Suupohjan Sukeltajat SuSu ry, Norja Narvik su 05.06. klo 09:00 - su 12.06.2011 klo 00:30 Yleistä Narvik on satamakaupunki ja kunta Pohjois-Norjassa Nordlandin läänissä. Sijaitsee suojaisassa vuonossa ja on Norjan pohjoisimpia kaupunkeja, asukkaita 18 400. Suurin työnantaja on satama, kuljetusartikkelina malmi. Pieni kaupunki, josta löytyy paljon nähtävää mm. hieno sotamuseo. Ofotvuono on Nordlandin läänin pisin ja Pohjois-Norjan neljänneksi pisin vuono, pituus 78 km, syvyys max. 553 m. Sen pohjoisella rannalla ovat Tjeldsundin ja Evenesin kunnat, itäisellä rannalla Narvik ja eteläisellä rannalla Ballangen. Lounaassa Lødingen ja sen takana Lofootit, jonne maitse matkaa 350 km. Matkaan lähti 14 sukeltajaa, 11 her + 3 fru. Kulkuneuvoina kaksi asuntoautoa, pakettiauto sekä maasturi. Perässä kaksi kumivenettä ja kaksi peräkärryä. Kärryillä mm, kaksi kompuraa, neljä happisäiliötä ja yksi helium, teltta, sukellusvarusteita sekä koko porukan viikon ruuat yms. Menomatka Matkaan päästiin aikataulun mukaan, matkalla muutama tankkaus, Oulussa ruokailu ja perillä Narvikissa puolenyön tuntumissa. Matka-ajan keli hyvä eli kuiva. Ruotsin läpi ajettiin vauhdilla, maisemia ei paljon ollut. Norjaan saavuttaessa lumihuiput hivelivät silmiä. Kiirunan ja Narvikin välisellä ylängöllä järvet olivat vielä osin jäässä. Kilometrejä noin 11000 ja saman verran takaisin, paikanpäällä kilometrejä tuli noin 150 km / auto. Majoitus Narvikin leirintäalueella, jolta oli varattu kolme mökkiä, kaksi kuuden ja yksi neljän hengen. Mökit olivat varsin pieniä, kaksi kahden hengen huonetta, kaksi makuupaikkaa oli mökin keittiössä sohvalla. Niinpä muutama majoittui suosiolla asuntoautoissa, näin saatiin tilaa keittiötouhuille. Asuntoautoista täytyy maksaa oma maksu, asia oli neuvoteltavissa edulliseksi. Porukka oli niin tohinoissa että kompurat viriteltiin täyttöpaikalle ja teltta 4x4m pantiin pystyyn mökkien väliin, vielä ennen nukkumaan menoa. Aamupalat laitettiin joka aamu 08:00 ja matkaa lähdettiin, milloin minnekin 09:00 paikallista aikaa. Teltta toimi ruokailu ja kokoontumispaikkana. Toisen kompressorin kassa oli ongelma sähkön kanssa, mutta homma toimi yhdelläkin. Täyttöihin kului kuitenkin aikaa sukelluksen jälkeen reipas kolme tuntia eli 6 tuntia päivässä, ja se on paljon. Sakkia oli sen verran paljon, niin kuin pullojakin, mutta eipä hätää, olipa täyttäjiäkin. Maanantaiaamuna lähdettiin aamupalan jälkeen kaikin kylälle laskemaan veneitä sekä tutustumaan Sotamuseoon. Satamakonttorista sukelluslupa ja venepaikat koko viikoksi, aivan konttorin vierestä, 100 NOK, ei paha. Veneenlaskupaikka oli keskustan vastarannalla oleva venesatama. Museossa vierähti reipas tunti ja oli näkemisen arvoinen paikka. Satama-altaasta altaasta löytyy 32 hylkyä, pienoismalleja sekä uppoamiskohdat nähtävillä. Jotkut hylyt on siirretty rannan tuntumaan, pois laivaväylältä. Itse hylyistä saa tarkempaa tieto netistä, museosta historia tietoa. Läheisissä vuonoissa on vielä lukuisa määrä mielenkiintoisia hylkyjä. Sukellukset Narvikin hylyistä osa on sukelluskiellossa, räjähteiden yms. takia. Sukellusvapaat hylyt on poijutettu, osaan hylyistä vaaditaan lupa, jonka saa satamasta, mikäli tarvetta. Ajomatkat rannasta hylyille ovat lyhyet 10 15 min. Veneenlaskupaikkoja löytyi hyvin ja ne tiedusteltiin edellisiltana, seuraavaa päivän sukellusta suunniteltaessa. Sukellus-syvyydet meillä 30 aina 80 metrin välillä, näkyvyys satama-altaassa n. 10 m luokkaa, muualla noin 20 m. Veden lämpötila 5 astetta, sukellusajat 30 min ja reippaan tunnin välillä. Vuorovesi oli koko viikon 2 metrin tuntumissa, eikä haitannut sukelluksiamme. Näkyvyys olisi ehkä parempi syksyllä, mutta yötön yö vei voiton, tällä kertaa. Kaikki sukellukset tehtiin mukana olleista kumiveneistä.
