TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSRAHASTO 1 (20) 20.12.2006

TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSRAHASTO 1 (20) 20.12.2006 TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJA KOSKEVA OHJE VUONNA 2007

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. YLEISTÄ...3 1.1. Maksurakenteen muutokset vuodesta 2009 lukien...3 2. MAKSUVELVOLLISET...4 2.1. Pääsääntö...4 2.1.1. Pakollinen tapaturmasuoja...4 2.2. Poikkeukset maksuvelvollisuuteen...5 a) Työnantajalla ei ole maksuvelvollisuutta...5 b) Palkansaajalla ei ole maksuvelvollisuutta...6 2.3. Käytännön esimerkkejä tapauksista, joissa työttömyysvakuutusmaksuja ei peritä...7 2.3.1. Töitä teetetään korkeintaan 12 päivää kalenterivuodessa...7 2.3.2. Avoimen yhtiön yhtiömiehet ja kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet...8 2.3.3. Osakeyhtiön YEL:n alaiset osakkaat...8 2.3.4. Kotiapulaiset ja kotisiivoojat...8 2.3.5. Työntekijä on vakuutettu vapaaehtoisella työajan tapaturmavakuutuksella...8 2.4. Työttömyysvakuutusmaksujen perinnän palkkasummarajat 2007...9 3. YRITYKSEN OSAOMISTAJAT...9 Johtava asema...10 Perheenjäsen...10 3.1. Välillinen omistaminen; osakkeiden tuottama äänimäärä...11 3.1.1. Esimerkkejä väliyhtiöomistuksen kautta syntyvästä yrityksen osaomistajuudesta...12 3.2. Omistussuhteiden muutokset...12 4. TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJEN MÄÄRÄT...12 4.1. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu...12 4.2. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu...13 4.3. Yrityksen osaomistajista maksettava työnantajan työttömyysvakuutusmaksu ja osaomistajan palkansaajamaksu...13 4.4. Esimerkki työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksusta...13 5. TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJEN PALKKAKÄSITE...14 5.1. Poikkeukselliset tilanteet...15 6. MAKSU- JA PERINTÄMENETTELY...16 6.1. Työnantaja pidättää palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun palkasta...16 6.2. Vakuutusyhtiö perii työttömyysvakuutusmaksut työnantajalta...16 6.3. Työttömyysvakuutusmaksun eräpäivät...17 6.4. Viivästyskorko ja pakkotäytäntöönpano...17 6.5. Lopullisen vakuutusmaksun taannehtiva korjaus...17 6.5.1. Vakuutuslaitoksen itseoikaisu...17 6.5.2. Muutoksenhaku...18 6.5.3. Muutoksenhaulla vahvistetun saatavan vanhentuminen...18 6.6. Työnantajan tiedonantovelvollisuus...18 6.6.1. Seuraukset virheellisten tietojen antamisesta tai tietojenantovelvollisuuden laiminlyönnistä.19 6.6.2. Työttömyysvakuutusmaksujen perintään liittyvä tarkastusoikeus...19 6.7. Tapaturmavakuutuksen siirtyminen laitoksesta toiseen kesken kalenterivuoden...19 6.8. Työttömyysvakuutusmaksujen suorittamisen laiminlyönti...19 6.9. Työttömyysvakuutusmaksujen valvontarekisteri...20 6.10. Neuvonta ja ohjaus...20

3 TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJA KOSKEVA OHJEISTUS VUONNA 2007 Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) 10 :n mukaan Työttömyysvakuutusrahasto ohjaa, kehittää ja valvoo työttömyysvakuutusmaksujen perintämenettelyn toimeenpanoa. Tämän perusteella Työttömyysvakuutusrahasto on antanut vuoteen 2007 kohdistuvia työttömyysvakuutusmaksuja koskevan ohjeistuksen, joka tulee voimaan 1.1.2007. Aikaisempiin vuosiin kohdistuviin maksuihin sovelletaan kullekin vuodelle annettua ohjetta. 1. YLEISTÄ Velvollisuus suorittaa työttömyysvakuutusmaksuja perustuu lakiin työttömyysetuuksien rahoituksesta (jäljempänä rahoituslaki). Työttömyysvakuutusmaksut muodostuvat kahdesta osasta - työnantajan työttömyysvakuutusmaksusta ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksusta. Työttömyysvakuutusmaksujen perintä hoidetaan lakisääteisen tapaturmavakuutuksen yhteydessä eli sama vakuutusyhtiö, josta työnantaja on ottanut lakisääteisen tapaturmavakuutuksen, perii työnantajalta sekä työnantajan työttömyysvakuutusmaksun että palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun, jonka viimeksi mainitun työnantaja on pidättänyt työntekijän palkasta. Vakuutusyhtiöllä on oikeus vuoden alussa tai sen aikana alkavalta vakuutukselta kantaa työttömyysvakuutusmaksun ennakkoa. Vakuutusmaksu määrätään lopullisena kalenterivuosittain tapaturmavakuutuslain mukaisen vakuutuskauden päätyttyä. Vakuutusyhtiö tilittää työnantajalta perimänsä maksut edelleen Työttömyysvakuutusrahastolle. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto hoitaa työttömyysvakuutusmaksujen perinnän siinä tapauksessa, että työnantaja on laiminlyönyt tapaturmavakuutuslain mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa ja samalla myös työttömyysvakuutusmaksujen suorittamisen. 1.1. Maksurakenteen muutokset vuodesta 2009 lukien Työttömyysvakuutuksen maksurakenteeseen tulossa muutoksia v. 2009 alusta. Työttömyyseläke eläkemuotona lakkaa ja ikääntyneiden työttömien toimeentulo turvataan jatkossa työttömyysturvajärjestelmässä ns. jatketulla lisäpäiväoikeudella. Aiemmin eläkejärjestelmässä perityt työttömyyseläkkeen omavastuumaksut siirtyvät työttömyysvakuutukseen (suurtyönantajan omavastuumaksu, josta säädetään RahL 8a luvussa). Omavastuumaksuja peritään työnantajilta, joiden tapaturmavakuutuksen palkkasumma on vähintään 1,3 miljoonaa euroa ja täysimääräinen omavastuumaksu peritään yrityksiltä, joiden palkkasumma ylittää 20,8 miljoonaa euroa (vuoden 2002 tasossa). Palkkasummarajat tullaan tarkistamaan ennen perinnän aloittamista vastaamaan vuoden 2009 tasoa.

