SISÄLLYSLUETTELO Sisällysluettelo 1 Tapahtumakalenteri 1 Pääkirjoitus 2 Lpkj:n löpinät 2 Purjehdukset 3 Purjehdusvarusteet 4 JoPo:t Alpeilla 4 Kurkkaus Ulko-suomeen 4-9 50-vuotisjuhlavaellus 9-10 Tammileiri 11-12 Satahangalle kesällä 2002! 12 TAPAHTUMAKALENTERI Syyskuu Purjehduksia (katso purjehduskalenteri) 4.9. klo 18 Syyskirkko 15.-16.9. BIRKA Lokakuu Purjehduksia (katso purjehduskalenteri) 1.10 Vartiolaisten Harava-tempaus 12.-14.10. Erätaitokurssi / Rellu V-SP 14.10. ja 26.-28.10. Laumanjohtajakurssi / V-SP 26.-28.10 VJ-kurssi Mannerlahti Marraskuu 3.-4.11. Vartiolaisten vaellus 4.11. Sudenpentujen vaellus 24.11. Vuosijuhla + lupauksenanto Joulukuu 6.12. klo 18-20 Kynttilävartio Wanha Pappila 6.12. klo 20 Syyskokous JoPo-mökki Tammikuu 8.1. klo 18 Tammikirkko Tiesitkö että 13 Toimintakauden kokousajat 14 Sarjakuva 14 Huhutaan, että Päätoimittaja: Jesse Sinisalo Ilm.pvä: 9.9.2001 Toimittajat: Johtajisto Julkaisija: Jokikylän Pojat Painopaikka: Raision Seurakunta Painomäärä: 150 kpl Vuosikerta: 22 Lehtinumero: 64 Tuoreimmat tapahtumatiedot löydät osoitteesta: www.lpk.partio.fi/v-sp/jopo Sekä lisäksi: * KUVAGALLERIA * NORDWEST * SUDENPENNUT * VARTIOLAISET * JOHTAJAT * JOPO-JUTUT * HALTI 2001 * ALPIT 2001 * LINKKEJÄ MAAILMALLE 1.
PÄÄKIRJOITUS Kesä meni ja touhuntäytteinen syksy on tuloillansa. Meillä, siis Jokikylän Pojilla, on hieno mahdollisuus tänä syksynä näyttäytyä varsin positiivisissa merkeissä partiopiirin syysmestaruuskisojen järjestäjänä ja tietysti omien 50-vuotisjuhlien isäntänä. Birka 2001 kisat ovat olleet työn alla jo hyvän tovin, ja itse varsinainen tapahtuma on aivan näinä päivinä. Kisathan järjestetään yhdessä KilliNallien kanssa, ja pitkästä aikaa yhteistyö rakkaiden sisarlippukuntalaistemme kanssa on toiminut varsin mallikkaasti. 50 vuotta raisiolaista poikapartiotoimintaa on kohtapuoleen tosiasia, ja kaikkihan me tietysti toivomme ainakin toiset 50 vuotta lisää. Monennäköistä tapahtumaa ja taatelintallaajaa on matkan varrelle mahtunut ja niistä kaikista on koetettu vuoden mittaan tehdä selkoa nidottavaksi kansien väliin. Salosen Jussin johdolla on kerätty tietoa, haastateltu ja muuten jututeltu vanhoja JoPoja sekä tietysti tutkittu vino pino kaikenlaista A4-saastetta. Ilokseni voin todeta, että vartiolaisemme ovat kovasti paljon aktivoituneet tuon purjehtimisen suhteen. Varsin kiitettävästi ovat nuoremmat veneilemässä käyneet, joskin osasyynä lienee keväällä käyttöön ottamamme suoritusjärjestelmä. Veneen lokiin on tänä kesänä ilmaantunut joltiseltaankin 800 merimailia, mitä voitaneen pitää ihan siedettävänä lukemana. Vielä on toki purjehduksia jäljellä ainakin lokakuulle saakka, joten minimitavoite eli 1000 mailia saataneen kasaan. Tästä, kuten myös kuluneen kesän huimista seikkailuista, kertoo sinulle tietysti vain JoPo- Jutut. LIPPUKUNNANJOHTAJAN LÖPINÄT Päätoimittaja Niinkuin pääkirjoituksessakin todettiin niin lippukunnassa tulee olemaan varsin työntäyteinen syksy. Suuri osa lippukunnan toimivasta johtajistosta karkasi maailmalle opiskeluiden perässä, jolloinka paikoilleen jääneille partiojohtajille jää suuri haaste luotsata juhlavuosi kunnialla loppuun. Tämä tarkoittaa myös sitä että vaeltajaikäiset saavat entistä enemmän vastuuta lpk:n toiminnan järjestämisestä. Vaeltajaryhmä saa syksyn aikana hoidettavakseen erilaisia projekteja liittyen toimintakauteen 2001-2002. Tueksemme arkiseen partiotoimintaan laumailtojen läpiviemiseen saamme tukea vanhoilta konkareiltamme. Ilahduttavaa on ollut näin lippukunnanjohtajan silmin nähdä innokkuuden purjealustamme kohtaan. Sudenpennut pääsivät keväällä purjehtimaan samoin kuin jäsenistön vanhemmatkin. Purjehdukset olivat paikkapaikkoin niin suosittuja, että oli vaikeuksia saada kaikki halukkaat mukaan. Vartiolaiset ovat myöskin purjehtineet aktiivisesti viikonloppuisin. Valitettavasti kesän vartiolaisille suunnattu pitkä matkapurjehdus tyrehtyi resurssiongelmiin. Syksy tuo kuitenkin tullessaan kunnon purjehdusilmat ja näin ollen vartiolaisille mahdollisuuden jatkaa veneen suoritusjärjestelmän testausta. Lippukunnan toimitilojen suhteen elämme myös jännittävää aikaa. Enimmäkseen vartiolaisten ja vaeltajien toimintaa palvellut Jopo-Mökki alkaa olla rakennusteknisesti ehtoopuolella. Olemme pyytäneet käyttöömme Wanhaa Pappilaa, jolloinka vartiolaiset ja vaeltajat voisivat siirtää porukkansa materiaalit sekä toimintansa sinne. Aika näyttää. 2. Pekka Saarinen
