Science-Klassikka 3. jakso lukuvuosi 2013-2014
Sisällysluettelo iscience - Team Magneton työselostus......................... 3 Pro Scientia-Tutkimus.................................. 5 Science-Faction..................................... 9 iscience - Team Magneton työpäiväkirja........................ 13 Pro Scientia- Työpäiväkirja............................... 15 TPK Science-faction................................... 16 2
iscience - Team Magneton työselostus Olipa kerran, jos toisenkin, tosin kerrankin toisin, toisaalta toisen kerrannaisena, kerraten kuitenkin toisen kerran, lineaarinen magneettikiihdytin. Lineaarinen magneettikiihdytin, joka tunnetaan myös Gaussin kiväärinä, on eräänlainen pyssy, jossa kiihdytetään kuulia magneettien avulla. Magneettinen voima muuttuu kuulien liike-energiaksi, joka sinkoaa viimeisen kuulan eteenpäin suurella nopeudella. Rakensimme oman kiväärimme neodyymimagneeteista, fysiikan luokan perältä löytyneestä laitteen runkona toimivasta värkistä, statiiveista sekä rautakourista, joiden päälle runko asetettiin. Runko oli magneettinen, joten kuulien kiihdytyksessä käytetyt magneetit pysyivät kiinni siinä. Magneetit jaoimme kahden magneetin kiihdytysyksiköihin, jotka asetettiin kouruun tasaisin välimatkoin. Ladatussa kiväärissä jokaisessa kiihdytysyksikössä oli kiinni kaksi metallikuulaa magneettien edessä. Kun laite laukaistiin, irti päästetty kuula hakeutui magneettisen voiman vaikutuksesta kiinni ensimmäiseen kiihdytysyksikköön, josta aiheutunut voima iski magneettiin edessä olleista kuulista jälkimmäisen eteenpäin kohti seuraavaa kiihdytysyksikköä. Jokainen törmäys lisäsi seuraavan törmäyksen voimaa ja siten myös kuulan nopeutta tiettyyn rajaan asti. Magneettien määrän lisääminen kasvattaa nopeutta vain tiettyyn rajaan asti, koska liikevastukset kasvavat lopulta kiihdyttävien voimien suuruiseksi. Neljä kiihdytysyksikköä riitti maksiminopeuden saavuttamiseen, sen jälkeen kiihdytysyksikköjen lisääminen ei enää auttanut Huippunopeus oli suurempi, jos viimeinen kuula oli diamagneettista ainetta, kuten muovia Suurin saavutettu kuulan nopeus oli likimäärin 6 m/s Suurin kuulan aiheuttama törmäysvoima oli noin 4 N, joka saavutettiin ampumalla metallikuulaa sensoriin Sensori ei havainnut muovikuulan törmäystä kunnolla Pallo lensi likimain tasaisella nopeudella, eli siihen kohdistuva ilmanvastus oli vähäinen Havaintoja: Magneettien välisen välimatkan lyhentäminen parantaa loppunopeutta tiettyyn rajaan asti. Parhaaksi välimatkaksi havaittiin 7cm Kuva 1: Magneettipyssy ennen laukaisua 3
Kuva 2: Magneettipyssy laukaisun jälkeen Kuva 4: Viimeisen päivän voimamittauksen kuvaajia Video esimerkki kuulan lentämisestä: Kuva 3: Toiseksi nopeimman mittauksen kuvaaja: käsipelissä tehdyt pisteet antavat pientä mittavirhettä 4
