Министерство образования и науки Российской Федерации Федеральное государственное бюджетное образовательное учреждение высшего образования «ПЕТРОЗАВОДСКИЙ ГОСУДАРСТВЕННЫЙ УНИВЕРСИТЕТ» (ПетрГУ) Филологический факультет Кафедра прибалтийско-финской филологии Чайкина Ульяна Николаевна РОЛЬ ЗНАХАРЯ В ЛЕЧЕБНЫХ ОБРЯДАХ У КАРЕЛ выпускная квалификационная работа студента 4 курса очной формы обучения Допущен (а) к защите: Научный руководитель: Зав. кафедрой Зав. кафедрой прибалтийско-финской филологии, прибалтийско-финской филологии, кандидат филологических наук кандидат филологических наук Пашкова Татьяна Владимировна Пашкова Татьяна Владимировна 2016 г. 2016 г. Петрозаводск 2016
VEN AN FEDERATSIEN OPASTUS- DA TIEDOMINISTERSTVU Valdivolline korgien ammattiopastuksen opastusvirasto Petroskoin valdivonyliopisto Filolougizen tiedokunnan itämerensuomelazen filolougien ozaston IV. vuozikursan opastui Čaikina Uljana Tiedoiniekku karjalazien parandusperindölöis (tutkimusruado) Ohjuaju: Paškova T.V. Petroskoi 2016 2
Syväindö Algusanat... 4 1. oza. Tiedoiniekan mielikuva da hänen nimitykset karjalazil.... 8 2. oza. Tiedoiniekal käytetyt paranduskeinot.... 18 3. oza. Tavvit da niilöin nimitykset.... 31 Loppusanat... 42 Kirjalližusluvettelu... 46 3
Algusanat Minun diplomuruavon aihe on Tiedoiniekku karjalazien paranduskeinolois. Rahvahan kehitändy on pitky da vaigei protsessu, sen aigua tapahtuu monenlazii muutoksii, kudamat vaikutetah kanzan iellizeh kehitykseh da kehityksen joga aigah. Histourien da kanzan perindölöin tutkimine voi avvuttua ellendämäh, kui ennevahnazes ristikanzaspäi kehittyi nygyaigaine, kui muuttui rahvahan kosketus ymbärimuailmah. Sendäh olen valinnuh tämän aihien. Ennevahnas karjalazien da muiden rahvahien yhteiskunnan kehitändän taza ei olluh korgei. Hyö säilytettih ammustu kačahtustu muailmah. Karjalazet otettih kristinuskon ulkonazen puolen, monet ristikanzat ei tiennyh kai tärgielöi malittoi, ga vie äijy vuottu heijän mieles eli kui muvvolline kosketus kristinuskoh dai ammuzen yhteiskunnan jäljet. Läs kai karjalazien ruavot oldih ylen jygiet, kui miehien, migu naizien. Jogahizel perehel oldih pellot, kudamil joga vuottu pidi kazvattua kazvoksii, kezän aigua algavui heinargi da sit leikkavoargi. Äijil oldih žiivatat, kudamii sežo pidi huolehtia. Sendäh ylen äijy ristikanzua kuoli jygien ruavon da erilazien travmoin syylöih. Enimäl vaigei oli kohtuzile naizile, kudamien pidi ruadua kohtun jälgimäzeh päivässäh, sendäh gu kohtus ei suannuh sanuo nikenele, min täh puaksuh naizet suadih lapsii pellol libo niityl. Juuri XX-vuozisadassah karjalazet käytettih ičenparandamizen keinoloi libo pakittih abuu tiedoiniekal (tiedäjäl). Sidä voi sellittiä sil taval, gu karjalazil ei olluh vie nimittuzii lekarsvoi, douhturii daigi bolniččoi. Sendäh ristikanzat opittih iče löydämäh mittuziitahto keinoloi, gu piästä kivus, suaja hyvien kazvoksien da vil l oin savon libo suaja abuu tiedoiniekal, kudai otti käyttöh erinomazii muagillizii keinoloi da ližäi nämmien keinoloin avul omua vaikutustu voimattomah ristikanzah. Iče tiedäjät uskottih omah voimah da luonnon ižändöih, kudamat annettih heile tädä voimua, sendäh hyö ozuttih uskoittamah rahvastu parandamizen ozakkahah loppuh. Omas diplomuruavos minä otan kačeltavakse yhten tärgevimis kyzymyksis, kudai koskou rahvahan tervehytty da tervehyönhoiduo. Diplomuruavon tehtävinny 4
ollah: mittuine oli tiedoiniekan ulgonägö, mil taval tiedoiniekan elaigu eroi toizien ristikanzoin elaijas, mittumii nimityksii käytettih tiedoiniekas, mindäh ristikanzat uskottih tiedoiniekan voimah, mittumat paranduskeinot avvutettih tiedoiniekale lieččimäh voimattomii da kui taudiloin nimitykset erottih karjalan kielen eri murdehis. Diplomuruaduo kirjuttajes käytin suomenkielizii da ven ankielizii kirjutuksii da tutkimuksii. Tärgiet tiijot tiedoiniekan ulgonävös, nimityksis, erolois toizis ristikanzois, muagillizis ezinehis, kudamii käytti tiedoiniekku, da elaijas suan seuravis kirjutuksis: Kaija Heikkinen «Havaintoja magian käytöstä vepsäläisissä kylissä» (1994), Jouko Suurhasko «Tiedoiniekat» (1990), М.А.Титова «Карельский ведун Tiedoiniekku : социально-психологический портрет (на южно-карельском материале)» (2005), О.М.Фишман «Отче и колдуны: образы жизни карельской старообрядческой общины» (1994), О.М.Фишман Знающая больная: из опыта полевой автобиографии (2009), Логинов К.К. «Великие «тиэдяяд» Сямозерья на закате древней традиции» (2010), Алимов Т.М. Знахарство в Карелии (1929) imi. «К вопросу о русских колдунах» (Никитина, 1927)-kniigu avvuttau ellendämäh sidä, mittuzet oldih ven alazet tiedoiniekat, da sen tiijon pohjal voi tiijustua, mil taval net erottih karjalazis tiedoiniekkoispäi. О карельской народной медицине: рациональное и «иррациональное» в традиционном врачевании - ven ankielizes tutkimukses (Никольская, 1994) on ylen äijy tieduo meijän tutkitus aihies. Se tiedoruado on tärgei sit puolespäi, gu Nikolskaya ozuttau seuravah šeikkah: karjalazien kanzanparanduskeinot voi jagua kahteh joukkoh: perindöllizih da muagillizih. Paranduskeinolois, kudamii käytettih lapsii parandajes, sain tiediä seuravis tutkimuksis: От материнских рук ребёнку радость, от материнского молока здоровье: забота матери о здоровье ребёнка в традиционной карельской семье (Пашкова, 2013) da Забота о здоровье матери и ребёнка в карельской 5
деревне конца XIX-начала XX вв.: семейные традиции и профессиональная медицина (Илюха, 2012). Suomenkielizis tutkimuksispäi: Juha Pentikäinen Marina Takalon uskonto (1971), Samuli Paulaharju Syntymä, lapsuus ja kuolema (1924) da Pertti Virtaranta Vienan kansa muistelee (1958) lövvin äijän ezimerkii taudiloin parandamizes da sellitin, mittumii paranduskeinoloi käytettih tiedoiniekat. Sežo nämmis kniigois on annettu taudiloin nimityksii, kudamii käytettih karjalan kielen eri murdehis. Taudiloin nimityksii tutkijes käytin seuravii kirjutuksii - И.Ю.Винокурова «Животные в традиционных мировоззрениях вепсов» (2006), kudai sellittäy, mindäh erähät taudiloin nimitykset suadih mittuzentahto elätin nimen komponentakse, Иванова Л.И. Лесной нос: архаические представления карелов о болезни и магические локусы ритуала исцеления (2012), kudamas on sanottu moizien taudiloin nimityksis, kudamis on nenä-komponentu, da Пашкова Т.В. «Народные названия болезней в карельском языке» (2008), kudamas on annettu taudiloin nimityksien tävvelline kaččelu, ezitetty taboi, kudamil tavan mugah muvvostettih nimitykset karjalan kieles, da eroitettu juondehii, kudamien avul puaksumbah tapahtui muvvostumine. Sežo tutkimukses käytin erähii sanakniigoi, ezimerkikse «Karjalan kielen sanakirjua» da Словарь карельского языка (ливвиковский диалект) - sanakniigua (Петрозаводск, 1990), kudamis tiijustin, mittumii taudiloin nimityksii käytettih varzinas-karjalas da liygiläzes. Taudiloin nimitykset, kudamii käytettih lyydis, lövvin Lyydiläismurteiden sanakirjaspäi. Etimolougillizii tiedoloi sain Suomen sanojen alkuperä-sanakniigas da ven ankielizes sanakniigas Фасмер М. Этимологический словарь русского языка (1987). Äijän ezimerkii taudiloin parandamizes sežo otin karjalan kielen näyttehis, ezimerkikse, Näytteitä karjalan kielestä da «Устная поэзия тунгудских карел»-kniigas (Степанова, 2000). Diplomuruavos on kolme ozua. Enzimäzes ozas «Tiedoiniekan mielikuva da hänen nimitykset karjalazil» kaččelen tiedoiniekan elaijan da mielikuvan eroituksii. 6
