SUOMENPYSTYKORVAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 2010 (JTO)

SUOMENPYSTYKORVAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 2010 (JTO) SUOMEN PYSTYKORVAJÄRJESTÖ - FINSKA SPETSKLUBBEN RY (SPJ-FSK) Hyväksytty: SPJ-FSK.n hallituksessa 28.1.2011 Hyväksytty: SPJ-FSK.n vuosikokouksessa 19.3.2011 Hyväksytty: SKL-FKK:n jalostustieteellisessä toimikunnassa 2.5.2011 1

SISÄLLYSLUETTELO 1. YHTEENVETO... 4 2. SUOMENPYSTYKORVAN TAUSTA ROTUNA... 6 3. SUOMEN PYSTYKORVAJÄRJESTÖN HISTORIA JA ORGANISAATIO...8 4. RODUN NYKYTILANNE... 9 4.1 Populaation koko ja rakenne... 9 4.1.1 Rekisteröinnit... 9 4.1.2 Populaation rakenne... 10 4.1.3 Sukusiitosasteen kehitys... 13 4.1.4 Urosten jalostuskäyttö... 13 4.1.5 Koirapopulaatio Suomessa ja eräissä muissa maissa... 16 4.1.6 Tavoite... 16 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet... 17 4.2.1 Luonne... 17 4.2.2 Käyttöominaisuudet... 17 4.2.3 Tulostilastoa käyttökokeista... 19 4.2.4 Prosenttiosuus koirista/vuosiluokka... 20 4.2.5 Valionarvot... 21 4.2.6 Käyttöominaisuuksien ja geenipohjan laajuuden turvaaminen... 21 4.3 Terveys... 22 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisälletyt sairaudet... 22 4.3.2 PEVISA-ohjelmaan sisälletyt silmäsairaudet... 23 4.3.3 Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaan meno... 26 4.3.4 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet... 28 4.3.5 Epilepsia rodussa... 28 4.3.6 Epi-luku... 29 4.3.7 Epi-lukujen kehitys... 30 4.3.8 Suomenpystykorvan epilepsian tutkiminen... 32 2

4.3.9 Sokeritauti eli diabetes... 33 4.3.10 Hammaspuutokset... 33 4.3.11 Lisääntymiseen liittyvät ongelmat... 34 4.3.12 Veriripuli... 34 4.3.13 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista... 36 4.4 Ulkomuoto... 36 5. YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA... 38 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA STRATEGIAT... 39 6.1 Visio... 39 6.2 Rotujärjestön tavoitteet... 39 6.3 Rotujärjestön strategia... 40 6.4 Uhat ja mahdollisuudet... 42 6.5 Varautuminen ongelmiin... 43 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi... 43 7. TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA... 44 8. LÄHTEET... 44 9. LIITTEET... 44 3

1. YHTEENVETO Suomenpystykorvan jalostustavoitteena on fyysisesti ja psyykkisesti terveen, normaalisti lisääntyvän sekä ulkomuodoltaan rotumääritelmän mukaisen kansalliskoiramme säilyttäminen ja edelleen kehittäminen. Suomenpystykorvan jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO) kirjatuilla tavoitteilla pyritään turvaamaan rodun perinnöllinen monimuotoisuus, erinomaiset metsästysominaisuudet, rodunomainen ulkomuoto, hyvä luonne sekä seuraamaan rodussa tapahtuvaa kehitystä. JTO luo kuvan suomenpystykorvan historiasta, jalostuksellisista tavoitteista, perinnöllisistä vioista sekä rodun käyttöominaisuuksista. JTO pyrkii antamaan kasvattajille käsityksen kansallis-koiramme jalostuksen tavoitteista terveenä ja hyvänä käyttökoirana. Yhteisenä tavoitteenamme on tuottaa tällaisia suomenpystykorvia. Millaista koiraa tulisi loppujen lopuksi käyttää jalostukseen, jos ajatellaan rodun parasta? Jalostus ei saa olla pelkästään huippuyksilöiden räätälöintiä. Koirien tulisi olla terveitä, riistaverisiä, koepalkittuja ja riittävän rodunomaisen ulkomuodon omaavia. Näiden ominaisuuksien esiintuominen tulisi olla tavoitteenamme, jolloin myös metsästyskyvyt ja rakenne tulisivat testattua. Rodun jalostuspohja tulee myös pitää riittävän laajana ja monipuolisena. Tämän lisäksi tulisi jalostusneuvonnan asiantuntemusta käyttää hyödyksi ennen astutusta, jotta suunnitellussa yhdistelmässä vältyttäisiin turhilta terveysriskeiltä. Vaikka suomenpystykorva on kokonaisuutena terve koirarotu, esiintyy sillä perinnöllisenä sairautena mm. epilepsiaa. Epilepsian esiintyminen rodussa on eniten jalostukseen vaikuttava tekijä. Rotujärjestö onkin erityisesti vuoden 2001 jälkeen etsinyt aktiivisesti keinoja estää sairauden yleistyminen jalostuksen avulla. Epilepsian vastustamiseksi on rotujärjestöllä ollut vuodesta 2002 käytössään ns. epi-luku. Se on matemaattinen suure, joka on kehitetty apuneuvoksi jalostukseen, jotta olisi mahdollista kartoittaa mahdolliset riskit koiran suvussa piilevästä epilepsiasta. Mitä suurempi epi-luku on, sitä suurempaa tarkkuutta yhdistelmän suunnittelulta vaaditaan. Syntyvän pennun epi-luku tulisi olla maksimissaan 1. Jalostukseen ei ole suositeltu koiria, joiden epi-luku on ylittänyt 1,8. Rotukohtaisia asioita Suomen Pystykorvajärjestö ry:ssä hoitaa Suomenpystykorvajaosto ja sen alaisuudessa toimiva jalostusryhmä. Suomenpystykorvajaostoon ja jalostusryhmään on pyritty keräämään asiantuntevia, hyvin jalostuksesta perillä olevia henkilöitä. Käytännön jalostusneuvontaa antaa puheenjohtajansa lisäksi 3-4 muuta jalostusneuvojaa sekä 2 3 pentuvälittäjää. Suomenpystykorvajaosto sekä jalostusryhmä haluavat ohjata jalostusta niin, että rodun terveys kehittyy myönteiseen suuntaan ja ainutlaatuiset perimän mukaiset metsästysominaisuudet sekä ulkomuoto säilyvät. Jalostusneuvonta on saanut ohjeet kasvattajan ja jalostusneuvonnan välisiin keskusteluihin. Tavoitteena on käydä jalostussuosituksen yhteydessä syventävä keskustelu ja arvioida yhdistelmän vahvuuksia, heikkouksia ja terveysriskejä. Kasvattajalle ja uroksen omistajalle annetaan pyydettäessä yhdistelmän koirien tiedossa olevat terveys- ja sairaustiedot. 4

Käytännön toivotaan lisäävän neuvonnan käyttöä parituksen suunnittelussa ja lisäävän jalostukseen käytettävien koirien määrää. Pentuvälityksessä olevista pennuista saa pyydettäessä vanhempien sekä yhdistelmän jalostustavoitteiden mukaiset terveystiedot. Omasta koirasta saa aina jalostustavoitteiden mukaiset terveystiedot. Vuoden 2009 alusta voimaan tulleeseen PEVISA-ohjelmaan on tehty muutoksia aikaisempiin verrattuna lähinnä terveyden osalta. On myös nähty olevan tarvetta tehostaa rotujärjestölle tulevan jalostuksellisen tiedon määrää. Rodun monimuotoisuuden säilymisen varmistamiseksi on urosten jälkeläismäärä rajoitettu 70 kpl:een. Jalostukseen käytettyjen eri urosten määrää pyritään aktiivisesti kasvattamaan ja niiden käyttöä jakamaan tasaisesti eri vuosille. Jotta jalostus rodussa voitaisiin pitää hallittuna, saa pentueiden sukusiitosaste olla enintään 6,25% seitsemästä sukupolvesta laskettuna. Rodun terveydelle ja jalostukselle tuovat myös omat ongelmansa yhdistelmät, joissa on voimakasta sukusiitosta tai saman yhdistelmän toistoa noudattavat jalostusvalinnat. Jatkossa kasvattajien tuleekin entistä huolellisemmin harkita jalostusvalintojaan ja uroksen omistajien ajoittaa ne koko koiran elinkaaren mukaan tarkoituksenmukaisesti. Vaikka suomenpystykorvan perinnöllisiä ongelmia ja erityisesti sen vakavinta sairautta epilepsiaa on käsitelty julkisuudessa avoimesti, on tämä kansalliskoiramme vielä melko terve rotu. Tämä ei tulevaisuuden haasteiden edessä ole mikään itsestäänselvyys vaan meidän kaikkien tulee tehdä työtä sen eteen, että se myös säilyy terveenä rotuna. Tulevaisuuden varmistamiseksi meidän tulisi lisäksi muistaa kaiken keskellä aloittelevia koiranottajia ja heidän mahdollisuuksiaan hankkia toimiva ja terve eräkaveri. 5

