Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta (www.historianet.fi). Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus
RANSKAN VALLANKUMOUS 40 000 ihmistä kuoli Ranskan vallankumouksessa, jota johti lopulta yksi ainoa mies: Maximilien Robespierre. Terrorin isä Viimeisessä tiedotteessaan Robespierre kehotti pariisilaisia tukemaan kansalliskonventtia. 44 Historia 7 2008
Maximilien Robespierre nousi Ranskan vallankumouksen sankariksi ja johtohahmoksi. Hänen toteuttamansa uudistukset synnyttivät kuitenkin hirmuhallinnon, jonka viisivuotisena valtakautena mestattiin tuhansia ihmisiä. 6. toukokuuta Robespierren syntymästä tulee kuluneeksi 250 vuotta. STINE OVERBYE Lääkäri kumartui katsomaan haavoittunutta miestä, joka makasi pöydällä yhteishyvän valiokunnan tiloissa. Miehen kasvoja peittävä side oli läpimärkä verestä, ja lääkäri nosti kovakouraisesti sen reunaa voidakseen tarkastella haavaa. Vaikka tuskat olivat sietämättömät, mies ei päästänyt ääntäkään vaan tuijotti järkähtämättä huoneen kattoon lääkärin tutkiessa hänen murskaantunutta leukaansa. Tohtori poisti tottuneesti haavasta irronneet hampaat, luunsirpaleet ja ihonriekaleet, sitoi haavan puhtaalla liinalla ja poistui. Kello oli noin kuusi heinäkuun 28. päivän aamuna vuonna 1794, ja kirkas auringonvalo tulvi jo ikkunoiden läpi huoneeseen. Lääkärin poistuttua pöydällä makaava mies nousi istumaan. Hänen sukkansa olivat valahtaneet nilkkoihin, ja hän kääri ne ylös ennen kuin ponnisti voimansa ja lähti horjumaan lattian poikki muutaman metrin päässä olevaan nojatuoliin ja lysähti siihen istumaan. Tuolista hän tuijotti tyhjyyteen, ja veri tihkui siteen läpi hänen taivaansiniselle takilleen. Kello 9:n aikaan neljä miestä tuli noutamaan häntä. Edelleen tuolissa istuen hänet kannettiin ulos huoneesta ja vallankumoustuomioistuimen eteen, missä häntä odotti ennalta-arvattava tuomio. RANSKA/1789 Ranskan valtio horjui huonon sadon seurauksena vararikon PARIISI partaalla. RANSKA Epäpätevä kuningas Ludvig XVI etsi tukea verouudistuksilleen ja kutsui koolle säätyvaltiopäivät. Samalla hän tuli allekirjoittaneeksi oman kuolemantuomionsa. Kansalliskaartin sotilaat vartioivat haavoittunutta Robespierrea, joka oli karannut jo kerran. BRIDGEMAN & ROGER VIOLLET
RANSKAN VALLANKUMOUS 36-vuotias Maximilien Robespierre tiesi, että hän päättäisi päivänsä giljotiinissa. Niin hän jakoi kohtalonsa tuhansien maanmiestensä kanssa, jotka hän itse oli hirmuhallintonsa aikana toimittanut mestauslavalle. Robespierre varttui häpeässä Maximilien Robespierre oli jo nuorena halunnut palauttaa sukunsa kunnian. Hänen isänsä ei ollut koskaan ollut kiinnostunut perheestään vaan oli lähtenyt kuljeksimaan kuukausiksi, kunnes oli yhtäkkiä ilmaantunut vanhempiensa tai muiden sukulaisten luo Arrasiin lainaamaan rahaa. Isästä oli ollut määrä tulla lakimies kuten omasta isästään, mutta hän oli ollut liian ailahtelevainen luodakseen uraa asianajajana. Hän oli tehnyt nuoren Jacqueline Marguerite Carraut n raskaaksi olematta vaikkei ollut aviossa tämän kanssa, mikä olisi aiheuttanut suuren skandaalin, ellei hän olisi kiireen vilkkaa avioitunut neidon kanssa. Neljä kuukautta pikaisten häiden jälkeen syntyi Maximilien. Poika oli kuuden