Kunnat ja kansainvälinen sekä kansallinen kehityspolitiikka

Kunnat ja kansainvälinen sekä kansallinen kehityspolitiikka

Ohjelman kansainvälinen kehys Kuntien paikallishallinnon merkitys kehitysyhteistyössä on lisääntynyt vuosituhannen alusta Kehitysyhteistyön osalta tärkeitä sopimuksia ja asiakirjoja: YK:n vuosituhatjulistus (2000), Pariisin julistus (2005), Accran toimintasuunnitelma (2008), Euroopan komission suositus paikallisviranomaisista kehitysyhteistyön toimijoina ja julkilausuma kuntien kehitysyhteistyöstä (2008), EU:n Alueiden komitean lausunto paikallisviranomaisista kehitysyhteistyön toimijoina (2009)

Ohjelman kansainvälinen kehys Hallinnon hajauttaminen: YK:n Habitat-ohjelman paikallishallintoohjeistukset Kestävä kehitys: YK:n Rion prosessit, kuntien paikallisagendatyö Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen: Euroopan ihmisoikeussopimus 1950, Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus eli CEDAW-sopimus (1979), YK:n Pekingin julistus (1995)

Kehitystyö YK:n vuosituhatjulistus (2000) Hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 2000 Vuosituhattavoitteiden mukaan vuoteen 2015 mennessä tulee: 1) Puolittaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien ja nälkäisten osuus 2) Taata kaikille lapsille peruskoulutus 3) Poistaa sukupuolten välinen epätasa-arvo kaikilla koulutusasteilla 4) Vähentää alle 5-vuotiaiden kuolleisuutta 2/3 5) Vähentää äitiyskuolleisuutta ¾ 6) Kääntää laskuun hi-viruksen, aidsin, malarian ja muiden merkittävien tautien leviäminen 7) Taata ympäristön kestävä kehitys 8) Luoda globaali kumppanuus kehitykselle

Pariisin julistus (2005) Velvoittaa pohjoisen ja etelän yhtenäistämään toimintatapojaan ja tiivistämään yhteistyötään keskinäisten tulosten aikaansaamiseksi seuraavasti: Korostetaan etelän omaa vastuuta kehityksestään. Ulkopuolinen tuki nivotaan kansallisiin kehityssuunnitelmiin. Kehitysrahoitus nähdään osana maan muuta varainhankintaa Pohjoinen yhdenmukaistaa kehitysyhteistyön sisältöä ja hallintomenettelyjä. Se käyttää ja kehittää etelän hallintoa yhteistyössään Avunantajat tiivistävät ja sovittavat yhteen keskinäistä yhteistyötään

Pariisin julistus (2005) Pariisin julistuksen myötä on siirrytty yhä enemmän yksittäisistä projekteista yhteisohjelmiin, joita valmistellaan etelän hallitusten johdolla näiden omista kehitysohjelmista käsin Julistukseen ovat sitoutuneet kaikki keskeiset kehitysyhteistyön rahoittajat: Euroopan komissio, kehityspankit, YK- järjestöt ja kymmenet etelän maat Julistuksen tuloksia seuraa OECD ja sen kehitysapukomitea DAC, joka isännöi pohjoisen ja etelän avun tuloksellisuus -työryhmää

Pariisin julistus ja Pohjoisen ja etelän kuntien yhteistyöohjelma Ohjelmassa Pariisin julistus on huomioitu seuraavasti: 1) Edistetään molemminpuolista tasa-arvoista yhteistyötä ja vastuuvelvollisuutta 2) Suomen avun ennakoitavuutta pyritään edistämään, jotta kehitysyhteistyö kuntakentällä olisi pitkäjänteistä 3) Etelän kuntien mandaatit ja tehtäväkentät selvitetään ja toimitaan niiden mukaisesti 4) Suositellaan käyttämään etelän kuntien hallinnollisia käytäntöjä ja taloushallinnon toteuttamistapoja ja näin edistämään hyvän hallinnon toimintaperiaatteita

Accran toimintasuunnitelma (2008) Kumppanuusmaiden omat järjestelmät asetetaan ensisijaisiksi apua annettaessa Avusta tehdään entistä ennakoitavampaa ja läpinäkyvämpää. Kumppaneille taataan mahdollisuus budjettiensa parantamiseen, suunnitelmien tekemiseen ja kehitysstrategioiden toteuttamiseen Kumppanimaat ja lahjoittajat määrittelevät yhteistyössä, kumppanimaiden omien kehityssuunnitelmien pohjalta ne olosuhteet, joissa apua myönnetään Fragmentaatiota vähennetään parantamalla maan sisäistä ja maiden välistä työnjakoa

