2 KEMIKAALIT Suomen kemikaaleja koskevat säädökset perustuvat kemikaalilakiin (liite 1), mutta samalla ne täyttävät työturvallisuuslain vaatimukset. Suomen kemikaalilainsäädäntö perustuu EU:n kemikaalisäädöksiin, joita kehitetään jatkuvasti. Siksi myös Suomen kemikaalimääräykset muuttuvat koko ajan. Kemikaalilaki ja siihen liittyvät asetukset antavat määräyksiä terveydelle tai ympäristölle vaarallisten kemikaalien valmistuksesta, maahantuonnista, kaupasta ja säilytyksestä. Turvallista käyttöä varten kemikaalin käyttäjä tarvitsee tietoja kemikaalin koostumuksesta ja ominaisuuksista. Tietoja vaaraa aiheuttavasta kemikaalista antaa kemikaalin valmistaja, maahantuoja ja markkinoille tai käyttöön luovuttaja päällysmerkintöjen ja käyttöturvallisuustiedotteiden avulla. 2.1 Kemikaalien luokittelu 2.1.1 Yleiset käyttökemikaalit Laboratoriossa käytetään runsaasti yleisiä käyttökemikaaleja, jotka ovat sekä ympäristölle että terveydelle vaarattomia. Tällaisia ovat esim. puskuriliuokset ja suuri määrä epäorgaanisia (NaCl, KCl), orgaanisia (askorbiinihappo) ja biokemiallisia (tryptoni) aineita. Kemikaaliasetuksen (Liite2) mukaan kemikaalit jaetaan vaarallisten ominaisuuksiensa ja niiden voimakkuuden perusteella seuraaviin ryhmiin: 2.1.2 Terveydelle vaaralliset kemikaalit Kemikaali on 1. erittäin myrkyllinen, jos se aiheuttaa hyvin pieninä annoksina hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen haitan tai kuoleman 2. myrkyllinen, jos se voi pieninä annoksina hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä aiheuttaa välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen haitan tai kuoleman 3. haitallinen, jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä voi aiheuttaa välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen haitan tai kuoleman 4. syövyttävä, jos se voi tuhota elävän kudoksen ollessaan kosketuksessa sen kanssa 5. ärsyttävä, jos se ei ole syövyttävä mutta voi aiheuttaa tulehduksen välittömässä, toistuvassa tai pitkäaikaisessa kosketuksessa ihon tai limakalvojen kanssa 6. herkistävä, jos se hengitettynä tai ihon kautta imeytyneenä voi aiheuttaa immuunijärjestelmän reaktion (herkistymisen) siten, että altistuttaessa uudelleen kemikaalille siitä aiheutuu luonteenomaisia haittavaikutuksia 14
7. syöpää aiheuttava (karsinogeeninen), jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä saattaa aiheuttaa syövän tai lisätä sen esiintymistä 8. perimää vaurioittava (mutageeninen), jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä voi aiheuttaa periytyviä geneettisiä vaurioita (mutaatio) tai lisätä niiden esiintymistä 9. lisääntymiselle vaarallinen, jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä voi aiheuttaa jälkeläisille muita kuin periytyviä haittavaikutuksia, lisätä niiden esiintymistä tai heikentää miesten tai naisten lisääntymistoimintoja tai kykyä. 2.1.3 Palo- ja räjähdysvaaralliset kemikaalit Kemikaali on 1. räjähtävä, jos se voi ilman ulkopuolista happea aiheuttaa reaktion, jossa vapautuu lämpöä ja kehittyy nopeasti kaasuja, ja joka määrätyissä koeolosuhteissa kuumennettaessa räjähtää 2. hapettava, jos kemikaali voi aiheuttaa voimakkaasti lämpöä vapauttavan reaktion muiden, erityisesti syttyvien aineiden kanssa. Hapettavat kemikaalit eivät itse pala, mutta voivat sytyttää muita aineita palamaan, jolloin reaktio voi olla räjähdysmäinen. 