Raamattutunti 3.9.2009 KESÄ ON LÄHELLÄ Kesä on lähellä. Se on vain muutaman päivän päässä - mutta valitettavasti väärällä puolella! On kuitenkin hyvä muistaa, että Pyhällä maalla vuodenajat ovat erilaiset kuin meillä. Kun Jeesus sanoo, että kesä on lähellä, hän ei suinkaan tarkoita, että kohta lehdet puhkeavat puihin ja kukat nousevat maasta. Tällainen kesä koittaa Israelissa jo helmikuun tietämissä. Kun Jeesus sanoo, että kesä on lähellä, Hän tarkoittaa sadonkorjuun aikaa. Helluntaihan on alkuaan nimenomaan sadonkorjuujuhla. Ja sitähän vietetään touko-kesäkuun vaihteessa, kun meillä Suomessa vasta tehdään kevättöitä: kyntämistä ja istuttamista. Pidetään tämä mielessä, kun luen meille Jeesuksen sanat Mark. 13:24-37 Ihmisen Pojan tuleminen 24 Mutta noina päivinä, tuon ahdingon jälkeen, aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, 25 tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. 26 Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan, 27 ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valitut neljältä ilmansuunnalta, maan ja taivaan ääriä myöten. 28 Ottakaa oppia vertauskuvasta, jonka viikunapuu tarjoaa: kun sen oksa virkoaa ja alkaa tulla lehteen, te tiedätte, että kesä on lähellä. 29 Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että se aika on lähellä, aivan ovella. 30 Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. 31Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. 32 Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä. Valvokaa! 33 Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. 34 Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. 35 Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. 36 Hän tulee äkkiarvaamatta -- varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. 37 Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa! Mitä Jeesus tässä sanoo siitä suuresta sadonkorjuusta aikojen lopulla?
Jeesuksen sanat alkavat Mutta noina päivinä, tuon ahdingon jälkeen Mistä ajasta Jeesus puhuu? Edellä Jeesus on sanonut: Noina päivinä tulee olemaan ahdinko, jollaista ei ole ollut luomakunnan alusta, Jumalan luomistyöstä tähän päivään asti, eikä tule olemaan (j. 19). Tällainen aika on ennustettu jo Danielin kirjassa, siis Vanhan testamentin puolella: Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka (Dan 12:1). Jumala on siis valmistanut kansaansa viimeisiä aikoja varten. Me emme ole tietämättömiä siitä, mitä on odotettavissa. Kerran tulee hirvittävä ahdinko. Vähän ennen aikojen loppua. Jeesus jatkaa: Aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tässä EI sanota, että aurinko sammuu. Ei vaan että MEIDÄN näkökulmastamme, maan päältä katsottuna, auringon valo vähenee. Nykyajan tietämyksen valossa me tiedämme, että näin voi tapahtua monella tavoin. Valtava tulivuorenpurkaus voisi aiheuttaa sellaisen pölypilven syntymisen, ettei auringonvalo läpäise sitä. Meteoriitin törmääminen maahan voisi myös nostattaa tällaisen pimentävän pilven. Tai ihmisen toiminta, atomisota tms. voisi aiheuttaa auringon pimenemisen. - Näin ilmeisesti on joskus pienessä mitassa tapahtunutkin tuhansia vuosia sitten. Seurauksena oli jääkausi, kun auringonvalo on päässyt lämmittämään maan pintaa. - No, oli miten oli, suuresta ahdingosta Jeesus tässä puhuu. Mutta onneksi vain lyhyestä ahdingosta. Hänhän sanoo: Jos Herra ei olisi lyhentänyt sitä aikaa, yksikään ihminen ei säästyisi. Mutta niiden tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt sen ajan (j. 20). - Tämä on lohdullinen jae!
Kun ihmiskunta huutaa peloissansa, ilmestyy Kristus, näyttää kunniansa. Nyt koittaa oikeus. Nyt polvillenne! Pilvissä loistaa merkki Kristuksemme. (V. 160:2) Meidän ei tarvitse odottaa kauhulla aikojen loppua. Me odotamme aamutähden syttymistä, kun ajan ilta pimenee. Ja nyt on se pimenemisen aika. Kaikki viittaa siihen. Sitten Jeesus puhuu kesän koittamisesta, sadonkorjuusta. Hän sanoo, että nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että se aika on lähellä, aivan lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu (j. 29-30). Mistä tapahtumisesta Jeesus puhuu? Mistä sukupolvesta? Hän tarkoittaa sitä sukupolvea, niitä tapahtumia, joista hän on edellä puhunut. Jeesus puhuu siinä eksyttäjistä, vääristä messiasta, sodista, maanjäristyksestä ja nälänhädästä. Hän puhuu siitä, miten uskovia viedään oikeuteen. Minullakin on vähäinen kokemus tästä. Silloin lohduttivat Jeesuksen sanat: kun teitä viedään luovutettaviksi viranomaisille, älkää etukäteen olko huolissanne siitä, mitä puhuisitte. Puhukaa ne sanat, jotka teille tuona hetkenä annetaan. Silloin ette puhu te vaan Pyhä Henki, j. 11). Mutta Jeesus puhuu myös evankeliumin julistamisesta kaikille kansoille, siis lähetystyön loppuun saattamisesta. - Näiden merkkien toteutuessa ei aika ole enää pitkä. Jeesus Kristus alkaa olla tulossa takaisin. Päivää ja hetkeä ei kukaan tietenkään tiedä. Mutta viimeiseen päivään on varsinkin nyt tärkeää valmistautua. Kuinka se tapahtuu? Jeesus jatkaa: Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä ette tiedä milloin se aika tulee (j. 33) Luukas on tallentanut Jeesuksen sanat tarkemmassa muodossa: Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät niin kuin ansa. Sitä päivää ei vältä yksikään, joka maan päällä elää (Luuk 21:34).
