Valta, johtaminen ja marginaali: Johtolankoja Raamatussa Kari Latvus Raamattutunti Lahti 15.4.2015 Ottaisitko esimieheksesi henkilön, joka ei uskonut itseensä, mutta vauhtiin päästyään oli valmis vapauttamaan kokonaisen kansan? Miinusosastoon jää tosin kiivastuksissa tehty tappo ja julkinen päreiden polttaminen kesken töiden. Vai sopisiko sinulle johtaja, jonka asema kulki suvussa perintönä ja jonka arvostelusta seurasi yli viidensadan hengen joukkokuolema? Tai johtaja, joka pidätettiin ja määrättiin kotiarestiin. Siellä hän laati ohjeet johtamiselle: johtajan tuli olla määrätietoinen pyrkien haluttuun päämäärään turvaten kansan rauha vaikka voimalla, taitavuudella ja oveluudella tarvittaessa myös häikäilemättömyydellä. Hyväksyisitkö johtajan asettumisen muiden yläpuolelle tavalla, jota monet pitivät valta- aseman väärinkäyttämisenä, elitisminä? Entä johtaja, joka tiukan paikan tullen ei vastusta viranomaisten kyseenalaista toimintaa eikä ryhdy epäreilun pidätyksen takia vastanrintaa? Tai miten olisi mies, jonka käytös synnytti osassa seurakuntalaisia tiukkaa vastarintaa ja joka joutui puolustamaan asemaansa useaan otteeseen. Häntä pidettiin hyvänä ajattelija, mutta surkeana puhujana. Tämän johtajajoukon olen poiminut yhtä lukuun ottamatta Raamatusta: nimet tai roolit ovat järjestyksessä seuraavat: Mooses, Aaron (katso: 4. Moos 16-17), Niccolo Machiavelli, kuningasinstituutio kokonaisuudessaan, Jeesus ja Paavali. Millaisen mallin johtamisesta Raamatun henkilöt antavat vai tulisiko meidän kääntyä mieluummin yhden nykyjohtajien esi- isän, Niccolo Machiavellin, puoleen? Machiavelli, joka hylkäsi hyveellisen johtamisen, näki johtajassa hallitsijan, joka takasi rauhan alaisilleen ja vei oman kaupunkinsa haluttuun päämäärään voimalla, taitavuudella ja oveluudella tarvittaessa myös häikäile- mättömyydellä, mitään keinoja kaihtamatta. Macciavelli muuten kirjoitti
2 keskeisen teoksensa, Ruhtinas, vuonna 1513, vain neljä vuotta ennen kuin Martti Luther julkaisi reformaation teesit kirkon uudistuksesta. Vai onko niin, että kirkossa on valttia viitata Raamattuun ja Lutheriin, mutta toimitaan kuten Machiavelli linjasi? Vanhan testamentin kuvia johtamisesta Raamatussa esitellään lukuisia johtajia ja myös erilaisia johtamisjärjestelmiä. Järjestelmiä myös arvioidaan kriittisesti, joten ihan hymistelyllä eivät selvinneet johtajat Raamatussa. Ensimmäinen nippu eli kolme kovaa johtajaa ovat Mooses, Aaron ja Daavid. Daavid edustaa kuninkaita, Aaron pappeja ja Mooses on yhdistelmä yleismies ramboa, itsenäisyystaistelijaa ja Jumalan tahdon ilmoittavaa profeettaa. Kuninkuus Kuninkuus merkitsi muinaisessa Lähi- idässä yhteisön ydintä. Kuningas oli keulakuva, joka loi paikallisen kaupunkivaltion tai kokosi useamman heimon kokonaiseksi kansaksi. Ilman kuningasta ei ollut kansaakaan. Vanhan testamentin mukaan tämä orientin peruskäsitys