Pro Scientia-Tutkimus Perustietoa bakteereista Rakenne Bakteerien uloin kerros on soluseinä, jonka tarkoituksena on antaa bakteerille muoto. Soluseinän alla sijaitsee solukalvo. Joillakin bakteereilla on soluseinänsä päällä polysakkarideista muodostuva kapseli tai limakerros. Bakteerilla saattaa olla myös värekarvoja, jotka auttavat sitä kiinnittymisessä toiseen soluun tai alustaansa, tai siimoja, joiden avulla se liikkuu. Bakteereilla ei ole erillistä tumaa eikä muitakaan soluelimiä, lukuun ottamatta ribosomeja. Bakteereilla on tarvittavat entsyymit, ribosomit ja kalvorakenteet omaa monistumistaan ja kasvuaan varten. Bakteerien dna sijaitsee rengasmaisessa kromosomissa soluliman keskellä. Kromosomin lisäksi solulimassa saattaa olla yksittäisiä rengasmaisia dna-molekyylejä, plasmideja. Aerobisilla bakteerieilla soluhengitys tapahtuu solukalvon poimuissa, mesosomeissa. erottaa neljä vaihetta: 1. Lepovaihe, jolloin kasvu on erittäin vähäistä tai sitä ei tapahdu ollenkaan. 2. Kasvuvaihe, jolloin kasvua rajoittanut tekijä poistuu. Kasvu on hyvin voimakasta ja ihanteellisissa olosuhteissa noudattaa eksponentiaalista mallia. 3. Tässä vaiheessa ympäristötekijät rajoittavat kasvua ja bakteerien lisääntyminen ja kuoleminen saavuttaa tasapainonsa 4. Solut kuolevat, koska kanta on kasvanut liian suureksi tai jokin ympäristötekijä muuttuu epäedulliseksi. Lisääntyminen Bakteerit lisääntyvät suvuttomasti jakautumalla, jolloin alkuperäisestä solusta muodostuu kaksi tytärsolua, jotka ovat alkuperäisen solun klooneja. Ennen jakaantumista rengasmainen kromosomi ja mahdolliset plasmidit kahdentuvat. Sen jälkeen kun perintöaines on jakautunut kahtia, kasvaa syntyvien tytärsolujen väliin solukalvo ja soluseinä ja solu jakautuu kahdeksi uudeksi soluksi. Bakteerit voivat jakautua jopa 20 minuutin välein, mutta lajien välinen vaihtelu on suurta. Bakteerien lisääntymistä tarkasteltaessa voidaan Kuva 5: Kuva 1 Viljely (kasvatus) Viljelymenetelmät perustuvat mikrobien ravinteiden käyttöön. Kun tunnetaan tietyn bakteerin tai bakteeriryhmän ravintovaatimukset, voidaan koostaa alusta, jolla bakteerit kasvavat. Tutkimuksessamme käytim- 5
me pintaviljelyä, jolloin bakteeri näyte levitetään kasvualustan pinnalle. Tutkimus Tutkimuksessa selvitettiin elinympäristössä esiintyvien bakteerien määräää erilaisilta rakennuksen sisäpinnoilta. Tutkimus suoritettiin Technopoliksen tiloissa Hypoteesi Tutkimuskohteista ovenkahvat ja valonkatkaisijat ovat likaisimpia ja seinäpinnat puhtaimpia. Laboratorion pinnat ovat kaiken kaikkiaan puhtaimpia ja yleisten tilojen, kuten porraskäytävän likaisimpia. Toteutustapa Tutkimus suoritettiin rakennuksen erilaisilta pinnoilta otetuin sivelynäyttein. Näytteitä kasvatettiin viikon ajan lämpökaapissa, jonka jälkeen laskettiin bakteeripesäkkeiden määrä. Kuva 6: Kuva 3 3. Otetaan näyte. Näyte otetaan sivellen näytteenottoalue kolmeen suuntaan eli pystyyn, vaakaan ja vinoittain. Näytteenotto: 1. Valitaan kohta, josta näyte halutaan ottaa. Suurilla pinnoilta, kuten esimerkiksi seinältä tai lattialta näytettä otettaessa, tulee näytteenottokohdan olla mahdollisimman satunnainen. 