Tutkin, ken oli tiedoiniekku, mindäh ristikanzat pakittih hänel abuu da uskottih hänen voimah, mil taval tiedoiniekku andoi omat tiijot toizele ristikanzale, kuibo häi tiijusti, mispäi taudi on tulluh. Toizen ozan nimitys on «Tiedoiniekal käytetyt paranduskeinot». Täs luvus opin tiijustua, mittumii keinoloi käytti tiedoiniekku parandajes, mispäi häi sai nämmii keinoloi, mi kuului parandusmenoloih, mittuine rouli oli tiedohussanoil, kudamii tiedoiniekku šupetti parandamizen aigah. «Tavvit da niilöin nimitykset» - kolmas oza koskou erähien taudiloin nimityksii. Tutkin, kuibo tavvit suadih nimityksii, mi vaikutti täh da kuibo nimitykset erottih karjalan kielen eri murdehis: vienas, livvis da lyydis. 7
1. oza. Tiedoiniekan mielikuva da hänen nimitykset karjalazil. Tiedoiniekku ei olluh tavallizennu ristikanzannu karjalazil. Häi iče da hänen elaijan taba ylen erottih toizis ristikanzois. Karjalazil tiedoiniekkoinnu oldih kui naizet mugaže miehet. Jouko Suurhasko kirjuttau, gu karjalazet tiedoiniekat ei olluh muanittajua da kielastajua. Tavan mugah tiedoiniekat oldih vahnoi ristikanzoi, kudamil oli suuri elaijan nero. Sežo hyö suadih äijän rahvahan viizahuttu, ezimerkikse heil oli endizil sugupolvilpäi suadu kačahtus luondoh, ristikanzan elaigah da kuolendah da ristikanzoin välizih välilöih. (Suurhasko 1990: 101). Häi parandi voimattomuksii, ennusti tuliiaigua, ečči eksynnyzii ristikanzoi da kodižiivattoi, avvutti suamah ozua muanruadolois, kalastukses da mečästykses. Toizin sanoin ilmai händy rahvahan elaigu olis ylen vaigei, sendäh vaigu täyziigäine voi olla moizennu suurennu ristikanzannu. Kylän eläjilegi tiedoiniekat oldih peittollizii ristikanzoi, kudamat ei tahtottu näyttiä omii tiedoloi da maltoloi kaikile. Sen periä kylis tiedoiniekkoi ylen kunnivoittih da arvostettih. Tiedoiniekan ulgonävös ei olluh ylen suurdu eruo toizis ristikanzoispäi. Ga on olemas erilazii merkilöi, kudamil tunnustetah tiedoiniekkua. Ezimerkikse, N.A.Nikitina kirjuttau, gu tiedoiniekkoil ainos oli kaksi kuvahastu, šuorivuttih tiedoiniekat kui muutgi ristikanzat, vaigu heil oli yksi tärgei merki, kudaman avul heidy tunnustettih hyö ainos astuttih pitkän kepinke, kudaman lopus oli raudahine koukku. Rahvahan mieles eläy miärätty tiedoiniekan mielikuva: häi on tuhmu ristikanzu, pörhöpiä, kudamal on erinomazet silmät da pitky pardu. (Никитина 1927: 179, 303, 305) Paiči ristikanzoi, kudamat voidih parandua taudiloi, tiedoiniekkoinnu sežo piettih paimoloi, melliččyniekkoi, päččiniekkoi da seppylöi. Toiči tiedoiniekan perehen jäsenet voidih olla hänenke samas kohtas, konzu hän tiedovoičči da parandi ristikanzoi, hyö voidih sežo tiediä hänen ruavon keinoloi da mittumii sanoi häi tavan mugah sanou, konzu avvuttau ristikanzoi. Ga se ei olluh näin ainos. Jogahizel tiedoiniekal oli oma taba da viizahus ristikanzoin 8
parandamizes, da joga tiedoiniekku iče piätti, tahtougo häi, gu muut ristikanzat ollah hänen kel, konzu häi tiedovoiččou vai ei. Äijät tiedoiniekat viettih korgiedu moruallistu eländytabua, hyö oldih uskondollizesti kehittynyzii da sežo monet heis tiettih oman alovehen histouriedu da kai perindölöi. Ga heijän oman eroituksen toizis ristikanzois ellendämine tarkoitti, gu hyö kuulutah «toizeh muailmah». Sendäh gu kai tiijot hyö suadih erilazil ižändöil: mečän-, järven-, jovenižändöil imi. (Фишман 1994: 139). Luonnon ižändät avvutettih tiedoiniekkoile äijis ruadolois. K.K.Loginovan kirjutukses on ezimerki sit, kui Panšina tiedoiniekku kuččui luonnon haldieloi: häi nosti ylöh oigien kämmenen da čiimotteli sormii. Sit kai luonnon ižändät, kudamii ei näe tavalline ristikanzu, seizavuttih rivih hänen edeh. Sen jälgeh pidi andua ižändöile käskyn da pakita abuu. (Логинов 2010: 286). Kai ristikanzat ei voidu nähtä tiedoiniekan abuniekkoi luonnon ižändöi, toizile ristikanzoile net ozutettihes mustinnu elättilöinny, kažiloinnu, koirinnu. (Никитина 1927: 188). Tiedoiniekat nikonzu ei oteta d engua omas ruavos, ga hänele pidi andua mittuzentahto lahjan: paikan, paijan, palan kangastu, n amun. Uskottih, gu parandamine menöy sudre, gu tiedoiniekkua ei ole kiitetty. Ristikanzoin parandamizes tiedoiniekku tarvičči abuezinehii, kudamii häi kandoi muagizes huavos. Muagine huavo da tiedohuon ezinehet pidi säilyttiä peitos. Tiedoiniekan parandustoimindan lopettamizen jälgeh hänele pidi hävittiä tämä huavo, muut ristikanzat ei voidu tiediä, mi on tiedoiniekan huavos. Kai tiijotgi tiedoiniekale pidi säilyttiä peitos toizis ristikanzois. Moine peitolližus avvutti säilyttämäh käytettylöin paranduskeinoloin voimua. Erähien parandusmenoloin jälgeh voimattomale ei suannuh syvvä da paista toizienke. Voimattoman ei suannuh sežo sanella nikenele, gu häi menöy tiedoiniekan luo, da parandusmenogi pidi peittiä. Nämmä kiellot annettih tiedoiniekale voindua puolistua iččie ristikanzoin ies, gu parandamine ei avvuta. Se oli ylen tärgei, sendäh gu tiedoiniekan arvovaldu rippui sit, äijygo ristikanzua häi parandi da oligo parandamine hyvinmenii. Sežo 9
