Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy

ISONEVA 1 Sijainti sijaitsee Vuoksen vesistöalueen Petäjäjoen valuma-alueella (vesistöalue 14.78, peruskartta 34 4). on Suonenjoella. Vesistöalueen koko on 16,31 km ja järvisyys 7, % (Ekholm 1993). Kuvassa vasemmalla musta viiva on vesistöalueen raja ja punaisella on merkitty vuoden 1 tarkkailuohjelmaan kuuluneet asemat. Kuva oikealla kuvaa vesistöalueen maankäyttöä (vihreä=metsä, keltainen=pelto, sininen=vesistö, ruskea=turvemaa/turvetuotantoalue, musta=rakennettu ympäristö). Kuva perustuu CORINE Land Cover Suomen aineistoon. 1

: tuotanto ja pinta-alat Kunnostus alkoi 1996 Tuotanto alkoi 1999 Arvioitu kesto 5 Suurin tuotantopinta-ala Tuotannossa 1 Kuormitusaseman valuma-alueen pinta-ala tästä tuotantokunnossa 11 ha 11 ha 68 ha 58 ha Kuivatusvedet johdetaan kahden pintavalutuskentän kautta laskuojaa myöten Suojärveen, jonka äärellä sijaitsee. Suojärvestä vedet laskevat noin 7 km:n matkan Suojärvenpurossa Pieni-Petäjäjokeen. Pieni-Petäjäjoki laskee noin 3 km:n päässä Petäjäjokeen, joka laskee vajaan km:n päässä Virmasveden Virmaanpään Joensuuhun. Matka lta Virmasveteen on kokonaisuudessaan noin 14 km. : virtaama ja näytteenoton edustavuus Petäjäjoen valuma-alueen virtaama 1 1 1 8 l/s 6 4 1.1. 31.1..3. 1.4. 1.5. 31.5. 3.6. 3.7. 9.8. 8.9. 8.1. 7.11. 7.1. Pvm Näytteet otettiin 8.6., 1.9. ja 18.1.1. Tulokset ovat liitteessä 1. Vähäsateisen loppukesän ja syksyn takia yksi näytteenottokerta jätettiin vuoteen 11. Asiasta sovittiin Pohjois-Savon Ely-keskuksen ja vesistötarkkailuun osallistuneiden tuottajien kesken. SYKE:n ylläpitämän hydroloisen mallin perusteella kesäkuun lopun näyte otettiin lähellä keskivirtaamaa olevassa tilanteessa ja syys-lokakuun näytteet alivirtaamatilanteessa.

Suojärvenpuron molemmilla asemilla tehtiin virtaaman siivikkomittaukset kaikkina näytteenottoajankohtina. Lisäksi Pieni-Petäjäjoen asemalta 8 tehtiin siivikkomittaus näytteenoton yhteydessä 1.9.1. Näiden mittausten perusteella laskettiin muiden asemien virtaamat. Käytetyt valuma-alueen pinta-alat olivat seuraavat: n tuotantoalue 1,7 km Suojärvenpuro 3,5 km Suojärvenpuro 3A 1,5 km Pieni-Petäjäjoki 8 41,8 km Petäjäjoki 9 84,6 km n pintavalutuskentän alapuolella on mittapato, jonka perusteella saatiin laskettua virtaama vuoden 3 havaintokertoina. Majava on tukkinut mittapadon tehokkaasti jo useana vuotena, minkä takia a ei ole voitu käyttää virallisena kuormitusasemana. Näin oli myös vuonna 1, minkä takia tuotantoalueen virtaama on laskettu Suojärvenpuron aseman valumien avulla. Asemalla oli tosin myöskin onelmansa, sillä majavat olivat tukkineet myös Suojärven luusuan aseman yläpuolelta ainakin osan aikaa kesällä. Tämän takia virtaama oli syyskuun alussa asemalla lähes olematon. Virtaama oli tuolloin vähäinen myös asemalla 3A, minkä takia n kuivatusveden määrän arvioinnissa pitäydyttiin aseman valumaan. Pieni-Petäjäjoen aseman 8 (lukuun ottamatta syyskuun näytettä) ja Petäjäjoen aseman 9 virtaamat laskettiin Suojärvenpuron 3A valumien perusteella. Suojärvenpuro Suojärven- Pieni-Petäjä- HBV puro 3A joki 8 Pvm l/s*km l/s*km l/s*km l/s*km 8.6.1 16,6 13,3 13,3 1,4 1.9.1,3,1,3,6 18.1.1,6,, 1, Kentällä tehdyt virtaamamittaukset vahvistivat HBV-mallin antamaa virtaama-arviota: kesäkuun lopun näyte otettiin keskivirtaamatilanteessa, syys-lokakuun näytteet alivitaaman aikaan. 3

: veden laatu 7 6,5 6 5,5 5 4,5 4 6 5 4 3 t m P 1 1 8 6 m 4 o kuvissa kesä.1 heinä.1 elo.1 syys.1 loka.1 Pvm Väriluku kesä.1 heinä.1 elo.1 syys.1 loka.1 Pvm COD Mn kesä.1 heinä.1 elo.1 syys.1 loka.1 Pvm Humus ja happamuus ph =purkupiste SjP=Suojärvenpuro SjP3A=Suojärvenpuro 3A PPJ 8=Pieni-Petäjäjoki 8 PJ9=Petäjäjoki 9 Sjp Sjp3A PPJ 8 PJ9 Sjp Sjp3A PPJ 8 PJ9 Sjp Sjp3A PPJ 8 PJ9 o n kuivatusvesi pintavalutuskentän alapuolella oli erittäin humuspitoista ja erittäin hapanta kaikkina havaintokertoina. Vuoden 3 havaintokerroilla veden humuspitoisuus oli hyvin samanlainen. o Suojärvenpuron asemalla vesi oli voimakkaan humuspitoista kaikilla havaintokerroilla, mutta humuspitoisuus oli pudonnut keskimäärin lähes puoleen n kuivatusveteen verrattuna. Humuspitoisuuden vaihtelut havainto-kertojen välillä olivat vähäisiä. Veden happamuus oli myös himan pienempi kuin n vedessä, mutta vesi oli hapanta kaikkina havaintokertoina. Vuonna 3 veden humuspitoisuus ja happamuus olivat samaa tasoa kuin vuonna 1. o Suojärvenpuron alemmalla asemalla 3A veden humuspitoisuus oli hieman noussut asemalta kesäkuussa keskivirtaamatilanteessa, mutta syys- ja lokakuussa alivirtaamatilanteessa humuspitoisuus oli selvästi laskenut asemien välillä. Ero näkyi veden happamuudessa samalla tavalla. Kesäkuussa happamuudessa ei tapahtunut asemien välillä muutosta ja vesi oli edelleen asemalla 3A hapanta, mutta syys- ja lokakuussa vesi oli asemalla 3A lähes neutraalia. Vuonna 3 muutokset humuspitoisuudessa eivät olleet näin rajuja ja silloin elokuun alivirtaamatilanteessa humuspitoisuus nousi hieman asemien välillä. Vuonna 1 tilanne oli hieman erilainen, mikä johtui todennäköisesti aseman yläpuolella olleesta majavapadosta. Happamuus väheni keskimäärin,5 ph yksikköä asemien välillä vuoden 3 havaintokerroilla. Vuonna 1 ero oli keskimäärin 1 ph-yksikkö. o Pieni-Petäjäjoen asemalla 8 vesi oli voimakkaan humuspitoista kesäkuussa ja humusleimaista muina havaintokertoina. Kesäkuussa humuspitoisuus oli laskenut jonkin verran Suojärvenpuron asemaan 3A verrattuna, mutta nousi hieman alivirtaamatilanteissa. Vesi oli lievästi hapanta kaikkina havaintokertoina. Vuonna 3, jolloin aseman 3A vesi oli voimakkaan humuspitoista kaikkina havaintokertoina, humuspitoisuudessa tapahtui selvä lasku asemaan 8 verrattuna. Veden happamuus oli keskimäärin samaa tasoa molempina tutkimusvuosina. o Petäjäjoen asemalla 9 vesi oli humusleimaista kaikkina havaintokertoina. Kesäkuun keskivirtaamatilanteessa, jolloin humuspitoisuus oli suurin, se oli selvästi laskenut asemaan 8 verrattuna. Alivirtaamatilanteissa humuspitoisuus ei juuri muuttunut asemien 8 ja 9 välillä. Vesi oli lievästi hapanta kaikkina havaintokertoina. Vuonna 3 veden humuspitoisuus laski kaikkina havaintokertoina asemien 8 ja 9 välillä, ero oli keskimäärin 4 O m. Happamuus asemilla 8 ja 9 oli tuolloin hyvin samanlainen ja happamuus oli keskimäärin asemalla 9 hieman pienempi kuin vuonna 1. 4

