Kuuluisat rakennelmat Rooman valtakunta/330 Keisari Konstantinus Suuri vietti yhä vähemmän aikaa Rooman valtakunta Roomassa, joka sijaitsi kaukana Konstantinopoli valtakunnan itäisistä provinsseista. Lopulta hän päätti tehdä Konstantinopolista uuden pääkaupunkinsa. Konstan t Kristikunnan vankin linnake: Konstantinopolin jykevä kaksoismuuri kesti valloitusyrityksiä lähes tuhat vuotta. Hunnit, persialaiset ja arabit joutuivat kaikki vuorollaan luopumaan valloitushaaveistaan. BRIDGEMAN 46 Historia 6 2014 Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
Print: anc Status: 815 - PDF PROCES Layout: ac Red.sek: jn Kaksoismuuri suojeli tinopolia tuhat vuotta Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
Kuuluisat rakennelmat ELSE CHRISTENSEN otapäällikkö Abd-ar-Rah- oli varma voitosta, Sman kun hän vuonna 674 vei tuhannen aluksen laivastonsa Balkania ja Vähää- Aasiaa erottavaan Bosporinsalmeen. Maihinnousu onnistui, ja Konstantinopolin kaupunki oli kuin tarjottimella hänen edessään. Itä-Rooman valtakunnan pääkaupunki oli vaikuttava näky. Sen palatsien ja kirkkojen kultaiset kupolit hohtivat auringossa, ja vaikuttava Hagia Sofian kirkko kohosi kaupungin keskellä kuin jalokivi. Abd-ar-Rahman aikoi valloittaa Konstantinopolin Umaijadien kalifaatille. Itse kaupungin valtaamistakin tärkeämpää oli kuitenkin se, että Konstantinopolin kukistuttua tie kristittyyn Eurooppaan olisi avoinna kalifaatin arabisotureille. Abd-ar-Rahmanin ilo oli ennenaikaista. Kalifaatin sotajoukot olivat helposti valloittaneet heikommin linnoitettuja kaupunkeja, mutta Konstantinopoli osoittautui mahdottomaksi vallata. Sen muurit olivat niin korkeat ja paksut, etteivät arabit pystyneet ylittämään tai murtamaan niitä. Abd-ar-Rahmanin ei auttanut muu kuin lähettää turhautuneet sotilaansa ryöstelemään lähialueiden rannikkokaupunkeja, jotta he olisivat saaneet edes pienen osan heille luvatusta ryöstösaaliista. Abd-ar-Rahman ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen sotapäällikkö, jonka valloitusretki päättyi nolosti Konstantinopolin jykevien muurien ja niitä ympäröivän, jopa kuusi metriä leveän vallihaudan juurelle. Konstantinopoli oli yli tuhannen vuoden ajan kristikunnan viimeinen linnake, joka vastusti sitkeästi kaikkia valloitusyrityksiä. Muurissa oli lähes 200 tornia Rooman ensimmäinen kristitty keisari Konstantinus Suuri oli tehnyt alun perin Byzantionina tunnetusta Konstantinopolista pääkaupunkinsa vuonna 324. Hän oli onnistunut yhdistämään sisäisten ristiriitojen repimän Rooman valtakunnan ja halusi turvata hauraan rauhan siirtämällä hovinsa ja hallintonsa Roomasta Konstantinopoliin lähemmäs tiheään asuttuja Aasian provinsseja. Kirkkohistorioitsija Filostorgioksen mukaan Konstantinus Suuri merkitsi itse kaupungin rajat ja muurin paikan maastoon. Uusi pääkaupunki kasvoi kuitenkin vauhdilla, ja Konstantinuksen Piirittäjät pelkäsivät kreikkalaista tulta Kaksoismuurin lisäksi Konstantinopolin paras puolustus oli niin sanottu kreikkalainen tuli. Se oli palavaa tahmeaa nestettä, joka syttyi jouduttuaan kosketuksiin veden kanssa. Sanotaan, että kreikkalaisen tulen saattoi sammuttaa vain hiekalla, vahvalla etikalla tai virtsalla. Kreikkalaista tulta ruiskutettiin hyökkääjien päälle pumpuilla, ja se oli niin pelättyä, että painaviin haarniskoihin sonnustautuneet sotilaat Kreikkalaista tulta