vanha, kun äiti kuoli vain 29-vuotiaana. Maximilienilla oli tuolloin jo kaksi sisarta, Charlotte ja Henriette, sekä veli Augustin, joka ei ollut ehtinyt täyttää kahtakaan. Maximilienista tuli perheen pää, sillä tavoilleen uskollisena lasten isä loisti poissaolollaan vaimonsa kuoltuakin. Hieman äitinsä kuoleman jälkeen Maximilien ja Augustin lähetettiin asumaan isovanhempiensa luokse, ja täti otti hoiviinsa tyttäret. Ero sisarista vaikutti syvästi Maximilieniin, joka tajusi olevansa sisaruksineen ei-toivottu taakka muulle suvulle, jolla oli jo valmiiksi vaikeuksia tulla toimeen. Maximilien muuttui nopeasti iloisesta ja huolettomasta pojankoltiaisesta pikkuvanhaksi pohdiskelijaksi, joka vältteli muita lapsia ja pysytteli mieluummin sisällä sekä ainoiden ystäviensä varpusten ja kyyhkyjensä seurassa. Ludvig XVI mestattiin giljotiinissa 21. tammikuuta 1793. Hänet oli tuomittu kuolemaan edellisenä päivänä. ABLESTOCK & BRIDGEMAN Kuningas menetti valtansa, perheensä ja päänsä Kun pariisilaiset nousivat kapinaan 14. heinäkuuta 1789, Ludvig XVI oli metsästämässä. Vallankumous kaatoi monarkian pikavauhtia. Ranskan kuningas Ludvig XVI (1754 1793) oli hyväntahtoinen mies, jolta kuitenkin puuttui isänsä ja isoisänsä kyky hallita mahtavaa valtiotaan varsinkaan kriisitilanteissa. Hänen puolisonsa Marie-Antoinette (1755 1793) oli äärimmäisen epäsuosittu, ja huhut kertoivat hänen ylilyönneistään ja välinpitämättömästä suhtautumisestaan kansan kärsimyksiin. Vuoden 1789 huonosta sadosta hänen väitetään tokaisseen: Jos kansalla ei ole leipää, syökööt leivoksia. Anekdootti on todennäköisesti pelkkää panettelua. Sitä vastoin tiedetään varmasti, että kun kansanjoukko käynnisti vallankumouksen 14. heinäkuuta 1789 tunkeutumalla Pariisin vihattuun Bastilji-vankilaan, kuningas oli metsästämässä Versaillesissa 25 kilometrin päässä Pariisista. Hän ei ollut koskaan edes yrittänyt hillitä mellakoita, kun hänet tuotiin lokakuussa naisten ja sotilaiden mielenosoituskulkueen saattelemana Pariisiin kotiarestiin. Kesäkuussa 1791 Ludvig perheineen yritti paeta, mutta kuningas tunnistettiin ja perhe teljettiin tyrmään. Puolitoista vuotta myöhemmin kansalliskokous tuomitsi kuninkaan kuolemaan maanpetoksesta. Syksyllä 1793 myös kuningatar tuomittiin kuolemaan maanpetoksesta ja lisäksi sukurutsasta 8-vuotiaan kruununprinssin kanssa. Hänet mestattiin 16. lokakuuta. Kruununperillinen kuoli vuonna 1795 vankilassa rotanpuremiin, tuberkuloosiin ja aliravitsemukseen. Tytär Marie Thérèse Charlotte avioitui englantilaisen aatelismiehen kanssa ja eli vuoteen 1851 esittämättä vaateita Ranskan kruunun suhteen. 46 Historia 7 2008
Koko Arrasissa vietetyn nuoruutensa Maximilien Robespierre joutui elämään hulttioisänsä aiheuttaman häpeän varjossa. Kun isä viimein vuonna 1772 katosi jäljettömiin, 14-vuotias Robespierre oli lähes huojentunut, aivan kuin häpeän ja syyllisyyden taakka olisi pudonnut hänen harteiltaan. Sukulaiset eivät olleet puhuneet lasten isästä, mutta tämän suvulleen tuottama häpeä oli aina läsnä ja se oli siirtynyt perintönä vanhimmalle pojalle Maximilienille. Tuomittu pantiin makaamaan, ja pyöveli vapautti giljotiinin terän. Giljotiini oli kirurgin neronleimaus Vuonna 1789 