jakoi vahvasti mielipiteet, sillä oli niitä, joiden mukaan kuninkaan valitseminen oli jollakin tavalla Jumalasta luopumista. Tämän käsityksen mukaan Jumalan tuli johtaa kansaansa ilman hallitsijaa, ilman vakituisen hallinnon, veronkannon ja armeijan antamaa kehystä. Vanhan testamentin keskeisen historiateoksen (Joos, Tuom, 1-2Sam, 1-2Kun) kohdallakin mielipiteet menivät ristiin. Varhaisimmat toimittajat näkivät esimerkiksi Daavidin Jumalan valitsemana johtajana, kun taas myöhemmin toimineet kirjoittajat tulkitsivat kuninkaiden valitsemisen vääränä ratkaisuna. Samuel kertoi Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta. 11 Näin hän sanoi: "Nämä oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka hallitsee teitä: Hän ottaa teiltä poikanne ja tekee heistä sotilaita vaunujoukkoihinsa ja ratsuväkeensä, panee
3 jotkut juoksemaan vaunujensa saattomiehinä 12 ja tekee toisista tuhannen miehen ja viidenkymmenen miehen päälliköitä, tai hän teettää heillä omia kyntö- ja korjuutöitään sekä valmistuttaa itselleen sotatarvikkeita ja vaunuvarusteita. 13 Myös tyttärenne hän ottaa teiltä hajuvoiteiden valmistajiksi, keittäjiksi ja leipojiksi. 14 Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja oliivilehtonne ja antaa ne omalle väelleen. 15 Hän kerää veroina kymmenykset peltojenne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja väelleen. 16 Teidän parhaat orjanne ja orjattarenne, härkänne ja aasinne hän ottaa ja teettää niillä omia töitään. 17 Hän kerää veroina kymmenykset lampaistanne ja vuohistanne, ja te itsekin joudutte hänen orjikseen. 18 Silloin te nostatte hätähuudon kuninkaanne vuoksi, jonka olette itsellenne valinneet, mutta sinä päivänä Herra ei vastaa valitukseenne." (1. Sam 8:10-18; katso myös 1. Kun 12:1-15) Tässä tekstissä kuningas on asemansa ja valtansa varassa elävä, joka vie yksilöltä ja perheeltä jotakin tärkeää pois. Riistää, vie ja verottaa. Kuninkaassa nähtiin keskitetty hallintopaholainen pahimmassa merkityksessä: johtaja, joka imee elämänvoiman ja yrittämisen. Keskushallinto keräsi verona ja pakkotyönä saalista omaan pussiin: käytännössä tämä meni sekä kuninkaan että muun eliitin eduksi, niin että ryöstön kohteena oleva tavallisen kansan omaisuus, elämän ja työn tulokset lopulta vietiin käsistä. Kuninkuuden kovin kritiikki esitettiin aikana, jolloin kuninkuutta ei enää ollut eli Jerusalemin tuhon 586 ekr. jälkeen. Osaltaan tiukka kritiikki tähtäsi siihen, ettei kuningasjohtamiseen enää palattaisi koskaan. Pappeus Toinen keskeinen johtamisjärjestelmä liittyi Aaronin suvussa kulkevaan pappeuteen. Kuninkuuden kaaduttua vuonna 586 e.kr. valta siirtyi monella tavalla hovista temppeliin. Pappien keskuudessa valtahierarkkia kasvoi ja ylimmäisen papin asema tuli merkittäväksi. Vanhan testamentin pappeus tähtäsi ensi sijassa uhrikultin ja muiden Jerusalemin temppelin toimien suorittamiseen.
