Vakuutusoikeus Vakuutusoikeuden keskeiset lähtökohdat Käsittää sekä yksityisoikeuteen, että julkisoikeuteen kuuluvia säännöksiä. Vakuutussopimuslaki (543/1994) ja erityislait esim. laki oikeusturvavakuutusten sopimusehdoista (1060/1993), sairasvakuutuslaki (364/63), vakuutusyhtiölaki (1062/1979) ja vakuutusyhdistyslaki (1250/1987). Yksityisoikeudellisen sääntelyn merkitys: Oikeustoimilaki (228/1929), Kuluttajansuojalaki (38/1978). Sopimusoikeuden yleiset periaatteet. KKO:n prejudikaatit, vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukset. EY:n yhtenäiset vakuutusmarkkinat (1993), tulevaisuudessa vakuutussopimusten yhtenäistäminen?, vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus. Restatement of European Insurance law - projekti, Principles of European Insurance Contract Law (PEICL). Vakuutustoiminta Vahingonkorvausoikeuden perulähtökohtien mukaan jokainen on itse vastuussa vahinkotapahtumasta aiheutuvista haitallisista seuraamuksista, jollei jokin erityinen oikeusperuste synnytä korvausvelvollisuutta toiselle taholle. Vakuutustoiminnan avulla: - vahinkoriski voidaan siirtää yksityiseltä vakuutusyhtiö kannettavaksi - vahinkoriski voidaan tehokkaasti jakaa samalle riskille alttiiden tahojen kesken (pulverointivaikutus). - vakuutus turvaa vahingon korvamisen myös tilanteissa, jolloin vahingonaiheuttaja on maksukyvytön tai vahingonkorvausoikeudellinen turva muuten riittämätön. 1
Vakuutussopimuslain uudistaminen Vakuutussopimuslain on arvioitu toimineen hyvin. Muutokset voimaan 1.1.2010. Luonteeltaan tehdyt muutokset ovat suurimmaksi osaksi tulkinnanvaraisia lainkohtia selkeyttäviä ja epäselviä käsitteitä täsmentäviä. Muutokset eivät kovin radikaalisti muuttaneet vakuutussopimuksen osapuolten asemaa. Keskeisimmät muutokset koskevat vakuutuksenantajan oikeuksia ja velvollisuuksia. Vakuutussopimuslain keskeisimmät muutokset Lain soveltamisala, pakottavuussääntely, vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus, vakuutuksen epääminen ja irtisanominen, korvausvaatimuksen vanhentuminen ja kanneaika. Lisäksi muita vähäisempiä muutoksia, rakenteellisia uudistuksia ja teknisluonteisia korjauksia. Vakuutussopimuslain (543/1994) uusi soveltamisala VSL 1 (14.5.2010/426) : Tätä lakia sovelletaan muuhun vakuutukseen kuin lakisääteiseen vakuutukseen. Lakia sovelletaan kuitenkin liikennevakuutuslain (279/1959), potilasvahinkolain (585/1986) ja ympäristövahinkovakuutuksesta annetun lain (81/1998) mukaisiin vakuutuksii, jollei näissä laeissa toisin säädetä. Tämä laki ei koske jälleenvakuutusta. -->Lain sovelamisalaa laajennettiin kattamaan myös uuden tyyppiset vakuutussopimukset kuten esim. kapitalisaatiosopimukset. Jako henkilövakuutuksiin ja vahinkovakuutuksiin säilyi. 2
Pakottavuussääntelyn muutokset Vakuutussopimuslain säädökset on kolmannen tahon suojaksi pakottavia (VSL 3 1 mom). VSL 3 3 mom.: Vakuutuksenantajan ja -ottajan välisessä suhteessa lain pakottavuussuojan piirin kuuluvat kaikki luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka ovat vakuutuksenantajan sopijapuolina rinnastettavissa kuluttajaan --> suoja laajeni kattamaan kuluttajien lisäksi mm. aatteelliset yhdistykset, asuntoosakeyhtiöt yms. VSL 75 3 mom.: Vakuutusehdoissa ei saa poiketa vakuutuksenantajan takautumisoikeutta koskevista säännöksistä, jos vahingon aiheuttanut kolmas henkilö on yksityishenkilö, työntekijä, virkamies tai näihin rinnastettava henkilö. Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus Tiedonantovelvollisuus koskee sekä vakuutuksenantajaa että vakuutuksenottajaa. Vakuutus on luonteeltaan aineeton hyödyke, vrt. irtain esine --> vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus on laajempi kuin varallisuusoikeudellisten sopimusten kohdalla yleensä. Vakuutuksen hakijalle on annettava ennen sopimuksen päättämistä vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista ja vakuutusturvan olennaisista rajoituksista. Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden muutokset VSL 5 :n mukainen tiedonantovelvollisuus laajeni: vakuutuksenantajan tulee huomioida vakuutuksenottajan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet. Asiakkaan huomion kiinnittäminen sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin. Todistustaakka tiedonantovelvollisuuden täyttämisessä vaihtelee tilannekohtaisesti. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin oikeusseuraamukset: vakuutuksen katsotaan olevan voimassa sensisältöisenä kun vakuutuksenottajalla on ollut aihetta käsittää (VSL 9 ). 3
Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden muutokset II Sopimuksen päättämisen jälkeen vakuutuksenottajalle on annettava vakuutuskirja ja vakuutusehdot (VSL 6 ). Vuositiedote, jossa kerrotaan vakuutusmäärästä ja muista seikoista, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä. Vuositiedotteessa vakuutuksenottajaa tulee muistuttaa vahingonvaaran olennaisen lisääntymisen tai olosuhteissa ja vakuutuskirjan mukaisessa asiantilassa tapahtuneiden olennaisten muutoksen ilmoitusvelvollisuudesta!! Vakuutuksen epääminen ja irtisanominen VSL 6a : Jos vakuutuksen hakija on kuluttaja tai tähän rinnastettava henkilö, tulee vakuutuksenantajan ilmoitaa kirjallisesti hyvältyn hakemuksen hylkäämisperusteet -> Hylkäämisperusteiden on oltava lain ja hyvän tavan mukaisia. Myös vakuutuksen irtisanomista koskevasta ilmoituksesta tulee käydä ilmi hyväksyttävä irtisanomisenperuste, sillä uhalla että oikeus irtisanomiseen muutoin menetetään (VSL 15 2 mom., 16 2 mom. 17 2 mom. 17a, 17b ) Uusia myös 17 a : vakuutuksenantajan oikeudesta irtisanoa tapaturmavakuutus ja sairausvakuutus vakuutusehtojen nojalla ja 17b : ryhmävakuutuksen päättymisestä. Korvausvaatimuksen vanhentuminen VSL 73 Vaatimuken esittämisajankohta ja vanhentuminen: Vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta (ent. mahdollisuudesta saada korvausta). Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen voden kuluessa vakuutustapahtumasta, tai jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta... -> Korvausvaatimuksen vanhentumisen alkamisaika muuttui, mikä voi käytännössä pidentää myös vanhentumisaikaa. 4
Vakuutuksenantajan päätöstä koskeva kanneaika Kanne tulee nostaa 3 vuoden kuluessa vakuutuksenantajan päätöksen ja kanneajan kirjallisesta tiedoksisaannista. Vakuutuksenantajan päätös kattaa korvauspäätökset, mutta uudistuksen myötä myös muut päätökset, jotka vaikuttavat vakuutuksenottajan, vakuutetun tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun asemaan, synnyttävät kanneoikeuden. Asian saattaminen vireille kuluttajariitoja ratkovassa toimielimessä, kuten kuluttajariitalautakunnassa tai vakuutuslautakunnassa, keskeyttää kanneajan vanhentumisen (laki velan vanhentumisesta, 728/2003, 11 ). Kanteella vahvistettu korvaussaatava vanhenee 5 vuodessa. Vakuutusmaksusaatavan vanhentuminen VSL 46 : Vakuutuksenantaja menettää oikeutensa vakuutusmaksuun, jos se ei ole laillisesti hakenut sitä 3 vuoden kuluessa vakuutusmaksun erääntymisestä Laillinen hakeminen viittaa laissa velan vanhentumisesta (728/2003) määriteltyihin oikeudellisiin katkaisutoimiin 11 : saatavaa koskeva kanne vireille tuomioistuimessa tai muussa riidanratkaisu toimielimessä; velkoja ilmoittaa saatavansa velallisen konkurssissa, maksukyvyttömyysmenettelyssä tai julkisen haasteen johdosta; velkoja panee vireille ulosottoasian. Vapaamuotoiset katkaisutoimet eivät siis riitä vakuutusmaksusaatavan vanhentumisen katkaisuun. 5