Saarna pääsiäissunnuntain messussa Tampereen Luther-talossa 20.4.2014, Lasse Räty Rakkaat kristityt. Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Iloitkaa ja riemuitkaa siitä! Saamme ortodoksiveljiemme ja -sisartemme tavoin tervehtiä toisiamme riemullisesti sanoen: Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi! Nousemme kuulemaan pyhää evankeliumia Johanneksen luvusta 20: Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu. Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle. Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista. Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa. (Joh. 20: 1-10) Pääsiäisen evankeliumi vie meidät maailmanhistorian ihmeellisimmän ja merkittävimmän päivän pyörteisiin. Nimenomaan pyörteisiin, sillä teksti on täynnä tapahtumia: tulemista, menemistä, lähtemistä, juoksemista, kurkistamista, katselemista - ja tärkeimpänä lopulta myös uskomista! Me kuljemme nyt haudalle ensin Magdalan Marian kanssa, sitten Pietarin ja sen toisen opetuslapsen kanssa. Viimeiseksi menemme sinne vielä
itseksemme ja pohdimme, mitä evankeliumi kertoo juuri sinulle ja minulle. Magdalan Marian matkassa Johannes kirjoittaa: Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle Maria oli kotoisin Gennesaretinjärven rannalta Magdala nimisestä kaupungista. Hän oli seurannut Jeesusta Galileasta alkaen. Paria vuotta aiemmin Herra oli kohdannut ja pelastanut hänet. Luukas kertoo, että Jeesus oli vapauttanut Marian peräti seitsemästä riivaajasta. Hänen tilansa oli ollut siis todella paha. Maria oli saanut suuren avun ja hän myös rakasti Jeesusta suuresti. Hän oli yksi niistä naisista, joka avusti mestaria ja hänen opetuslapsiaan taloudellisesti. (Luuk. 8:2-3) Mitä mahtoi hänen mielessään liikkua hänen kulkiessaan kohti hautaa? Herra oli kuollut. Toivo oli kuollut. Itse Elämä oli kuollut! Mutta se rakkaus, joka oli syntynyt Jeesuksen kohtaamisesta ja avun saamisesta häneltä ei ollut sammunut. Se oli saanut hänet ja toiset naiset liikkeelle. Sen merkkinä oli lauantai-iltana ostettu suuri määrä tuoksuöljyä - tai kuivia tuoksuyrttejä, joihin käytetty sana voi myös viitata. Seuraava järkytys odotti haudalle tultua. Hautakivi oli siirretty pois haudan suulta. Kyse oli painavasta myllynkivestä, joka oli vieritetty uraa pitkin sulkemaan hautaluolan suu. Kaiken kukkuraksi myös Herran ruumis oli poissa haudasta! Mutta kuka sen oli ottanut ja minne se oli viety? Maria kiirehti juoksujalkaa Pietarin ja Johanneksen luokse. Hengästyksen keskeltä hän sai kerrotuksi:
Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä minne hänet on pantu. Huomasitko sanamuodon emmekä tiedä minne hänet on pantu. Se lienee Johanneksen tallentama viittaus siihen, ettei Maria ollut haudalla yksin. Toisissa evankeliumeissa tosiaan mainitaan muitakin naisia, jotka saapuivat Jeesuksen haudalle. Heitä olivat toinen Maria, nuoremman Jaakobin ja Joosefin äiti sekä Salome. Luukas mainitsee kahden Marian lisäksi Johannan ja toteaa siellä olleen vielä muitakin naisia. Syy, miksi Johannes mainitsee vain Magdalan Marian hänet ylösnousemuskertomuksessaan saattaa olla siinä, että nimenomaan hän oli ollut läsnä paitsi ristin juurella myös Jeesuksen hautaamisessa. Hän saattoi siis todistaa, että oli kyse nimenomaan siitä haudasta, johon Jeesus oli haudattu. Magdalan Maria sai olla ensimmäinen tyhjän haudan todistaja. Huomisen saarnateksti, joka on tämän päivän evankeliumin jatkoa, kertoo, miten hän sai myös kohdata ylösnousseen ensimmäisenä. Myös Markus evankeliumissaan mainitsee nimenomaan hänen olleen ensimmäinen ylösnousemuksen todistaja. Pietarin ja Johanneksen juoksukilpa Maria tuotua sanan tapahtuneesta Pietarille ja rakkaimmalle opetuslapselle eli Johannekselle nämä kaksi lähtivät vuorostaan juoksemaan. Tämä on jollain lailla yksi lempikohtiani pääsiäiskertomuksissa, kaksi apostolia juoksemassa kilpaa. Murhe oli hetkessä vaihtunut valtavaan hämmennykseen. Mistä oikein oli kyse, mitä Maria oli yrittänyt sanoa heille? Sen verran he olivat ymmärtäneet, että Jeesuksen ruumis ei ollut siellä, minne se oli varmasti perjantai-iltana jätetty.
