Saarna 1. adventtisunnuntaina 1.12.2013 Tampereen Luther-talossa, Lasse Räty Mark. 11: 1-10 Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin. Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan? He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat: - Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa! Oli kevät, aurinko paistoi, punaiset anemonet helottivat kivien välissä, ilma oli täynnä linnunlaulua ja odotuksia. Näin kuvaa edesmennyt, rakastetttu ruotsalainen piispa ja Raamatun selittäjä Bo Giertz ulkoisia puitteita ja tunnelmia Jerusalemissa vähän vajaa pari tuhatta vuotta sitten. Ei puhettakaan pimeästä kylmästä, lumesta ja jäästä niin kuin meillä täällä Tampereella marraskuun, kuoleman kuun juuri päätyttyä. Ja kuitenkin nuo molemmat, kevään ja talven, elämän ja kuoleman tunnelmat ovat hyvin lähellä toisiaan Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin. Onhan vain muutama päivä hänen tulevaan vangitsemiseensa, tuomitsemiseensa ja ristinkuolemaansa. Mutta tänään evankeliumissa on mitä ihanin kevät ja sen valo loistaa myös meille yhä pimenevän syksyn ja talven tulon keskelle. Otan esille kolme näkökulmaa päivän tapahtumiin. Ne ovat täyttymys, tulija ja tehtävä. Ensiksi tutkimme miten Jeesuksen ratsastamisessa Jerusalemiin näkyy Vt:n lupausten täyttymys Toiseksi millainen se tulija oikein on, joka kerran ratsasti pyhään kaupunkiin? Toisin sanoen millainen on Jeesus? Kolmanneksi Jeesus antoi opetuslapsilleen tehtävän. Sen pohjalta kysymme minkä tehtävän hän antaa meille tänään?
Täyttymys Jeesuksen toiminta on tietoista ja se tähtää Vt:n kirjoitusten täyttämiseen. Erityisen vahvasti taustalla on Sakarjan kirjan 9. luvun ennustukset tulevasta messiaasta: Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Pydähdymme nyt hänen tapahtumien ulkonaiseen puoleen ja palaamme saapuvan Messiaan luonteeseen puhuessamme tulijasta itsestään. Kuningas tuli siis saapui kaupunkiinsa. Lähestulkoon kaikki Jerusalemin asukkaat olivat ottamassa häntä vastaan. Tytär Siion ja tytär Jerusalem todella riemuitsivat. Iloiset huudot ja laulut kaikuvat väkijoukon keskellä. Jeesus saapui ratsastaen aasilla. Aasin valinnalla ratsuksi on oma merkityksensä. Aasi ja sen varsa ovat VT:ssa kuninkaan kuten myös UT:a myöhemmissä juutalaisissa teksteissä messiaan tuntomerkkejä, sekä sidottuna että ratsuna. Israelin kuninkaat olivat jo muinoin saapuneet Jerusalemiin ratsastaen. Daavidin poika Salomo ratsasti kuninkaaksi tullessaan Jerusalemiin muulilla (1. Kun. 1:38). Jo sitäkin aiemmin aasi tunnettiin kuninkaan ratsuna (vrt. myös Tuom. 5:10), sillä kantaisä Jaakob oli ennustanut (1. Moos. 49:11) kansojen tulevasta hallitsijasta: - Viiniköynnökseen hän sitoo aasinsa, jaloon köynnökseen aasinsa varsan. Markus mainitsee erikseen, että aasinvarsan selässä ei ole kukaan istunut aiemmin. Vt:ssa 2. Sam 6:3 kerrotaan, miten Jumalan liitonarkkua Jerusalemiin tuotaessa käytettiin nimenomaan uusia vaunuja. Kun Jeesus viisi päivää myöhemmin haudattiin hänet haudattiin uuteen hautaan. Niin siis nytkin Pyhään käyttöön tarvittiin uusi väline. Sinällään on ihmeellistä, että opettamaton aasi tottelee vikuroimatta ensimmäistä ratsastajaansa. Näin Messiaan kohdalla kuitenkin on. Sanotaanhan jo Jesajan 1. luvussa että "aasi tuntee herransa..." Markus kertoo, miten aasia lainanneet Betfagen kylän asukkaat heittivät vaatteitaan sen selkään. Satulattoman varsan selkään heitetyt vaatteet suojasivat Jeesuksen viittaa likaantumiselta mutta vaatteita heitettiin myös maahan. Tielle heitetyt kuuluivat kuninkaaksi
