2 Havannankoira (bichon havanais) Jalostuksen tavoiteohjelma vuosille 2009 2013 Hyväksytty Havannalaiset ry:ssä: 25.02.2007 Hyväksytty Suomen Kääpiökoirayhdistys ry:ssä: 31.3.2009 Hyväksytty Suomen Kennelliitossa: 7.5.2009 Tekijä: Päivi Sarvikas Huomautus: JTO:n valokuvat on saatu Havannalaiset ry:n jäseniltä tätä JTO:ta varten. Niitä ei saa lainata ilman lupaa. Copyright Havannalaiset ry.
3 SISÄLLYSLUETTELO 1. YHTEENVETO.....4 2. RODUN TAUSTA.....5 2.1 Kanta ulkomailla......6 2.2 Kanta Suomessa.....8 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO....9 4. NYKYTILANNE.....10 4.1 Populaation koko ja rakenne....10 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet.. 16 4.3 Terveys.......18 4.3.1 Yleisesti rodun terveystilanteesta......... 18 4.3.2 Jalostusohjeessa edellytetyt tutkimukset......... 19 4.3.2.1 Patellaluksaatiotutkimukset..19 4.3.2.2 Silmätutkimukset....20 4.3.3 Muita Suomessa todettuja sairauksia ja terveydellisiä ongelmia......... 23 4.3.4 Muualla maailmassa esille tulleita sairauksia....29 4.3.4.1 USA..29 4.3.4.2 Ruotsi...30 4.3.5 Havannankoirat ovat mukana koirien geenitutkimuksessa.... 32 4.4 Ulkomuoto......33 5. YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA.....35 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA STRATEGIAT.. 35 6.1 Visio.........35 6.2 Rotua harrastavan yhdistyksen tavoitteet.......35 6.3 Rotua harrastavan yhdistyksen strategia....36 6.4 Uhat ja mahdollisuudet.......38 6.5 Varautuminen ongelmiin........39 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi........40 7. TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA.......41 8. LÄHDELUETTELO........42 9. LIITTEET...........43 Liite 1. Rotumääritelmä Liite 2. Jalostusohje Liite 3. Tuotteliaimmat kennelnimet Liite 4. Havannalaiset ry:n säännöt Liite 5. Toistetut yhdistelmät Liite 6. Käytetyimpien jalostusurosten sukulaisuusselvitys Liite 7. Viralliset terveystutkimukset kennelnimittäin Liite 8. Käytetyimmät jalostusurokset ja jälkeläisten terveystarkastustulokset Liite 9. Käytetyimmät jalostusnartut ja jälkeläisten terveystarkastustulokset Liite 10. Jalostusurokset, joilla on eniten polvitarkastettuja jälkeläisiä Liite 11. Jalostusnartut, joilla eniten polvitarkastettuja jälkeläisiä Liite 12. Jalostusurokset, joiden jälkeläisillä ei ole silmä tai polvitutkimuslausuntoja Liite 13. Jalostusnartut, joiden jälkeläisillä ei ole silmä tai polvitutkimuslausuntoja Liite 14. Suomessa virallisissa tutkimuksissa todetut PRA, HC ja patellaluksaatiotapaukset (asteluku 3 tai enemmän) sekä kaikki lonkkaniveldysplasian varalta tutkitut koirat
4 1. YHTEENVETO Havannankoira (29.1.2009 asti bichon havanais) on pieni, tarmokas, matalaraajainen ja pitkäkarvainen koira, joka soveltuu erinomaisesti seura ja harrastuskoiraksi. Ystävällinen luonne, kaunis ulkonäkö, soveltuvuus kaupunkiympäristöön ja erilaiset harrastusmahdollisuudet ovat tehneet rodusta viime vuosina hyvin suositun. Rotu on lähtöisin Kuubasta, mutta käytännössä jalostustyön pohja luotiin USA:ssa 1970 luvulla. Vuoden 2007 loppuun mennessä havannankoiria oli rekisteröity Suomeen 3734 kpl Suomen Kennelliiton jalostustietokannan mukaan. Tällä hetkellä rotu kuuluu kolmenkymmenen suosituimman rodun joukkoon Suomessa. Havannankoirien jalostuksen tavoitteena on kokonaisvaltaisesti terveen, käyttötarkoitukseensa hyvin soveltuvan sekä ulkomuodoltaan rotumääritelmän mukaisen kannan säilyttäminen maassamme. Tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että rodun kasvattajat ja aktiiviset harrastajat tuntevat hyvin jalostuksen tavoiteohjelman, rotumääritelmän (liite 1) ja Havannalaiset ry:n jalostusohjeen (liite 2); pääsääntoisesti jalostusohjeen suositukset on kirjoitettu auki myös tähän Jalostuksen tavoiteohjelmaan. Rotu ei ole tällä hetkellä mukana PEVISAohjelmassa; yhdistyksen tukemat jalostustoiminnan tavoitteet ja periaatteet ovat luonteeltaan suosituksia. Jokainen kasvattaja on vastuussa tekemistään yhdistelmistä ja niiden tuloksista ja osoittaa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvailtujen yhteisten tavoitteiden hyväksymisen omalla toiminnallaan. Rodun ulkomuodollinen taso on Suomessa korkea ja suomalaiset havannankoirat ovat menestyneet erinomaisesti myös kansainvälisellä tasolla. Sekä kasvattajat että koirien omistajat ovat olleet yleisesti tyytyväisiä koiriensa terveydentilaan ja luonteisiin, mutta toisaalta koirien terveydestä on ollut rodun harrastajien käytettävissä vain vähän tutkimuksin osoitettua tai yhdistyksen kartoittamaa tietoa. Suomessa kannan tilanteen seuraamista on helpottanut SKL:n ylläpitämä jalostustietokanta, joskaan merkittävältä osalta rekisteröidyistä koirista ei ole otettu virallisia terveystutkimuksia eikä tietojärjestelmä mahdollista myöskään jalostuskoirien keskinäisten sukulaisuussuhteiden tarkastelemista täysin luotettavalla tavalla. Havannankoira on yleisesti ottaen terve, elinvoimainen ja pitkäikäinen rotu. Suomessa systemaattisin tutkimuksin osoitetuista perinnöllisistä terveysongelmista merkittävimmät ovat patellaluksaatio, jota on esiintynyt vajaalla viidenneksellä tutkituista koirista, ja perinnöllinen harmaakaihi, jota on esiintynyt noin kolmella prosentilla tutkituista koirista koko rekisteröintiajanjaksona. Havannalaiset ry:n jalostusohjetta on noudatettu hyvin; yhdistys edellyttää, että jalostuksessa käytettävät koirat ovat perinnöllisten sairauksien suhteen terveitä, vähintään vuoden sisällä ennen astutusta silmätarkastettuja ja polvien osalta korkeintaan patellaluksaatio astetta 1. Vuosien 2008 2009 aikana jalostusohjetta on täsmennetty erityisesti urosten ja narttujen jalostuskäyttöä koskien sekä jalostuskoirien terveyttä koskevien jalostusrajoitusten osalta. Jalostuskoirien käyttöä koskevien rajoitusten tavoitteena on laajentaa jalostuspohjaa ja vähentää erityisesti nuorten urosten runsasta jalostuskäyttöä Suomessa. Yhdistykselle on tärkeää saada kasvattajat puhaltamaan yhteiseen hiileen rodun tulevaisuuden parhaaksi. Havannalaiset ry:n merkittävimmiksi haasteiksi ovat muodostuneet rotua ja sen terveyttä koskevan tiedon säännöllinen kerääminen, rodun jalostuspohjan laajentaminen, avoimeen tiedon jakamiseen kannustaminen, aktiivinen pureutuminen ajankohtaisiin asioihin sekä yleinen resurssien niukkuus. Rekisteröinnit ovat olleet selvässä kasvussa viime vuosina ja rodun suosion jatkuessa myös kaupallisesti toimivat kasvattajat voivat yleistyä. On odotettavissa, että tulevaisuudessa yhdistys joutuu panostamaan aiempaa runsaammin voimavarojaan tiedottamiseen, julkaisutoimintaan, jäsenten opastamiseen sekä erilaisten tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämiseen.