3. erittäin helposti syttyvä, jos kemikaalilla on erittäin alhainen leimahduspiste (<0 o C) ja alhainen kiehumispiste ( 35 o C) tai jos se muodostaa ilman kanssa syttyvän seoksen 4. helposti syttyvä, jos a. kemikaali voi kuumentua ja syttyä itsestään palamaan ilmassa ympäristön lämpötilassa ilman energian lisäystä b. kiinteä kemikaali voi syttyä välittömästi palamaan jouduttuaan lyhytaikaisesti kosketukseen sytytyslähteen kanssa ja jos se jatkaa palamista sytytyslähteen poistamisen jälkeen c. nestemäisellä kemikaalilla on hyvin alhainen leimahduspiste (<21 o C) d. kemikaali veden tai kostean ilman vaikutuksesta muodostaa vaarallisia määriä helposti syttyviä kaasuja 5. syttyvä, jos nestemäisellä kemikaalilla on alhainen leimahduspiste. 2.1.4 Ympäristölle vaaralliset kemikaalit Kemikaali on ympäristölle vaarallinen, jos kemikaali ympäristöön jouduttuaan voi aiheuttaa välitöntä tai viivästynyttä vaaraa ympäristölle. 2.2 Vaarallisten kemikaalien varoitusmerkinnät Kemikaaliasetuksen mukaan vaaralliset kemikaalit luokitellaan ryhmiin, jotka kuvaavat kemikaalien vaarallisia ominaisuuksia ja niiden voimakkuutta (Sosiaali- ja terveysministeriön STM päätös 979/1997, ns. luokitusperustepäätös). Kemikaalin päällyksessä luokitus osoitetaan kemikaalin varoitusmerkillä ja sen kirjaintunnuksella sekä vaaraa osoittavilla standardilausekkeilla (R-lausekkeet). Luokitusperustepäätös määrää myös kemikaalien päällyksissä käytettävät turvallisuustoimenpiteitä osoittavat S-lausekkeet. (Liite 3) 15
E O Räjähtävä Explosiv Hapettava Oxiderande F F+ Helposti syttyvä Mycket brandfarlig Erittäin helposti syttyvä Extremt brandfarlig T T+ Myrkyllinen Giftig Erittäin myrkyllinen Mycket giftig Xn Xi Haitallinen Hälsoskadlig Ärsyttävä Irriterande C N Syövyttävä Frätande Ympäristölle vaarallinen Miljöfarlig Tavallisimmat vaaralliset aineet on lueteltu ns. aineluettelossa (STM:n päätös 164/1998). Tämä päätös vahvistaa varoitusmerkit, niiden nimet ja kirjaintunnukset sekä R- ja S-lausekkeet noin 3000 aineelle. Luetteloa täydennetään jatkuvasti. Syöpävaaralliset aineet on luetteloitu Työministeriön päätöksessä syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä (838/1993). Työnantajan tulee minimoida työntekijöiden altistuminen näille aineille sekä rekisteröidä aineille altistuneet työntekijät (ASA-rekisteri). 16
2.3 Kemikaalien päällysmerkinnät Kemikaalin valmistajan, maahantuojan ja luovuttajan on huolehdittava siitä, että pakkaus, jossa kemikaali luovutetaan, on kestävä ja turvallinen. Kemikaalin päällyksen tulee olla tiivis ja tarvittaessa uudelleen suljettavissa, ja sen tulee kestää tavanomaisesta käytöstä ja säilytysolosuhteista aiheutuva rasitus. Päällyksessä on oltava turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot, varoitusmerkinnät ja käyttöohjeet. Kemikaalien päällysten varoitusmerkinnät koostuvat varoitusmerkeistä sekä R- ja S-lausekkeista. Alla on esimerkki erään tuotteen merkinnöistä. Vaarallisen kemikaalin päällyksessä olevaa merkintää ei saa poistaa tai turmella. Jos merkintä on käynyt epäselväksi tai päällys on vaihdettu, kemikaalia hallussaan pitävän on huolehdittava siitä, että päällykseen tehdään alkuperäistä vastaava merkintä, joka selvästi osoittaa pakkauksen sisältävän ko. vaarallista kemikaalia. 