VARTIOPURJEHDUKSET Syyskuu Kippari & Försti 7.-9.9. Vartiopurjehdus Nitrovartio Jesse Sinisalo & Juho Karppinen 21.-23.9. Vartiopurjehdus Team Susi Pekka Saarinen & O-M Mikkola 28.-30.9. Vartiopurjehdus Paranormaalit Eränkävijät Tero Valtonen Lokakuu 5.-7.10. Johtajapurjehdus Petri Lindström & Jesse Sinisalo 12.-14.10. Johtajapurjehdus Pekka Saarinen & Ari Piskonen Kipparit: Petri Lindström 040-5795227 Pekka Saarinen 040-5952776 Jesse Sinisalo 040-5267670 Pasi Tyynmaa 040-5565486 Tero Valtonen 040-5756170 Ilmoittaudu viikonloppupurjehduksille kipparille viimeistään saman viikon keskiviikkona.. Vartiopurjehdukset on alustavasti varattu tietylle vartiolle, mutta mukaan pääsee myös muut halukkaat jos tilaa on. Eli kannattaa olla aktiivinen niin pääsee purjehtimaan enemmän! SUDENPENTUPURJEHDUKSET Aika Kippari ja Försti 24.9. klo 18-21 Petri Lindström ja Olli-Matti Mikkola (040-5795227) 26.9. klo 18-21 Tero Valtonen ja Pasi Tyynmaa (040-5756170) Ilmoittaudu kipparille viimeistään edellisenä iltana. Paikat varataan ilmoittautumisjärjestyksessä, joten kannataa olla nopea. Purjehdusmaksu 10 mk, jolla katetaan mehut ja keksit. VANHEMPAINPURJEHDUKSET Aika Kippari 25.9. klo 18-21 Pekka Saarinen ja Jesse Sinisalo 040-5952776 Ilmoittaudu kipparille viimeistään edellisenä iltana. Paikat varataan ilmoittautumisjärjestyksessä, joten kannataa olla nopea. Kahvitarjoilu! 3.
ILTAPURJEHDUKSEN VARUSTELISTA - lippis tai pipo - hanskat - aurinkolasit - verkkarit tai tuulipuku - lenkkarit tai saappaat (kelin mukaan), vaaleat pohjat - vedenpitävä takki - villapaita VIIKONLOPPUPURJEHDUKSEN VARUSTELISTA - reppu tai kassi; ei rinkkaa - lippis - pipo - 2 x hanskat - aurinkolasit - verkkarit tai tuulipuku - pitkät kalsarit - pitkä aluspaita - T-paita - shortsit - lenkkarit (vaaleapohjaiset) - saappaat (vaaleapohjaiset) - sadetakki ja sadehousut - villapaita - makuupussi - lakana - villasukat - vaihtosukat - pyyhe - uikkarit - peseytymisvälineet - aurinkovoide - purjehdusmaksu n.100 mk (sis.laiturimaksut, ruuat, jne.) Varsin tapahtumarikkaan toimintakauden ehdoton yksilöllinen päätavoite oli elokuussa 2001 Petri Lindströmillä ja Pekka Saarisella jäätikkövaelluskurssi Alpeilla. Tarkoituksena 2,5 viikon reissulla oli syventää peruskurssilla saatuja tietoja jäätikkövaeltamisesta sekä oppia uusi aspekti: toiminta ohuessa ilmanalassa. Varsin tapahtumarikkaan matkana aikana lippukuntamme edustajisto koki paljon erilaisia asioita, joista osa oli varsin vaaarallisiakin. 2,5 viikon JOPOT ALPEILLA reissuun mahtui viikon pätkä ohuessa ilmanalassa, maastopyöräilyä Zermatissa Sveitsissä ja haikkailua kallioilla. Koko reissun tarina kuvineen on luettavissa lippukunnan kotisivuilta osoitteesta: www.lpk.partio.fi/jopo/alpit2001.htm Käy lukemassa poikien hurja päiväkirjamuotoinen tarina Mount Blancin telttailusessiosta sekä hurjista maastopyöräilyajoista Sveitsin vuoristossa. KURKKAUS ULKO-SUOMEEN... eli siis poikamme merellä (taas!) Tällä(kin) kertaa huimat myrskyisiä meriä uhmaavat matkamme suuntautuivat kivelle, jonka Suomi-neito lienee kupeistaan pyöräyttänyt keskelle Itämerta rehellisiä merenkulkijoita häiritsemään: Ahvenanmaalle. Venehän oli jo suorittanut perinteisen siirtymätaipaleen Juhannuksen aikana reitillä Rai- sio-rymättylä-velkua- Kustavi-Uusikaupunki. Ukissa 4. Pete, Suxi, Olli-Matti ja Manne hyppäsivät pois muonavahvuudesta ja suuntasivat kotia kohti. Pasi, Lapa ja Ari hankkiutuivat Ukin rantaan ja liittyivät näin ollen muonavahvuuteen mukanaan kolme
