Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta (www.historianet.fi). Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus
SADUT JA MYYTIT Beowulf antoi aineksia Sormusten herraan Skandinaavinen supersankari HELLE BIRCH Tuhatvuotiaan Beowulf-runoelman sankari surmasi pelottavia hirviöitä ja puolusti jaloja mutta heikkoja kuninkaita ja innoitti J. R. R. Tolkienia kirjoittamaan fantasiatrilogiansa Taru sormusten herrasta. Vuonna 1936 J.R.R. Tolkien piti tunnetuksi tulleen luentonsa muinais englantilaisesta sankarilaulusta Beowulfista. Tolkien toimi tuolloin muinaisenglannin kielen ja kirjallisuuden professorina arvostetussa Oxfordin yliopistossa Englannissa mutta kirjoitti myös fiktiota. Vuonna 1937 julkaistiin Hobitti, ja pian professori oli uppoutunut Sormusten herran tarinaan. Skandinaavisen ja suomalaisen mytologian lisäksi Tolkie nin fantasiaromaanin tyylillisesti ja sisällöllisesti tärkeimpiin innoittajiin kuului Beowulf-runoelma. Beowulf on kertomus nuoresta skandinaavisoturista, jolla oli karhun voimat ja puhumisen lahja ja joka pelasti daanien kuninkaan Hrothgarin hoveineen Grendel-hirviön kynsistä. Jos sankarillinen ja kunniastaan tarkka Beowulf muistuttaa Tolkienin jaloja sankareita, Grendel puolestaan tuo väistämättä mieleen irvokkaat örkit, joita Tolkien kuvasi trilogiassaan. Örkkien tavoin Grendelkin eli pimeydessä, vihasi ihmisiä ja tunkeutui yhä uudelleen kuningas Beowulf surmasi Grendelhirviön (oik.) miekan sijasta paljain käsin, sillä se oli kunniakkaampaa. POLFOTO/ TOPFOTO
Hrothgarin kartanoon, Heorotiin, surmaten joukoittain kuninkaan sotureita. Hrothgar itse oli jo vanha, eikä kukaan hänen miehistään ollut tarpeeksi vahva tai rohkea asettumaan hirviötä vastaan. Vasta Beowulf uskalsi haastaa Grendelin taisteluun: [Beowulf] ampaisi jaloilleen; hän edellisen ehtoon kerskapuheet muisti eikä päästänyt irti; sormet rutisivat; peikko pyrki ulos; soturi ei väistynyt. Hirmu halusi kaikota kauaksi, jos vain pääsisi, luikkia BRITTEIN SAARET POHJOLA/400 500-LUKU 400-luvulta alkaen germaaniset RUOTSI heimot, kuten anglit, saksit TANSKA ja juutit, alkoivat pikku hiljaa muuttaa Brittein saarille. Mukanaan he veivät myös kotoiset myyttinsä ja saagansa.
SADUT JA MYYTIT kulta suitsista hevosta, kultakirjotun sotalipun, kypärän, rautapaidan ja kimmeltävän miekan, jotka olivat kuitenkin vain pieni osa palkkiota. Beowulf otti lahjat ilolla vastaan, olivathan ne osoitus hänen urheudestaan ja kuninkaalle tekemistään hyvistä palveluksista. ULLSTEIN BILD Beowulf kertoili urotöistään kuningas Hrothgarin salissa Heorotissa muinaisessa Tanskassa. Sali muistutti ehkä tätä norjalaisen Bøstadin linnan rekonstruoitua juhlasalia. takaisin soitten suojaan, mutta sormiensa voimaa nyt sorti väkevämpi. Karvas oli käynti Heorotin hovissa pahantekijälle! [...] Tuska repi kamalaa olentoa; hartiaan aukesi ikuinen vamma, ammottava haava: jänteet repesivät, nivelet murtuivat. Taistelun voitto suotiin Beowulfille; Grendel pakeni kuoleman kielissä rämeisille rinteille ilottomaan kotoonsa; liiankin hyvin hän nyt tiesi päiviensä luvun tulleen täyteen. Grendel pakeni onkaloonsa kuolemaan, mutta taistelu ei suinkaan ollut ohi. Seuraavana yönä linnan väkeä kiusaamaan ilmestyi Grendelin kostonhimoinen äiti. Hän tunkeutui kuninkaan saliin ja surmasi yhden tämän lähimmistä miehistä. Rohkeasti Beowulf seurasi Grendelin äitiä tämän asumukseen järven pohjaan, ja pitkän ja raivokkaan kampailun päätteeksi hänen onnistui katkaista hirviön äidin kaula kammiosta löytämällään miekalla: Hän näki aseröykkiössä muinaisen miekan, jotunien takoman voittoisan terän, kalpaniekkain kunnian. Jättien miekka oli niin painava, ettei kukaan muu kuin Beowulf olisi jaksanut edes nostaa sitä maasta. Kuningas Hrothgar riemuitsi