Viime viikolla kuulimme järkyttävän uutisen, että nimenomaan naisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina. Ja kaikissa ikäryhmissä. Elämää ei kestetä selvin päin. Ei löydetä elämään kestävää ja hyvää sisältöä paremmalla tavalla kuin nesteen avulla. Tai huumeiden avulla. Se on järkyttävää! - Ja kuitenkin käden ulottuvilla olisi Jumalan sana, joka voisi antaa elämään todellisen sisällön. Mitä vähemmän sanaa luetaan, sitä enemmän joudutaan tyytymään erilaisiin korvikkeisiin, turruttajiin. Vielä salakavalampia ovat nuo jokapäiväisen elämän huolet. Meillä on hirveän iso vaara, että ihan arkiset asiat hautaavat alleen iankaikkisen asiat. Mistä löytäisin uudet syysverkkarit? Mitähän tekisin noille syyshortensioille? Kuinkas sen tyttären asiat nyt mahtavat järjestyä? Onkohan minussa jokin paha tauti, kun lonkkaa kolottaa?. - Tällaiset murheet saattavat täyttää koko elämän. Ei ole tilaa, ei aikaa, eikä voimia ajatella hengellisiä, syvällisiä asioita. Kyllähän me tunnemme ihmisiä, jotka puhuvat vain tämän hetken asioista, lähinnä omista vaivoistaan. Ikään kuin mitään Jumalaa ei olisi, ei taivasta, ei armoa. Siksi Jeesus jatkaa: Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mitä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä (Luuk 21:36). Jeesus siis kehottaa rukoilemaan voimia kahteen eri asiaan: Niihin lopun ajan ahdistuksiin: vainoihin, sotiin, nälänhätään ja kaikkiin katastrofeihin. Niin meidän on tärkeä tehdä. MUTTA Hän kehottaa rukoilemaan myös, että me kestäisimme Ihmisen Pojan edessä. Tämän on vielä tärkeämpi rukousaihe. Vaikka selviäisimme hengissä Jeesuksen tulemiseen asti, ei kaikki ole vielä selvää. Sen jälkeen tulee suuri tilinteon päivä. Se päivä, johon kootaan kuolleet ja elävät.
Daniel siinä samassa luvussa, josta luin alussa, sanoo: Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään ja toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan (Dan. 12:1-2). Siinä on olennainen sanottu sen kestämisen kannalta. Kun kirjat avataan, täytyy meidän nimemme löytyä Karitsan elämän kirjasta. Muuten on pelimme pelattu. Keiden nimet siellä ovat ja miten sinne saa nimensä? Voisi varmaan sanoa, että siellä on kaikkien uskovien kastettujen nimet. Vai onko peräti niin, että meidän nimemme kirjoitetaan sinne kastehetkellä. Ja meidän nimemme pysyy siellä, jos elämme uskossa Vapahtajaan, synnit anteeksisaatuina, Jumalan armon varassa. Olennaista on siis kysyä: elänkö kasteestani? Elänkö uskon varassa? Vai ovatko tämän maailman asiat ja huolet täyttäneet minun elämäni, niin ettei uskoa tarvita tai sille ei löydy enää sijaa? Jeesus vertasi paluutaan siihen, miten mies matkustaa vieraille maille ja antaa kullekin palvelijalle siksi ajaksi oman tehtävänsä. Ovenvartijan hän käskee valvoa. Miksi kummassa Jeesus mainitsee nimenomaan erikseen ovenvartijan? Se nyt ei tunnu kaikkein tärkeimmältä viralta talossa. Jeesus puhuu ovenvartijasta siksi, että jollekin palvelijalle Jeesus antaa seurakunnassaan tämän tärkeän tehtävän. Meidän pastorien olisi huolehdittava siitä, että seurakunta on valmiina, kun Herra tulee takaisin. Meidän tulee tavan takaa muistuttaa seurakuntaa siitä, että me kuljemme vääjäämättä sitä päivää kohti, jolloin Isäntä tulee. Tulee muistuttaa niistä merkeistä, jotka edeltävät Jeesuksen paluuta. Ja tulee koittaa huolehtia, että kaikki on seurakunnassa kunnossa, kun sen Herra tulee. Että kaikki elävät uskossa Vapahtajaan, ettei kukaan ole paatunut synteihinsä, ettei kukaan hukkaa Jumalan armoa. Ja Herra seurakuntaansa armahtakoon, että olisimme kaikki valmiita, kun on sadonkorjuun aika! Sillä kesä on lähellä.