ruiskutettiin pumpuilla vihollisen päälle jopa 15 metrin päähän. BRIDGEMAN heittäytyivät mieluummin mereen kuin jäivät laivoihinsa tulen armoille. Kreikkalaisen tulen koostumusta ei tiedetä, sillä sen salainen teko-ohje on painunut unohduksiin. Tutkijat uskovat, että siinä käytettiin muun muassa raakaöljyä, hartsia sekä eläinrasvaa. Hiljattain tehdyt kokeet ovat osoittaneet, että bysanttilaisten pumppujen kantomatka oli jopa 15 metriä ja että kreikkalainen tuli kuumeni jopa yli tuhanteen asteeseen. Theodosius II rakennutti 400- luvulla muurit, jotka suojasivat Konstantinopolia yli tuhat vuotta. GETTY IMAGES rajaama alue kävi pian liian ahtaaksi. Pääkaupungin suunnaton vauraus ja lähes tarunhohtoinen maine idän ja lännen porttina tekivät siitä houkuttelevan saaliin valloittajille, kuten barbaareille eli ei-roomalaisille heimoille, jotka ympäröivät valtakuntaa eri suunnista. Valloituksen uhka ei ollut kuvitelmaa. Rooman valtakunta oli hajonnut kahtia heikkoon Länsi-Roomaan ja vauraaseen Itä-Roomaan, jonka pääkaupunki Konstantinopoli oli. Lännessä uhkana olivat goottilaiset heimot, ja idässä vaanivat hunnit. Konstantinopolin valtaa pitävät tiesivät että olisi vain ajan kysymys, milloin hunniarmeija ratsastaisi pääkaupungin porteille. Konstantinuksen muuri oli Konstantinopolin ainoa suoja mantereelta tulevia vihollisia vastaan, ja se oli liian heikko pysäyttämään hunneja. Niinpä vuonna 408 keisariksi noussut Theodosius II päättikin vahvistaa kaupungin puolustusta ja suojata myös kasvaneen kaupungin uudet alueet. Hän määräsi uuden muurin rakennuttajaksi Anthemiusnimisen virkamiehen. Tuloksena oli jykevä kaksoismuuri, joka kohosi noin 12 metrin korkeuteen ja jonka varrella oli lähes kaksisataa puolustustornia. Muurin sisään oli rakennettu vesikouruja, jotka toivat Konstantinopoliin vettä niin, että kaupunki kesti pitkänkin piirityksen. Toisin kuin keisarit olivat kenties kuvitelleet, uutta muuria eivät kuitenkaan ensimäisenä uhanneet vieraat valloittajat vaan luonto. Varhain aamulla 26. tammikuuta 447 Konstantinopolia ravisteli voimakas maanjäristys, joka tuhosi suuren osa uutta muuria sekä 57 puolustustornia sen varrella. Hunnien tiedettiin olevan tuolloin Balkanilla vain noin 48 Historia 6 2014 Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se
Toimiva vesihuolto Maanalaiset vesisäiliöt takasivat Konstantinopolin vedensaannin piiritysten aikana. Niistä suurimpaan, Basilikan säiliöön, mahtui jopa 80 000 m³ vettä. Tuomiokirkko Hagia Sofia oli Konstanti no polin ja koko valtakun nan tärkein kirkko, jossa jumalanpalveluksia johti kaupungin patriarkka. OSPREY & F. KRISCHEN Suojaa niin mereltä kuin maaltakin Konstantinopolia ympäröi joka suunnasta yhteensä 20 kilometrin pituinen kaksoismuuri, joka oli koko Euroopan pisin ja vankimmin linnoitettu kaupunginmuuri. 740 kilometrin päässä Konstanti no polista. Mikäli he saisivat tietää muurin vaurioituneen ja päättäisivät hyökätä, kaupunki olisi todellisessa vaarassa. Keisarillinen virkamies Flavius Constantinus ei aikaillut vaan määräsi kaupungin taitavimmat käsityöläiset korjaamaan muuria. Heidän avukseen hän värväsi kaupungin suosituimpien kilpaajojoukkueiden, Vihreiden ja Sinisten, kannattajia, jotka yleensä kannustivat hippodromin eli kilpa-ajoradan katsomossa kiivaasti omia suosikkejaan. Hippodromin ulkopuolella he olivat