Karita Waris KAHDEN TAKIN KAAVOITUS- JA MALLIOMPELUTYÖ FLARE TRADING OY:LLE

Karita Waris KAHDEN TAKIN KAAVOITUS- JA MALLIOMPELUTYÖ FLARE TRADING OY:LLE Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma Toukokuu 2008

KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma TIIVISTELMÄ Työn tekijä: Karita Waris Työn nimi: Kahden takin kaavoitus- ja malliompelutyö Flare Trading Oy:lle Päivämäärä: 22.4.2008 Sivumäärä: 37 + 3 liitettä Työn ohjaaja: ins. (ylempi.amk) Leena Simonen Työn valvoja: mallimestari Erkki Saarela Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana oli Flare Trading Oy, joka suunnittelee, valmistuttaa ja myy naisten takkeja vähittäiskaupalle. Opinnäytetyön aiheeksi muotoutui kahden uuden takkimallin kaavoitus ja niiden ompelu yritykselle. Nämä takit olivat osa aikaisemmin tälle yritykselle tehdystä mallistonsuunnitteluprojektista. Ennen kaavoitustyön aloittamista oli tiedossa takkien materiaali, joka oli villasekoitekangasta. Tavoitteena oli luoda käyttökelpoiset koon 38 kaavat kuosittelemalla ne takin väljyysvaroilla piirretyistä perusmuotoisista kaavoista. Mitoituksessa käytettiin N-2001-mittataulukkoa ja yrityksen edellisestä sesongista peräisin ollutta takkia. Haasteellista oli saada kaavat vastaamaan suunniteltua mallia ja yrityksen yleistä linjaa sen vuoksi, että kaavojen piirtäminen ja kuosittelu tehtiin suurimmaksi osaksi ammattikorkeakoulun tiloissa. Käytössä ei siis ollut yrityksen omia pohjakaavoja. Opinnäytetyön teoriaosassa käsitellään mallimestarin työnkuvaa, johon vaatteiden kaavoitus kuuluu ydinosana. Koska takit myös valmistettiin osana tätä opinnäytetyötä, oli tarpeellista käydä läpi materiaaleja ja työtapoja. Malliompelu ja kaavojen korjaukset toteutettiin yrityksen tiloissa ja resursseilla, mikä vaikutti positiivisesti lopputulokseen. Lopullisesti kaavat saatettiin tietokoneella siihen muotoon, että ne voisi teollisesti valmistaa sarjatyönä. Avainsanat: kuosittelu, mallimestari, peruskaava, villasekoite

CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY ABSTRACT OF APPLIED SCIENCES Degree Programme for Textiles and Clothing Technology Author: Karita Waris Name of thesis: Pattern Making and Model Piece Sewing of Two Coats for Flare Trading Ltd. Date: 22 April 2008 Pages: 37 + 3 Appendices Supervisor: Leena Simonen Instructor: Erkki Saarela The client company for this thesis was Flare Trading Ltd. The company designs, subcontracts and sells women s overcoats for retail market. The basis for the topic of this thesis was a former project of designing a collection for the same company. The final goal was to develop coat patterns for two models that were picked out from the collection and to sew the model pieces for them as well. The top material for the coats was wool blend, and it was chosen before starting the pattern design process. The aim was to create feasible patterns from a block pattern which included ease allowances for coats and easy-fitting jackets. The pattern was for basic size 38. The sizing was done according to the N-2001-size chart and a model piece was used from the company s former collection. It was a challenge to create patterns equivalent to the designed model and the overall line of the company. The reason for the challenge was that the patterns were mostly created at the school premises away from the company. Therefore it was not possible to use any base pattern from the company s own models. The theoretical part of the thesis deals with the pattern maker s job in a clothing company and what is included in it nowadays. Also some material and work method information was introduced for the fact that the model pieces were sewn as a part of this thesis. The sewing and the alterations for the patterns were made in the company premises and with their resources, which affected in a positive way on the outcome of the process. With the aid of a computer, the final patterns were brought to such a form that they could be used in an industrial manufacture. Key words: pattern design, block pattern, wool blend

SISÄLLYS 1 Johdanto 1 2 Yritysesittely ja organisaation toiminta 2 2.1 Markkinointi ja myynti 3 2.2 Tuotesuunnittelu, kaavoitus ja malliompelu 4 2.3 Tuotanto alihankintana ja logistiset toiminnot 6 3 Tuotteen materiaalit, kaavoitus ja malliompelu 8 3.1 Materiaalien valinta 8 3.1.1 Päällysmateriaali 8 3.1.2 Vuori ja välivuori 10 3.1.3 Tukikankaat sekä muut tarvikkeet 11 3.2 Mallimestarin työ 13 3.2.1 Mitoitus ja peruskaavat 15 3.2.2 Kuosittelu ja sarjonta 16 3.2.3 Asetelmat 19 3.3 Mallikappaleen valmistus 20 4 Takkien kaavoitus ja malliompeluprosessi 22 4.1 Sparkle-mallisto 22 4.2 Kaavoitusprojektin aikataulu 23 4.3 Takeissa käytettävät materiaalit 24 4.4 Takkien peruskaava ja mittataulukko 24 4.4.1 Mallin kuosittelu: Melinda 26 4.4.2 Mallin kuosittelu: Amelie 29 4.5 Mallikappaleiden valmistusprosessi 32 5 Pohdinta 34 LÄHTEET 36 LIITTEET 1/1. Materiaalien kulutus ja kaavan osat 1/2. Poikkileikkauskuvat 1/3. Ompelujärjestys 2/1. Materiaalien kulutus ja kaavan osat 2/2. Poikkileikkauskuvat 2/3. Ompelujärjestys 3. Ompelutekniikan symboleita