2.4 Käyttöturvallisuustiedotteet Kemikaalin valmistaja, maahantuoja tai muu luovuttaja on velvollinen hankkimaan kemikaalin ominaisuuksista sekä terveys- ja ympäristövaikutuksista tiedot, jotka ovat kohtuudella saatavissa kemikaalin luokittelemiseksi, merkitsemiseksi ja käyttöturvallisuustiedotteen laatimiseksi, sekä antamaan tietoja vaaraa aiheuttavasta kemikaalista. Käyttöturvallisuustiedotteesta on määrätty työministeriön päätöksessä (779/1993). Käyttöturvallisuustiedote laaditaan, jos kemikaali on luokiteltu terveydelle tai ympäristölle vaaralliseksi tai palo- ja räjähdysvaaralliseksi tai jos sen ominaisuudet voivat muuten aiheuttaa vaaroja. Tiedotteen laatii kemikaalin valmistaja tai maahantuoja ja se sisältää tiedot, joiden perusteella voidaan arvioida kemikaalin aiheuttama vaara ja ryhtyä toimenpiteisiin sen välttämiseksi. Käyttöturvallisuustiedote sisältää seuraavat tiedot: 1. Valmistajan ja maahantuojan tunnistustiedot 2. Koostumus ja tiedot aineosista 3. Vaarallisten ominaisuuksien kuvaus 4. Ensiapuohjeet 5. Ohjeet tulipalon varalta 6. Ohjeet päästöjen torjumiseksi 17
7. Käsittely ja varastointi 8. Altistumisen ehkäiseminen ja henkilökohtaiset suojaimet 9. Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet 10. Stabiilisuus ja reaktiivisuus 11. Terveysvaikutuksiin liittyvät tiedot 12. Tiedot kemikaalin vaarallisuudesta ympäristölle 13. Jätteiden käsittely 14. Kuljetustiedot 15. Kemikaalia koskevat määräykset 16. Muut tiedot (mm. käyttötarkoitus ja -ohjeet). Kemikaalin valmistaja, maahantuoja tai muu luovuttaja on velvollinen toimittamaan kemikaalin vastaanottajalle käyttöturvallisuustiedotteen kemikaalia ensimmäistä kertaa luovutettaessa. Liitteessä 4 on esimerkkinä metanolin käyttöturvallisuustiedote. 2.5 Kemikaalien säilytys ja säilyvyys Kemikaalit on säilytettävä ilmastoidussa tilassa. Varastoinnissa on huomioitava kemikaalien yhteensopimattomuus toisiinsa. Myrkylliset kemikaalit on säilytettävä erillisessä lukitussa ilmastoidussa kaapissa sekä etanolit omassa lukitussa kaapissa. Osa kemikaaleista vaatii jääkaappisäilytyksen. Kemikaalien säilytystilojen korkeuden tulee olla turvallinen. Raskaat, isot, kemikaaliastiat sijoitetaan alahyllyille. Tilojen tulee olla siistit ja hyllyissä oltava selvät merkinnät. Eri kemikaaleilla on eripituisia säilyvyysaikoja. Kiinteät kemikaalit säilyvät yleensä oikein säilytettynä viisi vuotta. Avattujen kemikaalipakkausten säilyvyys on ainekohtainen. 2.6 ADR- ja VAK- kuljetukset ADR-sopimus (European Agreement concerning the international carriage of Dangerous goods by Road) on sopimus vaarallisten aineiden kansainvälisistä tiekuljetuksista. Sopimuksessa on määritelty eri osapuolten vastuut ja velvollisuudet kuljetustapahtuman aikana. Myös Suomen sisäisissä kuljetuksissa noudatetaan vastaavia säännöksiä. ADR-sopimukseen ovat liittyneet lähes kaikki Euroopan valtiot. Suomessa käytetyn termin VAK voidaan katsoa tarkoittavan yleisesti vaarallisten aineiden kuljetuksiin viittaavaa lyhennettä. Kotimaisia vaarallisten aineiden kuljetusmääräyksiä kutsutaan myös VAK-määräyksiksi. 18