päivää Peten Talbotin takapenkillä lojuneet patongit ja tzatziki-möhnää. Jesse ei suorittanut minkäänlaisia ylimääräisiä manööverejä, vaan ainoastaan kamojen siirtämisen punkasta toiseen. Jesse peri kipparin lakin ja Aria nimiteltiin förstiksi. Kaikki koossa? Sunnuntai 24.6.2001 Kun ylimääräiset henkilöt oli lopultakin saatu lähtemään missimme kannelta, aloimme arvuuttelemaan illan ohjelmaa. Luonnollisesti prosessi suoritettiin kahvin ja munkin kera rantakahvilassa. Eineksistä ollessa jäljellä muisto ja sokerit rinnuksilla Ari keksi soittaa Luodon Ramille, lippukuntamme entiselle jäsenelle, joka pitää Ukin pursiseuran kerhotiloja Ukin edustalla, ja jonka palveluksiin olimme ennenkin tukeutuneet Ukissa käydessämme. Aikaa kului vähemmän kuin tämän jutun lukemiseen, kun Rami jo kolkutteli Busteristaan veneemme kylkeä. Hyppäsimme kyytiin ja viiletimme em. Busterilla kerhon saarelle. Kerrassaan hieno paikka. Käytiin viskomassa vettä kuumille kiville, luumuiltiin siinä muutenkin hetki ja palattiin veneelle kiskomaan unta kuulaan. Kohti rannatonta vettä Maanantai 25.6. Aamun jo valjettua hyvissä ajoin ennen ylösnousuamme saatoimme todeta tästäkin päivästä tulevan kauniin ja suotuisan reissun aloittamiseen. Vielä piti kuitenkin käydä hakemassa jotain purtavaakin veneeseen ja etsimässä Ahvenanmaan merikorttisarja. Vanha kun oli vuodelta 1994. Ruuat saatiin paikalliselta kauppiaalta ja merikortti löytyi yllättäen(?) kirjakaupasta. Jäätelöt löytyivät Hesen kulmalta ja paatti siitä mihin olimme sen jättäneet. Kaikki oli siis valmista lähtöä varten. Alkumatkasta poikkesimme vielä UPS:n paviljongilla noutamassa yhden kappaleen unohtuneita saunapussukoita mukaan. Tuuli oli varsin suotuisa matkallemme. Se nimittäin puhalteli joltiseltaankin luoteesta ja meidän suuntamme oli lännen ja lounaan väliin. Isokarin 5. majakan eteläpuolista väylää pyyhälsimme Selkämerelle suuntana Eckerö. Majakan hävittyä horisontin peitteeseen seuraava merkki minkäänlaisesta elollisesta toiminnasta meidän lisäksemme olisi vasta Eckerön pohjoispuolella olevat rakennelmat. Näin siis luulimme. Illan taittuessa yöksi tunnistamattomia lentäviä kohteita lenteli kaksin kappalein veneen ympärillä. Hetken arvuuttelimme ilmiön todellista luonnetta. Hylättyämme radio-ohjattavat lennokit ja japanilaiset kamikaze-varpuset löytyi lintukirjasta selitys: ruokki. luonteeltaan utelias ja tuleekin usein tarkkailemaan kulussa olevaa alusta lähietäisyydeltä Varsin mainion näköinen otus kaarrellessaan veneen ympäri. Mikäli pingviinit lentäisivät, näky saattaisi olla varsin yhteneväinen. Matka jatkui kaikesta huolimatta kohti Eckeröä. Saavuttaessamme GPS-pisteen, jonka olimme laittaneet kahden matalikon väliin, meitä lähinnä hävetti/huvitti suomalaisten valojen naurettava teho. Ruotsin vastaava näkyi huomattavasti paremmin 20 mpk:n päästä Suomen tuikun ollessa aivan vieressämme. Maakuntamatkailua Tiistai 26.6. Lilluttiin aamuyön tunteina hiljalleen nousevan auringon paisteessa kohti Ec-
kerö-käringsundia. Välillä tosin käytimme propellia apuna matkanteossa, etteivät lokit aloittaisi pesänrakennuspuuhia veneen kannelle; siksi verkkaista oli matkantekomme. Viimein sitten Eckerön postitalon ja lauttarannan valot loimottelivat sivullamme. Suunnaksi otimme yhden ehkä Suomen kauneimmista vierasvenesatamista, Eckerö- Käringsundin. Kello oli aika vähän (noin kolme yöllä) kiinnittyessämme laituriin, joten ilman sen suurempia aktiviteettejä siirryimme unimaahan. Heräilimme hieman ennen puoltapäivää. Heittelimme aamupalan ääntä kohti ja lähdimme tutkailemaan rannan palveluja. Pakolliset valokuvat, WC-käynnit ja kahvit (9 mk noin ½ desiä sumppia!!!), niin matka saattoi jatkua kohti Maarianhaminaa. Pientä kisailua matkan varrella (päättyi ratkaisemattomaan), navigointiharjoituksia M-haminan edustalla ja loppujen lopuksi kiinni M-haminan länsisatamaan. Kävimme suorittamassa laiturimaksun ja pikainen vilkaisu ruokakaappeihin lähetti meidät kohti Mattis-hallenia särvintä hakemaan. Kaupasta kiirehdimme takaisin veneelle, sillä saunaan teki mieli ja kello tikitti päättäväisesti kohti saunan sulkemisaikaa. Laiturilla meitä odotteli varsin edustava nuori nainen nippu kyselylomakkeita mukanaan. Sauna unohtui hetkeksi kun me luonnollisesti auliisti