1 1 JOHDANTO Tässä opinnäytetyössä ovat teemoina tuotteen kaavoituksen ja teknisen suunnittelun tuomat haasteet. Yhteistyöyrityksenä oli salolainen Flare Trading Oy, joka toimii naisten päällystakkien valmistuttajana ja tukkumyyjänä. Tälle yritykselle toteutin kaavat ja mallikappaleet kahdesta takista opinnäytetyönä. Idea opinnäytetyön tekemiseksi syntyi oppilaitoksessamme syksyllä 2007 pidetyllä mallistonsuunnittelukurssilla, jolla oli tehtävänä suunnitella vaatemallisto jollekin alan yritykselle. Suunnittelimme tuolloin kymmenen takkimallin malliston Flare Trading Oy:lle yhdessä Päivi Ritan kanssa. Mallisto on sesongille syksy talvi 2008 2009. Kaikki mallit oli suunniteltu valmistettavaksi villasekoitekankaasta. Malliston suunnittelu ei varsinaisesti kuulunut opinnäyteyön sisältöön, vaikka sen pohjalta opinnäyteyön aihe syntyikin. Sen vuoksi tuotesuunnittelua ei käsitellä työssä hyvin yksityiskohtaisesti. Viitekehyksenä opinnäytetyössä on mallimestarin työnkuvaan kuuluvat tehtävät kuten kaavoitus ja tuotteiden materiaaleihin ja kokoamiseen liittyvä tieto. Mallimestarin työstä kertovassa osuudessa on asiaa käsitelty naisten vaatetuksen näkökulmasta, sillä kohdeyritys on naisten vaatteita valmistava yritys. Tietoperustana käytän Flare Trading Oy:n mallimestareilta saamiani käytännön tietoja, alan kirjallisuutta sekä Ülle Liesvirran vuonna 2007 valmistunutta pro gradu -tutkielmaa mallimestarien työstä. Opinnäytetyön käytännön osuuden tavoite muuttui muutaman kerran työn aikana. Lopulliseksi tavoitteeksi muotoutui peruskokoisten kaavojen valmistus ja mallikappaleiden ompelu kahdelle malliston takille. Takkimallit valikoituivat yrityksen asiakkaiden antaman palautteen perusteella. Mallien ompelussa sain mahdollisuuden hyödyntää yhteistyöyrityksen resursseja sekä materiaalien että ohjauksen osalta. Takkien sarjonta eri kokonumeroihin rajattiin tästä projektista kokonaan pois, sillä tämän projektin puitteissa aika ei olisi riittänyt. Lopputuloksena syntyivät kuitenkin kahden mallin käyttökelpoiset kaavat koolle 38.

2 2 YRITYSESITTELY JA ORGANISAATION TOIMINTA Flare Trading Oy on salolainen vaatetusalan yritys, joka suunnittelee ja valmistuttaa naisten päällystakkeja kotimaan markkinoille sekä vientiin. Yritys on alkujaan perustettu 1960-luvulla nimellä Leninkitukku. Yritys toimi vuosia nimellä Finn Flare, kunnes vuonna 2005 merkin oikeudet myytiin Venäjälle ja nykyinen nimi otettiin käyttöön. Tällä hetkellä yritys työllistää Salossa 18 henkilöä taloushallinnossa, suunnittelussa, kaavoituksessa ja malliompelussa. Tuotevalikoimaan kuuluu eripaksuisia toppatakkeja ja villakangastakkeja sekä ohuita kangastakkeja sesongin mukaan. Sesonkeja on vuodessa kaksi: kevät/kesä ja syksy/talvi. (Aaltonen 2008.) Takit myydään vähittäiskaupalle, eikä yrityksellä ole omia vähittäismyyntipisteitä. Yrityksellä on kaksi omaa mallistoa: Flare Collection ja Dixi Coat, jotka kattavat noin 40 % tuotetuista takeista. Loppuosa teetetään asiakkaiden omilla tuotemerkeillä. (Aaltonen 2007.) Salossa valmistetaan enää ainoastaan mallikappaleet takeista. Sarjatuotantoa ei Flare Trading Oy:llä ole ollut Suomessa noin 20 vuoteen. Nykyään takit valmistetaan alihankintana tehtailla Valkovenäjällä sekä Venäjän Kaliningradissa. Kaikki toppatakit valmistetaan Valkovenäjällä ja villakangastakit Kaliningradissa. Tuotteita ostetaan myös Kiinasta. (Aaltonen 2008.) Flare Trading Oy:n organisaatio on pienelle ja keskisuurelle yritykselle (pk-yritys) ominaiseen tapaan suhteellisen matala. Eri toiminnot ovat riippuvaisia toisistaan siinä määrin, että oli mielestäni perusteltua esitellä yrityksen toimintaa tässä yhteydessä tarkemmin.

