Lankaleikki [Neuleita käsinvärjätyistä langoista] Veera Välimäki Atena Jyväskylä
Ensimmäinen painos, 2013 Sisällys Mallit ja tekstit: Veera Välimäki Kuvat ja graafinen suunnittelu: Veera Välimäki Atena Kustannus Oy www.atena.fi Isbn 978-951-796-951-2 Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2013 Tuote sisältää pienen määrän sertifioimatonta materiaalia Värileikki... 7 Sininen ja vihreä Pinta...15 Kuusi...21 Tinasotilas...25 Palmikkotakki...29 Juhlajakku...37 Edestakaisin...45 Punainen ja pinkki Rypytyspaita...53 Palmikkopipo...59 Hupputakki...63 Ihmetys...69 Punahilkka...77 Raitalapaset...85 Keltainen Rappuspipo & rappuskauluri...91 Väripala...97 Raitapaita...103 Oikein nurin -lapaset...109 Ruskea ja harmaa Pilvenpiirtäjä...115 Nappipaita...121 Tekstuuri...125 Opettajatar...129 Palmikkohuivi...135 Kalanruoto...141 Sitä ja tätä Tekniikat & lyhenteet...145 Langat & lähteet...149 Kiitos...150
Värileikki Lankakauppaan astuessa silmien eteen avautuu usein mykistävä näky: hyllymetreittäin loistavia ja hehkuvia lankavyyhtejä, joista yksikään ei lähemmin tarkastellessa näytä täysin samalta. Käsinvärjätyt langat ovat tällä hetkellä varmasti suositumpia kuin koskaan, ja valikoima laa jenee laajenemistaan jopa lähimmästä lankakaupastasi saattaa löytyä paikallisen värjärin lankaa tai houkuttelevia vyyhtejä kauempaakin. Tässä kirjassa käsinvärjättyjen lankojen maailma on tiivistetty neljään väriryhmään. Jokaisessa luvussa on vaihteleva määrä neulemalleja, nopeista lasten asusteista suuritöisempiin villatakkeihin saakka, ja ne kertovat tarinaa värien ja lankojen loputtomista mahdollisuuksista. Langat olen valinnut omien kokemusteni perusteella. Ne ovat lähtöisin eri puolilta maailmaa, mutta suurin osa niistä on helposti ostettavissa myös Suomesta. villinä villaan Valitessani lankoja tähän kirjaan olen suosinut luonnonmateriaaleja, etenkin lampaanvillaa. Villa on sekä kevyttä että kestävää, se hylkii likaa ja sietää kulutusta hyvin. Villakuidun itseensä sitoma ilmakerros tekee siitä erinomaisen suojan kylmyyttä vastaan, mutta samalla villa säilyttää hengittävyytensä. Myös kosteana villa tuntuu lämpimältä. Koska villa hylkii likaa, pesun sijaan riittää usein pelkkä tuuletus. Villalaatua valitessa on hyvä vertailla niiden ominaisuuksia, jotta löytää käyttötarkoitukseen mahdollisimman hyvin sopivan villakuidun. Pehmeä merinovilla on hyvin joustava, mutta myös melko lyhyt ja nukkautuva kuitu. Erityistä kestävyyttä vaativaan työhön, kuten sukkiin, kannattaa valita joko erityisen tiukkakierteiseksi kehrätty merinolanka tai lanka, jossa merinokuituun on lisätty hieman polyamidia. Pidempikuituinen villa, esimerkiksi Blue-Faced Leicester -rotuisen lampaan villa, on merinoa huomattavasti kestävämpää, mutta myös karheampaa. Värileikki... [7]
Materiaalina villa on oivallinen uusiutuva luonnonkuitu, jota on mahdollista tuottaa rasittamatta ympäristöä kohtuuttomasti. Eettiseltä ja ekologiselta kannalta villan tehotuotanto ei kuitenkaan ole ongelmatonta, joten mahdollisuuksien mukaan on suositeltavaa valita luonnonmukaisesti tuotettua villaa, jonka ympäristörasitus on vähäisempi. Eläinperäisistä proteiinikuiduista juuri villalla on erinomainen kyky imeä itseensä väriä. Esimerkiksi silkin värjäämisessä väriainetta tarvitaan enemmän. Myös villakuidun käsittelyaste vaikuttaa värjäyksen lopulliseen tulokseen. värjäyksen saloja Sanotaan, että kankaita ja lankoja on värjätty jotakuinkin yhtä kauan kuin niitä on valmistettu. Jo myöhäiseltä pronssikaudelta on löydetty runsaasti sekä värjättyjä tekstiilikappaleita että väriainejäämiä. Voidaankin olettaa, että niin punaisen, sinisen kuin keltaisenkin eri sävyjä oli yleisesti käytössä sekä myöhäisellä pronssikaudella että rautakaudella. Jokaisella aikakaudella värjäys on myös muuttunut ja jokaiselle ajalle