan myös momentit numeroida (ks. esimerkiksi asetus ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista; 1256/1992), käytetään momentin alkuun sijoitettavaa numeroa, joka erotetaan momentin muusta tekstistä pisteellä (esimerkiksi: "1. Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan "). Jos kuitenkin pykälässä on vain yksi momentti, sitä ei numeroida. Riippumatta siitä, numeroidaanko momentit vai ei, niihin viitattaessa niistä käytetään arabialaista numeroa (1 momentti, 3 momentti). Yksimomenttisen pykälän osalta ei kuitenkaan viitata momenttiin, vaan suoraan kyseiseen pykälään. Kohtien johdantokappale ja numerointi Alakohtien yksilöinti Momentti tai yksimomenttinen pykälä voi jakautua kohtiin. Kohtia edeltää tällöin yhdestä tai useammasta virkkeestä muodostuva johdantokappale, joka päättyy kaksoispisteeseen. Aikaisemmin johdantokappaleesta on käytetty myös nimitystä johdantolause, jota kuitenkin on syytä välttää, koska se on omiaan aiheuttamaan sekaannusta. Kohdat numeroidaan arabialaisin numeroin, jotka erotetaan kohdan muusta tekstistä oikeanpuoleisella kaarisulkeella. Jos momentit on numeroitu, käytetään kohtien numeroinnissa kuitenkin pienaakkosia. Kohdat voivat jakautua edelleen alakohtiin, jotka merkitään pienaakkosin. Alakohtiin viitattaessa on puhuttava tietyn kohdan tietystä alakohdasta, käyttämättä lyhennettyjä muotoja (esimerkiksi: 5 :n 1 kohdan a alakohta; tällaista alakohtaa ei voi kutsua 5 :n 1 a kohdaksi, koska 1 a kohdalla tarkoitetaan normaalisti 1 ja 2 kohdan väliin jälkeenpäin muutossäädöksellä lisättyä uutta kohtaa). Kohtien ja alakohtien erottaminen toisistaan Kohdat ja alakohdat on tapana erottaa toisistaan puolipisteellä (;), ja puolipistettä käytetään myös toiseksi viimeisen kohdan perässä olevan sidesanan (sekä, ja, tai) edessä. Sekä tai ja -sidesana voidaan jättää pois sellaisissa tapauksissa, joissa sekaantumisen vaaraa ei ole. Näin on syytä menetellä varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa alkuperäisten
kohtien perään todennäköisesti joudutaan myöhemmin lisäämään uusia kohtia. Harkinnan mukaan voidaan puolipisteen asemesta käyttää pilkkua, jos se on kohtien muodostaman virkerakenteen kannalta perusteltua (ks. esimerkit 3 ja 64). Tällöin on muistettava, että kohdan lopussa olevaa sidesanaa ei eroteta kohdan muusta tekstistä pilkulla (ellei esimerkiksi sidesanan edellä oleva sivulause edellytä pilkkua). Ruotsinkielisissä teksteissä käytetään yleensä pilkkua puolipisteen sijasta. Johdantokappaleen ja kohtien virkerakenne Johdantokappaleen sekä sitä seuraavien kohtien ja alakohtien tulee keskenään muodostaa looginen virkekokonaisuus. Tämän vuoksi kohtaa ei saa pisteellä erottaa useammaksi virkkeeksi. Jos on välttämätöntä ottaa kohtaan virkeyhteyteen kuulumaton maininta, se erotetaan kohdan muusta tekstistä puolipisteellä. Esimerkki 2 Pykälä, jossa on kohtia ja alakohtia "17 Hyödyllisyysmalli merkitään hyödyllisyysmallirekisteriin, jos se täyttää hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 1 :n 2 ja 3 momentin sekä 6 12 :n vaatimukset. Rekisteriin merkitään: 1) hyödyllisyysmallihakemuksen päiväkirjanumero sekä hyödyllisyysmallin rekisterinumero ja luokat; 2) hyödyllisyysmallioikeuden haltijan nimi, kotipaikka ja osoite; 3) jos hyödyllisyysmallioikeuden haltijaa edustaa asiamies, asiamiehen nimi, kotipaikka ja osoite; 4) keksijän nimi ja osoite; 5) seuraavat päivämäärät: a) hakemuksen tekemispäivä; b) jos hyödyllisyysmallihakemus on saatu lain 8 :n mukaisesti muuntamalla patenttihakemuksesta, patentti hakemuksen tekemispäivä; c) hyödyllisyysmallin rekisteröintipäivä; 6) pyydetty etuoikeus sekä ilmoitus siitä, missä etuoikeuden perustaksi ilmoitettu hakemus on tehty, samoin kuin hakemuksen tekemispäivä ja numero; sekä 7) keksinnön nimitys ja kuva." 28 Rangaistus- ja vastaavien säännösten kohtajako Sellaisissa rangaistussäännöksissä, joissa rikoksen tunnusmerkeissä esitetään vaihtoehtoisia tekotapoja, on tunnusmerkit säännöksen havainnollisuuden lisäämiseksi tapana jakaa pykälän sisäisiin kohtiin. Esimerkki 3
29 Rangaistussäännös, jossa tunnusmerkit on jaettu kohtiin "2 Murha Jos tappo tehdään 1) vakaasti harkiten, 2) erityisen raa'alla tai julmalla tavalla, 3) vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai 4) tappamalla virkamies yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen estämiseksi ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen kahdeksitoista vuodeksi tai elinkaudeksi. Yritys on rangaistava." Kuten esimerkistä havaitaan, johdantokappaletta vastaavan alkukappaleen lopussa ei tällöin käytetä kaksoispistettä ja kohtien lopussa on pilkku tai sidesana (sidesanan edessä ei ole pilkkua!). Tällainen kirjoittamistapa on perusteltu sellaisissa säännöksissä, joissa lainkäytön yhtenäisyyden varmistamiseksi säännösten kirjoittamisessa noudatetaan ankaran yhdenmukaista kirjoitustapaa, kuten lähinnä rangaistussäännöksissä, mutta muutoin sitä tulee välttää. Jos jotakin tavanmukaista säännöstä näyttäisi olevan ymmärrettävyyssyistä tarpeen ryhtyä selventämään tämänlaatuisin typografisin keinoin, on se yleensä oire epäonnistuneesta virkerakenteesta, jolloin selventäminen on syytä tehdä kirjoittamalla säännös uudestaan ja jakamalla se lyhyempiin virkkeisiin. Lukujen numerointi ja otsikointi Luvut numeroidaan arabialaisin numeroin. Luvun otsikko jaetaan kahdelle riville, joista ylempänä rivinä on numero-osa normaalitekstillä kirjoitettuna ja alempana rivinä varsinainen otsikko-osa puolilihavalla kirjoitettuna. Esimerkki 4 Luvun otsikko "1 luku Yleiset säännökset" Osien numerointi ja otsikointi Osat numeroidaan roomalaisin numeroin. Ne otsikoidaan kuten luvut, mutta osan otsikossa käytetään suuraakkosia. Esimerkki 5 Osan otsikko