3 2.1 Markkinointi ja myynti Pienehkölle yritykselle on erityisen tärkeää pitää huolta asiakkaista ja luotettavuudesta. Yritys ei pyri aktiivisesti hankkimaan uusia asiakkaita markkinoinnin avulla, vaan nykyisiä asiakkaita pyritään palvelemaan mahdollisimman hyvin. Yksi tärkeä kilpailukeino pk-yrityksenä on joustavuus toimituksissa. Merkittäviä asiakkaita on Suomessa viisi ja Ruotsissa kahdeksan. Esimerkkeinä Suomesta ovat tavaratalot Sokos ja Stockmann sekä Texmoda Fashion Groupin Moda -ketju. (Aaltonen 2007.) Yrityksen toiminta-ajatuksiin kuuluu myös, että tuotetta on saatava sesongin aikana lisää (Aaltonen 2007). Tätä kutsutaan Quick Response (QR), tai Efficient Consumer Response (ECR) -myyntistrategiaksi (Mattila 2005). Tällöin asiakkaat ostavat osan kauden tuotteista ennakkoon normaaleilla toimitusajoilla ja osan jo myyntikauden käynnistyttyä kassapäätteiltä keräämiensä tietojen perusteella. Näin vähittäiskauppa yrittää välttää suuria ennustevirheitä, joista koituisi tappioita. Kun uusi myyntikausi alkaa, asiakkaan kanssa sovitaan tapaamisia, joissa esitellään myytäviä malleja. Mallit valitaan asiakkaan edellisestä vastaavasta sesongista kerätyn tilaston, jossa näkyvät tilausten ja lisätilausten määrä, mukaan. Näistä voidaan päätellä, minkälaisia malleja ja mitä hintatasoa asiakas todennäköisimmin ostaa. Jos malleihin tulee vielä muutoksia, on tarpeellista sopia uusi tapaaminen. Asiakas lähettää tilauksensa jälkeenpäin. (Aaltonen 2008.) Myyntikonttorit sijaitsevat Helsingissä ja Tukholmassa, mutta myyntitapaamisia on myös Salon toimistolla tai asiakkaan luona. Jotkin asiakkaat, kuten Texmoda ja ruotsalainen Desam järjestävät omat myyntitapahtumansa, joissa valitut mallit esitellään vielä vähittäisketjujen edustajille. Tällöin tilaukset lähtevät ostotapahtuman jälkeen. Vientiin takkeja menee Ruotsiin, Baltian maihin, Venäjälle ja Kanadaan. (Aaltonen 2008.) Myynneistä pidetään myyntikauden aikana epävirallista tilastoa, josta voidaan seurata mallien ja värien myyntimääriä. Niiden perusteella voidaan esimerkiksi päätellä, mistä malleista on luovuttava kokonaan. Epävirallista tilastoa hyödynnetään

myös messuilla käytäessä, jolloin myyntiä tehdään pienehköille vähittäiskauppiaille. (Aaltonen 2006.) 4 Vähittäiskauppiaat hoitavat itse markkinoinnin kuluttajille. Sen vuoksi monet yritykset valmistuttavat takkeja omalla tuotemerkillä, jotta muut vähittäismyymälät eivät voisi hyötyä markkinointipanostuksista. Flare Trading Oy:llä ei ole omaa internetsivustoa, sillä sitä ei ole katsottu toiminnan kannalta tarpeelliseksi. (Aaltonen 2006.) 2.2 Tuotesuunnittelu, kaavoitus ja malliompelu Mallistojen suunnittelun kulku vaatetusyrityksissä riippuu paljon tuotevalikoimasta ja sesonkien määrästä. Joissakin massatuoteyrityksissä voi olla neljä sesonkia ja sen lisäksi välisesonkeja, minkä vuoksi uusia tuotteita suunnitellaan jatkuvasti. Flare Trading Oy:llä on kaksi sesonkia vuodessa. Mallistot (kuvio 1) suunnitellaan asiakkaiden kanssa läheisessä yhteistyössä. Molemmilla Flare Trading Oy:n omilla mallistoilla on oma suunnittelijansa. Suunnittelun lähtökohtana ovat edellisen vastaavan kauden myyntitilastot, varastolistat ja muu asiakkailta saatu palaute tuotteista. Asiakkaiden kanssa käytävissä palavereissa malleja voidaan muutella asiakkaan ohjeiden ja toiveiden mukaan. Joidenkin suurimpien asiakkaiden kanssa suunnitellaan koko mallisto alusta lähtien. Myös mallistojen luonne ja kohderyhmä on otettava huomioon suunnittelussa sekä se, mihin vähittäismyyntihintaan pyritään. Nykyään malleja on sesonkia kohden noin 70 90 kappaletta. Määrä on kasvanut jonkin verran vuosien varrella. (Aaltonen 2007; Lehtonen & Saarela & Vainio 2008.) Suunnittelijan tehtävä on etsiä messuilta ja muilta matkoilta uusia ideoita tuleviin tuotteisiin. Tärkeimpiä messuja ovat kaksi kertaa vuodessa järjestettävät Première Vision -kangasmessut Pariisissa sekä kotimaiset PolarStoff-messut Helsingissä. Kangasvalmistajat lähettävät usein myös oma-aloitteisesti kangasmalleja eli fiilereitä. Ennen jokaisen sesongin malliston suunnittelun alkamista tutustutaan huolellisesti kankaisiin, joista sitten mallistoa lähdetään työstämään. Joskus tuote saattaa olla valmiiksi suunniteltu ja sille etsitään sopiva kangas. (Autio 2008.)