tiedäi voi suurendua omua arvovaldua sanelemal ezi-ižien arvoruadolois, omis parandamizen tapahtuksis da luvettelemal kylii, kudamispäi ristikanzat pakittih abuu hänel. (Титова 2005: 295). Tiedoiniekkoin kosketukset toizen muailmanke oldih vältämättömii, da heijän ruavos hyö suadih toiči palkindon da toiči kurituksen. Elaijan lopus tiedoiniekale pidi andua omat tiijot toizele ristikanzale, tavan mugah sugulazele. Gu häi ei anna niilöi, hänen «kuolendu roih vaivaine» (Фишман 1994: 140). N.A.Lavonen kuvailou, kui ennevahnas tiedoniekat annettih omat tiijot toizele ristikanzale. Kolme nedälii peräkkäi, nelläspiän, jälles päivänlaskuu enne keskiyödy tiedoiniekku da hänen opastui mendih kolmen tien tiešuarule da seizavuttih toine tostu vastakkai. Opastui seizoi tiedoiniekan jallanteril. Joga kerdua menon lopus opastui andoi tiedoiniekale pienembua dengua, ga tiedoiniekku andoi suurembua dengua. Kolmandennu nellänpiän menon lopus tiedoiniekku da opastui vaihtettih omii piähinehii. Sen jälgeh opastujale pidi muata kolme yödy tiedoiniekan piähizen piäs. Täh piähizeh ommeltih lendäjän oravan tal l an. (Lavonen 1988: 137-138). Puaksuh tiedoiniekat annettih omii tiedoloi kylys. Tiedoiniekku da opastui mendih kylyh paidois, ei suannuh pidiä ristie da vyödy. Kylys hyö seizavuttih keskizele lat elavvale da piettih menuo. Toiči se ristikanzu, kudamale tiedoinekku piätti andua omii tiedoloi, ei tahtonuh ottua niilöi. Sit tiedoiniekku voi muanittua ristikanzan da pakoittua ottamah tiijot. Ezimerkikse Loginov omas kirjutukses kuvailou, kui tiedoiniekan sizärentytär ei tahtonuh suaja tiedoloi. Tiedoiniekku, kudai oli vahnu naine, lugi omat tiijot koukkuh da sit keskiyöl työndi sizärentyttären ottamah kylys koukkua. Konzu sizärentytär otti kädeh koukun, häi tundi, gu mitahto voimu nosti hänet, kiändi da sit pani järilleh lattiele. Sen jälgeh häi nägi kaikkii luonnon haldieloi da kyzyi heil abuu, konzu parandi ristikanzoi libo avvutti heile toizis ruadolois. (Логинов 2010: 285). 10
Gu tiedoiniekal ei olluh ristikanzua, kudamale häi vois andua omat tiijot, libo konzu ristikanzu ei tahtonuh ottua niilöi, tiedoiniekku lugi puhieloi vastah da iče upotti sen suoh. (Логинов 2009: 78). Vie tiedoiniekat voidih andua omat tiijot mittuzentahto ezinehen avul. Gu niken ei tahtonuh ottua tiedoloi, tiedäi lugi omat tiijot keppih da sit lykkäi kepin tiele. Ken ottau kepin, se suau tiijot. (Никитина 1927: 182). Täs kaikes pidäy merkitä se, gu tiedoiniekat ainos oldih erikozinnu ristikanzoinnu, sendäh gu hyö tiettih semmozii tiedoloi, kudamii ei voinnuh tiediä joga ristikanzu. Da se voi sellittiä täl tiedoiniekat tiettih vierahan muailman da ellendettih sen kieldy. Tavan mugah tiedoiniekkoinnu oldih akat da vahnat naizet libo miehet. Niilöin karjalankieline nimitys oli tiedoiniekku libo tiedäi. Kaikkii tiedoiniekkoi juattih kahteh piäjoukkoh: hyvät tiedoiniekat, kudamat luajittih hyviä da avvutettih ristikanzoi, da pahat tiedoiniekat, kudamat luajittih pahua. Ga paiči karjalankielizii nimityksii sežo oldih vepsänkielizet da ven ankielizet. Vepsänkielizes paginas oldih bab, bapka, baboi, babkaine, ak, akaine -nimitykset. Niilöi käytettih enemmän puaksumbah, kui toizii. Vahnu naine-nimityksen luadu on neitrualine da se merkiččöy, gu se ristikanzu, kudai nimittäy tiedoiniekkua vahnu naine on lähäine ristikanzu hänele. Karjalazet tarvittih tiedoiniekan abuu ylen puaksuh da sendäh tämä nimitys sežo voi tarkoittua tämän ilmivön jogapäivyytty. Sanakniigois on toiziigi tiedoiniekan vepsänkielizii nimityksii. Ezimerkikse, kui kirjuttau Kaija Heikkinen «Havaintoja magian käytöstä vepsäläisissä kylissä»- omas kirjutukses. Sanakniigu mainiččou seurauvii terminöi noid, kudamua käytettih keski- da pohjazes vepsäs (da tämäs substantiivas kehitynnyh noiduida - verbi, kudai tarkoittau magian harjaittamistu); keskivepsäs sežo on olemas toine verbi arboida ; tedai kuuluu keskivepsän murdehih. Ga enämbi käytökses oldih terminat noid da koudun. Sana koudun on kehitynnyh ven ankielizes sanas koldun, sidä voimmo sellittiä sil, gu erähät ristikanzat, kudamii kyzyttih 11
tiedoiniekkois da tiedoiniekkoin ruavos, ei maltanuh paista vepsäkse libo ei tahtonuh. (Heikkinen 1994: 157-159) Ven ankielizes paginas tavan mugah käytettih znahar libo koldun - nimityksii. Nämmil terminoin pohjal myö voimmo nähtä javon tiedämizeh ( znahar ) da taigomizeh ( koldun ). Sen ližäkse ven an kieles oldih toizetgi nimitykset: ведун, ведунья, кудесник imi. Znahar -nimitysty puaksumbah käytettih ristikanzas, kudai avvutti toizii da parandi voimattomuksii. Koldun sanottih ristikanzas, kudai aiheutti pahua toizile, voi lähettiä turmettu da virtytysty. Tädä merkičyseruo ei olluh vepsänkielizis da karjalankielizis nimityksis. Lyydin da livvin murdehes on vaigu kaksi piänimitysty: tiedoiniekku ( tiedoinikka, tiedoinik ) da tiedäi ( tiedäjy, tietäjä ). (Титова 2005: 288). Tiedoiniekku da tiedäi nimitykset oldih käytös Anuksen Karjalas, vienankarjalazet käytettih vaigu tietäjä nimitysty. On vaigei kiändiä tiedoiniekku sanua ven an kielekse, sendäh gu ven an kielen äijien nimityksien rinnal karjalan kieles on vaigu kaksi, kudamat yhtistetäh monenlazii merkičyksii. Karjalazet sanottih tiedoiniekku paistes kui znaharis, mugagi koldunas. Pahois tiedoiniekkois toiči käytettih pahoittajat nimitysty. (Титова 2005: 288). Kui oli jo mainittu, Karjalas tiedoiniekkoinnu piettih sežo paimoloi, kudamale mečänižändy avvuttau suojelemah karjua meččyelättilöis da eččimäh yöksynytty žiivattua. Ylen puaksuh yöksyttih lehmät da toiči lambahat. Kaija Heikkinen kirjuttau, gu semmozis tapahtumis sanottih, gu yöksynyh lehmy puuttui pahoile jälgilöile (Heikkinen 1994: 151). Täs tarvittih tiedoiniekan abuu, kudamannu oli paimoi. Häi otti yhtevytty mečänižändänke, kudai sanoi, mih on yöksynyh lehmy libo ristikanzu, da ongo se enämbi elos. Ga lehmy sežo voi kavota luondollizien syylöin periä, sendäh ei ainos täs tapahtukses tarvittih tiedoiniekan abuu, toiči lehmy iče tuli tagazin karjah. Vie yksi mielenkiinittäi ristikanzu oli seppy. Händy sežo ajateltih peitos olijan tiijon kandajannu, sendäh gu hänen ruado on kiinitetty tulen da ravvan kel, da häi tiezi niilöin voimien lähtehet. Rahvas ylen kunnivoittih seppiä täs kyvys, 12
