VAROAJAT: Maito 0 vrk Teurastus 4 vrk MYÖS TUOTANTOELÄIMILLÄ ON OIKEUS TEHOKKAASEEN KIVUNHOITOON. COMFORION VET 100 mg/ml injektioneste Vaikuttava aine Ketoprofeeni 100 mg/ml Kohde-eläinlajit Hevonen, nauta, sika Käyttöaiheet Hevonen: Lihasten, luuston ja nivelten tulehdusja kiputilojen hoito. Turvotuksen ja kivun vähentäminen toimenpiteiden jälkeen. Ähkyyn liittyvien sisäelinkipujen lievitys. Nauta: Liikuntaelinten, hengitysteiden ja utareen tulehdus- ja kiputilojen hoito. Sika: Hengitystietulehduksiin liittyvien tulehdusja kiputilojen hoito. MMA-syndrooman (mastiitti, metriitti, agalaktia) tukihoito. Vasta-aiheet Yliherkkyys ketoprofeenille tai valmisteen apuaineille. Vakava maksan tai munuaisten toiminnanvajaus, mahan tai suoliston alueen verenvuoto. Haittavaikutukset Toistuvat lihaksensisäiset injektiot voivat aiheuttaa lievää ohimenevää ärsytystä. Koska ketoprofeenin vaikutus perustuu prostaglandiinisynteesin estoon, voi mahalaukun ja suoliston ärsytystä tai haavautumia esiintyä. Tiineys ja laktaatio Ketoprofeenia on tutkittu kantavilla laboratorioeläimillä ja naudoilla ilman haittavaikutuksia. Valmisteen turvallisuutta tiineillä tammoilla tai emakoilla ei ole selvitetty. Annostus ja antotapa Hevonen: laskimonsisäisesti (iv) 2,2 mg ketoprofeenia elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Esimerkiksi 11 ml/500 kg/vrk laskimonsisäisesti korkeintaan 3 päivän ajan. Ähkyssä uusintaannoksen saa antaa vasta perusteellisen tutkimuksen jälkeen. Nauta: laskimonsisäisesti (iv) tai lihakseen (im) 3 mg ketoprofeenia elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Esimerkiksi 3 ml/100 kg/vrk laskimonsisäisesti tai syvälle lihakseen korkeintaan 3 päivän ajan. Sika: lihakseen (im) 3 mg ketoprofeenia elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Esimerkiksi 3 ml/100 kg/vrk syvälle lihakseen korkeintaan 3 päivän ajan. Varoaika Teurastus: 4 päivää. Maito: 0 päivää. Pakkauskoko 100 ml Lisätietoja Suomen Eläinlääkkeet -kirja MYYNTILUVAN HALTIJA Orion-yhtymä Oyj 9.12.2004 ELÄINLÄÄKKEET PL 425, 20101 Turku puh. 010 42992, faksi 010 429 7771 www.animalhealth.orion.fi
Yrittäjyys luovaa hulluutta? Yrittäjäeläinlääkäri on varsin tuore ilmiö suomalaisessa yritysmaailmassa. Vain kolmisenkymmentä vuotta takaperin perustettiin ensimmäinen yksityinen eläinlääkäriasema. Jokunen yhden eläinlääkärin vastaanotto oli tosin jo aikaisemmin olemassa. Ammattikuntamme on kuitenkin kouliintunut yksityispraktikkomaiseen toimintaan praktisoivien virkaeläinlääkärien palkkausjärjestelmän avulla, jossa peruspalkan lisäksi ammatinharjoittamisesta saadut tulot muodostavat ansion. Asiakashenkisyys ja pitkäksi venyneet työpäivät poikivat lihavamman tilipussin. Työtä kollegat eivät pelkää. Suomalainen ei kuitenkaan halua ensi sijassa yrittäjäksi. Euroopan unionissa tehdyn selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista valitsee mieluummin palkkatyön kuin yrittäjyyden. Hyppääminen täysin yksityiseen yrittämiseen vailla työnantajan turvaamaa vaikka vähäistäkin peruspalkkaa, työtiloja, palkallisia lomia ja sairaspäiviä, eläkettä ja muita sosiaalisia etuja edellyttää rohkeutta, uskoa itseensä, luovuutta mutta myös tiettyä hulluutta. Yrittämisen ensimmäisinä toimintavuosina muu elämä on lähes poissuljettava. Useimmiten perhe-elämä pyöriikin yrityksen ympärillä. Palkinnon