ranskalainen lääkäri Joseph Ignace Guillotin esitti ajatuksen, että kuolemantuomio piti toteuttaa tuskattomasti ja yhdemukaisesti kaikille. Aiemmin mestaus oli ollut aatelisten oikeus, ja rahvas joutui tyytymään hirttämiseen. Kun kirurgi Antoine Louis ja saksalainen harpuntekijä Tobias Schmitt kehittivät humaanin teloituslaitteen, Guillotinin ajatus oli helppo toteuttaa käytännössä. Alkuun laitetta testattiin ruumiilla, mutta 25. huhtikuuta 1792 sillä teloitettiin ensimmäinen rikollinen, Nicholas Pelletier. Tuomittu pantiin makaamaan mahalleen laudalle, ja hänen päänsä pantiin sille tehtyyn koloon, jonka alla oli kori. Kun pyöveli veti narusta, painava terä putosi ja katkaisi tuomitun kaulan. Aluksi laitetta kutsuttiin keksijänsä Antoine Louisin mukaan louisoniksi tai louisetteksi. Ajan myötä se sai muitakin nimiä, kuten giljotiini ideoijansa Guillotinin mukaan sekä kansakunnan partaveitsi ja leski. Pariisissa teloitettiin vallankumousvuosina tuhansia ja heidän päänsä pantiin näytille. BRIDGEMAN BRIDGEMAN Kuolemanrangaistuksen vastustaja Nuori Maximilien oli oppinut lukemaan ja kirjoittamaan jo ennen kuin aloitti koulun kahdeksanvuotiaana. Hän oli hyvin kunnianhimoinen oppilas, ikään kuin olisi halunnut hyvittää sukunsa kokemaa häpeää. Koulunsa mallioppilaana hän pääsi stipendin turvin opiskelemaan yhteen Pariisin eliittikouluista, Collége Louis-le-Grandiin, missä hänet opittiin tuntemaan älykkäänä mutta varautuneena ja kunnianhimoisena erakkona. Opiskellessaan Pariisissa nuori Robespierre tutustui ensi kerran ranskalais-sveitsiläisen filosofi-kirjailija Jean- Jacques Rousseaun teoksiin. Rousseau oli vuonna 1762 ilmestyneessä Yhteiskuntasopimuksesta-teoksessaan käsitellyt jo vallankumouksen perusajatuksia. Teoksen avauslause Ihmiset syntyvät vapaina mutta ovat kahleissa kaikkialla syöpyi Robespierren mieleen. Rousseausta Robespierre uskoi löytäneensä ideologisen esikuvan, ja hän mieltyi erityisesti Rousseaun ajatuksiin kansan itsemääräämisoikeudesta. Rousseaun mukaan hallinto oli oikeutettu vain silloin, kun kansalaiset voivat itse päättää lait, joiden alaisina elävät. Rousseau väitti, että ihmiset voivat olla todella vapaita kansalaisia vain yhteiskunnassa, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia lain edessä ja jossa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet tulla nimitetyksi julkisiin virkoihin. Rousseaun yhteiskuntakäsitys oli kaukana tiukasti yhteiskuntaluokkiin jaetusta Ranskasta, jossa Robespierre oli varttunut. Siellä kuningas oli yksinvaltias, epätasa-arvo pikemminkin sääntö kuin poikkeus, köyhiä sorrettiin, ja kansan enemmistöltä puuttuivat niin vapaus kuin oikeudetkin. Robespierre palasi synnyinkaupunkiinsa Arrasiin 23-vuotiaana vastavalmistuneena lakimiehenä. Uuden uransa alusta lähtien hän oli yhden asian mies: hän halusi puolustaa heikkoja ja köyhiä puolusti oikeudessa usein niitä, joilla ei ollut varaa maksaa hänelle palkkiota. Sisarensa Charlotten sanoin hän oli sorrettujen tuki ja syyttömien puolesta kostaja. Robespierre vastusti myös kiivaasti kuolemanrangaistusta, joka oli hänen mielestään vastenmielinen: Meillä ei ole oikeutta riistää ihmiseltä henkeä vaikka hän olisikin roisto ja murhaaja, hän