I MAAILMANSOTA SYTTYY Osa 1: EUROOPPA KUOHUU 100 v Hullussa heinäkuussa 1914 yksi attentaatti aloitti vyöryn, joka johti Euroopan suurvaltojen väliseen tuhoisaan sotaan. Nro 8/2014 Osa 2: SAKSALAISET VYÖRYVÄT BELGIAN HALKI Saksalaissotilaat murhasivat ihmisiä ja polttivat kyliä Belgian läpi kulkiessaan. Nro 9/2014 Osa 3: SAKSA VOITTAA IDÄSSÄ Venäjän armeija hyökkäsi Saksaan mutta sai selkäänsä Tannenbergin taistelussa. Nro 10/2014 Ypres Bryssel Arras Pariisi Reims Osa 4: RINTAMA JÄHMETTYY Armeijat kaivautuivat länsirintamalla juoksuhautoihin, ja alkoi kuluttava asemasota. Nro 11/2014 GETTY IMAGES Syksyllä 1914 sotilaat kaivautuivat juoksuhautoihin. BARCH 23 Sota jumittui 54 3-06 Sotilaat luulivat pääsevänsä kotiin ennen joulua. Sen sijaan moni vietti jopa neljä vuotta juoksuhaudoissa, jotka olivat ankeita mutta tarjosivat myös suojaa. Historia 11 2014 Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk. Er pa vi
BARCH 13 6-0158 Alkoholia sa hankittua vai kaupalla jo ihtop etulinjassa. a ULLSTEIN ksalaiset Erityisesti sa oksuhautojensa ju t va panosti n. viihtyvyytee EVANS Kaivantoihin syntyi kokonaisia pieniä kyliä. MARY Aamiais e esimerkik n jälkeen vaatteita si paikkailtiin. ULLSTEIN BILD Hiljaisina hetkinä juoksu uppoutua lehtiin ja kirjoihhaudoissa oli aikaa in. BORIS KOLL BILD S ota ei ollutkaan vain jännittävää seikkailua, kuten sotamies John Laing oli kuvitellut. Yhdessä muiden Skotlannin Black Watch Regimentin sotilaiden kanssa hän heittäytyi maahan aina, kun ulina taivaalta ilmoitti saksalaisten kranaatin lähestyvän. Oli 15. syyskuuta 1914, ja tulitusta oli jatkunut koko päivän. Skotit eivät päässeet minnekään, sillä heidän edessään nousi Chemin des Damesin harjan- ne, jonka saksalaiset olivat vallanneet. Takana kiemurteli Aisnejoki, joka ei tarjonnut suojaa vihollistulelta. Laing oli väsynyt, märissään ja nälkäinen. Hän oli suojautunut yhteen sodan ensimmäisistä, matalista juoksuhaudoista. Niitä oli alettu kaivaa Ranskan multaan vasta edellisenä päivänä, ja kaivaminen oli jatkunut koko yön. Ruokaa he eivät olleet saaneet, sillä tulitus oli Rintamalla vierailleet toimittajat kirjoittivat mutaisista juoksuhaudoista. M. EVANS/SCANPIX Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no Print: anc Status: 815 - PDF PROCES Layout: bm Red.sek: emk ULLSTEIN BILD M. EVANS/SCANPIX Juoksuhaudoista tuli sot ila yrittivät elää niin norma ille koteja, joissa he alisti kuin mahdollista.