2. Mikäli pinta on tasainen, näytteen alaksi rajataan kehyksen avulla 10 10 cm. Muussa tapauksessa lasketaan/arvioidaan pintaala mahdollisimman tarkasti. Jokaisen näyttenoton jälkeen kehys puhdistetaan etanolilla. 3. Otetaan steriili pitkävartinen pumpulipuikko pakkauksestaan. Kastellaan se steriilissä laimennosliuoksessa ja asetetaan mahdollinen kehys tutkimuspinnalle. Kuva 7: Kuva 4 5. Sivellään näyte elatusmaljalle. (Tutkimuksessa käytettiin bakteereille sopivaa elatusalustaa eli THG- maljaa, joka estää homesienten kasvun.) 6
Kuva 8: Kuva 5 5. Kasvatetaan näytteitä lämpökaapissa viikon ajan, jonka jälkeen lasketaan bakteeripesäkkeiden määrä. Tutkimustulokset ja niiden tarkastelu Tutkimuskohteet oli jaettu viiteen ryhmään: pöytäpinnat, ovenkahvat, seinäpinnat, valokatkaisijat/muuta napit ja lattiapinnat. Jokaisessa ryhmästä otettiin viisi näytettä (siis yhteensä kaikkiaan 25), jotka pyrittiin valitsemaan mahdollisimman monipuolisesti. Pöytäpintojen ryhmästä likaisimmaksi osoittautui työpöytä ja puhtaimmaksi portaikon kaide. Myös tiskipöytä ja laboratorion pöytä olivat melko puhtaita, kun taas ruokapöytä jonkin verran likaisempi. Tulokset eivät olleet täysin hypoteesin mukaisia. Laboratorion pöytä oli kyllä puhtain, mutta portaikon kaide osoittautui yllättäen luultua puhtaammaksi. Verrattuna kaikkiin näytteisiin tulos on kuitenkin uskottava, sillä bakteeripesäkkeiden määrät olivat melko vähäisiä. Ero hypoteesin ja tukimustulosten välillä saattaa johtua erilaissesta siivousmäärästä. Yleisen tilan osana portaikon kaide oletetaan lähtökohtaisesti likaiseksi, kun taas työpöytä ajatellaan yhden tai muutaman ihmisen käytössä olevana lähes automaattisesti puhtaammaksi. Ovenkahvoista likaisin oli vessan oven kahva sisäpuolelta ja puhtain ulko-oven kahva ulkopuolelta. Kaiken kaikkiaan oven kahvat olivat kuitenkin melko likasia verrattuna esimerkiksi pöytäpintoihin. Hypoteesi piti osittain paikkansa, sillä oven kahvat olivat likaisia, mutta eivät likaisimpien joukossa. Tämä ero johtuu mahdollisesti ihmisten tavoista vältää kosketusta ovenkahvojen kanssa. Seinäpinnoista likaisin oli taukotilan seinä, joka oli samalla neljänneksi likaisin kaikista näytteistä, ja puhtain käytävän seinä. Hypoteesi ei pitänyt paikkaansa, sillä pöytäpinnat osoittautuivat seinäpintoja puhtaammaksi. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, ettei seinäpintoja puhdisteta siivottaessa millään lailla. Kuva 9: Kuva 7 Valokatkaisijoista ja muista napeista likai- 7