4 Työttömyysvakuutusrahasto perii työttömyysturvan omavastuumaksut maksuvelvollisilta työnantajilta 2009 lukien. Muilta osin työttömyysvakuutusmaksujen perintä hoidetaan edelleen lakisääteisen tapaturmavakuutuksen yhteydessä. Rahoituslaissa säädetyn kollektiivisen lisäpäivämaksun perintä on arvioitu alkavaksi v. 2012. Tapaturmavakuutuslaitokset perivät kollektiivisen lisäpäivämaksun normaalin työttömyysvakuutusmaksun yhteydessä. Lisätietoja suurtyönantajan omavastuusta ja sen merkityksestä työnantajalle saa Työttömyysvakuutusrahaston internet-sivuilta www.tvr.fi 2. MAKSUVELVOLLISET Työnantajan maksuvelvollisuudesta säädetään rahoituslain (1301/02) 12 :ssä ja palkansaajan maksuvelvollisuudesta lain 15 :ssä. Työttömyysvakuutusmaksu on veroluonteinen maksu. Työttömyysvakuutuksessa on kuitenkin mukana myös vakuutusperiaatetta. Vakuutusperiaate ilmenee lähinnä vapautuksena maksuvelvollisuudesta tietyissä tilanteissa. 2.1. Pääsääntö Työnantajan työttömyysvakuutusmaksun on velvollinen maksamaan: sellainen työnantaja, joka tapaturmavakuutuslain mukaan on velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksun maksuvelvollisuus koskee myös osaomistajia (ks. jäljempänä erikseen). Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun ovat velvolliset suorittamaan: työ- tai virkasuhteessa tai muussa palvelusuhteessa olevat henkilöt, joita koskee työnantajan järjestämä pakollinen tapaturmasuoja. Molempien edellä mainittujen edellytysten tulee täyttyä, jotta maksuvelvollisuus syntyisi. Maksuvelvollisia ovat myös osaomistajat (ks. jäljempänä erikseen). 2.1.1. Pakollinen tapaturmasuoja Velvollisuus ottaa lakisääteinen tapaturmavakuutus on työnantajalla, jolla on palveluksessaan työntekijöitä kalenterivuoden aikana yhteensä yli 12 työpäivää. Työpäivillä tarkoitetaan kalenteripäiviä eikä esimerkiksi 8 tunnin työmäärää. Kun kuusi henkilöä työskentelee kahtena päivänä, täyttyy tästä jo 12 työpäivää. Ammattiurheilijoiden tapaturmasuoja on järjestetty erityislainsäädännöllä (laki urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta 575/2000). Heitä ei koske tapaturmavakuutuslain

5 mukainen lakisääteinen tapaturmavakuutus eikä näin ollen myöskään työttömyysvakuutusmaksua peritä. 2.2. Poikkeukset maksuvelvollisuuteen a) Työnantajalla ei ole maksuvelvollisuutta Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työttömyysvakuutusmaksua seuraavien henkilöiden osalta: 1) työntekijä, joka palvelee ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain mukaiseen kauppa-alusluetteloon merkityssä suomalaisessa aluksessa ja joka ei asu Suomessa, 2) työntekijä, joka on alle 17-vuotias tai 65 vuotta täyttänyt. Ikärajan käytännön vaikutus alkaa täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden ensimmäisestä palkanmaksupäivästä lukien. 3) kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies, 4) avoimen yhtiön yhtiömies, 5) työntekijä, jonka osalta lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa sovellettava vakuutusmaksujärjestelmä ei perustu työnantajan maksamaan palkkasummaan (kiinteämaksuiset, joita ovat mm. kotiapulaiset ja kotisiivoojat), 6) työntekijä, joka päätointaan varten on yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti velvollinen ottamaan sanottujen lakien mukaisen vakuutuksen. Työttömyyden sattuessa ratkaisun siitä, pidetäänkö henkilöä työttömyysturvajärjestelmässä yrittäjänä, tekee työvoimaviranomainen. Seuraavassa esitetään työministeriön ohjeeseen perustuvia linjauksia: Yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa taikka virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa. Yrittäjätoiminnan päätoimisuuden arviointi perustuu ajankäyttöön: yritystoiminnan tai oman työn katsotaan työllistävän henkilön päätoimisesti, jos toiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se estää kokoaikaisen työn vastaanottamisen. Yritystoimintaa pidetään sivutoimisena, jos henkilön työssäolon perusteella tai muutoin voidaan päätellä yritystoiminnan vaatiman työmäärän olevan niin vähäinen, ettei se ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. o Yritystoiminnan tuloksellisuudella ei ole suoranaista merkitystä arvioitaessa sen työllistävyyttä, sillä myös heikosti kannattava tai tappiollinenkin toiminta voi työllistää siten, ettei kokoaikatyön vastaanottaminen ole mahdollista. o Alkava yritystoiminta katsotaan lähtökohtaisesti päätoimiseksi. Toiminta voi kuitenkin joskus olla työmäärältään niin vähäistä, että sitä voidaan pitää työttömyysturvalakia sovellettaessa sivutoimisena.

6 o Kun yritystoimintaa on harjoitettu kokoaikatyön ohessa riittävän pitkään, on kyse tyypillisesti sivutoimisesta yritystoiminnasta. Tällöin henkilö on pystynyt työssäolollaan osoittamaan yritystoimintansa sivutoimiseksi. Kymmentä kuukautta kokoaikatyössä voitaneen pitää tähän tarkoituksen riittävän pitkänä aikana. Vastaavalla tavalla myös päätoiminen opiskelu samaan aikaan yritystoiminnan kanssa voi osoittaa yritystoiminnan olevan sivutoimista. o Työttömyysvakuutusmaksut peritään kuitenkin työttömyysturvalain mukaisesta kausiluonteisesta yrittäjästä. Esimerkkejä: Maksuvelvollisuus on henkilöstä, joka työskentelee kokoaikaisesti työsuhteessa ko. yrityksessä, vaikka muuten ilmoittaisi muussa toiminnassa olevansa yrittäjä. Maksuvelvollisuutta ei ole osakeyhtiön osakkaalla, joka työskentelee päätoimisesti yhtiössään ja jolla on velvollisuus ottaa itselleen YEL-vakuutus (omistaa esimerkiksi yhdessä avopuolisonsa kanssa yli 50 % osakkeista, mutta on lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piirissä). Maksuvelvollisuutta ei ole sivutoimisella työntekijällä, joka on omassa päätoimessaan velvollinen ottamaan YEL- tai MYEL-vakuutuksen. Vapautuminen maksuvelvollisuudesta ulkomailla työskentelyn perusteella Tapaturmavakuutuslaitos voi työnantajan hakemuksesta, kuulemismenettelyn perusteella päättää, että työntekijä ei kuulu työnantajan tapaturmavakuutukseen, jos työntekijä työskentelee ulkomailla eikä työskentely ole tilapäistä. Tällaisesta työntekijästä ei tarvitse maksaa työttömyysvakuutusmaksuakaan. b) Palkansaajalla ei ole maksuvelvollisuutta Maksuvelvollisia eivät ole seuraavat henkilöt: 1) työntekijä, joka palvelee ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain mukaiseen kauppa-alusluetteloon merkityssä suomalaisessa aluksessa ja joka ei asu Suomessa, 2) työntekijä, joka on alle 17-vuotias tai 65 vuotta täyttänyt. Ikärajan käytännön vaikutus alkaa täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden ensimmäisestä palkanmaksupäivästä lukien. 3) kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies, 4) avoimen yhtiön yhtiömies, 5) perhehoitajalaissa tarkoitettu perhehoitaja,

