Raili Kaupin kirjoitukset 1. Elämäkerta vuoteen 1963 Varhaisia kirjoituksia Bibliografia

Raili Kaupin kirjoitukset 1 Elämäkerta vuoteen 1963 Varhaisia kirjoituksia Bibliografia

Raili Kauppi (1938) Kuva: TaYK RK.

Raili Kaupin kirjoitukset 1 Elämäkerta vuoteen 1963 Varhaisia kirjoituksia Bibliografia Raili Kaupin kirjoitukset 1: kirjoittaja (Elämäkerta, Bibliografia) ja toimittaja (Varhaisia kirjoituksia) Ismo Koskinen RKK-sarjaa toimittavat Ismo Koskinen ja Jari Palomäki

Copyright 2008 Tampere University Press ja tekijä Myynti Tiedekirjakauppa TAJU. Kalevantie 5, 33014 Tampereen yliopisto puhelin (03) 3551 6055 fax (03) 3551 7685 www.uta.fi/taju http://granum.uta.fi Raili Kaupin kirjoitukset -sarjassa julkaistaan Tampereen yliopiston Historian ja filosofian laitoksella sijaitsevan Raili Kauppi -arkiston käsikirjoituksia. Etukansi: Raili Kauppi Waldemarsuddessa Tukholmassa Ajattelijan patsaalla 9.6.1955. Kuva: Ester Seppälä. Takakansi: Raili Kauppi 1948. Kuvien lähde: Tampereen yliopiston kirjaston käsikirjoitusarkiston Raili Kauppi -kokoelma. Taitto: Sirpa Randell Kannen suunnittelu ja toteutus: Jarkko Lindqvist ja Maaret Kihlakaski ISBN 978-951-44-7016-5 Painopaikka: Tampereen Yliopistopaino Oy Juvenes Print Tampere 2008

Vuori Kohtalo on yli kohtalosi nousta. Jossain yhtynevät tiet. Ääntä hellää huhuilusi kosi. Kaiun korvissasi kauas viet. Kiehtoo ikävöinti. Kyynelettä katso illan tuiman purppuraan. Sauva oppaanasi. Lähdevettä pulppuu askeleistas. Milloinkaan tuntenut et maata omaksesi, tähdet vain ja virvoittavan työn. Kanna varjeltuna sydämesi, lyhty särkyväinen, yli yön. Raili Kauppi

Sisällysluettelo Kuvat... 9 Alkusanat...11 Elämäkerta vuoteen 1963 (Ismo Koskinen)...14 1. Helsinki 1920 30...15 2. Heinola 1930 38...31 3. Helsinki 1938 41...55 4. 1941 42...70 5. 1942 45...86 6. 1946 49...116 7. 1949 52... 137 8. 1952 55...159 9. 1955 57... 180 10. 1957 58...196 11. 1958 59... 212 12. 1959 60... 227 13. 1961 62... 250 14. Helsinki Tampere 1962 63...259 Lähdeluettelo... 265 Varhaisia kirjoituksia Kirjoitukset omatekoisissa lehdissä 1930 1936: Satuja (1930 31), Lemmikki (1932 1933), Nice, Uuno Topi ja Norma (1936)... 273 Kolme kouluesitelmää (1935 1937)... 304 Lutherin käsitys kansallisuuden arvosta ja merkityksestä kirjoituksen An den christlichen Adel deutscher Nation von des christlichen Standes Besserung perusteella (1941)...315 Historiatieteestä katsottuna luonnon- ja hengentieteiden välisen eron kannalta (1943)... 327 Henkisistä kulkutaudeista (n. 1943)... 338 Kaksi runoa (1944)... 341 Matematiikan merkityksestä sivistyksessä ja opiskelussa (1947)... 342 Suuri maailmanjärjestys (1949)... 349

Kolme lehtikirjoitusta (1949)...352 Kiinalainen keskustelu (1949)... 356 Puheita Naisten kansainvälisen rauhan ja vapauden (NKRVL) liiton tilaisuuksissa (1949 1951)... 364 Kirjasto ja yksilön kehitys (1950)... 371 Symposion-kirjoitukset (n. 1942 1952): Onko matematiikka välttämätöntä? (1942 45)...376 Hiukan matematiikasta ja epätäsmällisen tiedon vaarasta (n. 1944) 377 Muutamia mietteitä joulun ideasta (1947)... 379 Tuokio Elysionissa eli keskustelua sivistyksestä... 381 Leikistä. Ajatuksia, joiden esittämiseen Joulupukki on antanut aiheen (1948)... 384 Yksinäisyys (1948)... 387 Epikuroksen käsitys filosofiasta (1949)... 387 Ideaali ja päämäärä (1952)... 389 Joulun puutarha (1952)... 392 Eetillinen välttämättömyys (1956)... 393 Raili Kaupin bibliografia (Ismo Koskinen)... 397 Nimi- ja asiahakemisto... 407

Kuvat Kuvan lähdetiedot, milloin tiedossa, mainitaan kuvan omalla sivulla. Lyhenne TaYK RK viittaa Tampereen yliopiston käsikirjoitusarkiston Raili Kauppi -kokoelmaan, johon sisältyvistä valokuva-albumeista pääosa valokuvista on peräisin. ii Raili Kauppi (1938). 16 Alina, Juho, Raili ja Hilkka Kauppi. 19 Karoliina Kauppi, Antti Kauppi, Sanni ja Verner Jäntti, Oskari Kauppi, Kalle Kauppi, Väinö Kauppi. 23 Raili Kauppi n. 4-vuotiaana Kaivopuistossa taustanaan itseään pari vuotta vanhempi Keirknerin huvila eli Marmoripalatsi. 26 Vapaaniemen pitkä laituri. 30 lmakuva Heinolasta 1930-luvulta. 35 Juho Kauppi tyttärineen Heinolassa 1930-luvun alkupuolella. Kuvassa Jussin viiksihoppa, T-mallin Ford n. vuodelta 1925. 37 Raili ja Sirkka Kauppi keskikoulun pihalla n. 1935. 38 Heinolan keskikoulu. 41 Kymen Vartiot n. 1935. 49 Kaasusuojeluopetusta jatkoluokilla n. 1936. 54 Heinolan Jatkoluokkien ylioppilasluokka toukokuussa 1938. 65 Hämäläis-osakuntalaisia n. 1939. 66 Raili Kauppi, Sirkka Kauppi ja Euniike Kivinen Vappuna 1940. 71 Hilkka ja Sirkka Kauppi Heinolassa jatkosodan aikaan. 72 Töölön sivukirjasto nähtynä Töölönkadulta läheltä Kauppien kotia. 81 Anni Ruuskanen 1945. 83 Helsingin kaupunginkirjaston filosofiankerho 1940-luvun lopulla. 90 Filosofiankerhon kokous n. 1944. Puhumassa Hilppa Kinos. 107 Oinas Kemijoen varressa. 108 Raili Kauppi Saunavaarassa 1944. Piirroksia Eevi Oinaan vieraskirjasta Pyhätunturin retkeltä 6.4.1944. 130 Uudessa Suomessa 9.9.1948 julkaistu uutinen Amsterdamin X filosofikongressista. 131 Yleiskuva filosofiankongressista, joka kokoontui Amsterdamin pienessä kodikkaassa yliopistossa 1948. 150 Jouluna 1951 Saarnioilla kokoontui Bollin piiri. 165 Brysselin filosofiankongressissa 1953. 166 Filosofit ryhmäkuvassa 1953. 167 Heinrich Behmann Uuno Saarnion ja Raili Kaupin seurassa 1950-luvun lopulla. 174 Raili Kauppi Ajattelijan patsaalla Waldemarsuddessa 9.6.1955. 177 Kuningatar Sofie Charlotte ja G. W. Leibniz. 193 Raili Kauppi ja Tilma Oinas Venetsiassa 1957. 206 Uuno Saarnion suositus Raili Kaupista Niedersächsische Landesbibliothekin tri Meyerille.

210 Venetsian XII kansainvälinen filosofiankongressi, 12. 18.9.1958. 210 Albert Menne 1966. 216 Lasse Heikkilä. 219 Lasse Heikkilä ja Raili Kauppi keväällä 1959. 244 Johann Friedrich Wentzel vanhemman 1710 työksi arveltu maalaus G. W. Leibnizista. 248 Tuore filosofian tohtori Raili Kauppi ruusuineen 15.12.1960 sateisessa Helsingissä. 255 Kortti Sigtunasta 29.7.61. 264 Koulukuntaa Tampereen kaupunginkirjaston filosofiankerhon vieraana 1951, kuvassa Kalevan (myöh. Kissanmaan) koulun seinustalla. 275 Sirkka (vas.), Hilkka ja Raili Kauppi Heinolassa Ruotsalaisen rannassa 1930-luvun alussa.