simmaksi osottautuivat vessan ja laboratorion valonkatkaisijat ja puhtaimmaksi vesihana. Jälleen kerran tulos ei ollut hypoteesin mukainen, sillä laboratorion valonkatkaisija oli kaikaista likaisin. Tämä johtuu luultavasti sen ahkerasta käytöstä. Vesihana saattoi olla puhtain, koska sille roiskuu mahdollisesti pesuaineita käytön yhteydessä. Lattioista likaisin oli näkyvästi likainen lattia paljon kävellystä paikasta, joka oli samalla kaikista näytteistä likaisin, ja puhtain oli etanolilla pyyhityltä lattialta otettu, joka ei sisältänyt lainkaan bakteereja. Hypoteesin mukainen oletus oli, että yleiset tilat olisivat likaisimpia. Lattiapinnat osoittautuivat kuitenkin yllättävän puhtaiksi. Tämä selityy luultavasti lattioiden ahkeralla siivoamisella ja pesuaineella pyyhkimisellä. Näkyvästi likaisesta kohdasta otetusta näytteestä siivous oli kuitenkin ehkä jäänyt tekemättä tai käyttö oli niin suurta, että bakteerimäärä oli noussut. Lähteet 19.1.2014 1. http://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/lupa-kokata-elintarvikehygienianperusteet/mikrobiologia/bakteerienlisaantymisnopeus 1 2. http://fi.wikipedia.org/wiki/bakteerit 2 3. http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/bakteerien_ulkoiset_rakenteet/ 3 1 http://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/lupa-kokata-elintarvikehygienianperusteet/mikrobiologia/bakteerien-lisaantymisnopeus 2 http://fi.wikipedia.org/wiki/bakteerit 3 http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/bakteerien_ulkoiset_rakenteet/ 8
Science-Faction Ville Savolainen, Ville Miettinen, Samuel Tammekann ja Ahto Leppänen Ryhmän nimi: Science-Faction Kuva 10: Kuva 1Näyte, joka sinetöidään ja laitetaan viikoksi lämpökaappiin 4 Ryhmän jäsenet: Ville Savolainen, Ville Miettinen, Samuel Tammekann ja Ahto Leppänen Työn tarkoitus: Järviveden bakteeripitoisuuden tutkiminen ja tarvittavien menetelmien määrittäminen sen puhdistamiseen juontikelpoiseksi. Alustava suunnitelma: Haetaan vettä järvestä ja sovitaan etukäteen mitä menetelmiä käytämme veden puhdistamiseen. Testasimme menetelmien toimivuutta altistamalla vesinäytteet menetelmille ja niiden olosuhteille ja lisäsimme niihin HCl-nestettä simuloimaan vatsahappoa ja nielemistä. Lopuksi laitetaan petrimaljoissa olevat näytteet viikoksi lämpökaappiin bakteeriruokaa sisältävissä petrimaljoissa ja vertaillaan niissä lopulta esiintyvien bakteerien määrää. Näytteitä noudettiin kahdesta paikasta: Puijonlaakson Sammakkolammesta ja Kuopionlahdesta. Valitsemamme puhdistusmenetelmät olivat UV-valo, jäädytys, kuumennus, dubstep, sokeri, sooda, suola, suodatus, kahvi ja alkoholi. 4 http://science.klassikka.mobie.fi/wp-content/uploads/2014/04/img_01741.jpe 9
Kuva 11: Kuva 2 Näytteitä Kuva 12: Jäädytys: Kuva 4 Näyte valmis Bakteerien määrä vähäinen. Tulos oli odotettua parempi. Hypoteesi: UV-valo tappaa paljon bakteereja. Jäädytys tappaa osan bakteereista. Kuumennus tappaa kaikki bakteerit. Dubstepiltä emme odottaneet mitään. Sokerissa bakteerit lisääntyvät. Suola rajoittaa bakteerien kasvua tappamatta niitä. Sooda toimi närästyslääkkeenä ja auttoi bakteereja selviämään. Suodatus ei anna näkyviä tuloksia. Kahvi tappaa osan bakteereja. Alkoholi tappaa suuren osan bakteereja. Työn tulokset: Kuva 13: Kuumenus/keitto: Kuva 5 Näyte valmis Näyte on puhdas eli hypoteesi oli oikea. Seuraavat kuvat ja videot kuvaavat eri menetelmien tekemistä ja niiden tuloksia. Kuvien perässä vastaavien näytteiden hypoteesien tulokset UV-valo: Video1 Dubstep: Video 2 Kuva 6 Näyte valmis Bakteerien määrä erittäin vähäinen. Tulos oli suuri yllätys. 10