yrittäjä saa, kun pystytään maksamaan laskut ja asiakas tulee toisenkin kerran vastaanotolle. Onnistuminen auttaa jaksamaan eteenpäin ja pikkuhiljaa tulosta syntyy. Voi suunnitella vaikka loman pitämistä. Yrityksen perustaminen tuo mukanaan lukemattomia asioita, joita toisen palveluksessa ollessa ei ole tarvinnut pohtia: missä toimitaan? Ostanko, vuokraanko, rakennanko tilat? Mistä laitteet ja mitä laitteita pitää olla? Miten hinnoittelen työni? Miten lasken investointien kuoletukset? Kuka huoltaa rakennuksen, laitteet? Miten siivous järjestetään? Miten ja missä ja millä summalla mainostan? Miten palkat maksetaan? Miten lomat ja vapaapäivät määräytyvät? Entä vakuutukset? Näiden vaatimusten paineessa nykyisille opiskelijoille pakollinen yrittäjäkurssi kuulostaa erinomaiselta asialta. Eläinlääkäri on perinteisesti oppinut tekemään töitä yksin. Eipähän kukaan ole arvostelemassa päätöksiä ja tuputtamassa uusia toimintatapoja. Mutta silloin ei ole myöskään ketään, jonka kanssa pohtia ongelmapotilaita ja -tilanteita. Nykyisillä eläinlääkäriasemilla työskentelee yleensä useita eläinlääkäreitä ja heidän lisäkseen eläintenhoitajia ja muutakin henkilökuntaa. Yhdessä hyvin toimiva ja osaava henkilökunta on ehdottomasti yrityksen suurin voimavara. Henkilöstöhallinto lienee yksi vaikeimmista hallittavista osa-alueista yrityksessä. Eläinlääkärit ovat yrityksessä joko omistajina tai yhtiön osakkaina, palkallisina työntekijöinä tai tekevät töitä itsenäisinä ammatinharjoittajina vuokraten toimitilat käyttöönsä. Työnjohdollinen vastuu on kuitenkin oltava jollakin eläinlääkäreistä. Vastuuhenkilön tulisi pystyä havaitsemaan ja tukemaan kunkin työntekijän vahvuuksia, jotta jokainen voisi kehittyä osaamisessaan ja siten lisätä paitsi omaa työviihtymistään myös yrityksen toimintaedellytyksiä ja kannattavuutta. Osakkuus yrityksessä mahdollistaa taloudellisen vastuun jakamisen useammalle ja vähentää näin yhteen henkilöön kohdistuvia paineita. Viime kädessä vastuu on kuitenkin aina toimitusjohtajalla. Mikä ajaa eläinlääkärin yrittäjäksi, kun kaikki edellä mainittu pitää ottaa niskoilleen? Ehkä joissain tilanteissa jopa joudutaan yrittäjäksi, jos muita mahdollisuuksia ei aukea. Lähtökohta voi olla hedelmällinen, sisältyyhän siihen tietty näytön paikka. Aktiivisesti yrittäjäksi hakeutuva pyrkii yrittämiseen liittyvään vapauteen: olla vastuussa ratkaisuistaan vain itselleen ja yritykselleen. Tällöin myöskin työn hedelmät, taloudellinen menestys ja yrityksen vauraus, voidaan laskea tekijöittensä tulokseksi. Merja Dahlbom yrittäjävaliokunnan puheenjohtaja 547
E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I S U O M E N E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I L E H T I F I N S K V E T E R I N Ä R T I D S K R I F T 11/2005 Yksityissektorin teemanumero 556 Lemmikistä etua terveydelle Emmi Manninen 560 Kaikenkarvaiset kuluttajat Hanna Säntti 562 Suomen ensimmäinen yksityinen asema Kaj Sittnikow ja Per Axelsson 566 Taloussuunnittelu pienyrityksessä Kalevi Heinonen 568 Eläinlääkäripomo: henkilöstöhallinnosta Elina Dahlqvist 571 Näkökulma: yrittäjän arki, ratkaisuja etsimässä Beate Schugk 572 Eläinlääkärin vastaanotto tila ja tunnelma Kirjoittaja Elina Dahlqvist 575 Näkökulma: yhteistyö on voimaa onko? Jukka Houttu 576 Työsopimusten tekeminen Tommi Rainerma 582 Yrittäjäkurssi opettaa alkuun Anna Parkkari 583 Eläinlääkäriammatteja: yksityinen tuotantoeläinlääkäri Anna Parkkari 587 Yrittäjyys Akavan kentässä Outi Ervasti Eläinlääkäripäivistä 589 Eläinlääkäreiden hullut päivät Vakiot 547 Pääkirjoitus: yrittäjyys luovaa hulluutta? 