4 Myöskään papit eivät jääneet vaille kritiikkiä Vanhassa testamentissa. Kertomus Eelin kahdesta pojasta kuvaa pappeja seuraavasti: Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä eivätkä välittäneet Herrasta. Pappeina heillä oli kansaan nähden tällainen oikeus: Aina kun joku oli teurastanut uhrinsa ja oli keittämässä uhrilihaa, saapui paikalle papin palvelija mukanaan kolmipiikkinen haarukka. Hän pisti sillä keittoastiaan, pataan, kattilaan tai ruukkuun, ja kaiken, mikä nousi haarukan mukana, pappi sai ottaa itselleen. Näin oli tehty kaikille israelilaisille, jotka tulivat Siloon. Mutta nyt papin palvelija saapui jo ennen kuin rasva oli poltettu ja sanoi sille, joka oli uhraamassa: "Anna papille lihaa paistiksi. Hän ei halua keitettyä lihaa, vaan raakaa." Jos mies vastasi: "Ensin täytyy polttaa rasva, ota sitten mitä mielesi tekee", palvelija sanoi hänelle: "Ei, sinun on annettava heti, tai minä otan väkisin." Eelin poikien rikkomus oli Herran silmissä hyvin paha, sillä he häpäisivät Herralle kuuluvan uhrin. (1 Sam 2:12-17) Tekstissä nousee esiin kaksi seikkaa: uhrikultista vastaavalla papistolla on ollut melkoisia erioikeuksia, mutta kritiikki kohdistuu vallan kaksinkertaiseen hyväksikäyttöön. Papiston johtamisjärjestelmä saattaa kuitenkin jäädä varsin vaikeasti hahmotettavaksi erityistehtävien, vallan ja etuoikeuksien yhdistelmäksi. Nykyaikana on vaikea ajatella että johtaminen ja ammatti periytyisivät. Sen lisäksi uhrikulttiin keskittynyt papisto on erittäin kaukana nykyajan kirkosta. Papit olivat arjesta erillään eläviä, erityisen pyhiä ja erilleen asetettuja. Tämähän ei liity enää mitenkään kuvaan papista luterilaisessa kirkossa tai ei ainakaan pitäisi liittyä, ellei pappeuteen ole tarttunut keittiön kautta jotakin asiaankuulu- matonta. Mooses: ideaalijohtaja Kolmannen johtamisen mallin tarjoaa Mooses. Kansan muinaisena vapauttajana Mooses oli johtaja vailla vertaa. Jumalan kutsumana hän oli valmis kaatamaan koko Egyptin imperiumin vapauttaakseen israelilaiset alipalkatusta työstä faraon rakennustyömaalta. Mooses vapauttaa kansan, välittää Jumalan lain ja kuljettaa kansan läpi autiomaan. Hän kykenee Raamatun kertomuksissa
5 johtajana lähes kaikkeen siihen, minkä Charlton Heston ja Sylvester Stallone yhteensä saivat aikaan valkokankaalla. Rajansa kaikella sanoi Mooseksen appiukko, kun hän seurasi tapahtumia. Jetron nimittäin ryhtyi konsultiksi Moosekselle antoi ohjeet johtamisen kehittämiseen. Jetron mukaan tuli oppia delegoimaan: linjaorganisaatiossa päätöksenteko siirrettiin seuraavilla ja sitä seuraaville tasoille, jotta johtaja ei tikahdu päätöksentekoon. Seuraavana päivänä Mooses istui jakamassa oikeutta kansalle, ja ihmisiä tuli hänen luokseen aamusta iltaan. 14 Mutta kun Mooseksen appi näki, kuinka paljon työtä Mooses joutui tekemään heidän vuokseen, hän sanoi: "Mitä kaikkea sinä teetkään tämän kansan takia! Minkä vuoksi sinä istut tässä yksinäsi ja koko kansa seisoo ympärilläsi aamusta iltaan?" 15 Mooses vastasi apelleen: "Kansa tulee minun luokseni pyytämään neuvoa Jumalalta. 16 Aina kun heillä on erimielisyyttä, he tulevat luokseni, ja minä ratkaisen asian heidän välillään ja teen tiettäväksi Jumalan säädökset ja lait." 17 Mutta appi sanoi Moosekselle: "Sinä et menettele siinä viisaasti. 18 Sinä vain uuvutat itsesi ja kansan, joka on ympärilläsi, sillä tämä työ on sinulle liian raskas. Et pysty tekemään sitä yksin. 19 Ota nyt varteen minun sanani, kun neuvon sinua, ja antakoon Jumala sen koitua hyväksesi. Edusta sinä kansaa Jumalan edessä ja tuo sen kiistat Jumalan eteen. 20 Neuvo kansalle tarkoin säännökset ja lait, opeta sille tie, jota sen tulee kulkea, ja kaikki, mitä sen tulee tehdä. 21 Mutta sinun itsesi tulee valita kansan keskuudesta kelvollisia, Jumalaa pelkääviä, rehellisiä ja lahjomattomia miehiä ja asettaa heidät kansalle tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päälliköiksi. 22 He voivat tästä lähin ratkoa kansan asioita. Vain tärkeät asiat tuotakoon sinun eteesi, kaikki pienemmät asiat he voivat ratkaista itse. Näin taakkasi kevenee, kun he kantavat osan siitä. 23 Jos teet niin ja jos myös Jumala käskee sinua niin tekemään, silloin jaksat hoitaa tehtäväsi, ja nämä ihmiset voivat mennä tyytyväisinä kotiinsa."