Kuva 14: Kuva 6: Näyte valmis Bakteerien määrä erittäin vähäinen. Tulos oli suuri yllätys. Kuva 16: Sokeri ja Sooda: Kuva 8 Näytteet valmiit Sokerissa oli odotetusti paljon bakteereja, mutta soodassa niitä oli oletettua vähemmän. Kuva 15: Satsin vertailunäyte: Kuva 7 5 Kuva 17: Suola ja Suodatus: Kuva 9 Näytteet valmiit Kummassakin näytteessä oli odotettua vähemmän bakteereja. 5 http://science.klassikka.mobie.fi/wp-content/uploads/2014/04/vertailukuva7.jpe 11
Tulokset Työn lopputulos oli vaihteleva. Hypoteeseja meni pieleen useampi kappale ylättävästi. Syitä tähän saattoivat olla se, että näyte vuosi viikon aikana tai kontaminoitui muussa tilanteessa. Tai sitten testaajat olivat väärässä. Kuva 18: Kahvi ja Alkoholi: Kuva 10 Näytteet valmiit Näytteissä oli odotettu määrä bakteereja. Kuva 19: Satsin Vertailunäyte: Kuva 11 Huom. Vertailunäyte oli kaapissa 9 päivää, koska se ei reagoinut ollekaan viikossa. 12
iscience - Team Magneton työpäiväkirja Olipa kerran Jori Kyllönen, joka sai idean. Tuo idea ei ollut mitenkään erikoinen, mutta jotenkin hän aavisti, että sillä tulisi olemaan suuri vaikutus seuraaviin viikkoihin. Hän aavisti, että se tulisi vielä vaikuttamaan koko klassikkaan ja hän oli oikeassa. Tuo idea koski magnetismia. Magnetismi, tuo tieteenala, joka on jo vuosisatoja kiehtonut ihmiskuntaa, kiehtonut tutkijoita, mutta johon kukaan ei ole vielä päässyt porautumaan pintaa syvemmälle ennen kuin nyt. Jori Kyllönen, yhdessä uskollisten tovereidensa Niko Kinnusen, Johannes Kauhasen ja Petri Paldaniuksen kanssa, loi keksinnön, joka raotti tuntemattomuuden mustaa verhoa, valaisi salaisuuksia, joita hurjimmatkaan mielikuvitukset eivät ole pystyneet kuvittelemaan. Jori Kyllönen, tuo suuri tiedemies, loi lineaarisen magneettikiihdyttimen. Viikko II Saimme Krisseltä tutkimukseemme tarvittavat materiaalit, joilla saimme prototyypin rakenteille. Prototyypissämme oli kuitenkin onneton kouru, magneetteja oli vain neljä kiihdytysyksikköä, ja viimeinen kuula oli standardityyppinen metallikuula. Näistä seikoista johtuen prototyypin laukaisuvoima jäi vähäiseksi. Viikko III Ihminen on yleensä utelias, ja niin oli Jorikin, joka löysi aarteen fysiikan luokan perältä. Kourun, joka tulisi muuttamaan maailmankuvamme. Kouru oli kapea, ja siinä oli integroitu mitta-asteikko. Kuulat pyörivät siinä vain terävien kulmien varassa, jolloin niiden kosketuspinta-alat kouruun nähden olivat pienet, minimoiden liikevastukset. Hankkimillamme lisämagneeteilla saimme myös toivottua lisäpotkua kuulan kiihdytykseen ja ilmalentoon. Viikko IV Neljännellä viikolla aloitimme mittaukset. Mittauksissa käyttämämme tutkimusjärjestelyt olivat kuitenkin kehnoja, koska niissä Viikko I