11. luento: Tekijänoikeudet ja sopimukset

11. luento: Tekijänoikeudet ja sopimukset Säädökset ja sopimukset Immateriaalioikeus on nk. aineeton oikeus, joka ilmentää omistusoikeutta, jonka kohteena on aineeton eli immateriaalinen esine. Immateriaalioikeuksiin lukeutuvat mm. tekijänoikeus, patentti, mallisuoja ja tavaramerkki. Suomen tekijänoikeuslaki (404/1961) on peräisin vuodelta 1961 ja sitä on muutettu lukuisia kertoja. Lakia sovelletaan silloin kun kysymyksessä on Suomesta peräisin oleva teos. (Tekijänoikeuden sisältö 2000.) Muusta maasta peräisin olevan teoksen ollessa kyseessä sovelletaan kansainvälisiä sopimuksia. Keskeisin kansainvälinen sopimus on Bernin yleissopimus - "sopimus kirjallisten ja taiteellisten sopimusten suojaamisesta". Suomi on ratifioinut Bernin sopimuksen vuoden 1971 Pariisin sopimuskirjan vuonna 1986. Muista jäsenmaista peräisin oleville teoksille on taattava sama suoja kuin omien kansalaisten teoksille. (Kansainvälinen tekijänoikeus 2000.) Bernin sopimuksen jäsenvaltioita on 156 (WIPO 2005). Muita kansainvälisiä sopimuksia Rooman sopimus (ratifioitu 1983): yleissopimus esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta WIPO :n tekijänoikeussopimus ja esitys- ja äänitesopimus (1996) TRIPS (1995): sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista Euroopan unionin direktiivit: - tietokoneohjelmadirektiivi 91/250/ETY - vuokraus- ja lainausdirektiivi 92/100/ETY - satelliitti- ja kaapelidirektiivi 93/83/ETY - suoja-aikadirektiivi 93/98/ETY - tietokantadirektiivi 96/9/EY - tietoyhteiskunnan tekijänoikeuksia koskeva direktiivi 2001/29/EY sekä - kuvataiteen jälleenmyyntikorvauksia koskeva direktiivi 2001/84/EY. Suomen tekijänoikeuslakia ollaan uudistamassa. Uudistuksen tavoitteena on mukauttaa lainsäädäntöä tietoyhteiskuntaan, digitaaliseen ympäristöön ja tietoverkkoympäristöihin paremmin soveltuvaksi. Samalla otetaan huomioon Euroopan unionin tietoyhteiskunnan tekijänoikeuksia säätelevän direktiivin edellyttämät muutokset. Lisäksi rikoslakiin ehdotetaan uudistuksia, joissa otettaisiin huomioon tekijänoikeudelliset tietoverkkorikokset. (Tekijänoikeuslakia uudistetaan 2004.) Lisätietoa: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta [online]. Helsinki: Suomen eduskunta, 2004. Päivitetty 11.03.2005, [viitattu 30.3.2005]. HE 28/2004 vp. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/utaveps.scr?{key}=he+28/2004 > 1

Eri toimijoita Viranomaiset Suomessa tekijänoikeusasioista vastaa opetusministeriö. Sen tehtäviin kuuluvat mm. tekijänoikeuslainsäädännön kehittäminen oppilaitoksia ja valtionhallintoa koskevat kopiointi- ja nauhoitussopimukset tekijänoikeushallinnon muut tehtävät, mm. kasettimaksun suuruuden vahvistaminen, eräät tekijänoikeusjärjestöjen hyväksymispäätökset kansainvälisiä sopimuksia koskevat neuvottelut Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPO :n tekijänoikeuksia koskevat asiat tekijänoikeusasiat muissa kansainvälisissä järjestöissä (WTO, OECD, Unesco, Euroopan neuvosto) EU-lainsäädännön valmisteluun osallistuminen tekijänoikeuden alan pohjoismainen yhteistyö (Tekijänoikeus 2000.) Opetusministeriön yhteydessä toimii valtioneuvoston asettama tekijänoikeusneuvosto, mikä avustaa opetusministeriötä tekijänoikeutta koskevien asioiden käsittelyssä. Neuvostossa on puolueeton puheenjohtaja, asiantuntijajäseniä sekä tärkeimpien tekijäjärjestöjen sekä käyttäjätahojen edustajia. Tekijänoikeusneuvostolta voi kuka tahansa, esimerkiksi yksityishenkilöt, yritykset, yhteisöt, poliisi, hallintoviranomaiset ja tuomioistuimet pyytää lausuntoja tekijänoikeuslain soveltamisesta. Lausunnot ovat suosituksen luonteisia, eivätkä ne oikeudellisesti sido lausunnon pyytäjää eivätkä tämän vastapuolta. (Haarmann 2001, 33; Tekijänoikeus 2000.) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien haltijoiden oikeuksia valvovat ja hallinnoivat tekijänoikeusjärjestöt. Tekijänoikeusjärjestöt Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien oikeudenhaltijat ovat perustaneet yhdistyksiä valvomaan ja hallinnoimaan oikeuksiaan. Useat luovien tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden ammatilliset yhdistykset neuvottelevat oikeuksien käyttämisen yleisistä ehdoista mm. kustantajien tai radio- ja televisioyritysten kanssa. Järjestöt tarjoavat jäsenistölleen myös neuvontaa tekijänoikeudellisissa kysymyksissä. Lisäksi järjestöt keräävät ja välittävät tekijänoikeuskorvaukset oikeuksien haltijoille. (Tekijänoikeusjärjestöt 2000.) Suomessa on viisi tekijänoikeusjärjestöä: Gramex ry: Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys edistää ja valvoo esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien oikeuksia sekä kerää korvaukset äänitemusiikin julkisesta esittämisestä ja tilittää korvaukset edelleen niihin oikeutetuille. (http://www.gramex.fi ) Kopiosto ry: Tekijöiden, esittäjien ja kustantajien yhteisjärjestö, johon kuuluu 44 jäsenjärjestöä. Kopiosto valvoo mm. valokopiointiin, nauhoittamiseen ja radio- ja televisiolähetysten edelleen lähettämiseen liittyviä oikeuksia. (http://www.kopiosto.fi) Teosto ry: Valvoo säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja musiikin kustantajien oikeuksia musiikin julkiseen esittämiseen ja tallentamiseen äänitteille. (http://www.teosto.fi ) Kuvasto ry: Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys valvoo kuvataiteilijoiden oikeuksia kuvataiteen teosten käytön alueilla. (http://www.kuvasto.fi ) 2

Tuotos ry: AV-tuottajien tekijänoikeusyhdistys valvoo audiovisuaalisten tuotantojen tuottajien oikeuksia. (http://www.tuotos.fi ) (Tekijänoikeusjärjestöt 2000.) Järjestöjen ohella tekijänoikeudellista tiedotusta ja valvontaa suorittaa useiden järjestöjen yhdessä perustama Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus. Sen tehtäviin kuuluu mm. tekijänoikeuspiratismin vastainen työ. Tiedotus- ja valvontakeskus on sijoitettu Gramexin yhteyteen. Tekijänoikeuden alan yleisenä keskustelufoorumina toimii Suomen tekijänoikeudellinen yhdistys ry. Yhdistyksen piirissä toimii Tekijänoikeusinstituutti, joka julkaisee tekijänoikeutta koskevia selvityksiä ja muuta aineistoa. Tekijänoikeudellisen yhdistyksen alaisuudessa toimiva Tekijänoikeuden tietokeskus on tekijänoikeuden alan erikoiskirjasto, johon on koottuna keskeinen tekijänoikeuskirjallisuus. (Tekijänoikeusjärjestöt 2000.) Tekijänoikeuden syntyminen Tekijä Tekijänoikeussuojan syntymisen ainoa edellytys on, että teos on tekijänsä henkisen luomistyön itsenäinen ja omaperäinen tulos. Kyse ei ole laatuvaatimuksesta, sillä huonokin teos voi saada suojaa. Tuotteen valmistamiseen käytetty työmäärä tai vaiva ei sellaisenaan ole koskaan tekijänoikeussuojan alkamisen peruste. (Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus 2005.) Tekijänoikeussuoja syntyy teoksen luoneelle minkä tahansa ikäiselle ihmiselle tai ihmisille (TekijäL 6 ). Suoja kohdistuu teoksen muotoon eli tekijän omaperäiseen ilmaisuun. Tekijänoikeus ei siten suojaa teoksen aihetta, juonta, ideaa tai tietosisältöä, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. Tekijänoikeus syntyy ilman rekisteröintiä suoraan lain nojalla silloin kun teos luodaan. Esimerkiksi (c)-merkin käyttöä ei edellytetä, eikä merkin käyttäminen toisaalta aikaansaa mitään lisäsuojaa. (Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus 2005.) Tekijänoikeuden sisältö Tekijänoikeuden sisältö on tapana jakaa kahteen päälohkoon: taloudellisiin ja moraalisiin yksinoikeuksiin. Ne soveltuvat periaatteessa kaikkiin teoslajeihin ja kaikkiin teosten käyttömuotoihin. Yksinoikeutensa perusteella tekijä voi sallia tai kieltää teoksensa käyttämisen eri tilanteissa ja yhteyksissä. Yksinoikeus kattaa myös teoksen muuntelemisen. (Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus 2005.) Taloudelliset oikeudet koostuvat kahdesta osasta: tekijällä on yksinoikeus määrätä teoksesta yhtäältä valmistamalla siitä kappaleita ja toisaalta saattamalla se yleisön saataviin. Yleisön saataviin saattamiseksi luetaan julkinen esittäminen, levittäminen ja näyttäminen. (TekijäL 2 ). Taloudelliset oikeudet pitävät sisällään myös oikeuden jälleenmyyntikorvaukseen. ( Haarmann 2001, 45.) Moraalisia oikeuksia ovat isyysoikeus ja respektioikeus (TekijäL 3 ). Nämä oikeudet ovat periaatteessa sellaisia, ettei niitä voi toiselle luovuttaa. Isyysoikeudella tarkoitetaan sitä, että tekijän nimi on ilmoitettava teosta käytettäessä hyvän tavan mukaisesti. Respektioikeuden sisältönä on tekijän kirjallisen tai taiteellisen työn arvon tai omaperäisyyden kunnioittaminen. Tämä tarkoittaa, että teosta ei saa esittää tai muuttaa tai saattaa yleisön saataviin tekijää loukkaavassa muodossa tai yhteydessä. (Haarmann 2001, 53-53; Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus 2005.) 3