päästessään eroon kahdesta kiusaajastaan ja palkitsi Beowulfin avokätisesti: sankari sai palkkiokseen kahdeksan korskeaa Beowulf oli väkivahva yli-ihminen Beowulf kirjoitettiin muistiin Englannissa vuoden 1000 tienoilla. Nykyään sitä pidetään Englannin kansalliseepoksena, vaikka runoelman tapahtumat sijoittuvatkin daanien eli Tanskan kuninkaan hoviin ja Etelä-Ruotsiin, säägööttien muinaisille asuinsijoille. Säägööttien alkuperästä ei olla täysin yksimielisiä, mutta heidän arvellaan yleisesti kuuluneen muinaiseen ruotsalaiseen gööttien heimoon. Beowulf ei ollut mikään tavallinen perus viikinki vaan super sankari, joka surmasi Grendelin paljain käsin ja kehuskeli mieluusti urotöillään. Ennen kamppailuaan Grendelin kanssa hän viihdytti kuningas Hrothgaria ja tämän vieraita kertomalla nuoruusvuosistaan, jolloin hän oli mm. haastanut ystävänsä Brecan uintikilpailuun myrskyävällä merellä. Ystävykset olivat uineet viisi päivää ja yötä yhtä soittoa miekat käsissään ja täydessä sotisovassa, kunnes merihirviöt hyökkäsivät Beowulfin kimppuun. Urho otti luonnolli- Runon tie pohjolasta Englantiin Pohjoismaiset valloittajat veivät todennäköisesti Beowulfin tarinan Englantiin, missä se on noussut värikkäiden vaiheiden jälkeen kansalliseepoksen asemaan. Beowulfin tapahtumat sijoittuvat 400- ja 500-lukujen Skandinaviaan, mutta itse teksti on kirjoitettu muinaisenglanniksi. Alkuun runoa esittivät todennäköisesti kiertävät runonlaulajat, kunnes se kirjattiin muistiin 1000-luvun taitteessa. Käsikirjoituksen vaiheista ei ole tietoa ennen 1600-luvun alkua, jolloin se päätyi Sir Robert Cottonin haltuun. Monet Beowulfin tarinoista ja hahmoista ovat peräisin skandinaavisista kertomuksista, joissa esim. daanien kuningas Hrothgaria kutsutaan Roariksi, Beowulfia Bjovulfiksi ja Hygelacia Hugleikiksi. Väkivahva Beowulf muistuttaa Bjarkea ( vahva kuin karhu ), joka on tanskalaisen Saxo Grammaticuksen Bjarkemålin päähenkilö. Beowulf-runoelma on kuitenkin vähintään 200 vuotta vanhempi kuin pohjoismaiset kertomukset. Tutkijat uskovat, että tarinat kulkeutuivat Englantiin germaanisten valloittajaheimojen anglien, saksien ja juuttien mukana 400- luvulta alkaen. Sir Robert Cotton liitti Beowulf-käsikirjoituksen kokoelmaansa. AKG & TRINITY COLLEGE 62 Historia 5 2007
sesti haasteen vastaan: Miekalla minun onnistui kukistaa yhdeksän näkkiä. Koskaan en ole kuullut tuimemmasta taistosta taivaankannen alla. Runon alussa Beowulf myös kertoo kuninkaalle, että tämän väki oli joutunut Grendelin hyökkäysten kohteeksi juuri heikkoutensa tähden. Siksi kuninkaan piti nyt iloita sankarillisten gööttien tarjoamasta avusta. Kunnia ennen kaikkea 3 182 säkeen mittaisen Beowulfin tapahtumat tuovat mieleen Taru sormusten herrasta -trilogian maailman. Sankari on jalo ja rohkea, kun taas pimeyden voimia edustavat kammottavat hirviöt, jotka kylvävät ympärilleen kuolemaa. Kertomusta sankarin taistelusta pimeyden voimia vastaan kehystävät muut tarinat, joiden aiheena ovat niin ikään sodankäynti ja taktiset naimakaupat, sankarit ja konnat sekä hyvät ja pahat kuninkaat. Monet henkilöhahmot ja tapahtumat ovat tuttuja skandinaavisista taruista, joita ovat kirjoittaneet muistiin mm. islantilainen Snorri Sturluson ja tanskalainen Saxo Grammaticus. Jotkin Beowulfin sivujuonet perustuvat Skandinavian nuoremman rautakauden ja viikinkiajan todellisiin historiallisiin tapahtumiin, vaikka Beowulf onkin kirjoitettu muistiin vähintään 200 vuotta en- SANOJEN SOTA Viikinkiajan vaeltavat runon laulajat kilpailivat yleisön suosiosta. Aseinaan he käyttivät mm. alkusointua, kuten karjunkuvat koristivat kypärten poskia, kuva ilmauksia eli kenningejä, kuten taisto kimmel, kirjolape (miekka), ja uudissanoja, kuten rengas daanit (tanskalaiset). Beowulf: Sankarin