julisti. Syyttömien puolesta kostaja Robespierre ei ollut tuolloin vielä kiinnostunut valtiopolitiikkaan ryhtymisestä. Hän osallistui aktiivisesti paikalliseen yhdistystoimintaan mutta puhui mielipiteistään avoimesti vain ajaessaan itselleen poliittisesti tärkeitä asioita. Helmikuussa 1789 Robespierre sai asiakkaakseen herra Dupondin. Tämä oli sotilas, joka oli palannut Ranskaan vaatimaan lainmukaista perintöään vietettyään 20 vuotta ulkomailla. Dupondin suku ei kuitenkaan ollut halukas jakamaan perintöä ulkomailta palanneen sukulaisensa kanssa. Lahjusten avulla he saivat hankituksi lettre de cachet n, kuninkaallisella sinetillä varustetun asiakirjan, joka kiersi virallisen oikeusjärjestelmän ja jonka nojalla harmia aiheuttava Dupond voitiin pidättää epämääräiseksi ajaksi. Kaikki yhteiskuntaluokat vihasivat syvästi näitä kuninkaallisella sinetillä vahvistettuja asiakirjoja. Dupond virui vankeudessa useita vuosia, kunnes onnistui lahjomaan itsensä vapauteen. Vapauduttuaan hän palkkasi välittömästi Robespierren edustamaan itseään perintöriidassa. Robespierre käytti tilannetta hyväkseen ja hyökkäsi kuninkaallista asiakirjaa ja sen tuottanutta korruptoitunutta järjestelmää vastaan. Vuonna 1789 tuntemattomasta maalais lakimiehestä tuli kertaheitolla valtakunnantason poliitikko. Ranskan valtio oli vararikon partaalla, ja Ludvig XVI kutsui toukokuussa 1789 säätyvaltiopäivät koolle Versaillesiin etsimään ratkaisua valtiontaloudelliseen kriisiin. Valtiopäivät, joita ei ollut kutsuttu koolle sitten vuoden 1614, koostui kolmen säädyn papiston, aateliston ja kolmannen säädyn eli kaupunkilaisten ja varakkaiden talonpoikien edustajista. Pahansuovat kutojanaiset, tricoteuses, seurasivat teloituksia ja kommentoivat niitä. Historia 7 2008 47
RANSKAN VALLANKUMOUS Kolmas sääty edusti 27,5 miljoonaa Ranskan noin 28 miljoonasta kansalaisesta, ja pian sen onnistui painostaa kuningas kaksinkertaistamaan edustajiensa määrä. Muutoksen jälkeen kolmannella säädyllä oli säätyvaltiopäivillä yhtä paljon edustajia kuin kahdella muulla säädyllä yhteenlaskettuna. Aika oli kypsä Robespierren poliittiselle läpimurrolle. Arvostettu Robespierre valittiin valtiopäiville yhtenä kolmannen säädyn kahdeksasta arrasilaisedustajasta, ja yhtäkkiä hän huomasi päässeensä suoraan vallan ja politiikan kovaan ytimeen. Robespierre oli hyvin hermostunut, kun hän ensi kerran nousi Versaillesissa puhujapönttöön. Siitä huolimatta sekä lehdistö että muut edustajat panivat merkille kalpean ja laihan arrasilaisen, joka BRIDGEMAN & MARY EVANS & STOCKPHOTO puolusti kiihkeästi valtakunnan köyhiä. Säätyvaltiopäivien merkkihenkilöihin kuuluva Honoré Mirabeau totesikin Robespierrestä: Hän pääsee vielä pitkälle, koska hän uskoo siihen mitä sanoo. Robespierre oli matkalla politiikan huipulle. Kun kolmas sääty julistautui Pariisin giljotiinin alla oli aina verilammikko, joka houkutteli paikalle kulkukoiria. Robespierre vaikuttui syvästi filosofi Rousseaun ajatuksista, joiden mukaan ihminen syntyy tekemään hyvää mutta ajautuu pahaan ulkopuolisten vaikutteiden myötä. 