Kukaan ei ollut tajunnut, mitä moderneista kivääreistä ja konekivääreistä seuraisi. Sir John French, brittijoukkojen komentajana Ranskassa vuonna 1914 0 Armeijoiden kilpajuoksu pysähtyi rannikolle Taistelut jumittuivat, ennen kuin Saksa pääsi Pariisiin. Sitten kumpikin osapuoli yritti kiertää vihollisen sivustaan. Kun rintamat juuttuivat Aisnejoelle syyskuussa, oli keksittävä keino edetä. Sekä saksalaiset että ranskalaiset ja britit lähtivät kohti pohjoista. Niin sanotussa E N G L A N T I E n g l a n n i n k a n a a l i 19. lokakuuta 22. marraskuuta Ypresin taistelu Juoksuhaudat ulottuivat merelle asti. Saksalaiset yrittivät saada aikaan ratkaisun ja aloittivat massiivisen hyökkäyksen. 1. 4. lokakuuta Arrasin taistelu 22. 26. syyskuuta Picardien taistelu S o m m e Pariisi Dunkerque Amiens Liittoutuneiden rintama 14. syyskuuta 1914 20 40 60 80 100 km Saksan hyökkäys Ympärysvaltojen hyökkäys S e i n e kilpajuoksussa merelle molempien osapuolten armeijat pyrkivät pohjoisen kautta kiertämään rintamalinjat, ja kilpajuoksu päättyi vasta meren tultua vastaan. Ypres Lille Saksan rintama 14. syyskuuta 1914 13. 28. syyskuuta Aisnen taistelu Ranskalaisten ja brittien hyökkäys saksalaisten asemiin epäonnistui. Kumpikin osapuoli lähti pyrkimään kohti pohjoista kiertääkseen rintamalinjat. 18. lokakuuta 30. marraskuuta Yserin taistelu 25. 29. syyskuuta Albertin taistelu Antwerpen Bryssel 12. lokakuuta 2. marraskuuta Messinesin ja Armentièresin taistelut 10. lokakuuta 2. marraskuuta La Basséen taistelu M a r n e A i s n e niin kiivasta, että huoltolinja ei toiminut. Sade putosi miesten niskaan loputtomana virtana, eikä kalkkipitoinen maa jaksanut imeä riittävän nopeasti vettä, joka oli muuttanut juoksuhautojen pohjat vesialtaiksi. Laingin saappaat olivat läpimärät, mutta ainakaan hän ei ollut vielä haavoittunut. Tunnit matelivat. Aikansa kuluksi Laing tarttui päiväkirjaansa raapustaakseen siihen muutaman rivin. Kranaatteja putoilee keskeytyksettä. Olemme menettäneet joukkueenjohtajamme, joka lensi ilmaan ensimmäisenä aamulla, ja moni miehistä on haavoittunut. Vain yksi komppaniamme neljästä upseerista on enää jäljellä. Sumu on paksu ja sataa rankasti. Länsirintamalla Ranskassa miljoonat miehet olivat samalla tavalla satimessa kuin John Laing. Harva käsitti, että asemasota oli alkanut eikä tilanne muuttuisi neljään vuoteen. Saksan suunnitelma kariutui Aisnen rintaman tapahtumat olivat merkki siitä, että Saksan suuret sotasuunnitelmat olivat ajautuneet karille. Saksan sodanjohto oli uskonut pystyvänsä marssittamaan armeijansa Ranskan yli pikavauhtia vain kuudessa viikossa ja saamaan siten etulyöntiaseman sodassa. Elokuun lämpiminä päivinä vuonna 1914 kaikki oli sujunut suurin piirtein suunnitellusti. Saksan joukot olivat edenneet läpi puolueettoman Belgian Pohjois-Ranskaan, jota vain vähälukuiset ranskalais- ja brittijoukot puolustivat. Armeija oli jatkanut eteenpäin ja päässyt lähes Pariisiin, kun Ranskan armeija oli lähtenyt vastaiskuun. Marnejoen taistelu alkoi 5. syyskuuta, ja siinä miljoona-armeijat taistelivat veri- Brittisotilaat lähtivät vastahyökkäykseen Ypresin taistelussa vuonna 1914. TOPFOTO/POLFOTO Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se