Alkusanat 11 Alkusanat Kesällä 1949 vastikään filosofian maisteriksi valmistunut kirjastoamanuenssi Raili Kauppi julkaisi kolme lyhyttä lehtiartikkelia, joissa hän puhui ihmisen kehitysvietistä ja kirjaston tätä palvelevasta sivistystehtävästä. Eläimen lailla ihminen kykenee oppimaan, mutta ainoastaan ihminen voi oppia opiskelemaan ja sen kautta sivistämään itseään. Oppiminen tapahtuu siten, että jotakin toimintaa harjoitellaan. Opiskelu taas on toimintaa, se on varsinaista elämää. Opiskelu on vieläpä eräs elämän syvimmistä nautinnoista. Kirjaston tehtävänä taas on ennen kaikkea sivistyksen levittäminen: Se merkitsee, että jokainen ihminen on saatava opiskelemaan ja kehittymään, opiskelemaan jatkuvasti läpi koko elämänsä, koska kehityksellä ei voi olla mitään ylärajaa ja koska ihminen ei muuten voi tuntea hyvinvointia ja onnellisuutta. Kirjoitustensa lukijan onneksi Kauppi ei ollut nero, ainoastaan poikkeuksellisen älykäs ihminen. Lukuun ottamatta joitakin uusia ideoita omalla, jossakin määrin marginaalisena säilyneellä logiikan alueellaan Kauppi ei myöskään ollut ensi sijassa omaperäinen ajattelija. Hänen arvonsa filosofina johtuu ennen kaikkea hänen esimerkillisyydestään: hän oli tavallista omakohtaisempi ajattelija ja pyrki opettamaan tätä sivistyksen välttämätöntä edellytystä, omakohtaista järjen käyttöä, myös muille. Neron esimerkillisyyttä kanssaihmisille rajoittaa se, että he eivät voi tehdä sitä mitä hän tekee. Nerokaan ei osaa selittää nerouttaan saati opettaa sitä toisille, joiden on tyytyminen nerouden hedelmiin. Omaperäisyyden arvo ihmisen henkisessä elämässä on mitätön verrattuna omakohtaisuuteen, vaikka tätä seikkaa ei aina tunnuta oivaltavan uutuutta, originaalisuutta, vaihtelua ja viihdettä korostavassa kulttuurissamme. Seurauksena on paitsi kulttuuriperinnön pinnallinen omaksuminen, myös aidon luovuuden heikkeneminen, luovuus kun ei voi elää kulttuurisessa tyhjiössä. Sama esimerkillisyys, joka välittyi Kaupin ajattelijahahmosta Helsingin kaupunginkirjaston kerhoissa tai Tampereen yliopistossa filosofian luennoilla, leimaa hänen kirjoituksiaan. Tässä hän ei kenties poikkea tuhansista muista sivistystyön sankareista, mutta erotuksena useimmista häneltä jäi myös Raili Kaupin kirjoituksiin koottu poikkeuksellisen runsas ja korkeatasoinen käsikirjoitusaineisto. Nyt julkaistava RKK:n ensimmäinen osa sisältää Raili Kaupin (1920 1995) elämäkerran vuoteen 1963, kokoelman hänen varhaisia kirjoituksiaan vuosilta 1930 56 sekä hänen bibliografiansa. Olen poikennut elämäkerran kohdalla alkuperäisestä julkaisusuunnitelmasta tekemällä siitä kaksiosaisen ja katkaisemalla sen tässä osassa vuoteen 1963. Tuolloin Kauppi päätti uransa Helsingin kaupunginkirjastossa ja muutti Tampereelle aloittaakseen uuden uran Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa, sittemmin Tampereen yliopistossa. Elämäkerran jälkipuolisko sisältyy osaan RKK5.

12 Raili Kaupin kirjoitukset 1 Kaupin varhaisten kirjoitusten kokoelma käsittää edustavan valikoiman tekstejä 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun (ynnä yksi kirjoitus vuodelta 1956), so. ajalta ennen hänen varsinaisen julkaisutoimintansa alkua. Monistetuissa kirjastolehdissä ilmestyneet kirjoitukset on tosin sekä otettu mukaan kokoelmaan että sisällytetty bibliografiaan jonkinlaisena rajatapauksena. Bibliografia sisältää tiedot kaikista Kaupin julkaistuista artikkeleista, kirjaarvosteluista, bibliografioista ym. kirjoituksista, minkä lisäksi siihen sisältyy osio artikkelikäsikirjoituksista, jotka syystä tai toisesta jäivät julkaisematta. Kauppi julkaisi kaksi kirjamittaista tutkimusta, jotka on jouduttu jättämään RKK:n ulkopuolelle ainakin näillä näkymin, joskin niiden suomentamisesta ja julkaisusta jossakin yhteydessä on keskusteltu. Kaikkien artikkelimittaisten kirjoitusten kohdalle on bibliografiassa merkitty myös tieto siitä RKK-sarjan osasta, jossa kyseinen teksti on julkaistu uudelleen. Sen sijaan bibliografian yhteydessä ei mainita niitä esitelmiä, puheita ym. kirjoituksia, jotka on julkaistu ainoastaan RKK-sarjassa, koska kyseessä on Raili Kaupista riippumaton postuumi julkaisutoiminta. Näistä kirjoituksista julkaistaan erillinen bibliografinen täydennysluettelo sarjan viimeisessä osassa. Raili Kaupin kirjoituksia olisi ollut vaikea toimittaa ja hänen elämäkertaansa olisi ollut mahdoton kirjoittaa ilman epälukuista joukkoa ihmisiä. Haluan kiittää Raili Kaupin sukulaisia heidän hankkeelle osoittamastaan jatkuvasta myötämielisyydestä: Anna-Liisa Kauppi, Hilkka Kauppi, Leena Kauppi, Maija Kauppi, Rauli Nordberg, Terhikki Pohjola, Kari Rossi, Riitta Rossi, Kerttu Uusimäki ja muut ovat jaksaneet vuosien mittaan vastata laskemattomaan määrään kysymyksiä. Monista Raili Kauppia, elämäkertaa ym. koskevista keskusteluista ja pohdiskeluista olen kiitollinen etenkin Maija Jantuselle, Ari Virtaselle ja luonnollisesti RKK-sarjan toiselle toimittajalle Jari Palomäelle. Lisäksi mm. seuraavat henkilöt ovat edesauttaneet eri tavoin Kauppi-hanketta ; kiitoksen ansaitsevat erottelematta niin monivuotinen tietolähde kuin yhden arvokkaan tiedonmurun esittäjäkin: Tapio Ahokallio, Marita Airakorpi, Kirsti Anttonen, Kari Asp, Bo Carpelan, Ilona Fors, Arto Fröjd, Leila Haaparanta, Lyyli Hahla, Pekka Hahle, Anna Halme, Matti Harilo, Ester Heikkilä, Ritva Heikkilä, Anitta Henttonen, Antti Hervonen, Jaakko Hintikka, Ritva Hokka-Ahti, Birit Hokkanen, Markku Hyrkkänen, Euniike Hyvönen, Jussi Hämäläinen, Helena Hänninen, Kai Jokinen, Anja Juurikkala, Jaakko Juurikkala, Sirpa Juuti, Pirjo Järvinen, Riitta Järvinen, Kaija Kaikumo, Eeva-Marjatta Karstu, Vesa Kautto, Eeva Karhu, Aira Kemiläinen, Anna-Liisa Ketonen, Inkeri Kilpinen, Aila Kivinen, S. Albert Kivinen, Timo Klemola, Kari-Paavo Kokki, Oili Kokkonen, Soile Kolehmainen, Riitta Koski, Jouni Kraft, Sven Krohn, Annikki Kuitunen, Kyllikki Kärkkäinen, Mikko Laakso, Tapani Laine, Seppo Laurema, Jussi Lehtonen, Hannu Leino, Esko Leinonen, Marjatta Leppämäki-Tick, Saara Lilja, Pertti Lande Lindfors, Kristina Linnovaara, Pekka Louhiala, Irja Luisto, Matti Luoma, Timo Malmi, Tuula Martikainen, Lauri Mehtonen, Aila Meriluoto, Esko Miettinen,