7 6) työntekijä, jonka osalta lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa sovellettava vakuutusmaksujärjestelmä ei perustu työnantajan maksamaan palkkasummaan (kiinteämaksuiset, joita ovat mm. kotiapulaiset ja kotisiivoojat), 7) työntekijä, joka päätointaan varten on yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti velvollinen ottamaan sanottujen lakien mukaisen vakuutuksen (ks. tämän osalta sivun 5 kohta 6 ja esimerkit). Vapautuminen maksuvelvollisuudesta ulkomailla työskentelyn perusteella Jos työnantaja on vapautettu pakollisesta tapaturmavakuutusvelvollisuudesta työntekijän ulkomailla työskentelyn johdosta, ei palkansaajan työttömyysvakuutusmaksuakaan peritä. Eläke ei vapauta työttömyysvakuutusmaksuvelvollisuudesta Eläkkeellä olevan alle 65-vuotiaan henkilön palkasta peritään sekä palkansaajan että työnantajan työttömyysvakuutusmaksu, ellei yllä mainituista poikkeussäännöksistä muuta johdu Maksuvelvollisuudesta vapautumisen vaikutus palkansaajan työttömyyspäivärahaan (koskee mm. lastenhoitajia, kotiapulaisia ja kotisiivoojia.) Sekä Kansaneläkelaitoksen maksamasta peruspäivärahasta että työttömyyskassojen maksamasta ansioturvasta säännellään työttömyysturvalaissa (1290/2002). Jos työttömyysvakuutusmaksua ei makseta, kuten silloin, jos lakisääteinen tapaturmavakuutus perustuu muuhun kuin palkkasummaan (eli kyseessä on kiinteämaksuinen tapaturmavakuutus), ei työvoimaviranomainen kyseisen työsuhteen osalta sovella työttömyysturvalakia ts. se ei ota kyseistä työsuhdetta huomioon tutkiessaan hakijan oikeutta työttömyysetuuteen. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, ettei hakija saisi työttömyyspäivärahaa. Hän voi saada sitä, jos hänellä on ollut muita työsuhteita ja edellytykset päivärahan maksulle täyttyvät. Rahasto suosittelee, että työnantaja ottaa näissä tapauksissa palkkasummaan perustuvan tapaturmavakuutuksen. 2.3. Käytännön esimerkkejä tapauksista, joissa työttömyysvakuutusmaksuja ei peritä 2.3.1. Töitä teetetään korkeintaan 12 päivää kalenterivuodessa Työttömyysvakuutusmaksuja ei makseta, jos työnantaja kalenterivuoden aikana työllistää työntekijöitä enintään 12 työpäivää, eikä lakisääteistä tapaturmavakuutusta siten ole otettu. Tällaisella ns. pientyönantajalla ei ole velvollisuutta ottaa lakisääteistä tapaturmavakuutusta eikä näin ollen velvollisuutta työnantajan tai palkansaajan työttömyysvakuutusmaksujen suorittamiseen myöskään ole.

8 Jos tapaturmavakuutuslakiin perustuva pakollinen vakuutus on otettu, vaikka 12 työpäivän vaatimus ei täyty, peritään kuitenkin sekä työnantajan että palkansaajan työttömyysvakuutusmaksut. 2.3.2. Avoimen yhtiön yhtiömiehet ja kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet Työttömyysvakuutusmaksujen maksuvelvollisuutta ei ole avoimen yhtiön yhtiömiehillä eikä kommandiittiyhtiön vastuunalaisilla yhtiömiehillä. Maksuvelvollisuutta ei ole, vaikka heitä koskisikin pakollinen lakisääteinen tapaturmasuoja. Kommandiittiyhtiön äänettömän yhtiömiehen osalta maksuvelvollisuus kuitenkin on, jos hän työskentelee yrityksessä ja häntä koskee työnantajan järjestämä pakollinen tapaturmasuoja. Esimerkiksi kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies kuuluu pakolliseen lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen, jos hänellä yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa on yrityksessä enintään puolta vastaava määräämisvalta. Hänestä ei kuitenkaan makseta työttömyysvakuutusmaksuja rahoituslain nimenomaisen säännöksen perusteella. 2.3.3. Osakeyhtiön YEL:n alaiset osakkaat Maksuvelvollisuutta ei ole osakeyhtiön osakkaalla, joka työskentelee päätoimisesti yhtiössään ja jolla on velvollisuus ottaa itselleen YEL-vakuutus (omistaa esimerkiksi yhdessä avopuolisonsa kanssa yli 50 % osakkeista, mutta on lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piirissä). 2.3.4. Kotiapulaiset ja kotisiivoojat Työttömyysvakuutusmaksuja ei peritä, jos lakisääteisen tapaturmavakuutuksen vakuutusmaksuna on peritty kiinteä vuosimaksu, toisin sanoen vakuutusmaksu ei perustu palkkasummaan. Tällaisia ns. kiinteämaksuisia lakisääteisiä tapaturmavakuutuksia voi käytännössä olla otettu kotiapulaisille ja kotisiivoojille. Kotiapulaisen työhön voi kodinhoidon lisäksi kuulua lapsiperheissä myös lastenhoitoa. Ks. heidän osaltaan myös edellä kohta maksuvelvollisuudesta vapautumisen vaikutus palkansaajan työttömyyspäivärahaan 2.3.5. Työntekijä on vakuutettu vapaaehtoisella työajan tapaturmavakuutuksella Velvollisuutta työttömyysvakuutusmaksujen suorittamiseen ei ole, kun turva työtapaturmien varalta on järjestetty tapaturmavakuutuslain 57 :n 1 tai 4 momentin mukaisella vapaaehtoisella vakuutuksella. Työnantajaa ei näissä tapauksissa koske tapaturmavakuutuslain mukainen pakollinen vakuuttamisvelvollisuus. Esimerkiksi yrittäjällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, jota ei koske pakollinen tapaturmasuoja ja joka on ottanut tapaturmavakuutuslain 57 :n 1 momentin mukaisen vapaaehtoisen työajan vakuutuksen, ei ole velvollisuutta työttömyysvakuutusmaksujen suorittamiseen.