Kuljetettaessa vaarallisia aineita tiellä merkitään ne vaarallisten aineiden kuljetus eli VAK-tunnuksin. Tunnukset ovat saman tyyppisiä merkkejä kuin kemikaalien varoitusmerkit. Räjähteet Kaasupullot Palavat Nesteet Helposti Helposti Veden kanssa syttyvät itsestään reagoidessaan kiinteät syttyvät palavia kaasuja aineet aineet kehittävät aineet Hapettavat Myrkylliset Tartuntaaineet aineet vaaralliset aineet Radioaktiiviset Syövyttävät Muut aineet aineet vaaralliset aineet Lähde: www.ekokem.fi Lähde: Seaol 19
2.7 Kemikaalien akuutit (lyhytaikaiset) vaikutukset Laboratoriossa kemiakaalien vaikutuksille altistuminen on yleensä lyhytaikaista, kun niitä käsitellään asianmukaisesti vetokaapissa. Ärsyttävät aineet vaikuttavat pääasiassa hengityselinten ja silmien limakalvoihin sekä ihoon (oireita: yskiminen, silmien kirvely, ihon punoitus ja kirvely). Helposti veteen liukenevat aineet, esim. lipeäsumu, ammoniakki ja suolahappo, ärsyttävät pääasiassa silmiä ja ylempiä hengitysteitä. Vaikeasti veteen liukenevat aineet, esim. typpidioksidi, ärsyttävät keuhkojen perimmäisiä osia. Tässä tapauksessa vaikutus saattaa tuntua vasta jonkin ajan kuluttua altistuksesta. Syövyttävät aineet tuhoavat kudosta. Ärsyttävän ja syövyttävän aineen välillä on vain asteero. Kaikki vahvat hapot ja emäkset tarpeeksi väkevinä liuoksina ovat syövyttäviä. Huumaavat aineet lamauttavat keskushermoston toimintaa aiheuttaen eräänlaisen humalatilan. Huumaavat aineet ovat pääasiassa rasvaliuottimia (esim. hiilivedyt, alkoholit, eetterit). Suuret pitoisuudet voivat aiheuttaa tajuttomuuden ja hengityshalvauksen. Kemialliset hengitysmyrkyt lamauttavat hengitystoiminnan joko estämällä hapen kulkeutumisen elimistössä (esim. hiilimonoksidi, nitriitit) tai vaikuttamalla hengitystä säätelevään keskushermoston osaan (rikkivety). Vetysyanidi (HCN) estävät soluhengityksen. Ilman hapen syrjäyttävät kaasut (esim. typpi, vety, jalokaasut) laimentavat ilman happipitoisuutta. Hapenpuutteen ensimmäiset oireet ilmenevät, kun happipitoisuus laskee alle 16 %:n 2.8 Aineiden myrkyllisyyden vertailu Aineiden myrkyllisyyden vertailu tapahtuu tavallisesti eläinkokeiden perusteella. Myrkyllisyyttä kuvataan useimmiten oraalisella LD 50 -arvolla (oraalinen = suun kautta tapahtuva altistus, LD = lethal dose). LD 50 -arvo ilmaisee sen annoksen suuruuden milligrammoina koe-eläimen elopainokiloa kohden, joka tappaa puolet annoksen nielleestä koe-eläinjoukosta (tavallisimmat koeeläimet ovat rotta, marsu, kaniini) tietyn ajan kuluessa. Ihmiselle vaarallinen annos voidaan arvioida kertomalla LD 50 -arvo ruumiinpainolla. Esim. As 2 O 3 :n LD 50 (suun kautta) on 1,5 mg/kg. 70 kg:n painoiselle ihmiselle hengenvaarallinen annos on tällöin 70 x 1,5 mg eli 105 mg. LD 50 -arvo voidaan määrittää myös ihon kautta tapahtuvalle altistukselle. LD Lo -arvo tarkoittaa alhaisinta kuolettavaa arvoa. Myrkyllisille