Alkusanat 13 Kaija Multamäki, Pentti Murto, Marjukka Mäkelä, Markku Mäki, Heikki Mäki- Kulmala, Greta-Liisa Mäkisara, Irja Nykänen, Juha Näsi, Ale Oinas, Veli Ojala, Tytti Oukari, Eeva Palokangas, Osmo Pekonen, Maija-Liisa Peltonen, Unto Peltonen, Outi Penttilä, Erkki Penttilä, Aili Pihlaja, Kullervo Rainio, Risto Rantala, Veikko Rantala, Viljo Rasila, Hilkka Rasku, Lauri ja Esteri Rauhala, Lea Rekola, Riitta Remi, Jacob Rendtorff, Liisa Ropponen, Sirpa Rossi, Lauri Routila, Ritva Räty, Kerttu Saarenheimo, Reino ja Seija Saarnio, Pentti Salmelin, Reijo Savolainen, Ester Seppälä, Tuula Siikala, Pentti Simola, Simo ja Inkeri Sivenius, Hannele Soini, Vesa Suominen, Marja-Liisa Suurnäkki, Merete Sørensen, Leena Teinilä, Christian Thiel, Hannu Teriö, Raija Uusipelto, Ellen Vaaher, Matti Vaittinen, Tuovi Valve, Juha Varto, Veli Verronen, Risto Vilkko, Taina Vimpari, Martti Voutilainen, Taija Voutilainen, Marja-Leena Vuori, Veli-Matti Värri, Helena Wendt, Vieno Wigell, Georg Henrik von Wright, Anneli Äyräs. Edelleen haluan kiittää kustannuspäällikkö Outi Sisättöä ja Tampere University Pressiä RKK-hankkeelle osoitetusta myötä- ja pitkämielisyydestä. Raili Kaupin kirjoitusten osa 1 asetti taittajalle tavallista suuremman haasteen, johon Sirpa Randell vastasi ammattilaisen taidolla ja amatöörin innolla. Lopuksi kiitän niitä lukuisia instituutioita ja yhteisöjä arkistoja, museoita, virastoja, seuroja, oppilaitoksia ym. joiden henkilökuntien ystävälliseen tukeen ja apuun olen voinut luottaa. Erityisesti haluan mainita Suomen Kulttuurirahaston hankkeelle alkuvuosina osoitetusta tuesta, sekä Tampereen yliopiston, jonka filosofian yksikön suojissa toimitustyö on tapahtunut. Ismo Koskinen Tampereella helmikuussa 2008

Ihmisen olemukseen kuuluu, että hänen on selvitettävä, kirkkaasti ja asiallisesti, suhteensa kaikkiin asioihin ja koko maailmankaikkeuteen. Raili Kauppi kirjeessä Tilma Oinaalle 2.4.1948 Ehkä on niin, että emme tarkkaan ottaen kuulu niihin ajallisiin järjestyksiin, joihin kokemuksemme järjestää koetun. Kirjoitin tämän lauseen päästyäni esitelmäni loppuun ja jäin sitten katselemaan sitä. Se on vähän arvoituksellinen, mutta niin ovat monet ajan kokemiseen ja yleensä kokemukseemme liittyvät asiat. Asioiden arvoituksellisuutta ei vain yleensä huomaa, kun on niihin tottunut. Raili Kauppi esitelmässä Ajan filosofista problematiikkaa, 1992

Luku 1: Helsinki 1920 30 15 Luku I Johdanto Helsinki 1920 30 Mitä filosofia minulle on? Ennen kuin yritän vastata kysymykseen, lienee paikallaan henkilöhistoriallinen johdanto sen valaisemiseksi, miten jouduin tekemisiin filosofian kanssa. Alkuvaiheessa eivät filosofia ja kristillis-uskonnollinen ole selvästi erotettavissa toisistaan. Ensimmäinen filosofiaa sivuava ongelma, jonka kanssa jouduin tekemisiin, koski uskoa. Olin silloin korkeintaan 10-vuotias. Olin oppinut, että jos uskoo, voi kävellä veden päällä. Ihmettelin, onko se totta; halusin koettaa. (Sanavarastooni ei kuulunut sana kokeilla.) Yritin lujasti uskoa, astuin veteen ja vajosin tietysti pohjaan. Sitten aloin ajatella, ja huomasin koettavani aina laiturin keskikohdalla, jossa hyvin yletyin pohjaan, en koskaan laiturin päässä, jossa oli syvää. Niinpä en ilmeisesti oikeastaan uskonut. Itse asiassa, jos olisin todella uskonut, ei minun olisi tarvinnut koettaa. Ja jos kokeilin, en uskonut. Tulin siihen tulokseen, että uskon kohdalla ei voi tehdä kokeita. Raili Kauppi 1 Raili Marjatta Kauppi syntyi Helsingissä 10.4.1920 Juho ja Alina Kaupin ensimmäisenä lapsena. Perheeseen syntyi 21.8.1922 vielä toinen tytär, Hilkka. 2 Liikemies Juho eli Jussi oli syntynyt ja kasvanut Kaupin talossa itähämäläisen Heinolan pitäjän syrjäisessä Hirvisalon kylässä Johan ja Karoliina Kaupin kuusilapsisen perheen esikoisena. Varsinaissuomalaisen Alinan eli Alin sukutausta oli talonpoikaisen Jussin sukua vaatimattomampi. Hänen isänsä, muurarimestari Juho Kustaa Laine Sauvosta oli rengin poika. Nuoremman veljen lisäksi Alilla oli kaksi velipuolta äitinsä Matildan aiemmasta avioliitosta. Pienikokoinen Ali oli seurallinen ja etenkin nuorempana vilkas luonne, jonka erilaisuutta hämäläisen jäyhään Juhoon korosti runsaan viidentoista vuoden ikäeron lisäksi alussa voimakas sauvolaismurre. Juho taivutteli Alin puhumaan kirjakieltä, vaikka säilyttikin itse itähämäläisen, jonkin verran savolaisvaikutteisen puheenpartensa. 3 Ali oli saapunut 20-vuotiaana elokuussa 1916 Helsinkiin kauppakouluun. Joitakin kuukausia ennen kansalaissotaa hän tapasi Juhon, joka omisti pienen kustannusyhtiön. Poliittisen ja taloudellisen epävarmuuden keskellä Juho haki perheen tuomaa pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Hänen sisarensa Aleksandra oli avioitunut 1915, samoin hänen veljensä Oskari, ja Kaupin tilaa isännöivän Antin häitä vietettiin ke- 1 Käsikirjoitus Mitä filosofia minulle on? n. 1990; RKK3.1, 46. 2 Perheenjäsenten syntymä- ja kuolinvuodet: Juho Kauppi (1880 1961), Alina Matilda Kauppi (o.s. Laine; 1896 1985), Raili Kauppi (1920 1995) ja Hilkka Kauppi (1922 2000). 3 KU 10. ja 31.8.2000; Wilmi 1999, 74 76.

16 Raili Kaupin kirjoitukset 1 Elämäkerta vuoteen 1963 Ylhäällä Ali (1896 1985) ja Raili Kauppi (1920 1995) 1920, Hilkka (1922 2000) ja Raili n. 1924, Juho Kauppi (1880 1961). Alhaalla Raili Kaupin kuvia lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Oikealla Raili Kauppi 1960, alaoik. Ali ja Raili 1948.