15 1 µ µ µ 5 14 1 1 8 6 4 4 3 1 kesä.1 heinä.1 elo.1 syys.1 loka.1 Pvm Kok.N kesä.1 heinä.1 elo.1 syys.1 loka.1 Pvm NO 3-N kesä.1 heinä.1 elo.1 syys.1 loka.1 Pvm NH 4 -N Sjp Sjp3A PPJ 8 PJ9 Sjp Sjp3A PPJ 8 PJ9 Sjp Sjp3A PPJ 8 PJ9 Typpiyhdisteet o n kuivatusveden kokonaistyppipitoisuuden vaihtelut havaintoajankohtien välillä olivat melko vähäisiä. Mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli keskimäärin 18 % ja pääosa (8 %) siitä oli ammoniumtyppeä. Mineraalitypen pitoisuudet olivat suurimmat alivirtaamatilanteessa. Vuonna 3 mineraalitypet määritettiin n kuivatusvedestä vain lokakuussa, ja tuolloin mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli 9 %. Tuolloin myös lähes 8 % mineraalitypestä oli ammoniumtyppeä o Suojärvenpuron asemalla kokonaistypen pitoisuus oli keskimäärin noin 8 µ pienempi kuin n kuivatusvedessä. Keskivirtaamatilanteessa pitoisuus oli hieman suurempi kuin alivirtaamassa. Mineraalityppi oli kulunut vähiin ilmeisesti Suojärvessä, ja mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli keskimäärin 4 %. Nitraattityppeä oli hieman enemmän (59 %) kokonaistypestä kuin ammoniumtyppeä. Kokonaistyppi-pitoisuus oli keskimäärin µ pienempi kuin vuoden 3 kesä-lokakuun havaintokerroilla. Mineraalityppeä oli tuolloin myös hieman enemmän ja sen osuus kokonaistypestä oli keskimäärin 7 %. Ammonium- ja nitraattityppeä oli keskimäärin lähes yhtä paljon. o Suojärvenpuron alemmalla asemalla 3A kokonaistyppipitoisuus oli noussut hieman asemalta kesäkuun keskivirtaamatilanteessa, mutta syys- ja lokakuun alivirtaamassa pitoisuus laski selvästi ja oli melko pieni erityisesti syyskuun alussa. Muutokset mineraali-typen pitoisuuksissa olivat asemien ja 3A välillä vähäisiä ja mineraalitypen osuus kokonaistypestä oli keskimäärin 7 %. Nitraattitypen osuus mineraalitypestä oli keskimäärin 7 %. Vuonna 3 kokonaistyppipitoisuus laski asemien ja 3A välillä keskimäärin 1 µ. Myös mineraalitypen pitoisuudet laskivat ja sen osuus kokonaistypestä pysyi samana kuin asemalla. o Pieni-Petäjäjoen asemalla 8 kokonaistyppipitoisuus oli kesäkuussa selvästi pienempi kuin Suojärvenpurossa asemalla 3A, mutta syys- ja lokakuussa hieman suurempi. Myös mineraalitypen pitoisuudet olivat hieman suurempia ja mineraalitypen osuus kokonaistypestä nousi 16 %:n. Nitraattitypen osuus mineraalitypestä oli keskimäärin 55 %. Vuonna 3 kokonaistyppipitoisuus laski keskimäärin hieman asemien 3A ja 8 välillä, mutta kesällä ja kesäkuussa pitoisuus nousi asemien välillä. Myös tuolloin mineraalitypen osuus kokonaistypestä nousi 16 %:n, mutta nitraattityppi oli hallitseva (77 %). o.petäjäjoen aseman 9 kokonaistyppipitoisuus oli kaikkina havaintokertoina pienempi kuin asemalla 8, ero oli keskimäärin 17 µ. Mineraalitypen pitoisuudet laskivat selvästi asemien välillä ja mineraalitypen osus kokonaistypestä oli keskimäärin 4 %. Tästä nitraattityppeä oli keskimäärin 56 %. Myös vuonna 3 kokonaistypen pitoisuus laski kesä-lokakuussa havaintoasemien välillä ja ero oli samaa suuruusluokkaa (keskimärin 13 µ). Myös tuolloin myös mineraalitypen pitoisudet laskivat ja mineraalitypen osuus kokonaistypestä asemalla 9 oli keskimäärin 1 %. Nitraattia oli tästä 73 %. 5

m 1 8 6 4 1 1 8 6 µ 4 µ 3 5 15 1 5 kesä.1 heinä.1 elo.1 syys.1 loka.1 Pvm Kiintoaine kesä.1 heinä.1 elo.1 syys.1 loka.1 Pvm Kok.P kesä.1 heinä.1 elo.1 syys.1 loka.1 Kiintoaine ja fosfori Pvm PO 4 -P Sjp Sjp3A PPJ 8 PJ9 Sjp Sjp3A PPJ 8 PJ9 Sjp Sjp3A PPJ 8 PJ9 o n kuivatusvedessä kiintoainepitoisuudet olivat pieniä kaikkina havaintokertoina. Kiintoaine oli pääosin oraanista. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella vesi oli luokiteltavissa erittäin reheväksi kesä- ja syyskuussa, mutta lokakuussa kokonaisfosforipitoisuus oli puolet pienempi ja vesi oli luokiteltavissa reheväksi. Fosfaattifosforin pitoisuus oli melko suuri ja sen osuus kokonaisfosforista oli keskimäärin 35 %. Vuonna 3 kiintoainepitoisuus oli kahtena havaintokertana selvästi suurempi. Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli paljon, keskimäärin rehevyystaso oli vuonna 3 hieman suurempi. o Suojärvenpuron ylemmällä asemalla kiintoainepitoisuudet olivat pieniä ja hyvin samanlaisia kuin n kuivatusvedessä. Tälläkin asemalla pääosa kiintoaineesta oli oraanista. Vesi oli luokiteltavissa erittäin reheväksi, kokonaisfosforipitoisuus oli keskimäärin noin 1 µ pienempi kuin n kuivatusvedessä. Suurin pitoisuus mitattiin kuivimpaan aikaan syyskuussa. Fosfaattifosforin pitoisuudet laskivat hieman an verrattuna, fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli keskimäärin 9 %. Vuonna 3 kiintoainepitoisuus oli hyvin samaa tasoa. Kokonaisfosforin ja fosfaattifosforin pitoisuudet olivat hieman suurempia, mutta fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli sama, 9 %. o Suojärvenpuron asemalla 3A veden kiintoainepitoisuus oli edelleen pieni ja samaa tasoa kuin asemalla. Pääosa kiintoaineesta oli oraanista. Rehevyystaso nousi selvästi keskivirtaamatilanteessa kesäkuussa, mutta laski yhtä selvästi alivirtaamatilanteissa. Vesi oli keskimäärin rehevää-erittäin rehevää. Fosfaattifosforin pitoisuudet laskivat hieman asemien välillä, mutta fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista (8%) säilyi samana. Vuonna 3 kiintoainepitoisuus oli keskimäärin hieman suurempi, mikä johtui pääosin alivirtaamanäytteen kohonneesta pitoisuudesta elokuussa. Rehevyystaso oli vuonna 3 keskimäärin selvästi suurempi ja vesi oli erittäin rehevää, mutta vaihtelut olivat suuria. Välillä kokonaisfosforipitoisuus nousi asemien välillä, välillä laski. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli 3 % vuonna 3. o Pieni-Petäjäjoessa kiintoainepitoisuus oli myös pientä, suurin pitoisuus mitattiin syyskuussa. Kiintoaineesta lähes puolet (4 %) oli mineraaliainesta. Veden kokonaisfosforipitoisuus laski asemaan 3A verrattuna keskivirtaamatilanteessa, mutta nousi jonkin verran alivirtaamissa. Vesi oli luokiteltavissa reheväksi. Fosfaattifosforin pitoisuus laski hieman ja sen osuus kokonaisfosforista oli %. Kiintoaineen ja kokonaisfosforin pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin vuonna 3, jolloin kokonaisfosforipitoisuus laski selvästi asemaan 3A verrattuna. Fosfaattifosforin osuus oli 3 %. o Petäjäjoessa kiintoainepitoisuus oli hieman koholla syyskuussa, muuten se oli pieni. Syyskuussa hieman yli puolet oli mineraaliainesta. Kokonaisfosforipitoisuus laski kaikkina havaintokertoina asemaan 8 verrattuna ja vesi oli luokiteltavissa reheväksi. Fosfaattifosforin pitoisuus oli kesä- ja syyskuussa alle määritysrajan, lokakuussa sen osuus kokonaisfosforista oli 5 %. Vuonna 3 kiintoainepitoisuus oli samaa tasoa, kokonaisfosforipitoisuus hieman pienempi. Vesi oli luokiteltavissa tuolloin lievästi reheväksi. Fosfaattifosforia oli pieniä pitoisuuksia ja sen osuus kokonaisfosforista oli vuonna 3 18 %. 6