Kaavio 1: Tekijänoikeudet. Vrt. Haarmann 2001, 45. Oikeudenhaltija Taloudelliset oikeudet ovat sopimuksin luovutettavissa. Myös suullinen sopimus on pätevä. Kirjalliseen sopimukseen vetoaminen on kuitenkin huomattavasti helpompaa. Moraaliset oikeudet eivät normaalisti ole luovutettavissa. Ne jäävät tekijälle tai esittävälle taiteilijalle, vaikka taloudelliset oikeudet olisikin luovutettu edelleen. Oikeudenhaltija on siis se henkilö, joka omistaa oikeudet tai jolla oikeudet on hallinnassa. Oikeudenhaltija voi olla joko luonnollinen tai juridinen henkilö. Oikeudenhaltija voi omistaa joko kaikki tai osan oikeuksista (kokonaisluovutukset vs. lisenssit). Tyypillisiä oikeudenhaltijoita ovat esimerkiksi kustantajat, julkaisijat, tuottajat ja tekijät. (Haarman 2001, 83-87.) Teos ja teoskynnys Yleensä teoskynnys ylittyy, kun työ on itsenäinen ja omaperäinen tekijänsä henkisen luomistyön tulos. Teoskynnyksen korkeutta arvioitaessa on käytetty ilmaisuja "luova omaperäisyys", "tekijänsä omalaatuisuus", "persoonallinen ote" tai "riittävä poikkeavuus muista vastaavista suorituksista". Teoskynnyksen korkeutta ei ole laissa määritelty muulla tavoin kuin ilmaisemalla asia verbillä "luoda". Henkilöllä, joka on luonut teoksen, on tekijänoikeus. Jotta kyseessä olisi tekijänoikeussuojaa saava teos, sen tulee olla kirjallinen tai taiteellinen sekä itsenäinen ja omaperäinen. Teoksen tulee olla myös uusi siinä mielessä, että se eroaa jo olemassa olevista teoksista. Teoskynnystä arvioitaessa tulee pohtia myös sitä, mitä teoksessa suojataan. (Haarmann 2001, 33-43.) Teostyypit Tekijänoikeuksien kohdalla teokset on tapana jakaa eri teostyyppeihin, kuten kirjallisiin teoksiin, suullisiin teoksiin, sävellysteoksiin, näyttämötekstiin, elokuvateoksiin, valokuvateoksiin, kuvataideteoksiin, rakennuksiin, taidekäsityöntuotteisiin, taideteollisuustuotteisiin, tietokoneohjelmiin ym. Tekijänoikeussuojassa on pieniä eroja niiden tyypin mukaan. Osa tekijänoikeuslain säädöksistä 4

koskee ainoastaan kirjallisia ja sävelteoksia, osa taas pelkästään taideteoksia. Kaikki teosmuodot saavat tekijänoikeudellista suojaa myös tietoverkoissa niiden ilmaisumuodosta riippumatta. Tietoverkoissa olevasta aineistosta ei ole kuitenkaan aina helppoa eritellä teoksen tyyppiä. (Haarmann 2001, 45.) Teostyyppejä ovat myös kokoomateos, yhteisteos, yhteen liitetty teos, käännös ja muunnelma. Kokoomateos syntyy yhdistämällä teoksia tai teoksen osia. Kokoomateoksen toimittajalla on tekijänoikeus syntyneeseen uuteen kokonaisuuteen. Kääntäjällä ja muuntelijalla on tekijänoikeus vain omaan panokseensa. Yhteisteokset on luotu yhteistyössä. Tekijänoikeus kuuluu tällöin yhteisesti kaikille tekijöille. Teoksen hyödyntämiseen on saatava kaikkien tekijöiden lupa. Yhteen liitetyt teokset ovat puolestaan sellaisia, joissa tekijöiden panokset kokonaisuudessaan ovat erotettavissa. Jokainen tekijöistä määrää tuolloin osuudestaan yksin. (Haarmann 2001, 44-45.) Tekijänoikeuden suoja-ala ja suoja-aika Mitä suojataan ja mitä ei Tekijänoikeus suojaa teoksen ilmentymää - käsittely- ja esitapaa, teoksen toteutusta eli konkreettista esiintymää. Sama teos voi esiintyä useana eri teoskappaleena esim. käsikirjoituksena ja sen valokopiona, painettuna kirjana ja sen digitaalisena versiona. Tekijänoikeus ei kuitenkaan suojaa jonkin teoksen perusideaa tai aihetta. Tekijänoikeus ei myöskään suojaa tietoa sinänsä. Esimerkiksi tutkimustyön tulokset ja tieteelliset löydökset eivät ole tekijänoikeudellisesti suojattuja. Toisin sanoen tekijänoikeus ei suojaa teoksen sisältöä sinänsä, vaan tekijänoikeus suojaa teoksen sisäistä muotoa tai mediasisältöä. (Haarmann 2001, 42 43; Poroila 1997, 12.) Samasta ideasta tai aiheesta saa kuka tahansa tehdä teoksen. Kun teos on riittävän omaperäinen ja itsenäinen se saa tekijänoikeudellisen suojan (ks. teoksen määritelmä). teoksen ei tarvitse olla kiinnitettynä johonkin fyysiseen olomuotoon (paperi, kasetti, filmi tms.). Improvisoitu puhe, selostus, luento tai sävellys saa tekijänoikeudellisen suojan mikäli se ylittää teoskynnyksen. Tällöin esimerkiksi teoksen tallentaminen ja edelleen hyödyntäminen tarvitaan tekijän suostumus. (Esim. Haarmann 2001, 35). Ongelmatilanteissa joudutaan usein turvautumaan samanlaisuusarviointiin. Arvioitaessa on kyseessä itsenäinen teos vai aiemmin julkaistun teoksen kopiona tai muunnelmana. Uudempaa teosta vertaillaan aiempaan teokseen. Mikäli teokset mielletään samanlaisiksi kysymys on samasta teoksesta tai aiemman teoksen muunnelmasta ja siten tekijänoikeuksien loukkauksesta. (Haarmann 2001, 42 43; Koivumaa 2000.) Tekijänoikeus suojaa siis teosta, mutta ei fyysisiä teoskappaleita. Teoksen tekijänoikeus on eri asia kuin fyysisen teoskappaleen omistusoikeus. Esimerkiksi voin omistaa CD-levyn "The Doors", mutta minulla ei ole minkäänlaisia tekijäoikeuksia levyllä oleviin teoksiin.