rettelöitsijöitä, jotka ajautuivat kisojen jälkeen usein nyrkkitappeluihin, riehuivat ja sytyttelivät joskus jopa tulipaloja. Constantinus suuntasi joukkueiden kannattajien energian hyödyllisempään tarkoitukseen: kaupungin muurin korjaamiseen. Hän jakoi kaikkiaan 16 000 urheiluhullua ryhmiin ja määräsi heidät korjaamaan sortunutta muuria. Kuten hän oli arvellutkin, Vihreiden ja Sinisten kannattajat alkoivat kilpailla keskenään muurin rakentamisessa, ja muuri saatiin korjattua kahdessa kuukaudessa. Tuskin Pallaskaan (kaupunkien puolustuksen jumalatar) olisi saanut rakennettua näin vankkaa muuria niin lyhyessä ajassa, kerskaillaan vanhassa kaiverroksessa, joka on säilynyt yhden muinaisen kaupunginportin läheisyydessä. Konstantinopolin asukkailla oli syytäkin olla ylpeitä, sillä kun hunnit vähän myöhemmin ilmestyivät kaupungin edustalle, he luopuivat piiritysaikeistaan muurin nähtyään. Hieman myöhemmin hunnien kanssa solmittu rauhansopimus toi pysyvämmän rauhan ja Portit olivat muurin heikoimpia kohtia, ja siksi ne oli vankasti linnoitettu. mahdollisti Konstantinopolin kasvun entistäkin vauraammaksi suurkaupungiksi. Erityisesti kiinalaisen silkin ja euroop palaisten ylellisyystavaroiden kauppa kukoisti. Eri puolille kaupunkia nousi Historia 6 2014 49 Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een e-mail of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications - www.historianet.nl. Print: anc Status: 815 - PDF PROCES Layout: ac Red.sek: jn Konstantinopolin suojaisa satama sijaitsi Kultaiseksi sarveksi kutsutussa lahdessa.
Kuuluisat rakennelmat Viikingit suojelivat keisaria ja Konstantinopolia Konstantinopolissa palveli runsaasti erimaalaisia palkkasotureita. Heistä tunnetuimpia olivat varjagit eli viikingit, jotka olivat alun perin tulleet Konstantinopoliin ryöstelemään. Varjagikaartin tärkein tehtävä oli suojella keisaria, mutta he osallistuivat myös Konstantinopolin puolustukseen. Heidät tunnettiin paitsi pitkävartisista sotakirveistään myös suuresta alkoholinkulutuksestaan. Taipumus ryypiskelyyn toi varjageille pilkkanimen keisarin viini leilit, ja muun muassa Konstantinopolissa 1100-luvun alussa vieraillut Tanskan kuningas Eerik I Ejegod moitti heitä juoppouteen sortumisesta. Varjagit olivat keisarin henki - vartijoita, jotka tunnisti muun muassa pitkistä hiuksista. AKG/SCANPIX loisteliaita rakennuksia, kuten suuri 500-luvulla valmistunut Hagia Sofian kirkko, jonka rakentaminen maksoi kaikkiaan yli 9 000 kiloa kultaa. Konstantinopolin suunnaton vauraus lisäsi sen houkuttelevuutta valloittajien silmissä, ja vuonna 626 persialaiset yrittivät valloittaa kaupungin. He saartoivat Konstantinopolin piiritystorneillaan ja heittokoneillaan ballistoilla. Ballista oli kehitetty Kiinassa jo 500-luvulla eaa., mutta Euroopassa se oli uusi ase, ja sen jopa sata kiloa painavat ammukset herättivät taatusti kauhua Konstantinopolin puolustajissa. Muuri kuitenkin kesti ballistojen ammusten iskut. Taisteluita käytiin joka päivä, mutta Jumalan armon ja sotilaidemme urheuden ansiosta vihollinen onnistuttiin pitämään loitolla, kerrotaan aikalaiskronikassa nimeltä Chronicon Paschale eli Pääsiäiskronikka. Elokuun 7. ja 8. päivän välisenä yönä eli vain 12 päivää piirityksen alkamisen jälkeen persialaisten piirityskoneet pol- Vain maanjäristykset uhkana GETTY IMAGES Tulitusta kolmelta