2. SUOMENPYSTYKORVAN TAUSTA ROTUNA Vahvasti oletetaan, että suomenpystykorvan tyyppinen koira on seurannut suomalaista metsästäjäkansaa satojen tai ehkä tuhansienkin vuosien ajan sen siirtyessä vähitellen Volgajoen mutkien suomalaisugrilaisilta asuinalueilta länteen päin ja lopulta vähin erin nykyisen Suomen alueelle. Koira toimi tuolloin metsästäjän apulaisena kaiken riistan metsästyksessä sekä myös leiri- ja asuinpaikkojen vartijana. Suomenpystykorvan jalostus alkoi virallisesti v. 1892, jolloin tehtiin ensimmäinen rotumääritelmä ja alettiin koota rodun muodostusta varten tyypillistä koira-ainesta. Sitä löytyi tuolloin enää Kainuun, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Vienan Karjalan alueilta. Varsinainen jalostus- ja kehitystyö painottui kuitenkin eteläiseen Suomeen. Suomenpystykorva on alunperin kehitetty alkuperäisestä luonnonkannasta ilman risteytyksiä, mikä on koirarotujen luomisessa harvinaista. Ulkomuodon ja käyttöominaisuuksien vakiinnuttamiseksi on etenkin alkuaikoina käytetty runsaasti linja- ja sukusiitosta, josta johtuen nykyinen tyyppi on huomattavan yhtenäinen. Ulkomuodon ja metsästyskäyttäytymisen perusteella voidaan arvella suomenpystykorvalla olevan muutamia sukulaisrotuja maailmassa. Läheisimpiä rotuja ovat olleet pohjanpystykorva ja karjalais-suomalainen laika Venäjän Karjalassa. Karjalais-suomalainen laika ei enää esiinny omana rotunaan, vaan se yhdistettiin Suomen Kennelliiton ja Venäjän Kennelliiton RKF:n välillä solmitun sopimuksen perusteella suomenpystykorvan rotumääritelmän alaisuuteen samaksi roduksi vuonna 2006. Suomenpystykorvan jalostustavoitteeksi asetettiin alusta alkaen lintua puuhun haukkuva koira ja kaunis kartanokoira. Koska rotua on kuitenkin sekä ennen että jälkeen tuota tavoiteasettelua käytetty monipuolisesti metsästykseen, on useimmilla yksilöillä edelleen valmiuksia kehittyä opetuksesta riippuen työskentelemään halutulle riistalle. Linnunhaukun lisäksi suomenpystykorva on opetettavissa mm. pienpetojen haukkujaksi ja sitä käytetäänkin yleisesti esim. näädän pyynnissä. Pystykorva haukkuu yleensä myös vesilintuja ja on opetettavissa noutajaksi, jos siihen pennusta lähtien paneudutaan. Siitä on myös korvaamatonta hyötyä metsähanhia metsästettäessä. Rodussa esiintyy yleisesti myös hirvenhaukkujia ja karhunhaukkujiakin tavataan. Rotuna suomenpystykorvaa on edelleen syytä kehittää riistaverisenä kaiken viljan koirana, joskin päätavoite on säilyttää hyvät linnunhaukkuominaisuudet. Kansalliskoiramme on maailman harvinaisuus suoraan alkuperäisestä luonnonkannasta polveutuvana, lintua puuhun haukkumalla merkitsevänä koirana. Sillä on nyt ja tulevaisuudessa yhä korostuva merkitys suomalaiseen kansankulttuuriin liittyvänä, elävänä kulttuuriperintönä ja samalla erämiesten vaalimana ainutlaatuisena metsästyskoirana. Linnunhaukkukokeissa suomenpystykorva on myös hyvä koekoira ja on siinä johtava rotu Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Myös hirvenhaukkukokeissa on suomenpystykorvan käyttö lisääntynyt viimeisen 20 vuoden aikana. Sen hirveä painostamaton ja isäntää huomioiva työskentelytapa sopii etenkin eteläisen ja keskisen Suomen pirstaleisille metsämaille. 6

Lisäksi käyttökelpoisuutta korostaa koiran erinomainen suuntavaisto ja tapa hakea isäntä tai lähtöpaikka työskentelyn päätteeksi. Nämä ominaisuudet tulee kasvatus-ja jalostustyössä ottaa huomioon rodunomaisina piirteinä niiden säilymiseksi. Muutamat suomenpystykorvat ovat myös kilpailleet metsästyskoirien jäljestämis- ja tottelevaisuuskokeissa. Puhdasrotuisten rekisteröityjen suomenpystykorvien määrä pysyi varsin vähäisenä aina 1950-luvulle saakka. Vuosittaiset rekisteröinnit olivat aluksi muutamia kymmeniä ja myöhemminkin vain n. 200 300 koiraa vuosittain. Maaseudun metsästäjät käyttivät viime vuosisadan alkupuolella linnunpyyntiin enimmäkseen suomenpystykorvaa muistuttavia maatiaispystykorvia. Suomenpystykorvien rekisteröinnit alkoivat kasvaa voimakkaasti 1950- luvun lopulla, ollen vuonna 1968 hyvien lintukantojen ansiosta suurimmillaan 2866 yksilöä vuodessa. Nykyisin rekisteröintimäärät ovat vaihdelleet 800-900 kpl:een välillä. Koetuloksista on pääteltävissä, että suomenpystykorvan metsästysominaisuudet ovat kehittyneet olennaisesti hyvään suuntaan määrätietoisen jalostustyön avulla. Myös koirien ulkomuodollinen taso kohentui alkuvaiheessa käytetyn runsaan ja ahtaankin sukusiitoksen ansiosta. Koirien koko, voimakkuusaste ja mittasuhteet vakiintuivat, samoin väritys ja karvapeite. Voidaankin sanoa, että suomenpystykorva oli jo 1960-luvulla ulkomuodoltaan lähes nykytasoa ja on tarvinnut sen jälkeen enää hienosäätöä. Suomenpystykorva-Kansalliskoiramme Jo 50-luvulla harrastajien keskuudessa virisi keskustelua kansalliskoira-ajatuksesta. Asia toteutui kuitenkin vasta vuonna 1979 kun Kenneliiton 90-vuotisjuhlan aiheita suunniteltiin ja valmisteltiin sen hallituksen kokouksessa. Silloinen hallituksen jäsen J.A.U. Yrjölä esitti ajatuksen, että nimetään pidettävässä liiton 90-vuotisjuhlanäyttelyssä Suomalaisille kansalliskoira ja että siksi sopisi erinomaisesti suomenpystykorva. Tämä oivallus koettiin onnistuneeksi ja lähinnä Heikki Sarparannan ja Erkki Uutelan johdolla alkoivat kiireiset valmistelut asian toteuttamiseksi. Se toteutui Kennelliiton 90-vuotisjuhlanäyttelyssä, missä suomenpystykorva julistettiin kansalliskoiraksemme. 7