5 Päällyskankaan valinnassa kankaan hinta on yksi tärkeimmistä seikoista, jotka vaikuttavat valintaan. Muita seikkoja ovat laatu ja kestävyys. Kangasvalmistajat ovat suorittaneet tarvittavat testaukset kankaille esimerkiksi kulutuksen ja värinkeston suhteen. Ainoastaan joidenkin pinnoitettujen kankaiden pakkasenkestoa murtumisen varalta saatetaan testata yrityksen toimesta. (Aaltonen 2008). Värikartan suunnittelussa otetaan jonkin verran huomioon trendiennusteita, mutta useimmiten esimerkiksi villasekoitevärikartasta löytyvät ainakin musta, meleerattu harmaa, kirkkaan punainen ja tummanruskea. Asiakkaat myös itse valitsevat värejä valmistettaviin tuotteisiin. Villasekoitekankaan kohdalla on myös huomioitava materiaalin luonne, sillä jotkin värit saattavat isona pintana näyttää nuhjuisilta. Esimerkiksi jotkin sinivihreät sävyt voivat olla tällaisia. (Autio 2008.) Molemmilla Flare Tradingin mallistoilla on omat mallimestarinsa, jotka valmistavat muun muassa kaavat suunniteltuihin takkeihin. Tietokoneavusteiseen suunnitteluun Flare Trading Oy:ssä siirryttiin 2000-luvun alussa, jolloin pahviset peruskaavat siirrettiin tietokoneelle. Yrityksessä on käytössä ranskalaisen Lectran kaavoitusohjelmistot. Eri kokoja voidaan tehdä aina koosta 32 kokoon 56 saakka asiakkaan tilauksen mukaan. (Lehtonen ym. 2008.) Malliompelijat valmistavat mallikappaleet ompelimossa. Malliompelu on haluttu säilyttää Suomessa, sillä 3 5-kappaleen mallisarjojen teettäminen ulkomailla on kallista ja aikaa vievää. Malleista tehdään myös tuotekortit, joihin listataan kaikki valmistuksessa tarvittavat tarvikkeet ja niissä on selkeä tasokuva edestä ja takaa. (Lehtonen ym. 2008.) Tuotekortit ja mallikappaleet toimitetaan alihankkijan tehtaalle. Niiden perusteella tuotteet osataan valmistaa siellä. Alihankkijatehtaat ovat pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita, joten valmistusmenetelmät ovat jo tuttuja ennestään. Tuotantopaikoissa myös vieraillaan vuoden mittaan aina tuotantosesongin alkaessa ja sen aikana, jolloin voidaan antaa lisätietoja valmistuksesta. (Aaltonen 2008.)

6 2.3 Tuotanto alihankintana ja logistiset toiminnot Vaatetusyrityksillä on useita tapoja valmistuttaa alihankintana tuotteita. Flare Trading valmistuttaa muun muassa Venäjän tehtaalla niin sanotulla cutting & manufacturing (CM) -menetelmällä (Aaltonen 2007; Mattila 2005). Tällöin alihankkijatehtaalle lähetetään kaikki materiaalit, kuten napit, vetoketjut, ompelulangat, toppaukset ja muut oheismateriaalit aina pakkausmateriaaleista lähtien sekä kaavat ja ohjeet. Valmistajan vastuulla ovat siis leikkuu ja valmistus. Tämä valmistustapa on ominainen juuri Itä-Euroopan maissa ja Venäjällä. (Mattila 2005.) Muita yleisiä hankintatapoja on cutting, manufacturing & trimmings (CMT), joka toimii samoin kuin edellä, mutta valmistaja hankkii perustarvikkeet, kuten ompelulangat ja pakkausmateriaalit. Tällainen tuotantotapa on yleistä esimerkiksi Puolassa ja Tsekissä. Kaukoidässä valmistetaan tuotteita yleisesti full price - menetelmällä, jota Flare Trading Oy:ssäkin käytetään Kiinasta tuotteita ostettaessa. Tällöin valmistuttaja toimittaa vain tarkat mallitiedot sekä valmistusohjeet, ja alihankkija ostaa materiaalit ja valmistaa tuotteet ohjeiden mukaan. (Aaltonen 2007; Mattila 2005.) Markkinoinnin ja myynnin yhteydessä mainitun epävirallisen myyntitilaston avulla pystytään aloittamaan materiaali- ja tarvikeostoja mahdollisimman ajoissa ennen tuotantokauden alkua. Tavarantoimittajien toimitusaikojen ja tehtaiden kapasiteetin mukaan voidaan tehdä tuotanto-ohjelma, jonka mukaan malleja aletaan valmistuttaa. Tuotannossa tarvittavat materiaalit ja tarvikkeet tulevat tuottajilta Salon toimipisteen varastoon. Siellä materiaalit ja tarvikkeet lajitellaan lähetettäväksi tehtaaseen tuotanto-ohjelman mukaan. Logistiset toiminnot tuotetaan myös alihankintana. Tarvikkeet kuljetetaan tehtaalle aina täysinä kuorma-autolasteina, sillä hinta on aina sama, oli kuorma täysi tai vajaa. Sama kuorma-auto ajaa varastolta tehtaalle asti. Tämä on aikataulujen, taloudellisuuden ja turvallisuuden kannalta paras ratkaisu, sillä purkuja ja välilastauksia ei tarvitse tehdä. Kuljetusyrityksillä on vaatekuljetuksiin erikoistunutta kalustoa, joilla ne pystyvät kuljettamaan vaatteet riippukuljetuksena tuotantolaitokselta takaisin Salon varastoon tai suoraan asiakkaalle. (Aaltonen 2008.) Tämä on ekologisesti