sendäh gu ennevahnas ajateltih, gu «vaigu se ristikanzu, kudai tiedäy ezinehien roindun peiton, voi voittua niilöi». (Титова 2005: 290). Sidä voimmo sellittiä sil taval, gu tuli on yksi vägevimis voimis, kuduadu ristikanzat tarvittih jogapäivizes elaijas. Sendäh seppy ylen puaksuh ilmestyi karjalazien pajolois da runolois: ezim. «Kalevala», Ilmarinen. Pidäy sanuo vie yhtes tiedoiniekan tyypis, se oli pat v aška. Tavan mugah se oli mies, kudai ainos oli svuad bumenon aigah nuoripuarin kel. Svuad bu oli tärgei aigu nuoripuarile, da täh aigah hyö tarvittih abuu, kuduadu heile voi andua pat v aška. Häi puolisti heidy kaikes pahas. Ennevahnas uskottih, gu jogahizel ristikanzal on oma haldii. (Титова 2005: 290) Net oldih erilazet toizel ristikanzal haldii on luja, toizel on heikombi. Ga toiči nämä haldijat jätettih ristikanzua, ezimerkikse svuad buaigah. Sendäh ristikanzat tarvittih suojeluu, da pat v aška avvutti heidy täs. Sežo muagillizet tiijot oldih n ababuabal, kudai parandi naizien da lapsien taudiloi, puolisti heidy pahas voimas da lugi kylys puhieloi lapsen taudiloih; da itkettäjäl (itkijäl), kudai luadii yhtevytty eläjän da kuolluon muailman välis, da svuad bumenos andilahan da suvun säilyttäjien välis. Tiedoiniekan paranduskeinoloin da puolustuskeinoloin käyttämizen ala oli ylen suuri. Ristikanzat erotettih toine toizes kahteh joukkoh: mustinverizet da valgeiverizet. Da sih niškoi, gu parandamizen yritys onnustuis, pidäy, štobi veret yhtyttih (Титова 2005: 295). Tiedoiniekan rouli karjalazien rahvahan kesken oli suuri. Paiči taudiloin parandamizes häi avvutti heile svuad boin pidämizes, lapsii synnyttämizes da lembie nostamizes. Jouko Suurhasko kuvailou «Tiedoiniekat»-kirjutukses svuad bumenon varotuksen, kuduan luadii pat v aška. Häi pyöritti kirvehen da palajat päriet käis kolme kerdua nuoripuaran da svuad bumenon ymbäri, luadii ristamaizii liikundoi ilmas da piirdi ristimerkilöi muah. Sežo pat v aška sanoi miärättylöi sanoi (puhesanoi). Täs ruavos pat v aška käytti tiedohusplettii. Kaikis muulois 13
pat v aškan varois oli siibioravan nahkan palazii da erilazii säkkilöi, kudamis oli kivi- da metallukappalehet, rikki da elävyhobju, madoloin piät, elättilöin kynnet da hambahat. Voi olla, gu pat v aška uskoi sen toimen muagiallizeh voimah enämbi, kuin muut ristikanzat, da sendäh svuad bumenon rahvas sežo tuldih uskomah, gu tämä toimi turvuau nuoripuaran turvalližuttu da tulien elaijan ozua. Ga, kui kirjuttau Jouko Suurhasko, 1920-luvul nuorižo jo ei andanuh suurdu merkičysty nämmih menoloih da algoi ottua vastah niilöi nagrattajen. Sežo täs kirjutukses on mainittu kozin- libo kozičendusauvas. Se oli luajittu lepän oksas, kudamal oli äijy pahkua. Niilöi käytettih keskikarjalazis da pohjazis kylis vie voinan jälgeh. Kozičendusauva oli voimakkahannu talismuanannu, kudai vardoičči nuoripuarua kaikes pahas. (Suurhasko 1990: 99, 103) Pidäy mainitagi lemmennosto. Vie 1920-luvul läs joga tyttö kiändyi lemmennostoh. Lemmennoston keinot oldih erilazet. Kui kirjuttau Jouko Suurhasko, erähät tytöt sivottih peitoči tukkih kirikön libo časounan kellonkielen, sendäh gu hyö uskottih, gu pruazniekan aigah, konzu kirikön kellot soitetah, niilöin iänen mugah kajahtahes sežo heijän lembi. Oldih vie muut keinot, kudamat avvutettih tyttölöile nostua lembie. Ezimerkikse, erähät tytöt opittih nostua lembie varrastamal toizel tytöl palmikkolentan. Svuad bumenos tyttölöil oli vie yksi voindu nostua lembie. Tädä piettih yhtenny vaikuttajis keinolois. Tytöt pezevyttih andilahanke samas vies (enzimäi andilas, sit tytöt) da kylbiettihes samal vastal. Sežo erähät tytöt käytettih semmostu lemmennoston keinuo - hyö laskiettih kudžoimättähäh palmikkolentan da sanottih: «Kui kudžoit täs ymbäri kerrytäh, mugai brihat minus ymbäri kerrytähes» (Титова 2005: 292). Ylen puaksuh lembie nostettih kylys, kuduadu lämmitti tiedoiniekku. Häi varusti erillizii halgoloi (puus, kudamah iški tuldu), erillisty vetty (sidä otettih silmykaivos libo kerättih koin levol jyryn aigah) da valmisti lemmen vastua koivun, lepän da pihlajan oksis. Tiedoniekku toi kylyh vetty aijoi huondeszor al. Vahnembi sugulaine vei neisty kylyh, parembi oli, gu niken ei nägis, kui hyö 14
mendih kylyh. Kylyy lämmitettih suurdu kirikköpruazniekkua vaste. Tiedoiniekku kylvetti neisty da sit käski menemäh pihlajan vandehen läbi. Samal aigua häi lugi tiedohussanoi. Uskomuksien mugah tämä keino oli ylen vaikuttajannu, sen jälgeh neidisty tuldih koziččemah. (Loginov 2009: 310-311). Ristikanzoin välizis välilöis tiedoiniekku sežo voi avvuttua. Kylyy käytettih gu suaha briha kiindymäh tyttöh, libo konzu akku tahtoi piästä miehen toizes naizes. Sih niškoi tiedoiniekku valmisti vetty, kuduadu ližättih juomizih. Puolen yön aigah tiedoiniekku pidi menuo kylys. Häi otti voimattoman piäl kai sovat, sit lugi puhieloi vedeh. Ristikanzan pandih tuazah, valeltih muagillizel viel, sit tädä vetty valeltih tuazaspäi butilkah. Butilku viedih kodih. Mennes ei suannuh paista nikenenke. Kois ližättih tädä vetty juomizih da käytettih pezevymizes. Varmuokse luajittih kolme keriä kažin da koiran karvas, pandih niilöi leibäh libo toizeh syömizeh, da annettih ukole syvvä sen. (Логинов 2009: 312). Rahvas piettih turmettu vagavannu taudinnu. Kylyy turmien ottamizekse iäre valmisti tiedoiniekku. Häi otti vetty enne päivännouzuu ravies joves libo ojas myödyvirdah. Vetty rengih häi pani kolmin portsieloin, ližäi sih suolua da samal aigua lugi puhieloi. Sit peitoči kandoi tädä vetty kylyh. (Логинов 2009: 316). Karjalazil ei olluh nimittumii bol niččoi libo net oldih loitoči kylispäi, kylät sijoituttih pitkän matkan piäs toine toizespäi, da douhturit ei ehtitty da ei voidu avvuttua kaikile ristikanzoile. Rahvas ei uskottu brujih, kudamii käytettih douhturit, hyö duumaittih, gu on riähky käyttiä niilöi da parandua voimattomuksii niilöin avul. Puaksuh kylän opastajat saneltih kylän eläjile virallizes liečetiijos, ammatillizien douhturien avus da sit, gu se abu on parembi da turvallizembi tiedoiniekkoin abuu. Yhtelläh vie 1930-luvul karjalazet naizet pakittih abuu n ababuabal, kudai paiči liečetiijollistu abuu avvutti heile kodiruadolois lapsensuandan jälgeh. (Илюха 2012: 39). Sendäh rahvas pakittih abuu tiedoiniekal libo opittih iče parandua taudiloi, kerättih rohtukazvoksii. 15
Yhteine azii, kudai eruou tiedoiniekan kylän kaikis toizis rahvahaspäi on se, gu hänel on oma muagilline tiedo da oma voimu. Tiedoiniekan mielikuvas da elaijan tavas oli eruo tavallizien karjalazien elaijaspäi. Puaksumbah hyö elettih loiton toizien ristikanzoin kodiloispäi, äijil heis ei olluh perehty. Tiedoiniekat šuorivuttih mustih sobih, miehil-tiedoiniekkoil oli pardu, da hyö astuttih pitkän kepinke, kudaman lopus oli raudahine koukku. Tavan mugah tiedoiniekat (kui naizet, mugagi miehet) oldih vahnoi ristikanzoi, sendäh hyö ylen hyvin tiettih rahvahan perindölöi. Elaijan lopus tiedoiniekale pidi andua omat tiijot toizele ristikanzale, gu tiedovoičusperindö säilyi da siirdyi sugupolves toizeh. Täl taval kai tiedoiniekat suadih omii tiedoloi konzulienne toizel tiedäjäl. Muagillizien tiedoloin algulähtönny oli heijän peittosobimus luonnon ižändöinke. Ristikanzat tarvittih tiedoiniekan abuu äijis dielolois: häi parandi taudiloi, avvutti lapsensuandan aigah, nosti lembie da ečči eksynnyzii ristikanzoi