Myrkytys Kodin kemikaalit äkillisten myrkytysten aiheuttajina Terhi Lampinen, Tiina Pohjalainen ja Kalle Hoppu Monien vaarallisten tuotteiden esimerkiksi lipeän käytöstä kotioloissa on luovuttu, ja vaarallisia aineita sisältävät pakkaukset on yhä useammin varustettu turvakorkilla. Kodin kemikaaleista myrkytyksiä voivat aiheuttaa mm. pesu- ja puhdistusaineet, petrolituotteet, torjunta-aineet, lannoitteet ja alkoholit. Pesuaineiden vaarallisuutta arvioitaessa ph on tärkein tekijä. Eräät pesu- ja puhdistusaineet sisältävät myös vaarallisia liuotteita. Petrolituotteet, kuten bensiini ja grillinsytysneste, ovat vaarallisia hengitysteihin joutuessaan. Nykyisin markkinoilla olevat torjunta-aineet aiheuttavat tapaturmaisissa altistuksissa harvoin vakavan myrkytyksen. Etanoli on yleisin aikuisten myrkytyskuolemien aiheuttaja. Pieninä annoksina vaarallisia korvikealkoholeja voi löytyä esimerkiksi autotallista. Ammattimaiseen käyttöön tarkoitetut tuotteet ovat erityinen vaara, varsinkin jos niitä säilytetään virvoitusjuomapullossa tai muussa elintarvikeastiassa. Lasten myrkytystapaturmat kotona ovat tavallisia. Lääkkeiden ohella kyse on usein teknokemian tuotteista. Viime vuosikymmenien kuluessa turvallisuus on parantunut, kun vaarallisten tuotteiden (esim. lipeän) käytöstä on luovuttu ja vaarallisia aineita sisältävät pakkaukset on yhä useammin varustettu turvakorkilla. Vaara ei ole kuitenkaan kokonaan hävinnyt. Lasten ulottuville unohtuneet kemikaalit voivat edelleenkin aiheuttaa äkillisen myrkytyksen. Vuonna 2003 menehtyi kaksivuotias lapsi juotuaan grillinsytytysnestettä. Aikuisten tapaturmaiset myrkytykset kotona liittyvät tavallisesti virheelliseen käyttöön tai myrkyllisen aineen juomiseen erehdyksessä. Kodin kemikaaleista myrkytyksiä voivat aiheuttaa mm. pesuja puhdistusaineet, joista osa on syövyttäviä, petrolituotteet, torjunta-aineet, lannoitteet ja alkoholit. Syövyttävät aineet Syövyttävinä aineina pidetään yleensä emäksiä, joiden ph on yli 11,5 ja happoja, joiden ph on alle 2. Aineen ph ei ole kuitenkaan ainoa tekijä, joka määrää syövyttävyyden. Esimerkiksi orgaanisista hapoista sitruuna- ja viinihappo eivät ole syövyttäviä, vaikka niiden ph on alhainen. Syövyttävät emäkset aiheuttavat ns. kollikvaationekroosin, jossa epiteelin pinta ja sen alla oleva limakalvoseinämä tuhoutuvat. Syövyttäville emäksille on ominaista nopeasti etenevä kudostuho, joka jatkuu yleensä vielä altistuksen loputtua syvälle kudoksiin. Oraalisen altistuksen yhteydessä vakavimmat vauriot syntyvät ruokatorveen. Vahvat hapot aiheuttavat proteiinien denaturoitumisen seurauksena ns. koagulaationekroosin, jonka tuloksena pintakudoksiin syntyy kuivan arven kaltaisia hyytymiä. Duodecim 2004;120:449 55 449
Nämä hyytymät estävät happojen tunkeutumisen pintakudosta syvemmälle toisin kuin alkalisten aineiden aiheuttamissa vaurioissa, joissa kudostuho etenee vielä syvälle kudoksiin. Vahvan hapon juomisen jälkeen merkittävimmät vauriot syntyvät usein mahan ja pohjukaissuolen alueelle. Tunnettuja kotona käytettäviä syövyttäviä aineita ovat mm. eräät konetiskiaineet, pesu- ja puhdistusaineet, kuten uunin- ja WC:n puhdistusaineet, viemärinavausaineet, eräät ruosteenja kalkinpoistoaineet sekä auton akkuhappo. Syövyttävää ainetta nielleen alkuoireina voivat olla mm. voimakas kipu suussa ja nielussa, nielemiskivut, kuolaaminen, (veri)oksentelu, rintalastan alainen kipu ja mahakipu. Suunielun palovammojen ilmaantuminen tai ilmaantumatta jääminen ennustavat huonosti ruokatorven vaurioita tai niiden