oli liikaa muuttujia, mm. huojuva kamera. Aloimme kohdata myös teknisiä ongelmia: Pohdiskelimme ideaa, ja kehittelimme sitä ipadin kamera oli liian hidas tutkimustamme eteenpäin sen saatuamme. Leikimme magneeteilla, jotka eivät vielä kuitenkaan olleet sen suurnopeuskameraa. Harmaita hiuksia ai- varten, joten jouduimme lainaamaan Kris- riittävän tehokkaita tarkoituksiimme. heuttivat myös koulun tietokoneet ja verkko Istekki, jotka EIVÄT VAIN TOIMINEET # @#&%@# # Viikko V Viidennellä viikolla jatkoimme edelleen sissisotaamme tietokoneiden Istekin kanssa. Jouduimme lopulta taipumaan ja otimme mukaan oman tietokoneen, jolla saimme tarvittavat työt tehtyä (kuten tiedostojen siirtämi- 13
nen ipadiin, jotta saisimme piirrettyä havainnollistavia kuvaajia videoiden perusteella). Viikko VI Ja niin saapui kuudes viikko. Toiveikkaina aloitimme jälleen työt, mutta vanha vainolaisemme Istekki iski jälleen. Teknisistä ongelmista huolimatta saimme kuvausjärjestelyissä olleet ongelmat korjattua, ja teimme tarvittavat mittaukset. Viikko VII Seitsemäntenä viikkona opettajat saivat levätä, koska jouduimme siirtämään työt kotiimme. Syynä olivat jälleen tekniset ongelmat Istekki, kun huomasimme, että käyttämämme verkko Istekki ei antanut ladata sisältöä ulkopuolisille palvelimille, kuten SkyDriveen tai Youtubeen. Teimme kuitenkin vielä yhden mittauksen, jossa testasimme, kuinka suurella voimalla pallo törmää n. 5 cm päässä olevaan kohteeseen. 14
Pro Scientia- Työpäiväkirja 29.11 ja 3.12 Suunnittelua ja tutkimusaiheesta päättäminen 5.12,10.12,12.12 ja 13.12 Tutkimussuunnitelman kirjoittaminen ja bakteeritietojen kerääminen 17.12 Ensimmäinen käynti mikrobionilla. Tutkimussuunnitelman muokkausta. 2.1 Ensimmäisten 13 sivelynäytteen ottaminen 7.2 Viimeisten 12 sivelynäytteen ottaminen 9.2 2.1 otettujen näytteiden lukeminen 14.2 7.2 otettujen näytteiden lukeminen 16.2,17.2 ja 21.2 Raportin tekoa 15
TPK Science-faction Ville Savard Savolainen, Samuel Smueli Tammekann, Ville Koiramyyrä Miettinen ja Ahto Pupu Leppänen. TPK Varoitus! Seuraava teksti sisältää Kuopion Klassillisessa lukiossa majailevan Science-faction ryhmän tiedetyön työpäiväkirjan. Teksti sisältää enemmän tai vähemmän tarkan kuvauksen kyseisen ryhmän yrityksistä tuottaa vaihteeksi jotain järkevää. Tämä teksti sisältää käsittämättömä määrän selittämätöntä tunarointia, joka saattaa häiritä joitain lukijoita. Kulje siis varoen ja onnea matkaan! Ville Savard Savolainen Ryhmäytyminen oli helppoa. Kasaannuimme neljän hengen porukkaan, jonka nimeksi tuli Science-faction. Ryhmään kuului Ville Savard Savolainen, Samuel Smueli Tammekann, Ville Koiramyyrä Miettinen ja Ahto Pupu Leppänen. Yleensä asioita tehtäessä se vaikein osuus jää viimeiseksi. Tässä tapauksessa homma oli nurinkurinen ja vaikein homma oli listassa ensimmäisenä: aiheen valinta. Kaikki, kun halusivat eri asiaa ja kompromissaus oli hankalaa. Lopulta päätimme hylätä vesiraketin ampumisen läheiselle moottoritielle ja kuskien reagoinnin tutkinnan ja päätimme tutkia läheisten vesistöjen/lampien vettä ja yrittää puhdistaa sitä. Tähän siis meni 2 viikkoa. 