n kuormituksen osuus Suojärvenpuron, Pieni-Petäjäjoen ja Petäjäjoen ainemäärissä Kuormituslaskennan oletukset: o Ainemäärät on laskettu näytteiden pitoisuuksien ja kentältä mitattujen virtaamien avulla. n pintavalutuskentän virtaama on laskettu Suojärvenpuron asemien valumien avulla ja Petäjäjoen sekä osin Pieni-Petäjäjoen Suojärvenpuron aseman 3 valumien avulla. o Oletuksena oli, että purkupisteessä laskettu kuormitus siirtyy kokonaisuudessaan eteenpäin. Koska osa ainemääristä sedimentoituu (kiintoaine ja siinä sidoksissa olevat ravinteet), osa käytetään uoman perustuotantoon (liukoiset ravinteet) ja osa häviää ilmakehään (typen kierto), antaa käytetty laskentatapa useimmiten yliarvion yläpuolisen aseman kuormitusvaikutuksesta. Tulvatilanteessa arvio voi olla myös aliarvio, jos sedimenttiin varastoituneet ravinteet huuhtoutuvat jälleen kiertoon vesireitin alapäässä nostaen alimpien asemien ainemääriä. n tapauksessa virhettä kuormitusosuuden arvioon aiheuttaa erityisesti Suojärvi, johon kuivatusvedet lasketaan. kiintoaine COD Mn ) (% stä ä rä e m a in u s su o e v a n n o Is 1 8 6 4 SJP SJP3A PPJ 8 PJ 9 ) (% stä ä rä e m a in u s su o e v a n n o Is 1 8 6 4 SJP SJP3A PPJ 8 PJ 9 8.6. 1.9. 18.1. 8.6. 1.9. 18.1. kok.n kok.p ) (% stä ä rä e m a in u s su o e v a n n o Is 1 8 6 4 SJP SJP3A PPJ 8 PJ 9 ) (% stä ä rä e m a in u s su o e v a n n o Is 1 8 6 4 SJP SJP3A PPJ 8 PJ 9 8.6. 1.9. 18.1. 8.6. 1.9. 18.1. o Suojärvenpuron yläosalla n kuormituksen osuus näytteenottohetken ainemääristä oli kiintoaineen osalta keskimäärin 3 %, COD Mn :n osalta 7 %, kokonaistypen 6 % ja kokonaisfosforin 8 %. Suojärvenpuron alapäässä vastaavat kuormitusosuudet olivat 4%/ 15% /5% /5%. Pieni-Petäjäjoessa kuormitusosuudet olivat humuksen osalta 5 % ja muiden alle %, Petäjäjoessa humuksen osalta 3 %, muiden alle %. Kuormitusosuudet olivat etenkin Suojärvenpuron yläosan osalta selvästi suurempi kuin vuonna 3. Tämä johtui aseman erittäin pienistä virtaamista ja ainemääristä syys- ja lokakuussa. Koska laskenta ei huomioi Suojärvessä tapahtuvia prosesseja, on n kuormitusosuus todellista suurempi. 7

o Vuoden 1 tulokset edustavat kesän keskivirtaamatilannetta ja alivirtaamaa. Ylivirtaamatilanne puuttuu lta edelleen. n kuormituksen osuus Petäjäjoen valuma-alueen kokonaiskuormituksessa o Mikäli n kuormitus lasketaan alustavilla vuoden 1 mitatuilla kuormituksilla, on turvetuotannon osuus koko Petäjäjoen valuma-alueen kokonaisfosfori- ja - typpikuormituksesta noin %. Tulos on hyvin samansuuntainen kuin mitattujen tulosten perusteella laskettu arvio. Muiden maankäyttömuotojen ominaiskuormitukset on laskettu VEPS-mallin ominaiskuormitusten ja CORINE -aineiston maankäytön pinta-alojen avulla. Petäjäjoen valuma-alue Fosforikuormitus Typpikuormitus k/v % k/v % Maatalous 811 5 1536 41 Metsätalous 7 4 1117 3 Laskeuma 166 1 3993 11 Luonnonhuuhtouma 531 33 15613 43 Turvetuotanto 31 1,9 613 1,7 Yhteensä 169 1 3637 1 8

Suojärvi 1993-1 Yleistietoja Suojärvi on pieni (pinta-ala noin 6 ha) ja matala (keskisyvyys 1,4 m, suurin syvyys, m) järvi, joka nimensä mukaisesti kuvaa hyvin suovaltaista valuma-aluettaan. Huolimatta pienestä vesitilavuudesta viipymä on pitkä (keskivalumalla 1 l/s*km laskettuna noin kolme kuukautta), mikä johtuu pienestä valuma-alueesta (noin 4,5 km ). Suojärven vedenlaatutiedot vuosilta 4-1 ovat liitteessä. Happi m 1 8 6 4 Suojärvi O 1993-1 Kesä Talvi o Suojärvessä talviaikainen happitilanne on vaihdellut hyvin paljon havaintokertojen välillä eri vuosina. Huonoin happitilanne todettiin kunnostusvuonna 1998, mutta alusvesi ei tällöinkään ollut täysin hapeton. Monena talvena happitilanne on ollut heikko ja joinain talvina hyvä havaintoajankohtina. Talvisessa veden happipitoisuudessa ei ole todettavissa selkeää muutossuuntaa. Vaihtelut selittyvät osin näytteenoton ajoittumisesta kevätvalunnan alkuun, sillä huolimatta pienestä valuma-alueesta, valunnan aloitus parantanee Suojärven happitilannetta melko nopeasti. Tämän takia järven talvinäytteenotto olisikin hyvä ottaa selkeästi maaliskuun puolella, mikä parantaisi vuosien välistä vertailua. Kesällä järven mataluus auttaa happitilanteeseen, sillä tuulten aiheuttama sekoittuminen pitää vesipatsaan hapellisena. Havaintosarjassa on kuitenkin havaintoja loppukesältä, jolloin happipitoisuus on ollut alle 5 m. Tällöin näytteenottoa on todennäköisesti edeltänyt tyyni jakso. Alentuneet happipitoisuudet avovesiaikaan 9

kertovat kuitenkin järvessä olevasta hapenkulutuspotentiaalista. Humus ja happamuus t m P 8 7 6 5 4 3 1 Suojärvi väriluku 1993-1 Kesä Talvi kesinä veden humuspitoisuus on ollut hieman tutkimusjakson 1993-1 keskiarvon alapuolella. Veden humuspitoisuudessa ei ole nähtävissä selvää muutossuuntaa. Suuren humuspitoisuuden takia vesi on ollut järvessä erittäin hapanta (ph < 5) tai hapanta (5 < ph < 6). Happamuudessa näyttäisi tapahtuneen pieni liikahdus vähemmän happamaan suuntaan n käynnistymisen jälkeen. Ravinteet ja rehevyys Suojärvi COD Mn 1993-1 Suojärvi Kok.N 1993-1 m O 7 6 5 4 3 1 Kesä Talvi 18 16 14 1 µ 1 8 6 4 Kesä Talvi Suojärvi ph1993-1 Suojärvi NO 3 -N 1997-1 3 6 5,5 5 Kesä Talvi µ 5 15 1 5 Kesä Talvi 4,5 4 o Suojärven vesi on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut voimakkaan humuspitoista (COD Mn > 3 O m), mikä johtuu suovaltaisesta valuma-alueesta ja se on antanut myös nimen järvelle. Suurimmat talviajan humuspitoisuudet mitattiin sadekesän 4 jälkeen maaliskuussa 5 ja myös seuraavana talvena humuspitoisuus oli samaa tasoa. Kesäajan suurin humuspitoisuus mitattiin sadekesänä 4. Viime vuosien 9 ja 1 vähäsateisina µ 1 8 6 4 Suojärvi NH 4 -N 1997-1 o Suojärven kokonaistyppipitoisuus näyttäisi kohonneen hieman n tuotannon aloittamisen jälkeen. Ennen kunnostuksen aloittamista loppukesän pitoisuudet Kesä Talvi 1