nimi tarkoittaa mahdollisesti karhua (beo-wulf = mehiläis-susi) ja viittaa tämän yliluonnollisiin voimiin. Sinitie, joutsenen tie: Meri Sotijalo, kypärä: Soturi Käyräranka haaksi: Laiva Miekkamyrsky: Taistelu Rengasherra: Kuningas Myyttinen sankari nyt filmillä Beowulfin tarinasta on tehty monia eri versioita sekä aikuisille että lapsille. Alun perin muinaisenglanniksi kirjoitetun runoelman ensimmäinen nykyenglanniksi käännetty versio ilmestyi vuonna 1824, ja viimeksi irlantilainen Seamus Heaney on julkaissut Beowulfista oman runomuotoisen englanninkielisen tulkintansa vuonna 2002. Aivan ensimmäisen Beowulf-käännöksen laati tanskalainen N.F.S. Grundtvig vuonna 1820, ja suomeksi runoelma julkaistiin vuonna 1999. Nyt runosta on tehty suurelta osin tietokone animoitu elokuva, jonka pääosissa ovat mm. Ray Winstone, Anthony Hopkins ja Angelina Jolie. Suomen ensi-iltansa elokuva sai marraskuussa. nen kuin Snorri Sturluson ja Saxo Grammaticus kirjoittivat omat kronikkansa islanniksi ja latinaksi. Snorrin ja Saxon tavoin Beowulfin tuntemattomaksi jäänyt kirjoittajakin kuvaa aikaa, jolloin uskollisuus, kunnia ja urhoollisuus olivat arvoista tärkeimpiä. Jokainen itseään kunnioittava tuon ajan ihminen vaali oman kunniansa lisäksi sukunsa kunniaa; kunnianloukkaukset oli kostettava, vaikka surma tai sairaus olisikin ollut epäonnen seurausta. Kunnia ohitti tärkeysjärjestyksessä monet muut elämän perusarvot, kuten onnellisuuden ja turvallisuuden kaipuun. Kuninkaan velvollisuus oli hankkia itselleen kunniaa valloittamalla uusia alueita ja rikkauksia sotimalla ja ryöstelemällä. Siten hän saattoi houkutella hoviinsa parhaat soturit. Samalla kuningas sitoutui pitämään sotureistaan huolta ja palkitsemaan sotakuntoisuuden ja uskollisuuden avokätisesti. Vasta vannottuaan kuninkaalle uskollisuudenvalan soturi saattoi saavuttaa kunniaa ja mainetta puolustamalla tätä taistelussa. Beowulf halusi kohdata Grendelin aseetta juuri siksi, että siten taistelusta tulisi kunniakkaampi. Yksi tai useampi kirjoittaja merkitsi Beowulfin muistiin noin vuonna 1000. Tuoreen Beowulf-elokuvan pääosassa sankaritekoja urakoi Ray Winstone. Beowulfin viimeinen taistelu Sankaritekojensa jälkeen Beowulf palasi kotiin gööttien maille Ruotsiin. Enonsa, kuningas Hygelacin kuoleman jälkeen hänestä tuli kuningas ja hän hallitsi kunniakkaasti ja oikeudenmukaisesti 50 vuoden ajan, kunnes raivoisa lohikäärme ilmestyi kansaa kiusaamaan. Peto oli uinunut vuosia mittaamattoman kulta-aarteen vartijana, ja se heräsi vasta, kun karannut orja livahti sen luolaan ja varasti arvokkaan kultamaljan. Vihastunut lohikäärme kylvi tuhoa pitkin valtakuntaa. Vanhan Beowulfin piti jälleen lähteä taistoon apunaan vain nuori ja urhea Wiglaf. Kaksikko surmasi lohikäärmeen, joka ehti kuitenkin haavoittaa Beowulfia kuolettavasti. Sankarikuninkaan ruumis vietiin kotiin ja nostettiin mahtavan rovion päälle. Liekkien rätinä sekoittui gööttien parkuun: he pelkäsivät tulevaa kohtaloaan kuninkaansa kuoltua. Gööttien kulta-aika päättyi Beowulfin kuolemaan. Lohikäärmeen aarre haudattiin hänen tuhkiensa kanssa, sillä kukaan ei halunnut kultaa, joka oli syypää kuninkaan kuolemaan. Beowulf kuoli ase kädessään, kuten urhealle soturille ja kuninkaalle sopi. Hänen maineensa elää yhä tuhatvuotisessa sankarilaulussa, joka innoitti mm. Tolkienia kirjoittamaan oman saagansa hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Artikkelin lainaukset ovat Osmo Pekosen ja Clive Tolleyn Beowulf-suomennoksesta (WSOY, 1999). LUE LISÄÄ: Osmo Pekonen & Clive Tolley (suom.): Beowulf, WSOY 1999 Kevin S. Kiernan: Beowulf and the Beowulf Manuscript, 1997 T. A. Shippey: The Road to Middle Earth, Grafton 1982. http://rpo.library.utoronto.ca/poem/19.html YESNET PARAMOUNT Historia 5 2007 63