puuttumista. Alkuoireiden perusteella on siis vaikea ennustaa vaurioiden määrää ja laatua: vaikka potilaalla ei esimerkiksi olisi merkkejä suunielun vaurioista, hänelle voi silti kehittyä syöpymävaurioita ruokatorven alueelle (Mäkelä ym. 1998). Jos syövyttävää ainetta on nielty, on ensiapuna suun huuhtelu (taulukko 1). Potilaalle, jolla ei ole hengitysvaikeuksia tai nielemiskipua, annetaan muutama kulaus (enintään puoli lasillista) vettä juotavaksi. Runsasta juomista tulisi välttää, sillä se saattaa aiheuttaa oksentelua. Neutraloimista pidetään vasta-aiheisena, sillä se aiheuttaa eksotermisen reaktion, joka voi pahentaa vaurioita. Oksettaminen on kielletty, koska ruokatorvi altistuu uudelleen aineen syövyttävälle vaikutukselle. Lääkehiili ei estä happojen ja emästen imeytymistä ja saattaa aiheuttaa oksentelua. Lisäksi se peittää näkyvyyttä mahdollisesti myöhemmin tehtävässä endoskopiassa. Harvinaisissa tapauksissa syövyttävä tai voimakkaasti ärsyttävä aine voi aiheuttaa kurkunpään turvotusta, joka saattaa johtaa hengitysvaikeuksiin. Hoitona on 100-prosenttinen happi; pahimmillaan henkeä uhkaavassa nielun tai kurkunpään ödeemassa voidaan tarvita intubointia tai trakeostomiaa. Tavallisesti suositellaan endoskopiaa ensimmäisten 24 tunnin aikana potilaille, jotka ovat nielleet väkevöityjä syövyttäviä aineita tai merkittäviä määriä (enemmän kuin kulauksen) muita syövyttäviä aineita tai joilla esiintyy pitkittyneitä oireita, esimerkiksi nielemiskipuja, (veri)- oksentelua, suun tai nielun palovammoja, veriulosteita tai hengityksen vinkumista (Nuutinen ym. 1995). Liian varhaisessa vaiheessa (muutama tunti altistuksesta) suoritettu endoskopia voi antaa liian optimistisen kuvan vaurioiden vakavuudesta. Endoskopian tarkoituksena on selvittää vaurioiden laatu ja vakavuus, määrittää potilaan ennuste ja hoito sekä aikaisten kirurgisten toimenpiteiden tarve. Endoskopiassa tulisi välttää etenemistä vakavasti vaurioituneille alueille. Sitä ei tulisi tehdä paranemisen subakuutissa vaiheessa (5 15 vuorokauden kuluttua altistuksesta), jolloin kuollut kudos lisää puhkeaman riskiä. Endoskopiakäytäntöön vaikuttavat myös käytettävissä oleva välineistö ja tekijän ammattitaito. Silmä on erityisen herkkä syövyttävien aineiden aiheuttamalle vauriolle: syövyttävät aineet voivat aiheuttaa siihen merkittävän kudostuhon jo alle minuutissa. Emästen aiheuttamat silmävammat ovat vakavampia ja ulottuvat syvemmälle kuin happojen aiheuttamat. Syövyttävän aineen roiskahdettua silmään tulee huuhtelu aloittaa heti tapahtumapaikalla eikä vasta lääkärissä. Silmää huuhdellaan runsaalla vedellä tai millä tahansa nesteellä, ja sitä tulee jatkaa vähintään 20 30 minuutin ajan tai kunnes silmän sidekalvo on neutraali. Tarvittaessa silmän ph voidaan mitata kyynelnesteestä ph-paperilla. Paikallishoidossa käytetään tarpeen mukaan sykloplegisiä tippoja ja mydriaatteja, antibiootteja tai kortisonia ja seurataan silmänpainetta. Myös kipulääkitystä voidaan tarvita. Silmävauriot vaativat usein pitkäaikaista kirurgista hoitoa. Ihoaltistuksessa syövyttävät aineet voivat aiheuttaa punoitusta, kipua ja vakavia kemiallisia palovammoja. Kipua ei yleensä tunnu heti, mikä saattaa viivästyttää ihon huuhtelua ja johtaa syvien palovammojen syntyyn. Ihoa huuhdellaan runsaalla vedellä, ja 15 minuutin kuluttua mitataan ihon ph. Huuhtelua jatketaan tarvittaessa, kunnes ihon ph on normaali. Vakavien ihovaurioiden hoidossa saatetaan tarvita jopa 12 24 tunnin huuhtelua. Kemiallisia palovammoja hoidetaan kuten lämmön aiheuttamia. 450 T. Lampinen ym.