Luku 1: Helsinki 1920 30 17 sällä 1918. 4 Ali ja Juho vihittiin 4.5.1919, minkä jälkeen pariskunta asettui asumaan Juhon luo Tähtitorninkatu 20:een vastapäätä Kirurgista sairaalaa. Hieman ennen Railin syntymää he muuttivat Tähtitorninkadulta pari katua etelämmäs Tehtaankadun ja Neitsytpolun kulmaan osoitteeseen Tehtaankatu 14. 5 Vanhempien maalaistaustat olivat olennainen tekijä Railin ja Hilkan, ensimmäisen polven pääkaupunkilaisten elämässä. 6 Tyttöjen kosketus Hämeeseen vahvistui perheen asuessa koko 1930-luvun Heinolassa, jossa tytöt suorittivat keskikoulun ja lukion. Kokemus elämästä pääkaupungin ulkopuolella helpotti myöhemmin Railin siirtymistä Helsingistä Tampereelle Yhteiskunnallisen korkeakoulun opettajaksi. Isällä oli Railin älylliseen kehitykseen erityisen monitahoinen vaikutus, joka perustui molempien sammumattomalle tiedonjanolle. Juhon toiminta kirjankustantajana, hänen kansansivistykselliset pyrkimyksensä, kieliopintonsa ja moni muu seikka vaikuttivat olennaisesti tyttären ajatusmaailmaan. Myös isän poliittisilla näkemyksillä oli häneen vaikutusta, joskaan ei kenties toivotulla tavalla. Näistä syistä on aiheellista tarkastella lyhyesti Juhon elämää ennen vuotta 1920. Juho Kaupin elämänkoulu Ensimmäiset laajempaa opillista sivistystä saaneet Kaupit Hirvisalossa olivat Juho sisaruksineen, joskin oppi jakautui heidän keskensä epätasaisesti. Kolme vanhinta Juho, Antti ja sisar Aleksandra eli Sanni 7 saivat alkeisopetuksensa seurakunnan ylläpitämässä kiertokoulussa, joka pyrki lähinnä takaamaan oppilailleen luku- ja jonkinlaisen kirjoitustaidon sekä uskonnolliset perustiedot. Seudun harvat kansakoulut olivat sijainneet liian kaukana Kaupista, mikä puute korjautui kuitenkin vuonna 1900, jolloin viiden kilometrin päähän Kesiöön rakennettiin kansakoulu. Näin nuorimmat pojat Oskari, Kalle ja Väinö 8 pääsivät osallisiksi toisia monipuolisemmasta perusopetuksesta. 9 Kansakoulun merkitys näkyy selvästi verrattaessa veljesten myöhempiä elämänuria: kolmen nuorimman veljen jatko-opinnot etenivät kitkatta ja avasivat tien eheille työurille, kun taas Juhon opintie ja työura polveilivat katkonaisina. Osallistuminen kansakoulun rakentamiseen ja muu ponnistelu nuorempien veljien hyväksi sekä näiden edistyksen seuraaminen houkuttivat silti häntäkin opin- 4 Aleksandran puoliso oli Verner Jäntti, Oskarin Lyydi Varpenius ja Antin Aleksandra Virtanen. Juhon nuorimmat veljet avioituivat seuraavasti: Kalle ensin laulajatar Alila Sederströmin kanssa 1926 (vuoteen 1936) ja sitten Rauha Penttalan kanssa 1945, Väinö Maija Länsimäen kanssa 1951. 5 Sauvo-Karunan ja Kuusankosken seurakuntarekisterit; HKA, poliisin osoiteilmoitukset. 6 Raili Kaupin suvusta kerrotaan lähemmin RKK5:n sukuselvitysosiossa. 7 Antti Kauppi (1882 1948), Aleksandra Kauppi (1884 1953). 8 Oskari Kauppi (1888 1950), Kalle Kauppi (1892 1961), Väinö Kauppi (1895 1979). 9 Kirjeessä Antti-veljelle 13.7.1930 Kalle Kauppi muistuttaa Juhon eli Jussin lähestyvistä 50- vuotissyntymäpäivistä ja ehdottaa: Eikös voisi samoihin aikoihin pitää niitä Kesiön koulun 30- vuotisjuhlia, niin voitaisiin ehkä koko veljesjoukolla pistäytyä sielläkin. Me kolme nuorintahan olemme koulun entisiä oppilaita, ja Jussi puolestaan touhusi kovasti rakennushommissa. (KU, Kalle Kauppi -aineisto.)

18 Raili Kaupin kirjoitukset 1 Elämäkerta vuoteen 1963 tielle. 10 Hänelle tarjoutuikin tilaisuus opiskeluun, kun kansanopistot alkoivat levitä maahan vuosisadan lopulla. Kansanopiston jälkeen hän suoritti vielä kansakoulupohjaisen, kaksivuotisen kauppakoulun, josta hän valmistui noin vuonna 1905. Juho aloitti liikemiesuransa maatalouden ja liike-elämän välimaastossa: ensin hän osti 1903 ja myi vaatimattomalla voitolla Ylimarttilan tilan Kangasalla ja toimi sitten 1905 06 Suomen Eläinvakuutusyhtiön palveluksessa Tampereella. Seuraavaksi hän työskenteli kaksi vuotta Helsingissä konttoripäällikkönä Holmströmin rauta- ja rakennusainekaupassa. 11 Oskari Kauppi oli saapunut Helsinkiin pari vuotta aiemmin ja valmistui keväällä 1909 Suomen Liikemiesten Kauppaopistosta, jonka ylioppilasluokista muodostettiin Kauppakorkeakoulu pari vuotta myöhemmin. Hän pääsi Kauppalehteen toimitussihteeriksi, kirjoitti 1911 ylioppilaaksi, suoritti oikeustieteen tutkinnon 1917 ja valmistui varatuomariksi 1920 luoden vaikuttavan uran pankki- ja liikemaailmassa. Kalle Kauppi puolestaan kirjoitti ylioppilaaksi Heinolan koulun jatkoluokilta 1911, valmistui oikeusopintojen jälkeen varatuomariksi 1921 ja molempien oikeuksien tohtoriksi 1927 edeten Kauppakorkeakoulun kauppaoikeuden professoriksi ja myöhemmin rehtoriksi. Tämän ohessa hän eteni johtoasemaan edistyspuolueessa, jonka jäsenenä hän toimi kahdesti kansanedustajana (1943 51), kauppa- ja teollisuusministerinä Kallion hallituksessa (1936 37) sekä opetusministerinä Linkomiehen, Hackzellin ja Castrénin hallituksissa (1944). Juhon yhteiskunnallinen nousu oli huomattavasti hitaampaa kuin nuorempien veljien, mutta hänen intoaan ei käynyt kieltäminen. Hän teki vuonna 1909 neljän kuukauden mittaisen opintomatkan Keski-Eurooppaan, lähinnä Saksaan ja Itävaltaan. Matkan tarkoituksena oli oppia kieltä ja tutustua liike-elämään maissa, jotka tuolloin koettiin esikuvallisina suomalaiselle liike- ja sivistyskulttuurille. Palattuaan hän aloitti ilmeisesti Oskarin myötävaikutuksella porvarillisen Liikeapulaisen päätoimittajana syksyllä 1909. Poliittisessa kentässä kaikki viisi Kaupin veljestä sijoittuivat, kuten heidän talonpoikaisesta taustastaan voi olettaakin, oikealle. Ainakin Juho, Antti ja Kalle, mahdollisesti myös Oskari ja Väinö, kuuluivat nuorsuomalaiseen puolueeseen. Heidän näkemyksensä saattoivat kuitenkin keskeisissä kysymyksissä erota toisistaan huomattavasti. Kun nuorsuomalaisuus hajosi vanhasuomalaisen puolueen lailla syksyllä 1918 lähinnä valtiomuotokysymykseen, ja kun nuorsuomalaisten enemmistönä olleet tasavaltalaiset ( varpuset ) muodostivat kansallisen edistyspuolueen ja vanhasuomalaisten enemmistö kansallisen kokoomuksen, ryhtyivät Antti ja Kalle edistyspuolueen aktiiveiksi, kun taas Juho ja Oskari liittyivät (useimpien nuorsuomalaisten pääskysten lailla) kokoomukseen, edellinen myöhemmin myös 10 Juhon veljilleen antama apu sai hyvinkin konkreettisia muotoja; esimerkiksi Kalle kärsi jo lapsena aortanahtaumasta ja Juho kantoi häntä toisinaan matkalla Kesiön kouluun. Oli myös paljolti Juhon suostuttelun ansiota, että isä päätti lähettää lahjakkaan Kallen oppikouluun Heinolaan. Isä vieläpä jätti testamentissaan varat Kallen kouluttamiseen maisteriksi. Juho ja Antti puolestaan takasivat myöhemmin Kallen opintolainan tämän jatkaessa lakiopintojaan kohti tohtoritutkintoa. (KU 10. ja 31.8.2000.) 11 HMA, K:alan käräjäkunnan lainhuudatusasiain ptk 21.9.1903; TaY RKA, Juho Kaupin omaelämäkertaluonnos; T:re srk.

Luku 1: Helsinki 1920 30 19 Vas. Karoliina Kauppi (1860 1940), oik. Antti Kauppi (1882 1948). Vas. Aleksandra Kaupin (1884 1953) ja Verner Jäntin (1884 1963) häät, takana vasemmalla Karoliina ja Antti, parin välissä Juho ja Kalle Kauppi; oikealla Väinö (edessä) ja Oskari Kauppi. Vas. Väinö Kauppi (1895 1979), oik. Kalle Kauppi (1892 1961), alhaalla Oskari Kauppi (1888 1950), lapset ja Packard. Lähteet: Leena Kaupin kokoelma, Heinolan maakunta-arkisto ja TaYK RK.