Euroopan komission suositus paikallisviranomaisista kehitysyhteistyön toimijoina (2008) Paikalliset toimijat tehostavat EU:n tasolla tehtävää paikallishallintoa tukevaa kehitysyhteistyötä Komissio kannustaa paikallisviranomaisia osallistumaan kehitysyhteistyöpolitiikan laatimiseen ja täytäntöönpanoon Suositus tähtää prosessiin, joka vahvistaa paikallisviranomaisten osallistumista kehitysyhteistyöhön koordinoidusti ja strategiseti Paikallisviranomaisilla on suhteellinen etu» Paikallisdemokratian toteuttamisessa» Paikallishallinnon täytäntööpanossa» Uudessa talouden paikalliskehityksen suuntauksessa» Aluesuunnittelussa

Julkilausuma kuntien kehitysyhteistyöstä (2008) Paikallishallinnon merkitys kehitysyhteistyössä korostui Ranskan EUpuheenjohtajuuskaudella vuonna 2008. European Charter on Development Co-operation in Support of Local Government eli Julkilausuma kuntien kehitysyhteistyöstä asiakirja hyväksyttiin syksyllä 2008. Se hahmottaa kuntien roolia kehitysyhteistyössä.

Julkilausuma kuntien kehitysyhteistyöstä (2008) Julkilausuma tukee Pariisin julistuksessa esitettyjä tavoitteita:» Omistajuudesta (ownership)» Yhteistyön yhteensovittamisesta kohdemaan kehitysstrategioihin (alignment)» Harmonisaatiosta (harmonisation)» Tulosohjautuneisuudesta (managing for development results)» Molemminpuolisesta vastuullisuudesta (mutuan accountability)

Julkilausuma kehitysyhteistyöstä (2008) Tuetaan paikallista demokraattista hallintoa Tuetaan kaikkien hallinnon tasojen vuoropuhelua Tuetaan paikallishallintojen mahdollisuuksia osallistua dialogiin ja toimintaan Linjataan paikalliseen kehitykseen tähtäävät toimet kansallisen politiikan kanssa Tehdään mahdolliseksi alueellinen lähestymistapa kehitykseen Kehitetään läpinäkyvyyttä parantavaa suunnittelua, seurantaa ja evaluointia Vahvistetaan toimijoiden yhteisen vastuun periaatetta

EU:n Alueiden komitean lausunto paikallisviranomaisista kehitysyhteistyön toimijoina (2009) Alueiden komitea (AK) suhtautuu myönteisesti Euroopan komission suositukseen paikallisviranomaisista kehitysyhteistyössä (2008) AK kehottaa komissiota tunnustamaan, että hajautettu yhteistyö on ratkaisevan tärkeää myös ekologisen kestävyyden kannalta AK pitää tavoitteenaan luoda hajautetun yhteistyön tiedonvaihtopörssi ja ohjata sen toimintaa yhteistyössä komission kanssa AK pitää paikallis- ja alueyhteisöjen yhteistyötä globaalin yhteisvastuustrategian paikallisena ulottuvuutena

Hallinnon hajauttaminen YK:n habitat-ohjelman paikallishallinto-ohjeistukset YK:n asunyhdyskuntaohjelma (UN-Habitat, United Nations Human Settlements Programme) edistää sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävää kaupungistumista sekä vähätuloisten asuinolojen parantamista UN-Habitat antaa asiakirjoissaan ohjeet hallinnon hajauttamiselle ja paikallishallinnon vahvistamiselle (International Guidelines on Desentralisation and Strenghtening of Local Authorities, 2009) Se myös ohjeistaa peruspalvelujen turvaamisessa kaikille (International Guidelines on Basic Services to All (2009)

Kestävä kehitys YK:n Rion prosessit Kestävän kehityksen maailmanlaajuisesta toimintaohjelmasta sovittiin YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa (UNCED) Rio de Janeirossa vuonna 1992. Sopijamaat velvoitettiin arvioimaan tarvittavat kansalliset toimet kestävän kehityksen saavuttamiseksi Riossa hyväksyttiin laaja 21. vuosisadan toimintaohjelma, Agenda 21 Johannesburgin seurantakokouksessa (2002) kestävä kehitys sai uuden määritelmän. Agenda 21 tueksi luotiin yhteinen toimintasuunnitelma. Kestävä kehitys määriteltiin kokonaisuudeksi, jossa otetaan huomioon ekologinen, taloudellinen ja sosiaaliskulttuurinen ulottuvuus