6 24 Mooses noudatti appensa neuvoa ja teki niin kuin tämä oli ehdottanut. 25 Hän valitsi kelvollisia miehiä Israelin kansan keskuudesta ja asetti heidät kansalle päämiehiksi, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päälliköiksi. 26 He ratkoivat kansan asioita; vain vaikeat asiat he toivat Mooseksen eteen. Kaikki pienemmät asiat he ratkaisivat itse. (2 Moos 18:13-18) Mooseksesta annetaan varsin ihanteellinen kuvaus, johon jää vain yksi särö. Mooses ei kertomuksen mukaan päässyt valloittamaan israelilaisille luvattua maata. Tuo tehtävä annettiin Mooseksen seuraajalle, Joosualle. Vastakulttuurin mallit Jeesus- liikkeessä Jeesus Nasaretilainen Jeesus Nasaretilaisen johtamismalli nousee kovin erilaisesta maailmasta verrattuna edellä kuvattuun keskushallinnon tai papiston maailmaa. Jeesus ei edustanut vallan, vaurauden tai temppelin järjestelmää vaan eli ja vaikutti näiden reunalla tai ulkopuolella. Hänen toimintajärjestelmänsä ei myöskään perustunut suvun tai koulutuksen varaan. Jos juutalaisuudessa hakee vertailukohtaa, niin on ajateltava Vanhan testamentin profeettoja, joista ainakin osa tuli virallisen järjestelmän ulkopuolelta ja oli myös sen kriitikkoja. Jeesus valitsi johtoryhmän, jonka tehtävänä oli viedä Jumalan valtakunnan sanomaa eteenpäin. Kun johtamiskoulutuksen aikana nousi esiin pyyntöjä eläkeviroista ja muista tärkeistä tehtävistä, niin tämän Jeesus torppasi tylysti. 42 Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: "Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. 43 Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, 44 ja joka tahtoo tulla
7 teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. 45 Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. Mark 10:42-45 Jeesus tuli Galileasta ja vaikutti siellä: siis kohtuullisen kaukana vallan ytimistä. Hänen ympärillään liikkui velkaisia, väheksyttyjä, ulosmitattuja ja nälkäisiä ihmisiä. Näiden ihmisten johtamisessa ratkaisuna ei ollut organisaation rakentaminen, valta- aseman varmistaminen tai saavutettujen etujen pitäminen. Jeesuksen toiminta oli ihmisläheistä, ihmisten tarpeista lähtevää ja niihin vastaavaa. Jeesus johti liikettä, valitsi ja valtuutti ihmisiä tehtäviin ja myös antoi omalla toiminnallaan esimerkin. Paavali: Marginaaliyhteisön johtaminen Seuraavien vuosikymmenien aikana varhainen Jeesus- liike on ollut marginaalinen ja monella tapaa erikoinen ilmiö. Kristittyjen määrä Rooman imperiumin kaupungeissa ei noussut yhtä tai kahta prosenttia suuremmaksi parin vuosisadan aikana. Pieniä ryhmiä, kotiseurakuntia, syntyi kuitenkin pikkuhiljaa. Näiden ryhmien johtamisessa Paavali käytti voimakasta kielikuvaa: kristityt ovat Kristuksen ruumis siis yksi kokonaisuus, joka totta vain jos kaikki ottavat paikkansa. 27 Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. 28 Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. 29 Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? 30 Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai tulkitse tällaista puhetta? 31 Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi. (1 Kor. 12:27-31)