(haarmann 2001, 43; Poroila 1997, 13.) Tekijänoikeuksien voimassaolo Tekijänoikeudet ovat voimassa ainoastaan tietyn ajan. Puhutaan ns. suoja-ajasta, jonka päätyttyä teosta saa vapaasti kuka tahansa käyttää hyväkseen. Poikkeuksena on ns. klassikkosuojaa nauttivat teokset, joiden hyödyntäminen sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla on TekijäL 36 :n mukaan kielletty (Haarmaann 2001, 55). Lisäksi joissakin maissa on suoja-ajan jälkeen käytössä ns. domai- 5

nen public payant järjestelmä. jonka mukaan ns. vapaista teoksista tulee maksaa maksu tiettyyn rahastoon jaettavaksi apurahoina ja avustuksina tekijöiden jälkeläisille. (Haarmann 2001, 58.) Suomessa tekijänoikeudet ovat voimassa pääsääntöisesti 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Suoja-aika on sama riippumatta siitä onko kyseessä julkistettu vai julkistamaton teos. Suoja-ajan määräytyminen (Haarmann 2001, 56 58): Yhteisteos: 70 vuotta viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuoden lopusta Yhteen liitetty teos: kullakin teoksen osalla on oma suoja-aikansa (70 vuotta) Elokuva: 70 vuotta viimeksi kuolleen pääohjaajan, käsikirjoittajan, vuoropuhelun kirjoittajan tai nimenomaan ko. elokuvaa varten luodun musiikin säveltäjän kuolinvuodesta. Julkistettu teos, jonka tekijä ei ole tiedossa: 70 vuotta teoksen julkistamisvuodesta Julkistamaton teos, jonka tekijä on tuntematon: 70 vuotta siitä vuodesta, jolloin teos on luotu (käytännössä ongelmallista osoittaa). Ns. edito princeps suojan mukaan se, joka ensimmäisen kerran julkaisee tai julkistaa tuntemattoman tekijän aiemmin julkistamattoman tai julkaisemattoman teoksen, saa oikeuden teoksen kappaleiden valmistamiseen ja yleisölle esittämiseen. Tämä oikeus on voimassa 25 vuotta siitä kun teos julkistettiin tai julkaistiin. Valokuvien saama tekijänoikeudellinen suoja riippuu siitä, onko kyseessä tavallinen valokuva vai valokuvateos. Tavallisen valokuvan suoja-aika on 50 vuotta kuvan valmistusvuoden (filmin valottamishetki) päättymisestä. Ennen vuotta 1966 julkistetut tavalliset valokuvat eivät ole suojan piirissä johtuen vuonna 1991 tehdystä valokuvalain uudistuksesta. (Rehbinder 1998.) Valokuvateokseksi katsotaan valokuva, joka on itsenäinen ja omaperäinen. Käytännössä rajanveto voi olla vaikeaa. Esimerkiksi valokuva, joka on ollut jossakin näyttelyssä, voitaneen tulkita valokuvateokseksi. Valokuvateoksen suoja aika on EU- ja ETA-alueelta sekä USA:sta peräisin olevilla valokuvateoksilla 70 vuotta kuvaajan kuolinvuoden päättymisestä. Valokuvateoksen julkistamisvuodella EI OLE tässä yhteydessä merkitystä. Muualta peräisin olevilla valokuvateoksilla on alkuperämaan mukainen suoja-aika, joka on yleensä 50 vuotta. Jos valokuvateos on julkistettu vuonna 1965 tai sitä ennen, se ei enää kuuluu suojan piiriin. (Ibid.) Lähioikeudet Lähioikeudet ovat läheisesti tekijänoikeuksiin liittyviä oikeussuojia (Haarmann 2001, 73-83): Esittävän taitelijan (muusikot, laulajat, näyttelijät, tanssijat) oikeussuoja on voimassa 50 vuotta. Tallennettua esitystä ei saa kopioida toiselle tallenteelle eikä levittää ennen kuin esitysvuodesta on kulunut 50 vuotta. Äänitteiden tuottajan suoja: Äänitteen kopioimis- ja levittämissuoja on voimassa 50 vuotta siitä kun äänitettä on käytetty radio- tai televisiolähetyksessä tai muussa ansiotarkoitukseen liittyvässä julkisessa esityksessä. Filmin tuottajan suoja: kuten äänitteiden tuottajan suoja. Radio- ja televisiolähetysten suoja: Lähetyksen edelleen lähettämisen ja tallentamisen sekä kopioimisen suoja-aika on 50 lähettämisestä. Valokuvaajan suoja: 50 vuotta kuvan ottamisesta. Ks. edellä valokuvan ja valokuvateoksen suoja-aika. Luetteloiden ja tietokantojen suoja-aika on 15 vuotta niiden valmistumisesta. Kysymyksessä on tällöin luettelo ja tietokanta, joka sisältää suuren määrän tietoa ja jonka aikaansaamiseksi on käytetty paljon työtä, taitoa, aikaa ja rahaakin. Jos luettelo tai tietokanta ylittää ns. teoskynnyksen, niin suoja-aika on tuolloin 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. 6