kaasuille käytetään yksikkönä LC 50 -arvoa (LC = lethal concentration). Se ilmaisee pitoisuuden, joka tietyn aikaa hengitettynä tappaa määrätyn ajan kuluessa puolet koe-eläimistä. Ihmiselle vaarallinen pitoisuus on sama, koska keuhkojen pinta-alan voidaan katsoa olevan verrannollinen ruumiinpainoon. Aineiden luokittelussa erittäin myrkyllisiin ja myrkyllisiin huomioidaan LD 50 - ja LC 50 -arvojen lisäksi ihmisille sattuneista tapaturmista saatu kokemus sekä aineiden erityisominaisuudet, esim. nestemäisyys, haihtuvuus, imeytyvyys ihon läpi sekä biologiset erityisvaikutukset. 20
3 LABORATORIOLAITTEET JA -VÄLINEET Työhön hankittavien koneiden ja laitteiden on oltava niitä koskevien vaatimusten mukaisia, työhön sopivia ja turvallisia käyttää. Vuoden 1997 jälkeen valmistetuissa koneissa tulee olla CEmerkintä, jonka avulla koneen valmistaja vakuuttaa koneen täyttävän EU:n lainsäädännön turvallisuusvaatimukset. Koneet ja laitteet on pidettävä kunnossa koko niiden käyttöiän ajan. Niitä on käytettävä ja huollettava oikein, suojaukset on pidettävä käytössä ja esimerkiksi sähköjohdot ja hallintalaitteet on pidettävä kunnossa. 21
4 TURVALLINEN TYÖSKENTELY LABORATORIOSSA 4.1 Yleisiä ohjeita laboratoriossa työskenteleville Turvallinen työskentely laboratoriossa edellyttää mm. seuraavien yleisohjeiden noudattamista: laboratoriossa ei saa koskaan työskennellä yksin työohjeet tulee lukea huolellisesti ja asiaan kuulumattomien oma-aloitteisten kokeiden tekeminen on kielletty tupakointi ja syöminen tai juominen laboratoriossa on kielletty pitkät hiukset tulee sitoa tai peittää ja löysänä roikkuvia vaatteita tulee välttää laboratoriossa ei saa juosta liukkaita jalkineita tulee välttää ja lattialle joutunut vesi tulee kuivata huolellisesti laboratoriossa työskentelevän tulee tietää hätäsuihkun, silmänhuuhtelulaitteen ja sammutusvälineiden sijainti 4.2 Suojavaatetus ja suojaimet Henkilösuojaimia käytetään erilaisten mekaanisten, kemiallisten, fysikaalisten ja biologisten vaarojen torjumiseen. Henkilösuojainten valinta ja käyttö perustuvat riskiarviointiin. Työhön määrättyjä henkilösuojaimia on käytettävä. Suojainta valitessa on otettava huomioon sen suojaustaso, sopivuus käyttäjälle, sopivuus työn luonteeseen ja työpaikan olosuhteisiin, käyttömukavuus, näkyvyys sekä turvallinen käyttö mahdollisten muiden suojainten kanssa. 4.2.1 Työtakki Laboratoriotakki on yleisin henkilösuojain laboratoriossa. Takin materiaalin valintaan tulee kiinnittää huomiota. Luonnonkuidut, kuten puuvilla, on miellyttävä käyttää, mutta ne kestävät huonosti monia kemikaaleja (esim. happoja). Nailon ja muut tekokuidut kestävät kemikaaleja hyvin, mutta ne synnyttävät staattista sähköä, ja niiden tulenkestävyys on huono. Hyvä valinta voi olla esimerkiksi palosuojakäsitelty puuvillatakki. 22