Taulukko 1. Ensiapu kemikaalimyrkytyksissä. Kemikaali Syövyttävät aineet Pesu- ja puhdistusaineet Petrolituotteet Torjunta-aineet Lannoitteet Alkoholit Ensiapu huuhtelu tai laimentaminen (enintään puoli lasillista vettä) ei lääkehiiltä ei oksetusta huuhtelu tai laimentaminen runsasta juomista tulee välttää, sillä se voi lisätä pesuaineen vaahtoamista ja aiheuttaa oksentelua ei lääkehiiltä ei oksetusta, aspiraatio suurin riski oireiselta potilaalta tulee ottaa keuhkoröntgenkuva keuhko-oireet kehittyvät noin kuudessa tunnissa lääkehiiltä aikuiselle 50 g, lapselle 1 g/kg joillekin torjunta-aineille on olemassa spesifinen antidootti (ks. Hoppu ja Pajarre-Sorsa, tässä numerossa) mahdollisen liuotteen (esim. etyleeniglykolin tai petrolituotteen) aiheuttaman myrkytyksen hoito lääkehiiltä aikuiselle 50 g, lapselle 1 g/kg lääkehiiltä ei anneta, jos kyseessä on syövyttäviä aineita sisältävä lannoite ei lääkehiiltä, sen tehoa ei ole osoitettu metanolille ja etyleeniglykolille on olemassa spesifinen antidootti (ks. Hoppu ja Pajarre-Sorsa, tässä numerossa) Pesu- ja puhdistusaineet Pesuaineiden vaarallisuutta arvioitaessa ph on tärkein tekijä. Myös tuotteen mahdollisesti sisältämät liuotteet tulee ottaa huomioon. Pesuaineiden tai muiden kemikaalien sekoittaminen keskenään voi myös aiheuttaa myrkytysoireita. Esimerkiksi klooria sisältävät desinfiointiaineet ja WC:n puhdistusaineet voivat reagoida keskenään ja muodostaa myrkyllisiä kaasuja, jotka ärsyttävät ylähengitysteitä. Nykyisin valtaosa markkinoilla olevista kotitalouksien käyttöön tarkoitetuista konetiskiaineista voidaan luokitella vain ärsyttäviksi. Myös konetiskiaineen valmistemuoto vaikuttaa sen myrkytysriskiin: nestemäisiä tuotteita pystyy helposti nielemään, mutta kuivan pulverin nieleminen on vaikeampaa. Viime vuosina yleistyneet tablettimaiset konetiskiaineet ovat aiheuttaneet tapaturmia, kun näitä värikkäitä valmisteita on luultu makeisiksi. Useimmat kodin pesuaineista ovat melko vaarattomia. Käsitiskiaineet, useat konetiskiaineet, saippuat ja pyykinpesuaineet voivat nieltyinä aiheuttaa lieviä ärsytysoireita, kuten pahoinvointia, oksentelua ja ripulia. Kotihoito riittää useimmiten. Suu huuhdellaan ja tarvittaessa voidaan antaa pari kulausta juotavaa. Runsasta juomista tulee välttää, sillä se saattaa lisätä pesuaineen vaahtoamista ja aiheuttaa oksentelua. Petrolituotteet Petrolituotteet ovat raakaöljystä tislaamalla saatuja tuotteita, joita kotiympäristössä ovat mm. bensiini, dieselöljy, mineraalitärpätti eli lakkabensiini, lamppuöljy, grillinsytytysneste ja parafiiniöljy. Petrolituotteen myrkyllisyys riippuu mm. viskositeetista, haihtuvuudesta ja pintajännityksestä. Tapaturmaisissa altistuksissa näiden aineiden riskinä ovat mahdollinen aspiraatio ja sen aiheuttama kemiallinen pneumonia. Petrolituotteen aiheuttama myrkytys tapahtuu tavallisimmin siirrettäessä polttoainetta let- Kodin kemikaalit äkillisten myrkytysten aiheuttajina 451