17. kesäkuuta 1789 kansalliskokoukseksi, vallankumouksen siemen oli kylvetty. Vallankumous käynnistyi varsinaisesti noin kuukautta myöhemmin, kun väkijoukko 14. heinäkuuta 1789 tunkeutui Pariisin vihattuun Bastilji-vankilaan. Seuraavien viiden vuoden aikana Ranskan suuri vallankumous mullisti perin pohjin koko yhteiskunnan. Robespierren ensivaiheet poliitikkona olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin vakuuttavia. Hänet buuattiin useita kertoja pois puhujapöntöstä, koska kuulijat pitivät häntä liian lempeänä ja idealistisena ja kutsuivat häntä virrenveisaajaksi. Vastustus kuitenkin vain vahvisti Robespierreä, joka hankki pian mainetta moraaliltaan vankkumattomana miehenä ja sai lisänimen Lahjomaton. Vallankumouksen alkuvuosina Robespierre oli vain yksi monista eturivin poliitikoista, jotka uurastivat kellon ympäri yhdistääkseen yhteiskunnan eri kerrokset Yhdysvaltain mallin mukaiseksi ihannevaltioksi. Ajan myötä Robespierren vaikutusvalta kuitenkin kasvoi, ja hänestä tuli Vuoripuolueen, vallankumouksen tärkeimmän ryhmittymän, johtaja ja vallankumousliikkeen kiivaimpiin kuuluvan puolueen äänitorvi. Kuningas joutui giljotiiniin Elokuussa 1792 kuningas Ludvig XVI pantiin viralta. Uusi lakia säätävä elin, kansalliskonventti, julisti Ranskan tasavallaksi 22. syyskuuta. Kuninkaan kohtalo jakoi mielipiteet, ja Robespierre kunnostautui teloituksen innokkaana puolestapuhujana: Ludvigin on kuoltava, jotta kansakunta voi elää, hän jyrisi ja korosti samaan hengenvetoon vastustavansa tavallisten kansalaisten kuolemanrangaistusta. Maltillinen vallankumouspuolue, girondistit, vaati tuomion toimeenpanon lykkäämistä, mutta tammikuussa 1793 enemmistö päätti Robespierren huojennukseksi teloittaa kuninkaan. Niin entinen hallitsija kuoli giljotiinissa 21. tammikuuta 1793 Pariisin Vallankumousaukiolla, joka tunnetaan nykyään Concorden aukiona. Teloituksen jälkeen villiintyneet katsojat tungeksivat kastamaan vaatteensa mestauslavalta valuvaan vereen muistoksi historiallisesta tapahtumasta. Erimielisyys kuninkaan kohtalosta oli jakanut kansalliskonventin jyrkästi kahtia. Häikäilemättömän valtataistelun päätteeksi Robespierre pääsi eroon vastustajistaan kesällä 1793: hän antoi 2. kesäkuuta pidättää ja myöhemmin teloittaa 21 girondistijohtajaa. Nämä eivät olleet vain yrittäneet estää kuninkaan teloitusta, vaan he olivat myös vastustaneet erityisen vallankumoustuomioistuimen perustamista valtion vihollisten tuomitsemista varten. Vallankumoustuomioistuin perustettiin maaliskuussa 1793, ja Robespierren valta kasvoi entisestään. Kun hänet valittiin jäseneksi yhteishyvän valiokuntaan eli käytännössä Ranskan hallitukseen, alkoi hänen nousunsa Ranskan johtajaksi. Vallankumous tarvitsi terroria Robespierre uskoi vallankumouksen tarkoituksen vapauden, veljeyden ja tasaarvon pyhittävän kumouksen keinot, 48 Historia 7 2008
Vallankumous murskasi johtajansa Kuninkaan mestauksen jälkeen valtaan nousi joukko nuoria vallankumouksellisia tunnuslauseenaan vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Kun sisäpiiri radikalisoitui poliittisesti yhä enemmän, kansa alkoi etsiä syyllisiä, ja lopulta vallankumouksen johtohahmojen päät putoilivat giljotiinissa yksi toisensa jälkeen. BRIDGEMAN & ROGER VIOLLET Kilpailija GEORGES DANTON 1759 1794 Hilpeä lakimies oli Ranskan mahtavin mies mutta hävisi valtataistelun Robes