4.2.2 Suojalasit Suojalaseja on käytettävä aina laboratoriossa työskenneltäessä. Omat silmälasit eivät ole riittävä suoja. Räjähdysvaarallisissa töissä käytetään kasvosuojainta. Töissä joissa esiintyy ärsyttäviä kaasuja tai höyryjä, voidaan käyttää yhdistettyä hengityksen ja silmiensuojainta. 4.2.3 Suojakäsineet Suojakäsineitä tarvitaan käsiteltäessä liuottimia, herkistäviä aineita, syöpävaarallisia aineita, myrkkyjä ja tartuntavaarallisia aineita. Kertakäyttökäsineitä voidaan käyttää lyhytaikaisissa töissä, joissa kädet eivät varsinaisesti joudu tekemisiin aineen kanssa, vaan suojaa tarvitaan lähinnä roiskeilta ja tartunnalta. Jos kädet joutuvat pitemmän aikaa kosketuksiin aineen kanssa, tarvitaan kumi- tai muovikäsineet. Ne on valittava huolella kutakin työtä varten, sillä kaikilta kemikaaleilta suojaavia käsinemateriaaleja ei ole. Esimerkiksi luonnonkumi kestää alkoholien, ketonien ja laimeiden happojen vaikutusta, mutta ei aromaattisia eikä kloorattuja hiilivetyjä. Nitriilikumi sopii useimpien liuottimien käsittelyyn. Suojakäsineiden valmistajilta ja kirjallisuudesta saa tietoa eri materiaalien kemikaalikestävyydestä. www.jokamuovi.fi/ www.suojakasine.fi/pvc.html www.tampereensuojainpiste.fi/kasineet.htm www.tohtori.fi/ihotautilaakari/115.html www.info2.info.tampere.fi/eta/sote1/aseptiikka/suojamon.html www.karske.fi/suojakasineet.html www.kemotukku.fi/hakukonesivuja/kumimuovikasineet2.html www.witre.fi/tyoymparisto/suojakasineet/suojakasineet.html www.ttl.fi/internet/suomi/aihesivut/rakennusterveys/turvapakki/suojak%c3%a4sineet.htm www.tays.fi/ohjeet/infektiotiedote82002.pdf 4.3 Työskentely-ympäristön siisteys ja järjestys Järjestys ja siisteys vaikuttavat olennaisesti työpaikan turvallisuuteen. Ylimääräiset aineet ja tavarat voivat aiheuttaa vaaratilanteita sekä tuottaa vahinkoa joutuessaan kosketuksiin varsinaisessa työssä käytettävien aineiden kanssa. Työpaikan järjestyksestä ja siisteydestä huolehtiminen on tärkeä osa työtä ja kuuluu jokaiselle. 23
Jatkuva hyvä järjestys työpaikalla ehkäisee mm. työtapaturmia ja tulipaloja. Siihen kuuluu mm., että: kemikaalit ja välineet pidetään niille tarkoitetuilla paikoilla pöydät ja kulkureitit pidetään puhtaina ja siisteinä astiat pestään huolellisesti ja rikkonaiset lasitavarat hävitetään asianmukaisesti ylimääräisiä kemikaaleja ei kerätä työpisteeseen kemikaalipullojen merkinnät ovat kunnossa ja pullojen ulkopinta puhdas. Laboratoriossa saadaan käyttää vain sellaisia koneita, työvälineitä ja muita laitteita, jotka ovat säännösten mukaisia sekä kyseiseen työhön ja työolosuhteisiin sopivia ja tarkoituksenmukaisia. Niiden oikeasta asennuksesta sekä tarpeellisista suojalaitteista ja merkinnöistä on huolehdittava. Koneita, työvälineitä ja muita laitteita on käytettävä, hoidettava, puhdistettava ja huollettava asianmukaisesti. 4.4 Kemikaalien käsittely Pidä tuntematonta kemikaalia aina vaarallisena. Ota selvää käyttämiesi kemikaalien mahdollisista vaarallisista ominaisuuksista (käyttöturvallisuustiedote) ja ryhdy tarpeellisiin varotoimenpiteisiin. Älä koskaan maista kemikaaleja ja vältä kehittyvien kaasujen haistelua. Jos haistaminen on aineen tunnistamiseksi tarpeen, suorita se varoen. Aineita, joista syntyy epämiellyttäviä tai myrkyllisiä höyryjä, täytyy aina käsitellä vetokaapissa. Vältä kemikaalien koskettelua paljain käsin. Myrkylliset aineet voivat myös imeytyä ihon läpi. Käytä analyysilusikkaa eli spaattelia. Pese kätesi, jos iholle on päässyt roiskahtamaan