kulla astiasta toiseen, jolloin letkusta imaistaan vahingossa kulaus. Vahingossa nielty petrolituote ei yleensä aiheuta systeemioireita huonon imeytymisen vuoksi, mutta jo pienikin aspiroitu määrä voi aiheuttaa vakavan kemiallisen pneumonian. Pienen määrän nielleitä oireettomia potilaita voidaan seurata kotona. Vahingossa nieltyä petrolituotetta ei pyritä postamaan mahasta aspiraatioriskin vuoksi. Lääkehiili ei sido petrolituotteita. Sen antamista voidaan harkita niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa tuote sisältää myrkyllisiä lisäaineita. On otettava huomioon, että lääkehiili saattaa lisätä oksenteluriskiä. Ärsytysyskää voi esiintyä alussa, mutta jos hengitystaajuus on normaali eikä yskä jatku, kotiseuranta riittää. Varsinaiset oireet kehittyvät yleensä kuuden tunnin kuluessa. Sairaalaseurantaan kuuluvat kaikki oireiset potilaat, ne joilla todetaan muutoksia keuhkokuvassa, suuren määrän nielleet (tahalliset altistukset), hypoksiset ja tokkuraiset potilaat, vaikkei keuhkokuvassa esiinnykään muutoksia sekä lievästi oireilevat lapset, joiden oireet eivät häviä kuuden tunnin seurannan aikana. Hoito on oireenmukaista. Oireiselta potilaalta tulee ottaa ainakin keuhkoröntgenkuva ja näyte verikaasuanalyysia varten. Antibiootteja ei anneta rutiinimaisesti, koska keuhkokomplikaatiot johtuvat harvoin bakteeritulehduksesta. Oireettomat potilaat, joilla on normaali keuhkokuva tai keuhkokuvassa on vain lieviä muutoksia eikä muita oireita kehity kuuden tunnin seurannassa, voidaan harkinnan mukaan kotiuttaa. Hengitettynä petrolituotteiden höyryt voivat aiheuttaa humalan kaltaisia oireita, rytmihäiriöitä sekä keskushermosto- ja hengityslamaa inhalaation keston ja pitoisuuden mukaan. Pelkästään hengitettynä petrolituotteet eivät aiheuta kemiallista keuhkokuumetta. Petrolituotteet aiheuttavat enintään vain vähäisiä oireita silmään joutuessaan. Herkemmin haihtuvat tuotteet (esim. bensiini) aiheuttavat kirvelyä ja kipua suorassa kontaktissa (Grant ja Schuman 1993). Silmiä huuhdellaan runsaalla vedellä noin 15 minuutin ajan. Iholla petrolituotteet voivat aiheuttaa ärsytystä ja erityisesti pitkittyneessä ihokontaktissa kemiallisia palovammoja. Torjunta-aineet Käytetyimmät torjunta-aineet kotiympäristössä ovat hyönteiskarkotteet ja rikkaruohojen torjuntaan käytetyt tuotteet. Lisäksi kotoa voi löytyä homeiden- ja siententorjunta-aineita ja rotanmyrkkyjä. Jos kotona säilytetään ammattimaiseen käyttöön tarkoitettuja aineita, riskit ovat suurempia. Torjunta-aineet saattavat sisältää myrkyllistä liuotetta, esimerkiksi petrolituotetta tai etyleeniglykolia. Kotiolosuhteissa käytettävät torjunta-aineet ovat ihmisille ja kotieläimille pieninä määrinä melko vaarattomia. Poikkeuksena ovat rotanmyrkyt, jotka sisältävät supervarfariineja. Ne voivat aiheuttavat jo pieninä annoksina verenvuotoja 24 72 tunnin kuluttua aineen syömisestä. Laboratorioarvoihin antikoagulanttivaikutus (INR) heijastuu jo vuorokaudessa. Lääkehiiltä kannattaa antaa epäselvissä tapauksissa. Rotanmyrkkyjen spesifinen antidootti on K 1 -vitamiini (ks. Hoppu ja Pajarre-Sorsa, tässä numerossa). Organofosfaatit, esimerkiksi malationi, ovat yleisesti käytettyjä