550 Ledare: företagande en form av skapande galenskap? 593 Ajankohtaista 594 Ajankohtaista EELAsta 595 Puheenjohtajan palsta: tuotteistamaan ja tarjoamaan 596 Henkilöuutisia 598 Microglossus 599 Lukijalta 600 Uusia julkaisuja 602 Kurssit 604 Fennovet kouluttaa 607 Avoimet työpaikat Teemanumero yksityissektorin asioista Lemmikeistä etua s. 556 Työsopimuksen teko s. 576 Taloussuunnittelusta s. 566 Ur innehållet Tidningen är ett temanummer för privatsektorn och behandlar närmast företagsamhetens många olika sidor. Också yrkesutövningen berörs till en del och bla artikeln om att uppgöra arbetsavtal betonar skillnaden mellan arbetsförhållande och yrkesutövning. Att blanda ihop dessa kan ha tråkiga ekonomiska konsekvenser. Artiklarna behandlar Finlands första privata veterinärstation, personaladministration, inredning och utrymmesplanering, en obligatorisk företagarkurs på universitetet och en privat nötpraktiker. Därtill behandlas Akavas syn på företagsamhet och en synpunkt på företagarens vardag. Den tilltagande vikten av smådjur för människan och ekonomin återspeglas i två artiklar. Tieteellisesti tarkistettu Genomgått vetenskaplig granskning Kansikuva/Pärmbild: Liito-oravan poikaset ensi retkellä/flygekorre ungar på första utfl ykt. Kuva: Heimo Rajaniemi
550 Företagande en form av skapande galenskap? Förertagarveterinären är en rätt ny företeelse i den finska företagsvärlden. Först för trettio år sedan grundades den första privata veterinärstationen. Före det fanns det dock enstaka en veterinärs mottagningar. Vår yrkeskår hade dock vant sig vid en privatpraktikliknande verksamhet i samband med de praktiserande tjänsteveterinärernas avlöningssystem, där inkomsterna från yrkesutövning tillsammans med grundlönen utgör inkomsten. Närhet till kunden och långa arbetsdagar kalvar ett tjockare lönekuvert. Arbete är kollegerna inte rädda för. Finnar vill dock inte i första hand bli företagare. I en utredning inom den Europeiska unionen väljer två tredjedelar av finnarna hellre lönearbete än företagande. Att hoppa helt till privat företagsamhet utan det stöd en arbetsgivare ger; garanterad, om ock liten, grundlön, arbetsutrymmen, betald semester och betalda sjukdagar, pension och övriga sociala förmåner, kräver mod, självtillit, kreativitet men också en viss galenskap. Under de första verksamhetsåren är ett övrigt liv nästan uteslutet. Ofta cirklar också familjelivet runt företaget. Utdelning får företagaren när fakturorna blir betalda och kunden gör ett återbesök till mottagningen. Att lyckas hjälper en att orka vidare och så småningom presterar man också resultat. Man kan tex planera att ta sig en semester. Att grunda ett företag för med sig ett otal saker som man inte behövde tänka på i en annans tjänst: var skall vi verka? Skall jag köpa, hyra eller bygga utrymmen? Varifrån skall jag få apparater och vilka apparater behövs? Vem underhåller byggnaden, apparaterna? Hur skall städningen ordnas? Hur och var skall jag annonsera och med vilken summa? Hur utbetalas lönerna? Hur bestäms semestrar och