5 2. RODUN TAUSTA Havannankoira (29.1.2009 asti bichon havanais) kuuluu bichon ryhmään yhdessä maltankoiran (bichon maltese), bolognesen (bichon bolognese), bichon frisén, coton de tuléarin ja löwchenin (bichon petit chien lion) kanssa. Nimi bichon tulee sanasta barbet (barbichon), joka tarkoittaa karvaista partaista. Bichon rotujen yhteisenä lähtöalueena pidetään Välimeren Ranskaa, Espanjaa ja Italiaa. Varhaisimmat merkinnät näistä pienistä, valkoisista koirista löytyvät ajalta ennen ajanlaskun alkua. Seuraavien vuosisatojen aikana bichon ryhmän kantatyyppi muuttui useaan otteeseen ja lopulta siitä alkoi erkaantua erityyppisiä linjoja Euroopassa. Rotutasolla havannankoirien kehitys nykyiseen muotoonsa on kuitenkin tapahtunut lähinnä Kuubassa ja USA:ssa. Kuva 1. Italialainen Frederico II Gonzaga ja hänen bichon tyyppinen koiransa. Maalauksen on tehnyt Tiziano 1500 luvun alussa. Rodun synnystä on olemassa erilaisia teorioita. Kirjallisuuslähteissä on esitetty, että espanjalaiset olisivat tuoneet Euroopasta Havannaan nykyistä maltankoiraa muistuttavia, mutta värikkäitä malteesereita. Paikallisesta kannasta alettiin ilmeisesti melko pian käyttää Euroopassa nimitystä Havannan silkkikoira. Vaihtoehtoisesti on esitetty, että italialaiset olisivat vieneet bichontyyppisen koiran (Kuva 1) Etelä Amerikkaan, jossa tapahtui risteytymä pienen paikallisen villakoiran kanssa ja tuloksena tästä oli havannankoirien kehityksen alku. Monet kuubalaiset ovat sitä mieltä, että kantamuoto tuli maahan aikoinaan italialaisten kapteenien mukana. Useilla kapteeneilla oli mukanaan arvokasta salakuljetettua tavaraa ja mukana olleiden pikkukoirien avulla ovet aukesivat rikkaiden taloihin, joissa salakuljetustavara saatiin myydyksi. Kuubalaisen rotuyhdistyksen perustaja Zoila Portuendo Guerra on esittänyt, että Kuubassa olisi ollut kaksi paikallista varianttia, 1500 1600 luvuilla tuontikoirista kehitetty, pieni ja valkea blanquito de la Habana (Kuva 2) sekä sen pohjalta myöhemmin kehittynyt havannankoira. Guerran mukaan blanquito de la Habana olisi risteytetty 1800 luvulla maahan tuotujen koirien, lähinnä pienten ja värikkäiden villakoirien kanssa. Tämän seurauksena uudesta variantista tuli kookkaampi, rotevampi ja karvapeitteeltään värikkäämpi havannankoira. Tunnetuin havannankoirien kasvattaja Kuubassa oli 1900 luvun alussa vaikuttava Catalina Laza. Hän oli rikkaan sokeritehtailijan rouva, joka lahjoitti kasvattamiaan koiria silloin tällöin muille varakkaille ihmisille. Havannankoira oli siis Kuubassa palatseissa ja rikkaiden taloissa esiintyvä rotu. Kuuban vallankumouksen aikaan monet varakkaat perheet pakenivat Amerikkaan ja osa heistä vei arvokkaat koiransa mukanaan. Tällaisia perheitä olivat mm. Fantasio ja Perez. Rotu säästyi katoamasta ajan saatossa suurelta osin perheiden Kuubasta salakuljettamien koirien ansiosta. Kuva 2. Blanquito de la Habana, piirros 1800 luvulta. Blanquito de la Habanan painon on arveltu olleen noin 1,3 2,7 kg
6 Kuubasta ilmeisesti kulkeutui Eurooppaan muutamia satunnaisia blanquito de la Habana koiria rikkaiden lemmikeiksi jo 1700 luvulla. Näitä koiria nimitettiin valkoisiksi kuubalaisiksi. 1900 luvun taitteen kirjallisuudesta on löydettävissä enemmän yksittäisiä kuvauksia Havannan silkkikoirista, jotka ovat lähellä nykyisiä havannankoiria. Muun muassa Lampton s Observers Book of Rare Breeds, harvinaisten rotujen kirja, kuvaa havannankoiran spanielin tyyppiseksi bichoniksi, joka on pitkäkarvainen ja vilkas. Muutamassa kuvauksessa mainitaan myös, ettei rotu kestä kylmää ja kosteaa ilmaa. Monet vanhat kuvaukset havannankoirista ilmoittavat väriksi puhtaan valkoisen, mutta myös kellertävän, harmahtavan tai ruskean. Kuvauksissa on vain vähän rakennetta koskevia tietoja. Vanhoissa valokuvissa näkyy havannankoirien samankaltaisuus malteeseriin, jolla oli myös laineikas karva toisin kuin nykyisellä maltankoiralla. 2.1 Kanta ulkomailla 1970 luvulla amerikkalainen Dorothy Goodale alkoi etsiä tietoa havannankoirista lehti ilmoitusten avulla. Hän sai hankittua kuusi yksilöä Kuubasta Amerikkaan paenneilta Perezin ja Fantasion perheiltä sekä myöhemmin viisi koiraa Costa Ricaan paenneelta Ezequiel Barbalta. Nämä olivat ensimmäiset havannankoirat, joilla Goodale vuonna 1975 aloitti Havana s nimisen kennelinsä (Kaavio 1, Kuva 3). Goodale käytti omien sanojensa mukaan apuna koirien mukana tullutta taustatietoa sekä kuubalaista v. 1963 rotumääritelmää. Goodalen hankkimista koirista on ollut saatavilla erittäin vähän kuvamateriaalia. Kerrotaan, että koirat olivat yhtenäisen tyyppisiä, luonteeltaan iloisia ja seurallisia. Säkäkorkeus oli ilmeisesti noin 23 25 cm ja paino 4,5 5,5 kg. Goodalen ansiosta Amerikkaan perustettiin oma rotuyhdistys Havanese Club of America (HCA) vuonna 1979. Koska USA:n kennelliitto (AKC) ei tuolloin vielä tunnustanut havannankoiraa viralliseksi roduksi, HCA piti havannankoirista omaa rekisteriä. Havannankoira esiintyi vielä tuolloin vain harvinaisten rotujen näyttelyissä ja koirista saattoi tulla ainoastaan club championeja näyttelyissä. Vuoden 1990 alussa HCA ilmoitti rekisterissään olevan noin tuhat havannankoiraa. AKC hyväksyi rodun virallisesti vuonna 1995. 2000 luvulla muutamia amerikkalaisia kasvattajia alkoi puhuttaa voimakkaasti rodun terveyteen ja ulkomuotoon liittyvät asiat. Kasvattajat keräsivät runsaasti fenotyyppitietoa rodusta tutkimustarkoituksia varten ja USA:ssa perustettiin myös riippumaton organisaatio (H.E.A.R.T.), joka on tukenut runsaasti rodun terveyttä koskevaa tutkimusta. USA:ssa on tutkittu 2000 luvulla erityisesti osteokondrodysplasian, kaihin ja useiden muiden sairauksien välisiä yhteyksiä (Starr et al. 2007). Samoihin aikoihin pieni ryhmä amerikkalaisia kasvattajia alkoi käyttää jalostuksessa vain suorat eturaajat omaavia koiria niin USA:sta, Venäjältä kuin myös Kuubasta, ja jalostustyön tuloksena oli USA:ssa yleistyneestä tyypistä monin tavoin poikkeavia havannankoiria, jotka muistuttavat enemmän myös eurooppalaista havannankoiratyyppiä. Vuoden 2007 aikana USA:ssa perustettiin Havanese rodun rinnalle toinen rotu, Havana Silk Dog, ja sitä harrastava järjestö (HSDAA: Havana Silk Dog Association). Tulevaisuus näyttää, miten kehitys USA:ssa jatkuu. Kuva 3. Havana s Tigre Luna. Havana s Tigre Lunan isä oli Jefe Pequeno ja äiti Nieve. Dorothy Goodale kertoo suosineensa tätä urosta, sillä sen jälkeläiset olivat yhtenäisen kokoisia ja tyyppisiä. Havana s Tigre Luna periytti paljon valkoista väriä rotuun.