ajateltunakin kannattavaa, sillä tällä tavoin ei synny turhia päästöjä kuljetusten takia. Kaavat lähetetään tuotantopaikkaan sähköpostitse. 7 Vuodessa tuotannosta valmistuu noin 90 000 takkia. Vähimmäismäärä yhden takkimallin valmistamiselle on noin 500 takkia. Jos määrä on vähemmän, nousevat tuotantokustannukset liian suuriksi. Kaukoidän tehtailla ei juuri valmisteta 1000 kappaletta pienempiä eriä. Laadunvalvontaa suoritetaan pistokokein varastoon saapuvista materiaaleista ja valmiista tuotteista. Tuotteista pyritään tarkistamaan ainakin yksi tuote mallia ja väriä kohden. Alihankkijatehtaat suorittavat perusteellisemman materiaalien tarkastamisen. Laadunvalvontaa ei ole ollut tarvetta tehostaa, sillä epäonnistuneita tuotteita löytyy valmiista tuotteista niin harvoin. (Aaltonen 2008.)

8 3 TUOTTEEN MATERIAALIT, KAAVOITUS JA MALLIOMPELU Tässä luvussa paneudutaan tuotteen suunnitteluun mallimestarin ja malliompelijan näkökulmasta. Lehtosen ym. (2008) mukaan tuotesuunnittelija ja mallimestari työskentelevät yhteistyössä, mutta mallimestarin työ on lähinnä tuotteen teknisten ominaisuuksien suunnittelua ja ongelmanratkaisua, kun taas tuotesuunnittelijan työ on enemmän luovaa ja intuitiivista. Materiaalin valinta kuuluu pääsääntöisesti tuotesuunnittelijan tehtäviin, mutta mallimestarin on tiedettävä materiaalien soveltuvuus ja ominaisuudet eri käyttötarkoituksiin sekä omattava tietoa oheismateriaaleista, joita tuotteeseen kuuluu. 3.1 Materiaalien valinta Materiaalien valinnassa keskitytään villa- ja villasekoitekankaiden sekä tuki- ja vuorikankaiden valintaan päällysvaatteessa. Eri materiaalien, kuten päällysmateriaalin, vuorin ja tukikankaan on sovelluttava käytettäväksi samassa tuotteessa ominaisuuksiensa perusteella. Materiaalissa on otettava huomioon siitä valmistettavan mallin muoto ja käyttötarkoitus. 3.1.1 Päällysmateriaali Villa- ja villasekoitekankaan pääraaka-aine on nimensä mukaisesti lampaasta kerittävä villa. Villa on nykytietämyksen mukaan vanhin ihmisen hyödyntämä eläimestä saatava tekstiilikuitu. Sen rakennusaineena ovat eläimen valkuaisaineet. Lampaan rotu vaikuttaa karvan pituuteen, kiharuuteen ja paksuuteen. Kiharuus antaa villakuidulle kuohkeutta, mikä taas lisää lämmöneristävyyttä. Tämän vuoksi villa suojaa erinomaisen hyvin talven kylmässä ilmassa. Muita päällysvaatetuksen kannalta edullisia ominaisuuksia ovat siliävyys, muovattavuus ja kosteudenimukyky. Muovattavuuden ansiosta villaa voidaan kosteuden ja lämmön vaikutuksella muokata pysyvään muotoon. Tästä on hyötyä takkien viimeistelyssä, kun ne prässätään muotoon viimeistysvaiheessa. Villa pystyy imemään paljon höyrymäistä

9 kosteutta tuntumatta märältä, ja luontaisen rasvan takia villamateriaali ei juuri sähköisty. Villan huokoisen ominaisuuden takia sitä on helppo värjätä lukemattomiin eri väreihin. Huonoja ominaisuuksia vaatetuskankaan näkökulmasta villalla ovat vanuminen ja heikko hankauksen kestävyys. Vanuminen tarkoittaa, että villa ei siedä kuumaa vettä eikä mekaanista hankausta, jolloin villakuidut ikään kuin liikkuvat ja takertuvat toisiinsa villakuidun suomumaisen pintarakenteen takia. (Boncamper 2004, 149; Boncamper 1999, 101; Eberle, Hermeling, Hornberger, Kilgus, Menzer & Ring. 2002, 18 21.) Villakangasta valmistetaan nykyään harvoin pelkistä villakuiduista, vaan sekoitteet ovat vaatetusteollisuuden käytössä yleisiä (Eberle ym. 2002, 21.) Villan hyviä ominaisuuksia voidaan korostaa ja huonoja kumota kuitusekoitteiden valmistamisella. Siihen voidaan sekoittaa muita eläinkarvoja ja luonnonkuituja sekä tekokuituja. Kuitusekoitteiden tekemisessä tarkoituksena on valita sellaiset kuidut ja sekoitussuhteet, jotka täydentävät toistensa hyviä ominaisuuksia. (Boncamper 1999, 118.) Villasekoitekangasta ulkotakkiin valittaessa on hyvä kiinnittää huomiota villan osuuteen kankaasta. Kun villan osuus kankaasta on enemmän kuin 50 %, sen hyvät ominaisuudet säilyvät edelleen. (Eberle ym. 2002, 21). Villaan voidaan sekoittaa esimerkiksi polyesteritekokuitua, jolla saadaan kankaaseen lisää lujuutta. Samalla tosin sähköistyneisyys lisääntyy, mutta hinta halpenee (Boncamper 1999, 105). Polyamidin lisääminen villakankaaseen vähentää villan vanumista, ja lisäksi kestävyys paranee. Villaan sekoitetaan myös muita eläinkarvoja, varsinkin jaloiksi luokiteltavia karvoja, kuten kašmir -vuohen karvaa. Kašmirkuiduilla lisätään kankaaseen pehmeyttä ja kiiltoa. (Eberle ym. 2002, 25.) Vaatetusmateriaalien vajavuuksia voidaan korjata eri viimeistysmenetelmillä, jolloin voidaan vaikuttaa niiden ulkonäköön ja tuntuun. Villakangasmateriaalia voidaan viimeistellä nukkauksella, jolloin kankaan pintaa käsitellään metallipiikkikarstoissa. Vanumattomaksi käsitelty villakangas voidaan pestä pesukoneessa, sillä villan suomuisilla kuiduilla ei ole enää niiden luontaista kykyä liikkua ja takertua toisiinsa. Vanumisominaisuutta voidaan käyttää myös hyödyksi valmistettaessa huopamaisia materiaaleja. (Niemi 2007.)