pierrelle. Näytösoikeudenkäynnin päätteeksi hänet mestattiin vain kolme kuukautta ennen Robespierreä. JEAN-PAUL MARAT 1743 1793 Marat lietsoi L'Ami du Peuple -lehdessään vallankumousintoa ja hallitsi Ranskaa yhdessä Dantonin ja Robespierren kanssa. Hän joutui kylvyssä poliittisen vastustajansa murhaamaksi. Lehtimies Runoilija LOUIS DE SAINT-JUST 1767 1794 De Saint-Just debytoi 1789 vallankumousrunoillaan. Hänestä tuli Robes pierren lähin liittolainen ja ystävä. Hänet mestattiin yhdessä Robespierren kanssa. AUGUSTIN ROBESPIERRE 1763 1794 Nuoresta lakimiehestä tuli veljensä uskollinen taistelutoveri. Kun Maximilien pidätettiin, Augustin yritti paeta mutta mursi molemmat jalkansa. Hänkin kuoli giljotiinissa. Kumouksen tunnukset Veli 2 4 1 Ranskan tasavalta oli vapauden, vel jeyden ja tasa-arvon tai kuoleman ykseys. 2 Uuden lipun kolme väriä symboloivat vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa. 3 3 Kuolema tyranneille oli yksi vallankumouksen tunnuslauseista. 4 Fryygialaismyssy oli työläisten päähine ja yksi vallankumouksen symboleista. ja käynnisti 5. syyskuuta 1793 hirmuhallinnon, jonka oli määrä tuhota vastavallankumoukselliset voimat. Erehdys ilman hyvää aikomusta on tuhoisa, hyvä aikomus ilman terroria on voimaton, Robespierre julisti ja jakoi kansan kahteen leiriin: vallankumouksen puolustajiin ja sen vastustajiin. Seuraavien kuukausien kuluessa Ranskan vankilat täyttyivät sadoista tuhansista vastavallankumouksellisiksi epäillyistä, ja kaikkinainen vallanku mouksen 1 Ranskan tasavalta suunniteltiin tarkoin. Kuninkaalliset tunnukset korvattiin uudella lipulla, symboleilla ja tunnuslauseella. vastustus tukahdutettiin raa asti. Kuolemaantuomittuja kuljetettiin tuon tuostakin kärryillä mestauslavalle, ja Pariisin giljotiinin alla oli aina suuri verilammikko, joka houkutteli paikalle kulkukoiria ja uhkasi saastuttaa lähitienoon kaivot. Yhä useammat kansalliskonventin jäsenet seurasivat kauhulla tilannetta, jonka syntymiseen he olivat myötävaikuttaneet. Keväällä 1794 Robespierre sai osakseen kritiikkiä kahdelta taholta: Georges- Jacques Danton, Robespierren hyvä ystävä kiihkomielisestä Jakobiiniklubista, puhui kiivaasti hirmuhallinnon ja jatkuvien teloi- Historia 7 2008 49
RANSKAN VALLANKUMOUS Ranska uusiksi viidessä vuodessa Vallankumouksen kuluessa Ranskassa toteutettiin monia uudistuksia kansalaisoikeuksista mittayksiköihin. Kymmenen päivän työviikko ja kymmenen tunnin työpäivä eivät kuitenkaan saavuttaneet suosiota. SÄILYI IHMISOIKEUDET Kansalliskokous hyväksyi vuonna 1789 poliittiset oikeudet, joita pidetään nykyäänkin perusoikeuksina. KUMOTTIIN SYYSKUU / VENDEMIAIRE MAALISKUU /GERMINAL JOULUKUU /NIVOSE KESÄKUU /MESSIDOR RANSKA PILKOTTIIN OSIIN 1790 vanhat provinssit korvattiin 83 hallintoalueella, joilla oli tietty itsemääräämisoikeus. METRIJÄRJESTELMÄ Metrijärjestelmä oli kehitetty jo aikaisemmin, mutta Ranska otti sen ensimmäisenä käyttöön vuonna 1791. TASAVALTALAINEN KALENTERI Uusi kalenteri otettiin käyttöön 1793. Siinä uusi vuosi alkoi heti syyspäivän tasauksen jälkeen eli 23. syyskuuta. Kuukausissa oli yhä 30 tai 31 päivää, mutta ne saivat uudet nimet: SYKSY: Vendémiaire, Brumaire, Frimaire. TALVI: Nivôse, Pluviôse, Ventôse. KEVÄT: Germinal, Floréal, Prairial. KESÄ: Messidor, Thermidor, Fructidor. tusten lopettamisen puolesta. Toinen poliittinen ryhmittymä puolestaan syytti johtajansa Jacques René Hébert n suulla Robespierreä liiallisesta maltillisuudesta. Robespierre raivostui kritiikistä ja päätti harventaa vastustajiensa rivistöjä. 