KAIKKI MUUTTUU PAREMMAKSI KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ PAASILINNA 2010
Toimittajat: Ani Kellomäki, Johanna Laitinen, Tommi Laitio, Alex Nieminen, Saku Tuominen Ruotsinkielisten tarinoiden käännös: Petra Nysten (Qrisp) Graafinen suunnittelu: Jaakko Veijola Taitto: Jukka Iivarinen Kannen valokuva: Kimmo Syväri Kiitos: Kaikki muuttuu paremmaksi -videolla esiintyneet ihmiset, Magneetto Media, Aija Salo, Mikko Silvennoinen, Elias/Paparazzi, Jari Leskinen/Paparazzi Kirjoittajat, Tommi Laitio, Alex Nieminen, Saku Tuominen ja Kustannusosakeyhtiö Paasilinna 2010 ISBN 978-952-5856-29-3 Painopaikka: Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2010
Sisällys Kaikki muuttuu paremmaksi 7 Esipuhe: Ihmisarvo Jari Tervo 8 Katriina Koskinen, 35, Helsinki 10 J, 24, Savo 13 Pekka Mattila, 32, Helsinki 15 Eeva Luhtakallio, 36, Helsinki 18 Tero Kankaanperä, 36, Kuopio 21 K, 30, Helsinki 24 Antti Järvi, 33, Helsinki 26 Nuppu Stenros, 29, Helsinki 28 Jussi K, 32, Helsinki 31 L, 37, Kaakkois-Suomi 33 Tommi Laitio, 33, Helsinki 35 M, 22, Helsinki 39 Annu Matilainen, 31, Helsinki 41 Tuomo Railo, 43, Espoo 44 Maria Kivelä, 35, Juva 47 Pekka Nikumatti, 32, Oulainen 49 Laura Vehkanen, 31, Helsinki ja Varsinais-Suomi 51 Elias Koskimies, 36, Helsinki 53 Heidi Holappa, 29, Helsinki 55 Monna Kosonen, 32, Helsinki 58 Paavo Halonen, 36, Helsinki 62 Anna-Maija Korpela, 25, Seinäjoki 65 Marek Stefanski, 29, Varsova 67 N, 22, Oulu 69 Jarkko, 22, Jyväskylä 71 P, 22, Pori 73 Saga Riihinen, 21, Espoo 76 R, 27, Pääkaupunkiseutu 78 Ilai Lehto, 22, Joensuu 80 Cristal Snow, 35, Kankaanpää 82 Riku Saastamoinen, 39, Helsinki 84 Tuomo Mäkinen, 25, Espoo 86 Jussi Richard Roberto, 23, Helsinki 88 Panu Mäenpää, 35, Helsinki 90 Anni-Maria Blomberg, 18, Vantaa 93 T, 62, Turku 96 Oras Tynkkynen, 33, Tampere 98 Kaija Papu, 30, Tampere 101 H, 31, Pohjanmaa 103 Pirkka Aunola, 35, Helsinki 105 Seija Vilén, 40, Espoo 107 Olli Stålström, 66, Helsinki 109 V, 25, Helsinki 111 Antti Kauppinen, 33, Helsinki 113 Samuli Lindgren, 27, Salo 115 C, 20, Lappeenranta 117 Veikko Halmetoja, 33, Mänttä ja Helsinki 119 Anna Moring, 32, Helsinki 121 Jesse Fagerström, 28, Helsinki 124 Emma Helle, 31, Vantaa 126 Manne Maalismaa, 32, Tampere 129 D, 25, Helsinki 132 Simo Vassinen, 27, Helsinki 134 E, 24, Helsinki 137 Anna Kortesalmi, 44, Espoo 139 Osku Heiskanen, 43, Helsinki 141 O, 37, Helsinki 143
P, 22, Pori Olen ollut enemmän kiinnostunut naisista kuin miehistä niin kauan kuin muistan. Ennen teini-ikää se ei aiheuttanut ongelmia, mutta kun muut tytöt alkoivat naisistua, huomasin jääväni tuon kaiken ulkopuolelle. Jouduin kiusaajien silmätikuksi. Kuulin usein olevani läski, huora ja lesbo. Kun voitin naamiaiskilpailun, koko salillinen pieniä koululaisia buuasi. Kun opettajamme ilmoitti, että siirryn toiselle luokalle, entisen luokkani oppilaat huusivat Jes!. Istuin luokan nurkassa ja yritin olla itkemättä. Olen luonnostani herkkä ja empaattinen. Ajatus siitä, että minun olisi pitänyt salata tunteeni, oli täysin mahdoton. Kun ihastuin ja rakastuin, halusin puhua siitä. Minulla oli