10 Päällystakeissa ja puvuissa yleisesti käytettyjä villakankaita ovat kauppanimiltään veluuri, ratiini, flausch ja sarssi. Veluurivillakangas on toimikassidoksinen (kuvio 1) ja sen pinta on nukattu lyhyeksi pystyveluuriksi tai nukka voi olla prässätty matalaksi suuntaveluuriksi. Myös ratiini on veluurikangas, jossa kankaan pinta on hiottu solmuiseksi. Flausch-kangasta peittää pitkäkarvainen nukka, joka on kammattu kankaan pituussuuntaan. Verkavillakangas on lyhytnukkaista, voimakkaasti nukitettua ja yleensä palttinasidoksista. Sarssi on tiivis toimikassidoksinen kangas, joka voi olla nukattu tai nukkaamaton. (Boncamper 1999, 107 12; Eberle ym. 2004, 110 128). KUVIO 1. Perussidokset vasemmalta oikealle: palttina, toimikas ja pomsi eli satiini. (Opetushallitus 2004.) 3.1.2 Vuori ja välivuori Päällysvaatteen vuorin valinta riippuu hyvin pitkälti päällysmateriaalista eli miehustasta. Yleensä ei kannata arvokkaaseen miehustaan valita halpaa vuorikangasta, eikä toisaalta kallista vuorikangasta kiinnitetä halpaan miehustaan. Vuorin valinnassa on otettava huomioon miehustan vaatimat ominaisuudet, kuten paksuus ja pesuominaisuudet. Vuorikankaan perustehtävä on lisätä vaatteen ryhdikkyyttä ja laskeutuvuutta. Vaate on myös helpompi pukea päälle. Vuori estää päällikangasta venymästä ja peittää takin sisätyöt. (Boncamper 1999, 123.) Silkkimäiset vuorikankaat voidaan valmistaa muuntokuiduista, kuten viskoosista ja asetaatista. Niitä voidaan valmistaa myös tekokuiduista, kuten polyesteristä ja polyamidista tai luonnonkuituisesta silkistä. Näistä voidaan tehdä keskenään sekoitteitakin. Sidoksena voi olla mikä tahansa perussidoksista (kuvio 1). Satiininen si-

dos vuorikankaassa on tukeva ja vahva ja palttinasidoksiset ovat monikäyttöisiä. (Boncamper 1999, 123 127; Eberle 2002, 130.) 11 Villapäälliseen ei pitäisi valita tekokuidusta valmistettua vuorikangasta sähköistymisen takia. Tosin tekokuituja voidaan viimeistellä antistaattisiksi eli sähköistymättömiksi, jolloin käytölle ei ole käytännön estettä. Vuori ei myöskään saa kutistua vaatteen huollon yhteydessä. (Boncamper 1999, 123 127; Eberle ym. 2002, 106.) Välivuori on takin sisällä vuorin ja miehustan välissä oleva villasta tai polyesteristä valmistettu vatiinikangas. Sen tehtävänä on lisätä takin lämpöisyyttä kylmässä ilmanalassa. Useimmilla keskieurooppalaisilla takkien valmistajilla ei ole ollenkaan välivuoria takeissaan leutojen talvien takia. Koska Flare Trading Oy:ssä takit suunnitellaan kylmään ilmanalaan, on takeissa välivuori ainakin joissakin kohdissa (Lehtonen ym. 2008). 3.1.3 Tukikankaat sekä muut tarvikkeet Päällysmateriaalin nurjalle puolelle kiinnitettävällä tukikankaalla on monia tehtäviä. Tärkein on vaatteen muodon ja mittapysyvyyden säilyttäminen. Tukikangas myös vahvistaa heikkoja kohtia ja estää saumanvarojen näkymisen oikealle puolelle. Tukikankaita on sekä ompelemalla kiinnitettäviä irtoliinoja sekä liimaliinoja, jotka kiinnitetään lämpöprässin avulla kankaaseen. Vaateteollisuudessa pyritään käyttämään liimaliinoja työvaiheiden nopeuttamiseksi. Liimaliinan pohjana on joko kudottu kangas, kuitukangas tai neulos. Kankaana voi olla erivahvuisia puuvillapalttinoita, joita voidaan käyttää puseroissa ja jakuissa. Villa- ja tweedkankaisiin taas soveltuu kangas, joka on kudottu villalangasta sekä karkeista jouhilangoista. Kuitukankaiset ja neulospohjaiset liimaliinat eivät sovellu takinvalmistukseen. (Boncamper 1999, 134 139; Lindfors & Kangas 1988, 9 12.) Liima-aine on kankaassa pinnoitteena joko kalvona, säännöllisinä pisteinä tai epäsäännöllisesti siroteltuna. Kalvopinnoitteesta tulee kiinnityksen jälkeen kovan tuntuinen, ja sitä käytetäänkin yleensä nahan tukemiseen. Raskaisiin takkimateriaaleihin on suositeltavaa kiinnittää sirotepinnoitteista liimaa, jolloin lopputulos on