9 2.4. Työttömyysvakuutusmaksujen perinnän palkkasummarajat 2007 Työttömyysvakuutusmaksujen perinnän palkkasummarajat lasketaan kalenterivuosittain vakuutuksenottajakohtaisesti Y-tunnustasolla, ei vakuutuksittain (ks. myös kohta 4 työttömyysvakuutusmaksujen määrät). Nämä eurorajat ovat riippuvaisia kunkin vuoden työttömyysvakuutusmaksuprosentista, joten ne määrätään vuosittain. Työnantajien työttömyysvakuutusmaksua ei peritä työnantajalta, jos työnantajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena oleva palkkasumma on yhteensä vuonna 2007 enintään 6.267 euroa. Osaomistajan työnantajamaksua ei peritä, jos yrityksen osaomistajan työnantajamaksun perusteena oleva palkkasumma on enintään 2.400 euroa. Palkansaajamaksut pidätetään työntekijöiltä, mutta vakuutuslaitokset eivät peri niitä työnantajalta, jos saman työnantajan palveluksessa olevien palkansaajien työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevat palkkasummat yhteenlaskettuina ovat vuonna 2007 enintään 3.103 euroa. Osaomistajien palkansaajamaksut pidätetään osaomistajilta, mutta vakuutuslaitokset eivät peri niitä työnantajalta, jos yrityksen osaomistajien palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevat palkkasummat yhteenlaskettuina ovat enintään 8.571 euroa. 3. YRITYKSEN OSAOMISTAJAT Rahoituslaissa käytetään ns. yrityksen osaomistajan käsitettä. Lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa mainittua käsitettä ei ole. Rahoituslain 13 ja 16 sisältävät säännökset yrityksen osaomistajista maksettavista työttömyysvakuutusmaksuista. Mainituissa pykälissä on viittaus työttömyysturvalain 1 luvun 6 :n 2 momenttiin, joka sisältää yrityksen osaomistajan määritelmän. Osaomistajia voi olla osakeyhtiössä ja muissa yrityksissä tai yhteisöissä. Työttömyysturvalain mukaan yrityksen osaomistaja on 1) osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevä henkilö, joka itse omistaa vähintään 15 % tai joka yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistaa tai jonka perheenjäsenet omistavat vähintään 30 % osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta, tai 2) osakeyhtiössä työskentelevä henkilö, joka yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistaa tai jonka perheenjäsenet omistavat vähintään 50 % osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta, tahi 3) muussa yrityksessä tai yhteisössä edellä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla työskentelevä henkilö, jolla yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa tai jonka perheenjäsenillä katsotaan olevan mainituissa kohdissa sanottua vastaava määräämisvalta. Kohdassa 3 tarkoitettu muu yritys tai yhteisö voi olla avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osuuskunta tai yksityinen elinkeinonharjoittaja (itsenäinen yrittäjä, ammatinharjoittaja).

10 Esimerkiksi kohdassa 3 tarkoitettu osaomistaja voi olla - kommandiittiyhtiön palkkaa saava äänetön yhtiömies tai muu kommandiittiyhtiössä työskentelevä, joka asuu samassa taloudessa vastuunalaisen yhtiömiehen kanssa ja on tämän perheenjäsen - avoimessa yhtiössä työskentelevä, palkkaa saava henkilö, joka asuu samassa taloudessa yhtiömiehen kanssa ja on tämän perheenjäsen. - yksityisen elinkeinonharjoittajan kanssa samassa taloudessa asuva avopuoliso, joka työskentelee elinkeinonharjoittajan palveluksessa. Myös ns. välillinen omistaminen toisen yrityksen tai yhteisön kautta otetaan huomioon määriteltäessä omistamista tai määräämisvaltaa (Ks. alla välillinen omistaminen). Johtava asema Työttömyysturvalain mukaan henkilön katsotaan olevan johtavassa asemassa yrityksessä, jos hän on osakeyhtiön toimitusjohtaja tai hallituksen jäsen tai jos hän osakeyhtiössä tai muussa yrityksessä tai yhteisössä on vastaavassa asemassa. Hallituksen varajäsen on johtavassa asemassa vain, jos hän osallistuu hallituksen kokouksiin niin usein, että hänellä katsotaan olevan käytännössä samanlainen päätöksentekovalta kuin hallituksen varsinaisellakin jäsenellä. Pelkästään prokura tai muu nimenkirjoitusoikeus ei tuota työttömyysturvalain mukaista johtavaa asemaa yhtiössä. Lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa hallituksen jäsenyys ei välttämättä merkitse johtavaa asemaa. Perheenjäsen Perheenjäsenenä pidetään yrityksessä työskentelevän henkilön puolisoa ja henkilöä, joka on yrityksessä työskentelevälle henkilölle sukua suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa ja asuu henkilön kanssa samassa taloudessa. Puolison lisäksi perheenjäseniksi katsotaan siis esimerkiksi lapset, vanhemmat ja isovanhemmat, jos he asuvat samassa taloudessa yrityksessä työskentelevän henkilön kanssa. Aviopuolisoita, jotka välien rikkoutumisen vuoksi asuvat pysyvästi erillään, ei pidetä perheenjäseninä keskenään. Rekisteröidyssä parisuhteessa elävät rinnastetaan aviopuolisoihin. Avopuoliso rinnastetaan aviopuolisoon. Työttömyysturvalain 1 luvun 7 :ssä on selvyyden vuoksi lueteltu avoliiton edellytykset: osapuolia ovat mies ja nainen, heillä on yhteiseksi katsottava talous, he elävät avioliiton omaisissa olosuhteissa ja tällainen asioiden tila ei ole selvästi väliaikainen. Sen sijaan tapaturmavakuutuslaissa perheenjäsenenä ei pidetä avopuolisoa, vaan ainoastaan aviopuolisoa.