7 Kaavio 1. a) Perez/Fantasio linjasta saadut yksilöt: 1. Rags Girl (rusk.) Silver Tiger (hopea) x Rags Girl (rusk.): 2. Havana s Show Girl (m. valk. merkein) 3. Havana s Inky Doll (m.) 4. Havana s Dark Lady (m.) 5. Havana s Buttons n Bows (mv.) Sun Haven Fancy Pants (kerma/hopea) x Sun Haven Mimi (mv.): 6. Havana s Silver Promise (hopea) b) Barba linjasta saadut yksilöt: Negro Pajaro (m./hopea) x Amapolita Adorado (v): 1. Nieve (hopea/v.) 2. Querido (m. valk. merkein) Negro Pajaro (m/hopea) x Elena Blanca (v.): 3. Sorpresa (kerma) 4. Dulce (v./shamppanja) Rey David (shamppanja) x Botines Bella (kerma): 5. Jefe Pequeno (v./shamppanja) Vuonna 1982 Al ja Monika Moser toivat USA:sta ensimmäiset havannankoirat Saksaan. Nämä koirat olivat Goodalen kuubalaisilta ostamien koirien F1 F2 polvien jälkeläisiä: uros Havana s Hallmark O Pillowtalk (black&tan), SRR s Mr. Sandman (shamppanja) ja sen sisar SRR s Cuban Doll (mustavalkea) sekä narttu Havana s Ladybug O Pillowtalk (valkoinen). Nämä koirat muodostivat pohjan Pillowtalk s kennelin kasvatustyölle. Pian myös sveitsiläinen Aubourtin perhe toi maahan uroksen Havana s Bonaparte Chiquiticon (kulta), sen sisaren Havana s Shadow Dancerin (mustavalkea) sekä nartun Havana s Little Bit Sweet (shampanja). Nämä kolme koiraa olivat myös Goodalen ostamien koirien F1 F2 polvien jälkeläisiä, ja ne muodostivat pohjan Boule de Neige kennelin kasvatustyölle. 1980 luvun loppupuolella tuotiin lisää koiria USA:sta Eurooppaan, jotta jalostustyöhön saataisiin lisää jalostusmateriaalia. Lähes kaikki tänä päivänä tunnetut havannankoirat ovat periytyneet Goodalen hankkimista koirista. Mutta myös Kuubassa säilyi vallankumouksen yli muutamia puhdasrotuisia havannankoiria, joista paikallinen kanta saatiin hiljalleen palautettua (Kuva 4). Vaikka kuubalainen rotumääritelmä oli tunnustettu kansainvälisesti jo 1960 luvulla, rotu oli vielä 1980 luvulla lähes unohduksissa Kuubassa. Vuonna 1991 perustettiin Zoila Portuendo Guerran johdolla Club Cuban del Bichon Habanero rotuyhdistys, jonka tavoitteena oli ohjata rodun jalostustyötä ja pelastaa Kuuban ainoa kansallisrotu. Kuubalaisina rodun kantakoirina pidetään noin kahtakymmentä puhdasrotuista yksilöä. Kantayksilöihin voidaan laskea lukeutuvan nartut: Mota (harm. v.m.), Donna (v.), Yeti (harm.), Zorrita (harm.), Porcina (musta), Puppet (shamppanja), Daquesa, Lassie ja Chiqui sekä urokset Pinki (kerma), Dinky (v.), Blanquito (v), Suche (kermaharm.), Yoni, Bamby (harm.), Toby (v.) ja Caramba Coquito (kerma). Kuubalaiset havannankoirat ovat jo melko tasalaatuisia, ja maassa toimii useita rodun kasvattajia ja harrastajia. Viime vuosina kuubalaisia havannankoiria on viety jonkin verran myös muualle maailmaan, myös Suomeen, tuomaan uutta jalostusmateriaalia paikallisiin kantoihin. Kuva 4. Ensimmäinen kuubalainen rodun valio, Puppy (1988 2002). Puppyn vanhemmat olivat kuubalaiset kantakoirat Pinki ja Mota. Havannankoiran rotumääritelmissä on jonkin verran eroavaisuuksia AKC:n ja FCI:n välillä, ja myös kuubalaiset koirat poikkeavat hieman ulkonäöltään eurooppalaisista ja amerikkalaisista havannankoirista. FCI:n
8 rotumääritelmän (Liite 1) mukaan havannankoiran kuonon pituus on sama kuin etäisyys otsapenkereestä niskakyhmyyn, kun taas AKC:n rotumääritelmän mukaan kuono on hieman kalloa lyhyempi. FCI:n mukaan rungon pituuden (lapojen kärjestä istuinluun kärkeen) suhteen säkäkorkeuteen tulee olla 4:3, kun taas AKC:n mukaan riittää, että runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Vastaavasti kuubalaisilla koirilla kuono on usein ollut hieman kalloa lyhyempi ja runko hieman säkäkorkeutta pidempi. FCI:n ja AKC:n rotumääritelmissä häntä kuvataan korkea asentoiseksi ja paimensauvan muotoiseksi. Kuubalaisilla havannankoirilla on suosittu korkealle asettunutta ja höyhenmäisesti laskeutuvaa häntää, joka jää usein selvästi amerikkalaisten ja eurooppalaisten havannankoirien häntää korkeammalle. FCI:n mukaan ylälinja on suora, lanneosan kohdalta hieman kaareva. AKC:n mukaan havannankoiralle kuuluu hieman sä ästä takaosaa kohden nouseva ylälinja. FCI:n mukaan havannankoiran turkissa on niukasti aluskarvaa tai se puuttuu kokonaan ja peitinkarva on pitkää, pehmeää, laineikasta tai litteää. AKC:n mukaan havannankoiran turkin tulee olla runsas, kaksinkertainen, pehmeä, ja se saa olla myös rastamaisesti punottu. Eri kantojen väliset eroavaisuudet eivät ole estäneet havannakoiraharrastajia ja kasvattajia tuomasta Suomeen jalostuskoiria niin Kuubasta kuin USA:sta tuomaan uutta jalostusmateriaalia maamme kantaan. Toisaalta suomalaiset havannankoirat ovat tänä päivänä huippuluokkaa ulkomuotonsa puolesta, ja monet kasvattajat ovat asettaneet korkeita ulkomuotovaatimuksia, jotka myös joskus saattavat rajoittaa voimakkaasti ulkomaisten, sukutaustoiltaan vieraampien jalostuskoirien käyttämistä. Esimerkiksi Kuubassa havannankoiria ei myöskään terveystarkasteta yhtä systemaattisesti kuin Suomessa tai USA:ssa, ja se asettaa omat haasteensa kansainväliselle yhteistyölle. Yleensä ottaen kasvattajat ovat kuitenkin tuoneet havannankoiria maahamme monipuolisesti, toisistaan poikkeavista linjoista. 2.2 Kanta Suomessa Havannankoirien ensimmäiset yksilöt rekisteröitiin Suomeen syksyllä 1989. Nämä Hollannista tuodut koirat olivat narttu Ebony Eyes Of My Lovely s (mustavalkoinen) ja uros Lucky Star Of My Lovely s (valkoinen). Kyseiset koirat saivat ensimmäiset jälkeläiset jo samaisena vuonna Ganesan kenneliin. Vuonna 1990 syntyi pentueita kolmeen eri kenneliin: Visakoivun kennelissä rodun ensimmäinen jalostusnarttu oli Jumping Lady of My Lovely s (valko musta), Garanzia s kennelissä Neffy Van Het Vogelpark (valkoinen creme) ja Ja Kar kennelissä Elfish Miss Ayla Sweet Honesty (valkoinen/beige). Vuonna 1991 pentueita syntyi yhteensä kahdeksaan eri kenneliin ja vuoden loppuun mennessä Suomeen oli rekisteröity 87 havannankoiraa, joista tuonteja oli 28 kpl. Näiden koirien taustalta on löydettävissä yhteensä 14 eri puolille Eurooppaa USA:sta tuotua koiraa (Havana s Bonaparte Chiquitico ja tämän sisar Havana s Shadow Dancer, Havana s Calabaza O Pillowtalk ja tämän sisar Havana s Moonlight at Jabir s, Havana s Colorado Aspen, Havana s Domino O Pillowtalk ja tämän veli Havana s Panocha O Pillowtalk, Havana s Hallmark O Pillowtalk, Havana s Ladybug O Pillowtalk, Havana s Toreador O Pillowtalk, S.R.R. s Mr Sandman ja tämän sisar S.R.R. s Cuban Doll, Destiny s Little Shrimper sekä Manfred s Winners Streak). Vuoden 1993 loppuun asti Suomeen tuotiin ulkomailta noin kymmenen havannankoiraa vuodessa. Yhteensä