12 pehmeä. Säännöllinen pisteliima taas soveltuu sileille kankaille, ei siis raskaille villasekoitteille. Aine voi olla polyeteeniä, joka kestää hyvin vesipesua, tai polyamidia, joka kestää myös kemiallisen pesun. Polyesteriliima kiinnittyy jo alhaisissa lämpötiloissa, joten se soveltuu aroillekin kankaille. Tukikankaan valinnassa yksi tärkeimmistä seikoista, johon on kiinnitettävä huomiota, on kiinnityslämpötila ja että se kestää samat hoito- ja pesukäsittelyt, kuin päällikangaskin. (Boncamper 1999, 134 139; Lindfors & Kangas 1988, 9 12.) Jos materiaalit ovat uusia eikä niiden kanssa ole työskennelty ennen, voidaan testata kiinnittymistä ja tuntua kiinnittämällä pala tukikangasta päällikankaaseen. Kiinnittymiseen vaikuttaa kiinnityslämpötila, joka on yleensä 90 150 ºC, prässin paine sekä prässäysaika. Lopullisen tarttumisen ja tunnun voi nähdä noin vuorokauden sisällä kiinnittämisestä. Muita takeissa yleisesti tarvittavia materiaaleja ovat olkatoppaukset, kuulavanut ja tukinauhat. Olkatoppauksia (kuvio 2) valmistetaan vaahtomuovista ja vanusta, jotka on päällystetty neuloskankaalla tai kuitukankaalla. Olkatoppauksia teollisesti valmistavilla yrityksillä on laaja valikoima eri paksuisia toppauksia sekä erimuotoisille hihoille tarkoitettuja toppauksia, kuten istutetuille hihoille ja raglanhihoille. Paksuus voi vaihdella 0,5:n ja 1,5 cm:n välillä. KUVIO 2. Olkatoppaus ja kuulavanu Kuulavanu (kuvio 2) on huopamaista materiaalia, joka kiinnitetään olkapäälle hihan puolelle pyöristämään olkapään reunaa. Silittämällä liimattavaa tukinauhaa

13 (kuvio 3) kiinnitetään hihan pyöriölle ja takakappaleen olkasaumalle leikkaussaumojen ompelun jälkeen venymisen estämiseksi. Kaksipuolista, silitettävää liimanauhaa voidaan käyttää pieni pätkä hihojen käänteessä tukemassa käännettä. KUVIO 3. Tukinauha kädentiellä ja olkapäällä 3.2 Mallimestarin työ Mallimestarin työnkuva Suomessa on globalisaation myötä muuttunut paljon vuosien kuluessa. Perinteisen ajattelun mukaan mallimestari valmistaa kaavat, mittataulukot, sarjonnat ja asetelmat sekä laatii tehdaskohtaiset työohjeet (Liesvirta 2007, 3.) Työnkuvaan on voinut kuulua myös tuotantopäällikön, kangasostajan töitä sekä laadunvalvontaa (Liesvirta 2007, 88). Ennen työ oli hyvin itsenäistä ja vastuu oli yhden ihmisen harteilla. Nykyään toiminta on enemmän tiimityöskentelyä. Mallimestarien on toimittava sujuvassa yhteistyössä suunnittelijan kanssa, jonka vuoksi myös mallimestarin on hyvä tehdä ideamatkoja ja tutustua trendeihin ja kauppojen tarjontaan. Tällä tavoin mallimestari ja suunnittelija voivat päästä helposti yhteisymmärrykseen mallin luonteesta. (Lehtonen ym. 2008) Suunnittelijan lisäksi mallimestari työskentelee yhteistyössä malliompelijan, tuotepäällikön, leikkuuasetelmien tekijöiden, leikkaajien ja mahdollisesti assistenttien