da elättilöi. Karjalan kieles tiedoiniekas käytettih kaksi nimitysty: tiedoiniekku da tiedäi ( tietäjä ). Net yhtistettih äijii ven ankielizii sinounimoi eri merkičyksienke. Jaguo hyvih da pahoih tiedoiniekkoih nimityksis ei nägynyh (ven an kieles: koldun luadiu pahua ristikanzoile, znahar avvuttau da parandau voimattomuksii). Yhtelläh kaikis tiedovoičustu maltajis ristikanzois kesken eroitettih moizii, kudamat luajittuh pahua, ga sidä eruo ei nägynyh nimitykses: heidy sanottih pahoikse tiedoiniekkoikse. Tiedäjät suojeltih omii tiedoloi toizis ristikanzois. Gu kentahto tiijustau tiedoiniekan ruavos käytettylöis paranduskeinolois da tiedohussanois, net menetetäh oman voiman. Sendäh kogo tiedoiniekan elaigu oli peitollizennu ilmivönny, kudamas oli äijy kieldoloi, ei vaigu iče tiedoiniekale, ga sežo voimattomale, kuduadu häi parandi. Kylis tiedoiniekkoi varattih, sendäh gu hyö tiettih moizii tiedoloi, kudamii ei voidu tiediä kai ristikanzat, maltettih kyzyö abuu luonnol da luonnon ižändöil, ottua yhtevytty toizen muailmanke, kui parandua ristikanzoi, mugagi lähettiä 16
heile voimattomuksii da virtytysty. Tämä varavo nägyi rahvahan kunnivoittavas kosketukses tiedoiniekkoih: heidy varattih da samal aigua ylen kunnivoittih, mi tovestau heijän korgieh tilah kylien eläjien kesken. 17
2. oza. Tiedoiniekal käytetyt paranduskeinot. Vie endizen vuozisuan allus tiedohus oli yhtehizenny ilmivönny karjalazil. Se tapahtui kui argipäivin, mugaže pruazniekkoin aigah. Tiedohus koski rahvahan elaijan jogahistu puoldu muanpidämisty, tervehyönhoiduo da karjanhoiduo. Jogahizele tiedoiniekale pidi maltua käyttiä erilazii keinoloi, ezinehii da sanoi. Gu ennevahnas ristikanzu voimattui, häi oppii iče piästä läbi voimattomukses. XIX-vuozisuan lopus XX-vuozisuan allus parandamizes karjalazet käytettih monenlazii keinoloi. Läs joga pereh varai talvekse rohtukazvoksii. Tavan mugah tädä ruaduo ruattih vahnat naizet, kudamat opittih lapsii, mittumii rohtukazvoksii pidäy kerätä. Täl taval tämä perindö siirdyi yhtes sugupolves toizeh. Ezmäi ristikanzat käytettih perindöllizii keinoloi da opittih iče parandua. Gu omat keinot ei avvuteta, sit ristikanzat pakittih abuu tiedäjil ristikanzoil, tiedoiniekkoil. Tiedoiniekat omas ruavos käytettih samazii keinoloi, ga parandamizen lujittamizekse hyö lugiettih tiedohussanoi, piettih erilazii tiedohusmenoloi da käytettih muagilizii vehkehii. Kaikkii paranduskeinoloi, kudamii käytettih voimattomuksii parandajes, voi jagua kahteh joukkoh: 1) Perindöllizet keinot: - Kazvimuailman kappalehet (rohtukazvokset, puuloin koja, muarjat, sienet); - Eläinmuailman kappalehet (kondien kynnet da hambahat, madoloin piät, tal l an palazet, havvin hambahat, lambahan villu, kondien sappi, elättilöin razvu); - Elottoman luonnon kappalehet da ainehet (kivet, metallat, hiili, vezi, tuli); - Palamizen tuottehet (rikki, tuhku, vaha); - Kallehet metallat (hobju); - Ristikanzan elaijan erittehet (sylgi, kuzi, regä, nännimaido, vaikku); 18
- Toppu kodilois; - Ristikanzan ruavon tuottehet (maido, voi, kannates, leiby, sliuhkat); - Kodivehkehet (elosvehkehet) (luzikat, veičet, kirvehet). 2) Muagillizet keinot: - Tiedohussanoin käyttämine (voimattomus työnnettih järvie myö); - Varoin käyttämine (metallubrujat (kirves, viikateh, nožničat, nuaglaine imi); elättilöin rungan ozat (kondien kynnet da hambahat, madoloin piät, tal l an palazet, havvin hambahat); voimattomus iškiettih huuhmares; ezinehii purtih); - Varotuksien da tiedohusmenoloin pidämine (voimattomus sylgiettih). Täs ozas myö tahtozimmo ottua kačeltavakse seuravii šeikkoi: 1) mindäh ristikanzat uskottih, gu tiedoiniekku maltau parandua voimattomuttu vaikuttajembi heidy; 2) mi vaikutti sih, gu paranduskeinot, kudamii käytti tiedoiniekku, oldih lujembi. Enne kui rahvas, mugagi tiedoiniekat käytettih samazii paranduskeinoloi. Täs on äijy kirjutettu eri etnogruafizis kirjutuksis, monogruafizis da karjalan kielen näyttehis. Kaččelemmo eri ezimerkilöi, kudamis nävytäh hyvin nämmä yhtehizet paranduskeinot. Enne kaikkie rahvas kuigi tiedoiniekat käytettih parandamizes rohtukazvoksii, kazvoksii da muarjoi, toizin sanoin sidä, midä kazvoi mual da midä oli kebjei suaja. Tiedoiniekat valmistettih kazvoksis da muarjois nastoikkoi da voidieloi. Ylen puaksuh ristikanzat voimatuttih kylmändäh. Tavan mugah sidä parandettih kylys, kuduadu piettih kaikkehpättävänny parandamispaikannu. Voimattomua ristikanzua kylvetettih koivuvastal hyvin lämmitetys kylys, kylyn jälgeh händy juotettih juomizel kuivatetus vagois libo šiilois. Rygimisty da kibuu kerois parandettih juomal kuz manhatun, dorogulehten libo leskenlehten juomizii. Gu piästä piän kivus valmistettih juomistu pihlajan muarjois. Sežo ylen vaikuttajannu keinonnu piän kivun parandamizes oli moine keino: pidi pestä tukkii 19
viel, kuduadu tiedoiniekku voi luadie muagizekse. Häi valmisti tuulenkobrii ( tuulennpezii ) (ven akse «ведьмино помело»). Tuulenkobru on pivo koivun, lepän libo huavan oksii, kudai mustoitti ulgonävöl vastua. Tädä tuulenkobrua tiedoiniekku pani hiilavah vedeh kylyn kattilah. Uskottih, gu taudii, kudai tuli tuules, pidäy parandua tuulen kobral. Gu ristikanzal oli leikkavus, sit ruanah kuattih koivun lehtenkandoin nastoikku. Šiiloin da nädžän mehuu käytettih paizieloin hävittämizes: ezmäi kylbiettih kylys da sit täl mehul voijettih kibiedy kohtua. Sežo käytettih kannatestu, kuduadu pandih paltinahizele rivule da kiinitettih kibieh kohtah. Revmatizmas piästettih juomal pedäjän lehtenkandoin nastoikkua. Sidä paiči käytettih kärböinsienen voidu : kärböisienii muroitettih, ripoitettih butilkah, kiindieh salvattih da pandih lämmitettyh päččih. Sen jälgeh täl voidiel voijettih nivelii. Täintarhua parandettih garbalon mehul libo tuorehil sliuhkoil. Moni kerdua päiväs kierrettih kibiedy kohtua täl ainehel. Vienan Karjalas syyhyy parandajes käytettih koivun pihkua, kuduadu kerättih kezäl. Tädä pihkua pandih butilkah, kudamas oli vetty. Vezi da pihku sevoituttih da roih voije. (Virtaranta 1958:117). Rikis da d oktis sežo luajittih voijettu, kudamal parandettih syyhyy. Keripukkia vastah vienankarjalazet käytettih havvuvannoi, kylvetettih voimattomua kylys, pandih hänen selgäh kaššalin čuurunke da pakoitettih nouzemah korgiele mäile. (Алимов 1929: 24). Omas ruavos karjalazet tiedoiniekat sežo käytettih eläinmuailman kappalehii. Karjalazien tärgielöinny elinkeinoloinnu oldih žiivatankazvatandu, kalastus da mečästys, sendäh elättilöin kappalehii oli kebjei suaja. Ruavos käytettih kui kodižiivattoin, mugagi meččyelättilöin rungan ozii. Ezimerkikse anuksenkarjalazet ajostu parandajes käytettih iškietyn lehmän pöčöidy. Sidä pestih, kuivattih da säilytettih päčil. Konzu pidi parandua ajostu, pöčöis leikattih palan, livotettih hiilavas vies da sit pandih kibieh kohtah. Samal taval varustettih oigiedu 20