vastailimme neidin esittämiin kysymyksiin. Palkinnoksi saimme eri hienon kynän, joka tosin lakkasi toimimasta jo ennen lähtöämme M-haminasta. Naiskauneuden vähennyttyä ratkaisevalla tavalla olemattomiin muistui taas saunakin mieleen. Pussukat selkään ja Tommi Hartosena kohti saunatiloja. Ehdimme kuitenkin hyvin ja saimme liotettua aurinkorasvan irti ihostamme. Paluu takaisin veneeseen tapahtuikin jo huomattavasti rauhallisemmin. Vatsamme pullollaan Pasin keitoksia istuskelimme hetken kannella sulattelemassa nielemäämme ateriaa. Kaappiin kuivunut jo edellä mainittu Juhannuksen Talbotin takapenkillä viettänyt valkosipulipatonki löysi paikkansa vallan mainiona lintujenruokinta-aineena. Aloitimme joutsenesta, kelpuutimme mukaan myös pullasorsa-pariskunnan ja olosuhteiden pakosta taisi jokunen pala kadota lokkien, joita oli varmaan sata, kitoihinkin. 6. Patongin huvettua aloimme tekemään lähtöä kohti kaupungin rientoja. Kasseista kaivoimme hyvin prässätyt kauluspaidat päällemme. Paidat oli niin hyvin prässätyt, että yhdessä paidassa oli prässejä keskimäärin 30. Ja kaikki eri suuntiin. No, sehän ei meitä lannistanut, vaan se, että kaupunki oli aivan tyhjä. Ei ketään missään eikä mikään paikka auki. Vierasvenesataman rantaklubikin suljettiin nenämme edestä. Todellinen kesäkaupunki. Mikäs siinä auttoi muu kuin mennä nukkumaan. Kölit pohjassa? Keskiviikko 27.6. Jo aamupalalla alkoi kovanluokan psyykkaus päivän koitosta varten. Oli meinaan perinteisen Skärgård Golf Tourin ensimmäisen osaottelun aika. Maarianhaminan maineikkaan minigolf-radan ympäristö on monesti saanut todistaa verisiä kamppailuja kunniasta - ja tiskivuoroista. Tiukkakin tiukemman kisan
Ahvenanmaan helteessä voitti tällä kertaa Jesse Lapan antaessa miehen vastuksen. Ari ja Pasi huitoivat pallojaan metrin yli baarin. Ehkä todellisen kuvan suoritusten tasosta kuitenkin antaa se totuus, että perässämme pelanneet eläkeläis-herrat kiersivät kaksi kierrosta pienemmällä lyöntimäärällä kuin me käytimme yhteen rundiin. Åland Openin jälkeen matka jatkui kohti Degerbytä. Ilma oli pakahduttavan helteinen ja tuuleton. Kyllästyessämme hevosvoimien käyttöön nostimme purjeet lähinnä silmänlumeeksi. Sen verran tuuli, että kovimmissa puuskissa ruorimiehen iltapäivälehden sivut hieman heiluivat. Siinä sitten lilluessamme ja naureskellessamme ohi meneville saksalaisille, saivat Lapa ja Pasi kuningasidean mennä uimaan. Hetken kävimme keskustelua pelastusliivien tarpeellisuudesta uinnin aikana; liikuimmehan me sentään lähes kaapelinmitan tunnissa. No sinnehän ukot hyppäsivät. Ja tulivat samaa vauhtia ylös. Vesi oli näin kylmää, josta johtui, etteivät kölit ottaneet pohjaan, mikä kuitenkin on keskellä laivaväylää pelkästään positiivinen asia. Tähän loppui muutenkin itsemme pettäminen, sillä laskimme purjeet ja putputimme koneella loppumatkan Degerbyhyn. Degerbyssä ei ole mitään. Jonkinmoinen uimahalli, ravintola, kauppa ja mökkikylä toki löytyy, mutta taaskaan ketään ei ole missään. Paitsi muutama mopoileva tyttö, jotka huutelevat pihakeinusta laiturille. Pelasimme siis Trivialia. 7. Golfia Helvetinsaaressa Torstai 28.6. Aamutuimaan kävimme nauttimassa kyläkaupasta hankkimamme jäätelöt. Hetken muutenkin hengailimme siinä kylän raitilla, kunnes totesimme, että tämä paikka oli nähty, ja irrotimme köydet suuntana Kökar. Ilmojen haltijatar oli näyttänyt meille tähän asti vain ne kauniimmat kasvonsa, ja niin se näytti nytkin. Mollukka käristeli nahkaamme puolipilviseltä taivaalta ja tänään oli tuultakin enemmän eiliseen verrattuna. Nahka punaisena kuin keitetyllä ravulla saavuimme viimein Kökar-Helsöhön. Riemullamme ei ollut rajoja, kun huomasimme täälläkin olevan minigolfkentän. Laiturimaksun, saunavarauksen ja pienen eineksen sekä veneen kunnostuksen jälkeen alkoi jo tuttu psyykkaus peliä varten (psyykkaus on puoli peliä). Silmät kirkkaina aidosta innostuksesta ja vilpittömin mielin lähdimme vihellellen kohti satamatoimistoa, josta saimme mailat ja pallot. Kiipesimme mäen päälle, josta jo Helsö Golf Course pilkottelikin. Kilpailujännityksen vavisuttaessa kehojamme laskeuduimme keskittynein katsein kohti tulevaa koitosten näyttämöä Ja mikä meitä odotti? Radat oli rakennettu joskus hippiajalla, mistä johtuen pohjista ei suoraa kohtaa löytynyt, esteet, mikäli olivat tallella, olivat sitten siirreltäviä ja soraa radoilla oli enemmän kuin naapurin pihassa, mikä ei ole vallan vähän. Hammasta purren asetimme jalkamme takaisin maan pinnalle ja pelasimme kierroksen läpi. Lapa hallitsi swinginsä, siis nimenomaan swinginsä, parhaiten ja voitti suvereenisti Åland Golf Tourin toisen osakilpailun muiden keskittyessä lähinnä miek-