Uutissuoja: Ulkomaisen uutistoimiston tai kirjeenvaihtajan antamalla uutisella on 12 tunnin suoja-aika. Ainoastaan uutisen vastaanottaja saa ennen suoja-ajan päättymistä välittää uutista yleisön saataville. Edellyttää sopimusta uutisen lähettäjän kanssa. Tekijänoikeuksien rajoituksia Tekijällä on tekijänoikeuslain mukaan yksinoikeus valmistaa teoksestaan kappaleita ja saattaa teos yleisön saataville. Näitä oikeuksia on kuitenkin rajoitettu yksityisten etujen sekä sivistyksellisten ja sosiaalisten syiden vuoksi. Yksinoikeuksien rajoitukset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1. Vapaa hyväksikäyttöoikeus: Teosta saa käyttää rajoituksissa mainituin edellytyksin ilman tekijän suostumusta ja ilman tekijälle maksettavaa korvausta. 2. Pakkolisenssijärjestelmä: Tekijän lupaa ei tarvita, mutta tekijälle on maksettava korvaus. Esimerkiksi tekijän oikeus saada korvaus teosten lainaamisesta yleisölle. 3. Sopimuslisenssijärjestelmä: Teoksen käytöstä ja korvauksista on sovittava tekijöitä edustavan järjestön kanssa. Sopimus sitoo myös järjestöön kuulumattomia tekijöitä. Esimerkiksi Kopiosto ry:n tekemät kopiointisopimukset. (Haarmann 2001, 59; Koivumaa 2000.) Vapaaseen hyväksikäyttöoikeuteen sisältyy mm. teoskappaleiden valmistaminen yksityiseen käyttöön. Jokaisella (fyysisellä henkilöllä) on oikeus valmistaa julkistetusta teoksesta muutama kappale yksityistä käyttöä varten. Tämä tarkoittaa puhtaasti henkilökohtaiseen käyttöön ei esim. ammattitoimintaa varten. Kuitenkaan tietokoneohjelmasta tai tietokannasta ei saa valmistaa kopioita yksityiseenkään käyttöön lukuun ottamatta käytön kannalta tarpeellisia varmuuskopioita. (Haarmann 2001 62 63; Koivumaa 2000.) Tekijänoikeuslain muuttamiseen liittyvässä hallituksen esityksessä on esitetty, että oikeus yksityisen kopiointiin on edelleen sallittua kunhan aineistoa ei ole teknisesti suojattu. Teknisiä suojauksia ei saa murtaa missään tapauksessa. (Tallenteiden kotikopioinnille...2004.) Teosten kopioinnista yksityiseen käyttöön koituvia menetyksiä hyvitetään tekijöille ns. kasettimaksuna perittävistä maksuista. Kaikkien tyhjien kasettien, videoiden, cd- ja dvd-levyjen sekä kiinteämuististen digitaalisten videotallenteiden hintaan sisältyy ns. kasettimaksu. Ilman tekijän lupaa tai tekijälle maksettavia korvauksia saa myös siteerata. Tällä tarkoitetaan sitä, että toisesta teoksesta saa ottaa otteita osaksi omaa teosta. Siteeraamisen tulee olla hyvän tavan mukaista eli sitaattia voi käyttää jonkin asian perustelemiseksi, lisäselvitykseksi tai arvostelevassa mielessä jne. Toisin sanoen yhteyden tulee olla asiallinen. Sitaattien käytössä on huomioitava tietyt vaatimukset: Suora lainaus: Sitaatin tulee olla suora lainaus alkuperäisestä teoksesta. Laajuus: Sitaatti ei saa olla liian pitkä. Esimerkiksi puolet teoksesta on yleensä liian pitkä sitaatti. sitaatti ei myöskään saa olla niin lyhyt, että asiasta syntyy väärä käsitys. Moraaliset oikeudet: Tekijän nimi ja lähde on mainittava. Määrä: Teos ei voi kuitenkaan koostua pelkistä sitaateista. (Haarmann 2001, 64-65; Koivumaa 2000; Poroila 1997, 22.) Käsitteitä ja termejä Julkistaminen: Teoksen saattamista luvallisesti yleisön saataville. Julkistamista on mm. teoksen kappaleiden saattaminen kauppoihin yleisön ostettavaksi, taideteoksen paneminen näytteille, myös teoksen julkinen lukeminen. Jos teos saatetaan yleisön saataville ilman tekijän lupaa kyseessä ei ole julkistaminen. (Haarmann 2001, 58.) 7

Julkaiseminen: Teoksen kappaleiden levittäminen yleisön saataville tekijän suostumuksella esim. kauppaan kirjoina, nuotteina, kuvajäljennöksinä tms. Julkaistu teos on aina julkistettu. (Ibid.) Tekijänoikeudet ja tietoverkot Teoksen saattaminen yleisön saataville Teoksen jakelu verkossa kuten julkaiseminen kotisivuilla, nyysseissä tai ftp-palvelimelle jne. katsotaan tekijänoikeudellisesti teoksen saattamiseksi yleisön saataville. Toisin sanoen siihen tarvitaan tekijän lupa. Myöskään verkkosivuilta kopioitua aineistoa ei saa ilman tekijän lupaa tallentaa omalle palvelimelleen ja asettaa sitä kautta julkisesti yleisön saataville. Periaatteessa teos voidaan saattaa yleisön saataville joko esittämällä, näyttämällä tai levittämällä yleisön keskuuteen. Esittämisessä on kysymys usein sävellys, näytelmä- tai elokuvateoksesta. Näiden julkinen esittäminen on tekijän yksinoikeus. Esittämiseen perhe- tai ystäväpiirissä ei tarvita tekijän lupaa. Julkista esittämistä ei ole yksiselitteisesti määritelty. Useimmiten esitys katsotaan julkiseksi, kun