šuoldu, kuduadu ylen hyvin pestih da kuivattih. Sidä sežo livotettih hiilavas vies, sit pandih ajokseh, katettih jänöin tal l al da sivottih. Vienan Karjalas ajoksii parandettih kondien razval, ylen tervehenny piettih razvua kondien syväimes. Sen ližäkse elättilöin rungan ozii käytettih hierondan keinoloinnu. Ezimerkikse konzu ristikanzal ailasti bokkua libo rynnästy, tiedoiniekku hieroi kibiedy kohtua kondien käbäläl (Vienan Karjalas) libo kuivatul počinkärzäl (Anuksen Karjalas). Samal aigua häi sanoi: Počinkärzy ota kibu!. Tämä paranduskeino avvutti ristikanzale, sendäh gu hibjun hierondu voimisti (ližäi) verenkiärdämisty. Kondiedu piettih ylen voimakkahannu elätinny, sendäh uskottih, gu sen rungan ozil sežo oli suurdu voimua, da nämmii ozii ylen puaksuh käytettih parandamiskeinoloinnu da varoinnu. Vienan Karjalas keroin kivus piästih käyttämäl iškietyn kondien keroidu, kuduadu kuivattih, da sit kolme kerdua pandih vetty kerois läbi asties astieh. Sit täl viel juotettih voimattomua ristikanzua, da keroi parani. (Virtaranta 1958:146). Sežo parandamizes karjalazet tiedoiniekat käytettih ristikanzan elaijan erittehii. Erilazien hibjutaudiloin parandamizes, käzilöin da jalgoin kylmämizes, silmien märröitykses, nivelien kivus, leikkavuksis imi. käytettih kustu. Puaksuh vienankarjalazet käytettih sylgie, regiä da nännimaiduo, ezimerkikse palandahistu parandajes. Počin sugahii lapsil parandettih käyttäjen nižustu tahtastu, kuduadu valmistettih nännimaijos (Vienan Karjalas). Hybehii kynzies parandettih vaikal: sil voijettih hybehty da sit sivottih paltinahizel rivul. Puaksuh tiedoiniekat otettih käyttöh elottoman luonnon kappalehii da ainehii: gu ristikanzu voimattui kovah kylmändäh libo grippah, vienankarjalazet sivottih hänen ryndähäle da keroile lujah keitettyy muadu rivus da sit voijettih jouččenen libo reboin razval. Vie yhtes palandahizen paranduskeinos käytettih hiildy. Ennevahnas uskottih, gu huulii algau kivistiä, gu puhuo hiileh, hiilispäi voi tartuo voimattomus. Gu huulih roih tulen vihat, pidäy painua niilöi hiilenkappalehil da lugie puhieloi. (Virtaranta 1958:118). Elävyhobjua piettih äijien taudiloin 21
parandamizeh pättävänny ainehennu. Ezimerkikse Vienan Karjalas sidä käytettih luuloin katketes da korvan kivus. Hiveldyksien parandamizeh vienankarjalazet tiedoiniekat käytettih venymärihmoi, kudamii luajittih kolmes erilazes langas, niilöih sivottih yheksä solmua. Tädä rihmua sivottih kibieh kohtah. (Pentikäinen 1971: 241). Kazvaimen parandajes vienankarjalazet otettih liävän seinäs puun kappalehen da samal aigua lugiettih puhieloi. Sežo kazvaindu voidih parandua vahnal luul, kudaman löyttih muas. (Pentikäinen 1971: 245). Ennevahnas uskottih, gu silmäh roih koirannänni, gu kuččuo koirua ikkunaspäi, muanittua sidä. Sit piästih leivän palazel, kudamal pyhkittih silmiä, da sit annettih koirale. Koiran syötyä leivän silmä paranou. (Virtaranta 1958: 141). Moizii taudiloi, kudamis žuaru nouzou korgiele (lavantaudi, malaria, grippu), parandettih yhtenjyttyzel taval. Voimattoman ristikanzan viettih koin pordahile, jaksatettih hänet da valettih vilul viel. Gu ristikanzua säräitytti, tiedoiniekku vei hänet lämmäh kylyh da kylvetetti händy. Gu hänel oli žuaru, vei voimattoman järvele da čuglai hänet kolme kerdua avandoh. (Алимов 1929: 22). Kai nämmä paranduskeinot oldih käytös tiedoiniekkoilgi, ga hyö lujendettih parandamistu ližäten sih muagillizii keinoloi. Konzu ristikanzu leikkai kirvehel libo veičel ezimerkikse jalgua da pidi salvata verdy, tiedoiniekku luadi veren salbuu näin. Häi puri tädä raudua (kirvesty, veiččie) kolme kerdua da sylgi ruanah, samal aigua lugi puhieloi, kudamis kiändyi raudah. (Vienan Karjalas). (Virtaranta 1958:133). Varotuksien da varoin käyttämine kuului läs kaikkien taudiloin parandamizeh. Tiedäjät vaikutettih taudiloih käyttämäl varoinnu moizien elättilöin rungan ozii, kudamii piettih voimakkahinnu, da sendäh nämmä varat voidih andua omua voimua tiedoiniekale da parandua voimattomus. Varoinnu käytettih kondien kynzii da hambahii, madoloin piälöi, havvin hambahii imi. Ylen tärgei merkičys oli tiedohussanoil, kudamii šupetettih parandamizen aigah. Ven alazien tiedoiniekkoin tiedohussanoih verraten karjalazet tiedoiniekat 22
lugiettih paiči puhieloi sežo kalevalamitan runoloi. N.A. Lavozen mugah, oli vaigei löydiä karjalazien tiedäjien kesken ristikanzan, kudai tiezi tiedohuspuhieloi, ga ei tiennyh runollizii pajoloi. (Лавонен 1988: 135). Se on suurin ero ven alazien da karjalazien tiedoiniekkoin välil. (Логинов 2010: 278). Puhien valiččemine riippui sit, kuspäi taudi on tulluh. Tiedohussanat kiännettih erilazih haldijoih: muan, vien, mečän haldijoih libo suorah ezineheh, kudai aiheutti voimattomuttu. Ezimerkikse, poltatekses puhien sanottih tuleh; gu ristikanzan puri mado, sit sanottih madoh; raudah da kiveh kiännettih, gu kentahto sattavui kirvehel. Moizis puhielois kerrottih nämmien ezinehien da ainehien (tulen, ravvan) syndymizen syyt, sendäh gu uskottih, gu se ristikanzu, kudai tiedäy nämmii syylöi, voi vaikuttua niilöih da ohjata niilöi. Karjalazien tiedoiniekkoin runoilu oli ylen rikas da eroi lähäl eläijen kanzoin runoilas. Sit, midä runollizembi da rikkahembi tiedohussanat oldih, riippui tiedoiniekan psihologine vaikutus voimattomah ristikanzah. Sendäh joga tiedäjäle pidi hyvin tiediä nämmii puhieloi da maltua käyttiä niilöi parandamizes. Tiedoiniekkoil oli malto lapsien taudiloingi parandamizes. Ylen puaksuh lapsil oli n abagriizi, talmu, «zolotuha» da «rodimčik» libo hyö voimatuttih koirantaudih. Rodimčikiä parandajes tiedoiniekku otti veičen, pani sen lapsen huruale korvale, sit kierdeli veiččie lapsen piädy myö oigieh korvassah da lugi puhieloi. Sit häi otti lämmiä vetty luzikkah, lugi vedeh puhieloi da valoi vetty lapsen suuh. Tädä menuo tiedoiniekku pidi kolme kerdua. Sit häi otti veičen da pysti sen kylyn oigien uksipieleh. Veiččie jätettih uksipieles suutkikse. (Siämärvi). (Логинов 2009: 313). Toizet tiedoiniekat pandih lapsen stolale, katettih hänen svuad bupyhkimel da valeltih viel, kuduah lugiettih puhieloi. Sen jälgeh vetty pyhkittih stolas, puzerdettih pyhkin da kuattih vetty jogeh, gu se vies tavvin. (Šuojun voulosti). (Алимов 1929: 21). Zolotuhua sežo parandettih kylys. Kerättih kukkimizes aigah höydöipuun hienot oksat, niilöi pandih hiilavah vedeh kylys. Sit täl viel voijettih lastu da juotettih händy. Sen jälgeh lapsen pyhkittih da pandih muate. (Логинов 2009: 313-23