3. SUOMEN PYSTYKORVAJÄRJESTÖN HISTORIA JA ORGANISAATIO Kenneltoiminta alkoi 1930 luvulla levitä yhä runsaampana myös suomenkielisen maalaisväestön keskuuteen. Ruotsinkielisen Finska Kennelklubben rf:n rinnalle perustettiin vuonna 1935 Suomen Kennelliitto. Kennelliiton vanavedessä perustettiin 6.5.1938 Helsingin Seurahuoneella Suomen Pystykorvajärjestö ajamaan metsästyspystykorvarotujen asiaa. Vuoteen 1962 mennessä oli Liiton ja Klubin kesken neuvotellen kypsytty siihen, että voitiin perustaa yksi yhteinen valtakunnallinen kenneljärjestö, jonka nimeksi tuli Suomen Kennelliitto Finska Kennelklubben ry. Neuvottelujen tuloksena myös Suomen Kennelklubin Pystykorvaosasto ja Suomen Pystykorvajärjestö yhtyivät vuonna 1964 ja tällöin yhdistynyt järjestö sai nimekseen Suomen Pystykorvajärjestö Finska Spetsklubben ry. (SPJ-FSK). Suomen Pystykorvajärjestön toimintaan on sisältynyt lähes alusta pitäen suomenpystykorvan lisäksi myös karjalankarhukoira ja 1960-luvulta lapinkoira ja lapinporokoira sekä 1970- luvulta lukien pohjanpystykorva. 1980 luvulla tehtiin kiinteää yhteistyötä myös Suomen Laikayhdistyksen kanssa, joka perusti myöhemmin oman rotujärjestön. Lappalaiskoirien harrastajat irrottautuivat järjestöstä vuonna 1997 muodostaen oman rotujärjestön. Suomen Pystykorvajärjestön jäsenmäärä on kasvanut voimakkaasti 1950-luvun lopulta alkaen. Järjestön jäsenmäärä ylitti 200 jäsenen rajan vuonna 1958. Kymmenen vuotta myöhemmin jäsenmäärä oli jo yli 2500. 1970-luvun lopulla jäsenkatoa aiheutti mm. lappalaiskoiraharrastajien liikehdintä rotujärjestöjen välillä ja 1960-luvun jäsentaso saavutettiin vasta 1980 luvun lopulla. Vuoden 2009 lopussa järjestön jäsenmäärä oli 6841. Suomen Pystykorvajärjestöä johtaa vuosittain valittava puheenjohtaja sekä yhdeksänjäseninen hallitus. Hallitukseen valitaan edustajat maan neljältä alueelliselta lohkolta sekä yksi muilla perusteilla. Kolmannes jäsenistä on vuosittain erovuorossa. Hallituksen ulkopuolelta on nimetty sihteeri, jäsensihteeri, rahastonhoitaja ja Pystykorva- lehden toimittaja. Lisäksi järjestöllä on pääosin hallituksen miehittämä Työvaliokunta sekä erilliset PR- ja Taloustoimikunta, Tiedotustoimikunta ja Ulkomuototoimikunta. Rotukohtaisia asioita hoitavat Suomenpystykorvajaosto, Karjalankarhukoirajaosto ja Pohjanpystykorvajaosto. Jaostojen alla toimivat jalostusryhmät, joissa on ryhmän puheenjohtajan lisäksi 3-4 muuta jalostusneuvojaa sekä 2 3 pentuvälittäjää. Linnunhaukkukoetoimintaa ohjaa Linnunhaukkukoetoimikunta ja nuorisotoimintaa Nuorisotyöryhmä. 8

4. RODUN NYKYTILANNE 4.1 Populaation koko ja rakenne Vaikka rotu on muodostettu aikanaan vain muutamista kymmenistä alkuperäistä luonnon kantaa olevista yksilöistä, ahdastakin suku- ja linjasiitosta käyttäen, on ajateltu sen geenipohjan olevan varsin tyydyttävällä tasolla. Rodun todellinen geneettinen tilanne tulisi kuitenkin selvittää. Laskemalla sukusiitosasteet kaikille koirille 7 polven mukaan nähdään sukusiitosasteen teoreettisesti laskeneen. Vuodesta 1990 laskien 6,2%:sta alle 4%:tin ja viimeisissä vuosiluokissa alle 3%:tin. Lasku on vain näennäistä, koska kantaan ole risteytetty täysin muuta geneettistä materiaalia edustavia koiria. Sukusiitosasteen seuraamista enemmän luonnollisen vaihtelun säilymiseen vaikuttaa kuitenkin eri linjojen ja yksilöiden harkittu käyttö. 4.1.1. Rekisteröinnit 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 780 1226 2303 1090 1721 846 599 9

1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Ruotsi 274 319 285 226 303 366 363 295 235 335 255 266 Norja 29 11 52 18 21 42 40 34 41 36 58 52 Suomi 927 846 898 897 844 839 762 805 829 940 896 899 Vuosittainen rekisteröintimäärä on seurannut pienellä viiveellä kanalintukantojen vaihtelua sekä niitä seuranneita pentujen kysynnän kasvuja ja laskuja. 4.1.2. Populaation rakenne Tehollinen populaatiokoko (Ne) kuvaa jalostuspohjan laajuutta. Se on aina pienempi kuin kannan kaikkien eläinten lukumäärä ja yleensä myös pienempi kuin jalostuskoirien lukumäärä. Mitä suurempi on kannan tehollinen koko, sitä hitaammin rodusta katoaa erilaisia geeniversioita. Turvallinen tehollinen koko on vähintään 100-200. KoiraNet tietokannassa (jalostus.kennelliitto.fi) tehollisen kannan kokoa arvioidaan suuntaaantavalla, jalostuskoirien lukumäärään perustuvalla laskukaavalla Ne=4*U*N/(U+N), missä U=jalostukseen käytettyjen urosten ja N=jalostukseen käytettyjen narttujen lukumäärä sukupolvea kohden. On huomioitava, että kaava antaa tehollisesta koosta yliarvioita, koska siinä oletetaan, etteivät jalostuskoirat ole toisilleen sukua ja että niillä on tasaiset jälkeläismäärät. KoiraNet tietokannasta saadaan tehollinen koko saadaan laskettua sekä vuotta, että sukupolvea kohden. Vuosittaisista luvuista nähdään nopeammin suuntaus, millaiseksi tehollinen populaatio on muuttumassa. Sukupolvittain tarkasteltaessa KoiraNet ilmoittaa sukupolvien välisen ajan rodun keskimääräisenä jalostuskäytön ikänä. 10

1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Teh. populaatio 371 330 314 309 320 320 303 305 302 355 321 248 Pentueet 247 223 225 223 220 214 190 191 201 228 217 145 Jalost. käytetyt eri urokset 149 131 121 119 126 129 126 128 121 146 128 109 Kuluneen vuosikymmen aikana Suomenpystykorvan vuosittainen tehollinen populaatiokoko on pysynyt yli 300:n. Vuoden 2010 pentuemäärän lasku näkyi myös populaatikoossa. 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Teh.populaatio 1177 1103 1007 940 883 880 838 861 866 890 871 854 Pentueet 1132 1044 972 918 891 882 847 815 796 810 837 791 Jalost. käytetyt eri urokset 448 422 378 352 329 334 319 338 338 351 339 336 Sukupolvittain tarkasteltuna tehollinen populaatiokoko on tasaisesti laskeva. 11

1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 0,61 0,59 0,54 0,54 0,57 0,61 0,66 0,68 0,6 0,65 0,59 0,76 Suomenpystykorvien kannan tehollinen populaatiokoko tarkasteltuna isien ja emien suhteessa. Isien ja emien lukumäärän suhde, on luku, joka kuvaa kuinka lähellä urosten lukumäärä on narttujen lukumäärää. Kun suhde on yksi käytetään uroksia yhtä paljon kuin narttuja ja perinnöllistä vaihtelua säilyy tehokkaimmin. 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Nartut % 24 20 26 25 19 24 25 25 22 26 25 20 18 Urokset % 11 9 11 9 9 15 13 13 16 11 10 9 7 12

Siitosmateriaali, sekä narttujen, että urosten kohdalla on kapealla pohjalla. Pitkällä aikavälillä yli 75% nartuista ja lähes 90% uroksista jää kokonaan jalostuksen ulkopuolelle. 4.1.3. Sukusiitosasteen kehitys 1990 1993 1996 1999 2002 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Rotu % (10v.) 6 4,71 4,17 3,64 3,49 3,38 3,24 3,06 2,91 Vuosiluokka % 5,96 4,92 4,23 4,11 3,78 2,69 2,78 2,69 2,46 2,32 2,3 4.1.4. Urosten jalostuskäyttö Aikavälillä 1950 1990 on suomenpystykorva rodussa käytetty voimakasta matadorijalostusta tiedostamatta siihen piileytyviä geneettisiä vaaroja. Samoja uroksia käytettiin myös toistuvasti jalostukseen, mikä on osaltaan aiheuttanut ongelmia jalostukselle. Urosten liikakäyttö kaventaa jalostuspohjaa ja tuo esille piilevät terveysongelmat. Vuosikymmenittäin tarkasteltuna runsaasti käytettyjä uroksia (yli 100 jälkeläistä) on ollut seuraavasti: Urosten 10 käytetyimmän Uroksia joilla yli syntymävuosi uroksen jälkeläisiä 100 jälkeläistä - 1950 luku 2 534 kpl 10 kpl - 1960 1 475 kpl 11 kpl - 1970 2 406 kpl 16 kpl - 1980 2 504 kpl 32 kpl - 1990 1781 kpl 13 kpl - 2000 1034 kpl 0 kpl 13