tuhoeläintentorjunta-aineita. Pieninä määrinä nykyiset valmisteet ovat melko vaarattomia. Paljon kuolemantapauksia muutama vuosikymmen sitten aiheuttanut parationi (Bladan) on poistettu Suomen markkinoilta, mutta sitä voi edelleen löytyä kaappien kätköistä. Jos nykyisin markkinoilla olevaa organofosfaattia on vahingossa nielty pieni määrä, lääkehiilen antaminen ja kotiseuranta riittävät usein. Massiivisessa (esim. tahallisessa) altistuksessa hoitona on atropiini ja organofosfaattien spesifinen antidootti obidoksiimi (ks. Hoppu ja Pajarre-Sorsa, tässä numerossa). Hyönteiskarkotteissa yleisesti käytetty dietyylitoluamidi (DEET) voi suun kautta nautittuna aiheuttaa myrkytysoireita jo melko pienin määrin. Se imeytyy nopeasti, ja oireet saattavat alkaa jo 30 minuutin kuluttua. Pikkulapsille DEET:n toistuva päivittäinen sively iholle voi aiheuttaa myrkytyksen. Hyönteiskarkotetta nielleelle tulisi antaa lääkehiiltä mahdollisimman nopeasti. Hoito on oireenmukaista; dietyylitoluamidille ei ole spesifistä antidoottia. 452 T. Lampinen ym.
Lannoitteet Lannoitteet ja kotipihan kasvien kukoistusta lisäävät ravinnetuotteet voivat sisältää mm. nitraatteja, jotka nieltynä saattavat aiheuttaa pahoinvointia, oksentelua ja suurina annoksina methemoglobinemiaa. Eräät lannoitteet sisältävät syövyttäviä aineita, mm. kalsiumoksidia tai ammoniakkia. Kalsiumoksidi (sammuttamaton kalkki) on ärsyttävää ainetta, joka muuttuu syövyttäväksi reagoidessaan veden kanssa. Tästä syystä iho on syytä puhdistaa kalsiumoksidijauheesta ennen vesihuuhtelua. Nurmikkokalkki voi olla myös vaaratonta liitukalkkia (kalsiumkarbonaattia). Rautaa on lannoitteessa yleensä hyvin vähän, lukuun ottamatta sammaleen poistoon tarkoitettuja tuotteita. Alkoholit Kotiympäristön kemikaaleista alkoholit aiheuttavat eniten kuolemaan johtavia myrkytyksiä. Kuolemaan johtaneet äkilliset alkoholimyrkytykset ovat lisääntyneet huomattavasti neljän viime vuosikymmenen aikana. Äkilliseen alkoholimyrkytykseen kuoli 476 ihmistä vuonna 2000 ja 433 ihmistä vuonna 2001. Etanoli onkin suurin yksittäinen äkillisten myrkytyskuolemien aiheuttaja Suomessa. Metanolin aiheuttamat myrkytyskuolemat yleistyivät vuoteen 2000 saakka (46 tapausta). Sen jälkeen pakkausmerkintäkäytäntöä tiukennettiin niin, että nykyisin kaikissa metanolituotteissa käytetään erittäin vaarallisen kemikaalin pääkallomerkkiä (Vuori ym. 2003). Metanolimyrkytyskuolemat ovat valtaosaltaan korvikealkoholin käytön seurausta. Alkoholimyrkytyksiä on käsitelty laajemmin tässä lehdessä aiemmin (Kuitunen 2000). Etanoli. Lapset saattavat maistaa kulauksen pöydälle jääneestä alkoholilasista tai hörpätä hajuvettä, joka sisältää runsaasti etanolia. Jo kulaus vahvaa alkoholia lapsen nauttimana vaatii seurantaa. Nuorille sattuu kokeiluvaiheessa ylilyöntejä. Isopropanolia käytetään mm. ikkunan- ja tuulilasinpesunesteissä, desinfiointiaineissa, jäänestoaineissa ja elektronisten laitteiden puhdistusaineissa. Se aiheuttaa toksisia vaikutuksia pienempänä annoksena kuin etanoli. Keskushermostovaikutukset ovat voimakkaammat, ja