Johannes oli näistä kahdesta nopeampi juoksemaan. Siitä on päätelty, että hän olisi ollut myös Pietaria nuorempi. Nuorempi tai parempikuntoisempi, miten vain, joka tapauksessa Johannes ehti haudalle ensin. Haudalle saavuttuaan Johannes kurkisti sisään hautaluolaan. Sisälle hän ei kuitenkaan astunut vaan jäi odottamaan Pietaria. Oveltakin hän saattoi nähdä, että käärinliinat olivat yhä haudassa. Siinä Maria oli siis erehtynyt, kun hän oli sanonut, että Jeesus oli viety jonnekin muualle. Simon Pietari saapui hetken päästä ja meni suoraan hautaan sisälle. Myös hän katseli siellä olevia käärinliinoja. Käärinliinat olivat ilmeisesti paikallaan, kokoon painuneina, kun niiden sisällä ei ollut ruumista pitämässä niitä muodossaan. Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina sen sijaan ei ollut käärinliinojen vieressä. Se oli erillään, omana käärönään. Kesällä voimme ihmetellä sitä, miten perhonen kuoriutuu kotelostaan, kuivattelee siipiään ja lähtee lentämään. Sen jäljiltä jää haljennut perhosen kotelo. Jeesus ei kuitenkaan noussut käärinliinoistaan niitä rikkomalla. Hän oli ikäänkuin haihtunut niiden läpi. Mieti sitä ajatusten risteilyä Pietarin päässä: mitä ihmettä oli oikein tapahtunut?! Jeesus oli kuollut, aivan varmasti kuollut. Hänet oli haudattu tähän nimenomaiseen hautaluolaan. Nyt hän ei ollut täällä, vain tyhjiin painunut liina muistutti tasanteella pari vuorokautta olleesta ruumiista. Tässä vaiheessa hautaluolaan astui myös ensimmäisenä haudalle saapunut Johannes. Hänestä sanotaan jotakin mahtavaa: hän näki ja uskoi. Hän näki ja uskoi. Siinä ei sanota, että hän olisi ymmärtänyt ja uskonut. Ei, päinvastoin korostetaan, että vielä he
näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista. Jeesus oli kyllä puhunut heille siitä. Se oli kuitenkin liian suurta tajuttavaksi ihmisjärjellä. Mutta Johannes uskoi. Hän uskoi sen perusteella, että näki haudan ja käärinliinojen olevan tyhjiä. Pietarin mahdollisesta uskosta ei tässä yhteydessä sanota mitään. Luukas päinvastoin sanoo, että hän lähti pois haudalta ihmetellen mielessään sitä, mitä oli tapahtunut. Hänenkin uskomisensa aika tuli kyllä. Meidän matkamme Jeesuksen haudalle Ajattelepa vielä itse kulkevasi tänä pääsiäisaamuna Jeesuksen haudalle, aivan yksiksesi. Missä mietteissä sinä taivaltaisit tuon matkan? Oletko saanut avun Jeesukselta jossakin elämäsi vaiheessa, niinkuin Magdalan Maria? Oletko seurannut ja tukenut häntä uskollisesti, niinkuin Maria ja muut naiset? Oletko kuulunut hänen lähipiiriinsä, kuten apostolit? Oletko saanut kokea aivan erityistä rakkautta häneltä, kuten Johannes? Oletko kieltänyt hänet katkerasti, ehkä useampaan kertaan, kuten Pietari? Oletko laittanut Jeesukseen toivosi mutta joutunut seuraamaan läheltä kuolemaa, jonkun rakkaasi kuolemaa tai kenties sinun oman uskosi kuolemaa? Kannatko mielessäsi suurta huolta, murhetta, tuskaa, ahdistusta niin kuin kaikki Jeesuksen seuraajat noina päivinä? Juoksetko Johanneksen tavoin Jeesuksen hautaa kohti kevein jaloin vai Pietarin kanssa hitain, raskain askelin, hengästyneenä ja väsyneenä? Niin, millä mielellä olet saapunut tänä aamuna Jeesuksen haudan äärelle? Ystävä, saat lähestyä Jeesuksen hautaa aivan millä mielellä ja aivan kaikenlaisilla tunnoilla hyvänsä. Vaikka et olisi koskaan aiemmin lähestynyt sitä