Vasta 1990-luvun alusta saatiin rotujärjestön käyttöön ensimmäinen atk-pohjainen jalostusohjelma. Urosten liikakäyttö tiedostettiin ja siihen alettiin myös neuvonnalla puuttumaan. Jalostusneuvonnan yleinen kehittyminen ja rotujärjestön asettamat urosten jälkeläismäärien suositusrajat paransivat jonkin verran tilannetta. Vuoden 2006 alusta voimaan tullut PEVISA-ohjelma rajoitti ensimmäisen kerran urokselle rekisteröitävän jälkeläismäärän enimmillään 70 pentuun. Rodun rekisteröintimäärät ovat yli puolittuneet huippuvuosiin verrattuna ja jalostuspohjan laajuuteen tulisi tulevaisuudessa kiinnittää tämänkin takia erityistä huomiota. Yhden uroksen jälkeläismäärät olisi hyvä pitää suhteellisen alhaisina ja astutusten tulisi jakautua useammalle vuodelle. Vähänkään suurilukuisemmassa rodussa jo 2-3%:n jälkeläisosuutta suhteessa sukupolven rekisteröintimääriin voidaan pitää urosten liikakäyttönä. Tavoitteeksi rodulle tulisi asettaa mahdollisimman laaja jalostuspohja, jotta perinnöllinen monimuotoisuus ei katoaisi. Epilepsiatutkimus ja siitä saatava informaatio voi myös olla tekijä, joka tulevaisuudessa mutkistaa lisää jalostusurosten tilannetta. Jos iso osa eniten käytetyistä uroksista on epilepsian kannalta huonoista suvuista on vaarana, ettei parempaan suuntaan päästä vaikka tilastojen valossa siltä näyttäisikin. Jalostukseen käytettyjen eri urosten määrää tulisi nykyisestä selvästi nostaa. Sukupolven 2001-2005 aikana on jalostukseen käytetty 387 urosta, joista 41 eniten käytettyä on tehnyt yli puolen ajanjakson pennuista. Tämä on vain n. 11% jalostuksen käytetyistä uroksista. Rohkeana tulevaisuuden tavoitteena voisi olla, että sukupolvessa 20% käytetyistä (parhaista) uroksista tekisi 50% pennuista. Alla olevassa taulukossa on aikavälillä 1999 2009 15 eniten jälkeläisiä saanutta urosta ja 15 narttua. Jalostusneuvonnan kehittymisestä huolimatta on joillekin uroksille kertynyt yhä suuri osuus jälkeläisistä ja useat jalostusurokset sekä nartut ovat lisäksi läheistä sukua keskenään. Tämä näkyy joidenkin koirien kohdalla niiden suurena toisen polven jälkeläismääränä. Ajanjakson aikana on syntynyt 9468 suomenpystykorvaa ja niistä 15 eniten käytetyn koiran jälkeläisiä on 1644, mikä tekee 17,4% kannasta. Kaikkiaan tuona aikana on käytetty 784 eri urosta jalostukseen mutta useat ovat läheistä sukua keskenään. Toisen polven suuri määrä kasvattaa myös urosten jalostuskäytön ongelmaa, pienentämällä edelleen rodun tehollista kokoa. Samansukuisten narttujen voimakas jalostuskäyttö pahentaa tilannetta entisestään. Yksittäisen koiran toisen polven jälkeläismäärä saisi olla korkeintaan 4-6%, laskettuna yhden sukupolven rekisteröintimäärästä. Mitä tasaisemmat jälkeläismäärät ovat, sitä suurempi olisi rodun tehollinen koko. Tehollinen koko kasvaa käyttämällä uroksia ja narttuja mahdollisimman tasaisesti siitokseen ja kasvattamalla jalostusurosten ja narttujen lukumäärän suhdetta sekä nostamalla siitoskoirien osuutta kannasta. Perinnöllistä monimuotoisuutta ajatellen kannalla tulisi aina olla mahdollisimman monta eri isovanhempaa. Jalostuksessa tulisi suosia koiria, joiden sukutaulussa viiden polven ajalla on mahdollisimman monta eri koiraa (sukukato on vähäistä). 14

Vuosina 1999-2009 jalostukseen eniten käytettyjen spk-urosten jälkeläismääriä Lähde: KoiraNet Vuosina 1999-2009 Toisessa polvessa Uros Syntymävuosi Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Isä Emä 1 FIN17906/97 PYRY 1997 42 185 1,95 % 51 195 JOSEN-HAUKKU RONE PYSTÄRIN RÄKSY 2 SF46715/93 JERE 1993 46 177 1,87 % 40 155 SIR-SEIN SIPI SF14389/90 SUSU 3 RAITA-AHON OSKU 1998 40 168 1,77 % 34 141 SF15216/91 NASSERI RAITA-AHON PIMU 4 HAKOJEN PATU 1998 33 129 1,36 % 65 260 KESÄNIEMEN RYMY HAKOJEN HIPPU 5 MURAKOURAN REETU 1996 23 103 1,09 % 97 387 KORVENPELLON JASKA MURAKOURAN TIRA 6 PUNTARIN PAUKKU 1995 24 103 1,09 % 27 108 KONKELON KESSU KARVARIN LIKKA 7 KITRON RAMI 2000 27 97 1,02 % 22 86 KITRON ROCKY KITRON MANTA 8 TIISTIN SAMPO 1997 20 95 1,00 % 43 191 SF14255/90 SAMI SF22827/86 SESSI 9 KIRMAISTEN NERO 1998 24 94 0,99 % 16 66 SIR-SEIN SIPI KARHUJOEN MIMMU 10 SF38241/91 PETE 1991 26 93 0,98 % 113 471 SF19587J/84 MOPPE SF10798/86 BELLA 11 KESÄNIEMEN RYMY 1992 27 91 0,96 % 197 812 SF18474T/83 SANTTU MYLLYKULMAN SUSSU 12 JUSSILAN NAKU 1995 22 89 0,94 % 24 92 SF14697/88 KUNKKU SF07808/88 RALI 13 FIN25404/01 TANU 2001 19 75 0,79 % 14 63 KESÄNIEMEN RYMY ÄSÄSSÄN RITA 14 REISSUMIEHEN TIKO 1995 17 73 0,77 % 8 27 JYRKKÄKALLIO JAKI REISSUMIEHEN SUSSU 15 SEPONNIEMEN PEKU 2001 17 72 0,76 % 4 12 SF38241/91 PETE ILLANSUUN MOONA Vuosina 1999-2009 jalostukseen eniten käytettyjen spk-narttujen jälkeläismääriä Lähde: KoiraNet Vuosina 1999-2009 Toisessa polvessa Narttu Syntymävuosi Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Isä Emä 1 NALLE 1997 9 39 0,41 % 11 44 KONKELON KIMI VAPUSALO NALLE 2 KYLKISALON PISKI 2000 6 34 0,36 % 8 34 SF30710/90 SISU SF24672/94 RITU 3 LEXAN PIMU 1999 7 34 0,36 % 15 67 KESÄNIEMEN RYMY LEXAN LIPPO 4 HALEHILL'S PIPPURI 1998 7 32 0,34 % 7 27 SF38241/91 PETE HALEHILL'S PINJA FOR JOKAN 5 HAKOJEN PIIKA 2002 5 31 0,33 % 11 41 RAITA-AHON KIUKKU HAKOJEN HIPPU 6 JAHTI-IMPAN ASSI 1997 7 31 0,33 % 20 83 KONKELON KESSU JAHTI-IMPAN ASTERI 7 LEXAN LIPPO 1997 7 31 0,33 % 65 276 PARPIN PEPI SF31154/93 VILKAS 8 LEXAN RIITU 1997 6 29 0,31 % 6 21 PARPIN PEPI SF31154/93 VILKAS 9 KITRON EPUN NELLY 1998 6 29 0,31 % 2 9 SF09235/92 VEKKU SF49585/94 MIMMI 10 PYKÄLÄN REETTA 1999 7 28 0,30 % 8 30 BÖRKNÄS KRIKO KATAJAHAAN RIIKKA 11 LINNUSTAJAN KIKKA 1998 5 28 0,30 % 9 34 JYRKKÄKALLIO JAKI LINNUSTAJAN PIMU 12 KITRON RITU 1994 4 27 0,29 % 10 41 SF13588/88 HESSU SF34185/90 KITRON ANU 13 KITRON PEPI 1994 4 27 0,29 % 10 49 SF13588/88 HESSU SF29264H/85 NELLA 14 PYRÄKKÄ MONA 1997 6 27 0,29 % 14 56 SF04086/90 EKU KIPAKKA SUSSU 15 RIHMAKORVEN MIMMI 1998 5 27 0,29 % 4 11 FIN39911/95 HEPPU KELLOKOSKEN TELLU 15