20 Raili Kaupin kirjoitukset 1 Elämäkerta vuoteen 1963 Isänmaalliseen kansanliittoon. Juho vieläpä osallistui mm. Helsingin Sanomissa 12.6.1918 julkaistuun, nuorsuomalaisille osoitettuun vetoomukseen perustuslaillisen kuningasvallan puolesta. Oskari Kauppi mm. tuki taloudellisesti Heinolan maalaiskunnan suojeluskuntatoimintaa maailmansotien välisenä aikana. 12 Vastaavanlaisia eroja esiintyi myös esimerkiksi veljesten suhtautumisessa poliittisesti keskeiseen alkoholikysymykseen. Etenkin Kalle toimi nuoresta saakka aktiivisesti raittiusseuraliikkeessä, kun taas mm. Jussi ja Oskari eivät sylkeneet lasiin. Muutettuaan Heinolaan 1930-luvun alussa Jussi saattoi jopa tyhjentää varpusen, kieltolain aikaisen taskumatin, talossaan asuneen poliisimestari Julius Lätin kanssa. 13 Juhon toiminta liikeapulaisasian parissa vuosina 1909 1918 toi hänet läheiseen kosketukseen kansansivistyksen kaupallisen alalajin liikesivistyksen kanssa. Jatkossa hänen työuransa seuraili pääpiirteittäin tätä johtoajatusta. Lehtimiehenä Juho pääsi perehtymään liikeapulaisasian ohella laajasti muuhunkin liike-elämään. Hän teki vuosina 1911 12 valtion stipendiaattina puolen vuoden matkan Englantiin, Saksaan ja Itävaltaan, joissa hän tutki liikeapulaisten ammattioloja. Matkojensa tuloksia hän esitti vuosien mittaan Liikeapulaisessa useissa kirjoituksissa, minkä ohella hän julkaisi 1912 95-sivuisen kirjan Saksan liikeapulaisliikkeen pääpiirteet ja 1913 kirjasen Ehdotus Suomen liikeapulaisten liiton toiminnan vastaista järjestelyä varten. Lehden toimitustyö oli matkan aikana turvattu, sillä tuolloin hoiteli lehden asioita silloinen ylioppilas, nykyään varatuomari Kalle Kauppi veljensä, varatuomari Oskari Kaupin avustamana. 14 Syksyllä 1912 Juho ryhtyi leipätyönsä ohessa vihdoin myös itsenäiseksi yrittäjäksi. Hänen perustamansa pienen kustannusliikkeen, Kirja-Osakeyhtiö Tiedon, toimialaan kuului kirjojen, aikakaus- ja sanomalehtien kustantaminen sekä kirjallisuuden ja taideteosten kauppa ja välitys. 15 Yhtiökumppaneiksi tulivat Oskari Kauppi ja K. F. Puromies, joista jälkimmäinen oli Liikeapulaista painavan kirjapainon omistaja. Kirja-Osakeyhtiö Tieto kustansi vuosina 1912 1941 noin kuusikymmentä erillistä nimikettä. 16 Näistä kolme neljäsosaa oli yrityksen nimen mukaisesti tietokirjallisuutta, neljännes koostui kertomuksista ja poliittisista julkaisuista. Tieto- ja poliittisiin nimikkeisiin sisältyi enemmän ja vähemmän päivänkohtaisia tuotteita. Kertomuksia Tieto kustansi kahdessa vaiheessa, ensin itsenäisyyden alkuvuosina ja sitten 1930-luvulle tultaessa. Juho kustansi myös Kallen tutkimuksia, mm. tämän yli 350-sivuisen väitöskirjan Kaupparekisteristä 1927. Sisarussarjan keskinäisen avunannon verkoston toiminta sai vuosikymmenten mittaan monenlaisia muotoja: Kalle muun muassa tarjosi Raili Kaupille kolmeksi vuodeksi kortteerin 12 Wilmi 1999, 347. Oskari ja Lyydi Kaupilla oli maapaikkana Heinolan mlk:n Taipaleen kylässä Heponiemen tila, joka oli Lyydin perintöosana erotettu Taipaleen kartanosta. Itse kartanorakennus siirrettiin 1930 Heponiemeen. (Jonasson ja Kivialho 1932, Heinolan osuus palstat 33 34; Wilmi1988, 169, 402.) 13 EL 8.8.2000. 14 Liikeapulaisen 25-vuotisjuhlanumero 15 16/1922. 15 Kaupparekisteri-ilmoitus osakeyhtiötä varten 1.10.1912 (Patentti- ja rekisterihallitus). 16 Suomen kansallisbibliografia Fennican mukaan. Lisäksi Juho kustansi vielä 1955 kolme nimikettä, mutta tämä myöhäinen yritys ei saanut jatkoa.

Luku 1: Helsinki 1920 30 21 tämän tultua Heinolasta Helsinkiin opiskelemaan. Vuonna 1914, ensimmäisen maailmanlaajuisen sodan edellä, Juho suuntasi puoleksi vuodeksi Sveitsiin, nytkin valtion stipendiaattina. Sieltä käsin hän perehtyi luottovakuutuslaitosten järjestelyihin Euroopan eri maissa. Matkan tuloksena ilmestyi vuotta myöhemmin 95-sivuinen Luottovakuutus. 17 Elokuussa 1918, vajaa vuosi ennen avioitumistaan, Juho jätti toimensa Liikeapulaisessa. 18 Mahdollisesti hän halusi kokeilla riittäisikö hänen oma kustannusyhtiönsä takaamaan perheen toimeentulon. Mutta vaikka Tieto saikin esimerkiksi 1920 kustannettavakseen seitsemän nimikettä eli enemmän kuin minään muuna toimintavuonnaan, Juhon oli etsittävä pian uusi tulonlähde. Hän oli läsnä Suomalaisen Liikesivistysrahaston eli SLR:n perustavassa kokouksessa 7.11.1919, jossa johtavat liikemiehet ja suomenkielisen kauppakorkeakoulun opettajat päättivät perustaa talousvaikeuksissa kamppailevalle kauppakorkealle tukirahaston. Rahastoa toteuttamaan ryhtyi jo syyskuussa valittu toimikunta. 19 Todistettuaan keskiviikkona 7.1.1920 SLR:n perustuskirjan allekirjoittamista Pörssiklubilla Juho liittyi torstaina suojeluskuntaan. Vaikka näillä tapahtumilla ei oletettavasti ollutkaan suoranaista yhteyttä, niitä yhdisti hänen näkökulmastaan suomalaisuuden aate. Suomalainen Liikesivistysrahasto (kansallinen määre putosi rahaston nimestä vasta vuosikymmeniä myöhemmin) oli perustettu edistämään nimenomaan suomenkielisen kauppakorkean ja liikemieskunnan etuja. Suojeluskuntien joiden jäsenmäärä oli saksalaisten joukkojen lähdön myötä kasvanut syksyn 1918 40 000:stä jo heinäkuuhun 1919 tultaessa yli 100 000: n aatemaailmassa taas kangasteli valkoinen Suur-Suomi. 20 Todettakoon tässä yhteydessä, että Railin kummeiksi pyydettiin pianotaiteilija Väinö Kuutti innokas suojeluskuntalainen Lyyli-vaimoineen, molemmat Alin ikätovereita ja ystäviä, sekä Oskari ja Lyydi Kauppi. 21 Juho osallistui rahastoajatukselle kannatusta ja julkisuutta hakeneeseen tiedotuskampanjaan artikkelilla Liikemiessivistyksen syventämisestä maassamme (Kauppalehden pääkirjoitus 13.1.1920). Hankkeen sihteeriksi haluttiin joku käytännön mies, joka samalla olisi aatteellisiin rientoihin innostunut. 22 Huhtikuun puolivälissä 1920 tehtävään valittiin Juho Kauppi, joka toimi SLR:n sihteerinä ja rahastonhoitajana/asiamiehenä seuraavat kymmenen vuotta. Ilmeisesti Juholla oli jonkinlainen aavistus valinnastaan jo etukäteen, sillä hän osti liikekumppaniltaan K. F. Puromieheltä Espoon Vapaaniemessä sijainneen kesähuvilan pienine tontteineen. Joka tapauksessa hän oli tietoinen siitä, että hänestä tulisi pian isä, mikä saattoi painaa vaa assa eniten hänen valitessaan taas vakinaisen 17 Itse asiassa Juho oli julkaissut jo 1913 ilmestyneessä Tietosanakirjaosakeyhtiön Tietosanakirjan V osassa artikkelin luottovakuutuksesta. 18 Työväen arkisto, Liikeapulainen Oy:n johtokunnan kokouksen ptk. 15.8.1918 ( 4). Juho toimi kuitenkin vuoden 1930 elokuuhun (jolloin hän muutti Heinolaan) lehden johto- ja toimituskunnissa. 19 Puukari 1959, 18. 20 Puukari 1959, 11 12, 22, 25 27; Virtanen 2001, 129. 21 KU 22.7.2000. 22 Puukari 1959, 20. Toimeen alun perin valittu Pekka Katara oli sairastunut loppuvuodesta 1919.

