Eila Väänänen Eila Marjatta Väänänen, o.s. Tahvola, syntyi 22.1.1922 Lappeella ja kävi kansakoulun 1928 1934 Lappeen Simolassa ja lyseon pääosin Viipurissa 1934 1939. Eila 13-vuotiaana Eila ja äiti Irene Sodan takia hän joutui kuitenkin siirtymään oppikoulun viimeisen luokan ja ylioppilaskirjoitusten ajaksi Poriin. Poikkeuksellisen lukuvuoden 1939 1940 hän oli ylimääräisenä oppilaana Porin tyttölyseossa ja kirjoitti sieltä viiden laudaturin ylioppilaaksi 1941. Hän oli itse joskus todennut, että sota-aikana ei saanut enempiä aineita kirjoittaa!
Eila oli liittynyt lottajärjestöön jo vuonna 1939 ja toiminut lottana ilmeisesti opiskelun loma-aikoina. Ja lääkintälottana 5. Sotasairaalassa Turussa keväällä 1940. Hän toimi Mäntyharjulla sisarensa Toinin työpaikan Nurmaan kansakoulun sijaisopettajana keväällä -42. Hän opiskeli ja valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän silloisesta Kasvatusopillisesta korkeakoulusta 1943. Hän työskenteli Puumalan kunnan Lieviskän kylän kansakoulun opettajana 1943-46 ja sen jälkeen Teppanalan kansakoulun opettajana, ensin väliaikaisena ja myöhemmin vakinaisena. Eila ja kukat Eila ja kitara
Eila Simolassa Eila vihittiin 16.7.1944 Reino Olavi Kustaanpoika Väänäsen kanssa. Reino oli syntynyt 15.7.1918 Ristiinan Tarholassa. Sotilasarvoltaan hän oli ylivääpeli ja ammatiltaan konttorinhoitaja ja myymälänhoitaja.
Reino ja Eila Väänänen Sodan loputtua Reino työskenteli Mikkelissä Suomen Maanviljelijäin kaupan palveluksessa vuoteen 1946 asti ja sen jälkeen Jääskessä (myöhemmin Imatraa) paikallisessa osuusliikkeessä aina kuolemaansa asti. Filatelia oli hänen rakkain harrastuksensa.
Lauri kertoo isästään: "Reino muutti 19-vuotiaana nuorukaisena Mikkeliin ja meni paikalliseen kauppaan töihin. Ennen kuin vuosi oli kulunut, hän sai kutsun armeijaan. Olot kiristyivät niin, ettei tätä ikäluokkaa päästettykään enää siviiliin vaan harjoituksia jatkettiin, kunnes talvisota syttyi. Näin hänen sotareissustaan tuli noin viiden vuoden mittainen. Siinä jäi häneltä niin kuin monelta muultakin pojalta enemmät koulut käymättä. Jossain vaiheessa sillä sotareissulla Reino sairastui struumaan ja meni aika huonoon kuntoon. Niinpä hän joutui sairaalaan, Mikkelin sotilassairaalaan, jossa Eila Tahvola toimi lääkintälottana. Siellä he tutustuivat toisiinsa. Tämä on saattanut tapahtua jo vuonna 1940, ennen kuin Eila matkusti Poriin." Tutustuminen näytti tapahtuneen hyvin samantapaisesti kuin Eilan vanhemmillakin! Eila ja Reino Väänänen saivat kuusi lasta: Heikki Antero Väänänen, s. 12.11.1945 Lappeenrannassa, Lauri Juhani Väänänen, s. 7.10.1947 Jääskessä, Raita Inkeri Kähö, o.s. Väänänen, s. 3.10.1948 Imatralla, Päivi-Riitta Irene Sormunen, o.s. Väänänen, s. 30.7.1950 Imatralla, ja Terhi Elina Väänänen, s. 13.5.1961 Imatralla.
Vanhemmat Eila ja Reino Väänänen sekä pojat Antero ja Lauri
Antti eli Antero Väänänen Lare eli Lauri Väänänen Rata eli Raita Väänänen Päkä eli Päivi-Riitta Väänänen
Ilu eli Ilmari Väänänen Terhi Väänänen Väänäsen perhe Simolassa Reino ja Eila rakensivat omakotitalon, ja Eilan vanhemmat, Irene ja Oskari Tahvola, auttoivat hankkeen rahoituksessa. Heille oli varattu talon yläkerrasta oma huone, jossa he asuivat talvet.
Sisarukset Antero, Lauri, Raita, Päivi ja Ilkka Väänänen 1955 Reino Väänänen 15.7.1968 50-vuotisonnitteluruusujen ympäröimänä
Edessä vasemmalta Päivi, Eila, edesä Terhi, Reino, Reinon sisar Martta Rimpinen ja Martan aviomies Iivari Rimpinen. Toisessa rivissä vasemmalta X ja X, Toini Piira, Toinin poika Tauno Piira ja todennäköisesti Eilan lasten serkku Lauri Väänänen. Takana vasemmalta Martta ja Iivari Rimpisen tytär Kaarina (Kati) Lyytikäinen, joka on Eilan lasten serkku ja Laurin kummitäti, Pekka Lyytikäinen, Matti Lyytikäinen,oranssi paita päällä Eilan poika Ilmari ja hänen edessään X. Takimmaisina Antero ja Lauri Väänänen. Kuvan on varmaankin ottanut Viljo (Vili) Lyytikäinen. Eila jäi eläkkeelle keväällä 1982. Tuolloin häntä haastateltiin paikallislehdessä, Uutisvuoksessa. Tammikuun alussa 1983 sattui paha liikenneonnettomuus, jossa kuolivat vanhemmat Eila ja Reino sekä heidän kuopuksensa Terhi.