314). Sežo zolotuhua läžijiä lastu voijettih kannateksel da sit koiru nuoli sidä. Yhtelaigua sanottih: Kui koiru nuolou omii ruanoi, mugagi nuolou sinungi ruanat. (Алимов 1929: 20). Pienen lapsen suuh roih talmu pahan tervehyönhuollon täh. Gu hänele annettih imie pureteltuu leibiä libo pudruo, kuduan kiärittih ligahizeh marl ah, libo lapsen muamo ei pidänyh huoldu omas puhtahuos, lapsen suuh roih valgei kettu, sit ilmestyttih valgiet libo keldazet rokot. Gu talmua ei parandane, lapsi loppi syömäs. Vienan Karjalas talmua parandettih juottamal lastu magiel buolan mehul. Toiči täl mehul voijettih lapsen kieldy da suulagie. (Пашкова 2013: 158). Koirantavvin toine nimi on koiranvahnus. Anuksen Karjalas sidä parandamizekse tiedoiniekku da lapsen muamo lapsenke mendih kylyh. Hyö otettih kerale kudžun. Tiedoiniekku kylvetti lastu da kudžuu vuorotellen. Lapsen muamo sil aigua juoksi kylyn ymbäri yheksä kerdua da joga kerdua hänele pidi kyzyö tiedoiniekal: Midäbo kylvetät?. Tiedoiniekku vastai: Koirua da koiran taudii!. (Пашкова 2013: 159). Vie koiranvahnuttu parandettih panemal lapsen ryvvelemäh kuarin läbi libo viettih händy sen alle (Šoutjärvi). Gu tämä keino ei avvutettu, sit kiärittih lapsen rugehizeh tahtahah da pandih lämmäh päččih (Petroskoin, Puadanen da Anuksen kihlakunnat). (Алимов 1929: 19). Vie yksi lapsien taudi oli pöllästys. Sit piästih tiedohussanoil. Niilöi lugiettih kylyn jälgeh, yheksä kerdua peräkkäi. Sen ližäkse lastu juotettih juomizel rohtukazvoksis, kuduadu luadi tiedoiniekku. (Siämärvi). (Логинов 2009: 313). Ylen vaigiennu voimattomuksennu piettih omahistu. Sidä parandettih täl taval: voimattoman lapsen kynnet käil da jalloil da sežo tukat korvien, očan da tagaraivon piäl leikattih ristai, sit vieretettih niilöi vahanke da pandih ragoh, kuduadu luajittih uksipieleh, täs puoles, kudamas se avuau. Niilöi pandih ragoh lapsen korgevuon tazoh. Tädä raguo lukittih puuhizel typpiel da konzu lapsi kazvoi korgiembakse tädä raguo, uskottih, gu häi parani. (Фишман 1994: 134). Ennevahnas lapsii puaksuh vaivai yönit et t äi. Tädä taudii parandamizes tiedoiniekku käytti toppua. Häi pyhkii toppii koin čuppulois kätkyön alle da saman 24
aigah kiroilli kovua čakkavuo. Sen jälgeh lapsen tuatto libo muamo pani lain alle adrun, kuduadu luajittih pärielöis (brihačule) libo kruozalin (tytöle). Da yhtel aigah sanottih tavvin hengele: Ota kruozalin, kezriä, hot elosta. Ga lastu älä koske. (Фишман 1994: 133). Vaigu tiedoiniekku voi arbailla, kuspäi taudi on tulluh. Häi voi kaččuo mennyöh aigah da oppie löydiä voimattomuon syyn. Panšinan tiedoiniekan sanoin mugah (Siämärvi), häi kaččoi vedeh, pani oigien käin kaksi sormie vedeh da kyzyi vien ižändäl, midäbo roih. Gu tiijustua, midä tapahtuu tulijes aijas, häi pani vedeh kolme sormie. Tiedoiniekku sanelou, gu vedeh roih kuva, kudaman pohjal voi ellendiä mennetty da tuliedu aigua, libo tiedäi kuulou piäs iänen, kudai sanou, ezimerkikse, mittumii rohtukazvoksii pidäy käyttiä tavvin parandamizes. (Логинов 2010: 286). Tiedoiniekkoil oli toiziigi keinoloi tavvin algulähtön miäriämizes. Akonlahten kylän (Vienan Karjalas) tiedoiniekku käytti sieglua tavvin algulähtön miäriämizes. Häi pani sieglan stolale, sieglan piäle pani obrazan, sieglan oigiele da huruale puolele pani kaksi hiildy, piälpäi da alahanpäi pani leivän palazet. Hänen käis peigalon da ezisormen välis oli langu nieglanke. Yhtelaigua häi sanoi seuravii sanoi: Sano arpa syitä myöt en, Скажи жребий о причинах elä miehen mieltä myöt en! существуй по уму человека! Kun ollou veiśtä Если болезнь от воды, ńiim mäne hiilestä hiileh, то двигайся от угля к углю, Kun ollou metšästä, mäne если от леса, то двигайся Leivästä leipäh! От хлеба к хлебу! (Virtaranta 1958: 16-17) Gu taudi on tulluh viespäi, nieglu meni hiiles hiileh, mečäspäi leiväs leibäh. Samal taval tiedoiniekku voi tiediä, kuollougo voimatoi vai ei. Sit nieglan n okkah pandih leivän palazen, gu nieglas silmy olis. Gu nieglu meni leiväs leibäh, voimatoi paranou, a gu hiiles hiileh häi kuollou. Ristikanzat puaksuh ei 25
uskota sih da pakittih toistua se meno, kuduadu voi pidiä kolme kerdua. Samua tabua käytettih Pitkyrannan piiris Salmen kyläs. (Anuksen Karjalas). Toiči tiedoiniekale annettih peitoči voimattoman ristikanzan vehkehen da sit unes häi nägi, ken on voimatoi da kuspäi taudi on tulluh. Muasjärvi-kyläs (Vienan Karjalas) eli Oleksei Ivanovič tiedoiniekku. Voimatoi ristikanzu andoi tiedoiniekan akale oman tukan libo vyön, sit yöl akku peitoči pani sen tiedoiniekan piäpuoleh. Huondeksel tiedoiniekku sanoi, ken da kus on voimatunnuh. Sit illal tiedoiniekku meni voimattoman ristikanzan kodih, lämmitti hänen kylyn da kolme kerdua vietteli voimattomua kylyh. Anuksen gubernien karjalazet sežo annettih tiedoiniekale oman vehkehen vyön da ristan, kudamien pohjal häi arbaili, kuspäi taudi on tulluh: silmäspäi, tuulespäi libo hyväs tahtospäi. Sen jälgeh tiedoiniekku kerdoi, kui pidäy yöl kyzyö prosken n ua libo šupettua suolah vai vedeh. Toiči tiedoiniekku iče parandi voimattomua kylys, parandamizen lopus ei suannuh sanuo nikenele. Mändysellän tiedoiniekat (Anuksen Karjal) arbailtih tavvin algulähtön voimattoman ristikanzan ristan avul. Hyö otettih ristan langal, pandih sen puuhizeh mal l ah, kudamas oli vetty, sit heilutettih tädä mal l ua da kačottih vedeh. Vuonnizen karjalazet sežo pakittih abuu tiedoiniekal, konzu tahtottih tiediä, kuspäi taudi on tulluh: Jumalaspäi libo pahas ristikanzas. Sih niškoi tiedoiniekku otti čuaškan viinua libo čuajuu da tiputti čuaškah elävyhobjua. (Vienan Karjal). Vie yksi taudiloin parandamizen keino oli mittuamine. Anuksen karjalazet käytettih erilazii virtytyksen parandamizen keinoloi. Net riputtih tavvin vaigevuos. Gu virtytys ei ole vägevy, lapsen mitattih. Tavan mugah mitattih kylys. Sen menon luadi tiedoiniekku libo lapsen muamo. Mittuamine tapahtui täl taval: tiedoiniekku istavui kylyn kynnyksele, pani lapsen polvile vačale. Pidi, gu lapsen piä oli kiännetty huruah puoleh da hänen jallat oigieh puoleh. Sit tiedoiniekku otti lapsen oigien käin da huruan jallan da yhtisti niilöi lapsen sellän tagua. Yhtelaigua tiedoiniekku sylgi omas oigies olgupiäs poikki. Se meno piettih kolme kerdua. 26