osallistujia ei ole ennalta määritelty. Lisäksi tilaisuus, johon kuka tahansa voi osallistua, katsotaan osallistujamäärästä riippumatta julkiseksi. Pääsymaksu tai sen puuttuminen ei ole ratkaiseva tekijä. Vaikka tilaisuuteen osallistumisen ehtona olisikin jokin kriteeri, niin tilaisuus katsotaan julkiseksi myös silloin, jos osallistujien määrä on huomattavan suuri. Esimerkiksi yhdistyksen, jonka jäseneksi pääsee kuka tahansa maksaessaan jäsenmaksun, tilaisuudet katsotaan julkisiksi tilaisuuksiksi. (Haarmann 2001, 46 49.) Vastaavasti kuvataiteen teosten ollessa kysymyksessä puhutaan teoksen julkisesta näyttämisestä, joka on tekijän yksinoikeus. Esimerkiksi teoksen esittäminen tietokoneen näytöllä edellä kuvatun kaltaisessa tilaisuudessa on ko. teoksen julkista näyttämistä. (Haarmann 2001, 51.) Teos voidaan saattaa yleisön saataville myös tarjoamalla teoskappaleita yleisölle myymällä, vuokraamalla, lainaamalla tai muulla tavalla. Teoksen laittaminen esim. kotisivuille katsotaan sellaiseksi toiminnaksi, johon tarvitaan tekijän lupa. Esimerkiksi lehtiartikkeli tai perinteinen valokuva täytyy ensin muuntaa digitaaliseen muotoon ja sijoittaa jollekin palvelimelle. Molemmissa tapauksissa on kysymys teoksen kappaleiden valmistamisesta, johon ainoastaan tekijällä on yksinoikeus. (Haarmann 2001, 46; Tekijänoikeusneuvosto 2001:8.) Kun palvelin kytketään tietoverkkoon, tulee teos samalla tietoverkon käyttäjien saataville. Silloin kun ennalta määräämättömällä joukolla on mahdollisuus saada teos käyttöönsä tietoverkon välityksellä, katsotaan toiminta julkiseksi levittämiseksi. Esimerkiksi teoksen kappaleiden levittämiseksi on korkeimman oikeuden ratkaisussa tulkittu sellainen toiminta, jossa henkilö oli ylläpitänyt elektronista postilaatikkoa ja sallinut verkon käyttäjien ladata (download) postilaatikossa olevia teoksia (tässä tapauksessa tietokoneohjelmia). (Haarmann 2001, 50; KKO 1999: 115; Tekijänoikeusneuvosto 2001:8.) Linkitys Suomalaisissa oikeustapauksissa ei ole toistaiseksi otettu kantaa linkityksen tekijänoikeudelliseen asemaan. Tekijänoikeustoimikunnan mietinnössä on otettu kantaa linkitykseen ja todettu, että avoimessa tietoverkossa tietynlaisen linkityksen voidaan katsoa olevan sallittua ilman tekijän lupaa. On kuitenkin olemassa sellaisia linkkityyppejä, joihin liittyy selkeästi tekijän tai oikeudenhaltijan yksinoikeuksiin. Olennaisin kysymys on se, kuka itse asiassa tekee tekijänoikeudellisesti keskeisen teon, käyttäjä vai linkittäjä. (Tekijänoikeusneuvosto 2001:8; Tekijänoikeudet tietoyhteiskunnassa 2002, 22-23; Päätös kanteluun 2003.) 8

Tekijänoikeustoimikunnan mietinnön (2002, 22) mukaan linkit voidaan jakaa toimintatapansa perusteella seuraavasti: Linkit, jotka johdattavat käyttäjän toiselle sivulle. Linkit, jotka avaavat linkitetyn sivun aineiston selaimen kehykseen. Linkit, jotka tuovat linkittäjän sivulle aineistoa toiselta sivulta tai palvelimelta. Linkit voidaan jaotella myös vieviin linkkeihin, jolloin käyttäjän selaimen URL -osoiteruudun osoite muuttuu kohdesivun osoitteeksi ja tuoviin eli integroiviin linkki, jolloin käyttäjän selaimen osoitekenttä ei muutu, vaikka käyttäjä aktivoi linkin (Tekijänoikeudet tietoyhteiskunnassa 2002, 22). Kolmas tapa jakaa linkit on ryhmitellä ne vaadittavan toimenpiteen luonteen mukaan itsestään aktivoituviin linkkeihin, jolloin linkki avautuu automaattisesti sivun avautuessa ja reagointia vaativin linkkeihin, joka toimii vasta kun käyttäjä aktivoi linkin (Tekijänoikeudet tietoyhteiskunnassa 2002, 22). Seuraavassa tarkastellaan muutamia keskeisiä linkkityyppejä tekijänoikeudellisesta näkökulmasta perustuen tekijänoikeustoimikunnan mietinnössä (2002, 22-26) esitettyihin seikkoihin: Hyperlinkit ovat yleensä vieviä ja reagointia vaativia linkkejä, jotka siirtävät käyttäjän verkkosivulta toiselle. Tällaisten linkkien tarkoituksena on kertoa käyttäjälle aineiston (teoksen) sijainti. Yleensä sallittuja tekijänoikeudellisesti. Teoksen kappale syntyy käyttäjän toimesta. Syvälinkki, joka on hyperlinkin alatyyppi. Syvälinkki vie käyttäjän kohdesivuston pääsivun ohi yksittäisiin tiedostoihin. On nähty ongelmalliseksi, koska käyttäjän havaittavaksi tarkoitettu muu informaatio (aineiston käyttöä, oikeudenomistajia tms. koskeva informaatio) jää käyttäjältä huomaamatta. Kehyslinkki, jossa linkitettävä aineisto avautuu linkittäjän sivun sisältökehykseen ikään kuin osaksi linkittäjän verkkosivua. Käyttäjä