Reissun ensimmäinen sukellus suoritettiin maanantaina iltapäivällä, satama-altaan ulkopuolella oleville sotalaivojen hylyille. Yhdellä sukelluksella jopa kolme hylkyä, poijut paikallaan. Z21 Wilhelm Heidkamp, poiju ohjaushuoneen kohdalla, perä tuhottu, laiva makaa pystyasennossa. Lippulaiva, upotettu 11.4.1940, 1 torpedo, katkesi kahteen osaan ja upposi seuraavan päivänä. Z22 Anton Schmitt, aivan edellisen vieressä, alle 10m päässä. Myös tämän perä tuhoutunut. Osunut 2 torpedoa, katkesi kahteen osaan ja upposi 10.4.1940. Z17 Diether von Roeder, reippaan 30m päästä edellisistä. Perä ja keula kumpikin tuhoutuneet. Vaurioitui 10.4.1940, upotettu tahallaan 13.4.1940. Hylyt lentokentän rannan tuntumassa. Kaikkien kolmen syvyydet, kansi 14m, pohja 24m. Tiistaina kaksi sukellusta satama-altaassa oleville rahtilaivoille, iltapäivän sukelluksella oli jälleen mahdollisuus katsoa yhdellä sukelluksella kaksi hylkyä, olivat narulla kiinni toisissaan. SS Romanby, Englantilainen rahtilaiva, kuljetti malmia, 145m pitkä. Torpedoitu 10.4.1940. Poijuköyden kohdalla ankkuri, käytävät ja ruumat hyvin auki, kansi 14m, pohja 28m. MS Stråssa, upposi joskus 13.4-11.5.1940. (Laivalla tapahtui räjähdys ja se upposi. Eri lähteet antavat eri päivämäärät). Ruotsalainen malmirahtilaiva. Kansi 14m, pohja 29m, pituus 127m. Martha Hendrik Fisser, edellisen vieressä ohjausnaru keulasta. Saksalainen rahtilaiva, pituus 137m. Keskiviikkona päiväretki noin 15 km päähän, veneet ajettiin satamasta meritietä. Meri rasvatyyni, niin kuin koko viikon. Ajoaika satamasta kohteelle puoli tuntia. Kamat autoilla rantaan, josta kohteelle matkaa 5 min. Kaksi sukellusta, sukellusten välillä nautittiin rannassa maittava lounas. Z2 Georg Thiele, saksalainen hävittäjä, rakennettu 1935. Sai 7 osumaa 10.4.1940 mutta vetäytyi, sai tulipalot taltutettu ja palasi pari päivän päästä taisteluun. 13.4.1940 joutui vetäytymään Rombaksfjordiin. Brittiläiset hävittäjät HMS Eskimo ja HMS Forester hyökkäsivät. Taistelussa Georg Thiele ampui Eskimon keulan irti (Eskimo ei upponut) mutta lopuksi kun ammukset loppuivat Georg Thiele ajautui heikossa kunnossa rannalle, samana päivänä. Laiva makaa kyljellään, keula rannalla loppuosa varsin jyrkällä rinteellä, perä n. 52m. Torstaina jälleen retkipäivä, autoilla tunnin ajomatka. Veneet meriteitse, vuonon toiselle puolelle. Puomi esti ajon perille, joten operoimme läheiseltä uimarannalta, yksi sukellus, uikkari keli +25. Z19 Hermann Kunne, saksalainen hävittäjä, rakennettu 1936. Syvyys nousuveden aikaan 3-40m, pituus 123m, upposi 1940. Ammusten loputtua, kapteeni ajoi rannalle Herjangsfjordilla. Brittiläiset hävittäjät HMS Eskimo ja HMS Forrester ampuivat kolme torpedoa, laiva räjähti voimakkaasti ja jäi palaamaan. Perän alla noin 40m, melko ehjä, näkyvissä mm. miinan asetus kiskot. Pinta osat pahoin levällään muuten OK, perästä lähti naru joka vei ankkurille, syvyys 55m. Vasta sukellukset tehtyämme, huomasimme