tuontikoiria oli Suomeen rekisteröidyistä 326 koirasta tuolloin 45 kappaletta. Koiria tuotiin paitsi Hollannista myös mm. Saksasta. Rodun kasvatustyö pääsi hyvin alkuun ja havannankoirien viehättävä olemus ja ihastuttava luonne saivat aikaan sen, että rodun määrä alkoi kasvaa ja rotu vakiinnutti paikkansa hyvin nopeasti Suomessa. Tuonnit eivät kuitenkaan jääneet vain noihin yksilöihin, ja jalostuspohjan laajentamiseksi rodun edustajia onkin tuotu vuodesta 1994 alkaen keskimäärin kolme yksilöä vuodessa, muun muassa Saksasta, Ruotsista, Hollannista, USA:sta, Norjasta, Englannista, Unkarista, Tsekin tasavallasta ja Kuubasta. Jalostustietokannan mukaan vuoden 2007 loppuun mennessä havannankoiria oli rekisteröity Suomeen 3734 kappaletta ja näistä tuontikoiria oli 91 kappaletta. Rekisteröinnit olivat suurin piirtein samaa luokkaa kuin Ruotsissa. Jalostustietokannan mukaan rekisteröityjä suomalaisia kennelnimiä, joilta on tullut vähintään yksi pentue, on ollut tähän mennessä yhteensä 126 kappaletta. Kasvattajatilastoista kiinnostuneille liitteeksi on laitettu
9 taulukko kahdestakymmenestä jalostuksen suhteen aktiivisimmasta kennelnimestä vuoden 2006 loppuun mennessä (liite 3). Taulukossa on mainittu monta vanhaa ja aktiivista kennelnimeä rodun parista. 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO Suomen Kääpiökoirayhdistyksen bichon havanais alajaosto perustettiin vuonna 1990. Vuonna 1997 alajaostosta tuli Suomen Kääpiökoirayhdistyksen jäsenyhdistys, Havannalaiset ry, jonka Suomen Kennelliitto hyväksyi rotua harrastavaksi yhdistykseksi vuonna 2005. Yhdistyksen kotipaikka on Helsinki ja sen toiminta kattaa koko maan. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää puhdasrotuisten havannankoirien kasvatusta ja jalostusta Suomessa, sekä niiden käyttöä ja tunnetuksi tekemistä ja luoda hyvää yhteishenkeä sekä yhteenkuuluvuutta jäseniensä ja muiden koiranomistajien, rotujärjestöjen ja yhdistysten keskuudessa. Yhdistys tiedottaa jäseniään julkaisemalla kerran vuodessa vuosikirjaa, neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Havannalainen lehteä ja ylläpitämällä www sivuja. Lisäksi yhdistys järjestää jäsenille avoimen vuosikokouksen keväisin. Yhdistyksen hallinnosta vastaa vuosikokouksessa valittu hallitus, johon kuuluu puheenjohtaja, kuusi varsinaista jäsentä sekä kaksi varajäsentä. Hallituksessa toimivat sihteeri ja taloudenhoitaja voivat olla hallituksen ulkopuolelta. Yhdistyksen jalostustoimikuntaan kuuluu puheenjohtaja ja neljä varsinaista jäsentä sekä kolme varajäsentä. Jalostustoimikuntaan voidaan kutsua lisäksi enintään kaksi asiantuntijajäsentä. Lisäksi yhdistyksessä toimii julkaisutoimikunta, nettitoimikunta sekä pentuvälittäjä. (Kaavio 2) Yhdistyksen jalostustoimikunnan jalostusohjeet ovat liitteessä 2 ja yhdistyksen säännöt ovat liitteessä 4. Yhdistyksen jäsenmäärä oli vuoden 2007 lopussa 611. Kaavio 2. Havannalaiset ry:n organisaatio.
10 4. NYKYTILANNE 4.1 Populaation koko ja rakenne Rodun geenipohja on alkujaan ollut varsin kapea. Koko Euroopan kanta pohjautuu muutamaan USA:sta 1980 luvulla tuotuun koiraan ja sen jälkeen tapahtuneisiin lisätuonteihin. Edelleenkin moni sukutaulu näyttää ensi silmäyksellä hyvältä, kun muutamien sukupolvien perusteella tarkasteltu sukusiitosaste jää alhaiseksi, mutta totuus paljastuu, kun sukutaulua tutkitaan useita sukupolvia taaemmaksi. Lähes kaikkien Keski Euroopasta tuotujen koirien jälkeläisten taustalta löytyvät samat koirat hieman eri järjestyksessä. Vaikka rotuun alkuvuosina olikin vaikea saada uutta jalostusmateriaalia, kansallista jalostuspohjaa ovat vuosien saatossa laajentaneet niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa useat eri maista, mm. USA:sta ja Kuubasta, tuodut koirat. Suomessa on vuoden 2007 loppuun mennessä rekisteröity 3734 havannankoiraa, joista pelkästään vuosien 2001 2007 aikana on rekisteröity 2216 havannankoiraa (taulukko 1). Vuosien 2001 2007 aikana pentue ja pentumäärät ovat kaksinkertaistuneet vuotta kohden tarkasteltuna ja myös kasvattajien määrä on ollut selvässä kasvussa. Mikäli pentujen suuri kysyntä jatkuu, myös kaupallisesti toimivien kasvattajien määrän voidaan ennakoida olevan kasvussa. Ongelmaksi voi muodostua tulevaisuudessa rodun kannan aiempaa voimakkaampi jakautuminen ns. kotikoiralinjaisiin ja näyttelylinjaisiin koiriin, jotka voivat erota hyvin suuresti toisistaan ulkomuodoltaan. Edellä kuvatun kaltainen jakautuminen ei ole kuitenkaan tällä hetkellä huolestuttavan voimakas Suomen kannassa: valtaosa kasvattajista hankkii jalostuskoirilleen jalostusohjeen edellyttämän näyttelytuloksen ja käyttää myös jalostuskoiransa virallisissa terveystarkastuksista ennen astutusta. Myös näyttelyissä tavataan hyvin monen eri kasvattajan kasvatteja. Jalostustietokannan mukaan syntyneiden pentujen sukusiitosprosentti on laskenut 2000 luvun alun vuosista, mutta on viime vuosina jälleen hieman noussut (taulukko 1). Sukusiitosprosentti kertoo sellaisten geeniparien todennäköisen osuuden, joissa molemmat alleelit ovat alkuperältään samoja. Populaation sukusiitosastetta kasvattaa lähisukuisten koirien yhdistäminen jalostustyössä sekä pitkällä tähtäimellä myös runsas tiettyjen yksilöiden käyttö, ns. siitosmatadorijalostus. On tosin muistettava, että taulukossa kuvattu sukusiitosprosentti on parhaimmillaankin vain hyvin viitteellinen ja suuntaa antava, ja että se jättää ns. vanhan sukusiitoksen huomiotta: SKL:n jalostustietokannassa sukusiitosprosenttien laskemisessa käytetään vaihtelevaa määrää sukupolvia eri koirien kohdalla, laskentaan käytetyistä sukutauluista puuttuu usein koiria ja sama koira voi olla merkittynä tietokantaan eri rekisteritunnuksilla, minkä vuoksi tietokanta voi tulkita saman koiran eri yksilöiksi. Taulukossa esitettyihin sukusiitosprosentteihin tulee sen vuoksi suhtautua suurella varauksella. Tehollinen populaatiokoko kuvaa jalostuspohjan laajuutta rodussa ja se on yhteydessä niiden yksilöiden määrään, joita hyödynnetään jalostuksessa. Tehollisen populaatiokoon kasvu kuvastaa geneettisen monimuotoisuuden lisääntymistä ja sukusiitosasteen pienentymistä. Tehollisen populaatiokoon laskukaavassa huomioidaan erikseen jalostusnarttujen sekä jalostusurosten määrät, suositeltava tehollinen populaatiokoko on vähintään 100 200. Taulukosta 1 on havaittavissa, että seitsemässä vuodessa havannankoirakannan tehollinen populaatiokoko on kasvanut selvästi. Tehollisen populaatiokoon arvoja tarkasteltaessa on kuitenkin muistettava, että kaavat antavat selviä yliarvioita todellisesta tilanteesta: SKL:n jalostustietokannan käyttämä kaava perustuu oletukseen ns. ihannepopulaatiosta, jossa kutakin jalostuskoiraa käytetään jalostukseen vain kerran ja jokaisesta yhdistelmästä syntyneistä jälkeläisistä vain yhtä urosta ja yhtä narttua käytetään edelleen jalostukseen. Ohjelma, jolla tehollinen populaatio on jalostustietokannassa laskettu, ei myöskään ota huomioon jalostusyksilöiden keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Yhdistyksen käytettävissä olevilla resursseilla ei valitettavasti ole mahdollista laskea todellista tilannetta, jolloin otettaisiin huomioon yksittäisen koiran käyttäminen jalostukseen useammin kuin kerran, jalostuskoirien keskinäiset sukulaisuussuhteet sekä jälkeläisten jalostuskäyttöaste. Taulukon 1 mukaan tuontikoirien ja ulkomaisten urosten käyttö jalostuksessa on lisääntynyt vuosien 2001 2007 aikana vain hieman ja kotimaisten urosten käyttö on kasvanut suorassa suhteessa pentue ja pentumäärien