ei voi olla varma, mistä aineisto itse asiassa on peräisin. On katsottu, että tässä yhteydessä teos saatetaan uudelleen yleisön saataville ts. teos esitetään uudessa käyttöyhteydessä. Tämän seikan katsotaan kuuluvan teoksen tekijän yksinoikeuksiin. Inline -linkki. HTML-merkkauksen avulla muualla sijaitsevaa aineistoa voidaan sisällyttää verkkosivun osaksi siten, että ainoastaan "lähdekoodia" tarkastelemalla voidaan selvittää kuvan tms. alkuperä. Kyseessä on itsestään aktivoituva, tuova linkki. Tekijänoikeudellisesti kyseenalainen, koska teoksen kappale syntyy linkittäjän toimesta. Katsotaan edellyttävän tekijän lupaa. Order-linkki. Linkki antaa käyttäjän selaimelle käskyn (itsestään aktivoituva tuova linkki) tallentaa kohdetiedoston (usein musiikki tai tietokoneohjelma) käyttäjän kovalevylle. Tekijänoikeudellisesti kyseenalainen, koska teoksen kappale syntyy linkittäjän toimesta. Style sheet -linkki. Linkittäjän sivulle voidaan tuoda jonkin toisen sivun ulkoasua ohjaava tyylitiedosto. Aineiston linkittämisessä tulee kiinnittää huomiota myös siihen, ettei tekijän tai esittävän taiteilijan moraalisia oikeuksia loukata. Lisätietoa: Karo, M. Julkisen esittämisen käsitteestä [online]. Helsinki: Opetusministeriö, 2002 [viitattu 4.4.2005]. Tekijänoikeusselvitykset 2002. Saatavissa pdf-muodossa: <URL: http://www.minedu.fi/opm/tekijanoikeus/julkinen_esittaminen.pdf >. Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/ 9

Sopimuksista Tekijänoikeuksista sopimiselle ei ole lain puitteissa asetettu mitään muotoseikkoja. Kuten aiemmin jo todettiin tekijä voi vapaasti luovuttaa kaupallisia tekijänoikeuksiaan toiselle henkilölle tai yhteisölle. Moraalisia tekijänoikeuksia ei voida kokonaisuudessaan luovuttaa esim. isyysoikeuksia ja respektioikeuksia tulee myös luovutuksen saajan kunnioittaa. (Esim. Haarmann 2001, 84; TekijäL 3.) Tekijänoikeuksista sovittaessa on pidettävä selkeästi erillään teoskappaleen omistusoikeus ja tekijänoikeus. Teoskappaleen luovuttaminen ei tarkoita tekijänoikeuksien luovuttamista. (Haarmann 2001, 85; TekijäL 27.) Tekijänoikeudet voidaan luovuttaa joko kokonaan tai osittain kuten yksinkertaiset käyttölisenssit. Kukaan ei voi kuitenkaan luovuttaa "enempää" oikeuksia kuin mitä itsellään on. Sopimusten sisällölle ei ole olemassa mitään erityisiä vaatimuksia, vaan sopimuksessa voidaan sopia asioista vapaasti (Haarmann 2001, 85). Epäselvissä sopimustapauksissa tulkinta on yleensä se, että tekijänoikeudet jäävät tekijälle eikä niiden katsota siirtyneen luovutuksen saajalle (Haarmann 2001, 86). Asioita, jotka on hyvä ottaa huomioon sovittaessa esim. verkkopalvelun toteuttamisesta: Kirjallinen sopimus mieluummin kuin suullinen. Sopimuksen kohdat eivät saa olla ristiriidassa keskenään. Sopimuksessa tulee mainita sopijaosapuolet: kuka on tekijänoikeuksien luovuttaja ja kuka luovutuksen saaja. Tarvittavat määritelmät esim. mitä sopimuksessa käytetyillä termeillä käytännössä tarkoitetaan. Sopimuksen kohteena olevan aineiston riittävä yksilöinti (tarvittaessa esim. erillisenä liitteenä) ja aineiston toimittamiseen ja hyväksymiseen liittyvät määräykset. Takuut, ylläpidot ja päivitykset Mitkä oikeudet luovutetaan: oikeus valmistaa kappaleita, oikeus jälleenmyyntikorvaukseen tai muuhun kaupalliseen toimintaan, oikeus esittää yleisölle, oikeus käyttää, edelleen luovutusoikeudet kolmannelle osapuolelle, oikeus muunnella, päivittää, kääntää jne. Luovutettavien oikeuksien rajoitukset: ajallisesti, tiettyyn tarkoitukseen ja/tai toimintaan. Tekijälle maksettavat korvaukset oikeuksien luovutuksesta ja mahdollisista edelleen luovutusoikeuksista. Tekijälle jäävät oikeudet: voiko tekijä hyödyntää vapaasti teosta haluamallaan tavalla. Tekijän velvollisuudet ja vastuut Kuka vastaa kolmansien osapuolien aineistosta. Esimerkiksi kumpikin osapuoli vastaa toimittamansa aineiston osalta siitä, ettei kolmansien osapuolien tekijänoikeuksia loukata. Tai kuka vastaa tekijänoikeuksiin liittyvistä maksuista. Menettelytavat, jos katsotaan oikeuksien loukkaavan kolmansien osapuolien oikeuksia sekä mahdolliset maksettavat korvaukset. Kilpailukielto, salassapitovelvollisuudet, vahingonkorvausvelvoitteet. Sopimuksen voimaantulo, päättyminen ja päättymisen vaikutukset. Sopimuksen purkaminen. Sopimus ja sen muuttaminen - esim. sopimusta voidaan muuttaa ainoastaan kirjallisesti. Yhteyshenkilöt. Lisätietoja IT2000: tietotekniikka-alan sopimusehdot. 2000. Helsinki: Keskuskauppakamari. Sopimusopas. Ohjeistus sopimusmallien käyttöön ja muokkaamiseen. Verkko-opetuksen oppimateriaalin mallisopimukset[online]. Helsinki: Opetusministeriö, 2001, päivitetty 12.10.2001, 10