Kestävä kehitys Agenda 21 ohjelma paikallishallinnossa Paikallishallinnon tasolla Agenda 21 toimintaohjelma korostaa kestävää paikalliskehitystä Sen tavoitteena on ekologisten, taloudellisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten näkökulmien paikallinen yhteensovittaminen, joka kirjataan ns. paikallisagendaan

Kestävä kehitys Paikallisagenda Kuntakohtainen kansainvälinen kestävän kehityksen toiminta-ohjelma. Koko kunnan yhteinen näkemys ja tavoite kestävälle kehitykselle perustuvasta kunnasta Tavoitteita esimerkiksi työllisyys ja paikallisdemokratian vahvistaminen Voi sisältää mm. toimenpiteitä, jotka koskevat yleiskaavaa, kestävän kehityksen opetussuunnitelmia, yritysten ympäristöohjelmia, energiansäästötalkoita, julkisen liikenteen edistämistä, paikallisten elinkeinojen kehittämistä ja uusiutuvien energianlähteiden käyttöönottoa

Sukupuolisen tasa-arvon toteutuminen Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus eli CEDAWsopimus (1979) Kieltää naisten syrjinnän. Muut kansainväliset ihmisoikeusasiakirjat kieltävät sukupuoleen perustuvan syrjinnän ylipäätään Kiinnittää huomion naiskauppaan ja prostituutioon, avioliittoon, perhesuhteisiin sekä naisten osallistumisen poliittiseen elämään, koulutukseen, työelämään ja terveydenhoitoon Korostaa tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista ja edellyttää rakenteelliseen syrjintään puuttumista Velvoittaa sopimusvaltiot naisia syrjivien tapojen ja käytänteiden muuttamiseen, ei pelkästään syrjivien lakien poistamiseen

Sukupuolisen tasa-arvon toteutuminen Pekingin julistus (1995) Pääperiaatteet: Naisten aseman ja arvon vahvistaminen Naisten ihmisoikeuksien toteuttaminen Sukupuolten tasa-arvon edistäminen valtavirtaistamalla Sukupuoli, etninen tausta, uskonnollinen vakaumus, vammaisuus ja seksuaalinen suuntautuminen saattavat rajoittaa yksilön oikeutta työnsaantiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, tiedonsaantiin, palveluihin ja luonnonvaroihin

Paikallishallinto YK:ssa UN-Habitat, YK:n yhdyskuntaohjelma YK:n asuinyhdyskuntaohjelma (UN-Habitat, United Nations Human Settlement Programme) Edistää sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävää kaupungistumista sekä vähätuloisten asuinolojen parantamista Vaikuttaa yhdyskuntien kestävään kehitykseen, kelvolliseen asumiseen ja hyvään hallintoon liittyvien poliittisten toimintalinjojen muotoiluun UN-Habitatin paikallishallinto-ohjeistukset (Guidelines on Decentralisation and the Strenghtening of Local Authorities) tähtäävät hallinnon hajauttamiseen ja paikallishallinnon roolin vahvistamiseen

Kuntien kansainväliset verkostot UCLGA, Afrikan kuntien yhteistyöelin Pyrkii edustamaan kaikkia Afrikan kuntia yksiäänisesti, kehittämään niiden osaamista ja helpottamaan kuntien kannalta relevanttia kehitystä CEMR, Euroopan kuntaliittojen kattojärjestö Päämaja sijaitsee Pariisissa ja EU-asioihin keskittyvä toimisto Brysselissä Yli 35 maassa toimivan 40 jäsenliittonsa kautta edustaa lähes 100 000 eurooppalaista kuntaa Vahvasti poliittinen paikallishallinnon painostusjärjestö erityisesti EU:n päin Kuntaliitto on mukava CEMR:n alaisessa Platformassa kuntien kehitysyhteistyötä koskevissa asioissa

Kehityspoliittinen ohjelma Valtioneuvosto hyväksyy kullekin hallituskaudelle On myös kuntaliiton Pohjoisen ja etelän kuntien yhteistyöohjelman kehikkona Määrittelee esimerkiksi läpileikkaavat teemat, jotka kehitysyhteistyön rahoittamassa toiminnassa tulee ottaa kaikissa hankkeissa huomioon Vuoden 2007 kehityspoliittisen ohjelman läpileikkaavat teemat olivat:» Naisten ja tyttöjen aseman parantaminen ja tasa-arvon edistäminen» Lasten, vammaisten, alkuperäiskansojen ja etnisten vähemmistöjen oikeuksien edistäminen» Hiv/aidsin vastainen taistelu