4.1.5. Koirapopulaatio Suomessa ja eräissä muissa maissa ( 10v rek) Rekist.maa 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Suomi (SKL) 12 616 11 759 11 007 10 404 9784 9342 8981 8692 8587 8535 8288 Venäjä (*) 400 400 Ruotsi (SKK ) 4 430 4 052 3 522 3 309 3226 3159 3025 2970 3001 2982 2929 Norja (NKK ) 370 335 299 264 284 300 306 313 324 353 390 Englanti n. 400 290 278 USA n. 680 790 Hollanti n. 200 194 Kanada n. 50 Ranska n. 20 Yht. noin: 18 800 15 300 13 000 * Venäläisiltä harrastajilta saatu arvio 4.1.6. Tavoite Rodun keskimääräinen sukusiitosaste < 3 %, yhden koiran jälkeläismäärä max. 70 kpl Otsikossa mainitun tavoitteen saavuttaminen sukusiitosasteen osalta on jo lähes toteutunut. Vuosiluokan sukusiitosaste on ollut alle 3% jo vuodesta 2005 lähtien. Yhden koiran jälkeläismäärän osalta tavoite on toteutunut, sillä rodun monimuotoisuuden säilymisen varmistamiseksi on urosten jälkeläismäärä PEVISA ohjelmassa rajoitettu 70 kpl:een. Nykyisistä jalostusuroksista harva saavuttaa 70 jälkeläisen rajan. Uusia pentueita on syntynyt vuonna 2008 213 kpl, joista suositeltuja yhdistelmiä on 68 pentuetta ja sen lisäksi kasvattajat ovat kysyneet arvion 34 pentueesta. Tästä voidaan päätellä, että 48% kyseisen vuoden yhdistelmistä on ollut jalostusneuvonnan suosittamia tai hyväksymiä. Tavoitteena on edelleen kohottaa neuvonnan osuutta ja pyrkiä tietoisesti hajauttamaan suosituksia siten, ettei yksi uros astuisi kovinkaan monta narttua vuodessa. Eri urosten jalostuskäyttöä tulee myös jalostusneuvonnalla aktiivisesti kasvattaa. Valinnanvaraa on tarjolla määrällisesti riittävästi, joskin osalla siitosuroksista on etenkin ulkomuotoon liittyviä puutteita. Kaikkiaan suositellaan vuosittain jalostuskäyttöön runsasta sataa urosta (kolme urosta/suositus). Huomattavaa on, että nartuille ei ole aikaisemmin ollut varsinaisia vaatimuksia jalostuksessa. Vuodesta 2003 lukien on nartuilta vaadittu laatuarvostelun maininta hyvä (H), ennen kuin niille annetaan urossuositus. Tästä huolimatta on rodun jalostukseen käytetyistä nartuista yli puolet ollut vailla näyttöjä ulkomuodosta tai rodunomaisista kokeista. Koko rodun kehityksen kannalta, pitkällä jänteellä sukua jatkavat ja rotua kehittävät valtaosin sen parhaat ja terveet yksilöt, joilla on näyttöä tuloksistaan. Tämä ei käytännössä narttujen kohdalla tällä hetkellä toteudu. 16

4.2. Luonne ja käyttöominaisuudet 4.2.1. Luonne Suomenpystykorvan rotumääritelmässä (liite 1.) todetaan luonteen olevan tarmokas, rohkea ja peräänantamaton. Luonne voi olla vieraita kohtaan hieman pidättyväinen, mutta vihaisuutta ei sallita. Luonteen erityispiirteenä on lisäksi mainittava kohtuullisen hyvin kehittynyt vartiointivietti. Suurehko osa suomenpystykorvista ei salli vieraan lähestyvän isännän tavaroita, autoa ja kotipiiriä, ellei isäntä itse ole paikalla, vaan varoittaa haukunnallaan ja käytöksellään lähestyjää. Suomenpystykorvan luonne vastaa tänä päivänä varsin hyvin rotumääritelmää. Uroksissa esiintyy jossain määrin varautuneisuutta ja uhittelua, vihaisuus on kuitenkin harvinaista. Nartuissa puolestaan esiintyy ujoutta ja jopa arkuutta vieraita ihmisiä ja olosuhteita kohtaan. Kyse on useimmiten siitä, että koiraa ei ole totutettu olosuhteisiin kodin ja perheen ulkopuolella. Luonne on kehittynyt yllättävän nopeasti avoimenpaan ja sosiaalisempaan suuntaan. Valtaosa vuonna 2010 suoritetun suomenpystykorvien terveyskyselyn koirien omistajista (89%) oli tyytyväisiä koiriensa käyttäytymiseen. Vastauksissa esiintyi jonkin verran yleistä arkuutta ja äreyttä toisia uros koiria kohtaan. SKL:n KoiraNet tietojärjestelmän kuolinsyytilastosta löytyy 14 suomenpystykorvan kohdalla maininta käyttäytymis häiriöstä. Se on noin 4% ilmoitetuista koirista. 4.2.2. Käyttöominaisuudet Suomenpystykorvan metsästysominaisuuksien kehittymistä seurataan haukkukoetoiminnan avulla. Koira voi osallistua haukkukokeisiin 9 kuukauden iästä alkaen. Kokeisiin osallistumista on pyritty helpottamaan ns. avoimen luokan (AVO) kahden viikon kokeella, jossa maasto ja palkintotuomari sekä kokeilupäivä ovat koiranomistajan valittavissa. Koiralla ei tarvitse nykyisin olla näyttelykäyntiä ennen avoimen luokan käyttökoetta. Koiran, joka on saavuttanut avoimessa luokassa ensimmäisen palkinnon (AVO1) on siirryttävä voittajaluokkaan (VOI), jossa näyttelypalkinto on pakollinen. Käyttöominaisuuksiltaan rotu on kokonaisuudessaan säilynyt hyvänä metsästyskoirana ja jopa osittain kehittynyt. Näin on tapahtunut siitäkin huolimatta, että metsäkanalintukannat ja siten myös metsästysmahdollisuudet ovat Suomessa vähentyneet pitkällä aikavälillä olennaisesti. Metsästysominaisuuksien säilymisestä on kiittäminen käyttöominaisuuksien määrätietoista jalostusta. Tavoitteena on, että sukua jatkavat pääosin käyttökokeissa palkitut vanhemmat eli rodun parhaimmisto. 17

Kuluneella vuosikymmenellä koirien ominaisuudet ovat joiltain osin hieman muuttuneet. Käyttökokeissa käytettävän arvostelun mukaiset hakupisteet näyttäisivät viime vuosina nartuilla lähteneen lievästi parempaan ja uroksilla lievästi huonompaan suuntaan. Hakupisteiden arvostelu-kriteerit ovat pysyneet samoina koko tarkasteluajan. Ensihaukkujen saanti prosentteina löydetyistä linnuista näyttäisi kehittyneen aikaisempia vuosia selvästi parempaan suuntaan. 18

Keskimääräinen haukkuaika on sen sijaan lyhentynyt, mitä ei voida pitää myönteisenä kehityssuuntana. Muut ominaisuudet ovat pysyneet suurinpiirtein entisellä tasolla. Hakupisteet: Arvostelutaulukon mukainen arvostelupisteytys koiran kyvystä hakea riistaa. Ensihaukut: Koiran kyky saada haukku löytämistään linnuista. Keskimääräinen haukkuaika: Koiran kyky saada lintu pysymään haukussa, tavoite 10 minuuttia. 4.2.3. Tulostilastoa käyttökokeista Suomenpystykorvien linnunhaukkukokeissa käynti on ollut jo pitempään noususuhdanteessa vaikka luvuissa on ollut lintutilanteesta johtuneita nousuja ja laskuja. 19

Avoimen- ja voittajaluokan palkintojen jakautuminen kaikista palkintosijoista vuosiluokittain. Avoimen luokan ensimmäiseen palkintosijaan, AVO 1 oikeuttavan pistemäärän saavuttaminen linnunhaukkukokeessa on 70 pistettä. Voittaja luokan ensimmäiseen palkointosijaan, VOI 1 oikeuttavan pistemäärän saavuttaminen linnunhaukkukokeessa on 75 pistettä. Lintukantojen muutokset aiheuttavat tilastoihin heilahtelua. 4.2.4. Prosenttiosuus koirista/vuosiluokka Linnunhaukkukokeiden (LINT) ja hirvenhaukkukokeiden (HIRV) koekäynnit syntymävuosittain kaikista rekisteröidyistä suomenpystykorvista. Käyttökokeissa käy keskimäärin 13% rekisteröidyistä koirista ja kokeiden suosio näyttäisi olevan hienoisessa kasvussa. 20

