JOURNALISMIN NYKYVAATIMUKSET PELASTUSTOIMELLE Alan käytäntöjen sekä tutkimustiedon hyödyntäminen tiedottamisessa Asta Tenhunen toimittaja, YTM Savon Sanomat PL 68 70101 Kuopio asta.tenhunen@savonsanomat.fi Keskustelun herättäjäksi Kun Suomen Kuvalehti vuonna 2004 teetti kyselytutkimuksen suomalaisten arvostamista ammateista, palomies nousi viidenneksi - keskelle kirurgeja ja muita erikoislääkäreitä. Lehti otsikoi numeronsa: "Uusi sankari". Palomies oli noussut ammattien arvostuskyselyssä 46 sijaa edellisestä tutkimuksesta vuodelta 2001. 15 parhaan joukossa muut menestyneet ammatit olivat erikoislääkäreiden lisäksi tuomari ja lentokapteeni. - Perinteistenkin ammattien arvostuslistalla hyvin pärjänneitä ammatteja kaikki. Nuohooja oli noussut kyselyssä eniten, jopa 140 sijaa ylöspäin sijalle 127. Palopäällikkö oli sijalla 18 (aiemmin sijalla 45) ja palotarkastaja sijalla 51. Yhteensä kyselyssä oli 380 eri ammattinimikettä. Tiedotusvälineiden kiinnostus pelastustoimeen - koko pelastustoimen kirjoon onnettomuusuutisista muuhun alaan liittyvään tutkimukseen asti - johtuu juuri tästä: yleisö, kansalaiset, lukijat ovat myös kiinnostuneita pelastustoimeen liittyvistä asioista. Alan ammattitaitoa ja osaamista arvostetaan ja siitä ollaan kiinnostuneita - vaikka oma kosketuspinta pelastustoimeen olisi hyvin heikko, jopa olematon. Mutta kumpi oli ensin: Ovatko tiedotusvälineet luoneet yleisön kasvaneen kiinnostuksen pelastustoimeen ja nostaneet alan arvostusta? Vai ovatko tiedotusvälineet vain vastanneet kansalaisista lähteneeseen haluun, kasvaneeseen kiinnostukseen pelastustoimea kohtaan? Tähän kysymykseen ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Tiedotustutkimuksen perinteistä löytyisi monia eri teorioita lähestyä asiaa, mutta lopulta lopputulos olisi sama. Tiedotusvälineet ovat osa yhteiskuntaa ja ne toimivat molempiin suuntiin: luovat julkisuudessa kaikille yhteisiä keskustelun aiheita, mutta myös vastaavat kysyntään ja seuraavat herkästi ajan ilmiöitä. On aivan yhtä perusteltua arvioida esimerkiksi näin: Vuoden 2001 terroriteot Yhdysvalloissa muuttivat yhteiskuntaa ja kansalaisia turvallisuushakuisimmaksi ja lisäsivät pelastajien ja auttajien arvostusta laajalti länsimaissa. Aivan yhtä kestävä on kuitenkin myös perustelu, että tiedonvälityksen kaupallistuminen ja median keskinäinen kilpailu ovat korostaneet nopeiden, näyttävien onnettomuusuutisten asemaa tiedotusvälineissä ja tuonut pelastajat aiempaa näkyvämmin lukijoiden, kuluttajien, kansalaisten tietoisuuteen. Onnettomuusuutiset ovat helppoa, halpaa, nopeaa ja perinteisesti ihmisiä kiinnostavaa, kansalaisten luontaiseen uteliaisuuteen vetoavaa materiaalia uutisvirrassa. Kun media antaa onnettomuusuutisille paljon ja näyttävästi tilaa, se lisää toisaalta myös jossain määrin kansalaisten tietämystä pelastusalan ihmisten työstä, onnettomuuksista ja alan kehityksestä