11 3.1. Välillinen omistaminen; osakkeiden tuottama äänimäärä Myös ns. välillinen omistaminen toisten yritysten tai yhteisöjen kautta otetaan huomioon määriteltäessä omistamista tai määräämisvaltaa. Väliyhteisöomistamiselta edellytetään ensinnäkin, että a) henkilö tai hänen perheenjäsenensä tai henkilö yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistaa vähintään puolet väliyhteisönä olevan osakeyhtiön osakepääomasta tai b) heidän omistamiensa osakkeiden äänimäärä on vähintään puolet kaikkien osakkeiden äänimäärästä taikka c) henkilö itse tai hänen perheenjäsenensä on väliyhteisönä olevan avoimen yhtiön yhtiömies, väliyhteisönä olevan kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies tai väliyhteisönä oleva elinkeinonharjoittaja. Väliyhteisöomistamiselta ei sen sijaan edellytetä, että henkilö työskentelisi väliyhteisössä. Henkilöä pidetään yrityksen osaomistajana siis silloin, kun hänellä on edellä kerrottu määräämisvalta väliyhteisössä ja sen kautta tai yhdessä väliyhteisön omistuksen kanssa työttömyysturvalain 1 luvun 6 :n 2 momentissa säädetty määräämisvalta muussa yhteisössä. Jos edellisen lisäksi myös alla olevat kriteerit täyttyvät, on henkilö osaomistaja: 1) henkilö on johtavassa asemassa ja omistaa suoraan ja/tai väliyhtiön kautta yhteensä vähintään 15 % tai 2) henkilö on johtavassa asemassa ja omistaa yhdessä perheenjäsentensä kanssa suoraan ja/tai väliyhtiön kautta yhteensä vähintään 30 % tai 3) henkilö on johtavassa asemassa ja hänen perheenjäsenensä omistavat suoraan ja/tai väliyhtiön kautta yhteensä vähintään 30 % (henkilö ei siis itse omista mitään) 4) henkilö omistaa suoraan ja/tai väliyhtiön kautta yhteensä vähintään 50 % yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa tai 5) henkilön perheenjäsenet omistavat suoraan ja/tai väliyhtiön kautta yhteensä vähintään 50 % (henkilö ei siis itse omista mitään) Omistamisella tarkoitetaan osakeyhtiössä osakeomistuksen lisäksi myös osakkeiden tuottamaa äänimäärää. Äänimäärällä ei sen sijaan ole merkitystä lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa.

12 3.1.1. Esimerkkejä väliyhtiöomistuksen kautta syntyvästä yrityksen osaomistajuudesta Esimerkki 1: Toimitusjohtaja Aalto työskentelee Yritys 1 Oy:ssä, jonka osakkeita hän ei suoraan omista lainkaan. Aalto omistaa kuitenkin Yritys 2 Oy:n osakkeista 60 % ja Yritys 2 Oy omistaa puolestaan Yritys 1 Oy:n osakkeista 20 %. Koska Aalto omistaa väliyhteisön (Yritys 2) osakkeista vähintään puolet ja koska toimitusjohtaja Aallolla on väliomistamisen kautta yli 15 %:n omistusosuus Yritys 1:stä, on Aaltoa pidettävä Yritys 1:n osaomistajana. Jos Aalto ei olisi johtavassa asemassa Yritys 1:ssä, hän ei olisi osaomistaja. Esimerkki 2: Laine työskentelee palkanlaskijana (ei johtavassa asemassa) Yritys 1 Oy:ssä. Hän ei itse omista yhtään Yritys 1 Oy:n osaketta eikä kuulu yhtiön hallitukseen. Sen sijaan Yritys 2 Oy omistaa Yritys 1 Oy:stä 50 % ja Laine puolestaan omistaa yhdessä puolisonsa kanssa Yritys 2 Oy:n (= väliyhtiö) osakkeista 50 %. Koska Laine omistaa yhdessä puolisonsa kanssa väliyhteisön (Yritys 2) osakkeista vähintään puolet ja koska Laineella on väliomistamisen kautta vähintään 50 %:n omistusosuus Yritys 1:stä, on Laine Yritys 1 Oy:n osaomistaja. Jos Yritys 2 (väliyhteisö) olisi omistanut Yritys 1:n osakkeista alle 50 %, ei Laine olisi ollut Yritys 1:n osaomistaja, koska hän ei ole johtavassa asemassa. 3.2. Omistussuhteiden muutokset Kun vakuutusyhtiön tietoon tulee yrityksen omistussuhteita koskeva muutos, perii vakuutusyhtiö työttömyysvakuutusmaksun mahdollisuuksien mukaan omistussuhteen muutoksesta lähtien todellisen omistustilanteen mukaan. Työnantajan tulee ottaa omistussuhteen muutos huomioon muutoksen jälkeisestä palkanmaksusta lähtien. 4. TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJEN MÄÄRÄT 4.1. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on 0,58 prosenttia palkasta vuonna 2007. Maksu peritään jokaisen palkanmaksun yhteydessä. Vuotta 2007 koskeva maksuprosentti tulee voimaan heti vuoden alusta lukien.

13 4.2. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu työnantajan maksaman palkkasumman mukaan siten, että vuonna 2007 se on 0,75 prosenttia palkasta palkkasumman 840 940 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 2,95 prosenttia palkasta. Mainittuun eurorajaan, 840 940 euroa, ei lasketa mukaan osaomistajien palkkasummia. Raja lasketaan kalenterivuosittain Y-tunnuskohtaisesti, ei vakuutussopimuksittain. Jos työnantaja on ottanut lakisääteisen tapaturmavakuutuksen useammasta kuin yhdestä vakuutuslaitoksesta, työnantajan tulee nimetä se vakuutuslaitos, jonka myöntämän lakisääteisen tapaturmavakuutuksen yhteydessä 840 940 euron ylittävän palkkasumman mukainen työnantajan työttömyysvakuutusmaksu (2,95 % vuonna 2007) peritään. Jos työnantaja on antanut vääriä tietoja tai laiminlyönyt vakuutusmaksun määräämistä varten tarpeellisten tietojen antamisen, vakuutusyhtiöllä on oikeus periä työnantajalta arvioidun vastuun perusteella kohtuullisena pidettävä vakuutusmaksu enintään nelinkertaisena ajalta, jota laiminlyönti tai virheelliset tiedot koskevat. (ks. myös jakso 6.6, 6.8 ja 6.9). 4.3. Yrityksen osaomistajista maksettava työnantajan työttömyysvakuutusmaksu ja osaomistajan palkansaajamaksu Työttömyysturvalain 1 luvun 6 :n 2 momentissa tarkoitetusta yrityksen osaomistajasta maksettavat työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksut määrätään siten, että ne vastaavat niiden etuuksien rahoitusta, joihin osaomistajat ovat oikeutettuja. Vuonna 2007 yrityksen osaomistajasta maksettava työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on 0,75 prosenttia ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu 0,21 prosenttia osaomistajalle maksettujen työpalkkojen määrästä. 4.4. Esimerkki työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksusta Työttömyysvakuutusmaksujen ennakkomaksut vuonna 2007, yrityksen palkkasumma on 2 000 000 euroa (yrityksessä ei työskentele osaomistajia). Työnantajamaksu: erä 1.1.2007 erä 1.3.2007 erä 1.9.2007 0,75 % x 2 000 000 euroa = 15.000 euroa 1,1 % x 1 159 060 euroa = 12.749,66 euroa 1,1 % x 1 159 060 euroa = 12.749,66 euroa yhteensä 40.499,32 euroa. Tarkistuslaskelma: 0,75 % x 840 940 euroa = 6.307,05 euroa + 2,95 % x 1 159 060 euroa = 34.192,27 euroa yhteensä 40.499,32 euroa.