Suomenpystykorvien osallistumista myös hirvenhaukkukokeisiin on pidetty riistaviettiä tukevana asiana, mikä voi antaa jalostusvalinnoille uusia mahdollisuuksia esim. haun ja luonteen osalta. Merkittävimmät arvokilpailut suomenpystykorvilla ovat rodun mestaruuskilpailu, valtakunnallinen Haukku-ottelu ja Suomi-Ruotsi-Norja maaottelu, joka on samalla Pohjoismaiden Mestaruuskilpailu. Näiden lisäksi on vuosittain nuorille, alle kolmivuotiaille koirille tarkoitettu Metsopoika-Ottelu varhaiskypsyyden vaalimiseksi ja esiintuomiseksi. Erillistä narttujen mestaruusottelua ei ole katsottu tarpeelliseksi järjestää, sillä urokset ja nartut ovat kautta aikojen olleet tasaveroisia koekoiria. Hirvenhaukkukokeissa järjestetään rodulle vuosittaisena mestaruuskilpailuna Hirviherra-ottelu. 4.2.5. Valionarvot Suomen käyttövalion arvoon (FIN KVA, FIN KVA-H) tarvitaan linnun- tai hirvenhaukkukokeen avoimen luokan ykkösen (AVO1) lisäksi kolme voittajaluokan ykköstä (VOI1) sekä näyttelystä laatumaininnan osalta arvostelu vähintään tasoa hyvä (H) koiran täytettyä 15 kuukautta. Voittajaluokan tulokset tulee saavuttaa vähintään kahtena eri koekautena. Suomenpystykorvalta vaaditaan Suomen muotovalion arvoon (FIN MVA) kolme sertifikaattia sekä niiden lisäksi kokeissa avoimen luokan 1 palkinto (AVO1) tai kaksi 2 kappaletta (AVO2) palkintoa. Sertifikaateista vähintään yksi on saavutettava koiran täytettyä 24 kuukautta. 4.2.6. Käyttöominaisuuksien ja geenipohjan laajuuden turvaaminen Suomenpystykorvien jalostuksen ohjauksessa on käytetty apuna jalostustietojärjestelmää, jossa on tiedot koirien näyttely- ja koekäynneistä, PEVISAn mukaiset terveystiedot ja raportoidut epileptiset koirat sekä linkitys niiden lähisukulaisiin. Jalostusryhmä ylläpitää ajan tasalla olevaa siitosuroslistaa, jolle pääsemiseksi uroksen on saavutettava laatuarvostelun maininta hyvä (H) näyttelyssä ja avoimen luokan 2 palkinto (AVO2) käyttökokeessa. Lisäksi uroksen tulee olla iältään alle 12 vuotta vanha, eikä sillä saa olla enempää kuin 70 rekisteröityä jälkeläistä ja sen täytyy täyttää PEVISA-vaatimukset. Epiluku oltava alle 1.80. Näillä kriteereillä on vuoden 2009 syksyllä päässyt jalostusuros listalle 170 lintu- ja 34 hirvipalkittua koiraa.lista on nähtävissä myös internetissä järjestön kotisivuilla, (www.spj.fi/spk/jalostus/jalostustoiminta.htm). Tietojen perusteella etsitään ja suositellaan nartuille sopivia siitosuroksia huomioiden koeja näyttelytulokset sekä PEVISA-tiedot. Lisäksi tarkastetaan paritusyhdistelmän epi-luvut ja pennuille tuleva sukusiitosaste. Vuonna 2009 voimaan tulleen PEVISA-ohjelman mukaan pentueen sukusiitosaste saa olla enintään 6,25% seitsemästä sukupolvesta laskettuna. Laskennassa huomioidaan Kennelliiton tiedossa olevat esivanhemmat. Myös alueelliset seikat ja etäisyydet pyritään ottamaan huomioon suositusta tehdessä. 21

Käyttöominaisuuksia parannetaan käytännössä sillä, että siitosuroslistalla olevat koirat ovat keskimääräistä parempia käyttökoiria. Terveyttä ja elinvoimaa pyritään parantamaan käyttämällä terveitä siitosuroksia ja rodun keskitasoa alempia sukusiitosasteita ja epi-lukuja tuleville pentueille. Rodun käyttöominaisuudet ovat atk-pohjaisen jalostuksen ohjauksen aikana säilyneet vähintään ennallaan. 4.3 TERVEYS Yleistä Suomenpystykorva on kuulunut PEVISA-ohjelman piiriin vuodesta 1994 lähtien. PEVISAtutkimusten lisäksi rotujärjestö on kerännyt tietoa koirien kuolinsysistä ja terveydestä SKL:n Koiranet tietokannasta saatujen tietojen lisäksi järjestämällä terveyskyselyn kevään ja kesän 2010 aikana. Kysely julkaistiin sekä Pystykorva-lehdessä että rotujärjestön nettisivuilla. Vastauksia saatiin yhteensä 223 koirasta (133 narttua ja 90 urosta). Omakoira palvelun kautta kerättyjä kuolinsyytietoja on 20.8.2010 mennessä annettu 299 suomenpystykorvasta. 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Rodun PEVISA-ohjelma ajalle 1.1.2009 31.12.2013 on seuraava: Pentujen vanhemmista tulee olla ennen toista astutusta polvitarkastuslausunto ja silmätarkastuslausunto, jotta jälkeläiset rekisteröidään. Koiran on oltava polvitutkimus hetkellä 12 kk vanhempi. Perinnöllistä harmaakaihia, PRA:ta tai PHTVL / PHPV- sairauden asteita 2-6 sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Rekisteröinnin raja-arvo on polvilumpioluksaation aste 1. Rotukohtaisiin rekisteröinnin erityisehtoihin on lisäksi kirjattu: Yhdelle koiralle rekisteröidään korkeintaan 70 jälkeläistä. Se pentue, jossa raja ylittyy, rekisteröidään kokonaisuudessaan. Pentueen sukusiitosaste saa olla enintään 6,25% seitsemästä sukupolvesta laskettuna. Laskennassa huomioidaan Kennelliiton tiedossa olevat esivanhemmat. PEVISA:n ja erityisehtojen lisäksi rotujärjestö on asettanut seuraavat jalostussuositukset: Jalostukseen ei suositella käytettäväksi koiraa, jos - Sen jälkeläisissä ilmenee PRA-sairautta. - Sen jälkeläisissä tulee ilmi kaksi tai useampi HC- tai PHTVL / PHPV-tapauksia. - Sillä on ensimmäisen asteen polvilumpioluksaatio tai se periyttää tätä vikaa rodun keskimääräistä tasoa enemmän. 22

Silmätutkimus suositellaan tehtäväksi uudelleen 36 kk:n kuluttua ensimmäisestä tutkimuksesta. Suomenpystykorvien 1.1.2006 jälkeen syntyneiden jälkeläisten korkein SSA saa olla vain 6,25%, jotta niitä voidaan suositella jalostukseen. Ulkomailta tuoduilla sekä siellä rekisteröidyillä koirilla tulee olla polvitarkastus- ja silmätarkastuslausunto ennen ensimmäistä astutusta, jotta niitä suositellaan jalostukseen. Suomen Pystykorvajärjestö suosittelee koiran silmien ja polvien tarkastamista ennen valion arvon anomista. Rotujärjestön asettamat jalostustoimikunnat valvovat jalostussuosituksia. 4.3.2 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt silmäsairaudet Suomenpystykorvien silmiä on tutkittu vuosina 2001 2010 seuraavasti (koirat jaoteltu syntymävuoden mukaan, lähde Koiranet): 23

Eri silmäsairauksia on rodulle syntymävuoden mukaan jaoteltuna vuosina 2001 2010 kirjattu seuraavasti: Diagnoosi Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia 1093 Kortikaalinen katarakta, todettu 19 Posterior polaarinen katarakta, todettu 18 PHTVL/PHPV, sairauden aste 1 15 PHTVL/PHPV, sairauden aste 2-6 12 PPM, diagnoosi avoin 12 Distichiasis, todettu 11 Katarakta, jonka sijaintia ei ole määritelty, epäilyttävä 7 PHTVL/PHPV, diagnoosi avoin 7 Trichiasis, todettu 7 Kaihin laajuus, lievä 6 Katarakta, jonka sijaintia ei ole määritelty, todettu 6 RD, multifokaali, todettu 6 Punktaatti katarakta, todettu 5 Silmämuutosten vakavuus, lievä 4 RD, geograafinen, todettu 3 Kaihin laajuus, kohtalainen 2 Linssin etuosan saumalinjan katarakta, todettu 2 Nukleaarinen katarakta, todettu 2 PPM, iris-kornea, todettu 2 PPM, iris-linssi, todettu 2 PRA, todettu 2 Synnynnäinen katarakta, todettu 2 Ektooppinen cilia, todettu 1 Eversio palp. III, todettu 1 Kaihin laajuus, laaja 1 Lasiaisen rappeuma, todettu 1 Linssiluksaatio, todettu 1 Linssin etuosan saumalinjan katarakta, epäilyttävä 1 Muu verkkokalvon sairaus, todettu 1 PPM, todettu 1 PPM, levymäinen, todettu 1 Etenevä verkkokalvon surkastuma eli PRA Esiintymiä PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. PRA:ta on montaa tyyppiä, eri rotujen PRA:t ovat erilaisia ja jopa samassa rodussa voi olla useita eri muotoja. PRA on löydetty yli 100 rodulla ja näistä ainakin 22:lla mutaatio on voitu paikallistaa. Se voi esiintyä millä tahansa rodulla. Yleisin periytymismekanismi on autosomaalinen resessiivinen. Kliinisten oireiden 24

ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen PRA-muodon syntymekanismiin. Hyvin nuorella koiralla esiintyvä PRA:n muoto liittyy vääränlaiseen näköhermosolujen kehitykseen. Myöhemmällä iällä alkavassa PRA:ssa sen sijaan näköhermosolut kehittyvät normaalisti, mutta alkavat rappeutua. Useimmissa PRA:n muodoissa koira muuttuu ensin hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Tämä johtuu hämäränäössä tärkeiden verkkokalvon sauvasolujen surkastumisesta. Myöhemmin koira sokeutuu kokonaan verkkokalvon tappisolujen surkastuessa. Silmäterä on laaja ja silmänpohjan lisääntynyt heijaste näkyy erityisen selvästi valon kohdistuessa laajentuneeseen mustuaiseen. PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokeakin koira voi pärjätä erittäin hyvin. Kokeellisesti koirille on käytetty geeniterapiaa näköhermosolujen perinnöllisessä sairaudessa, jossa periyttävä geeni on tunnettu. Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmoskooppisessa tutkimuksessa. Verkkokalvon sähköisessä tutkimuksessa (ERG) voidaan havaita muutoksia näköhermosoluissa jo ennen oftalmoskooppisessa tutkimuksessa nähtäviä selviä verkkokalvon rappeutumamuutoksia. Perinnöllinen harmaakaihi eli hereditäärinen katarakta PERINNÖLLINEN HARMAAKAIHI eli hereditäärinen katarakta samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Tunnettujen muotojen periytymismekanismi on yleensä autosomaalinen resessiivinen, mutta useimpien muotojen periytymismallia ei tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Katarakta eli kaihi voi olla perinnöllinen tai ei perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kataraktat ovat synnynnäisiä. Esimerkkinä hankitusta katraktasta voidaan mainita sokeritautiin liittyvä, hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä katarakta. Muita esimerkkejä hankitusta kaihista ovat esimerkiksi vanhuuden kaihi ja PRA:han liittyvä toissijainen kaihi. Ns. nukleaariskleroosi eli linssin kovettuminen vanhalla koiralla ei ole varsinainen kaihimuutos, vaan normaaliin ikääntymiseen liittyvä muutos, jossa linssin ydin muuttuu opaalinharmaaksi. Näkökykyyn se ei vaikuta. Perinnöllinen kaihi voidaan todeta perinnöllisten silmäsairauksien varalta tehtävässä silmätutkimuksessa. Erityisen tärkeää kaihin toteamisessa on viralliseen silmätutkimukseen kuuluva biomikroskooppitutkimus. Kaihi voidaan poistaa leikkauksella fakoemulsifikaatiomenetelmällä. Paras leikkaustulos saadaan, kun leikkaus tehdään ennen kuin kaihimuutos on täydellinen. Hoidon edellytyksenä on se, että silmänpohja on terve. PHTVL/PHPV PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous) on kirjainlyhenne sairauksista, joissa linssin ja silmänpohjan välinen sikiöaikainen verisuoniverkosto ei surkastu normaalisti syntymän jälkeen. Löydös jaetaan vakavuudeltaan kuuteen asteeseen, joista aste 6 tarkoittaa sitä, että silmä on sokea. Lievimmässä asteessa (1) näkyy linssin takapinnalla ainoastaan pieniä pigmenttipisteitä, jotka eivät vaikuta näkökykyyn eivätkä muutokset pahene iän myötä. Vakavammissa asteissa muutokset voivat aiheuttaa linssin lisääntyvää samentumista. Dobermannilla esiintyvässä muodossa on taustalla autosomaali dominantti periytyvyys, jossa on epätäydellinen penetraatio, suomenpystykorvilla sairauden peritymismekanismia ei ole määritelty. 25

Retinan dysplasia eli RD RD (retinan dysplasia eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö) jaetaan kolmeen muotoon, multifokaaliin (MRD), geografiseen (GRD) ja totaaliseen (TRD). MRD:ssa verkkokalvolla näkyy yksittäisiä poimuja, jotka syntyvät verkkokalvon paikallisen virhekehityksen seurauksena. Poimujen määrä voi vaihdella. MRD ei vaikuta näkökykyyn. GRD:ssa verkkokalvo on väärin kehittynyt laajemmalla alueella, mikä voi vaikuttaa koiran näkökykyyn ja TRD:ssa verkkokalvo on kokonaan irtautunut, mikä aiheuttaa silmän täydellisen sokeuden. MRDmuutokset eivät pahene iän myötä, vaan saattavat pikemminkin osittain hävitä näkyvistä vanhemmiten. GRD:aan saattaa iän myötä liittyä paikallista verkkokalvon rappeumaa muutoksen alueella. Useilla roduilla RD:n on todettu periytyvän väistyvästi. Eri RD-muotojen välistä geneettistä yhteyttä ei tunneta. Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan silmätyöryhmän ohjeistuksen mukaan koiraa, jolla on todettu multifokaali RD voidaan käyttää jalostukseen terveen parituskumppanin kanssa. GRD ja TRD:aa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. 4.3.3 Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaan meno Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Periytyvyyden mekanismi ei ole tiedossa. Pienikokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu yleensä sisäänpäin (mediaalisesti) ja suuremmilla lateraalisesti. Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla. I - asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II- ja III - asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). IV - asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Usein oireet huomataan tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Vaikeat patellaluksaatiot on hoidettava kirurgisesti. Vaikeimman asteen luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja ennuste voi olla huono. Terveyskyselyssä ilmoitettiin kuudesta koirasta, joilla on ollut tai on patellaluksaatio. Lopetussyyksi patellaluksaatio ilmoitettiin kuolinsyytilastossa kolmelle koiralle. PEVISA:n mukaan vaikeampaa kuin 1. asteen luksaatiota sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Jalostussuosituksen mukaan koiraa, jolla on ensimmäisen asteen polvilumpioluksaatio tai se periyttää tätä vikaa rodun keskimääräistä tasoa enemmän, ei suositella käytettäväksi jalostukseen. 26

Suomenpystykorvien polvia on tutkittu vuosina 2001 2010 seuraavasti (koirat jaoteltu syntymävuoden mukaan, lähde Koiranet): Patella-vikoja on rodulle vuosina 2001 2010 kirjattu seuraavasti (koirat jaoteltu syntymävuoden mukaan, lähde Koiranet): Vuosi Syntyneitä 0 1 2 3 4 Yhteensä 2001 879 104 2 2 0 0 108 2002 852 121 4 0 1 0 126 2003 836 132 4 2 1 0 139 2004 867 153 8 3 0 0 164 2005 779 148 4 1 0 0 153 2006 768 141 4 2 0 0 148 2007 848 145 11 2 1 0 159 2008 934 115 4 2 0 0 121 2009 904 87 5 3 0 1 96 2010 615 10 1 0 0 0 11 Yht. 8282 1156 47 17 3 1 1225 27