kailuun. Vielä käynti golfkerholla, joka oli tietysti koko Kökarin korkeimmalla kohdalla, ja päivä oli valmis päätettäväksi. Pakollinen vesisade Perjantai 29.6. Aamutuimaan oli taas kaupassakäynnin vuoro. Hyvinkin perinteinen saaristolaiskauppa: palvelua ei saa lainkaan suomen kielellä, mutta kun vain änkyttää, että fyra stygge noita, tack, niin kummasti saa haluamaansa. Ja Pasikin sai rahasta oikein takaisin, kun jaksoi käydä asiasta melskaamassa. Edellisenä iltana oli merisumu käynyt heikentämässä näkyvyyttä ja nyt sen teki tihkusade. Ei siinä muu auttanut, kuin kiskoa kurahousuja jalkaan ja vetää huppu korville maristen samalla, että kun aina sataa!!! Vähintään Loch Nessin hirviöksi veikkaamamme ilmiö osoittautui tarkemmassa tarkastelussa halliksi, joka pariinkin otteeseen kävi kurkistelemassa kulkuamme. Singahdimme sopivassa myötäisessä Kihdin yli auringon taas taistellessa tiensä pilvien läpi niskaamme punertamaan. Samaa kyytiä jatkoimme kohti yöpymispaikkaa, joka tällä kertaa oli Åvensor, eli Ahvensaari. Tuuliolosuhteista johtuen laskimme ankkurin hieman tavallista syvemmälle lahden pohjukkaan. Hetken saimme olla aivan rauhassa ennen niin hiljaisessa saaressa. Sitten, aivan yllättäen, koko lahti oli täynnä moottoriveneitä (viisi kappaletta), purjeveneitä (kaksi ihan kyljessä kiinni) ja taisi siellä olla jokunen soutuvenekin. Mahduimme kuitenkin luolaan paistamaan makkaraa meidän uudella eri hienolla kertakäyttögrillillä, jolla myös nuotioleivät valmistuivat varsin makoisiksi. Hetken vielä kärsimme itikoista, kunnes päätimme suunnistaa takaisin veneeseen kärsimään itikoista (vrt. pääkirjoitus JJ 2/2001 päätoim. huom.). Hetken Triviaali-sessio ennen yöpuulle vetäytymistä. Antoisaa bongausta Lauantai 30.6. Maittavien aamu-uniemme aikana oli ilmeisesti jokaisen lähisaaren asukkaat ja mökkeilijät keräytyneet Ahvensaareen uimaan, ja niinpä tunnelma oli rauhaisa kuin Puuhamaan iltapäiväruuhkassa. Hetken raavimme päätämme maailman menoa ihmetellen ja aamusumppia ryystellen. Lähtiessämme taas legille, huomasimme erään perhekunnan soutelevan moottorivenettä vasta-aallokkoon. 8. Koska emme voineet olettaa kyseessä olevan vävypojan kunnonnostatustuokion, rohkenimme kyselemään moisen urheilusuoritteen tarkoitusperiä. Saatuamme vastaukseksi moottoririkon, otimme poloiset hinaukseen. Mentyämme kaikessa rauhassa noin tunnin verran, jätimme venekunnan Norrskatan pohjoispuolelle soutelemaan mökkirantaansa kohti itse jatkaessamme matkaamme kohti Norrskatan satamaa. Sinne, kaikesta huolimatta, ehjänä selvittyämme tankkasimme tytön ja suunnistimme kohti kauppaa. Mikä osoittautui varsin oivaksi päätökseksi, sillä matkan aikana tekemämme bongailut olivat jääneet niihin kahteen Selkämerellä tapaamaamme ruokkiin. Paikallisessa kaupassa nimittäin oli muutama varsin edustava pulu muiden muassa, joita olisi tiiraillut toki pidempäänkin, mutta ei sitä nyt kehdannut varsinkaan vähien ostosten kanssa. Palasimme siis takaisin kes-