tyypillisiä värejä on helppo erotella. Luonnonväreillä värjääminen oli pitkään yleinen taito. Synteettisten väriaineiden keksiminen työnsi luonnonvärjäyksen syrjään. Onkin hienoa seurata, miten vanhat perinteet ovat taas huo mion keskipisteessä ja samalla ne kehittyvät ja muuttuvat paremmin nykyaikaan sopiviksi. Tämän kirjan neuleissa on käytetty sekä synteettisillä väreillä että luonnonväreillä värjättyjä lankoja. Taitavien värjäreiden käsissä lankavyyhdeistä syntyy oikeita taideteoksia, joissa värin syvyys ja hehku saavutetaan usein värjäämällä monia ohuita värikerroksia päällekkäin. vyyhdistä neuleeksi Vaikka lanka näyttäisi vyyhdillä harmonisen monisävyiseltä, työssä se saattaa muuttua värien sekamelskaksi. Vyyhdin kauniit värit saattavat yhdistyä tahattoman läikikkäiksi lammikoiksi tai muodostaa vaakasuuntaisia sahalaitaisia kuvioita. Tällainen lopputulos ei välttämättä ole neulojan toiveiden mukainen. Vyyhti kannattaakin avata kierteeltään ja tutkia huolellisesti sen värien toistumista jo ennen työn aloittamista. Hyvin monivärisen langan eri sävyjen sulautumista voi helpottaa erilaisilla pintakuvioilla. Joskus jopa pelkkä ainaoikea saattaa olla riittävä tehokeino, mutta erilaiset kalanruotokuviot ja nostettujen silmukoiden yhdistelmät ovat myös erinomaisia vaihtoehtoja. Jos värit vaihtuvat langassa hyvin tiheään, voi harkita myös neulomista kaksinkertaisella langalla, jolloin sävyt sekoittuvat työssä tasaisemmin. Suuremmassa työssä yksi vyyhti lankaa ei riitä, ja etenkin käsinvärjätyssä langassa erot jopa saman värjäyserän vyyhtien välillä voivat olla suuret. Isoa työtä aloittaessa on hyvä valita vyyhdit erityisen huolellisesti ja useimmiten on tarpeen neuloa useammalta kerältä raidoittaen. Kaksi kerrosta on yleensä sopiva raidoitustiheys, mutta esimerkiksi neulottaessa paksummalla langalla pyöröneuletta voi kerän vaihtaa joka kerroksella. Maltillisempaa värieroa tasatessa riittää, että raidoitusta tekee vain muutaman sentin vyyhtiä vaihdettaessa. Käsinvärjätyn langan ei suinkaan tarvitse näyttää tehdasvalmisteisen tasapaksulta. Siksi haluan rohkaista kokeilemaan lankoja myös aivan sellaisenaan, vyyhti vyyhdiltä neuloen. Olen käyttänyt perinteistä neulesanastoa kirjassa melko vapaasti muunnellen. Muutamia uuslyhenteitä on kehitetty ja muokattu englanninkielisten esikuvien pohjalta. Tarkemmat kuvaukset näistä löytyvät tekniikka- ja lyhenneosioista kirjan lopusta. Ohjeissa on pyritty selkeyteen, mutta samalla hieman tavallista suurempaan yksityiskohtaisuuteen. Monesti ohjeissa edetään rivi toisto kerrallaan, koska se helpottaa neulomista. Liialliselta pikkutarkkuudelta on toivottavasti säästytty. Kaikki ohjeet on suunniteltu neulottavaksi yhtenä kappaleena, ilman saumoja. Vaatekappaleiden hyvä istuvuus on usein lyhennettyjen kerrosten ansiota. Olen suosinut sileää neuletta ja ainaoikeaa, sillä yksinkertainen neulepinta antaa langan puhua puolestaan. Iloista tutkimusmatkaa käsinvärjättyjen lankojen maailmaan! Veera [8]... Värileikki Värileikki... [9]
Sininen ja vihreä Luonto on täynnä sinistä ja vihreää. Usein nämä värit liitetään rauhallisuuteen, turvallisuuteen sekä keskittymiseen. Sinisen on sanottu olevan ihmisten lempi väri kautta maailman. Suosiota tuskin voi selittää muulla kuin sinisen hallitsevuudella luonnossa. Niin sinistä kuin vihreää pidetään väreistä vähiten häiritsevinä, ehkäpä juuri niiden yleisyyden vuoksi. Sininen kuin taivas ennen sadetta euroopassa sinisen sävyt olivat pitkään harvinaisia kankaiden ja lankojen värjäyksessä. Sininen oli kallisarvoinen ja ylellinen väri, johon oli varaa vain aatelisilla. Keskiajalla taiteilijat saivat sinisen väripigmenttinsä lasuurikiveä jauhamalla. Ultramariini oli tuolloin kultaakin kalliimpaa, joten sitä käytettiin säästeliäästi, lähinnä Neitsyt Marian viittaa maalattaessa. Keski ajalla kankaisiin ja lankoihin saatiin sinistä väriä värimorsingosta. Maailmanlaajuisesti sinisen tärkein lähde oli pitkään indigo-kasvi, jonka käyttö lähti leviämään kasvin lämpimistä kasvuympäristöistä. Eniten indigoa tuotettiin Intiassa, ja kaupankäynnin laajetessa 1700-luvulla sitä tuotiin myös Eurooppaan. 