ylipäätään. Uutiset tosin voivat luoda todenmukaisia, mutta osin myös valheellisia - esimerkiksi liian idealisoituneita - käsityksiä pelastusalasta, sen ammateista ja arkipäivästä. Joko oikea tai osin virheellinen tiedon välitys pelastustoimesta voi olla todellinen syy, joka on nostanut palomiehen arvostusta kansalaisten silmissä. Ja tiedotusvälineet vastaavat yhä tähän kysyntään, myyvät kuluttajille sitä uutismassaa, mikä menee parhaiten kaupaksi. Molemmat käsitykset tiedostusvälineiden ja pelastustoimen suhteesta ovat perusteltuja ja niille löytyisi tukea tiedotusopin tutkimuksen traditioista. Ei ole selvitettävissä, kumpi oli ensin. Tärkeintäkin on huomata, että väitteet eivät ole keskenään millään tavoin ristiriitaisia: Media vastaa toisaalta yhteiskunnan asenneilmaston muutoksiin ja kansalaisten muuttuviin kiinnostuksen kohteisiin. Samaan aikaan media kuitenkin myös itse luo muoti-ilmiöitä, aikamme sankareita ja yleistä hegemoniaa, yleistä yhteistä käsitystä siitä, mitkä ovat merkittäviä uutisia ja miten niitä tulee käsitellä. Käytännön elämässä Perinteiset uutiskriteerit ovat ajankohtaisuus, kiinnostavuus, läheisyys, tärkeys, laajuus, epätavallisuus ja yhteys muuhun julkisuuteen. Isot onnettomuudet täyttävät kriteerit helposti. Ne ovat laajoja, epätavallisia, tärkeitä, ajankohtaisia ja sitä kautta usein myös kiinnostavia. Pelastustoimen toimijoiden on kuitenkin tärkeä hoksata, että tällä hetkellä pelastustoimi ylipäätään on muutosmylläkässään ja ihmisten turvallisuushakuisuudessa ajankohtainen ja kiinnostava. Turvallisuus on kaikille ihmisille läheinen ja tärkeä asia. Pelastustoimi on myös laaja-alainen: monissa kuntakeskuksissa palokunta on nykyään ainoa 24 h/vrk ja 7 päivää/vko edes jollakin inhimillisellä viiveellä käytettävissä oleva yleinen palvelu. Pelastustoimeen liittyy myös epätavallista gloriaa ja julkisuushehkua. Pelastustoimi täyttää siis perinteiset uutiskriteerit myös alana ylipäätään - ei vain ollessaan osallisena onnettomuuksien hoidossa. Tätä kaikkea olisi hyvä osata hyödyntää paitsi onnettomuustiedottamisessa, niin myös ennen kaikkea siinä kaikessa muussa eli valistuksessa, neuvonnassa ja pelastustoimen julkisuuskuvan rakentamisessa - ja myös alan tutkimustiedon välittämisessä julkisuuden käyttöön. Nykyvaatimuksista Yhteistyö median kanssa edellyttää oikeaa asennetta: Toimittajat ja kuvaajat ovat oman alansa ammattilaisia ja seuraavat tarkkaan sitä, miten kirjoitetut ja kuvitetut jutut kiinnostavat lukijoita ja katsojia. Toimiva yhteistyö juttulähteen kanssa tarkoittaa keskusteluyhteyttä ja -tapaa, jolla operatiivisen, valistavan tai tutkimuksellisen pelastustoimen puolen edustajat saavat kerrottua medialle oman viestinsä. Yhteistyön onnistumisesta merkki on, että molemmat osapuolet saavat jotain: Tiedotusväline saa yleisöä kiinnostavan jutun ja pelastustoimi saa haluamansa viestin julki. Yksi tapa oppia on seurata aktiivisesti tiedotusvälineitä ja oppia esimerkeistä. Toimittajat yhdessä pelastusviranomaisten kanssa keksivät jatkuvasti uusia, toimivia tapoja tuottaa lukijoita kiinnostavia juttuja turvallisuudesta. Niistä kannattaa poimia itselleen sopivat tavat, parhaat päältä hyötykäyttöön:
Savon Sanomat 12.9.2006
Savon Sanomat 4.1.2007
Savon Sanomat 16.11.2006
Lisätietoja: Ammattien arvostus 2004. Kyselytutkimuksen tulokset ja usean lehtijutun kokonaisuus lehdessä: Suomen Kuvalehti nro 18. 30.4.2004. Yhtyneet Kuvalehdet Oy, Helsinki 2004. Yhdyskuntatekniset palvelut. Kyselytutkimus 30 kunnassa. Efeko oy/heikki Miettinen. Tutkimuksia 270/2006. Sähköisesti julkaistu tutkimusraportti.