humalluttava vaikutus kestää 2 4 kertaa pidempään kuin etanolin. Isopropanoli metaboloituu asetoniksi, joka myös lamaa keskushermostoa ja siten potentoi ja pidentää keskushermostooireita. Lääkehiili ei sido isopropanolia. Hoito on oireenmukaista; isopropanolille ei ole spesifistä antidoottia. Metanoli. Nykyisin markkinoilla on useita tuulilasinpesunesteitä, jotka sisältävät metanolia 20 60 %. Metanolia on myös mm. kaasutinspriissä, joissakin maaleissa, maalinpoistoaineissa, vernissassa, lakoissa ja peittausaineissa. Metanolia tavataan aika-ajoin myös tavallisissa alkoholijuomissa (»pimeät pullot», ilkivalta). Aikuiselle hengenvaarallinen annos on keskimäärin 30 60 ml absoluuttista metanolia, ja 4 ml on jo aiheuttanut sokeuden. Jos epäillään, että metanolia on nielty, potilas tulee toimittaa lääkäriin. Oireet voivat alkaa jo 40 minuutissa, mutta toisaalta viive saattaa olla 72 tuntia. Ensimmäisinä tunteina mahdollisia ovat krapulan kaltaiset oireet (mm. huonovointisuus, päänsärky, huimaus ja heikkous), sekavuus, ataksia, vatsaoireet ja akuutti pankreatiitti. Vaikealle myrkytykselle tyypilliset metabolinen asidoosi ja so- YDINASIAT Kodin kemikaaleista vaarallisimpia ovat syövyttävät pesu- ja puhdistusaineet, petrolituotteet, torjunta-aineet ja alkoholit. Kemikaalimyrkytyksissä lääkehiiltä ei tule antaa, jos kyseessä on syövyttävä aine, petrolituote tai alkoholi. Kodin kemikaaleja oleellisesti vaarallisempia ovat työpaikoilta kotiin tuodut kemikaalit, varsinkin jos niitä säilytetään esimerkiksi virvoitusjuomapullossa. Kodin kemikaalit äkillisten myrkytysten aiheuttajina 453
Taulukko 2. Kemikaalien varoitusmerkkejä ja terveydelle vaarallisia ominaisuuksia. T+ = erittäin myrkyllinen. Aine tai valmiste, joka jo hyvin pienenä annoksena aiheuttaa kuoleman tai välittömän pitkäaikaisen terveydellisen haitan. T = myrkyllinen. Aine tai valmiste, joka jo pienenä annoksena aiheuttaa kuoleman tai välittömän pitkäaikaisen terveydellisen haitan. Xn = haitallinen. Aine tai valmiste, joka voi aiheuttaa kuoleman tai välittömän pitkäaikaisen terveydellisen haitan. Xi = ärsyttävä. Aine tai valmiste, joka ei ole syövyttävä mutta voi aiheuttaa tulehduksen välittömässä, pitkäaikaisessa tai toistuvassa kosketuksessa ihon tai limakalvojen kanssa. C = syövyttävä. Aine tai valmiste, joka voi tuhota elävän kudoksen ollessaan kosketuksessa sen kanssa. keutuminen ilmaantuvat latenssivaiheen (6 30 tuntia) jälkeen. Mahahuuhtelu voidaan suorittaa harkinnan mukaan, jos se voidaan tehdä pian yliannoksen jälkeen ja kyseessä on henkeä uhkaava myrkytys. Lääkehiilellä ei juuri ole tehoa, sillä se sitoo huonosti metanolia. Etanoli ja fomepitsoli ovat metanolin antidootteja (ks. Hoppu ja Pajarre-Sorsa, tässä numerossa). Hoitoa on käsitellyt tarkemmin Kuitunen (2000). Etyleeniglykoli. Pakkasnesteet sisältävät usein 95 % etyleeniglykolia. Etyleeniglykolia on myös jäähdytysnesteissä, jäänpoistoaineissa, jarrunesteissä ja mm. mustesuihkukirjoittimien väriaineissa. Etyleeniglykoli on erittäin toksinen aine. Jo 30 ml aikuiselle ja 1 ml/kg