11 kasvun kanssa. Jalostukseen käytettyjen narttujen ja urosten suhde on ollut viimeisten seitsemän vuoden aikana suurin piirtein 2:1 narttujen hyväksi, eli jalostukseen kaivattaisiin Suomen kannassa selvästi enemmän uusia uroksia niin kotimaan sisältä kuin myös ulkomailta. Yhdistyksen asettamien jalostusohjeiden vastaisesti käytettyjä jalostusuroksia on ollut vähän, mutta on huomattava että vuoteen 2008 asti jalostusohjeissa ei ole ollut suositusta urosten maksimipentumäärälle ja myös suuret vuosittaiset pentumäärät ovat olleet sallittuja yhtä urosta kohden. Jalostuspohjan laajentamiseksi ja nuorten urosten runsaan jalostuskäytön hillitsemiseksi jalostustoimikunta on kesällä 2008 täsmentänyt jalostusohjetta (liite 2): Yksittäisen Suomeen jälkeläisiä jättävän jalostusuroksen jälkeläismäärän suositellaan olevan enintään 3 % vuosittaisesta rekisteröintimäärästä, mikä tarkoittaa nykyisillä rekisteröintimäärillä (v. 2007; 461 kpl) keskimäärin 14 jälkeläistä/vuosi. Alle viisivuotiaan uroksen maksimijälkeläismääräsuositus on 40 jälkeläistä, ja suositus uroksen elinaikaisesta maksimijälkeläismäärästä on 70 pentua. Taulukko 1. Havannankoirien rekisteröintimäärät, tuonnit sekä tuontien ja ulkomaisten koirien osuudet jalostukseen käytetyistä koirista vuosina 2001 2007. Sukusiitosprosentti kuvaa kyseisenä vuonna rekisteröityjen pentujen keskimääräistä sukusiitosprosenttia (viitteellinen). SKL:n jalostustietokanta, päivitys 15.4.2008 Osuus (%) Vuosiyhteenveto 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Keskiarvo Yht. Pennut (kotimaiset) 165 243 228 313 360 416 454 311,29 2179 98,33 Tuonnit 6 4 4 4 7 5 7 5,29 37 1,67 Rekisteröintejä 171 247 232 317 367 421 461 316,57 2216 100,00 Pentueita 43 59 54 71 88 94 110 74,14 519 Pentuekoko 3,8 4,1 4,2 4,4 4,1 4,4 4,1 4,16 Kennelnimet 35 42 43 47 51 56 67 48,71 Urokset jalostuksessa kaikki 27 33 27 41 48 52 61 41,29 289 100,00 kotimaiset 21 27 18 30 32 38 50 30,86 216 74,74 tuonnit 5 5 6 6 8 10 7 6,71 47 16,26 ulkomaiset 1 1 3 5 8 4 4 3,71 26 9 keskimääräinen jalostuskäytön ikä 4v 5kk 3v 6kk 3v 7kk 3v 5kk 3v 10kk 4v 2kk 3v 10kk 3v 10kk Nartut jalostuksessa kaikki 43 57 54 70 86 91 110 73 511 100,00 kotimaiset 42 55 52 66 84 84 104 69,57 487 95,3 tuonnit 1 2 2 4 2 7 6 3,42 24 4,7 keskimääräinen jalostuskäytön ikä 4v 5kk 3v 9kk 3v 9kk 3v 8kk 3v 6kk 4v 3v 8kk 3v 10kk Isoisät 49 55 55 68 80 85 88 68,57 480 Isoäidit 66 72 70 89 103 112 122 90,57 634 Tehollinen populaatio 66 84 72 103 123 132 157 105,29 Sukusiitosprosentti 5,69 5,15 3,73 3,87 3,01 3,23 3,59 4 Taulukkoon 2 on kirjattu kymmenen käytetyintä jalostusurosta koko rodun jalostushistorian ajalta Suomessa. Viidennes Suomessa syntyneistä pennuista on näiden kymmenen uroksen suoria jälkeläisiä. Taulukosta 3 voidaan nähdä käytetyimpien jalostusurosten jättämien jälkeläisten osuudet vuosina 2003 2007 syntyneistä pennuista. Selvimpänä uroksen liikakäytön merkkinä voidaan pitää sitä, jos sen jälkeläisten osuus sukupolven aikana syntyneistä pennuista ylittää 5 %. Taulukon 4 perusteella näyttää siltä, että viiden prosentin raja ei ole ylittynyt
12 edellisen sukupolven (v. 2004 2007) aikana. Jos tämän sijasta tarkasteltaisiin sukupolvea 2003 2006, viiden prosentin raja ylittyisi juuri ja juuri yhden tuontiuroksen kohdalla. Vanhempia tilastoja tarkastelemalla huomattaisiin pian, että monella suositulla jalostusuroksella on ollut aikanaan liian suuria jälkeläismääriä suhteessa rodun rekisteröintimääriin. Tällä on selvä merkitys myös tämän päivän populaatiossa, sillä monet nykyisistä jalostuskoirista polveutuvat näistä runsaasti käytetyistä uroksista tai niiden lähisukulaisista. Urosten jalostuskäyttöä tutkittaessa on toisaalta hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, minkä ikäisenä urosta on käytetty jalostuksessa ja millaisella aikavälillä uroksen jälkeläiset ovat syntyneet. Urosten liikakäyttö voi olla haitallista perinnöllisten sairauksien suhteen silloin, kun nuorella uroksella astutetaan merkittävä osa yhden sukupolven nartuista. Jalostuskäytön ollessa pitkäjänteistä, jälkeläisnäyttö ehtii tulla esiin ja se voidaan huomioida paremmin niin uroksen kuin sen jälkeläistenkin jalostusvalinnoissa. Kotimaisten urosten ja tuontiurosten lisäksi Suomen havannankoirakantaan ovat jättäneet jälkensä myös muutamat ulkomaiset lainaurokset, jotka ovat saaneet maassamme lyhyen ajan sisällä jopa useita kymmeniä jälkeläisiä. Myöhemmin urokset ovat palanneet kotimaahansa, josta ne ovat olleet Suomessa lainassa. Taulukko 2. Suomen 10 käytetyintä jalostusurosta. Prosenttiosuus kuvaa uroksen jälkeläisten osuutta kaikista Suomessa syntyneistä havannankoirapennuista. SKL:n jalostustietokanta, päivitys 15.4.2008 Uros Synt. Pennut/ Pentueet Jälk. 2. polvessa Käytön aikaväli % osuus kaikista 1. Pillowtalk s Charley Brown 2000 93/19 105 2002 2006 2,6 2. Mr Dooby Sweet Honesty 1989 84/19 143 1991 1999 2,3 3. Ganesan Be Cool 2002 78/18 12 2003 2007 2,1 4. Manfred s Winners Streak 1988 75/18 228 1989 1998 2,1 5. Voila Up To The Minute 1997 70/17 369 1999 2006 1,9 6. Pillowtalk s Perla Puro 1986 69/17 265 1992 1995 1,9 7. Pillowtalk s Brumm Bear 2002 65/16 25 2004 2007 1,8 8. Bellezza s Almondeye Amory 1994 65/15 152 1995 2008 1,8 9. Bellezza s Never Say Never 2003 64/14 14 2004 2007 1,8 10. Sandra s Cuban Celebration Casper 2001 63/17 49 2002 2006 1,7