22 Raili Kaupin kirjoitukset 1 Elämäkerta vuoteen 1963 palkkatyön. Jäsenyys Liikeapulaisen johtokunnassa ja vuoden 1921 alusta myös lehden toimitusneuvostossa täydensivät Juhon Liikesivistysrahastolta saamaa epäsäännöllistä tuloa: pienehköä peruspalkkaa lukuun ottamatta hän toimi nimittäin rahaston varainhankkijana provisiotaksalla. 23 Alin sukua Liike-elämän pyörteissä jo viidettätoista vuottaan kohti yläjuoksua pinnistelevään Juhoon tutustuessaan Ali oli ollut vasta untuvikko. Hänestä kasvoi käytännöllinen ja uuttera taloudenpitäjä, joka piti kodin siistinä ja suojeli Juhon työrauhaa. Ennen kuin hänen näkönsä keski-iässä heikkeni liikaa hän oli etevä käsityöihminen ja teki muun muassa suuren osan omista ja myöhemmin myös tyttäriensä vaatteista. Runous tarjosi Alille, kuten myöhemmin Railille, tärkeää hengenravintoa. Alin perhetausta oli kaksijakoinen. Hänen velipuolistaan vanhempi, Uuno Aaltonen (s. 1888), kasvatettiin herraksi vauraiden adoptiovanhempien luona Sauvon naapurissa. 24 Hän oli komea mies, jota Ali ihaili ja Kaupit arvostivat, ja toimi mm. Turun lääninsairaalan ylilääkärinä. Helsingissä asuessaan Ali oli yhteydessä myös tätiinsä Maria Israelintyttäreen (1862 1931), jolle oli nuorempana käynyt hassusti turkulaisen lääkäriperheen palveluksessa kahdesti. Helsingissä hän oli toiminut palvelijattarena everstinna Hedvig Frasettin perheessä vuodesta 1902, missä työssä hän jatkoi aina kuolemaansa saakka. 25 Ainakin Kauppien kannalta Alin suvun musta lammas oli hänen pikkuveljensä Arnold eli Arno (1897 1930), joka oli osallistunut kansalaissotaan punaisten puolella ja menettänyt seurauksena kansalaisluottamuksensa. Valkoisen Suomen hyväksi työskentelevä Juho katseli huomattavasti paremmalla silmällä Alin velipuolta Uunoa kuin Arnoldia, joka puolestaan viihtyi huonosti kotimaan kamaralla ja muutti ensin Amerikkaan ja sitten Kanadaan. 26 Perhe osallistui seuraelämään siinä määrin kuin kulloinenkin asema yhteisössä välttämättä edellytti. Etenkin Juhon toimiessa pankinjohtajana ja erilaisissa luottamustehtävissä Heinolassa 1930-luvulla perhe kuului pikkukaupungin susiteettiin, mistä etenkään Ali ei sanottavasti välittänyt. Toisaalta Kauppien koti Heinolassa oli ajan vaatimusten mukainen porvariskoti, jonka salissa piti olla tauluja, arvokas kalustus ja mittava kirjahylly ja jonka hopeiden ja pannujen kiillotus oli tärkeää. Mutta Juho Kaupin kodit olivat aina työsuhde- tai vuokra-asuntoja poroporvarillista kodinomistajaa Juhosta ei tullut koskaan. 27 23 Työväen arkisto, Liikeapulainen Oy:n johtokunnan kokouksen ptk. 1.1.1921, 2; SLR ptk. 28.9.1921. 24 Uunon nuorempi veli ja Alin toinen velipuoli oli August (Aaku) Aaltonen (s. 1890). 25 Sauvo-Karunan ja Kuusankosken seurakuntarekisterit; HKA, poliisin osoiteilmoitukset; RR 10.1.2003; KU 10. ja 31.8.2000. Marian molemmat lapset kuolivat vauvaiässä. Raili Kaupilla joissakin kuvissa näkyvä kameemedaljonki oli ollut everstinna Frasettin lahja Marialle. 26 Sota-arkisto, Helsinki, Turun ja Porin läänin kutsuntaluettelo, Salon kauppala (vuosi 1919). Arno palasi sodasta Sauvon kirkonkirjojen mukaan 13.11.1918, mutta hän ei näytä osallistuneen aktiivisesti kapinaan, koska häntä ei tuomittu. Hänet kuitenkin sijoitettiin kutsuntaluettelossa 1919 monien työläisten lailla nk. työsotamies -luokkaan ilman varsinaista asekoulutusta. 27 EL 8.8.2000; KM 30.12.1999; RU 11.9.2000.

Kaivopuiston maisemissa Luku 1: Helsinki 1920 30 23 Lukuun ottamatta joitakin valokuvia ei Raili Kaupin varhaisista vuosista ole säilynyt paljonkaan dokumentteja. Oheista kuvaa, jonka Juho otti kamerallaan Railista Kaivopuistossa n. 1924, voidaan kuitenkin täydentää parilla yleisluontoisella ajankuvalla. Kun maailman haltuun ottamiseen riitti lapio ja ämpäri. Raili n. 4-vuotiaana Kaivopuistossa taustanaan itseään pari vuotta vanhempi Keirknerin huvila eli Marmoripalatsi. Kaivopuistoa kiitettiin sielua ja ruumista virkistävästä vaikutuksesta: Täällä virtaa meren kyllästämä ilma yli vanhojen vallien, täällä humisevat puut kauniimmin kuin missään ja maisema tarjoaa näkymiä, jotka saavat sielunkin avartumaan. Här strömmar luften havsmättad in över de gamla vallarna, här susa träden vackrare än någonstans och utsikten bjuder på perspektiv, som kunna öppna själva själen. Ivar Bleke, Vi upptäcka Helsingfors, teoksessa Allardt et al. 1937, 143. (TaYK RK) Railin kotoa pari taloa merisatamaan päin asui polvihousuikäinen Esa Arra, joka kotiutui sittemmin lehtimieheksi New Yorkiin. Hän muisteli myöhemmin 1920- luvun alun joutilaita hetkiä Kaivopuistossa: Kevään, kesän ja alkusyksyn iltoina, lauantaisin ja sunnuntaisin kaiken päivää vaelsivat Helsingin asukkaat tasaisena virtana Katolisen kirkon ohi vanhalle Lehtokujalle ja Neitsytpolkua alas venelaitureiden luo; asiaan kuului, että noustiin ylös Kaivopuiston kalliolle, jossa viivähdettiin tuokio mahtavan kaunista näkyä katsellen. 28 Merellä liikkui joitakin höyrylaivoja hinaajia tai saaristolaivoja mutta enemmistön muodostivat erilaiset purjealukset: purjeveneet, yksi- ja useampimastoiset jaalat, jotka kuljettivat kasvavan kaupungin tarpeisiin mikä perunoita, mikä tiiliä tai hiekkaa, kolmi- tai viisikinmastoiset purjelaivat. 29 Kaivopuiston kallioilta avautuvasta näkymästä esitti kirjailija Ivar Bleke ajatuksen, joka tuo Raili Kaupin ajattelijanlaatua tuntevalle mieleen hänen usein ilmaisemansa käsityksen todelli- 28 Arra 1974, 96. 29 Mt., 21, 96 97.