olivat alle 8 µ. Kunnostusvuosina 1997-1998 ja tuotannon aloittamisen jälkeen -luvun alussa kesäajan kokonaistyppipitoisuus oli suurimmillaan 13 µ, kunnes vuosina 1-3 se jäi taas alle 1 µ:n. Sadekesänä 4 ja myös kesällä 8 mitattiin aikasarjan 1993-1 suurimmat kesäpitoisuudet 14 µ. Vertailuna sadekesälle 4 on sadekesä 1998, jolloin pitoisuus oli 11 µ. Vähäsateisina kesinä 9 ja 1 pitoisuus oli laskenut tasolle 1 µ, mutta se oli edelleen suurempi kuin vertailukesinä 1993-1994. Myös talviajan kokonaistyppipitoisuudet näyttävät nousseen n tuotannon käynnistyttyä. Kaikki n kunnostus- ja tuotantovuosien pitoisuudet ovat olleet suurempia kuin vertailutalven 1993 88 µ. Muutamana talvena pitoisuus (mm. vähäsateisten kesien 9 ja 1 välinen talvi) on ollut noin 1 µ, mutta muuten pitoisuus on ollut selvästi vuotta 1993 suurempi. Vertailun luotettavuutta tosin heikentää se, että vertailutalvia on vain yksi. o Mineraalitypestä ammoniumtypen pitoisuuksia on määritetty Suojärvestä ennen n tuotannon aloitusta, mutta nitraattitypen (nitraatin ja nitriitin summa) vasta tuotannon alettua. Vuonna 1994 maaliskuussa ammoniumtypen pitoisuus oli 8 µ. n kunnostusaikana ja tuotannon käynnistyttyä ammoniumtypen talvipitoisuudet ovat olleet selvästi suurempia. Suurin talvipitoisuus mitattiin maaliskuussa 4, jolloin happitilanne oli melko heikko (,5 m). Kesäaikaan ammoniumtypen pitoisuus on ollut elo-syyskuun vaihteessa enimmäkseen vähissä levätuotannon kulutuksen takia, mutta muutamana kesänä pitoisuus on ollut samaa tasoa kuin talvella. Nitraattitypen talvipitoisuudet kohosivat jonkin verran kunnostustalvien jälkeen, kun n tuotanto alkoi, ja sen jälkeen talvipitoisuudessa erot ovat olleet vuosien välillä melko vähäisiä. Kesällä nitraattitypen pitoisuus on levien aiheuttaman kulutuksen takia ollut vähäinen koko tutkimusjakson 1997-1. Mineraalitypen (nitraatti + nitriitti + ammonium) osuus kokonaistypestä on ollut em tarkkailujaksolla talviaikaan keskimäärin 4 % ja loppukesällä 9 %. Koska tuloksia ennen n tuotannon alkua ei ole, ei voida luotettavasti arvioida, onko mineraalitypen osuus muuttunut Suojärvessä turvetuotannon käynnistyksen jälkeen. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että mineraalitypellä on osuutensa todettuun kokonaistypen nousuun. Ammoniumtypen osuus mineraalitypestä sekä talvella että kesällä on ollut noin 66 %. µ µ 1 1 5 4 3 1 8 6 4 Suojärvi Kok.P 1993-1 Suojärvi PO 4 -P 1996-1 Kesä Talvi Kesä Talvi 11

o Loppukesän kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella näyttäisi siltä, että Suojärven rehevyystaso on noussut n turvetuotannon aloittamisen jälkeen. Ennen kunnostustoimia loppukesinä 1993, 1994 ja 1996 Suojärven kokonaisfosforipitoisuus oli välillä 3-46 µ ja järvi oli sen perusteella luokiteltavissa reheväksi. n turvetuotannon alettua kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvo loppukesällä on ollut 68 µ ja pitoisuus on ollut alle 5 µ vain vuosina 1 ja 3. -luvulla järvi on ollut kokonaisfosforipitoisuuden perusteella luokiteltavissa pääsääntöisesti erittäin reheväksi. Lopputalvinen kokonaisfosforipitoisuus ei ole sen sijaan juuri muuttunut ja se on vaihdellut pääosin 4-6 µ välillä. Keskimäärin kokonaisfosforipitoisuus on ollut talvella µ pienempi kuin loppukesällä. o Fosfaattifosforin pitoisuus oli suurimmillaan n kunnostusvuosina 1997-1998. Talviaikaan fosfaattifosforin keskipitoisuus on ollut Suojärvessä noin µ ja kesäaikaan 15 µ. Talvella fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on keskimäärin 4 %, mutta kesällä sen osuus laskee noin %:n. Fosfaattifosforin pitoisuudesta ei ole tietoja ajalta ennen n kunnostustoimia, joten luotettavaa arviota pitoisuuden muutoksista ei voida tehdä. Selvää muutossuuntaa fosfaattifosforin pitoisuudessa ei ole. 15 µ 1 5 Suojärvi klorofylli-a 1993-1 o Suojärven kasviplanktonin klorofylli-a:n määrä oli vuoteen asti huomattavan pieni (,5-3,3 µ). Ravinteita oli levätuotannolle tarjolla ylimäärin, mutta jokin tekijä rajoitti levien kasvua. Vesi oli erittäin hapanta vuoteen 1997 asti, jolloin epäoraaninen hiili on voinut olla yksi rajoittava tekijä. Vuodesta 1 alkaen järveen on muodostunut leväpopulaatio, joka pystyy hyödyntämään runsaita ravinnevaroja ja sen myötä klorofylli-a.n pitoisuudet ovat lähteneet nousemaan. -luvun loppupuoliskolla järvi on ollut klorofylli-a:n perusteella luokiteltavissa ylireheväksi. Suppeiden levämääritysten perusteella Suojärven planktonlajisto ei ole kovin monipuolinen ja korkeat klorofylli-a:n määrät johtuvat usein vain yhdestä-kahdesta levästä (liite 4). Hyvin usein selvänä valtalajina on ollut limalevä Gonyostomum semen), joinain vuosina jotkut viherlevät ovat olleet hyvin runsaita. Sinilevien osuus on ollut pääsääntöisesti vähäinen. o Mineraaliravinnesuhteen perusteella ((NO 3 -N+NH 4 -N)/PO 4 -P) Suojärven levätuotantoa ovat loppukesällä useimmiten rajoittaneet molemmat pääravinteet. Joinain vuosina (esim. sadekesä 4 ja 8) typpeä on ollut riittävästi ja fosfori on ollut selkeästi minimitekijä ja joinain vuosina (esim. 1 ja 9) typpi on ollut selkeästi minimitekijä. 1

o Vollenweiderin (1975) mallin perusteella Suojärven ulkoinen fosforikuormitus ei olisi tällä hetkellä vaarallisella tasolla suhteessa järven puhdistuskykyyn. Suojärven pienen valuma-alueen (4,5 km ) laskennallinen fosforikuormitus on melko pieni (n. 6 k/v), mikä johtuu mm. peltojen puuttumisesta. Puolet kuormituksesta tulee lta. Mallin antama tulos on kuitenkin ristiriitainen saatuihin tutkimustuloksiin, jonka mukaan järvi on erittäin rehevä ja rehevyystaso on noussut - luvulla. Fosforikuormitus on todennäköisesti laskettua suurempi. Fosforin pintakuorma 1 Sallittu v * /m 1,1 Rehevä Vaarallinen Suojärvi Niukkaravinteinen,1,1 1 1 1 1 Q/A 13

Virmasvesi 1988-1 Yleistietoja Virmasveden asema 5 sijaitsee Virmasveden eteläpäässä Petäjäjoen suualueella. Petäjäjoen maankäyttö näkyy tämän raportin ensimmäisellä sivulla. n turvetuotantoalueen pinta-ala on noin 1 % Petäjäjoen valuma-alueesta. Aseman vesialue on matala (suurin syvyys 4 m), joten jo pelkästään Petäjäjoen keskivirtaamalla viipymä alueella on vajaa viikon ja keväällä ylivirtaamatilanteessa voi olla vain päivän. Avovesiaikaan alueen vesi sekoittuu helposti myös tuulten avulla selkävesien kanssa. Tämän takia veden laadun muutokset voivat olla alueella melko nopeita. Virmasveden aseman 5 vedenlaatutiedot vuosilta 4-1 ovat liitteessä 3. Humus o Virmasveden tutkimusasemalla 5 ei ole todettu happionelmia lopputalvella eikä loppukesällä. Talvella happitilannetta helpottaa Petäjäjoen virtaama ja kesällä vesialueen mataluus sekä avoimuus. 15 1 t m P m O 5 3 5 15 1 5 Virmasvesi Väriluku 1988-1 8 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 8 9 9 9 9 9 9 9 9 9 1 9 9 9 9 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Virmasvesi COD Mn 1988-1 8 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 8 9 9 9 9 9 9 9 9 9 1 9 9 9 9 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Kesä/1m Kesä/ m Talvi/1 m Talvi/3 m Kesä/1m Kesä/ m Talvi/1 m Talvi/3 m Happi 16 14 1 1 8 m 6 4 8 9 1 8 9 1 9 8 9 1 9 1 1 9 1 9 1 3 9 1 Virmasvesi O 1988-1 4 5 6 7 8 9 9 9 9 9 9 9 1 1 1 1 1 1 1 3 4 5 6 7 8 9 1 Kesä/1m Kesä/ m Talvi/1 m Talvi/3 m o Virmasveden aseman 5 vesialueen vesi on ollut lopputalvella humuspitoista ja loppukesällä humusleimaista. Lopputalvella erot vuosien välillä ovat olleet melko suuria, mikä johtuu pääosin näytteenoton ajoittumisesta kevättulvaan. Kevättulvan alettua Petäjäjoen vaikutus näkyy humuspitoisuuden kasvuna. Talvisissa humuspitoisuuksissa ei ole todettavissa selkeää muutossuuntaa. Isoimmat talviajan humuspitoisuudet on mitattu - luvulla n turvetuotannon alettua, mutta erot ovat melko vähäisiä ja vertailukausi sen verran lyhyt, että luotettavaa arviota 14