24. maaliskuuta 1794 hän teloitutti Hébert n ja hänen kannattajansa, ja 5. huhtikuuta giljotiiniin joutui Danton tukijoineen. 30 teloitusta joka päivä Robespierre näki kaikkialla vihollisia, joiden hän uskoi hautovan hyökkäystä vallankumouksen ihanteita vastaan. Puhdistusurakan helpottamiseksi hallitus hyväksyi kesäkuussa 1794 uuden lain, jonka nojalla syytetyiltä vietiin oikeus puolustukseen. Nyt valtion viholliset voitiin sulkea vankilaan tai teloittaa ilman oikeudenkäyntiä. Aiemmin saattoi kulua viikkoja ilman teloituksia, mutta nyt kärryt kuljettivat päivittäin giljotiiniin useita lasteja kuolemaantuomittuja. Pelkästään Pariisissa teloitettiin noin 30 ihmistä päivässä. Kukaan ei ollut turvassa partaveitseltä, kuten giljotiinia myös kutsuttiin, ja jokainen teko tai lausahdus saatettiin tulkita vastavallankumoukselliseksi. Kuolemanrangaistus kohdistui tasapuolisesti kaikkiin rikkaisiin ja köyhiin, nuoriin ja vanhoihin. Muuan hapanta viiniä valmistanut viinitilallinen teloitettiin esimerkiksi muille, koska hänen viininsä uhkasi kansanterveyttä. Eräs nuori mies teloitettiin, koska hän oli rohjennut kaataa vallankumouksen kunniaksi istutetun puun, ja muuan kaupunkilainen menetti päänsä, koska omisti rukouskirjan, jonka kantta komisti kruunun kuva. Egoismi riitti viemään henkilön giljotiiniin samoin kuin sukulaisuussuhde vastavallankumoukselliseen. Pikkulapsia teloitettiin yhdessä vanhempiensa kanssa, ja palvelijoita vietiin giljotiiniin sillä varjolla, että heidän isäntä väkensä kuului kansan vihollisiin. Kun Robespierren hirmuhallinto viimein päättyi, vähintään 40 000 ihmistä oli joko murhattu tai kuollut giljotiinissa. ANTIQUE-HOROLOGY.ORG KYMMENELLÄ JAOLLINEN AIKA Päivässä oli 10 tuntia ja viikossa 10 päivää. 1805 järjestelmästä luovuttiin mm. siksi, että siinä työläisille jäi vähemmän vapaapäiviä. Lopullinen kapina Niin yhteishyvän valiokunnan kuin kansalliskonventinkin jäsenet olivat lakanneet luottamasta Robespierreen, josta liika valta oli tehnyt tyrannin. 26. heinäkuuta 1794 Robespierre piti kansalliskonventissa kahden tunnin mittaisen palopuheen, jossa hän hyökkäsi moraa- 50 Historia 7 2008
lista turmeltuneisuutta vastaan ja uhkasi konventin jäseniä puhdistuksilla. Puhe oli Robespierrelle lopun alkua. Hän ei maininnut nimiä, mutta kaikki tunsivat itsensä uhatuiksi, ja Robespierren poliittiset vastustajat lyöttäytyivät yhteen. Seuraavana päivänä Robespierreä ei päästetty konventin puhujapönttöön ja hänet pidätettiin yhdessä uskollisten kannattajiensa kanssa. Myöhemmin samana päivänä hänen tukijansa vapauttivat hänet ja veivät turvaan raatihuoneelle. Heinäkuun 28. päivän vastaisena yönä kansalliskonventin joukot kuitenkin tunkeutuivat Robespierren turvapaikkaan. Tyranni joutui giljotiiniin Rohkeutta, vapaus voittaa, luki julistuksessa, jota Robespierre oli allekirjoittamassa juuri kun hänet pidätettiin. Hän sai kahakassa luodinosuman