Mittuamistu käytettih ylen puaksuh, sendäh gu se oli helpo keino lapsen parandamizes. Pahavoindan parandamizes karjalazet sežo käytettih mittuamistu. Kiestengin da Oulangan kylis (Vienan Karjalas) voimattoman ristikanzan pandih lattiele selläle, kädet nostettih ylähpäi, jallat oigieh. Kaksi ristikanzua mitattih voimattoman pitkevytty labjal, kudamal otettih leibiä. Mitattih jallan varbahis käin sormissah. Samal taval mitattih toizen puolen. Sen puolen, kudai oli pitkembi, venytettih kuni molembat puolet oijettih. Sen jälgeh voimattoman nostettih da häi parani. Vuokkiniemen karjalazet täs menos labjan sijah käytettih ustu. Veren piästämine on vahnu paranduskeino, konzu hävitettih pahua verdy. Ennevahnas uskottih, gu paha veri on monien taudiloin syy. Suomes da Karjalas tämä paranduskeino oli ylen tunnettu. Sen avul parandettih piän, korvan, hambahan kibuu, kouhkoloin žuaruu, sellän da sivun kibuu, korgiedu verenpainettu imi. Gu tavvin viga oli pinduveres, kupattih, gu taudi oli syväh, sit iškiettih suondu. Ristikanzua, kudai luadii tädä menuo, sanottih kuppari, kuppoaja / kuppoaju. Tavan mugah oma kuppari oli jogahizes kyläs. Karjalazil kuppareinnu oldih naizet (tiedoiniekat), heil pidi olla hyvä rungalline kundo, tarkku käzi da hyväntahtoine taba. Kupparit oldih jogo kyläkupparia libo kierdävii kupparii, kudamat astuttih yhtes kyläspäi toizeh. Omas ruavos hyö otettih pienen makson, elettih hyö samas kois, kudamas eli voimatoi ristikanzu. Ruavos kupparit käytettih sarvii, kudamii azetettih voimattoman hibjale, kuppukirvesty libo veiččie. Kirves oli ylen pieni, raudahine. Myöhembi tiedoiniekat käytettih valmehii kuppauskonehii. Kai brujat tiedoiniekat säilytettih huavos libo puuhizes juaššiekas. Kirvehen kiärittih kangahah, gu se ei tyl čeni. Kuppaussarvii valmistettih lehmin libo häkkilöin sarvis. Tavan mugah sarvii otettih sygyzyl, konzu iškiettih žiivattoi. Kuppari astui koispäi toizeh da keräi iškiettylöin žiivattoin sarvii. Sežo kerättih žiivattoin kuzipuzuriloi, kudamii käytettih kupparinsarvien kalvonnu. Veren piästämisty tavan mugah tarvittih 27
vahnat ristikanzat da net, kudamat ruattih äijäl, konzu hyö tundiettih jygevytty rungas. Kuppaustu piettih räkesti lämmitetys kylys. Ajateltih, gu sidä voi pidiä vaigu yksi kerdu vuvves, sendäh gu se on ebätervehelline keino. Kuppaus tapahtui kylys pezevymizen jälgeh. Ristikanzu, kudamale piästettih verdy, istui libo vieri laučal. Kuppari otti yhden sarven da kiinitti sen voimattoman hibjale, kuni kai sarvet oldih kiinitetty. Sen jälgeh kuppari otti iäre kai sarvet da pienel kirvehel luadi pienii leikkavuksii. Konzu leikkavukses algoi valuo verdy, kuppari pani sarven järilleh. Sit sarvi iče irdavui hibjas, konzu oli täyzi verdy, libo sen otti iäre kuppari. Konzu kai sarvet oldih otettu iäre, kuppari huuhteli leikkavuksii viiliel viel. Puaksuh tämän menon jälgeh ristikanzat tundiettih pahavoindua. Anuksen karjalazet uskottih, gu se tuou enneaigazeh vahnuoh da kuolendah. Nämmis ezimerkilöis selgenöy, gu omas ruavos tiedoiniekku käytti moizii keinoloi, kudamii voidih käyttiä iče rahvas. Vaigu tiedoiniekku ližäi niilöih muagizii keinoloi: varotuksii da tiedohussanoi. Ga mindäh ristikanzat pakittih abuu tiedäjäl ristikanzal? Mis se riippui? Opin löydiä vastavuksen nämmih kyzymyksih. Ennevahnas usko tiedoiniekkoih da muagizih ezinehih oli ylen levitetty karjalazien keskes. Kai tietäh, gu parandamizen tulos riippuu sit, gu paiči parandajua ristikanzua sih uskou vie iče voimatoi. A konzu ristikanzua parandi tiedäi, kudai käytti keinoloi, kudamien voimah ylen uskottih, se luadi parandamistu vaikuttajembi. Parandamine voi mennä sudre vaigu silloi, konzu ei tietty tavvin oigiedu lähtökohtua, sendäh ei voidu lugie tiedohussanoi tavvin aiheuttajale. Sežo täh vaikutti voimattoman usko tiedoiniekan voimah: gu häi duumaičči, gu tiedoiniekku ei malta parandua voimattomuttu, parandamismeno ei ozitu. Vie yksi syy oli moine: tiedoiniekal ei olluh kylläl hyvii hambahii, da sendäh häi ei voinnuh olla lujannu, libo tiedäi oli pal l astannuh omat tiijot iččiedy vahnembale ristikanzale. (Pentikäinen 1971: 240). Ylen tärgei merkičys oli tiedohussanoil, kudamii šupetettih parandamizen aigah. Puhien valiččemine rippui sit, kuspäi taudi on tulluh. Tiedohussanat 28
kiännettih erilazih haldijoih: muan, vien, mečän libo suorah ezineheh, kudai aiheutti voimattomuttu. Ezimerkikse, poltatekses puhien sanottih tuleh; gu ristikanzan puri mado, sit sanottih madoh; raudah da kiveh kiännettih, gu ken-tahto sattavui kirvehel. Moizis puhielois kerrottih nämmien ezinehien da ainehien (tulen, ravvan) syndymizen syyt, sendäh gu uskottih, gu se ristikanzu, kudai tiedäy nämmii syylöi, voi vaikuttua niilöih da ohjata niilöi. O. Fišman mainiččou, gu puaksumbah tiedoiniekan puhielois on nel l i ozua: 1) tiedoiniekku kiändyy ižändäh, kudai aiheutti voimattomuon (mečän, vien, pellon ižändy) libo tavvin hengeh (šuudelukšešta, kačahukšešta, šilmäukšešta, tulen n en ä); 2) tiedoiniekku pakiččou prosken n ua da samal aigua abuu parandamizes; 3) tiedoiniekku käsköy taudii lähtie mihlienne kohtah libo sih, kuspäi se tuli; 4) tiedoiniekku kiändyy Jumalah da kyzyy abuu. (Фишман 2009: 150). Karjalazien tiedoiniekkoin runoilu oli ylen rikas da eroi lähäl eläijen kanzoin runoilas. Sit, midä runollizembi da rikkahembi tiedohussanat oldih, riippui tiedoiniekan psihologine vaikutus voimattomah ristikanzah. Sendäh joga tiedäjäle pidi hyvin tiediä nämmii puhieloi da maltua käyttiä niilöi parandamizes. Piätökses voi sanuo, gu tiedoiniekkoin malto parandua ristikanzoi oli voimakkahembi da vägevembi. Oman voiman häi sai muagillizis puhielois. Da nämmä muagillizet atribuutat, kudamih iče tiedoiniekku suuresti uskoi, avvutettih hänele suurendua omua vaikutustu voimattomah. Samal aigua, ei sua unohtua, gu iče tiedoiniekku da hänen arvovaldu karjalazien kesken sežo oli vaikuttajannu syynny parandamizes. Sendäh, gu ottua luguh vie se, gu ruavos tiedoiniekku käytti perindölliziigi keinoloi (kyly, rohtukazvokset, hierondu, voidiet), voimatoi ristikanzu oli tovellizen parandamizen objektannu parandettih kogo ristikanzua, ga ei vaigu hänen kibiedy kohtua. Anuksen da vienankarjalazil käytettylöis paranduskeinolois da parandusainehies, kudamis valmistettih voidieloi da nastoikkoi, oli erähii eroloi. Vienan Karjalas eläjät otettih käyttöh heijän eläinalovehele tavallizii kazviloi da rohtukazvoksii, ezimerkikse paranduskeinoloin ainehennu puaksuh oli havvu da 29