julistamiseen. 2. Kun. 9:13 luemme Jehun julistamisesta kuninkaaksi: "Silloin päälliköt riisuivat heti viittansa ja panivat ne porraskivelle Jehun jalkojen alle. He puhalsivat torveen ja huusivat: 'Jehu on kuningas!'" Päälliköiden ele Jehun edessä kuvaa alamaisuutta. Profeetta oli jo aiemmin suorittanut Jehun kuninkaaksi voitelun. Mutta nyt se tunnustettiin vaatteiden maahan laskemisella sekä sanallisella "kuninkaaksi huutamisella". Jumala oli jo voidellut Jeesuksen Messiaaksi Johanneksen kasteen ja Pyhän Hengen vuodattamisen kautta. Nyt Jeesus kuninkaaksi tunnustamisen merkkeinä olivat aasilla ratsastaminen, maahan heitetyt vaatteet sekä hoosiannahuudot. Hoosiannahan oli juuri kuningasta vastaanotettaessa käytetty siunauksen sana, joka tarkoittaa Herra auta. Se tulee suoraan Psalmista 118, joka Sakarjan lisäksi on merkittävä Vt:n tausta Jeesuksen ratsastamiselle ja hänen vastaanottamiselleen kansan parissa. 24. Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä! 25. Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Ps. 118 Aikanaan Hoosianna-huudolla oli anottu apua kuninkaalta (2. Sam. 14:4, 2. Kun. 6:26). Psalmissa ja evankeliumissa näkökulma on kuitenkin toinen ja Hoosianna-huudoilla rukoillaan Jumalan apua kuninkaalle ja tervehditään uutta kuningasta. Myös säe Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! on lainaus Ps. 118:sta (j.26). Se tarkoittaa Psalmissa alunperin jokaisen tulijan tervehtimistä. Sillä siis lausuttiin kaikki pyhiinvaeltajat tervetulleiksi. Evankeliumissa tervehdys huudetaan yhdelle tietylle tulijalle, Messiaalle. Luukas onkin tallentanut sanan muotoon: "Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä" (Luuk. 19:38) Siunaamisen verbi on tapana suomentaa 'kiittämisen' verbillä silloin kun kohteena on Jumala. Siksi me suomalaiset laulamme Hoosianna-hymnissäkin: "Kiitetty olkoon hän..." Lause on kuitenkin tervehdyskaava; nykyheprealainen tervetulotoivotus kuuluu (baruk habba,) "Siunattu on tai olkoon tulija!" Myös oksien levittäminen nousee Psalmista 118. Siellä opastetaan pyhiinvaeltajia Käykää kulkueena lehvät käsissä... Kyseinen Psalmi sanoittaa muutenkin voimakkaasti Messiaan tehtävää, hänen
kuolemaansa, ylösnousemustaan, asemaansa porttina Jumalan yhteyteen ja elämän ainoana kestävänä peruskivenä: Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista. 18. Hän kyllä kuritti minua mutta ei antanut kuoleman valtaan. 19. Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa. 20. Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä. 21. Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut. 22. Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. 23. Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Ps. 118 Jo näistä muutamasta kohdasta, Sakarjan kirjan luvusta 9 ja Psalmista 118 olemme nähneet, kuinka monin tavoin Jeesuksen ratsastaminen Jerusalemiin täyttää Vanhan testamentin lupauksia. Mutta millainen on itse tulija? Tätä kysymme nyt toiseksi. Millainen Jeesus meillä on? Tulija Ensinnäkin hän on Daavidin Poika. Jo Jerusalemiin saapumisen päivän aamuna sokea Bartimaios oli tervehtinyt Jeesusta huudolla: "Hoosianna Daavidin pojalle!" Nyt kansa huusi samaa monin ei variaatioin: Hoosianna Daavidin Poika, Hoosianna Daavidin Jumalalle. Daavid oli ollut Israelin kansan suurin kuningas. Daavidin valtakunta ei voinut uudistua muutoin kuin Daavidin pojan eli Messiaan tuomana (vrt. 2. Sam. 7:12-16). Kansanjoukko ymmärsi ja huusi Jeesuksen Daavidin imperiumin uudistajaksi. Nyt vihdoin päästäisiin Rooman vallan alta! Pyhän maan väestö ajatteli Jeesuksen julistaman Jumalan valtakunnan paikallisesti rajatuksi, Daavidin valtakunnan kokoiseksi. Jeesus todella oli Daavidin Poika ja hän tuli perustamaan ikuisen valtakunnan. Hänen valtakuntansa ei kuitenkaan ole rajattu yhteen maantieteelliseen paikkaan vaan se ulottuu maan ääriin asti, kuten Sakarja oli kirjoittanut: Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. (Sak. 9) Myös hänen tapansa hallita on toisenlainen. Hän ei hallitse eikä tuo eikä meidän hänen seuraajiensa ole lupa yrittää tuoda ketään hänen valtakuntaansa väkivalloin. Aasin valitseminen ratsuksi osoittaa, että taivaallinen kuninkaamme ei hanki valtaansa hevosin, vaunuin eikä sotajousin. Hän tekee sen julistamalla rauhan sanomaa.