[viitattu 4.4.2005]. Saatavilla rtf-muodossa: <URL: http://www.minedu.fi/opm/hankkeet/koul_ja_tutk_tietostrategia/10verkko_opetus/sopimusopas _opm_12_10_2001.rtf > Verkko-opetuksen sopimusmallit [online]. Helsinki: Opetusministeriö, 2001, päivitetty 12.10.2001 [viitattu 4.4.2005]. Saatavilla www-muodossa: <URL: http://www.minedu.fi/opm/hankkeet/koul_ja_tutk_tietostrategia/10verkko_opetus/sopimusmalli t.html >. Valtion tietotekniikkahankintojen yleiset sopimusehdot [online]. Helsinki: Eduskunta, 1998 [viitattu 4.4.2005]. Saatavissa pdf-muodossa: <URL: http://www.eduskunta.fi/fakta/julkaisut/ekj5_2000_liite.pdf >. Lähteet Haarmann, P-L. 2001. Immateriaalioikeuden oppikirja. 3. painos. Helsinki: Kauppakaari, Lakimiesliiton Kustannus. Kansainvälinen tekijänoikeus ja Euroopan unioni. Julkaisussa Tekijänoikeus [online]. Helsinki: Opetusministeriö, 2000, [viitattu 30.3.2005]. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.minedu.fi/opm/tekijanoikeus/kv_tekijanoikeus_ja_eu.html >. Koivumaa, A. Johdatus tekijänoikeuden perusteisiin. Julkaisussa: Inkinen, T. (toim.) Dig it? Näkökulmia elektroniseen julkaisemiseen [online]. Tampere: Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus, 2000 [viitattu 30.3.2005]. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.uta.fi/tyt/digit/kaytto/johdatus/johdatus.html >. Poroila, H. 1997. Tekijänoikeus ja kirjastot. Helsinki: Suomen musiikkikirjastoyhdistys ry. Päätös kanteluun. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen lausunto Dnr 626/4/02. Helsinki: Electronic Frontier Finland - EFFI ry, 2003 [viitattu 4.4.2005]. Saatavissa pdf-muodossa: <URL: http://www.effi.org/sananvapaus/eoa-2003-11-14.pdf > Rehbinder, M. E. Valokuvateoksen ja valokuvan suoja. Teoksessa Vuorenmaa, T-J. (toim.) Valokuvaajan tekijänoikeusopas [online]. Helsinki: Musta Taide, 1998 [viitattu 3.4.2005]. Saatavissa pdfmuodossa: <URL: http://www.kuvastory.fi/pdf/artikkeli.pdf >. Saatavissa myös painettuna. Suomen säädöskokoelma Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset (KKO) Tekijänoikeuslaki 404/1961 (TekijäL) Tallenteiden kotikopioinnille ei esitetä täydellistä kieltoa [online]. Helsinki: Opetusministeriö, 2004. Julkaistu 19.3.2004, [viitattu 3.4.2005]. Uutiset 2004. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.minedu.fi/opm/uutiset/archive/2004/ 03/19_2.html >. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus. FAQ - tekijänoikeuden pääpiirteet [online]. Helsinki: Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus, [viitattu 4.4.2005]. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.antipiracy.fi/faq/paapiirteet.html > 11

Tekijänoikeuden sisältö. Julkaisussa Tekijänoikeus [online]. Helsinki: Opetusministeriö, 2000, [viitattu 30.3.2005]. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.minedu.fi/opm/tekijanoikeus/tekijanoikeus_sisalto.html >. Tekijänoikeudet tietoyhteiskunnassa [online]. Helsinki: Opetusministeriö, 2002 [viitattu 4.4.2005]. Tekijänoikeustoimikunnan mietintö. Luku: 2.5.4 Linkitys. Saatavissa pdf-muodossa: <URL: http://www.minedu.fi/julkaisut/tekijanoikeus/yleisperustelut.pdf > Tekijänoikeus [online]. Helsinki: Opetusministeriö, 2000, [viitattu 4.4.2005]. Saatavissa wwwmuodossa: <URL: http://www.minedu.fi/opm/tekijanoikeus/>. Tekijänoikeusjärjestöt. Julkaisussa Tekijänoikeus [online]. Helsinki: Opetusministeriö, 2000, [viitattu 4.4.2005]. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.minedu.fi/opm/tekijanoikeus/>. Tekijänoikeuslakia uudistetaan [online]. Helsinki: Opetusministeriö, 2004. Julkaistu 18.3.2004, [viitattu 30.3.2005]. Uutiset 2004. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.minedu.fi/opm/uutiset/archive/2004/03/18_3.html >. Tekijänoikeusneuvoston lausuntoja 2001:8 [online]. Helsinki: Opetusministeriö, 2001 [viitattu 4.4.2005]. Saatavissa pdf-muodossa: <URL: http://www.minedu.fi/opm/asiantuntijat/tekijanoikeusneuvosto/neuv_lausunnot/2001/tn200108.pd f>. WIPO. Treaties and Contracting Parties [online]. Geneve: World Intellectual Property Organization, 2005, [viitattu 30.3.2005]. Members of WIPO Bodies. Assembly Berne Union. Saatavilla wwwmuodossa: <URL: http://www.wipo.int/treaties/en/showresults.jsp?lang=en&search_what=b&bo_id=7 > 12