viereisellä rannalla olevan sukelluskieltokyltin. Illalla oli mahdollisuus sukeltaa satama-altaassa. Perjantaina lähdettiin taas retkelle, matkaa Narvikista noin 60 km. Paikka käytiin tiedustelemassa edellisenä iltana. Aamupalan jälkeen vene ja soppavärkit mukaan ja matkaan. Päästessämme kohteen leiriytymispaikkaan alkoi läheisen vuoren suunnasta kuulua hirveä jyminä. Oli alkanut iso kivivyöry joka kesti reippaan tunnin, suurimmat kivenmöhkäleet arvioitiin linja-auton kokoisiksi, vaikuttava näky. Paikallisetkin tulivat ulos asunnoistaan asiaa ihmettelemään. Keli hieno +25. SS Dronning Maud, upposi 1.5.1940, Foldvik, Gratangen. Matkustajalaiva, rakennettu Norjassa 1924. Ennen sotaa laiva oli Hurtigruten (Englanniksi Hurtigruten = Norwegian Coastal Express) lippulaiva. Vei matkustajia ja tavaraa Norjan rannikoilla pitkään. Sodan aikana ja laiva oli käytössä sairaalalaivana. Sai 2 pommi osuma Saksalaisesta pommikoneesta. 1 pommi osui sillan ja savupiipun välillä, meni laivan konehuoneeseen ja räjäytti laivan sivut. Toinen pommi osui perä ruuman kannen taakse. Laiva paloi ja ajelehti vähän aikaa kunnes upposi. 17 henkilöä kuoli. Hyvä näkyvyys. Syvyyttä kannelle 14m, pohjalla 28 m, hylky pystyssä, kansirakenteet heikossa kunnossa.
Narvikin suihkulähde, käytiin katsomassa perjantai-iltana. Klo 13.00 ja 21.00, puhdistuspumput suihkuttavat automaattisesti geysiirin eli vesisuihkun 45 metrin korkeuteen. Tätä nähtävyyttä ei kerrota esitteissä. Luimme rakennuksen seinän kylttiä ja ihmettelimme mitä tuo tarkoittaa. Paikalliset kertoivat että kyseessä on Narvikin juomavesilaitoksen tapa pitää säiliöt puhtaana. Kaikilla hylyillä näkyy enemmän tai vähemmän elämää, rapuja, turskia, sei parvia sekä pikku kalaparvia. Kasvillisuutta heikosti, joitain sieniä näin ensimmäistä kertaa. Verrattuna pohjoisen Kirkkoniemen vesiin, eläimistön ja kasvillisuuden saralla, paikka oli eri luokkaa. Nousu ja laskuvesi aiheuttavat virtauksia, joka huomioitiin jo pinnalla sukelluksia suunniteltaessa, kellonajat netistä. Syvyyksien ollessa sopivia, teimme kaikki sukellukset pääsääntöisesti nitroksilla. Syväsukellukset trimiksillä ja suljetunkierron laitteilla. Perjantai-iltana kävimme vielä katsomassa Narvikin suihkulähteen, Päivittäin klo 13.00 ja 21.00, puhdistuspumput suihkuttavat automaattisesti geysiirin eli vesisuihkun 45 metrin korkeuteen. Tätä nähtävyyttä ei kerrota esitteissä. Luimme rakennuksen seinän kylttiä ja ihmettelimme mitä tuo tarkoittaa. Paikalliset kertoivat että kyseessä on Narvikin vesilaitoksen tapa pitää säiliöt puhtaana. Kommellukset Konpressori ongelma oli pitkään mysteeri. Lopuksi voitiin vain todeta, että paikallinen sähkö on niin huonoa, ettei se soveltunut toisen kompuran moottorin kytkennälle, yhdelläkin pärjättiin. Asuntoauton moottorin hihna hyppäsi pumpun kohdalla kaksi hammasta. Asia todettiin leirintäalueella kun omat asiantuntijat alkoivat tutkia moottorin ongelmia. Lähtiessämme