humuspitoisuuden mahdollisesta muutoksesta lopputalvella n turvetuotannon alettua ei voida tehdä. Vertailuvuosina 199 ja 1993 näytteet on lisäksi otettu talvisempana ajankohtana helmikuussa, mikä heikentää vertailua maalis-huhtikuussa otettuihin tuotannonajan näytteisiin. Myös vuonna 1994, jolloin näyte otettiin maaliskuun lopulla 8.3., olosuhteet olivat hyvin talviset (jäätä 6 cm, lunta 4 cm ja vesipatsas oli tasalaatuinen eikä päällysvedessä ollut nähtävissä Petäjäveden vaikutusta). o Kesällä veden humuspitoisuuden vaihtelut ovat olleet selvästi pienempiä. Kesä 5 erottuu muista vuosista hieman suuremman humus-pitoisuuden vuoksi. Lopputalvella vesi on ollut lievästi hapanta (ph noin 6), loppukesällä happamuudeltaan lähellä neutraalia. Ravinteet ja rehevyys 14 1 1 8 µ 6 4 µ 7 6 5 4 3 1 Virmasvesi Kok.N 1988-1 8 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 8 9 9 9 9 9 9 9 9 9 1 9 9 9 9 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Virmasvesi NO 3 -N 1997-1 8 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 8 9 9 9 9 9 9 9 9 9 1 9 9 9 9 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Kesä/1m Kesä/ m Talvi/1 m Talvi/3 m Kesä/1m Kesä/ m Talvi/1 m Talvi/3 m µ 1 1 8 6 4 Virmasvesi NH 4 -N 1988-1 8 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 8 9 9 9 9 9 9 9 9 9 1 9 9 9 9 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 o Virmasveden aseman 5 veden kokonaistyppipitoisuudessa vaihtelut vuosien ja vuodenaikojen välillä ovat hyvin samanlaisia kuin humuspitoisuudessa. Vertailua talviajan tuloksissa ennen vuotta 1996 ja sen jälkeen on edelleen vaikea tehdä, sillä vertailuvuosina 199, 1993 ja 1994 olosuhteet olivat hyvin talviset eikä Petäjäjoen vaikutusta ollut nähtävillä. Vuodesta 1996 eteenpäin lopputalven kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut vesipatsaassa pääosin 6-.8 µ, Poikkeuksena ovat vuodet 1999, ja 1, jolloin pitoisuus oli jonkin verran suurempi (näytteet otettiin huhtikuussa). o Nitraatti-nitriittitypen pitoisuuksia alettiin mittaamaan säännöllisesti vasta n tuotannon käynnistyttyä. Lopputalvella pitoisuus on ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta 1- µ. Talvina 1, ja 1 nitraattitypen pitoisuus on ollut kuitenkin selvästi suurempi. Näytteet otettiin tällöin huhtikuun puolella, ja koska nitraattityppi lähtee liikkeelle valuma-alueelta kevättulvan alkuvaiheessa, kertovat nämä tulokset näytteenoton ajoittumisesta kevättulvaan. Kesällä nitraattitypen pitoisuus on ollut joko määritysrajan (5 µ) alapuolella tai lähellä sitä. Ammoniumtypen pitoisuudet ovat lopputalvella olleet selvästi Kesä/1m Kesä/ m Talvi/1 m Talvi/3 m 15

µ µ pienempiä kuin nitraattinitriittitypen ja pääosin samaa suuruusluokkaa koko tutkimusjakson 199-1. Huhtikuun alussa 1 ammoniumtypen pitoisuus oli kuitenkin jonkin verran tavanomaista suurempi. Loppukesällä ammoniumtypen pitoisuudet ovat olleet nitraattitypen lailla useimmiten alle määritysrajan (5 µ) tai sen läheisyydessä. Mineraalitypen (nitraatti+ammonium) osuus kokonaistypestä on talviaikana ollut keskimäärin 4 %, kesäaikaan vain muutamia prosentteja. 8 7 6 5 4 3 1 3 5 15 1 5 Virmasvesi Kok.P 1988-1 8 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 8 9 9 9 9 9 9 9 9 9 1 9 9 9 9 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Virmasvesi PO 4 -P 1988-1 8 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 8 9 9 9 9 9 9 9 9 9 1 9 9 9 9 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 o Virmasveden aseman 5 kokonaisfosforipitoisuus on ollut lopputalvella alusvedessä keskimäärin 1 µ ja päällysvedessä hieman suurempi (7 µ), mikä johtuu Petäjäjoen vaikutuksesta. Päällysveden keskiarvoa nostavat erityisesti huhtikuun näytteet vuosina 1996, 1999 ja 1. Vuosina 199-1994 ennen n tuotannon aloittamista päällysveden Kesä/1m Kesä/ m Talvi/1 m Talvi/3 m Kesä/1m Kesä/ m Talvi/1 m Talvi/3 m kokonaisfosforipitoisuus oli 6-3 µ ja alusveden 5- µ. Päällysvedessä on siis mitattu suurempia pitoisuuksia - luvulla, mutta vertailuvuosina 199-1994 olosuhteet ovat havaintoajankohtana olleet talvisempia ja siten Petäjäjoen vaikutus veden laatuun vähäisempi. Loppukesällä veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut päällysvedessä keskimäärin 1 µ ja alusvedessä 1 µ. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella vesi on luokiteltavissa keskimäärin karuksi ja joinain vuosina lievästi reheväksi. Ennen vuotta 1996 päällysvedestä on mitattu yli µ/:n kokonaisfosforipitoisuuksia, joten näiden tarkkailutulosten perusteella alueen rehevyystasossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. o Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on talviaikaan noin 4 %, mutta kesällä levätuotanto pitää fosfaattifosforin pitoisuuden pääosin määritysrajan alapuolella. µ 1 8 6 4 Virmasvesi 1988-1 Kasviplanktonin klorofylli-a 1 3 4 5 6 7 8 9 1 3 4 5 6 7 8 9 1 9 9 9 9 9 9 9 9 9 1 9 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 o Kasviplanktonin klorofylli-a:n määrä oli 199-luvun alussa hieman päälle 4 µ, 199-luvun loppupuolella n kunnostusvaiheissa hieman alle 4 µ ja sen jälkeen taas hieman yli 4 µ. Järven rehevyysluokituksessa 4 µ on karun ja lievästi rehevän luokituksen raja-arvo, joten Virmasveden aseman 5 voi luokitella lievästi reheväksi. 16

Vuosina 3-5 klorofylli-a:n määrä oli lähellä rehevän järven raja-arvoa (1 µ), mutta sen jälkeen tulokset ovat olleet lähellä 199-luvun alkuvuosien tasoa. Loppukesän tulosten perusteella näyttäisi siltä, että aseman 5 rehevyystasossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Virmasveden levälajisto on monipuolinen, mihin vaikuttanee sijainti Petäjäjoen suualueella (liite 4). Näytteissä on todettu mm. karun veden kultaleviä ja sinileviä, mutta mikään leväryhmä ei ole kovin runsas. Sinilevät hyötyvät typen puutteesta loppukesällä. Se rajoittaa monien levien kasvua, mutta ei sinilevien, sillä ne sitovat typpeä ilmasta. o Mineraaliravinteiden pitoisuudet ovat pääsääntöisesti alle määritysrajan, minkä takia molemmat pääravinteet rajoittavat levätuotantoa. Kuopiossa 1..11 Lauri Heitto Limnoloi 17

SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Virtavesidata 1 Liite 1, sivu 1/ Vapo Oy, Pohjois-Savon turvetuotantosoiden tarkk. (4336) Pvm. Hav.paikka Lämpöti K-aine Ka.hehkj. ph Väriluku COD-Mn Kok. N NO3N+NON NH4-N Kok. P PO4-P Syvyys (m) Ast-C m m m Pt m O µ µ µ µ µ 8.6.1 4336 / Suojärv Suojärvenpuro Klo 15:55; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 18 C-ast;,1 18,5 5 <1 5, 41 4 1 8 31 63 18 1.9.1 4336 / Suojärv Suojärvenpuro Klo 13:5; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 9 C-ast;,1 9,3 7 <1 5, 3 43 86 47 9 87 3 18.1.1 4336 / Suojärv Suojärvenpuro Klo 16:3; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 4 C-ast;,1 3,4 <1 5,1 33 38 81 7 <5 47 15 8.6.1 4336 / Suojär3A Suojärvenpuro 3A Klo 17:45; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 18 C-ast;,1 15, 6 <1 5, 5 47 1 19 16 93 17 1.9.1 4336 / Suojär3A Suojärvenpuro 3A Klo 16:1; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 9 C-ast;,1 9,3 3 <1 6,8 11 8,7 3 1 <5 3 11 18.1.1 4336 / Suojär3A Suojärvenpuro 3A Klo 17:4; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 4 C-ast;,1 3, 3 1 6,4 11 1 4 33 9 6 8.6.1 4336 / PiePetä8 Pieni-Petäjäjoki 8 Klo 16:5; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 18 C-ast;,1 16,3 4 <1 6, 3 31 89 8 6 7 8 1.9.1 4336 / PiePetä8 Pieni-Petäjäjoki 8 Klo 14:15; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 9 C-ast;,1 1, 7 4 6,7 1 11 53 9 39 44 5 18.1.1 4336 / PiePetä8 Pieni-Petäjäjoki 8 Klo 17:5; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 4 C-ast;,1 3,1 4 6,4 15 16 51 35 61 3 11 Julkisen valvonnan alainen vesitutkimuslaitos Akkreditoitu testauslaboratorio T47

SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Virtavesidata 1 Liite 1, sivu / Vapo Oy, Pohjois-Savon turvetuotantosoiden tarkk. (4336) Pvm. Hav.paikka Lämpöti K-aine Ka.hehkj. ph Väriluku COD-Mn Kok. N NO3N+NON NH4-N Kok. P PO4-P Syvyys (m) Ast-C m m m Pt m O µ µ µ µ µ 8.6.1 4336 / Petäjäj9 Petäjäjoki 9 Klo 17:5; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 18 C-ast;,1 18,1 1 6, 18 19 63 18 15 55 <5 1.9.1 4336 / Petäjäj9 Petäjäjoki 9 Klo 14:3; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 9 C-ast;,1 11,4 9 5 6,5 11 13 43 <5 9 31 <5 18.1.1 4336 / Petäjäj9 Petäjäjoki 9 Klo 17:15; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 4 C-ast;,1 3,1 <1 5,9 13 17 36 13 <5 13 Julkisen valvonnan alainen vesitutkimuslaitos Akkreditoitu testauslaboratorio T47

SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Suojärvi 4-1 Liite, sivu 1/ Vapo Oy, Pohjois-Savon turvetuotantosoiden tarkk. (4336) Pvm. Hav.paikka Lämpöti Happi Happi% Sameus K-aine Sähkönj. ph Väriluku Väri suod. COD Mn Kok. N NO3N+NON NH4-N Kok. P PO4-P Klorof.-a Syvyys (m) Ast-C m Kyll % FNU m ms/m m Pt m Pt m O µ µ µ µ µ µ 31.3.4 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Kok.syv. 1,9 m; Näk.syv.,5 m; Lumi 1 cm; Jää 5 cm; Klo 11:5; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. C-ast; Pilv. /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt. 33 ast.; 1, 1,8,5 18,6 3,6 5,1 E 47 54 18 14 71 45 18.9.4 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Kok.syv., m; Näk.syv.,5 m; Klo 16:3; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 36 ast.; 1, 16,9 4,7 49 4,3,4 5, 45 55 14 39 94 68 7-1 19 4.4.5 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Kok.syv. 1,9 m; Näk.syv.,5 m; Lumi cm; Jää 5 cm; Klo 14:; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. 6 C-ast; Pilv. 3 /8; 1,, 3,4 5,7 3,5 5, E 5 58 17 4 7 54 6 19.8.5 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Klo 17:; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18 ast.;,1 1, E E 6,6 5, 5,1 E 4 5 1 1 7 61 8-1 19 6.4.6 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Kok.syv., m; Näk.syv.,4 m; Lumi, cm; Jää 6 cm; Klo 11:15; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. 1 C-ast; Pilv. 8 /8; 1, 1,8 7,9 57 3,3 1,8 5, 5 59 15 17 6 47 1 3.8.6 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Kok.syv. 1,9 m; Näk.syv.,4 m; Klo 18:15; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. 19 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 45, ast.; 1, 19,5 6,4 7 5, 1, 5,6 33 37 96 6 7 8-1 69 4.3.7 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Kok.syv.,1 m; Näk.syv.,6 m; Lumi, cm; Jää 3 cm; Klo 13:; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. 1 C-ast; Pilv. 1 /8; 1,, 5,8 4 4, 3 3,5 4,9 4 51 17 1 46 44 16 14.8.7 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Näk.syv.,5 m; Klo 16:5; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 7 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 18 ast.; 1,,7 5,4 6 3, 8,1 5, 4 45 11 4 3 75 9-1 76 8.3.8 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Kok.syv., m; Näk.syv.,7 m; Lumi 5 cm; Jää 45 cm; Klo 11:; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. - C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 7 ast.; 1,,1 4,5 33,7 3,3 5, 4 56 14 18 4 46 9 Julkisen valvonnan alainen vesitutkimuslaitos Akkreditoitu testauslaboratorio T47

SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Suojärvi 4-1 Liite, sivu / Vapo Oy, Pohjois-Savon turvetuotantosoiden tarkk. (4336) Pvm. Hav.paikka Lämpöti Happi Happi% Sameus K-aine Sähkönj. ph Väriluku Väri suod. COD Mn Kok. N NO3N+NON NH4-N Kok. P PO4-P Klorof.-a Syvyys (m) Ast-C m Kyll % FNU m ms/m m Pt m Pt m O µ µ µ µ µ µ 5.9.8 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Kok.syv.,5 m; Näk.syv.,4 m; Klo 11:1; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 1 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 1 ast.; 1, 1, 7,9 73 5,1 3,3 5,1 7 44 14 43 4 5 11-1 7 6.4.9 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Kok.syv.,4 m; Näk.syv.,3 m; Lumi 1 cm; Jää 35 cm; Klo 13:5; Näytt.ottaja Kari Liukkonen; Ilm.lt. 3 C-ast; Pilv. 7 /8; 1, 1,5 3,7 6,9 <1,9 4,9 49 54 15 19 34 4 14 18.8.9 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Klo 15:; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. 18 C-ast; 1, 15,8 6,4 65 4,6 8 1,8 5,5 E 14 39 99 6 13 79 16-1 73 7.4.1 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Kok.syv.,4 m; Näk.syv.,7 m; Jää 55 cm; Klo 17:15; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 3 C-ast; Pilv. 8 /8; 1, 1,4 7,4 5,7 3,6 5,1 35 34 99 18 17 45 1 8.6.1 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Kok.syv.,3 m; Näk.syv.,5 m; Klo 15:1; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 33 ast.; -1 19,6 99 5 11 5 7 57 9.7.1 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Klo 16:5; Näytt.ottaja Lauri Heitto; - 11 11 6 96 1 11 1.9.1 4336 / Suojä177 Suojärvi 177 Kok.syv. 1,9 m; Näk.syv.,8 m; Klo 1:5; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 9 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; Tuulsuunt. 18 ast.; 1, 13,4 7,6 73 3, 5 1,9 5,7 41 36 1 7 3 69 <5-1 8 Julkisen valvonnan alainen vesitutkimuslaitos Akkreditoitu testauslaboratorio T47

SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Virmasvesi 5 4-1 Liite 3, sivu 1/ Vapo Oy, Pohjois-Savon turvetuotantosoiden tarkk. (4336) Pvm. Hav.paikka Lämpöti Happi Happi% Sameus K-aine Sähkönj. ph Väriluku Väri suod. COD Mn Kok. N NO3N+NON NH4-N Kok. P PO4-P Klorof.-a Syvyys (m) Ast-C m Kyll % FNU m ms/m m Pt m Pt m O µ µ µ µ µ µ 31.3.4 4336 / Virmasv5 Virmasvesi 5 Kok.syv. 4, m; Näk.syv. 1,8 m; Lumi 1 cm; Jää 5 cm; Klo 13:3; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. C-ast; Pilv. /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt. 33 ast.; 1,4 11,6 8,3 4,6 6,5 11 16 75 18 49 7 3,,8 11,4 79,6 3 4,7 6,5 1 15 7 17 44 19 6.9.4 4336 / Virmasv5 Virmasvesi 5 Kok.syv. 4,4 m; Näk.syv. 4,1 m; Klo 17:3; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 36 ast.; 1 16,6 8,8 91 1, 4, 6,9 35 8,9 4 11 <5 11 <5 3,4 16,3 8,6 88,86 1 4,3 7, 35 8,1 38 1 6 1 <5-7,8 4.4.5 4336 / Virmasv5 Virmasvesi 5 Kok.syv. 4,1 m; Näk.syv. 1,4 m; Lumi cm; Jää 5 cm; Klo 15:5; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. 6 C-ast; 1,9 1,7 75 3,8 3 4,5 6, 18 74 1 47 4 8 3,1 1,3 11, 78 3,3 4,4 6,1 17 3 75 4 31 6 1 19.8.5 4336 / Virmasv5 Virmasvesi 5 Kok.syv. 4, m; Näk.syv. 3,1 m; Klo 16:; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18 ast.; 1 18,7 8,4 9 1,4 4, 7,1 5 9,7 4 6 8 8 <5 3, 17,1 7,9 8,3 3 3,9 6,7 1 14 48 1 9 13 <5-9,5 6.4.6 4336 / Virmasv5 Virmasvesi 5 Kok.syv. 3,9 m; Näk.syv. 1,4 m; Lumi cm; Jää 7 cm; Klo 13:3; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. 1 C-ast; Pilv. 8 /8; 1,4 1,4 86,3 <1 4,4 6,5 1 17 64 14 3 19 <5,9 1,1 13, 9 1, <1 4,6 6,7 8 1 54 98 4 1 <5 3.8.6 4336 / Virmasv5 Virmasvesi 5 Kok.syv. 3,8 m; Näk.syv. 3, m; Klo 17:15; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. 19 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 45, ast.; 1 19, 7,6 81 1,1 4,4 7, 35 6,9 38 <5 8 15 <5,8 18,9 7,4 8,95 1 4,4 7, 35 7, 37 <5 9 1 <5-5, 4.3.7 4336 / Virmasv5 Virmasvesi 5 Kok.syv. 4,1 m; Näk.syv.,4 m; Lumi, cm; Jää 4 cm; Klo 14:35; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. 1 C-ast; Pilv. 1 /8; 1 1,6 11,8 85 1,9 <1 4,7 6,3 6 14 67 1 16 16 <5 3,1 1,6 11,7 84, 1 4,8 6,4 8 14 68 1 18 16 6 Julkisen valvonnan alainen vesitutkimuslaitos Akkreditoitu testauslaboratorio T47

SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Virmasvesi 5 4-1 Liite 3, sivu / Vapo Oy, Pohjois-Savon turvetuotantosoiden tarkk. (4336) Pvm. Hav.paikka Lämpöti Happi Happi% Sameus K-aine Sähkönj. ph Väriluku Väri suod. COD Mn Kok. N NO3N+NON NH4-N Kok. P PO4-P Klorof.-a Syvyys (m) Ast-C m Kyll % FNU m ms/m m Pt m Pt m O µ µ µ µ µ µ 16.8.7 4336 / Virmasv5 Virmasvesi 5 Kok.syv. 4, m; Näk.syv. 3,3 m; Klo 17:5; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 18 ast.; 1 1,7 8,3 94 1, <1 4,4 7,3 5 9,3 39 <5 <5 1 <5 3, 1,7 8, 93 1, 4,4 7, 3 1 4 <5 5 11 <5-6, 8.3.8 4336 / Virmasv5 Virmasvesi 5 Kok.syv. 4,1 m; Näk.syv. 1,1 m; Lumi 15 cm; Jää 5 cm; Klo 13:15; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. - C-ast; Pilv. 8 /8; 1,4 11,3 78,1 1 4,3 6, 15 4 77 58 3 13 3,1 1,4 11, 79 1,6 1 4, 6,3 1 71 19 35 19 11 5.9.8 4336 / Virmasv5 Virmasvesi 5 Kok.syv. 4,5 m; Näk.syv.,9 m; Klo 1:1; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 1 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 1 ast.; 1 13, 9,8 93 1,1 4, 7, 47 8,5 45 1 1 9 <5 3,5 1,8 9,7 9 1, 1 4, 7, 6 8,6 46 14 19 15 <5-6,7.4.9 4336 / Virmasv5 Virmasvesi 5 Kok.syv. 4, m; Näk.syv. 1, m; Lumi 1 cm; Jää 5 cm; Klo 15:5; Näytt.ottaja Kari Liukkonen; Ilm.lt. 3 C-ast; Pilv. 4 /8; 1,3 11,8 81 1,9 <1 4,3 6,4 15 1 68 15 3 17 9 3,,7 1, 84 1,7 <1 4, 6,4 15 19 67 15 4 17 9 18.8.9 4336 / Virmasv5 Virmasvesi 5 Kok.syv. 3,9 m; Klo 17:1; Näytt.ottaja Heitto Lauri; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. m/s; Tuulsuunt. 135 ast.; 1 17,8 8,5 9 1, 4,1 7, E 37 9,3 4 9 <5 9 <5,9 17,3 8,5 89 1, 4,1 7,1 E 39 9,6 4 7 <5 1 <5-6, 7.4.1 4336 / Virmasv5 Virmasvesi 5 Kok.syv. 4, m; Näk.syv. 1,1 m; Jää 5 cm; Klo 15:; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 3 C-ast; Pilv. 8 /8; 1,8 11,1 77 5,4 3 5,1 6,1 15 1 1 63 48 73 8 3, 1,1 1, 84 3,1 1 4,8 6,5 97 15 74 3 7 8 1 1.9.1 4336 / Virmasv5 Virmasvesi 5 Kok.syv. 4, m; Näk.syv. 3,8 m; Klo 15:15; Näytt.ottaja Lauri Heitto; Ilm.lt. 13 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 7 ast.; 1 15, 9, 9 1,3 4,1 6,9 33 7,9 34 <5 <5 9 <5 3, 15, 9, 89 1,3 4,1 7,1 3 8, 37 <5 <5 14 <5-7,1 Julkisen valvonnan alainen vesitutkimuslaitos Akkreditoitu testauslaboratorio T47

Suojärven ja Virmasveden aseman 5 kasviplanktonin suppeat levämääritykset vuosilta 4-1/Jorma Ronkainen, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 4 LIITE 4 n Suojärvellä ja Virmasvedellä jatkettiin vuonna 4 leväseurantaa. Levänäytteet on otettu elokuun loppupuolella ja laskeutettu vesimäärä on ollut 1 ml. Tulokset ovat oheisessa taulukossa. Suojärvi Virmasvesi SINILEVÄT Achroonema Anabaena Aphanizomenon Microcystis Snowella Woronichinia - muut + PANSSARIL. Peridinium 1 NIELULEVÄ Cryptomonas Rhodomonas 1 KULTALEV Dinobryon Mallomonas 1 Synura 1 Urolena Ochromonadales + PIILEVÄT Aulacoseira 1 Asterionella Frailaria Rhizosolenia Tabellaria 1 + -muut 1 VIHERLEVÄ Chlamydomonas 1 1+ Closterium Ankistrodesmus 1 Elakatothrix 1+ Koliella Scenedesmus 1 Monoraphidium - muut 1+ 3 LIMALEVÄ Gonyostomum 1 1 MUUTA Eläinplanktonia + Humusta 1 1 = satunnaisesti 3 = kohtalaisesti (leväsolu esiintyy jokaisessa näkökentässä) n Suojärven kasviplankton oli edelleen monipuolistunut, elokuussa 4 esiintyi satunnaisesti tai vähän muut leväryhmät paitsi panssari- ja nielulevät. Limalevän osuus oli vähentynyt. Virmasvedessä sinilevälajisto oli monipuolistunut ja kaikki muutkin leväryhmät limalevää myöten olivat läsnä. Levärunsaudet olivat varsin hyväkuntoiselle järvelle tyypillisesti pienet.

5 n Suojärvellä ja Virmasvedellä jatkettiin vuonna 5 leväseurantaa. Levänäytteet on otettu elokuun jälkipuoliskolla ja laskeutettu vesimäärä on ollut 1 ml. Tulokset ovat oheisessa taulukossa. Suojärvi Virmasvesi SINILEVÄT Anabaena Aphanizomenon Aphanothece Microcystis Snowella 1 Woronichinia - muut + PANSSARIL. Peridinium NIELULEVÄ Cryptomonas 3+ Rhodomonas + KULTALEV Dinobryon 3 Mallomonas Synura + Urolena + Ochromonadales 3 PIILEVÄT Aulacoseira Asterionella Frailaria Rhizosolenia Tabellaria + -muut 1 + VIHERLEVÄ Chlamydomonas Closterium Crucienia 1 Ankistrodesmus Elakatothrix Koliella Scenedesmus Monoraphidium Staurastrum 1+ - muut LIMALEVÄ Gonyostomum 5 SILMÄLEVÄ Trach./Eulena MUUTA Eläinplanktonia 1 1 = satunnaisesti 3 = kohtalaisesti (leväsolu esiintyy jokaisessa näkökentässä) n Suojärven kasviplankton oli kesästä 4 taantunut: nyt todettiin vain kolmea lajia. Niistä melko vähäisenä tuolloin esiintynyt limalevä oli räjähdysmäisesti lisääntynyt. Virmasvedessä sinilevälajisto oli edelleen monipuolistunut ja kaikki muutkin leväryhmät limalevää myöten olivat läsnä. Levärunsaudet olivat varsin hyväkuntoiselle järvelle tyypillisesti pienet.