14 Palkansaajamaksu: Työnantajamaksun lisäksi työnantaja perii palkansaajilta jokaisen palkanmaksun yhteydessä palkansaajien työttömyysvakuutusmaksun ja maksaa tapaturmavakuutuslaitokselle koko vuoden palkansaajamaksut yhdessä erässä 1.5.2007. erä 1.5.2007 0,58 % x 2.000 000 euroa = 11.600 euroa Maksut tarkistetaan lopullisten palkkasummien mukaan. 5. TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSMAKSUJEN PALKKAKÄSITE Työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevana palkkana pidetään työ- tai virkasuhteessa saatua palkkaa, tulospalkkiota tai muuta vastiketta, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä. Tällainen vastike katsotaan palkaksi myös silloin, kun sen maksaa työntekijälle työnantajan sijasta konkurssipesä, palkkaturvalaissa tarkoitettu palkkaturvasta huolehtiva viranomainen tai muu maksaja (sijaismaksaja). Palkkaan luetaan myös työstä maksettava vastike, joka on sovittu osaksi tai kokonaan hyvitettäväksi: 1) yleisöltä saatavilla palvelu- tai lahjarahoilla 2) vakuutuskassalaissa tarkoitetun sairauskassan maksamalla päivärahalla, jota työntekijä saa laissa säädetyn tai työehto- tai muussa sopimuksessa sovitun palkan sijasta; taikka 3) lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain mukaisella yksityisen hoidon tuella tai vastaavalla muulla valtion tai kunnan maksamalla tuella. (Tilanteet, joissa hoitaja on työsuhteessa lapsen vanhempiin, vaikka tuki teknisesti maksetaankin Kelan kautta.) Ulkomaan työstä työansiona on pidettävä sitä palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Jos vastaavaa työtä ei Suomessa ole, työansiona pidetään sitä palkkaa, jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä. Työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevana palkkana ei pidetä muun muassa: 1) työnantajalta saatua henkilökuntaetua; 2) korkoetua työsuhteen perusteella saadusta lainasta; 3) etua työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä; 4) tuloverolaissa tarkoitettua työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua tai sellaista työsuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella;

15 5) palkkiota, joka annetaan työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin tai muuhun vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön viranomaisen valvonnan alaisessa arvopaperipörssissä noteerattuina osakkeina, sijoitustalletuksena tai muulla vastaavalla tavalla, taikka osakkeiden sijasta osin tai kokonaan rahana, edellyttäen, että tällaisen palkkiona saatavan edun arvo riippuu kyseisten osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisenä, vähintään vuoden mittaisena aikana; 6) työmatkasta saatua päivärahaa tai muuta kustannusten korvausta; 7) työsopimuslaissa tarkoitettua odotusajan palkkaa; 8) työsopimuksen tai virkasuhteen päättämisestä maksettavaa korvausta tai muuta vahingonkorvausta; 9) henkilöstörahastolaissa tarkoitettuja voittopalkkioeriä, jotka on siirretty henkilöstörahastoon tai nostettu käteisenä tai henkilöstörahastosta nostettua rahastoosuutta; 10) eriä, jotka maksetaan työntekijälle yhtiökokouksen päätöksen perusteella voitonjakona tai käteisenä voittopalkkiona edellyttäen, että käteinen voittopalkkio maksetaan koko henkilöstölle eikä sillä pyritä korvaamaan työehtosopimuksen tai työsopimuksen edellyttämää palkkausjärjestelmää, ja että käteisen voittopalkkion määräytymisperusteet ovat henkilöstörahastolain 2 :n 2 momentin mukaiset ja että yhtiön vapaan pääoman määrä on suurempi kuin yhtiökokouksessa päätettävän käteisen voittopalkkion ja osakkeen-omistajille maksettavien osinkojen yhteismäärä; Kyseisessä tilanteessa edellytetään lisäksi, että voittopalkkion maksamisesta ei ole tehty työnantajaa velvoittavaa sopimusta, että omistajat tekevät sitovan päätöksen käteisen voittopalkkion maksamisesta yhtiökokouksessa tilikauden päätyttyä ja että voittopalkkiot maksetaan tämän jälkeen. Lisäksi edellytyksenä on, että asia käsitellään yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaisella tai muulla vastaavalla tavalla. 11) yhtiön osakkaan nostamaa voitto-osuutta tai osinkoa. Palkkakäsite on yhteneväinen tapaturmavakuutuksen palkkasumman kanssa. 5.1. Poikkeukselliset tilanteet Seuraavaan on koottu tilanteita, joissa työttömyysvakuutusmaksun perusteena poikkeuksellisesti on jokin muu palkkasumma kuin työntekijälle maksettu todellinen palkka tai työttömyysvakuutusmaksua/-maksuja ei pidätetä tai peritä siitä syystä, ettei rahapalkkaa ole maksettu: - Edellä kerrottu sovittu ulkomaantyön vakuutuspalkka. - Työntekijä saa työstään vastikkeena vain luontoisetuuksia, ei lainkaan rahapalkkaa. Sekä työnantajan että palkansaajan työttömyysvakuutusmaksujen palkkaperusteena käytetään luontoisetujen verotusarvoa. Käytännössä tällaisessa tapauksessa työnantaja