kuuteemme veneeseen. Matkaa oli enää niukalti seuraavaan kohteeseemme, eli Hirsluotoon ja reissun päätössaunaan. Laskettelimme matkan rauhassa ilta-auringossa ja kävimme suorittamassa Hirsluodon edustalla pienimuotoisen näytöstyylisen purjeenlaskun, joka onnistuikin varsin hyvin. Päivästä oli jäljellä enää saunavuoron odottelu appeen kera ja aikainen maatapano. Kotiinkin joskus Sunnuntai 1.7. Aamulla aikaisin oli tällä kertaa lähdön vuoro. Aamupalan söimme vauhdissa, kun aamusumussa livuimme kohti kotia. Tuulikin toki nousi kilpaa auringon kanssa, ja niinpä pääsimmekin kokeilemaan taitojamme muiden purjeveneiden kanssa nopeudessa. Pestiin kaikki. Airiston jo niin tutuksi tulleiden maisemien peittäessä näkökenttämme aloitimme siivoustuokion, jonka aikana kuurasimme ja ehostimme tytön taas entiseen loistoonsa. Normaalit kamojenpakkausrutiinit malliin missä mun sukka on ja kenen paitaa mä oon käyttänyt tyynynä ja saatoimme jättää hyvästit merielämälle taas pieneksi hetkeksi. Pohjatyön teki: Lapa Koristeet laittoi: Pasi Lopputuloksen kokosi:jesse Kovasti kannusti: Ari Kiitämme: Nordwest IV Moitimme: Helsö Golf Course Sponsored by: Pasin Juhannusporukka Rami Luoto Nätti kyselijätyttö Norrskatan pulut Motto: Laturikin on mukana, mutta se ei käy kenenkään puhelimeen. 50-VUOTISJUHLAVAELLUS KEVON KANJONILLA Lippukuntamme 11- henkinen edustajisto (kuusi johtajaa ja viisi vaeltajaikäistä) suoritti menneenä suvena heinäkuun lopussa 50-vuotisjuhlavaelluksen Kevon kanjonin maastoon. Tämä ei ole matkapäiväkirja eikä reittiseloste jotoksestamme, vaan koottuja tunnelmia matkan varrelta. Reitti alkoi parkkipaikalta Karigasniemen tien varrelta. Alkumatka oli hiekkakuoppien pohjilta ylärinteille kulkevaa luontopolkua. Polku jatkui kahden järven välissä kulkevaa kannasta. Polku muistutti lohikäärmeen häntää, jonka huippukohdat pienenivät Ruktajärven kämppää kohden. Pikku hiljaa alkoi polku seurata Kevon kanjonia. Muutos oli vähäistä, kanjoni leveä ja matala ettei sitä huomannut. Muutama askel metsästä ja edessä aukesi rotkolaakso kaikessa kauneudessaan. Näköalapaikan vieressä oli pienin askelin alaspäin ryöppyävä putous, joka päätyi 80 metriä alempana virtaavaan jokeen. Rinne oli niin jyrkkä ettei sinne tehnyt mieli. Polku jatkui tiheässä ja 9.
matalassa koivikossa, joten kanjoni jäi aina paikoitelleen piiloon. Kun se tuli näkyviin oli pakko ahmia näkymää muistiin tallennettavaksi. Mikään valokuva ei voi sitä näkyä ja tunnetta tallentaa. Rotkolaaksoon suuntaavat laskujoet hidastivat matkantekoa. Ensin laskeuduttiin 50 metriä joen pohjukkaan ja heti takaisin ylös. Sydänäänet kilpailivat joen kohinan kanssa. Nousuihin ja laskuihin oli rakennettu portaita suojelemaan maastoa ja helpottamaan kulkijaa. Sataviisikymmentäneljä askelmaa alaspäin johdatti reitin ainoalle ylityspaikalle. Veden vähyys helpotti kulkemista ja vaijeri toimi pelkästään ylimääräisenä turvallisuustekijänä. Fiellun putous oli vaikuttava vähäisestä vesimäärästä huolimatta. Haltin maastossa sijaitseva Suomen korkein putous Pitsusköngäs vei kyllä voiton. Putouksen jälkeen korkeuserot polulla säilyivät. Kun maasto alkoi tasoittumaan, alkoi puusto myös kadota salaperäisesti. Lähes kaikki tunturin rinteillä ja vastarinteillä olevat koivut olivat lahonneet. Tuntematon kuolema oli tuhonnut puut useiden neliökilometrien alalta. Vain katajat olivat selvinneet tuhosta. Pitkospuut veivät suon yli tai ainakin sen ensimmäisen. Hillaa näkyi punaisena, mutta valitettavasti vain niin raakana. Vaikka maasto oli tasaisempaa ja vehreämpää, niin edessä hahmottui alueen korkein huippu Guivi. Huippu sijaitsi sen verran erillään muista että 640 metrin korkeudesta koko tunturialue avautui katsojille. Reilun parinkymmenen kilometrin päässä olisi ollut Norjan ja Suomen raja. Rajan takana valloitusta odotti lumiset huiput. Tunturin valloituksen jälkeen oli hyvä virkistää ihoa kylmässä jokivedessä. Mahan valitukset vaikenivat riistakäristyksellä ja räiskeleillä. Aukea tunturimaisema jatkui takaisin Ruktajärvelle. Vaikka herätimmekin porotokan uteliaisuuden niin lähempi tuttavuus ei poroja kiinnostanut. Lintujen hälytysjärjestelmä kuljetti meitä polkua pitkin. Kun tulimme lintua liian lähelle se lennähti parin lajitoverin ohi ohjaamaan meitä eteenpäin pois pesien läheltä. Niille ei ollut selvää ettei luonnonsuojelualueella lantalaisella ole mitään asiaa polkujen ulkopuolelle. Molemmat vaellusryhmät olivat taas yhdessä. Vesisade oli alkanut yöllä. Märkä hieno 10. hiekka tarttui telttakankaisiin, kun niitä pakattiin. Kaikkien sadevaatteet ei