1800-luvulle tul taessa sininen ei ollut enää pelkästään yläluokan väri, sillä puuvillaviljelyksen laajentuessa kehitettiin denim-kangas, jonka havaittiin sopivan erinomaisesti raskaaseen työhön. Denim-kangas värjättiin perinteisesti indigolla: sitä oli helposti saatavilla, se oli kestävää ja tarpeeksi tummaa kätkemään tahrat. Synteettisen indigon keksiminen 1880-luvulla muutti indigomarkkinoita jälleen ja korvasi suureksi osaksi luonnonindigon. vihreää on pidetty rauhoittavana värinä jopa teattereiden takahuoneet saatettiin maalata vihreiksi värin tyynnyttävän vaikutuksen vuoksi. Edelleen teatterin takahuonetta kutsutaan green roomiksi. Vaikka luonnossa vihreä hallitsee, on luonnonväreillä mineraaleilla tai kasveilla miltei mahdotonta saada kirkkaanvihreää sävyä. Ennen synteettisen vihreän keksimistä 1800- luvun lopulla kirkkaat vihreän sävyt saatiin usein värjäämällä ensin sinisellä ja sitten keltaisella. Sininen ja vihreä... [13]
Pinta Lämmin ja iso kaulus ja pitkähkö malli ovat tämän villapaidan salaisuuksia. Rehevä pintaneulos näyttää suloisen raikkaalta, etenkin kun se neulotaan tästä tästä meren kaikissa sävyissä hehkuvasta langasta. Hellästi käsitellyssä langassa on jäljellä luonnon tuntu. Tarvikkeet lanka 3 (4, 4, 5, 5, 5) vyyhtiä Louhittaren luolan Louhitar -lankaa (100 % villaa; 244 m/100 g). Noin 730 (800, 900, 1000, 1100, 1170) metriä saman vahvuista lankaa. Kuvan neule neulottiin sävyssä Valaan laulu ja koossa S. puikot 3,5 mm ja 4 mm pyöröpuikko, 60 cm pitkä, sekä sukkapuikot kummassakin koossa. Valitse puikkokoko, jolla saat oikean tiheyden. muut tarvikkeet Silmukkamerkkejä, apulankaa, neula ja apuvälineet pingotukseen. Koot xs (s, m, l, xl, xxl) Valmiin neuleen rinnanympärys: 75 (85, 95, 105, 115, 125) cm. Valitse koko, joka on lähimpänä omaa kokoasi. Tiheys 20 silmukkaa ja 28 riviä = 10 cm pintaneulosta isommalla puikolla neulottuna. [14]... Sininen ja vihreä Sininen ja vihreä... [15]
Valmiin neuleen mitat 70 (71, 73, 73, 75, 76) cm 27 (29, 31, 34, 36, 40) cm 44 (44, 46, 46, 48, 48) cm 75 (85, 95, 105, 115, 125) cm Mallineuleet kierretty joustinneule 19 (20, 21, 22, 23, 25) cm Pyöröneuleena *neulo 1 o takareunastaan, neulo 1 nurin*; toista * * krs loppuun. ainaoikea joustinneule 1. krs: neulo kaikki o. 2. krs: *neulo 1 o, neulo 1 n*; toista * * krs loppuun. Kaulus Luo pienemmällä pyöröpuikolla 138 (142, 146, 146, 150, 154) s. Yhdistä pyöröneuleeksi, am kierroksen alkuun ja neulo 5 cm kierrettyä joustinneuletta. Vaihda isompaan pyöröpuikkoon ja neulo ainaoikeaa joustinneuletta. Aseta silmukkamerkki työn toiseen sivuun ensimmäisellä kerroksella: neulo 69 (71, 73, 73, 75, 77) s ainaoikeaa, am, neulo krs loppuun ainaoikeaa joustinneuletta. Kun kaulus on 20 cm korkea, aloita kavennukset: kavennuskerros: neulo 4 s ainaoikeaa joustinneuletta, sso, neulo ainaoikeaa joustinneuletta, kunnes ennen m jäljellä on 6 s, neulo 2 o yht, neulo 5 s ainaoikeaa joustinneuletta, sso, neulo ainaoikeaa joustinneuletta, kunnes ennen m jäljellä on 7 s, neulo 2 o yht, neulo krs loppuun ainaoikeaa joustinneuletta. Tee kavennuskerros joka 8. krs vielä 5 kertaa [24 s kavennettu, 114 (118, 122, 122, 126, 130) s puikolla]. Huom. Neulo kavennuskohdan viereiset silmukat samoin jokaisen parittoman kavennuskerroksen jälkeen; parillisen kavennuskerroksen jälkeen ainaoikea joustinneulepinta on taas jatkuva. Jatka ainaoikeaa joustinneuletta, kunnes kaulus on 35 cm korkea. Tee viimeiseksi 2. krs. [16]... Sininen ja vihreä Sininen ja vihreä... [17]