4.3.4 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet Yleistä Terveyskyselyn ja kuolinsyytilaston perusteella suomenpystykorva ei ole kokoonsa nähden erityisen pitkäikäinen rotu. Kuolinsyytilastossa keskimääräinen elinikä on 8 vuotta ja 5 kk, mutta tapaturmaisesti kuolleet koirat (11,7%) vaikuttavat jonkin verran tilastoon elinikää laskevasti. Näiden keskimääräinen elinikä on ollut vain 3 vuotta ja 9 kk. Korkeahko tapaturmaisten kuolemien määrä on tyypillistä metsästyskoirarodulle. Terveyskyselyyn vastanneiden 46 kuolleen koiran kuolinikä oli noin 10 vuotta. Sekä kuolinsyytilastossa että terveyskyselyssä havaitaan tiettyjä merkittävämpiä sairauksia ja ongelmia kuten epilepsia, sokeritauti eli diabetes, polvilumpioluksaatio, hammaspuutokset ja synnytykseen ja lisääntymiseen liittyvät ongelmat. 4.3.5 Epilepsia rodussa Epilepsia (kaatumatauti) on aivojen sähköisen toiminnon häiriö, joka ilmenee eriasteisina kohtauksina myös koirilla. Aidon eli idiopaattisen epilepsian syntytapa ei ole täysin selvillä. Sen epäillään johtuvan perinnöllisestä virheestä hermokalvoilla tai hermoston välittäjäaineiden toiminnassa. Epileptiformiset kohtaukset voivat johtua myös muista sairauksista, jolloin puhutaan symptomaattisesta eli sekundaarisesta epilepsiasta. Tällaisia muita sairauksia voivat olla esim. kasvaimet, tulehdukset aivoissa, päähän kohdistuneet traumat, penikkatauti, aineenvaihdunnalliset sairaudet ja myrkytykset. Epilepsian hoito tapahtuu lääkehoidolla eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Sairastumisesta epäillyssä tapauksessa on syytä kääntyä lähimmän eläinlääkärin puoleen. Eläinlääkärin tutkimus kohtauksen saaneelle koiralle on tärkeä, koska hän pyrkii poissulkemaan mahdolliset muut epileptisten kohtausten aiheuttajat. Eläinlääkäri voi tehdä yleiskliinisen tutkimuksen, ottaa veri- ja virtsa- tai aivoselkäydinnesteen näytteen. Aidossa epilepsiassa ei löydetä niissä tutkimuksissa poikkeavuuksia. Aito epilepsia on perinnöllistä, mutta periytymistapa suomenpystykorvilla ei ole vielä selvillä. Periytymistavan selvittäminen on käynnissä Hannes Lohen geenitutkimusryhmän toimesta. Verinäytteistä eristetään perintöaines eli DNA ja siitä etsitään virheellistä geeniä, mikä aiheuttaa koiriemme epilepsiaa. Koska epilepsia on perinnöllistä, epilepsiaa sairastavaa koiraa ei tulisi koskaan käyttää jalostukseen. Myös sairaan koiran lähisukulaisten käyttöä tulisi välttää jalostuksessa. Valitettavasti sairaus voi puhjeta joskus vasta koiran saatua jälkeläisiä. Tyypillinen ikä idiopaattisen epilepsian puhkeamiselle on 0,5-5 vuotta. Sairaus ilmenee joko yleistyneinä tai paikallisina kohtauksina. Kohtauksen alussa koiran niska ja raajat ovat jäykkinä ja eläin kaatuu maahan ja voi olla hengittämättä. Tätä seuraa nykimisvaihe, jonka aikana saattaa esiintyä virtsaamista, ulostamista, leuan pureskeluliikkeitä ja syljeneritystä. Kohtauksen jälkeen koiran käyttäytyminen voi olla poikkeavaa useiden tuntien ajan. Pahimmassa tapauksessa koira joudutaan lopettamaan. 28

Epilepsian kartoittamiseen on tehty järjestössämme jo vuosia tietojen keräystyötä. Tarvitsemme kuitenkin jatkuvasti lisätietoja kattavan tilannekartoituksen tekemiseen. Jalostustyössä järjestömme pyrkii karttamaan parituksia, joissa epilepsian uskotaan periytyvän. Tehtävän onnistumisen kannalta on erittäin tärkeää, että järjestölle raportoitaisiin rodun yksilöiden kaikista epilepsiatyyppisistä kohtauksista. SPJ kerää epilepsiatyyppisistä kohtauksista tietoja erillisellä kaavakkeella jalostustarkoitusta varten. (www.spj.fi/spk/pdf_kuvat/ilmoitus_epilepsiatyyppisista_kohtauksista.pdf) Vuonna 1996 tehdyn otantatutkimuksen (Bergholm ja Laine) mukaan 6,5% kotimaisesta suomenpystykorva kannasta oli epileptisiä, vaihteluvälin ollessa 95%:n todennäköisyydellä 4,7% 8,3%. Nykytilanne mahtuu todennäköisesti tutkimuksen vaihteluvälille mutta ongelman pahenemisesta ei ole viitteitä. 4.3.6 Epi-luku Rotujärjestössä on käytössä ns. epi-luku suomenpystykorvilla. Epi-luku on matemaattinen suure joka on kehitetty apuneuvoksi jalostukseen, jotta olisi mahdollista kartoittaa mahdolliset riskit koiran suvussa piilevästä epilepsiasta. Tämän mahdollistaa tietokanta, jossa on sukutauluissa merkinnät epileptisistä koirista ja niiden lähisukulaisista sekä tältä pohjalta kehitetty laskentamenetelmä, josta saadaan koiran sairastumisriskiä kuvaava epiluku. Menetelmällä on saavutettu jalostusneuvonnassa käytännön tuloksia, joka näkyy tilastoissa vuosiluokkien keskiarvon ja sairastuneiden koirien vähenemisenä rodussa. Tietoa epi-luvusta löydät myös SPJ:n sivuilta osoitteesta (www.spj.fi/spk/terveys/terveysasiat.htm). 100 % 50 % 25 % 12,50 % 6,25 % Koira itse Vanhemmat Iso vanhemmat Iso iso vanhemmat Iso iso isovanhemmmat Koira itse Isä Isän isä Isän emä Emän isä III IIE IEI IEE EII IIII IIIE IIEI IIEE IEII IEIE IEEI IEEE EIII EIIE EIEI Emä Emän emä EIE EEI EEE EIEE EEII EEIE EEEI EEEE Summa Z 0 0 0 0 0 Kerroin k 1 0,5 0,25 0,125 0,0625 EPI LUKU Zxk 0 0 0 0 0 0 Epi-luku lasketaan tietokantaohjelmalla koiran epi-sukutaulusta viidessä polvessa huomioiden siinä olevat sairaat koirat ja niiden lähisukulaiset, sekä missä polvessa ne esiintyvät. Episukutaulun kirjaimet (I = 1; J, S ja V = 0,5; P = 0,25), kuvaavat koiran ja sen lähisukulaisten keskimääräistä geeniperimää sairaalta yksilöltä (prosenttia perimästä jaettuna sadalla). Lisäksi otetaan huomioon, monennessako sukupolvessa merkinnät ovat. 29

4.3.7 Epi-lukujen kehitys Vuonna 1996 jalostustietokannan sukutauluihin alettiin tehdä kirjainmerkinnät sairaiksi luokitelluista koirista ja niiden lähisukulaisista. Tämä mahdollisti ensimmäistä kertaa sukujen ja linjojen tarkastelun jalostuksellista arviointia varten. Vuonna 1998 kehitettiin jalostustoiminnassa edellisen pohjalta epi-luvun laskentamenetelmä, jossa otettiin huomioon sukutaulun epileptiset koirat ja niiden lähisukulaiset. Vuonna 2002 SPJ:n hallitus asetti siitosyhdistelmien ja pentuvälityksen epi- luvuille rajaarvot sekä päätettiin antaa koiranomistajan haluttaessa hänelle tiedoksi koiran epi-luku. Tavoitteena oli avoimuuden lisäämisen kautta herättää kiinnostusta jalostuksellisesti terveempiin yhdistelmiin. Vuonna 2004 avoimuutta lisättiin edelleen siten, että sekä uroksen että nartun omistajat saivat molempien paritettavien koirien epi-luvut jalostusneuvonnan yhteydessä. Vuonna 2008 rotujärjestön hallitus teki uuden jalostusta ohjaavan päätöksen. Sen mukaan jalostusneuvonta antaa suositellun yhdistelmän epi-luvut jalostussuosituksen yhteydessä. Pentuvälityksessä olevista pennuista saa pyydettäessä vanhempien sekä yhdistelmän jalostustavoitteiden mukaiset terveystiedot. Omasta koirasta saa aina jalostustavoitteiden mukaiset terveystiedot ja epi-luvun. Pyydettäessä annetaan suositellun yhdistelmän uroksen ja nartun epi-luvut ja neuvonnan arvio yhdistelmän keskeisimmistä terveysriskeistä uroksen tai nartun sukutauluissa. Tiedot annetaan suullisesti uroksen ja nartun omistajalle, jotta molemmin puolin voidaan todeta pysytyn jalostustavoitteiden (JTO 6.2.) mukaisissa yhdistelmissä. Epi-lukua on käytetty apuna jalostuksessa siten, että sairasta koiraa ja sen täyssisaria ei ole suositeltu jalostukseen, eikä sellaista yhdistelmää toistettavaksi, josta on syntynyt epileptinen jälkeläinen. Jos epi-luku on ollut 1,8 tai yli, ei koiraa ole suositeltu jalostukseen ja jos luku on 1,5 tai yli on suositeltu partneriksi koiraa, jonka luku on alle rodun keskiarvon. 30

Ohjeistamalla jalostusta on rodun epi-luvun keskiarvon kehitys saatu myöteiseen suuntaan. Rodun epi-luvun keskiarvolukema on vaihdellut vuosina 1994 2010 välillä 1.39 1.02, ja se on laskenut vuodesta 2002 lähtien. Sairaiksi luokiteltujen koirien keskiarvolukema oli vuosien 1999 2002 välillä 1,79 1,86. Vuoden 2003 laajassa kyselytutkimuksessa se oli 1,63. Vuosiluokkien epi-lukujen keskiarvo lähti laskuun epi-sukutaulujen käyttöönoton jälkeen vuonna 1997. Keskiarvot lähtivät paranemaan selvästi vuonna 2001, jolloin epi-luku otettiin jalostusneuvonnassa käyttöön. Luku on edelleen hieman laskeva ollen vuonna 2010 0,87. 31