tasolta Sisempi muuri oli ulompaa muuria korkeampi. Korkeuseron ansiosta sisemmällä muurilla olleet sotilaat pystyivät ampumaan ulomman muurin puolustajien ylitse. Kaksoismuuri oli rakennettu niin, että hyökkääjiä voitiin ampua kolmelta tasolta yhtä aikaa. Muuri oli niin jykevä, että pitkään vain maanjäristykset pystyivät tekemään sille tuhoa. Konstantinopolin muurit oli rakennettu niin, että sisempi muuri oli ulompaa muuria korkeampi ja siten vaikeampi valloittaa. Muurin varrelle rakennetut ulkonevat tornit tarjosivat puolustajille hyvän näkyvyyden ja ampumalinjan muurien ulkopuolelle. Muun muassa tämän ansiosta Konstantinopolin muurit kärsivät ensi alkuun piirityksissä vain vähän vaurioita. Muurit alkoivat olla todellisessa vaarassa vasta, kun tykit yleistyivät ruudin tultua Eurooppaan 1200- luvulla. Siihen asti pahimpia vaurioita muureihin aiheuttivat maanjäristykset, joita Konstantinopolis sa koettiin pelkästään 500-luvulla peräti kolme. 50 Historia 6 2014 Muuri lukuina Muurissa oli 192 tornia, joista osa oli jopa 20 metrin korkuisia. Piirittäjät joutuivat luovuttamaan peräti 17 kertaa. Kaupunkia vuonna 717 piirittäneestä 200 000 arabista vain 30 000 palasi kotiin. Vuonna 1453 muuria puolusti vain 7 500 sotilasta. Se oli aivan liian vähän. 18,6 m Vallihaudan muurin sisälle oli rakennettu vesikouruja. Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications www.historianet.fi
tettiin poroksi ja hyökkääjät joutuivat lähtemään tyhjin toimin tiehensä. Pelätty kreikkalainen tuli Persialaisten piiritys vuonna 626 oli ensimmäinen monista, sillä arabimaailmassa oli nousemassa uusi mahti. Profeetta Muhammad oli perustanut 600-luvun alussa uuden uskonnon, islamin, jonka kannattajat valloittivat pian koko Arabian niemimaan. Muhammadin perilliset jatkoivat valloitusretkeä ja laajensivat valtakuntaansa myös Itä-Rooman alueille. Niinpä kun sotapäällikkö Abd-ar-Rahman vuonna 674 purjehti laivastonsa kanssa Bosporinsalmeen, hän oli varma siitä, että Konstantinopoli murtuisi nopeasti. Arabit joutuivat kuitenkin pian luopumaan muurin valloitusyrityksestä, ja he joutuivat tyytymään lähiseutujen ryöstelemiseen. Sama toistui kuuden vuoden ajan. Viimein Konstantinopolin armeija lähti vastahyökkäykseen ja iski arabien laivastoon kreikkalaisella tulella eli tahmealla helposti syttyvällä nesteellä, jota ruiskutettiin vihollislaivojen päälle alkeellisilla pumpuilla. Arabien laivasto joutui vetäytymään, ja Konstantinopoliin voitiin taas kuljettaa ruokaa ja varusteita meritse. Arabit tajusivat, että kaupunki pystyisi pitämään puoliaan loputtomasti, ja he luopuivat piirityksestä. Arabit yrittivät vallata Konstantinopolin useaan otteeseen mutta joutuivat pettymään. GRANGER/POLFOTO Arabit palasivat vuonna 717, mutta Konstantinopolin muurit kestivät silläkin kertaa. Hyökkääjät viettivät muurien juurella kurjan talven, jonka aikana he joutuivat syömään hevosensa, kamelinsa ja jopa aasinsa, ja lopulta he luovuttivat. Konstantinopolin lopun alkua Konstantinopolin kulta-aika Euroopan vallan ja kulttuurin keskuksena alkoi 700-luvulla arabien kanssa solmitun Print: anc Status: 815 - PDF PROCES Layout: ac Red.sek: jn 12 m Parateikhion oli ulomman muurin ja vallihaudan väliin jäävä tasanne. Sen tarkoitus oli pitää piirittäjät etäällä ulommasta muurista. Peribolos oli sisemmän ja ulomman muurin väliin jäävä tila. OSPREY Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