Alkuperäisiä filmikatkelmia Ranskan mutahelvetistä: sesti kolme päivää. Tilanne ei näyttänyt edistyvän mihinkään suuntaan, ja lopulta Saksan kenraalit tajusivat, että riskinä oli kohtalokas tappio. 9. syyskuuta, eli juuri sinä päivänä kun Saksan oli suunnitelman mukaan pitänyt lyödä Ranska, Saksan joukot aloittivat perääntymisen. Ranskan ja Britannian joukot lähtivät saksalaisten perään, ja muutaman onnistuneen päivän ajan niiden kenraalit luulivat, että sota oli jo voitettu. Saksa ei kuitenkaan aikonut luovuttaa niin vähällä. Sen joukot seisahtuivat Aisnejoelle ja perustivat asemansa Chemin des Damesin harjanteelle. historianet.fi/ worldwar1 Aisnen taistelu avasi silmät Jos keneltä tahansa upseerilta olisi elokuussa 1914 kysytty, voisiko sotaa voittaa kaivautumalla juoksuhautoihin, olisi tämä pitänyt kysyjää idioottina. Kautta historian taisteluita ja sotia oli voitettu viekkailla joukkojensiirroilla ja rohkeilla hyökkäyksillä. Aisnella molemmat osapuolet saivat esimakua siitä, että uusi aika oli alkanut. Vuonna 1919 sir John French, joka oli johtanut brittejä Ranskassa viisi vuotta aiemmin, kirjoitti: On helppoa olla jälkiviisas, mutta en voi olla ihmettelemättä, ettei kukaan meistä tajunnut, mitä moderneista kivääreistä ja konekivääreistä seuraisi. Ne kymmenkertaistivat puolustajien voiman hyökkääjiä vastaan. Aisnejoen taistelut aukaisivat kaikkien silmät. Taistelu alkoi 13. syyskuuta, jolloin brittien ja ranskalaisten pioneerijoukot rakensivat ponttonisiltoja kranaattisateessa. Jalkaväki ylitti joen, ja toisella puolella se lähti kohti Chemin des Damesin rinteitä. Saksalaisten tulitus niitti kuitenkin hyökkääjiä kuin viljaa, ja hyökkäys pysähtyi ennen huippua. Seuraavana päivänä sir John French ymmärsi, etteivät hänen sotilaansa pystyisi ajamaan saksalaisia näiden asemista. Niinpä hän antoi brittisotilaille käskyn kaivaa juoksuhautoja. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä lapiot eivät vielä tuolloin kuuluneet brittisotilaiden varusteisiin. Partiot joutuivat etsimään kaivuvälineitä alueen hylätyistä taloista, ennen kuin ensimmäistäkään lapionpistoa pystyttiin tekemään. Harjanteen laella saksalaiset valmistautuivat vastahyökkäykseen ajaakseen ranskalaiset ja britit takaisin joen yli, ennen kuin nämä ehtisivät kaivautua liian syvälle rinteisiin. Oli kuitenkin jo liian myöhäistä. Kun saksalaissotilaat lähtivät hyökkäämään alas Chemin des Damisilta, heitä vastassa oli luotisade. Saksalaisten hyökkäys kilpistyi, ja he joutuivat perääntymään suurin tappioin. Kumpikin osapuoli tajusi, että rintama oli juuttunut paikoilleen ja taisteluille olisi löydyttävä sopivampi paikka. Kilpajuoksu Atlantille Aisnen taistelu oli osoittanut, että linnoitetusta rintamalinjasta oli erittäin vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta murtautua läpi. Niinpä sota oli vietävä muualle. Yksikään kenraali ei kuitenkaan ollut vielä valmis myöntämään, että tätä välienselvittelyä ei voitettaisi perinteisin sodankäynnin menetelmin. BARCH 183-R41680 RINTAMA JÄHMETTYY TOPFOTO/POLFOTO Juoksuhaudat halkoivat Ranskaa aina Alpeilta Aisnejoelle, mutta kummallakin armeijalla oli vielä avoimet sivustat pohjoisessa, joten kenraalit pyrkivät sinne. Syyskuussa alkoi se, mitä myöhemmin kutsuttiin kilpajuoksuksi merelle. Suunnitelmien mukaan joukot etenisivät pohjoiseen vihollisen etulinjasta ja ja hyökkäisivät vihollisen asemiin sivustasta. Liittoutuneiden ensimmäinen yritys oli Picardien provinssissa 17. syyskuuta 1914, sitä seurasi saksalaisten hyökkäys Albertin kaupunkiin kauempana pohjoisessa 25. syyskuuta, ja liittoutuneiden vuoro oli jälleen Arrasissa 1. lokakuuta. Joukkoja ja kalustoa kuljetettiin jalan, hevosilla, kuorma-autoilla ja etenkin junilla. Ranskan puolella joukkojenkuljetuksissa olivat käytössä kaikki pohjoiseen vieneet raiteet. 