Jeesus, Daavidin Poika, on hiljainen ja nöyrä kuningas. Hän ratsasti aasilla, aasintamman varsalla. Se kertoo meille, että hänen luokseen uskaltaa tulla aivan jokainen! Hän saapui kaupunkiinsa työjuhdalla, jota yleensä käytetään raskaiden taakkojen kantamiseen. Tulihan hän itse on kantamaan kaikkein raskaimman kuorman, nimittäin meidän syntiemme painon. Meidän pahojen tekojemme ja niiden päälle laskeutuvan Jumalan vihan alle hän myös vaipui, ristinkuolemaan ja haudan lepoon saakka. Mutta juuri näin hän kantoi ja otti pois meille täysin ylivoimaisen velkamme! Me saimme syntien anteeksiantamuksen ja taivaan kansalaisuuden. Aasin niskassa on ristin muotoinen kuvio ja aasi tuntee isäntänsä. Tunnemmehan myös me? Tehtävä Lyhyesti vielä tehtävästä. Jeesuksen sanoissa opetuslapsilleen oli neljä imperatiivissa eli käskymuodossa olevaa sanaa: menkää, ottakaa, tuokaa, vastatkaa. Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin. Ajattelen, että siinä on tehtäväksianto myös meille tänään ja alkavana kirkkovuotena. Jeesus sanoi: Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Menkää ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Se on konkreettinen toimeksianto jokaiselle Jeesuksen seuraajalle. Ota se siksi vastaan, ei minun sananani, vaan Herran käskynä. Jeesus käski oppilaitaan ottamaan aasin ja tuomaan sen hänelle. Mitä meidän pitää ottaa ja tuoda hänelle? Ihmisiä, hänen luomiaan ja verellään lunastamia, joista monet elävät kaukana hänestä, epäuskossa ja matkalla kadotukseen. Millä tavalla? Ei väkivalloin vaan esittämällä kuninkaallisen kutsun. Vertauksessa kuninkaan pojan häistä kuningas lähetti ensin sanallisen kutsun, mutta kutsutut eivät halunneet tulla. Emme siis saa lannistua, jos kutsuamme ei kuulla. Sitten hän lähetti palvelijansa hakemaan kaupungin kaduilta ja toreilta köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat. Tässä meillä on paljon oppimista, Herra meitä siinä armahtakoon ja
auttakoon! Kun senkin jälkeen hääsalissa oli tilaa, hän sanoi palvelijalleen: 'Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi.' Luuk. 14:20 Meidän tulee siis pyytämisen lisäksi olla valmiit myös toiminaan. Saamme suorastaan vaatia ihmisiä tulemaan. Kyse ei ole painostamisesta mutta kylläkin sitkeästä ja uskollisesta kutsumisesta. Opetuslapsensa Jeesus käski läheiseen kylään. Meille annettu reviiri on laajempi, koko maailma, kaikki ihmiset. Siinä jokainen voi löytää oman paikkansa. Yksi lähtee, toinen lähettää, molemmat ovat kuitenkin Herransa palvelijoita omassa elinpiirissään. Ja esirukouksin voi tehdä arvokasta Herran työtä vaikka ei pääsisi edes sängystään nousemaan. Vielä Jeesus sanoi: vastatkaa. Mitä meidän tulee vastata ja kenelle? Ainakin jokaiselle kysyjälle. Pietari kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään: pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. 1. Piet 3:13 Mutta voimme vastata myös vaikkapa kutsumiemme ihmisten perheenjäsenille: Kyllä, viemme hänet nyt Herran luo mutta saatte hänet pian takaisin. Ette välttämättä samanlaisena vaan Herran armahtama. Ja Herran kohtaamisen jälkeen voidaan huomata toisesta: varas ei enää varastakaan, juoppo ei enää olekaan viinan orja, aviorikkoja ei enää teekään huorin, ennen kovasti kiroillut kiittää ja ylistää sen sijasta, läheisiään laiminlyönyt palveleekin nyt Herraa heistä huolehtimalla. Ei niin, että tämä kaikki olisi täydellistä. Päinvastoin se voi olla hyvinkin pientä ja alkavaa, välillä lankeemusten myötä jopa taantuvaa. Mutta se mikä ei ole vajavaista on Herran armo, joka peittää suurimmatkin synnit. Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle, nöyränä, hiljaisena, rakastava. Ota vastaan hänen kuninkaallinen armonsa ja rakkautensa ja sen hoitamana: Mene, ota, tuo ja vastaa.