14 kanssa. Yksi henkilö voi olla myös sekä suunnittelija että mallimestari. Ydinosaamisalueina pidetään edelleen kaavojen kuosittelua, vaatteen mittataulukon laatimista,sarjontaa, valmiin tuotteen sovittamista sekä ohjeistuksen laatimista. On myös tunnettava tuotanto laitoksen tekniset mahdollisuudet ja toimintaympäristö, jotta ohjeet voidaan laatia luotettavasti. (Lehtonen ym. 2008; Liesvirta 2007 s.32 85.) Nykyisin mallimestarin työnkuva vaihtelee hyvin paljon yrityksestä toiseen, sen mukaan, onko osa töistä ulkoistettu muualla tehtäväksi, ja jos on, niin minkä verran työstä on ulkoistettu. Lähes kokonaan ulkoistetussa mallimestarin työssä jää mallimestarin osaksi lähinnä työohjeiden ja mittataulukoiden laatiminen. Osittain ulkoistetussa mallimestarin työssä mallimestari tekee peruskoon kaavat ja sarjonta tehdään tuotantolaitoksessa. (Liesvirta 2007, 65 76.) Tuotekorteista ja muista tuotannonsuunnittelussa käytettävistä lomakkeista on paljon erilaisia versioita tehdaskohtaisesti (Eberle ym. 2002, 200). Pääsääntöisesti tuotekortissa on tarkka tasokuva tuotteesta edestä ja takaa. Tasokuvalla tarkoitetaan tuotteen teknistä viivapiirrosta tikkauksineen, ja sen yleensä laatii suunnittelija. Tuotekortissa näkyy myös mittataulukko valmiin tuotteen mitoista ja kuvaus mallista. Mitat voivat olla peruskoon, esimerkiksi koon 38, mittoja. Työohjeet voivat sisältää saumojen poikkileikkauskuvia, mutta näitä ei usein käytetä, jos tuotanto toteutetaan mallikappaleen perusteella. (Lehtonen ym. 2008.) Materiaalikortissa luetellaan kaikki tuotteen osat, materiaalit ja niiden kulutus. Osaluettelossa taas listataan kaikki tuotteen valmistuksessa tarvittavat osat. (Boncamper 1995, 50 85; Eberle ym. 2002, 200 201.) Tietotekniikan hallinnasta ja sen hyödyntämisestä työssä on tullut yhä tärkeämpää pienissäkin yrityksissä. Ensimmäiset vaatetusteollisuudelle suunnatut ohjelmistot tulivat markkinoille 1970-luvun alussa (Gray 1998). Tuolloin vain suuryrityksillä oli resursseja sellaisten hankintaan. Yksi maailman johtavista vaatetusalan tietokonesovelluksia valmistavista yrityksistä on Lectra Systems. Sen ohjelmia on ollut markkinoilla jo 1970-luvun puolivälistä alkaen (Lectra 2008.)

15 3.2.1 Mitoitus ja peruskaavat Teollisessa kaavoituksessa on otettava huomioon, että vaate sopii mahdollisimman monelle kuluttajalle. Mallikappale valmistetaan useimmissa suomalaisissa yrityksissä kokoon 38. Yrityksissä voi olla tehdaskohtaisia mittataulukoita, mutta hyvä lähtökohta on Naisten vaatetuksen mittataulukko N-2001. Taulukko on tehty Suomessa suoritettujen mittausten pohjalta ja se sopii siis hyvin varsinkin kotimaanmarkkinoille suunnatuille tuotteille. (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 3 7.) Peruskaava piirretään vartalonmittojen mukaan, joihin on lisätty pienet väljyysvarat. Tasoon piirretyssä peruskaavassa on sekä etu- että takakappaleen puolikas (kuvio 5). Siinä ei ole mitään tietyn mallin mukaisia muotoiluja, vaan vain välttämättömät muotolaskokset. Puvun peruskaavan piirtämisohjeilla voidaan piirtää miehusta ja hiha, josta mallia lähdetään kuosittelemaan. Väljyysvaraa lisätään, jotta vaate yllä pystytään liikkumaan. Väljyyttä lisätään muun muassa rinnan-, vyötärön- ja lantionympärysmittoihin. Erikokoisten ihmisten mittasuhteet tulee huomioida väljyyksiä lisättäessä. Esimerkiksi koon 46 edustaja tarvitsee samaan vaatteeseen enemmän väljyyttä kuin koon 36 edustaja, jotta se näyttäisi istuvan hyvin. (Hauta-aho 2004.) Paksuihin kankaisiin on tarpeellista lisätä enemmän väljyyttä. Ohutvuorisiin jakkuihin lisätään rinnanympärykseen vähintään 14 cm. Niitä paksumpiin päällysvaatteisiin, kuten vuorillisiin takkeihin lisätään rinnanympärykseen noin 18 cm väljyyttä. Välivuorellisen takin väljyysvara on 20 22 cm. (Lindfors & Kangas 1987.) On myös kaavanpiirtämisohjeita, joissa on jo laskelmiin lisätty tietyn vaatekappaleen vaatimat väljyydet. (Aldrich 2004; Hauta-aho 2004.)

16 KUVIO 4. Esimerkki perusmuotoisesta puvusta ja yhden kappaleen hihasta 3.2.2 Kuosittelu ja sarjonta Teollisuudessa lähes aina lähdetään liikkeelle jo käytössä olevasta pohjakaavasta, joka on aikoinaan muokattu peruskaavan pohjalta. Yrityksillä on tietokannassaan niin sanottuja kaavapankkeja, joista valitaan uutta mallia lähinnä vastaava malli pohjakaavaksi. Tästä mallimestari kuosittelee uuden mallin. Tässä luvussa tarkastellaan nimenomaisesti kuosittelua väljyysvaraisen peruskaavan pohjalta. Kaavat kuositellaan kaikille tuotteen valmistuksessa, tässä yhteydessä takin valmistuksessa tarvittaville materiaaleille: miehustalle, vuorille ja tukikankaalle. Miehustan kuosittelussa parhaana apuna on selkeä tasokuva tuotteesta edestä ja takaa sekä mahdollisesti sivulta. Kuosittelu voi tapahtua tietokoneen avulla tai käsin kaavapaperille. Ensin määritellään kaavan pituus valmiin tuotteen keskitakapituuden perusteella. Sen jälkeen voidaan määritellä miehustan muoto sekä leikkaussaumojen ja laskosten paikat. Muotoja voi muunnella siirtämällä muotolaskoksia, leikkaamalla ja yhdistämällä kaavan osia. Mallin mukaiset mittasuhteet on kuitenkin säilytettävä. Tämän jälkeen voidaan kuositella kaulus halutunlaiseksi. Kaikille vaiheille ja yksityiskohdille, kuten kauluksille ja taskuille, on olemassa piirtämisohjeita. Mitat ja