6 Ympäristötutkimus Oy suoritti elokuun 6 loppupuolella n ja Kurkisuon tarkkailuvesien suppean kasviplanktonmäärityksen aikaisempaa käytäntöä noudattaen. Laskeutettu vesimäärä oli 1 ml. Tulokset ovat oheisessa taulukossa. Suojärvi Virmasvesi 3.8. 3.8. SINILEVÄT Aphanothece + Microcystis + - muut sinilevät NIELULEVÄT Cryptomonas sp. 3 Rhodomonas sp. PANSSARILEVÄT Peridinium. KULTALEVÄT Dinobryon sp. + Mallomonas sp. Synyra sp. + Urolena + Ochromonadales 1 PIILEVÄT Asterionella.sp. Aulacoseira sp. Frailaria sp. Rhizosolenia 1 Tabellaria sp. + VIHERLEVÄT Chlamydomonas Crucienia Koliella sp. Monoraphidium 3 Scenedesmus sp. - muut viherlevät 1 3+ LIMALEVÄ Gonyostomum 4 1 MUUTA Eläinplankton + 1+ Bakteerikasvustoa 3 Runsausasteikko 1-5: = vähän, 3 = kohtalaisesti (laji esiintyy jokaisessa näkökentässä) Suojärven levälajisto oli edelleen monipuolistunut; sinileviäkin esiintyi - kaksi harmitonta pienlajia. Hallitsevana levänä esiintyi nyt limalevä, joka vaikuttaa tehokkaasti klorofyllipitoisuuteen. Planktonissa esiintyi kohtalaisesti bakteerikasvustoa. Virmasveden kasviplankton osoitti järven lievästi reheväksi. Hallitsevinta leväryhmääevälajia ei esiintynyt. Sinileviä ja karun veden kultaleviä todettiin piilevien tavoin monilajisesti mutta kaikkiaan melko vähän. Rehevyyttä ilmentävät viherlevät olivat monipuolisin leväryhmä. Myös limalevää todettiin.

7 Ympäristötutkimus Oy suoritti elokuun 7 loppupuolella n tarkkailuvesien suppean kasviplanktonmäärityksen aikaisempaa käytäntöä noudattaen. Laskeutettu vesimäärä oli 1 ml. Tulokset ovat oheisessa taulukossa. Suojärvi Virmasvesi 16.8. 16.8. SINILEVÄT Aphanizomenon Merismopedia Microcystis 1 + - muut (-6 lajia) 3+ PANSSARILEVÄT Peridinium. + NIELULEVÄT Cryptomonas sp. Rhodomonas sp. 1 KULTALEVÄT Dinobryon sp. Mallomonas sp. Synyra sp. 1 Urolena 1 + Ochromonadales 1 PIILEVÄT Asterionella.sp. 1 Aulacoseira sp. 1 Frailaria sp. 1 Rhizosolenia 1+ Tabellaria sp. VIHERLEVÄT Chlamydomonas 1 Crucienia Elakatothrix 1 Koliella sp. 1 Scenedesmus sp. 1 - muut (1-3) 1 1 LIMALEVÄ Gonyostomum 3 MUUTA Eläinplankton 1 Runsausasteikko 1-5: = vähän, 3 = kohtalaisesti (laji esiintyy jokaisessa näkökentässä) Suojärven lajisto ja määrät olivat vähentyneet limalevää lukuun ottamatta niukaksi. Hallitsevana levänä esiintyi edelleen limalevä, joka vaikuttaa voimakkaasti klorofyllitasoon. Virmasveden kasviplankton osoitti järven lievästi reheväksi. Hallitsevinta leväryhmääevälajia ei esiintynyt. Sinileviä ja karun veden kultaleviä todettiin viherlevien tavoin monilajisesti mutta kaikkiaan vähän. Rehevyyttä ilmentävät sinilevät olivat monipuolisin ja hieman muita runsaampi leväryhmä. Myös limalevää todettiin.

8 Ympäristötutkimus Oy suoritti elokuun 8 loppupuolella n tarkkailuvesien suppean kasviplanktonmäärityksen aikaisempaa käytäntöä noudattaen. Laskeutettu vesimäärä oli 1 ml. Tulokset ovat oheisessa taulukossa. 5.9. Suojärvi Virmasvesi SINILEVÄT Coelosphaerium Merismopedia Microcystis reinboldii 3 - muut (-6 lajia) 1+ PANSSARILEVÄT Peridinium. 1 NIELULEVÄT Cryptomonas sp. Rhodomonas sp. KULTALEVÄT Dinobryon sp. Mallomonas sp. 1 Synyra sp. 1 Urolena + Ochromonadales PIILEVÄT Asterionella.sp. + Aulacoseira sp. + Frailaria sp. + Rhizosolenia + Tabellaria sp. 3 VIHERLEVÄT Chlamydomonas Crucienia Elakatothrix 1 Koliella sp. - muut (-3) 1+ LIMALEVÄ Gonyostomum 3+ MUUTA Eläinplankton 1 Bakteerikasvustoa 5 Runsausasteikko 1-5: = vähän, 3 = kohtalaisesti (laji esiintyy jokaisessa näkökentässä) Suojärven lajisto ja määrät olivat vähentyneet limalevää lukuun ottamatta niukaksi. Hallitsevana levänä esiintyi edelleen limalevä, joka vaikuttaa voimakkaasti klorofyllitasoon. Siderocapsa-rautabakteeru oli runsaskasvuinen. Virmasveden kasviplankton osoitti järven lievästi reheväksi. Hallitsevinta leväryhmääevälajia ei esiintynyt. Karun veden kultaleviä ja piileviä todettiin viherlevien tavoin monilajisesti mutta kaikkiaan vähän. Tabellaria-piilevän kohtalainen runsaus aiheutti verkkojen limoittumista, jota limalevä täydensi.

9 Ympäristötutkimus Oy suoritti elokuun 9 loppupuolella n tarkkailuvesien suppean kasviplanktonmäärityksen aikaisempaa käytäntöä noudattaen. Laskeutettu vesimäärä oli 1 ml. Tulokset ovat oheisessa taulukossa. Suojärvi Virmasvesi SINILEVÄT Merismopedia Microcystis reinboldii - muut (-3 lajia) PANSSARILEVÄT Peridinium. 1 NIELULEVÄT Cryptomonas sp. 1+ Rhodomonas sp. KULTALEVÄT Dinobryon sp. + Mallomonas sp. Urolena 3+ Ochromonadales 3+ 3 PIILEVÄT Asterionella.sp. Aulacoseira sp. Tabellaria sp. + -muut (-3 lajia) VIHERLEVÄT Chlamydomonas Crucienia 1+ Elakatothrix 1+ Koliella sp. 3 1+ Monoraphidium 4+ - muut (-4 lajia) 1+ LIMALEVÄ Gonyostomum 4 1 MUUTA Bakteerikasvustoa 4+ 1 Runsausasteikko 1-5: = vähän, 3 = kohtalaisesti (laji esiintyy jokaisessa näkökentässä) Suojärven lajisto ja määrät olivat hieman runsastuneet parin viherlevälajin ilmaantumisen myötä. Monoraphidium-levän lisäksi limalevää tavattiin runsaasti nostaen klorofyllitasoa. Myös Siderocapsa-rautabakteeri oli jälleen runsaskasvuinen. Virmasveden kasviplankton osoitti järven lievästi reheväksi. Hallitsevinta leväryhmääevälajia ei esiintynyt. Karun veden kultaleviä ja piileviä todettiin viherlevien tavoin monilajiseksi ja enimmillään kohtalaisen runsaaksi. Piilevien ja limalevän vähäisyyden ansiosta myös verkkojen limoittuminen oli vähänlaista.

1 Ympäristötutkimus Oy suoritti loppukesällä 1 n tarkkailuvesien suppean kasviplanktonmäärityksen aikaisempaa käytäntöä noudattaen. Laskeutettu vesimäärä oli 1 ml. Tulokset ovat oheisessa taulukossa. 1.9. Suojärvi Virmasvesi SINILEVÄT Anabaena 1+ Microcystis reinboldii + - muut (3-6 lajia) 1+ PANSSARILEVÄT Peridinium 1 1 NIELULEVÄT Cryptomonas sp. 1 KULTALEVÄT Dinobryon sp. Mallomonas sp. Urolena Ochromonadales 1 PIILEVÄT Asterionella.sp. Aulacoseira sp. + Frailaria -muut (-5 lajia) 3+ VIHERLEVÄT Chlamydomonas 1 Closterium 1+ Koliella sp. 1 1 Monoraphidium 4+ - muut (3-11 lajia) 1 3+ SILMÄLEVÄT Trachel. Eul. Phacus 1 LIMALEVÄ Gonyostomum 4+ 1 Runsausasteikko 1-5: = vähän, 3 = kohtalaisesti (laji esiintyy jokaisessa näkökentässä) Suojärven lajisto ja levämäärät olivat edelleen hieman runsastuneet, nyt sinilevien osalta. Jälleen a-klorofylliä nostavaa Monoraphidium-viherlevää ja limalevää tavattiin runsaasti. Karulle ympäristölle ominaiset kultalevät puuttuivat täysin, tilalle oli ilmaantunut humusvesiä suosivat nielulevät, tosin vähälukuisina. Virmasveden kasviplankton osoitti edelleen järven lievästi reheväksi. Hallitsevinta leväryhmääevälajia ei esiintynyt. Karun veden kultalevät ja piilevät todettiin viherlevien tavoin monilajiseksi ja enimmillään kohtalaisen runsaaksi. Piilevien ja limalevän vähäisyyden ansiosta myös verkkojen limoittuminen oli vähänlaista.