8 Paavali tarjoaa yhtäältä äärimmäisen suuren yhdistävän tekijän: kaikki ovat samanveroisia ja kaikille kuuluu yhtä suuri arvo osana Kristusta. Samalla kokonaisuus on johdettua ja organisoitua, koska erilaiset osaamiset täydentävät toisiaan. Henki johtaa seurakuntaa, se on villi ja vapaa. Tämä on mahdollista jopa riippumatta ihmisten sosiaalisesta taustasta. Mukaan mahtui eliitin edustajia, sotilaita, käsityöläisiä, mutta myös orjia ja köyhistä köyhimpiä. Paavalin mukaan varsinaisen johtajan tuli olla Jumalan henki, joka soitti yhteispelin orkesteria niin, että kaikkien ääni kuului. Kyse ei ollut solisteista vaan kaikki soittaa orkesterista. Keskeinen juttu on myös muistaa, miten Paavali jatkaa kuvaustaan seurakuntayhteisön erilaisista johtamistehtävistä. Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi. sanoi Paavali ja puhui sen jälkeen rakkaudesta. (1Kor 13) Varsinainen johtamisen mittari onkin se, miten rakkaus seurakunnan jäsenten välillä on totta. Ydinjutut Millaisia punaisia lankoja Raamattu tarjoaa johtamiseen? Seuraavaan neljään kohtaan voi tiivistää Raamatun ydinkysymykset johtamiseen liittyen. 1. Raamattu on moniääninen ja myös ristisointuinen. Raamatussa ei ole vain yhtä linjaa tai mallia johtamisesta. Sen lisäksi on muistettava, että Raamatun linjauksia nykyaikaan tuotaessa on vanhat rohdot tuotava uusiin vaivoihin. Maailma on kovin erilainen tänä päivänä. Johtaminen on aina sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen tapahtuma. Parin vuosituhannen aikana ihmisten sosiaaliset ja valtasuhteet ovat muuttuneet ratkaisevasti erityisesti työelämässä. 2. Yksi Raamatun tärkeä painopiste on tiukassa johtajuus- ja valtakritiikin muotoilussa. Johtaminen, joka on oman edun tavoittelua tuomitaan vääränä ja vastenmielisenä asiana. Erityisesti kritiikin kohteeksi joutuvat kaukana ihmisistä olevat johtamisen, vallan ja keskushallinnon mallit, joissa ihmisten kasvot ja kysymykset unohtuvat systeemin edun alta.
9 3. Raamatun kuvat johtamisesta nostavat esiin monin tavoin pienyhteisön merkityksen. Hyvä johtaja tähtää yhteisön hyvään ja on yhteisön palveluksessa. Yhteiskunnallisessa marginaalissa elänyt varhainen Jeesus- liike nosti esiin vastakulttuurin tärkeyden myös johtamisessa: johtajien tuli samastua orjiin. Samoin Paavali nostaa yli muiden rakkauden: toisesta välittämisen. 4. Olennaista on se, että Henki vie ja johtajat vikisevät. Silloin johtamisen tähtäyspiste on Jumalan valtakunnan todellisuudessa, josta kaikki ovat osallisia: kaikille kuuluu evankeliumi, lähimmäisenrakkaus ja kaikki otetaan yhteisöön mukaan. Silloin johtaminen tähtää yksinkertaiseen asiaan: kaikkien osallistumiseen.