16 vastaa molempien työttömyysvakuutusmaksujen suorittamisesta, koska työtekijän vastikkeena on vain luontoisetuuksia, ei rahapalkkaa. - Praktikkoeläinlääkärit, joiden palkkaus koostuu kunnan maksamasta peruspalkasta ja päivystyskorvauksista sekä praktiikkatuloista. Sekä työnantajan että palkansaajan työttömyysvakuutusmaksujen perusteena käytetään kunnan maksaman palkan ja eläinlääkärille eläkkeen perusteeksi vahvistettujen palkkioiden (ns. praktiikkatulot) yhteismäärää. 6. MAKSU- JA PERINTÄMENETTELY 6.1. Työnantaja pidättää palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun palkasta Työnantaja pidättää palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun sellaiselta työntekijältä, jota koskee lakisääteinen tapaturmavakuutus, jokaisen palkanmaksun yhteydessä. Työnantaja vastaa vakuutuslaitokselle myös palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun suorittamisesta. Työttömyysvakuutusmaksua ei saa periä palkansaajalta jälkikäteen. Työttömyysvakuutusmaksussa noudatetaan maksupäiväperiaatetta. Ratkaisevaa on siis palkanmaksun ajankohta, ei se, milloin työ on tehty. 6.2. Vakuutusyhtiö perii työttömyysvakuutusmaksut työnantajalta Lakisääteistä tapaturmavakuutusta harjoittavat vakuutuslaitokset perivät työnantajalta sekä työnantajan että palkansaajan työttömyysvakuutusmaksut. Vakuutuslaitoksella on oikeus vuoden alussa tai sen aikana alkavalta vakuutukselta periä työttömyysvakuutusmaksun ennakkoa. Työnantajan tulee arvioida ja ilmoittaa vakuutusyhtiölle ennakkomaksun perusteena oleva palkkasumma mahdollisimman oikein vastaamaan koko vuoden lopullista palkkasummaa. Lopullinen vakuutusmaksu määrätään kalenterivuosittain. Vakuutuslaitoksen on määrättävä lopullinen työttömyysvakuutusmaksu vakuutuskauden päättymistä seuraavan vuoden aikana. Määräaika asettaa vakuutuslaitoksille velvollisuuden selvittää vakuutusmaksun määräytyminen ja määrätä vakuutusmaksu. Maksun määräämiselle asetetun vuoden määräajan jälkeen vakuutuslaitos voi määrätä vakuutusmaksun viiden vuoden aikana, jos vakuutusmaksua ei ole voitu määrätä tai se on määrätty virheellisin perustein. Tämä viiden vuoden määräaika alkaa kulua edellä mainitun vuoden päättymisestä lukien. Vakuutuslaitokset perivät työttömyysvakuutusmaksut työnantajalta omana erillisenä maksunaan ja suorittavat kertyneet maksut ja työnantajan maksamat viivästyskorot Työttömyysvakuutusrahastolle.

17 Työttömyysvakuutusrahaston ilmoitus työttömyysvakuutusmaksun tasosta 1.6.2006 voimaan tulleella lailla on säädetty uudesta ilmoitusmenettelystä tapauksissa, joissa työnantaja palkkasumma ylittää 840 940 ja työnantaja on jakanut tapaturmavakuutuksen useampaan laitokseen (rahoituslain 21 ). Uuden säännöksen nojalla työttömyysvakuutusrahasto voi antaa vakuutuslaitokselle ilmoituksen tapaturmavakuutuksen jakamisesta sekä työttömyysvakuutusmaksun tasosta. 6.3. Työttömyysvakuutusmaksun eräpäivät Vakuutuslaitos perii vuonna 2007 erääntyvän työnantajan vuotuisen työttömyysvakuutusmaksun kolmessa erässä siten, että 1.1.2007 peritään kaikilta työnantajilta 0,75 %. Palkkasumman 840 940 eurorajan ylittävältä osalta vakuutuslaitos perii työnantajalle määräytyvän maksuprosentin verran siten, että 1.3.2007 peritään 1,1 % ja 1.9.2007 peritään 1,1 %. Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun 0,58 % vakuutuslaitos perii yhdessä erässä 1.5.2007. Osaomistajan maksuna peritään 0,21 % 1.5.2007. (ks. laskelma s. 13-14) 6.4. Viivästyskorko ja pakkotäytäntöönpano Työttömyysvakuutusmaksusta, jota ei ole suoritettu määräaikana, peritään viivästysajalta korkolain (633/1982) 4 :n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa. Työttömyysvakuutusmaksu ja viivästyskorko saadaan ulosmitata ilman tuomiota tai päätöstä siten kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään. 6.5. Lopullisen vakuutusmaksun taannehtiva korjaus Työttömyysvakuutusmaksujen taannehtivassa korjauksessa noudatetaan samoja menettelytapoja kuin lakisääteisen tapaturmavakuutuksen vakuutusmaksujen osalta. 6.5.1. Vakuutuslaitoksen itseoikaisu Vakuutuskauden lopulliset työttömyysvakuutusmaksut lasketaan vakuutuksenottajalta (työnantajalta) saadun palkkailmoituksen mukaan. Lopullista maksua voidaan korjata taannehtivasti, mikäli palkkailmoituksella saatuihin tietoihin tulee vielä jälkikäteen muutoksia tai täsmennyksiä tai kun työttömyysvakuutusmaksun määräämisessä on tapahtunut jokin virhe. Kun saatu tieto tai havaittu virhe aiheuttaa muutoksen maksuun, noudatetaan samaa määräaikaa kuin perustevalituksessa eli korjauksia voidaan tehdä kahden vuoden kuluessa sitä seuraavan vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu. Näin ollen esimerkiksi vuoden 2007 lopullisen työttömyysvakuutusmaksun korjaukset voidaan ottaa huomioon kahden vuoden kuluessa vuoden 2009 alusta lukien eli vuoden 2010 loppuun. Käytännössä korjauksia tehdään siis kulumassa olevalta ja kolmelta edeltävältä kalenterivuodelta.

18 6.5.2. Muutoksenhaku Mikäli vakuutuslaitos ei tee itseoikaisua, voi työnantaja valittaa työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksusta noudattaen, mitä tapaturmavakuutuslain 53 a :n 3 ja 4 momentissa säädetään. Työnantaja voi siis tehdä perustevalituksen mielestään aiheettomasti maksamansa vakuutusmaksun osalta. Määräaika valituksen tekemiselle on kaksi vuotta sitä seuraavan vuoden alusta, jona työttömyysvakuutusmaksu on määrätty tai maksuunpantu. Kirjallinen perustevalitus tehdään ensiasteessa tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen voi hakea muutosta vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeuden päätökseen haetaan muutosta korkeimmalta oikeudelta, jos se myöntää valitusluvan. Jos valitus tehdään ulosmittauksen johdosta, on lisäksi voimassa, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa perustevalituksesta säädetään. Korjatulle maksulle ei makseta korkoa. Edellä sanottu koskee sekä takaisinmaksua että lisäveloitusta. Eräpäivän jälkeen maksetusta lisäveloituksesta peritään kuitenkin korkolain 4 :n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa viivästysajalta. 6.5.3. Muutoksenhaulla vahvistetun saatavan vanhentuminen Työnantajan oikeus saada takaisin työttömyysvakuutusmaksu vanhentuu kymmenen vuoden kuluttua sen maksupäivästä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Edellytyksenä on, että työttömyysvakuutusmaksu on todettu aiheettomasti suoritetuksi. Vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 tai 11 :ssä säädetään. Vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika. Työnantajalla on velvollisuus palauttaa palkansaajalta liikaa peritty työttömyysvakuutusmaksu. Myös tässä sovelletaan yllä mainittua kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. 6.6. Työnantajan tiedonantovelvollisuus Työnantaja on velvollinen antamaan tapaturmavakuutuslain mukaista vakuutusta tehtäessä sekä sen jälkeen vuosittain vakuutuslaitokselle ja Valtiokonttorille työttömyysvakuutusmaksun määräämiseksi ja perimiseksi tarvittavat tiedot maksamistaan palkoista sekä muut tarvittavat tiedot. Työnantajan on myös ilmoitettava vakuutusten jakamisesta useampaan yhtiöön, jos työnantajan yhteenlaskettu palkkasumma on enemmän kuin 840 940. (ks. myös edellä kohta 4.2. s. 12 ) Työnantaja on myös velvollinen antamaan vakuutuslaitokselle, Valtiokonttorille ja Tapaturmavakuutuslaitosten liitolle sekä muutoksenhakuelimille sen vaatimia selvityksiä, jotka ovat tarpeen työttömyysvakuutusmaksua koskevan asian käsittelemiseksi.