muutamia ystäviä, joille kerroin lesboudestani. Ajan myötä juttu levisi laajemmalle. Pienellä pohjoispohjalaisella paikkakunnalla oli mahdotonta rajata elämänpiiri sellaiseksi, ettei siihen kuulunut ainoatakaan kiusaajaa. Kävi mahdottomaksi mennä tapahtumiin ja bileisiin, sillä aina hyvien ihmisten joukossa oli myös ilkeitä. Häpesin itseäni ja tunsin häpäiseväni lesboudellani myös perheeni ja ystäväni. Kiusaaminen sai minut näkemään mahdollisuuteni maailmassa kapeana. 73
Halusin esiintyä mutta pelkäsin, että minulle huudeltaisiin katsomosta. Halusin opiskella, mutta ajattelin, etten voisi koskaan pärjätä työelämässä lesbona. Tuntui, ettei minun toiveillani ole merkitystä, koska tulevaisuuteni oli jo kirjoitettu täyteen epäonnistumisia. Yritin saada apua, mutta vääriltä tahoilta. Seurakunnan papin mielestä minun kärsimykseni olivat itse aiheutettuja. Kirjaston kirjoissa homoseksuaalisuus oli varhaislapsuudesta juontuva mielenterveysongelma. Kaupungissamme ei ollut Setaa tai muuta sosiaalista vuorovaikutusta mahdollistavaa kanavaa, ja mahdollisuudet löytää vertaistukea olivat minimaaliset. Näytti siltä, että ainoa keino oli yrittää sopeutua. Yritin sopeutua niin kovasti, että sairastuin bulimiaan. Ystävyyssuhteita poikien kanssa hajosi, kun halusin seurustella ja leikkiä heteroa ollakseni normaali. Kadotin täysin kosketuksen siihen, mitä itse halusin ja kuka itse olin. Lukioiässä lähipiirissäni oli vain yksi tilanteestani tietävä aikuinen ja kaksi ystävää. Toisella luokalla kaikki yksinäisyys, huoli tulevaisuudesta ja ääretön suru purkautuivat. Yritin itsemurhaa. Kun olin käynyt pohjalla, tajusin, että minulla ei ole mitään menetettävää. Päätin panostaa enemmän itseeni. Tutustuin ensimmäiseen tyttöystävääni ja sitä kautta moniin lähikaupungeissa asuviin seksuaalivähemmistöön kuuluviin ihmisiin. Tajusin, että paras keino kasvattaa omaa itsevarmuutta on etsiä sellaista seuraa, jossa kurjiin tilanteisiin ei joudu. Tein elämäni suurimman päätöksen, kun muutin kesken lukion rakkauden perässä isommalle paikkakunnalle toiselle puolelle Suomea. Siellä meitä kohdeltiin kuin mitä tahansa pariskuntaa. Itsemurhayrityksestäni on lähes kymmenen vuotta. Tunnen olevan jatkoajalla ja olen opetellut kuuntelemaan itseäni, 74
valikoimaan ystäväni huolella, puhumaan tunteistani avoimemmin ja tukeutumaan perheeseeni. Viime keväänä rekisteröimme seitsemän vuotta kestäneen parisuhteemme. Vanhempani ja isovanhempani ovat suhtautuneet siihen asiallisesti ja kannustaen. Olen oppinut, että joskus omat pelkoni toisten ihmisten reaktioista ovat todellakin vain omia pelkojani, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Lapsuuden ja nuoruuden surujen läpikäymiseen olen saanut valtavasti tukea paitsi vaimoltani, ystäviltäni ja perheeltäni myös hyvältä terapeutiltani. Olen äärimmäisen onnellinen siitä, että olen saanut tutustua itseeni ja etsiä omaa tietäni nyt aikuisena. Toisin kuin kiusaajani, joista suuri osa on jämähtänyt entisen kotikaupunkimme kapakkaan, minä olen mennyt eteenpäin ja kehittynyt matkallani. Mikä parasta minun matkani on oikeastaan vasta alkanut. 75