24 Raili Kaupin kirjoitukset 1 Elämäkerta vuoteen 1963 suudesta. Bleke toteaa: Omituista kyllä se, mikä tarjoaa eniten ja antaa kauneimmat muistot, muodostuu kenties juuri kaikesta siitä, mikä ei näy. Täällä ylhäällä voi näet uneksia itsensä miten kauas hyvänsä, horisontilla ei ole rajaa ja kaikessa tietää, että sen taakse kätkeytyy niin loputtoman paljon. 30 Kaivopuisto tarjosi vaikuttavan merimaiseman lisäksi muutakin katseltavaa. Luutamummojen aamuhämärissä puhdistamilla käytävillä liikkui tavallisen väen seassa poikkeuksellisen paljon sivistyneistöä säveltäjiä, kirjailijoita, akateemista väkeä jota Kaivopuiston ympäristössä asui tusinoittain. Päivänpolitiikasta syrjään vetäytynyt C. G. Mannerheim oli tuttu näky Kaivopuistossa hänen vuokrattuaan sieltä 1924 Karl Fazerin omistaman huvilan. 31 Sattumoisin juuri vuosina 1924 26 Juho kustansi Valkoisen Suomen joulu -nimistä isänmaallista joululukemistoa. Opettajien parissa Railin ollessa nelivuotias perhe muutti Etu-Töölöön, joka oli vielä monella tavoin irrallaan keskikaupungista: Myöhään kaksikymmenluvulla niillä seuduin missä nyt Eduskuntatalon mahtavat pylväät kohoavat sekä vuorten välisessä notkossa Hesperiankatujen paikkeilla oli harmaita mökkejä pienten vihreiden maatilkkujen ja paljaiden kallionnyppylöiden välissä. Henrikin esplanadi ulottui Erottajalta Simonkadun kulmaan. Se oli yksinomaan ikävä, kitukasvuisten lehmusten reunustama leveä, likaisenharmaa hiekkakäytävä. Siitä mihin esplanadi loppui, alkoi toinen kaupungin suurista menoteistä: Läntinen Viertotie, joka koko pituudeltaan seurasi vanhan Turun maantien mutkia. 32 Sivistysaate kuului olennaisena osana Juhon ja hänen perheensä elämään. Liikesivistystyön ja sivistyspainotteisen kustannustoimintansa ohella hän oli muun muassa Liikesivistysrahaston ja akateemiselle uralle antautuneen Kalle Kaupin kautta kosketuksessa tähän henkiseen yrittäjyyteen, kuten sivistyspyrkimystä voisi valveutuneen liikemiehen näkökulmasta nimittää. Etu-Töölössä perheen kotina oli tähän henkeen sopivasti komea kansallisromanttinen jugendtalo Kotirinne, jonka suomenkieliset kansakoulunopettajat olivat rakennuttaneet itselleen vuonna 1911 Pohjoinen Rautatiekatu 11: een. Kauppien aikaan heitä eli talossa kokonaista kolmisen tusinaa. Talo oli ollut ensimmäisiä kivisiä kerrostaloja alueella, jota olivat ennen leimanneet lähinnä Arkadian villat, so. työväen puiset vuokrakasarmit, ja kauempana Taivallahden suunnalla varakkaan väen puuhuvilat. 33 30 Men lustigt nog är det kanske just allt det man inte ser, som blir det mest givande, som ger de vackraste minnena. Ty här uppe kan man drömma sig hur långt bort som helst, horisonten har ingen gräns, och i alla fall vet man, att det ligger så oändligt mycket där bakom. (Ivar Bleke, Vi upptäcka Helsingfors, teoksessa Allardt et al. 1937, 144.) 31 Arra 1974, 21, 167. 32 Lundén Cronström 1963, 45. Vuonna 1931 valmistuneen eduskuntatalon ohella Kotirinteen välittömästä naapurista puuttui Kauppien aikana he muuttivat pois kesällä 1929 myös Sibelius-akatemian talo, joka valmistui 1930 ja sulki korkealla seinämuurillaan talon aiemmin valoisan, itään antaneen sisäpihan. Tekstilainauksessa mainittu Henrikinkatu (Heikinkatu vuodesta 1928, jolloin sen osuutta jatkettiin Kansallismuseolle saakka) ja Läntinen Viertotie/Turuntie yhdistettiin, kuten tunnettua, marskin 75-vuotispäivänä 1942 Mannerheimintieksi. (Helsingin kadunnimet, 121.) 33 Vetre 1976, 5, 8; Rahikainen 1999; Lundén Cronström 1963, 127 128.

Luku 1: Helsinki 1920 30 25 Tieto-yhtiön liiketoiminta laajeni 1920-luvun puolivälissä taidejäljennösten välitykseen Juhon hankittua ranskalaiselta Berger-Levrault-yhtiöltä yksinoikeuden markkinoida Pohjoismaissa ja Baltiassa nk. héliopeinture -kangaspainokuvia. Nämä liki oikeilta maalauksilta vaikuttaneet kuvat toivat maalaustaiteen klassikoita kaikkien ulottuville. Sopimuksen Juho neuvotteli Nancyssa Ranskassa, jonne hän matkusti vuoden 1926 alussa mukanaan Kalle, joka osasi kauppalain lisäksi ranskaa vietettyään vuoden 1924 stipendiaattina Pariisissa. Huolimatta siitä, että Kaupin perhe oli muuttanut taloon, joka vilisi kansakoulunopettajattaria, vanhemmat eivät ilmoittaneet seitsenvuotiasta Railia kansakouluun vaan neiti Forsbergin johtamaan Töölön valmistavaan kouluun. 34 Runsaan kahdensadan oppilaan koulu oli kolmivuotinen ja valmisti nimensä mukaisesti oppilaita oppikoulua varten. 35 Valmistavat koulut erosivat huomattavasti kansakouluista. Olennaisimmat erot johtuivat siitä, että valmistava koulu opetti oppilasta tietopainotteisesti jatko-opintoja varten, vieläpä nimenomaisesti oppikoulun pääsykoetta silmällä pitäen, kun taas kansakoulun tehtävä oli kansansivistyksellinen. Se kasvatti kansalaisuuteen oppilasta, joka kuusivuotisen kansakoulun jälkeen siirtyi useimmiten työelämään. Osaksi historiallisista, osaksi tuolloinkin vallinneista yhteiskunnallisista tekijöistä johtui, että valmistava koulu nähtiin, eikä aivan aiheetta, elitistisenä paremman väen kouluna, joka osaltaan ylläpiti luokkaeroja ja epätasa-arvoa. Kansakoulu taas koettiin resursseiltaan puutteelliseksi, terveysoloiltaan kyseenalaiseksi, oppilasmääriltään ylisuureksi, lähinnä työväen lapsille tarkoitetuksi laitokseksi, josta oli huomattavasti vaikeampi siirtyä oppikouluun. 36 1870-luvulla Suomeen saapuneen valmistavan koulumuodon varsinainen kulta-aika sattui juuri Railin kouluaikaan 1920-luvun jälkipuoliskolle ja 1930-luvun alkuun. Tähän oli syynä suomenkielisten oppikoulujen määrän nopea kasvu vuosisadan alkukymmeninä, yhdistettynä kansakoulun heikkoon soveltuvuuteen oppikoulun pohjakouluksi. Suhteellisen lyhyen huippukauden jälkeen valtaosa valmistavista kouluista kuoli pois parissa vuosikymmenessä, joskin jokunen sinnitteli aina 1970-luvun peruskoulu-uudistukseen saakka. Oppilaat eivät itse välttämättä kokeneet itseään etuoikeutetuiksi tai paremmiksi. Koulumuodon ansioksi koettiin sen sijaan koulun ja luokan pienuudesta seurannut kotoisuus ja yksilöllisen huomion runsaus. Samoin poikien ja tyttöjen suhde oli kenties tasa-arvoisempi, koska kaikilla oli sama päämäärä, oppikoulu; kansakoulussa oppilaita valmistettiin korostetummin miesten ja naisten tehtäviin. Myöskään opettajien asenteet eivät vaikuta olleen erityisen elitistisiä, etenkin kun 34 Koulu oli aloittanut toimintansa Museokatu 11:ssä 1922, mutta sijaitsi Railin aloittaessa Creutzkatu 5:ssä. Tämä yksityinen, valtionavun sijasta pääasiassa lukukausimaksujen varassa toiminut oppilaitos tunnettiin myös nimellä Sylvia Forsbergin valmistava koulu. Koulun valinta saattoi olla sattumaa, mutta toisaalta Forsbergilla oli Kauppien tavoin kesäpaikka Espoon Vapaaniemessä. Kaupit olivat ostaneet paikan Puromieheltä, joka oli Juhon yhtiötoveri ja painoi myös Forsbergin koulun vuosikertomukset. Puromies saattoi suositella koulua Kaupeille tai kenties Forsberg tutustui perheeseen Vapaaniemessä jo vuosia ennen kuin Raili tuli kouluikään. 35 Helsingin kaupunginarkisto, Valmistavien koulujen vuosikertomukset, luokka- ja lukukausiilmoitukset; Ahonen 1996, 94 95. 36 Ahonen 1996, 18, 21, 22 23, 26 27, 30 31, 34, 38.