Muita tärkeitä läpileikkaavia teemoja Kestävä kehitys ja ympäristö (OECD, EU) Ihmisoikeusperustainen lähestymistapa (Kehityspoliittinen ohjelma 2007) Hyvä hallinto ja demokratia (OECD, EU)

Kuntaliiton pohjoisen ja etelän kuntien yhteistyöohjelman erityisteemat Ohjelmakauden 2008-2010 erityisteemoja olivat ympäristö ja sukupuolten välinen tasa-arvo Ohjelmakauden 2011-2013 erityisteemoja ovat hyvä hallinto ja yhdenvertaisuus

Hyvä hallinto ja demokratia Hyvä hallinto on paljon laajempi asia kuin julkisen hallinnon toimivuus. Sillä tarkoitetaan kaikkia niitä yhteiskunnallisia prosesseja ja mekanismeja, joilla ihmisiä koskevia päätöksiä tehdään Tämä kattaa yhteiskunnan viralliset päätöksentekofoorumit, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan prosessit

Hyvä hallinto ja demokratia Hyvä hallinto ja demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet ovat yhteiskunnallisesti kestävän kehityksen kulmakiviä ja vahvasti sidoksissa toisiinsa. Hyvän hallinnon maissa kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin Hyvän hallinnon normatiivinen perusta löytyy kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista ja korruption kohdalla alueellisista korruption vastaisista sopimuksista sekä YK:n korruption vastaisesta yleissopimuksesta

Kansanvallan tukeminen Kansainvälisiin sopimuksiin kirjatut poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat kansanvallan normatiivinen perusta Suomi korostaa laajaa näkemystä kansanvallasta (demokratiasta) Kansanvalta ymmärretään kiinteässä yhteydessä ihmisoikeuksiin, oikeusvaltiokehitykseen, kansanvaltaiseen hallintoon ja korruption vastaiseen toimintaan

Kansanvallan tukeminen Kansanvaltaan kuuluu sekä poliittinen että taloudellinen valta Suomalaisessa kansanvaltanäkemyksessä korostetaan naisten ja kaikkein haavoittuvimpien ryhmien asemaa, oikeuksia ja tasavertaisia osallistumismahdollisuuksia sekä väestön taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien ja palvelujen merkitysestä kansanvallan toimivuuden mittarina

Yhdenvertaisuus eli tasa-arvo Suomen kehityspolitiikka on vuoden 2004 kehityspoliittisesta ohjelmasta alkaen ollut ihmisoikeusperusteista Ihmisoikeusperusteisuus tarkoittaa, että jokaisen yksilön oikeuksia kunnioitetaan ja pannaan toimeen kaikessa kehitysyhteistyössä. Tämä tarkoittaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ja suurimman syrjintävaaran kohteena olevia ihmisiä

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo Lasten, vammaisten, alkuperäiskansojen ja etnisten vähemmistöjen oikeuksien edistäminen ovat keskeisiä toimia yhdenvertaisuuden edistämisessä Ihmisoikeusperusteisuus lisää kehitysyhteistyön kestävyyttä tekemällä läpinäkyviksi valtioiden ja hallitusten kansainvälisiin sopimuksiin ja sitoumuksiin kirjatut ihmisoikeusvelvoitteet sekä yksilöiden oikeuden tietää ja nauttia omista oikeuksistaan

Yhdenvertaisuus eli tasa-arvo Helposti syrjäytyviin ryhmiin liittyviä sopimuksia: YK:n lapsen oikeuksien sopimus (1989) Tärkein tavoite perusoikeuksien: terveyden, peruskoulutuksen, tasaarvon ja turvan takaaminen kaikille lapsille YK:n vammaisten ihmisoikeuksia koskeva yleissopimus (2007) Velvoittaa jäsenvaltiot takaamaan vammaisille henkilöille ne oikeudet, jotka on ihmisoikeussopimuksissa vahvistettu kaikille ihmisille Keskeisin ajatus syrjinnän kieltäminen ja tasapuolisen kohtelun takaaminen kaikilla elämän alueilla

Naisten ja tyttöjen aseman edistäminen, tasaarvon parantaminen Köyhyys tarkoittaa taloudellisen köyhyyden lisäksi myös yhteiskunnallista eriarvoisuutta Köyhyyden vähentäminen on mahdollista vain kun epätasa-arvoisten rakenteiden purkamiseen kiinnitetään huomiota Kun sukupuolinäkökulma sisällytetään läpileikkaavana teemana kaikkiin hankkeisiin, se lisää tasa-arvon ohessa myös tuottavuutta ja ihmisten hyvinvointia