13 Taulukko 3. Käytetyimmät jalostusurokset vuosina 2003 2007. SKL:n jalostustietokanta, päivitys 1.2.2008 Vuosi 2003 Pentueet Pennut % rekisteröidyistä Muuta 1. Sandra s Cuban Celebration Casper 6 24 10,13 % Tuonti 2. Pillowtalk s Prosario 5 24 10,13 % Laina 3. Bellezza s Incredible Idol 4 17 7,17 % 4. Mr Blue Jeans Sweet Honesty 5 16 6,75 % Tuonti 5. Triunfo D'Lay 3 14 5,91 % Tuonti 5. Visakoivun Zarpazo Tierno 3 14 5,91 % Vuosi 2004 Pentueet Pennut % rekisteröidyistä Muuta 1. Pillowtalk s Berry Bear 6 26 8,15 % Laina 2. Bellezza s Never Say Never 5 26 8,15 % 3. Pillowtalk s Charley Brown 5 25 7,84 % Tuonti 4. Pillowtalk s Brumm Bear 5 23 7,21 % Tuonti 5. Sandra s Cuban Celebration Casper 4 17 5,33 % Tuonti Vuosi 2005 Pentueet Pennut % rekisteröidyistä Muuta 1. Pillowtalk s Mr. Milky Way 7 38 10,80 % Laina 2. Pillowtalk s Brumm Bear 5 17 4,83 % Tuonti 3. Saharanda Gongora Galeata 3 16 4,55 % 4. Kanga Roo Roo The Noble Minded 4 14 3,98 % Tuonti 5. Winslett's Dabblers Hope 3 14 3,98 % Vuosi 2006 Pentueet Pennut % rekisteröidyistä Muuta 1. Pillowtalk s Charley Brown 6 29 6,67 % Tuonti 2. Pillowtalk s Brumm Bear 5 22 5,06 % Tuonti 3. Diamond Peak Casimir 6 20 4,60 % 4. Bellezza s Never Say Never 4 19 4,37 % 5. Tequilaville s Ideal Man 4 14 3,22 % Tuonti 5. Ganesan Be Cool 4 14 3,22 % Vuosi 2007 Pentueet Pennut % rekisteröidyistä Muuta 1. Ganesan Be Cool 6 32 7,00 % 2. Pillowtalk s Gold Stern 6 30 6,56 % Tuonti 3. Saharanda Hedera Helix 6 25 5,47 % 4. Ja Kar Fossiilin Kaiho 4 18 3,94 % 5. Mr. Blue Jeans Sweet Honesty 3 16 3,50 % Tuonti
14 Taulukko 4. Eniten jälkeläisiä saaneet kymmenen urosta edellisen sukupolven (2004 2007) ajalta. Keskimmäisessä sarakkeessa oleva prosenttiosuus kuvaa uroksen jälkeläisten osuutta kaikista samalla aikavälillä syntyneistä pennuista. Urokset on laitettu järjestykseen ensin tämän prosenttiosuuden perusteella, sitten pentuemäärän perusteella. SKL:n jalostustietokanta, päivitys 1.2.2008 Uros Pentueita Pentuja % Yht. Yht. osuus pentueita pentuja Muuta 1. Ganesan Be Cool 17 73 4,7 18 78 2. Pillowtalk s Charley Brown 13 67 4,3 19 93 Tuonti 3. Pillowtalk s Brumm Bear 16 65 4,2 16 65 Tuonti 4. Bellezza s Never Say Never 14 64 4,2 14 64 5. Diamond Peak Casimir 12 49 3,2 12 49 6. Pillowtalk s Gold Stern 8 39 2,5 8 39 Tuonti 7. Magictail s Indiana Jones 7 38 2,5 7 38 7. Pillowtalk s Mr Milky Way 7 38 2,5 7 38 Laina 9. Saharanda Hedera Helix 8 37 2,4 8 37 10. Saharanda Gongora Galeata 8 34 2,2 8 34 Havannalaiset ry:n jalostusohjeessa on rajoituksia koskien myös narttujen jalostuskäyttöä. Jalostustoimikunta on lisännyt jalostusohjeeseen kesällä 2008 kohdan, jonka mukaan yli 8 vuotiasta narttua tai narttua, jolla on neljä tai useampia pentueita, ei tule enää käyttää jalostukseen. Lisäksi suositellaan, että nartun vähimmäisikä astutushetkellä olisi 18 kk, ja että ensimmäistä kertaa narttua pennutettaessa narttu olisi alle 4 vuotias. Jalostusohjetta on päivitetetty myös siten, ettei yhdistelmien toistamista suositella. Aiemmin yhdistelmiä on toistettu jonkin verran (Liitetaulukko 5). Taulukkoon 5 on merkitty käytetyimmät kymmenen narttua edellisen sukupolven ajalta. Uroksiin verrattuna narttujen jälkeläisten osuus kaikista samalla aikavälillä syntyneistä pennuista jää luonnollisesti pienemmäksi, vaikka narttua pennutettaisiin usein. Taulukossa on mukana yksitoista narttua, joita on pennutettu sukupolven aikana kolme kertaa. Näillä nartuilla on ollut suurimmat pentumäärät kaikista samalla aikavälillä kolme kertaa pennutetuista nartuista. Taulukko 5. Käytetyimmät kymmenen narttua sukupolven (2004 2007) ajalta. Järjestys on tehty sukupolven aikana syntyneiden pentueiden ja pentujen lukumäärän perusteella. Prosenttiosuus kuvaa nartun jälkeläisten osuutta kaikista samalla aikavälillä syntyneistä pennuista. SKL:n jalostustietokanta, päivitys 15.4.2008 Narttu Synt. Pentueita % / Pentuja osuus Yht. pentueita Yht. pentuja 1. Fablecastle's Incrieble Chica 1998 3/22 1,4 7 37 2. Mona 2002 3/22 1,4 3 22 3. Saharanda Betula Alba 2001 3/21 1,4 5 32 4. Living Dream's Ricitos De Oro 2002 4/20 1,3 4 20 5. Ani 1996 3/17 1,1 5 31 6. Ganesan Dona Delsia 2003 3/17 1,1 3 17 6. Jatakabi s Dark Diamond 2001 3/17 1,1 3 17 6. Saharanda Cedrela Serreta 2002 3/17 1,1 3 17 9. Kuusivirta Aurora 2000 3/16 1,0 5 29 10. Mimarcon Bonnie Tyler 2000 4/16 1,0 5 19 10. Ja Kar Vaaleaviettelys 1998 3/15 1,0 5 22 10. Jatakabi s Dark Butterfly 2001 3/15 1,0 3 15 10. Liveoak s Free Spirit 2001 3/15 1,0 4 21 Yksittäisen koiran jalostuskäytön vaikutus populaatioon on merkittävämpi silloin, kun kyseisen koiran lisäksi myös sen jälkeläisiä käytetään runsaasti jalostukseen. Kymmenen käytetyimmän jalostusuroksen sukulaisuussuhteiden
15 selvitys kolmanteen polveen asti löytyy värikoodein merkittynä taulukosta, joka on suuren kokonsa vuoksi laitettu liitteeksi (Liitetaulukko 6). Yleisesti ottaen käytetyimpien jalostusurosten taustassa samat nimet eivät toistu kovinkaan usein kolmanteen polveen asti, mutta edettäessä kolmatta polvea pidemmälle, sukulaisuuden aste kasvaa nopeasti mikä ei ole yllättävää rodun historia huomioiden. Merkittävin huomio tässä otoksessa on se, että käytetyimpien listalla viidentenä oleva uros Voila Up To The Minute on myös listalla yhdeksäntenä olevan uroksen, Bellezza s Never Say Neverin, isä ja että käytetyimpien jalostusurosten joukkoon kuuluu ja taustalta löytyy paljon saksalaisen Pillowtalk s kennelin koiria. Taulukkoa katsottaessa on hyvä muistaa, että monet käytetyimmistä jalostusuroksista ovat olleet aktiivisessa jalostuskäytössä jo Suomen kannan historian alkuvuosina, jolloin jalostusuroksista oli paikoin pulaa ja samoja koiria käytettiin verrattain paljon suhteessa rekisteröintimääriin. Käytetyimpien urosten joukkoon mahtuu tosin myös muutamia nuorempia jalostusuroksia, joita on käytetty runsaasti aivan viime vuosiin asti. Jos jalostuskoirat laitetaan järjestykseen toisen polven jälkeläismäärän perusteella, saadaan selkeämpi kuva niiden merkityksestä koko populaation sukutaulussa. Isoisä ja isoäititietojen säännöllisellä seurannalla voidaan osoittaa jalostuskoirat, joiden jälkikasvun määrä on nopeassa kasvussa kannan sisällä. Kun aktiivisinta jalostuskäyttöä tarkastellaan isoisä ja isoäititietojen valossa, taulukkojen kärkipäässä esiintyy edelleen moni eniten jälkeläisiä saaneiden jalostusurosten ja narttujen joukosta. Urosten taulukon (taulukko 6) kärjessä on neljä suosittua tuontiurosta, joilla on yli 200 toisen polven jälkeläistä (Voila Up To The Minute, Pillowtalk s Perla Puro, Mr Yeti Yowie Sweet Honesty ja Manfred s Winner s Streak). Jalostusnarttujen kohdalla toisen polven jälkeläismäärät ovat vain hieman alhaisempia kuin urosten kohdalla (taulukko 7), mutta toisen polven jälkeläisiä on silti runsaasti. Toisen polven jälkeläismäärä 150 ylittyy kahden nartun kohdalla (Neffy Van Het Vogelpark ja