14. 17. syyskuuta 800 000 ranskalaista ja brittisotilasta siirrettiin suurmanööverissä, johon liittyi yli 6 000 kuljetusta. Brittien noin 30 000 miehen 1. armeijakuntaa varten tarvittiin 51 vaunujonoa, joissa kussakin 50 vaunua oli joukkojen ja 13 materiaalin kuljetusta varten. 320 kilometrin pituinen kilpajuoksu kesti puolitoista kuukautta. Kun toinen armeija yritti edetä pohjoiseen, myös vihollisen joukot lähtivät liikkeelle. Näin joukot kulkivat kohti pohjoista kuin kaksi jättimäistä auraa, jotka jättivät jälkeensä pitkän juoksuhautojen juovan. Lokakuun lopulla joukot pääsivät Pohjanmerelle belgialaisen Nieuportin kaupungin kohdalle. Sieltä ei enää päästy etenemään maata pitkin. Kilpajuoksu läpi Pohjois-Ranskan oli päättynyt tuloksettomana, ja kaksi rinnakkaista juoksuhautojen linjaa ulottui mereltä aina Sveitsin rajalle saakka. Saksalaiset olivat vaikeuksissa Jämähtänyt tilanne, jonka sotilaat olivat kokeneet Aisnejoella, levisi syksyllä 1914 koko länsirintaman pituudelle. Etenkin saksalaisille tilanne oli hankala. He taistelivat myös itärintamalla Hyökkääjät kulkivat jalan... Hyökkäykset sujuivat juuri niin nopeasti kuin sotilaat pystyivät etenemään jalan....ja puolustajat junilla Rintaman takana puolustukselle tuotiin vahvistuksia junilla. Historia 11 2014 57 Print: anc Status: 815 - PDF PROCES Layout: bm Red.sek: emk Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een e-mail of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications - www.historianet.nl.
Vain yksi komppaniamme neljästä upseerista on jäljellä. Sotamies John Laing länsirintamalla syyskuussa 1914 Langemarkin lastenmurha Syksyllä 1914 saksalaiset yrittivät tehdä läpimurron länsirintamalla. Suuressa offensiivissa oli tarkoitus murtautua vihollisen juoksuhautalinjan läpi ja edetä sitten Pariisiin. Yksi hyökkäyksistä tehtiin Langemarkin kylään 10. marraskuuta 1914. Saksan rykmentit lähtivät hyökkäykseen, mutta ranskalaisten tulituksessa sotilaita kaatui joukoittain. Noin 2 000 saksalaissotilasta kuoli. Seuraavana päivänä Saksan armeija julkaisi virallisen ilmoituksen: Länsi-Langemarkissa nuoret rykmentit etenivät vihollisen asemiin laulaen Deutschland, Deutschland über alles ja valtasivat ne. Natsit hyödynsivät sodan jälkeen myyttiä, jonka mukaan Langemarkin hyökkääjät olivat nuoria opiskelijoita, jotka ylpeästi uhrautuivat isänmaan puolesta. Tapahtunutta alettiin kutsua Langemarkin lastenmurhaksi. Sittemmin historioitsijat ovat arvioineet, että 82 % sotilaista oli kuitenkin aikuisia miehiä, jotka olivat värväytyneet armeijaan elokuussa 1914. Venäjää vastaan, ja Venäjän armeija oli kasvamassa valtavan suureksi. Lisäksi Saksalta puuttui raaka-aineita pitkäkestoiseen sotaan, joten se kaipasi nopeaa ratkaisua länsirintamalla. Saksan ylin sodanjohto järkeili, että koska enää ei päässyt päässyt eteenpäin, joukkojen piti yrittää murtautua vihollisen linjojen läpi. Saksan joukot hyökkäsivät belgialaisen Ypresin kaupungin liepeillä, jota britit puolustivat. Saksan