13.12.2013: Ryhmä hajotettiin kahtia ja mentiin hakemaan vettä eri paikoista ajan säästämiseksi. Villet ja Samuel menivät Puijonlaaksoon Sammakkolammelle ja reissu menikin leppoisasti Pave Maijasta lauleskellen. Pientä mielipahaa tuottivat pienoiset paleltumat käsiin ja se, että Savard meinasi pudota lampeen näytettä hakiessaan, jota ei sitten loppujen lopuksi tarvittukaan. Ahton mukaan Kuopionlahdelle lähti vieraileva tähti Erik Ertsi Suttle. Heidän reissunsa oli pitempi joten he olivat vähän myöhässä. Lopputunnista tutkimme näytteitä mikroskoopilla ja löysimme vain ison kasan levää. 17.12.2013: Hieman lisää mikroskopointia ja itse toteutuksen suunnittelua, kun sitä ei siinä kahdessa viikossa kerennyt. 19.12.2013: Vajaamiehityksellä liikenteessä. Ahto kipeä, mutta porukkaan yhteydessä Skypen kautta. Ville S KYS:ssä. Lopullisen toteutuksen lukkoonlyönti á la Samuel. 20.12.2013: Viimeinen tunti ennen lomaa. Hankimme vatsahappona toimivan suolahapon, joka simuloi näytteen nielemistä. Otimme kotiin lomaksi tarkkailun alle pieniä bakteeriviljelmiä. Tunti kului nopeasti myös musiikkia kuunnellessa. Samuel omistaa ilmeisesti Bluetooth-kaiuttimen, jossa on hyvät bassot. Tunnilta menimmekin juhlimaan Koiramyyrän 17-vuotissynttäreitä. 2.1.2014: Loman jälkeen ei oltu vielä kunnolla käynnissä, kun ei saatu mitään aikaan. Tunti kului kahvinjuonnissa ja jutellessa. 3.1.2014: Sovimme tarkasti metodeista, joilla ajattelimme altistaa näytteet. Ideoihin kuului 16
sähkövirran johtaminen näytteseen, mutta se isea kaatui henkilöstön kyvyttömyyteen käyttä annettuja laitteita. Opimme myös, että laimennettu Dr. Pepper ei johda sähköä. 7.1.2014: Teimme puolet näytteistä, jotka olivat: kahvi, alkoholi, suola, suodatettu, sokeri ja sooda. Menetelmä alkaa astioden sterilisoinnilla kiehuvassa vedessä, jotta ne olisivat varmasti tutkimuksessa käytettäviä.(älä missään nimessä käytä kyseistä menetelmää eliöiden sterilisointiin! Toivottu tulos ei ole varma ja sivuvaikutukset vaihtelevat toisen asteen palovammoista kuolemaan.) Koska olemme niin miehisiä miehiä, että emme edes vettä voi keittää, apuun tuli Maria Mara Kinnunen. Kiitti Mara avusta! Seuraavaksi Lisäämme 40 ml altistettua näytettä 10 ml happoa(nielemme näytteen), laitamme liuoksen kasvualustalle ja lämpökaappin viikoksi. 9.1.2014: Loput näytteet käsittelyyn. Näytteet altistettiin kuumennukselle, jäädytykselle, UV-valolle ja ääniaalloille, tässä tapauksessa dubstepille. 14.1.2014: Ensimmäinen satsi näytteitä kaapista ulos. Kuvat talteen ja taputukset olalle. Satsin mukana lämpökaappiin mennyt puhdas vertailuastia ei ollut reagoinut. Takaisin kaappiin siis. 16.1.2014: Loput näytteet ulkona ja kaappiin palautettu vertailuastiakin on reagoinut. Kirjallisen tuotoksen aloittelu. Loppukiri alkaa. 17