lapselle on ollut tappava annos. Jos epäillään, että etyleeniglykolia on nielty, potilas tulee toimittaa lääkäriin. Myrkytysriskiä lisää etyleeniglykolin makea maku. Keskushermosto-oireet ja metaboliset löydökset ovat tyypillisiä puolesta 12 tuntiin nauttimisen jälkeen. Myöhemmin ilmaantuvia oireita ovat syanoosi, hengitysvaikeudet, keuhkoödeema ja sydämen vajaatoiminta. Munuaisten vajaatoiminnan merkit voivat ilmaantua jo 36 48 tunnin kuluttua altistuksen jälkeen. Etyleeniglykoli saattaa hävitä nopeasti verestä, joten sen määrityksessä saatu negatiivinen tulos ei sulje pois myrkytystä. Imeytymisen estämiseksi tehdään mahan tyhjennys jos kyseessä on hengenvaarallinen annos ja toimenpide päästään tekemään nopeasti. Lääkehiilen teho on epävarma. Etanoli ja fomepitsoli ovat etyleeniglykolin antidootteja (ks. Hoppu ja Pajarre-Sorsa, tässä numerossa). Hoitoa on kuvannut tarkemmin Kuitunen (2000). Lopuksi Tuotepakkausten ja kemikaalien päällyksessä tulee olla vaaralliset ominaisuudet osoittava merkintä. Pakkauksissa käytetään erilaisia varoitusmerkkejä (taulukko 2). Pakkauksissa olevat ensiapuohjeet ovat usein puutteellisia ja virheellisiä. Tuotteen ph:ta ei ole aina merkitty pakkaukseen. Tavallisin virhe ohjeissa on kehottaa potilasta hakeutumaan heti lääkäriin, vaikka tuote olisi vaaraton ja kotiseuranta riittäisi. Hiljattain julkaistusta kirjasta Lasten myrkytykset (Hoppu ym. 2002) löytyy tietoa Myrkytystietokeskuksen tilastojen mukaan tärkeimmistä kotiympäristön kemikaalimyrkytysten aiheuttajista ja niiden myrkyllisyydestä sekä hoito-ohjeet. Pakkauksesta tai etiketistä saattaa löytyä tietoa tuotteen koostumuksesta ja ph:sta, ja aineen vaarallisuuden voi tarvittaessa tarkistaa Myrkytystietokeskuksesta, josta löytyy tiedot yli 26 000 tuotteen vaaraa aiheuttavista aineista. Kodin kemikaaleja oleellisesti vaarallisempia ovat esimerkiksi työpaikalta tuodut tai muut ammattimaiseen teollisuuskäyttöön tarkoitetut kemikaalit. Riski kasvaa erityisesti silloin, kun tällaisia tuotteita tuodaan kotiin ja säilytetään virvoitusjuomapullossa tai muussa elintarvikeastiassa. Lapset saattavat luulla niitä esimerkiksi mehuksi ja aikuiset valitettavan usein viinaksi. 454 T. Lampinen ym.
Kirjallisuutta Grant W, Schuman J. Toxicology of the eye. 4. painos. USA: Springfield: Charles C. Thomas 1993. Hoppu K, Pohjalainen T, Taalikka P, toim. Lasten myrkytykset. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2002. Kuitunen T. Alkoholimyrkytykset. Duodecim 2000;116:1655 61. Mäkelä JT, Laitinen ST, Salo JA. Väkevän viemärinpuhdistusaineen aiheuttama ruoansulatuskanavan yläosan syöpymävaurio. Duodecim 1998;114(1):47. Nuutinen M, Uhari M, Karvali T, Kouvalainen K. Syövyttäviä aineita nauttineiden lasten hoito. Duodecim 1995;111(6):511. Vuori E, Ojanperä I, Nokua J, Ojansivu R-L. Oikeuskemiallisesti todetut myrkytyskuolemat vuosina 2000 ja 2001. Suom Lääkäril 2003; 35:3403 7. TERHI LAMPINEN, farmaseutti terhi.lampinen@hus.fi TIINA POHJALAINEN, farmaseutti KALLE HOPPU, dosentti, ylilääkäri Myrkytystietokeskus PL 340 00029 HUS 455