Fablecastle s Doble Sentido). On huomattava, että merkittävä osa isoisä ja isoäititaulukkojen koirista on syntynyt tai rekisteröity Suomeen kannan historian alkuvuosina, jolloin kasvattajia oli vähän, jalostuskoirista oli paikoin pulaa ja myös jälkeläisistä moni päätyi jalostuskäyttöön. Samasta syystä osa taulukoissa esiintyvistä koirista on myös läheistä sukua toisilleen. Taulukko 6. Jalostuksessa suosituimmat urokset toisen polven jälkeläismäärän perusteella. Kymmenen käytetyimmän jalostusuroksen joukosta taulukkoon sijoittuvat urokset on merkitty kursiivilla. SKL jalostustietokanta 28.7.2008 Uros Synt. Pennut 2. polv. jälk. 1. Voila Up To The Minute 1997 70 369 2. Pillowtalk s Perla Puro 1986 69 265 3. Mr Yeti Yowie Sweet Honesty 1998 40 230 4. Manfred s Winners Streak 1988 75 228 5. Destiny's Little Shrimper 1987 32 183 6. Bellezza s Almondeye Amory 1994 52 152 7. Mammamantan Rocky 1994 49 149 8. Mr Dooby Sweet Honesty 1989 84 143 8. Pillowtalk s Georgio 1999 42 143 10. Fablecastle s Alcalde Juarez 1992 54 142 11. A Maiden Effort's Xpreso 1990 50 133 11. Macho's Fantastico 1989 34 133 13. Valkohelmen Turre 1992 52 132 14. Pillowtalk s Salute 1990 30 124 15. Pillowtalk s Prosario 2001 32 110 15. Visakoivun Zarpazo Tierno 2000 38 110 17. Fablecastle's Ay Companeros 1991 17 109
16 18. Pillowtalk s Charley Brown 2000 93 105 19. Ganesan Secret Wish 1997 30 104 20. Mr Victim Of Love Sweet Honesty 1997 7 84 Taulukko 7. Jalostuksessa suosituimmat nartut toisen polven jälkeläismäärän perusteella. Kymmenen käytetyimmän jalostusnartun joukosta taulukkoon sijoittuvat nartut on merkitty kursiivilla. Lähde: SKL jalostustietokanta 28.7.2008 Narttu Synt. Pennut 2. polv. jälk. 1. Neffy Van Het Vogelpark 1989 27 190 2. Fablecastle's Doble Sentido 1994 23 157 3. Ganesan Dancing Daisy 1992 15 149 4. Pillowtalk's Nina 1989 13 125 5. Saharanda Betula Alba 2001 32 122 6. Elfish Miss Ayla Sweet Honesty 1989 33 107 7. Bellezza's Dashing Diana 1997 15 101 8. Ganesan Xezerina 2000 14 98 9. Garanzia's Lucky Stroke 1995 32 96 9. Cikitita Keepsake 1992 25 96 11. Liveoak's Free Spirit 2001 21 92 12. Ganesan Rose Marie 1997 13 78 13. Pillowtalk's Sassy Lassy 1989 11 77 14. Mimarcon Bonnie Tyler 2000 19 75 14. Bellezza's Gipsy Rose 2000 10 75 16. Visakoivun Joya Unica 1995 13 73 17. Pinmint's Bit Of Luck 1997 10 72 18. Visakoivun Tiny One 1998 19 67 19. Fablecastle's Eso Es El Amor 1998 23 65 20. Ja Kar Vaaleaviettelys 1998 22 59 Edellä esitettyjen jalostustaulukoiden ja käytetyimpien jalostuskoirien sukulaisuusvertailujen perusteella voidaan todeta, että Suomen kannassa on käytetty varsin paljon samoja yksilöitä, ja että nämä yksilöt ovat olleet usein myös läheistä sukua toisilleen. Geenipohjan laajuuden turvaamiseksi kasvattajien tulisi välttää samojen näyttelymenestyjien jalostuskäyttöä hyvin runsaassa määrin ja pyrkiä sen sijaan harkitsemaan esimerkiksi näiden koirien vähemmän tunnettujen sukulaisten tai muiden vähemmän käytettyjen urosten jalostuskäyttöä. Jalostustoimikunta myös suosittelee, että yhdistelmän 6 polven sukutaulun sukusiitosprosentti olisi alle 6,25 %, mikä vastaa teoreettisesti serkusten sukusiitosastetta. Jalostusurosten määrä tulisi saada selvästi suuremmaksi jalostusnarttujen määrään verrattuna. Jalostuskoirien käyttörajoituksia koskevien ohjeiden lisäksi muita keinoja jalostuspohjan laajuuden turvaamiseksi ovat mm. narttujen astuttaminen ulkomaisilla uroksilla, sukutaustoiltaan erilaisten tuontikoirien hankkiminen sekä jalostusurosten lainaaminen jalostuskäyttöä varten ulkomailta. 4.2. Luonne ja käyttöominaisuudet Havannankoira on alun perin ollut puhdas seurakoira, ja tätä virkaa se hoitaa myös nykyisin varsin kunniakkaasti. Käyttöominaisuudet ovat siis säilyneet rodussa erinomaisesti. Yksi merkittävimmistä rodun suosion taustatekijöistä
17 on iloinen, avoin ja sosiaalinen luonne. Lievää arkuutta rodussa esiintyy jonkin verran, ja se tuntuu olevan toisinaan sidoksissa ns. puberteetti ikään ja usein huomattavasti vähenevän koiran aikuistuessa. Rodussa on tavattu muutamia hyvinkin arkoja yksilöitä, mutta onneksi nämä ovat harvinaisia. Arkuuden tiedetään olevan suhteellisen voimakkaasti periytyvä ominaisuus; toisaalta tapauskohtaisesti voi olla vaikeaa saada varmuutta perimän ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta luonteen muotoutumiseen. Aggressiivisia yksilöitä tavataan rodussa erittäin harvoin. Syitä luonteen muovautumiseen aggressiivisuuden suuntaan ei tiedetä, myös koirien kohtelulla saattaa olla osuutensa asiassa. Yhdistyksen jalostusohjeen mukaan aggressiivisia tai arkoja havannankoiria ei saa käyttää jalostukseen. Rotuyhdistys on tyydytyksellä todennut, että myös FCI:n rotumääritelmään tekemissä muutoksissa (10.4.2006) hylkääviin virheisiin on lisätty aggressiivisuus ja voimakas arkuus (Liite 1), joten iloista, avointa ja ystävällistä luonnetta toivotaan jatkossa painotettavan enemmän myös näyttelyarvosteluissa. Havannalaiset ry. ei ole vielä kartoittanut systemaattisesti jäsenten kokemuksia heidän omistamien koiriensa luonteesta ja terveydestä. USA:n rotuyhdistys (HCA) toteutti vuonna 2004 laajan rotukyselyn havannankoirien omistajille. Kysely toteutettiin internetissä ja siihen tuli yli 700 vastausta, pääasiassa USA:sta. Tulosten mukaan valtaosa koirista oli luonteeltaan ystävällisiä, mutta vajaa viidennes koirista oli omistajien mielestä luonteeltaan eitoivotulla tavalla arka tai ujo. Kyselyn mukaan epämiellyttävää tai aggressiivista luonnetta esiintyi noin joka 20:nnella vastaajien koirista. Ruotsin rotuyhdistyksen tekemässä kyselyssä (v. 2007) kävi ilmi, että liiallista pelokkuutta tai aggressiivisuutta esiintyi 32 koiralla, eli 1,2 %:lla kyselyyn vastanneiden kasvattajien koirista tai kasvateista. Havannankoirilla luonnetestin suorittaminen ei ole pakollinen valionarvon saamiseksi. Havannankoirista on käynyt Suomessa luonnetestissä kuusi yksilöä: viisi urosta ja yksi narttu. Otos on erittäin pieni eikä sen vuoksi anna luotettavaa kuvaa koko populaation luonteesta, mutta luonnetestien keskiarvotulokset on kaikesta huolimatta esitetty taulukossa 8. Kahdella koiralla oli muista poikkeavat pistemäärät (yhteispistemäärät 210 ja 57), mutta ne kumosivat monessa kohdin toistensa vaikutuksen keskiarvoja laskettaessa, sillä ne sijaitsivat pääosin asteikkojen ääripäissä. Luonnetestien perusteella havannankoira on hermorakenteeltaan hieman rauhaton, luonteeltaan luoksepäästävä, mutta hieman pidättyväinen, kohtuullisen vilkas sekä hieman pehmeä rotu. Havannankoiran käyttötarkoitusta seurakoirana kuvastaa