hyökkäyksissä oli mukana monia heikosti koulutettuja reservirykmenttejä, joissa palveli kokemattomia vastavärvättyjä. Yksi heistä oli 25-vuotias Adolf Hitler -niminen sotilas. Häntä ei ollut keväällä 1914 hyväksytty Itävalta-Unkarin armeijaan, mutta Saksalle hän kelpasi. Hitler saapui länsirintamalle 16. Baijerin reservirykmentissä, joka lähetettiin Ypresiin taistelemaan. Varhain aamulla 29. lokakuuta Hitler sai tulikasteensa rintamalla. Kaukaisuudesta korviimme kantautuivat sävelet, jotka lähestyivät komppania komppanialta, ja kuoleman korjatessa rivejämme laulu saavutti meidät ja yhdyimme siihen: Deutschland, Deutschland über alles, über alles in der Welt, Hitler kuvaili myöhemmin kirjassaan Taisteluni. Todellisuudessa taistelu ei ollut niin mieltä ylentävä. 349 miestä kaatui lyhyessä ajassa, ja eloonjääneet joutuivat satimeen tappavaan ristituleen. Hitler ja hänen rykmenttinsä rippeet saivat hengähdystauon vasta, kun briteiltä loppuivat ammukset. Ypresin taistelu jatkui täydellä voimalla kuukauden, ja sinä aikana Hitlerin komppanian vahvuus pieneni 250:stä 50:een. Hitler itse onnistui pääsemään pois taistelun pahimmista melskeistä, sillä rykmentin esikunnan lähettinä hän oli usein 5 10 kilometrin päässä varsinaisista taisteluista. Neljä vuotta juoksuhaudoissa Sodan molemmat osapuolet kärsivät valtavia tappioita Ypresin taistelussa. Britit menettivät 58 155 miestä eli vanhan, kokeneen armeijansa. Kolme kuukautta aiemmin Ranskaan tulleet kokeneet veteraanit olivat poissa, ja heidän tilalleen tuli miehiä, joilla oli takanaan vain muutaman kuukauden koulutus. Yksi niistä, joka ei selvinnyt vuoden loppuun asti, oli skotti John Laing. Hän haavoittui pahasti saksalaisen pistimen iskusta. Laing jäi kuitenkin henkiin, ja hänet kuljetettiin tuhansien muiden haavoittuneiden tavoin Ypresistä hoitoon Britanniaan. Laing vietiin Walesiin Cardiffiin, jossa hän kuoli 19. marraskuuta 1914. Hänen päiväkirjansa päätyi Skotlantiin, ja nykyään se on Perthissä Black Watch -rykmentin museossa. Ypresin ankarat taistelut olivat tuloksettomia. Saksalaiset panivat kaiken peliin mutta eivät pystyneet murtautumaan läpi brittien linjoista. Olemme kotona ennen joulua! olivat saksalaiset, ranskalaiset ja brittisotilaat toiveikkaasti toistelleet lähtiessään sotaan elokuussa 1914. Mutta ne sotilaat, jotka eivät kaatuneet, haavoittuneet tai joutuneet vangiksi, viettivät vielä neljä joulua juoksuhaudoissa. He kävivät sotaa, jota ei voinut voittaa asein. Lue lisää Paul Kendall: Aisne 1914. The Dawn of Trench Warfare, Spellmount, 2012 Ian F. W. Beckett: Ypres. The First Battle, 1914, Routledge, 2013 Lisää kilpajuoksusta merelle: historyofwar.org/articles/ wars_race_to_sea LÄHTEET: BBC.CO.UK/IWONDER & 1914-1918.NET Ranskan tappiot vähenivät sodan aikana Vuonna 1914 Ranskan armeija hyökkäsi toistuvasti ja menetti paljon miehiä. Asemasodan alettua kuolinluvut alkoivat pudota merkittävästi. 1914 2 200 KAATUNUTTA päivässä Sodan ensimmäisinä kuukausina sodittiin avomaalla, ja sotilaita kuoli joukoittain. 1915 1 180 KAATUNUTTA päivässä Armeija kaivautui juoksuhautoihin. Tappioita tuli eniten hyökkäyksissä. 1916 990 KAATUNUTTA päivässä Huolimatta Verdunin verisestä yhteenotosta tappiot vähenivät edelleen. 1917 520 KAATUNUTTA päivässä Sotilaat puolustivat asemiaan juoksuhaudoissa mutta kieltäytyivät hyökkäämästä. 