26 Raili Kaupin kirjoitukset 1 Elämäkerta vuoteen 1963 opettajattarien palkkaus oli valmistavissa kouluissa huomattavasti alhaisempi ja työtilanne epävarmempi kuin kunnallisissa kouluissa. 37 Sylvia Forsbergin koulussa joka sijaitsi Railin aikana kolmen huoneen kiinteistössä Creutzkatu 5:n ensimmäisessä kerroksessa (kadun nimi muuttui 1928 Vänrikki Stoolinkaduksi) opetus noudatti oppikoulumaista aineenopettajajärjestelmää kansakoulun luokanopettajajärjestelmän sijasta. Kuusipäiväinen työviikko koostui ensimmäisellä ja toisella luokalla kolmituntisista ja kolmannella nelituntisista koulupäivistä, joissa painotettiin jälleen oppikoulua silmällä pitäen lukuaineita ja teoriaa. Käytännölliset harjoitus-, taito- ja taideaineet jäivät opetuksessa vähemmälle huomiolle. Keskeiset aineet olivat laskento, suomenkieli, uskonto, oikeinkirjoitus ja kaunokirjoitus. Toisella luokalla mukaan tuli vielä maantieto. Opetus ei käsittänyt ainakaan omina aineinaan sellaisia kansakoulun ylemmillä luokilla opetettuja aineita kuin historiaa, luonnontietoa tai maa- ja kotitaloutta. Täyteaineista oli ensimmäisellä ja toisella luokalla ainoastaan laulua ja leikkiä tunti viikossa. Kolmannella myös piirustus, käsityö (joka korvasi leikin) ja voimistelu saivat kukin yhden viikkotunnin. Koulun ruokailuhuone pitkine pöytineen toimi tarvittaessa myös askartelutilana ja liikuntatunti saatettiin pitää esimerkiksi talon avaralla sisäpihalla. 38 Alin kirjakielisyys ja Huomasin koettavani aina laiturin keskikohdalla, jossa ulottui pohjaan Kuvassa Vapaaniemen pitkä laituri. (Espoon kaupunginmuseo, Villa Eiderin kokoelma, kuva KOO15224 (VH2273:19).) huoliteltua suomen kieltä vaaliva kouluopetus, Kotirinteen opettajattaria unohtamatta, antoivat Railille varhaisen ja vahvan oikeakielisyyden tajun. Hilkkaa asia kosketti lievemmin, koska hän kävi yhtä vuotta lukuun ottamatta alakoulun vasta perheen muutettua Heinolaan. Railin koulumenestys oli alusta saakka hyvä: ensimmäisen luokan kevättodistuksessa uskonto, suomi, oikeinkirjoitus, laskento ja kaunokirjoitus olivat yhdeksän ja leikki kymmenen. Vain laulusta tuli laulutaidottoman Railin todistukseen seitsemän, mistä se putosi kaikissa myöhemmissä todistuksissa kuutoseen. Toisen luokan kevättodistuksessa useimmat aineet nousivat kymppiin, mukaan lukien uusi aine, maantieto. Valmistavan koulun päättävän luokan päästötodistusta ei ole säilynyt, mutta kevään 1930 väliarvostelun perusteella se ei eronnut aiemmista todistuksista ainakaan epäedulliseen suuntaan; uusina 37 Ahonen 1996, 35, 56, 64, 66, 55, 73, 86. 38 MK 13.3.2000; Ahonen 1996, 86, 95; H:gin kaupunginarkisto, vuosikertomukset ja lukukausiilmoitukset; TaYK RK, lukujärjestykset ja todistukset. On ehkä liian yksiviivaista selittää Raili Kaupin myöhempää heikkoa menestystä liikunnassa yksinomaan valmistavien koulujen olemattomalla liikuntakasvatuksella; tosin tätä puutetta ovat korostaneet muutkin valmistavien koulujen entiset oppilaat. (Vrt. Ahonen 1996, 59.)

Luku 1: Helsinki 1920 30 27 aineina alkaneet piirustus ja käsityöt saivat molemmat yhdeksikön. 39 Railin luokkatoverit kuuluivat, kuten edellä nähtiin, pääasiassa hyvin toimeentuleviin perheisiin. Railin muistovihkoseen kirjoittivat vuosina 1928 29 toivotuksiaan muiden muassa A. E. Tudeerin taloustieteilijän ja sittemmin professorin ja Suomen tiedeakatemian jäsenen Leena-tytär ( ole aina iloinen niin kuin pieni lintunen ) ja varatuomarin, myöhemmin oikeusneuvos K. A. Kairan tytär Hertta ( Ole iloinen kuin lintu lehdon! Ole viaton kuin lapsi kehdon! ). 40 Vanhempien joukossa oli arkkitehteja, professoreita, insinöörejä ja muuta sivistyneistöä. Uskonto oli Railin koulussa keskeisessä asemassa sekä oppiaineena että kasvatuksellisena välineenä. Ensimmäisellä luokalla käytiin läpi Uusi Testamentti, jonka tarinoita opettaja kertoi ja havainnollisti kuvilla, minkä lisäksi lapset itse esittivät niistä luokalle muistinvaraisia tulkintojaan. Toisella luokalla tutustuttiin Raamattua lapsille -kirjan pohjalta Vanhan Testamentin alkupuoleen ja kolmannella se käytiin loppuun yhdessä Uuden Testamentin kertauksen kanssa. Lisäksi luettiin katkismuksesta käskyt ja rukouksia. Railin kotona uskonnolla ei näytä olleen keskeistä asemaa. Isän neuvo yllä mainitussa muistovihkossa oli lempeän ojentava: Leikki, työ ja ahkeruus ne pikkutytön kaunistaa. Sisarusten, jotka kutsuivat vanhempiaan etunimeltä, annettiin muodostaa kantansa uskonasioihin itsenäisesti. Tämän luvun alussa lainatussa esitelmässä Raili Kauppi muisteli varhaista uskonnollis-filosofista ongelmaansa. Kyseinen muisto mainitaan lyhyesti toisessakin Kaupin myöhäisiltä vuosilta peräisin olevassa esitelmässä: Filosofisen ajattelun alku. Ensimmäisiä oivalluksia: Huvilalla Vapaaniemessä. Oli sanottu: Jos uskoo, voi kävellä veden päällä. Halusin koettaa, onko se totta. Huomasin koettavani aina laiturin keskikohdalla, jossa ulottui pohjaan, en laiturin päässä, jossa oli syvää. Päättelin, etten todella uskonut. Jos uskoo, ei tarvitse kokeilla. Jos kokeilee, ei todella usko. 41 Tämä kuva Raili Kaupin tutkivan intressin alkuajoilta (hän oli alle kymmenen, mahdollisesti kahdeksanvuotias, sillä UT:n ihmekertomuksiin perehdyttiin ensimmäisellä luokalla) on huomionarvoinen ennen kaikkea siitä syystä, ettei siinä esitetty suhteellisen varhaiskypsä ja monipolvinen päättely ole yksinomaisesti kokemuksellinen. Se saa kylläkin alkunsa empiirisistä havainnoista (ensin siitä, ettei vesi kanna kävelijää ja sitten siitä, että kokeilu on suoritettu aina matalassa vedessä), mutta päätyy puhtaasti loogiseen, uskon ja kokeilun käsitteiden yhteensopimattomuutta koskevaan oivallukseen. Toisella luokalla yhteen- ja vähennyslaskusta edettiin kerto- ja jakolaskuun. 42 Toinen Raili Kaupin filosofisista lapsuudenmuistoista liittyy juuri matematiikkaan. Kysymys ei ole nytkään mistä tahansa kokemuksesta tai elämyksestä, vaan muisto koskee jälleen oivallusta. Selkeys, asioiden selkeä oivaltaminen saikin hänellä aikaa myöten itsenäisen arvon ihmiselämän mielekkyyden edellytyksenä: 39 TaYK RK. 40 TaYK RK. 41 Mitä filosofia minulle merkitsee, esitelmä H:gin kaupunginkirjaston Rikhardin klubilla 12.3.1991; RKK3.1, 58. 42 HKA, Forsbergin koulun vuosikertomukset 1927 1929.