kemikaaleja. Nimilaput ja korkit Älä vaihda reagenssipullojen korkkeja. Pidä huoli siitä, että kaikissa käyttämissäsi reagenssipulloissa on kunnolliset nimilaput. Jos aine on myrkyllistä tai syövyttävää, pitäisi se näkyä nimilapusta. Älä käytä reagenssia, jonka nimilapusta et saa selvää. Nimilappuun merkitään selvästi aineen nimi, väkevyys, milloin ja kuka valmistanut ja missä työssä käytetään. Kemikaalien ottaminen varastopullosta Liuoksia otetaan pullosta pieneen dekantterilasiin sopiva määrä. Kiinteitä aineita kaadetaan esim. kellolasille tarpeellinen määrä. Kemikaaleja on sekä ympäristön että kemikaalikustannusten säästämiseksi pyrittävä ottamaan vain tarvittava määrä. Jos kemikaalia kuitenkin jää käyttämättä, sitä ei saa kaataa varastopulloon takaisin. 24
Väkevät hapot ja emäkset Pöydälle tai muualle roiskunut happo tai emäs on heti kuivattava ja puhdistettava vedellä. Suuremmat määrät happoa tai emästä on ensin neutraloitava. Happojen laimennus: Kaada aina laimennettava väkevä happo veteen. Veden kaataminen väkevään happoon aiheuttaa voimakkaan lämmönkehityksen ja roiskumisvaaran. Varsinkin rikkihappoa laimennettaessa tämä sääntö on ehdottomasti muistettava. Natrium- tai kaliumhydroksidia liuotettaessa kehittyy myös runsaasti lämpöä, joten niiden liuotus on tehtävä riittävän suuressa, kuumuutta kestävässä astiassa. 4.5 Lasiastioiden käsittely Laboratorioissa käsitellään runsaasti lasiastioita ja -laitteita, jotka voivat rikkoutua. Lasin tulee olla laadultaan laboratoriolasia (esim. pyrex). Lasiastiat ovat kalliita, varsinkin hioksilla varustetut astiat ja välikappaleet. Astioita ja laitteita on käsiteltävä varovasti jo oman turvallisuuden takia ja ennen työn aloittamista on tarkistettava, että lasiesineet ovat täysin ehjiä. Työturvallisuuden kannalta on tärkeää tuntea myös oikeat työmenetelmät. Väärä työtapa ja välineiden käsittely voi johtaa tapaturmaan mm. seuraavissa tilanteissa: työnnettäessä lasiputkea korkkiin tai kumiletkuun käytettäessä rikkinäisiä astioita irrotettaessa kiinnijuuttuneita hioksia kuumennettaessa suljettua laitteistoa ravisteltaessa erotussuppiloa käytettäessä viallisia laitteita Lasitavaroiden pesu: Yleensä riittää, että lasitavarat pestään kuumalla vedellä käyttäen apuna harjaa ja pesuainetta. Tosin ennen pesua tulee varmistua siitä, ettei astiassa ole kemikaaleja, jotka reagoivat kiivaasti veden kanssa (esim. natriumia). Normaalin huuhtelun jälkeen astiat huuhdellaan tislatulla vedellä ja asetetaan kuivumaan. Pinttynyttä likaa voi poistaa sopivalla orgaanisella liuottimella, lähinnä asetonilla. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan käyttää jotain seuraavista menetelmistä: vahvaa happoa esimerkiksi väkevää rikkihappoa (typpihapon käyttöä tulee välttää räjähdysvaaran takia. väkevää emästä, ei kuitenkaan sinttereihin. Pitkäaikainen emäskäsittely liuottaa lasia. liotetaan astioita ns. Beckmannin liuoksessa (väkevää rikkihappoa ja kaliumdikromaattia). Ei sovellu sinttereille. 25