leukaansa joko itsemurhayrityksen seurauksena tai santarmin ampumana. Raivostunut kansa huusi iskuluseita kuolemaantuomitulle Robes pierrelle. Seuraavana aamuna haavoittunut Robespierre vietiin vallankumoustuomiois tuimen eteen. Tuomari totesi hänen henkilöllisyytensä ja lähetti hänet saman tien kärryihin, jotka odottivat jo rakennuksen ulkopuolella. Sinne oli kerääntynyt myös tuhatpäinen joukko kaupunkilaisia, jotka halusivat nähdä vilauksen kukistetusta tyrannista. Näky ei ollut kummoinen. Robespierren kasvot oli kääritty veriseen liinaan, hänen silmänsä olivat suurimman osan aikaa kiinni eikä hän osoittanut katumuksen merkkejä noustessaan kärryihin. Robespierre katseli surumielisesti naisia, jotka sylkivät hänen päälleen ja huusivat: Mene, sinä pahansuopa rotta, mene hautaasi ja tiedä, että Ranskan vaimot ja lesket kiroavat sinua! Robespierren lisäksi kärryssä olivat myös hänen ystävänsä ja toverinsa Saint- Just ja veljensä Augustin, joka oli seissyt isonveljensä rinnalla viimeiseen asti. Kun sotilaat olivat yöllä tunkeutuneet raatihuoneelle, Augustin oli yrittänyt paeta hyppäämällä ikkunasta ulos ja oli murtanut yrityksessä molemmat jalkansa. Sitten hänetkin oli vangittu. Kuudelta illalla kärry kolisteli Vallankumouksen aukiolle, missä rutinoitunut pyöveli jo odotti. Kun Augustin oli erotettu päästään, oli Saint-Justin vuoro, ja viimein pyöveli riisui taivaansinisen takin Robespierren yltä ja riuhtaisi siteen tämän kasvojen ympäriltä. Robespierre kirkaisi kuin haavoittunut eläin. Tuskanhuuto oli viimeinen, mitä Maximilien Robespierren suusta koskaan kuultiin. Samassa pyöveli tarttui häneen ja painoi hänet terän alle. Hirmuhallinto oli päättynyt, ja sen uhriksi oli nyt joutunut myös itse Robespierre, joka oli halunnut siivittää vallankumouksen voittoon terrorin avulla. LUE LISÄÄ: Ruth Scurr: Fatal Purity, Vintage Books London, 2007 George Rude: Robespierre, William Collins & Sons, 1975 Christopher Hibbert: The French Revolution, Penguin, 1982 www.bbc.co.uk/history/historic_figures/robespierre_ maximilien.shtml ROBESPIERRE BRIDGEMAN Napoleon hajotti tasavallan Robespierren kuoleman jälkeen kansalliskonventti yritti ohjata vallankumousta kohtuullisempaan suuntaan ja järjesti kansanäänestyksen, jolla Ranskalle hyväksyttiin uusi perustuslaki vuonna 1795. Lailla valta siirrettiin viisijäseniselle direktoriolle. Uusi hallinto oli alusta asti epäsuosittu, ja lokakuussa 1795 rojalistit mellakoivat Pariisissa palauttaakseen monarkian. Nuori upseeri nimeltä Napoleon Bonaparte kuitenkin tukahdutti levottomuudet. Se ei ollut viimeinen kerta, kun ranskalaiset kuulivat Bonapartesta, joka oli entinen Robespierren kannattaja. Vuosina 1796 ja 1797 Bonaparte johti Ranskan joukot Italiaan ja kunnostautui kukistamalla siellä Itävallan armeijan. Kun hän palasi Ranskaan Egyptin sotaretkeltään 1799, Ranskan kansa oli kyllästynyt sotaan, vallankumoukseen ja hallitukseen. Marraskuussa 1799 Napoleon sieppasi vallan sotilaskaappauksessa ja nimitytti itsensä ensimmäiseksi konsuliksi eli hallitsijaksi. Viisi vuotta myöhemmin hänet kruunattiin Ranskan keisari Napoleon I:ksi. Napoloeon otti vallan kumouksen jälkeen ja palautti Ranskaan lain ja järjestyksen. BRIDGEMAN