olet yhtä tervetullut. Hauta on tyhjä myös sinua varten ja erityisesti sinua varten! Kun Jeesus kuoli, kuoli hän sinun tähtesi. Sinun syntisi ja minun olivat hänen harteillaan. Kun hänet haudattiin, laskettiin meidän pahat tekomme hänen kanssaan haudan, eikä vain haudan, vaan meren syvyyteen. Apostoli Paavali kirjoittaa: hänet on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. (Room. 4:22-25) Sinulla ei tarvitse olla uskoa tullaksesi Jeesuksen haudan luokse. Tule sen sijaan Jeesuksen tyhjän haudan äärelle, jotta sinussakin syntyisi usko. Sanot ehkä, että kyllä minäkin uskoisin, jos saisin nähdä niin kuin Johannes. Tai jos saisi epäilevän Tuomaksen tavoin laittaa sormet Jeesuksen haavoihin ja koittaa niitä. Siinä tilanteessahan Tuomas tunnusti: Minun Herrani ja minun Jumalani! Kuule, mitä ylösnoussut Jeesus sanoi Tuomakselle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat! (Joh. 20:28) Ja Johannes, tuo Pietaria nopeammin juossut rakkain opetuslapsi, jatkaa välittömästi Jeesuksen sanojen jälkeen: Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. (Joh. 20:29-31) Jumalan tapa toimia on tämä: Hän antoi muutamien nähdä. Maria Magdalena oli yksi nimeltä mainittu, toinen oli Maria, Salome ja Johanna samoin, niin myös rakkain opetuslapsi eli Johannes, edelleen heitä olivat Pietari, Tuomas ja Emmauksen tien kulkijat. Myös Paavali sai nähdä
ja kohdata ylösnousseen. Hänen mukaansa ylösnousseen todistajia oli kaikkiaan yli 500. (1 Kor. 15:6) He saivat nähdä ja kertovat meille, että me uskoisimme näkemättä, Jumalan Sanan perusteella. Me saamme kohdata ylösnousseen Vapahtajan Raamatussa ja näkyvässä Sanassa eli kasteessa ja ehtoollisessa. Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on ylösnoussut Herra, synnin sovittaja ja kuoleman kukistaja. Hän on sinunkin Herrasi ja Vapahtajasi, jos vain saa olla sitä sinulle. Usko evankeliumin sana, että Jeesus on kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut sinun puolestasi. Saat turvata häneen ja omistaa hänessä iankaikkisen elämän. Usko apostolin todistus, että kaste on liittänyt sinut Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen pelastavaan osallisuuteen. Kaste kantaa ja pelastaa jokaisen Jeesuksen turvaavan tänäkin päivänä. Epäuskoista, Jeesuksen torjuvaa kaste ei hyödytä. Mutta heikkouskoista ja syntistä se rohkaisee ja lohduttaa, onhan se vakuutus siitä, että Jeesuksen täytetty työ on annettu omaksemme asti. Niinkuin hänet haudattiin ja herätettiin kerran kuolleista on myös meidät haudattu ja herätetty yhdessä hänen kanssaan pyhässä kasteessa. (Kol. 2:12) Tule kohtaamaan hänet Herran pöydässä, siunatussa leivässä ja viinissä. Siinä hän antaa ruumiinsa ja verensä sinun syntiesi anteeksiantamiseksi, uskon syntymiseksi ja vahvistumiseksi ja uuden toivon luomiseksi. Siionin kanteleen laulussa 115 meitä muistutetaan: Kiitä Herraa, hän on suonut / meille kasteen kalleimman, / ehtoollisessansa tuonut / armon horjumattoman. / Tyhjä risti, tyhjä
hauta, / armon ihmeet salaiset / yhteen liittää meidät kaikki, / läheiset ja kaukaiset. Saamme yksin ja yhdessä tulla kohtaamaan ylösnousseen juuri sellaisena kuin olemme, iloinemme, huolinemme, sairauksinemme, pelkoinemme, kaikkine elämän ja synnin taakkoinemme. Usko ei merkitse elämän murheiden poistumista. Mutta sitä se tarkoittaa, että niitä ei tarvitse kantaa yksin. Kanssamme on ylösnoussut Herra, synnin, kuoleman ja kaiken pahan voittaja. Saamme opetella myös yhdessä jakamaan ja kantamaan toinen toistemme taakkoja. Lopuksi Evankeliumimme päättyy lyhyeen toteamukseen: Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa. Sinne Jeesus meidätkin lähettää, omaan majapaikkaamme. Oman perheemme keskelle, rakkaittemme luo, työpaikoillemme, ystäviemme, naapureittemme ja tuttaviemme luo. Tyhjältä haudalta ei palata arkeen tyhjänä. Jeesus lähtee sinne meidän kanssamme. Hän ei jäänyt kuolleena hautaan. Sen sijaan hän elää ja vaikuttaa ollen aivan lähellä meitä, meidän sydämissämme. Näin Jeesus ei olekaan enää ainut ylösnoussut. Häneen kastettuna ja uskon yhteydessä häneen eläessämme me saamme elää ylösnousemuselämää hänen kanssaan, häneen turvaten ja hänessä. Rukoilemme: Ylösnoussut Jeesus Kristus, tässä olen, tyhjän hautasi äärellä. Auta ja armahda minua. Ota pois epäusko ja epäilys ja anna tilalle syntien
anteeksiantamuksen ja ylösnousemuksen riemu. Tule sydämeeni ja jää sinne asumaan. Aamen.!