sittenkään pitänyt vettä ulkopuolella. Onneksi pääsi pois metsästä, eikä tarvinnut viettää enää seuraavaa yötä maastossa. Saunakin oli tiedossa Purnumukassa. Melkein kaikki vartioikäiset olivat ollet aikaisemmin napapiirin yläpuolella. Axulle ei ensikertalaisena aivan valjennut luonnon ainutlaatuisuus. Vaelluksen parasta antia olivat maisemat. Vaikka hyttysiä oli vain kourallinen, niin se tuntui vaivaavan ainakin Markoa ja Tapsua. Kukaan ei pitänyt maastoa liian vaativana. Reitti oli suunniteltu sopivan kevyeksi että nuoremmatkin vartiolaiset olisivat selvinneet matkasta. Seuraavalle reissulle olivat heti valmiina Tuppo ja Tapsu. Jussi Salonen
Britannika tammileiri järjestettiin kesäkuun alussa Sauvon Ahtelassa. Leiri on tarkoitettu Varsinais-Suomen piirin sudenpennuille ja se järjestetään kolmen vuoden välein eli jokaisella sudenpennulla on mahdollisuus osallistua leirille kerran sudenpentuvaiheensa aikana. Kaiken kaikkiaan leirille osallistui yli 2000 pariolaista. Lippukunnastamme osallistui 20 henkeä, 17 sudenpentua sekä 3 johtajaa Lapa, Jokke ja Olli. TAMMILEIRI Leirin aiheena oli keskiaikainen Britannika ja kaikki leirin järjestäjät olivat pukeutuneet keskiaikaisen hoviväen vaatetukseen. Leiri oli jaettu ruhtinaskuntiin eli alaleireihin ja ruhtinaskunnat oli jaettu kyliin. Me JoPot majailimme Sommersetin ruhtinaskunnassa yhdessä muiden rannikkoseudun lippukuntien kanssa. Kylämme nimi oli Aquarium ja siellä majailivat myös Raision KilliNallit ja Rymättylän märssyvahdit. Neljäpäiväisen leirin ensimmäisenä päivänä torstaina ohjelmaan kuului leirin pystyttäminen eli teltat pistettiin pystyyn. Telttojen viereen tehtiin keppipallopeli jota sitten pelailtiin aina vapaa-aikoina. Jo- Poilla oli yhteensä neljä telttaa. Sudarit nukkuivat kahdessa 11. saharassa ja johtajat kupoliteltoissa. Kun leiri oli saatu pystyyn olikin jo aika lähteä leirin avajaisiin. Avajaisissa selvisi kaikille leiriläisille että he siirtyivät aikakoneella keskiaikaan Britannikaan. Britannikassa esittäytyi leirin johtajisto johtajanaan kuningatar Carinarium. Leirillä oli siis tarkoituksena seikkailla keskiajassa erilaisissa suorituspisteissä ja toivottavasti löytää jossain vaiheessa aikakoneen nappi jota tarvittaisiin jotta leiriläiset pääsisivät takaisin nykyaikaan. Torstain ohjelmapisteenä olivat Turbaduurit eli ruhtinaskuntaan saapui joukko keskiaikaisia turbaduureja jotka leikittivät ja laulattivat sudenpentuja. Illalla oli vielä kyläilta johoon kaikki lippukunnat keksivät päivän aikana ohjelmaa. Meidän pojat suorittivat muista poiketen vielä iltaohjelma suoritusmerkkiä. Perjantain suorituspisteinä olivat Herbarium jossa tutustuttiin keskiaikaisiin kasveihin ja tehtiin hieno kaulariipus. Päivällä käytiin uimassa vaikka vesi olikin vielä aika kylmää. Toisena suorituspisteenä oli Barbarium meripiste jossa etsittiin viikinkien aarretta. Tehtäviin kuului mm. solmujen teko, kirkkoveneellä soutaminen sekä pelastusliivien käytön opettelu. Aarrekin löydet-
tin ja kaikki sudarit saivat siitä suunsa makeaksi. Kolmantena suorituspisteenä oli Markkinat joissa erilisia tehtäviä suorittaen sudarit keräsivät arvokkaita kiviä joilla saataisiin maksettua lunnaat kaapatusta kylän neidosta. Tehtäviin kuului jousiammuntaa, miekkailua, naisen nauratusta ja paljon muuta. Markkinoilla toimi myös kylän seppä joka takoi miekkoja ja muita keskiaikaisia rautaisia tarveesineitä. Sudarit saivat kerättyä kiviä niin paljon että neito saatin kuin saatinkin pelastettua. Päivä päättyi ruhtinakunnan omaa iltanuotioon joka sisälsi laulua ja leikkiä. Lauantaina alaleiriin ratsasti Handarium toimintapiste. Handariumimin väki opetti sudareille miten hekin saisivat yhtä uljaat ratsut. Jokainen sudari oli ottanut kotoaan mukaan villasukan ja neulan. Nyt niitä päästiin käyttämään. Villasukasta ja harjanvarresta tehtiin keppihevonen. Iltapäivällä oli ohjelmassa turnajaiset eli sudareiden partiotaitokilpailut. Kisoissa mitattiin sudareita erilaisia partiotietoja ja taitoja. Ilta päättyi suureen iltanuotioon johon oli kokoontunut koko