hyvin myös se, että taisteluhalua on vähän ja hyökkäyshalu puuttuu. Silti luonteenkuvasta löytyy keskiarvotulosten mukaan hillittyä puolustushalukkuutta. Toimintakyky on tulosten mukaan kohtuullinen tai pieni ja laukausreaktio kuvastaa laukausvarmaa. Havannankoirien kanssa harrastetaan useimmiten näyttelyitä, agilityä ja tottelevaisuuskoulutusta muutama koirakko kilpailee myös virallisesti agilityssä ja TOKO:ssa. Myös muun muassa kaverikoiratoiminta (esim. vanhustenhoidossa), koiratanssi, henkilöetsintä (haku) ja jäljestys ovat houkutelleet havannankoiria omistajineen erilaisten harrastusten pariin. Vaikka harrastuskokemuksia ei ole kartoitettu yhdistyksen jäseniltä kyselytutkimuksin, useiden koiranomistajien mukaan havannankoirat soveltuvat hyvin edellä mainittujen kaltaisiin harrastuksiin. Taulukko 8. Luonnetestien keskiarvo Osa alue Keskiarvo Tulkinta I Toimintakyky 0,5 Pieni kohtuullinen II Terävyys 2,2 Suuri, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua III Puolustushalu 2,0 Suuri, hillitty IV Taisteluhalu 0,7 Riittämätön pieni V Hermorakenne 0,8 Hieman rauhaton VI Temperamentti 2,2 Kohtuullisen vilkas VII Kovuus 0,3 Hieman pehmeä VIII Luoksepäästävyys 1,8 Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen Yhteispisteet 97,0 Laukaukset ++ Laukausvarma
18 4.3 Terveys 4.3.1 Yleisesti rodun terveystilanteesta Havannankoiria harrastava yhdistys on anomassa vuoden 2009 aikana ensimmäistä kertaa PEVISA ohjelmaan liittymistä. Yhdistyksen suositukset jalostukseen käytettäville yksilöille määritellään jalostusohjeissa (liite 2); pääsääntoisesti ohjeen suositukset on kirjoitettu auki myös tähän Jalostuksen tavoiteohjelmaan. Suomen havannankoirakannan terveydestä on ollut tähän mennessä harrastajien käytettävissä varsin vähän rotua harrastavan yhdistyksen kartoittamaa tai tutkimuksin osoitettua tietoa. Havannalaiset ry:ssä on kyllä vastikään käynnistetty ensimmäinen jäsenistölle suunnattu rodun terveyskartoitus, mutta vastauksia ei ole saatu tarpeeksi yhteenvetoa varten tämän Jalostuksen tavoiteohjelman valmistumiseen mennessä. Suomen kannasta tiedetään erilaisia sairauksia ja vaivoja, mutta useissa tapauksissa nämä löydökset ovat olleet määrällisesti hyvin harvinaisia. On toisaalta muistettava, että yhdistyksen tiedot Suomessa esiintyvistä sairauksista ja terveydellisistä ongelmista perustuvat tällä hetkellä pääasiassa SKL:n jalostustietokantaan, jäsenistön oma aloitteisesti jalostustoimikunnalle ilmoittamiin tapauksiin sekä hallituksessa ja jalostustoimikunnassa pitkään toimineiden havannankoiraharrastajien kokemuksiin. Yleisesti ottaen havannankoiraa on pidetty rodun harrastajien parissa terveenä ja pitkäikäisenä rotuna. Rodun elinvoimaisuus on vanhojen havannankoiraharrastajien ja kasvattajien kokemuksen mukaan hyvä ja koirien elinikä pitkä; jopa 14 18 vuotta. Havannankoirilla esiintyy vastaavanlaisia sairauksia ja terveydellisiä ongelmia kuin niillä tämän päivän roduilla (mm. muut bichon ryhmän rodut sekä kääpiövillakoira), joiden kantamuodot ovat vaikuttaneet havannankoira rodun kehittymiseen. Perinnöllisistä sairauksista eritoten silmäsairauksien ja patellaluksaation tiedetään olevan linjoihin kertyneitä ja rodussa laajalle levinneitä. Ensimmäiset harmaakaihi ja PRA tapaukset rodussa rekisteröitiin virallisesti 1990 luvun alussa USA:ssa. Tällöin tutkituista 46 koirasta yhdellä todettiin PRA, yhdellä oli irronnut verkkokalvo ja neljällä koiralla vaikutti olevan kaihimuutoksia. Havannalaiset ry. reagoi tilanteeseen suosittelemalla Suomessa käytettäville jalostuskoirille silmä ja polvitutkimuksia. Rodun terveydestä on saatavilla jonkin verran tutkimuksin sekä kartoituksin osoitettua tietoa ulkomailta, lähinnä Ruotsista ja USA:sta. Useiden havannankoirilla esiintyvien sairauksien periytymismekanismista rodussa ei ole varmuutta. Perinnöllisen komponentin lisäksi erilaisia sairauksia ja vaivoja saattavat aiheuttaa tai pahentaa ympäristötekijät, fyysiset traumat sekä oikeanlaisen hoidon puute.
19 4.3.2 Jalostusohjeessa edellytetyt tutkimukset Havannankoira ei ole tällä hetkellä mukana PEVISA ohjelmassa, mutta yhdistys on anomassa vuoden 2009 aikana PEVISA ohjelmaan liittymistä. Havannalaiset ry:n jalostusohjeen (liite 2) mukaan jalostuksessa käytettävien yksilöiden on oltava silmä ja polvitarkastettuja seuraavin lisäehdoin: jalostuskäyttöön ei suositella koiraa, jonka patellaluksaatio on astetta 2 tai sitä suurempi, suunnitellun yhdistelmän yhteenlasketut patellaluksaatio asteet eivät saa ylittää lukuarvoa 2, silmätarkastus ei saa olla vuotta vanhempi astutushetkellä ja silmätarkastuksessa koiran tulee olla todettu terveeksi perinnöllisistä silmäsairauksista. Tähän mennessä valtaosa Suomeen rekisteröidyistä havannankoirapentueista on syntynyt silmä ja polvitarkastetuista vanhemmista. 4.3.2.1 Patellaluksaatiotutkimukset Patellaluksaatiolla tarkoitetaan polvinivelen löysyyttä ja polvilumpion sijoiltaanmenoa. Ei tapaturmainen patellaluksaatio on perinnöllinen, mutta tarkkaa periytymistapaa ei ole tiedossa. Patellaluksaatio on synnynnäinen vaiva, ja se luokitellaan Putnamin asteikon mukaan neljään vaikeusasteeseen. Lievin luksaation aste (1) on tavallisesti oireeton. 2 ja 3 asteen luksaatioissa koiralla havaitaan usein selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan, että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). Neljännen asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Vaikeat patellaluksaatiot on hoidettava kirurgisesti. Vaikeimman asteen luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja ennuste voi olla huono. Patellaluksaation esiintyvyyttä seurataan virallisesti palpaatiotutkimuksilla. Vuosittain määritettynä polvitutkittujen havannankoirien osuus syntyneiden määrästä on ollut noin 20 % tuntumassa (diagrammi 1 ja taulukko 9), joskin suuntaus on ollut viime vuosina hieman hiipuva. Vakavimmat Suomessa havannankoirilla virallisissa tutkimuksissa todettu patellaluksaatiot ovat olleet astelukua 3 (diagrammi 2 ja taulukko 9), joskin ihan vastikään diagnosoitiin myös yksi 4 astetta oleva tapaus. Suomessa rodun kasvattajat ovat yleensä välttäneet käyttämästä sellaisia koiria jalostuksessa, joiden patellaluksaatio on astelukua 2 tai suurempi. 400 Syntyneiden pentujen ja polvitutkittujen yksilöiden määrät vuosina 1989 2006 350 300 250 200 150 100 50 0 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 Vuosi 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Diagrammi 1. Syntyneiden (pallosymbolit) ja polvitutkittujen (neliösymbolit) havannankoirien määrät vuosina 1989 2006.