Kuuluisat rakennelmat Muurien rauniot muistuttavat yhä Istanbulin menneisyydestä mahtavan Bysantin pääkaupunkina. GETTY IMAGES rauhan jälkeen. Länsi-Rooman valtakunta oli romahtanut jo kauan aikaa sitten, ja Itä-Roomasta eli Bysantista oli tullut Euroopan vaurain ja vahvin valtio. 1000-luvun alussa Bysantin asema alkoi kuitenkin horjua. Keisarit ja muut mahtimiehet tuhlasivat surutta valtion varoja ylelliseen elämään ja laiminlöivät armeijaa ja laivastoa. Velttous kostautui, kun islaminuskoinen turkkilaisperäinen seldžukkien valtakunta alkoi laajentaa alueitaan Bysantin maille. Bysantin keisari Aleksios I Komnenos pyysi lännen kristityiltä apua seldžukkeja vastaan, minkä seurauksena paavi Keisarilla ei ollut varaa jättitykkiin Keisari Konstantinus XI oli pitkälti syypää siihen, että ottomaanit valtasivat Konstantinopolin vuonna 1453. Orban-niminen tykinvalaja oli edellisenä vuonna tarjoutunut valmistamaan keisarille edistyksellisen jättitykin. Konstantinus oli kuitenkin joutunut kieltäytymään tarjouksesta, sillä Ottomaanit moukaroivat Konstantinopolin muureja, kunnes ne murtuivat. OSPREY hänellä ei ollut varaa tykkiin. Niinpä Orban matkusti Ottomaanien valtakuntaan, missä sulttaani Mehmet II maksoi hänelle auliisti Konstantinopolin muureja koskevista tiedoista. Orban myös valmisti sulttaanille valta van tykin, joka murskasi myöhemmin Konstantinopolin muurit. Kun Mehmet II:sta tuli Ottomaanien valtakunnan hallitsija vuonna 1432, hänellä oli vain yksi tavoite: vallata Konstantinopoli. Urbanus II käynnisti ensimmäisen ristiretken, ja pian Bysanttiin alkoi tulvia katolilaisia ristiretkeläisiä. Neljännen ristiretken aikana ristiretkeläiset ja Bysantin joukot ajautuivat vuonna 1203 taisteluun Konstantinopolissa, kun ristiretkeläiset halusivat nostaa oman ehdokkaansa Bysantin valtaistuimelle. Ristiretkeläiset asettuivat asemiin Konstantinopolin laidalla olevalle Blachernain kukkulalle ja iskivät kaupunkiin sekä sieltä että satamassa olevista laivoistaan. Heittokoneet syytivät kiviä sotalaivojen kannelta, varsijousien nuolet viuhuivat veden yli ja jousimiehet lähettivät matkaan nuolikuuron toisensa jälkeen, kronikoitsija Niketas Khoniates kirjoitti. Tuolla kertaa bysanttilaiset onnistuivat torjumaan hyökkäyksen, mutta vuotta myöhemmin ristiretkeläiset onnistuivat murtamaan tykeillään aukkoja muuriin ja tunkeutuivat kaupunkiin. He ryöstivät kirkot ja palatsit kaikesta arvokkaasta, sytyttivät tulipaloja ja raiskasivat ja murhasivat kaupungin asukkaita. Myöhemmin ristiretkeläiset perustivat Bysantilta valloittamilleen alueille niin sanotun Latinalaisen keisarikunnan ja valitsivat sen keisariksi Flanderin kreivin Baldouinin, joka kruunattiin Hagia Sofiassa toukokuussa 1204. Konstantinopolin muurit murtuivat Vuonna 1261 bysanttilaiset valloittivat Konstantinopolin takaisin. Kaupunki oli kuitenkin tuolloin enää varjo entisestään, ja vuodesta 1347 aina 1400-luvun puoliväliin asti raivonnut ruttoepidemia puolitti kaupungin asukasluvun. Joidenkin tutkijoiden mukaan Konstantinopolissa oli 1400-luvun loppupuolella enää 50 000 asukasta, ja kokonaisia kortteleita oli tyhjillään. Seldžukkien perillinen, Ottomaanien valtakunta, oli 1300-luvulla noussut Balkanin alueen johtavaksi suurvallaksi Bysantin heikennyttyä. Ottomaanit hallitsivat jo valtaosaa Vähästä-Aasiasta ja lähestyivät koko ajan Konstantinopolia. Kun sulttaani Mehmet II nousi Ottomaanien valtakunnan hallitsijaksi vuonna 1432, hän päätti valloittaa kaupun- BRIDGEMAN 52 Historia 6 2014 Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