leiri. Sunnuntai olikin sitten leirin päätöspäivä ja samalla vierailupäivä. Teltat ja leirialue laitettiin sellaiseen kuntoon että niitä kehtasi näyttää vanhuksille jotka tulivat hakemaan lapsensa pois leiriltä. Vanhempien kanssa riitti juttua kun kaikki selostivat kilpaa mitä kaikkea oli neljän päivän aikana tehty. Leirin ohjelma päättyi päättäjäisiin joissa löydettiin vihdoin aikakoneen puutuva nappi ja jätettiin haikeat hyvästit Britannikan väelle. Päättäjäisten jälkeen sudarit lähtivät vanhempineen kotiin ja johtajat jäivät vielä purkamaan leiriä. Neljä ikimuistoista leiripäivää oli takana ja mielessä pyöri leirin tapahtumat ja leirilaulun sanat: Sinä, minä ja Britannika Lauri Lapa Pohjanen SATAHANGALLE KESÄLLÄ 2002! Mikä on Satahanka? Satahanka on meripartiolaisten suurleiri. Se järjestetään noin viiden vuoden välein. Missä ja milloin? Leiri järjestetään 24.-31.7.2002. Paikkana on Syndalenin leirialue Hangon ja Tammisaaren välissä. Kuka Satahangalle tulee? Lippukunnan tarkoituksena on lähettää leirille Norwest IV:n lisäksi edustava joukko vartiolaisia, vaeltajia ja johtajia. Leirille odotetaan vähintään 1400 meripartiolaista ympäri maailmaa. Leirille osallistumisen edellytyksenä on 12 vuoden ikä. Miten ilmoittaudutaan ja mitä maksaa? Ilmoittautumisohjeet ovat Partio-lehden numerossa 5, joka ilmestyy lokakuussa. Leirimaksu on 140 euroa. Kannattaako lähteä? Ehdottomasti! 12.
TIESITKÖ ETTÄ eräs lippukunnan johtajamme on ollut Sukevan keskusvankilassa pojat ja teltat kulkivat leireille samalla kuorma-auton lavalla Nesteen jalostamo sijaitsee lippukunnan kesäleirialueella Jokikylän pojat ovat soittaneet Uuden Vuoden kelloja Raision kirkossa partiotoimintaa on ollut Raisiossa jo vuonna 1945 lippukunta on kahdesti voittanut kevätparaatissa Akun marssikannun leirikasteessa on saatu käteen lehmän tuottama liukumiina Hahdenniemi on vihitty käyttöön samana vuonna kuin lippukunnan ensimmäinen vene on hankittu paraatin komennot on välitetty marssirivistön edestä taakse radiopuhelimen välityksellä mummosiivousperinne on alkanut ilmoituksella Turun Sanomissa partiolaisten lentopallon SM-kisoissa käytettiin Loimun verryttelyasuja psykologisena aseena kynttilävartion kynttilät ovat olleet kaasusoihtuja Joulupukki on ajanut autoa ilman ajokorttia lippukunnan veneeksi on ajateltu hakea Englannista troolari ja Turkista purjevene aloituskirkossa on ollut kahvitarjoilu lippukunta on matkannut Linnanmäelle ja Korkeasaareen neljän bussin voimalla lippukunnan jäsenenä on ollut tyttösudenpentu lippukunnan jäsen on Kotikatu TV-sarjan tähti kaikki oranssit lippukuntapipot ovat huiputtaneet Suomen korkeimman kohdan JoPo-jutut on ilmestynyt ilmaisjakelulehtenä Lippukunnan historiaa on kerätty ja tallennettu määrätietoisemmin jo parikymmentä vuotta. Vuonna 1996 lippukunnan 45-vuotisjuhlan jälkeen päätettiin tuottaa kaikki toimintavuodet kattava historiikki lippukunnan 50-vuotisjuhliin. Hieman on myös pystytty tallentamaan samoilijatoiminnan vaiheita. Lauantaina 24.11.2001 tullaan lippukunnan vuosijuhlan yhteydessä julkaisemaan Jokikylän Poikien ensimmäinen historiikki. Julkistamisen jälkeen on historiikki hankittavissa omaan kirjahyllyyn. Samassa yhteydessä on mahdollista tilata kuvamateriaalia ja tekstejä vuosien varrelta sisältävä CD-ROM levy tietokoneen avulla ihmeteltäväksi. 13.
TOIMINTAKAUDEN KOKOUSAJAT Arkajalat ( uudet sudenpennut ) Kokoukset maanantaisin Wanhassa Pappilassa klo 1700-1800 Laumanjohtajat: Kari Nyrhinen ja Timo Päivärinta Hamsterit ( 2.vuoden sudenpennut) Kokoukset maanantaisin Wanhassa Pappilassa klo 1800-1900 Laumanjohtajat: Teemu Hirvonen ja Juho Karppinen Kultakotkat ( 3.vuoden sudenpennut ) Kokoukset maanantaisin Wanhassa Pappilassa klo 1900-2000 Laumanjohtaja: Pasi Tyynmaa Amerikan Kotkat ( siirtymävaihe ) Kokoukset JoPo-mökillä Vartionjohtajat: Juha Mikola ja Juho Järvikuona Nitrovartio Kokoukset JoPo-mökillä Vartionjohtajat: Aleksi Mannerjoki ja Teemu Seikkula Team Susi ja Paranormaalit Eränkävijät Kokoukset JoPo-mökillä Vaeltajaryhmän vastuuhenkilö: Timo Päivärinta 14.