19 6.6.1. Seuraukset virheellisten tietojen antamisesta tai tietojenantovelvollisuuden laiminlyönnistä Jos työnantaja on antanut virheellisiä tietoja tai laiminlyönyt vakuutusmaksun määräämistä varten tarpeellisten tietojen antamisen, noudatetaan tapaturmavakuutuslain 37 :n säännöksiä. Säännöksen mukaan vakuutuslaitoksella on kyseisissä tilanteissa oikeus määrätä työnantajalle arvioidun vastuun perusteella kohtuullisena pidettävä vakuutusmaksu enintään nelinkertaisena ajalta, jota laiminlyönti tai virheelliset tiedot koskevat. Näin määrätystä vakuutusmaksusta vähennetään työnantajan viimeksi mainitulta ajalta aikaisemmin suorittama vakuutusmaksu. Tämän lisäksi työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan laiminlyö tietojenantovelvollisuutensa tai antaa sen piiriin kuuluvan tiedon virheellisenä voidaan tuomita työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain mukaisen tietojenantovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon (Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 26 b ). 6.6.2. Työttömyysvakuutusmaksujen perintään liittyvä tarkastusoikeus Vakuutuslaitoksella, Valtiokonttorilla ja Tapaturmavakuutuslaitosten liitolla on oikeus tarkastaa työnantajan asiakirjoista työnantajan tietojenantovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen oikeellisuus. Niillä on myös oikeus saada poliisilta ja muilta viranomaisilta virka-apua edellä tarkoitettujen tietojen saamiseksi. 6.7. Tapaturmavakuutuksen siirtyminen laitoksesta toiseen kesken kalenterivuoden Lakisääteinen tapaturmavakuutus voidaan siirtää toiseen yhtiöön neljännesvuosittain. Lakisääteinen tapaturmavakuutus voi näin ollen siis alkaa 1.1., 1.4., 1.7. tai 1.10. uudessa vakuutusyhtiössä. Vakuutuksen on oltava voimassa yhdessä yhtiössä kuitenkin vähintään yhden kokonaisen kalenterivuoden. Mikäli vakuutus siirtyy toiseen yhtiöön muuna ajankohtana kuin tammikuun ensimmäisenä päivänä, on vakuutuksenottaja velvollinen ilmoittamaan uudelle vakuutusyhtiölle palkkasumman koko kalenterivuodelta eriteltynä kahteen osaan; maksetut palkat vuoden alusta siirtoajankohtaan asti ja palkkasumma siirtoajankohdasta kalenterivuoden loppuun. 6.8. Työttömyysvakuutusmaksujen suorittamisen laiminlyönti Työnantaja, joka on laiminlyönyt tapaturmavakuutuslain mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden ja siten myös työttömyysvakuutusmaksujen suorittamisen, on velvollinen suorittamaan työttömyysvakuutusmaksun tapaturmavakuutuslain 36 :ssä säädetyn vakuutusmaksua vastaavan maksun lisämaksuna. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto perii näissä laiminlyöntitapauksissa työnantajalta sekä lakisääteisen tapaturmavakuutuksen vakuutusmaksua vastaavan maksun että työttömyysvakuutusmaksut enintään nelinkertaisesti korotettuina. Maksut peritään työnantajalta siltä ajalta, jota laiminlyönti koskee, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin kulumassa olevalta ja kolmelta viimeksi kuluneelta kalenterivuodelta. Työnantaja vastaa TVL:lle sekä työnantajan että palkansaajan työttömyysvakuutusmaksuista. Työnantaja ei voi pidättää palkansaajalta palkansaajamaksua jälkikä-

20 teen. Maksujen perinnän näissä tapauksissa hoitaa yksinomaan Tapaturmavakuutuslaitosten liitto: Tapaturmavakuutuslaitosten liitto puh. (09) 680 401/Vakuutuskeskuksen vaihde www.tvl.fi 6.9. Työttömyysvakuutusmaksujen valvontarekisteri Työttömyysvakuutusrahastossa on otettu käyttöön työttömyysvakuutusmaksujen valvontarekisteri 1.6.2006 voimaan tulleiden rahoituslain säännösten nojalla. Valvontarekisteriin kerätään tietoa työttömyysvakuutusmaksujen perinnän toimeenpanon valvomiseksi. Tällaista tietoa on mm. työnantajakohtainen työttömyysvakuutusmaksun perusteena oleva palkkasumma. Vakuutuslaitokset toimittavat tiedot rekisteriin kuukausittain suojatun teknisen siirtoyhteyden avulla. Jatkossa rekisteriin kerättyjä tietoja tullaan käyttämään myös suurtyönantajan omavastuumaksujen määräämisessä. 6.10. Neuvonta ja ohjaus Työttömyysvakuutusmaksut Työttömyysvakuutusmaksuja koskevaa ohjeistusta ja neuvontaa antavat tapaturmavakuutuslaitokset. Tämä ohje löytyy sähköisenä osoitteesta www.tvr.fi Työttömyysturvan osalta neuvontaa antavat: Työttömyyskassojen yhteisjärjestö (www.tyj.fi), puh. (09) 7744 0022 Vakuutusvalvontavirasto (www.vakuutusvalvonta.fi), puh. (09) 415 5950/vaihde Kansaneläkelaitos (www.kela.fi) Suurtyönantajan omavastuuta koskevaa neuvontaa antaa: Työttömyysvakuutusrahasto (www.tvr.fi) puh. (09) 6803 7380 / vaihde