Lapualta siitä oli kadonnut osa tehoista ja Narvikissa katosi tyhjäkäynti. Esko ja Marko hoitivat asian loistavasti ja moottori väänsi jälleen hyvin. Isoon porukkaan mahtuu monen alan ammattilaisia. Samaisesta asuntoautosta räjähti takarengas E10 tiellä, vajaa 100 km ennen Haaparantaa. Eipä aikaakaan kun vararengas oli paikalla ja matka jatkui. Oli oikein nastarengas. Yötön yö on aina ihmeellinen, auringon laskun ja nousun välissä oli Narvikissa tuolloin aikaa 2 minuuttia. Muutama pisti kellon talteen retken alkaessa, koska eihän lomalla kelloa tarvita. Yksi kello löytyi viikon kuluttua leirintäalueelta, ystävällinen henkilökunnan palautti sen postissa. Paluumatka Paluumatkalle päätettiin lähteä jo lauantaiaamuna. Sukelluksia oli sen verran takana, ettei enää tehnyt mieli veteen. Aamupalan jälkeen klo 09:30 matkaan. Edellisenä iltana veneet oli nostettu, teltta purettu, kompurat ja sukelluslaitteet pakattu. Lähtö oli tyly mutta asiallinen. Maisemia saatiin vielä ihailla Norjan puolella, lumihuippuiset vuoret hivelivät vielä viikonkin jälkeen silmää. Kun saavuttiin Kiirunaan, alkoi maisema tasaantua. Syömään pidätettiin Torniossa ja loppumatka ihailtiin Suomen tasaista sekametsä maisemaa. Kotona oltiin puolenyön tuntumissa. Kuormat purettiin sunnuntai-iltana, suurempia takaiskuja ei paluumatkallakaan sattunut. Yhteenveto Hommat toimivat kaikin puolin moitteettomasti. Hyvässä seurassa viihtyy kun vatsa ei kurni. Huolto toimi, eikä kukaan saanut vatsan väänteitä. Pullojen täyttö luisti, eikä jäänyt yhden henkilön harteille. Kelit suosivat ja kaikki sukellukset olivat hienoja ja niitä oli tarpeeksi. Vaikka lähtiessä teroitettiin, ettei turhaa tavaraa kannata ottaa, huomasi varmasti jokainen että jälleen kerran sitä oli, ja paljon. Toisaalta, kun on työkaluja voi tehdä vaikka moottoriremontin. Budjetti piti ja reissu oli varsin edullinen. Keräsimme 400 henkilöltä, sisältäen matkojen
polttoaineet, majoituksen, ruokailut ja sukellukset eli kaiken. Viivan alle jäi + 7, jolle keksittäneen joku yhteinen sijoituskohde. Osa toi omien mahdollisuuksiensa mukaan tarvittavia ruokatarvikkeita, joka säästi huomattavasti kustannuksissa, kiitokset niistä asianosaisille. Toinen asuntoauto oli vuokralla, muut sukeltajien omia. Oma on aina oma, saatiin nähdä tälläkin reissulla, ainoastaan vuokra-autoa jouduttiin huoltamaan matkan aikana. Kaikki osallistuivat yhteisiin askareisiin kykyjensä mukaan. Anne ja Ellu hoitivat viihdyttämisen tyylillä. Rebe-miehet saivat laitteensa huollettua, ilman ulkopuolista apua. Rampa sai pullonkantoapua tarvittaessa, ainoastaan kerran tarvitsi lahjoa, kiitokset kantajille. Paljon jäi vielä nähtävää seuraaville reissuille, sukellus on hieno harrastus ja Norja hieno maa. Seuraavaa retkeä suunniteltiin jo paluumatkalla, ehkä ensi syksynä uudelleen. Nöyrä ja isoo kiitos kaikille mukana olleille, hyvästä ja antoisasta retkestä. Näin mä sen näin, kuvia seuran sivuilla. TT:-tapani-