gin, jota hänen edeltäjänsä eivät olleet onnistuneet valtaamaan. Haluan vain yhtä asiaa. Antakaa minulle Konstantinopoli, hänen väitetään sanoneen. Mehmetin suuri sotajoukko piiritti Kons tantinopolin 6. huhtikuuta 1453. Alkuun sulttaani yritti taivutella keisari Konstantinus XI:tä antautumaan lupaamalla tälle rahaa ja lahjoja, mutta keisari kieltäytyi ja julisti puolustavansa pääkaupunkiaan viimeiseen veripisaraan. Ottomaaneilla oli kuitenkin mukanaan ase, jollaista Konstantinopolin puolus tajat eivät olleet ennen nähneet: lähes yhdeksän metrin pituinen tykki, jonka putken halkaisija oli yli puoli metriä. 6. huhtikuuta kaupungissa kuultiin ensi kertaa jättimäisen tykin kumea jyrähdys, ja hetkeä myöhemmin sen 600 kilon painoinen marmoriammus iskeytyi kaupungin muuriin. Ottomaaneilla oli jättitykin lisäksi lähes 70 pienempää tykkiä, ja yhdessä ne tekivät selvää jälkeä Konstantinopolin muureista. Muuri ei ollut mistään kohtaa riittävän vahva kestääkseen ammusten tuhovoimaa, muuan silminnäkijä kirjoitti. Ottomaanien murskaavasta ylivoimasta huolimatta konstantinopolilaiset puolustivat kaupunkiaan 53 päivää. 29. toukokuuta Mehmet II arveli muurien vaurioituneen riittävästi, jotta hän uskalsi lähettää joukkonsa rynnäkköön. Ottomaanisotilaat vyöryivät Konstantinopoliin, ja kaupunki murtui muutamassa tunnissa. Kaupungin puolustajien kamppaillessa epätoivoisesti ylivoimaista vihollista vastaan Itä-Rooman viimeinen keisari Konstantinus XI rukoili Hagia Sofiassa. Sitten hän lähti muurille taistelemaan sotilaidensa rinnalla, eikä häntä sen jälkeen enää koskaan nähty. Vähän myöhemmin Konstantinopoli antautui ja Mehmet II ratsasti voittajana kaupunkiin. Hän suuntasi ensi töikseen Hagia Sofiaan, missä hän ylisti Allahia ja julisti kirkon olevan siitä hetkestä lähtien moskeija. Kristikunnan viimeinen linnake idässä oli sortunut. Lue lisää Stephen Turnbull: The Walls of Constantinople AD 324-1453, Osprey, 2008 Christopher Kelly: The End of Empire Attila the Hun and the Fall of Rome, W. W. Norton, 2008 David Nicolle: Constantinople 1453 the end of Byzantium, Osprey, 2000 Roger Crowley: Constantinople the Last Siege 1453, Faber and Faber, 2006 Kuuluisat piiritykset Tutustu sivustossamme kuuluisia piirityksiä käsittelevään teemaamme. Lue muun muassa Troijan hevosesta sekä Leningradin piirityksestä. historianet.fi/piiritykset Tornit olivat kuin pieniä linnoituksia Konstantinopolia ympäröivän muurin varrella oli 55 metrin välein jopa 20 metrin korkuisia torneja. Ne olivat kuin pieniä linnoituksia, joista puolustajat saattoivat ampua vihollisia katapulteilla ja tykeillä. Muurin rakentamiseen tarvittiin muun muassa kalkki kiveä, tiiliä ja laastia. Konstantinopolin lähiympäristössä oli useita kivilouhoksia. OSPREY Torneja ei ollut rakennettu kiinni muuriin. Kun niiden välillä ei ollut kiinteitä liitoskohtia, ne saattoivat asettua paikoilleen maaperään luonnollisen vajoamisen myötä ilman rakenteita rikkovia murtumia. Print: anc Status: 815 - PDF PROCES Layout: ac Red.sek: jn Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se