5 JÄTTEIDEN KÄSITTELY LABORATORIOSSA 5.1 Jätelainsäädännön perusperiaatteita Vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain sekä jäteasetuksen tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle. Lain hengen mukaista on estää jätteen synty tai ainakin vähentää sen määrää. Syntyvä jäte on hyödynnettävä, jos se teknisesti on mahdollista ilman kohtuuttomia lisäkustannuksia. Jäte määritellään aineeksi tai esineeksi, jonka sen haltija on poistanut, aikoo poistaa tai on velvollinen poistamaan käytöstä. Ongelmajätteellä tarkoitetaan jätettä, joka kemiallisen tai muun ominaisuutensa takia voi aiheuttaa erityistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Toiminnanharjoittajan yleisiä velvoitteita ovat selvilläolo-, huolehtimis- ja tiedonantovelvollisuus. Niin käytettävien kemikaalien kuin syntyvien jätteidenkin ominaisuudet on tiedettävä, jätteiden asianmukaisesta hävittämisestä on huolehdittava sekä jätteet pakattava ja merkittävä niin, että niiden kuljetus ja käsittely voidaan tehdä turvallisesti. Jotta syntyvä jäte voitaisiin hyödyntää, on erilaiset jätteet kerättävä erikseen. Erityisesti ongelmajätteiden keräys erilleen on ehdoton edellytys muun jätteen hyötykäytölle. Ongelmajätteet saa luovuttaa vain hyväksytylle vastaanottajalle. Jätteen tuottajan vastuu jätteen hävittämisestä poistuu vasta sen jälkeen, kun oikein pakatun ja merkityn jätteen vastaanottaa käsittelijä, jolla on jätelupa (edellytyksenä on myös, että jätteestä on annettu oikeat tiedot). 5.2 Viemäriin laskettavat jätteet Vedenpuhdistamojen toiminnan takaamiseksi jokaisen velvollisuus on huolehtia siitä, ettei viemäriin lasketa mitä tahansa. Viemäriin saa kaataa vain vaarattomia vesiliukoisia nesteitä, joiden ph on 6-11. Viemäriin ei saa kaataa: myrkyllisiä kemikaaleja viemäriä syövyttäviä tai tukkivia aineita veteen liukenemattomia liuottimia viemärissä mahdollisesti kaasuuntuvia aineita eikä jäteöljyä tai muita öljymäisiä aineita 26
5.3 Ongelmajätteet Jokaisessa laboratoriossa on ongelmajätevastaava, joka huolehtii laboratorion ongelmajätteiden oikeasta jatkokäsittelystä. Ongelmajätteet säilytetään sopivissa astioissa, joihin merkitään tarkkaan mitä astia sisältää. Samaan astiaan voidaan laittaa vain yhteensopivia kemikaaleja. Ongelmajätteet toimitetaan Ekokemille. Kuvan lähde: www.ekokem.fi Laimeat happo- ja emäsliuokset sekä yleensä pienet liuosmäärät hävitetään viemäriin kaatamalla ja laimentamalla runsaalla vedellä. Väkevät hapot ja emäkset sekä yleensä suuret happoja emäsmäärät on ensin neutraloitava. Muut ongelmajätteet lajitellaan seuraavasti: 1. Orgaaninen jäte Hiilivedyt, aldehydit, alkoholit, eetterit, esterit ja ketonit (C x H y O z ) yhteen Typpipitoiset liuottimet Klooratut liuottimet Kiinteä jäte 2. Epäorgaaninen jäte Kiinteät ja liuokset erikseen Kuiva kiinteä jäte muovi- tai lasiastioihin Erikseen kerätään: syanidit (nitriilit), metallinen elohopea, arseeniyhdisteet, valokuvauskiinnitteet (Nitriili + happo => HCN, eli varmistu siitä että nitriilit eivät pääse kosketuksiin happojen kanssa) 3. Mikrobiologinen jäte Jäte autoklavoidaan ennen viemäröintiä Ole selvillä siitä, mitä aineita käytät, jotta tiedät, mitä jätteitä syntyy. Pyri käyttämään mahdollisimman pieniä ainemääriä, jolloin minimoit jäteveden epäpuhtaudet ja säästät ympäristöä. 27