1918 970 KAATUNUTTA päivässä Tappioluvut kasvoivat jälleen saksalaisten suurhyökkäyksen alettua. Vuorokausi etulinjassa KLO 00.00 04.00: Sotilaat nukkuivat Sotilaat herätettiin ennen auringonnousua valmistautumaan taisteluun, sillä usein vihollinen hyökkäsi heti auringon noustessa. KLO 04.00 06.00: Haja-ammuntaa Joissakin yksiköissä sotilaat ampuivat joka päivä jokusen laukauksen vihollisen juoksuhautoihin ennen aamiaista. KLO 06.00 09.00: Aamutoimet Kiväärit rasvattiin, saappaat puhdistettiin ja univormut harjattiin, minkä jälkeen esimiehet tekivät tarkastuksen. KLO 09.00 19.30: Suojassa pysyminen Aika kului asemia kunnostaen, kirjeitä kirjoittaen ja rottia jahdaten. Juoksuhaudasta kurkistaminen tiesi varmaa kuolemaa. KLO 19.30 21.00: Valmiusasemissa Sotilaat valmistautuivat jälleen puolustamaan asemiaan auringon laskiessa. KLO 21.00 00.00: Yöpartiot Osa sotilaista nukkui, osa korjasi juoksuhautojen edessä piikkilankoja tai hiipi öiselle partiolle ei-kenenkään-maalle. Lisäksi joukkoja vaihdettiin yön pimeydessä. 58 Historia 11 2014 Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications www.historianet.fi
1 6-2010-013 ULLSTEIN BILD 191 8 BARCH 14 ANPIX M. EVANS/SC Juoksuhaudat olivat aluksi karuja a kaivantoja, joiss olot eivät olleet kummoiset. Ajan mitta a Juoksuhaud n mukavuus lisääntyi. vuorattiin p oista tehtiin syvempiä, n uulla ja vesi johdettiin p e ois. 4 191 Juoksuhaudoista tuli sotilaille koti Juoksuhautakiikareilla saattoi tarkkailla ympäristöä saamatta kuulaa kalloonsa. Ne olivat mutaisia, vilisivät rottia ja haisivat, mutta ne myös suojasivat sotilaita. Ensimmäisen maailmansodan sotilaat osasivat arvostaa juoksuhautojaan. L änsirintaman juoksuhaudat kehittyivät yksinkertaisista kaivannoista monimutkaisiksi puolustusrakennelmiksi, joita jatkui loputtomiin. Alppien ja Englannin kanaalin välissä miljoonat miehet elivät kuin maamyyrät katseilta näkymättömissä. Haudoista noustiin vain yön suojaavassa pimeydes- sä tai hyökkäykseen. Suurimman osan aikaa oli rauhallista, ja odotellessaan etulinjan sotilaat hoitivat rutiinitehtäviä, lueskelivat ja kirjoittivat ja ampuivat ehkä muutamia laukauksia vihollisen suuntaan. Tärkeintä oli pysytellä hengissä, mieluusti mahdollisimman mukavissa oloissa. DREW PRITCHARD LTD. Kun tilanne oli rauhallinen, sotilaat saattoivat vaikka ottaa nokoset. M. EVANS/SCANPIX Useimmat palasivat kotiin Vuosina 1914 1918 puolet brittisotilaista rintamalla haavoittui. Useimmat kuitenkin selvisivät hengissä, ja heistä 64 prosenttia palasi rintamalle sotimaan ja 18 prosenttia pantiin muihin tehtäviin rintaman takana. Invalidisoituneet lähetettiin kotiin. 5 miljoonaa brittisotilasta soti länsirintamalla vuosina 1914 1918: VAHINGOITTUMATTOMIA Viisi päivää helvetissä Kuolemanvaara oli suurin juoksuhautojen etulinjassa, mutta brittiarmeijan jalkaväki vietti niissä vain viisi päivää kuukaudessa. 15 % 10 % 30 % 45 % HAAVOITTUNEITA ETULINJASSA oli vähän miehiä tappioiden välttämiseksi. TUKILINJA oli puolustuksen toinen linja. RESERVILINJASSA olivat enimmät joukot. TAKALINJASSA joukot lepäsivät ja harjoittelivat. Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) KAATUNEITA 50 % 38 % 12 % = 200 000 miestä Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk. Print: anc Status: 815 - PDF PROCES Layout: bm Red.sek: emk. RINTAMA JÄHMETTYY