lediga dagar? Försäkringarna då? Under trycket av dessa krav verkar en obligatorisk kurs i företagsamhet som en utomordentlig sak för studerande. Veterinärer har traditionellt lärt sig att arbeta ensam. Då kommer ingen och kritiserar gjorda beslut och prackar på en nya arbetssätt. Men finns heller ingen med vem man kan begrunda problematiska patienter och situationer. På nuvarande veterinärstationer arbetar i allmänhet flera veterinärer, och förutom de, djurskötare och också annan personal. En personal som arbetar bra tillsammans och kan sin sak är definitivt företagets största tillgång. Personaladministrationen torde vara ett av de områden i företaget som är svårast att bemästra. Veterinärerna är i förtaget antingen ägare eller aktionärer, avlönade arbetstagare eller självständiga yrkesutövare som hyr sina verksamhetsutrymmen. Ansvaret för arbetsledningen måste dock ligga hos någon veterinär. Den som har ansvaret borde kunna se och uppmärksamma varje enskild arbetstagares starka sidor, så att var och en kan utvecklas i sitt kunnande och sålunda öka sin egen trivsel i arbetet och också företagets verksamhetsförutsättningar samt lönsamhet. Ett delägande i företaget möjliggör en breddning av de ekonomiska riskerna och minskar således de tryck som riktas på en enda person. I sista hand ligger ansvaret dock alltid hos verkställande direktören. Vad driver en veterinär till att bli företagare när man måste ta på sig allt det ovan nämnda? Kanske tvingas man ibland bli företagare när inga andra möjligheter öppnar sig. Utgångspunkten kan vara fruktsam, den innehåller ju en sorts utmaning. Den som aktivt söker sig till företagare strävar efter den frihet som hör ihop med företagsamhet: att ansvara för sina beslut endast till sig själv och företaget. Då kan också arbetets frukter, den ekonomiska framgången och företaget framgång räknas som resultat för de som jobbar. Merja Dahlbom ordförande i företagarutskottet Suomen Eläinlääkärilehti Finsk Veterinärtidskrift Suomen Eläinlääkäriliitto ry:n jäsenlehti Medlemsblad för Finlands Veterinärförbund r.f. Vuodesta 1893 www.sell.fi Päätoimittaja Huvudredaktör: Antti Nurminen (vastaava toimittaja, ansvarig redaktör) puh. 0400 888 612 antti.nurminen@sell.fi Toimitussihteeri Redaktionssekreterare: Anna Parkkari puh. (09) 7745 4817 faksi (09) 7745 4818 toimitus@sell.fi Tieteellinen toimittaja Vetenskapligt redaktör: Jouko Koppinen, jouko.koppinen@fimnet.fi Kirjoitusohjeet Direktiv för skribenter: www.sell.fi, lehden kohdalta tai tilaa riitta.puro@sell.fi Ilmoitusasiat Anmälningsärenden: Pirkko Nousiainen puh. 040 559 3871 pirkko.nousiainen@sell.fi Tieteellinen toimituskunta Vetenskapligt redaktionsråd: dosentti Marja-Liisa Hänninen ELT Liisa Kaartinen professori Terttu Katila professori Hannu Korkeala dosentti Sven Nikander professori Satu Pyörälä dosentti Mirja Ruohoniemi professori Hannu Saloniemi ELT Timo Soveri Toimitusneuvosto Redaktionsråd: puheenjohtaja Tuomas Herva jäsenet Mari Heinonen, Janne Lunden, Leena Saijonmaa-Koulumies, Minna Viitanen, Raisa Iivonen ja Anna Parkkari sihteeri Toimitus Redaktion: Suomen Eläinlääkäriliitto Mäkelänkatu 2 C, 4. krs 00500 Helsinki puh. (09) 7745 4817 faksi (09) 7745 4818 toimitus@sell.fi Pääkirjoituksen ruotsinnos/ Översättning av ledaren Leif Wikman Painos Upplaga: 2 200 Tilaushinnat 2005 Prenumerationspriser 2005: 90 e, eläinlääketieteen opiskelijoille, jotka eivät vielä ole liiton jäseniä ja liiton eläkkeellä oleville jäsenille 35 e, EKYn jäsenille 20 e, pohjoismaisten eläinlääkäriliittojen jäsenet 45 e. 90 e, för vet.med. studerande och pensionerade 35 e, för EKY medlem 20 e, för medlem nordiska veterinärförbund 45 e. ISSN 0039-5501 Painopaikka Uusimaa Oy, Porvoo Aikakauslehtien liiton jäsen
ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE DEXDOMITOR - UUDEN SUKUPOLVEN SEDATIIVIANALGEETTI Orion Pharma Eläinlääkkeiden alkuperäislääke DOMITOR on tuotekehittelyn tuloksena kokenut evoluution, jonka tuloksena on uusi, puhtaampi ja tehokkaampi valmiste - DEXDOMITOR. DOMITOR DOMOSEDAN ANTISEDAN tuoteperheen kotimaa Suomi lanseeraa uutuuden ensimmäisenä maana. Tuote on myynnissä joulukuussa. Alfa-2-adrenoreseptoriagonisteja käytetään yleisesti erilaisissa toimenpiteissä sedatiivianalgeetteina. Viime aikoina on kiinnitetty huomiota puhtaampien lääkkeiden kehittämiseen turvallisemman ja luotettavamman anestesian aikaansaamiseksi. Ei-aktiivisten enantiomeerien poistaminen lääkkeestä voi vähentää elimistöön kohdistuvaa kuormitusta, pienentää yhdistelmäkäytön riskejä sekä vähentää haittavaikutuksia 2,3. Dexdomitor-valmisteen vaikuttava aine, deksmedetomidiini, raseemisen medetomidiinin farmakologisesti aktiivinen d-enantiomeeri, on uusin ja tehokkain alfa-2-agonisti 1. Medetomidiini on seos, joka sisältää yhtä paljon molempia enantiomeereja: deksmedetomidiinia (d-enantiomeeria) sekä levomedetomidiinia (l-enantiomeeria), joista jälkimmänen on farmakologisesti inaktiivinen kliinisesti merkittävillä annoksilla 4. Koirilla ja kissoilla tehdyissä kliinisissä kokeissa deksmedetomidiinin on havaittu vaikuttavan kuten medetomidiini mitä tulee sedaatioon, analgesiaan ja lihasrelaksaatioon, mutta tarvittava määrä on vain puolet medetomidiinin annostuksesta. Näin myös elimistöä kuormittavan lääkeaineen määrä on pienempi. Annostilavuus on kuitenkin sama kuin käytettäessä Domitor-valmistetta, jotta eläinlääkärit voisivat annostella rauhoitetta totutuilla annoksilla. Kardiorespiratoriset sekä fysiologiset vaikutukset olivat verrattavissa muihin alfa-2-agonisteihin. Dexdomitor on rekisteröity koirille ja kissoille. Käyttöindikaatioita ovat koiran ja kissan noninvasiiviset, lievää tai kohtalaista kipua aiheuttavat toimenpiteet ja tutkimukset, jotka edellyttävät rauhoitusta ja kivunlievitystä sekä eläimen kiinnipitämistä. Dexdomitor-valmistetta voidaan käyttää yhdistelmäkäytössä kissoilla esilääkityksenä ennen ketamiinilla aikaansaadun yleisanestesian induktiota ja ylläpitoa, koirilla taas rauhoitukseen ja kivunpoistoon yhdessä butorfanolin kanssa tutkimuksissa ja pienissä kirurgisissa toimenpiteissä. Dexdomitor-rauhoitetta voidaan antaa myös esilääkityksenä koirille ennen yleisanestesian induktiota ja ylläpitoa. Dexdomitor on rekisteröity annettavaksi laskimonsisäisesti (koira) tai lihakseen (koira, kissa). Annos määräytyy Domitor-annostelusta poiketen ruumiin pinta-alan, eikä pelkästään elopainon, mukaan. Tällä tavalla rauhoitteen annostelu on entistä tarkempaa ja vastaa paremmin erikokoisten koirien tarpeita. Oikean annoksen valintaa helpottavat pakkausselosteen annostaulukot. Annostaulukot on esitetty myös seuraavalla aukeamalla. Käytännössä Dexdomitor 0,5 mg/ml formulaatio mahdollistaa käytön totutulla Domitor 1 mg/ml annostilavuudella (ml). Antisedan kumoaa rauhoitteen vaikutuksen tehokkaasti ja lyhentää heräämisaikaa. Herätettä käytetään samalla tavalla, mihin eläinlääkärit ovat 552
ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE Domitor-valmisteen kohdalla tottuneet, esimerkiksi antotapa ja annostelutilavuus (ml) pysyy samana. Antisedan-herätteen annostilavuus koiralla on sama kuin Dexdomitor-annostilavuus riippumatta annostelureitistä. Kissalle Antisedanvalmistetta annetaan puolet Dexdomitor-rauhoitteen annostilavuudesta. 1. Ansah OB, Raekallio M, Vainio O. Comparison of three doses of dexmedetomidine with medetomidine in cats following intramuscular administration. J Vet Pharmacol Ther 1998; 21:380 387. 2. Kharasch ED, Herrmann S, Labroo R. Ketamine as a probe for medetomidine stereoisomer inhibition of human liver microsomal drug metabolism. Anesthesiol 1992; 77:1208 1214. 3. Kuusela E, Raekallio M, Vainio O. Comparison of three doses of dexmedetomidine and its enantiomers in dogs. J Vet Pharmacol Ther 2000; 23:15 20. 4. Savola JM, Virtanen R. Central 2 -adrenoceptors are highly stereoselective for dexmedetomidine, the dextroenantiomer of medetomidine. Eur J Pharmacol 1991; 195;193 199. TUOTETIEDOT Dexdomitor 0,5 mg/ml injektioneste, liuos Vaikuttava aine Yksi ml sisältää 0,5 mg deksmedetomidiinihydrokloridia (vastaa 0,42 mg deksmedetomidiinia). Pakkauskoko 10 ml. Vasta-aiheet Ei saa käyttää alle kuuden kuukauden ikäisillä koiran- ja alle viiden kuukauden ikäisillä kissanpennuilla. Ei saa käyttää, jos eläimellä on sydäntai verisuonisairaus tai joilla on vakava systeemisairaus tai joiden tila on henkeäuhkaava. Ei saa käyttää tapauksissa, joissa esiintyy yliherkkyyttä vaikuttavalle aineelle tai jollekin apuaineelle. Haittavaikutukset Deksmedetomidiini alentaa sydämen sykettä ja alentaa ruumiinlämpöä. Verenpaine nousee aluksi, mutta palaa sitten normaaliksi tai normaalia matalammaksi. Joidenkin koirien ja kissojen hengitystiheys saattaa laskea. Ääreisverisuonten supistumisen ja laskimoveren happisaturaation pienenemisen vuoksi limakalvot voivat vaaleta ja/tai sinertää, vaikka valtimoveren happipitoisuus on normaali. Eläin saattaa oksentaa 5 10 minuutin kuluttua valmisteen pistämisestä. Jotkut koirat ja kissat saattavat oksentaa myös heräämisvaiheessa. Sedaation aikana voi esiintyä lihasvapinaa ja sarveiskalvon samentumaa. Kissoilla voi joskus ilmetä eteiskammiokatkos tai lisälyöntejä, kun deksmedetomidiinia ja ketamiinia käytetään peräkkäin 10 minuutin välein. Myös harvaa hengitystä, hengityspysähdyksiä, hypoventilaatiota ja hengityksen epäsäännöllisyyttä voi esiintyä. Kun deksmedetomidiinia ja butorfanolia käytetään samaan aikaan koirilla, niillä voi esiintyä harventunutta, tihentynyttä tai epäsäännöllistä hengitystä, hypoksiaa, lihasten nykimistä tai vapinaa, kiihtymystä, kuolaamista, oksentelua, virtsaamista, ihon punoitusta, äkillisiä ylösnousuja tai pitkittynyttä sedaatiota. Brady- ja takyarytmioista on raportoitu. Käyttöön liittyvät erityiset varotoimet Deksmedetomidiinia saanut eläin on pidettävä tasaisen lämpimässä ympäristössä sekä toimenpiteen että heräämisen ajan. Silmät tulee suojata soveltuvalla kosteuttavalla valmisteella. Valmistetta on käytettävä varoen vanhoilla eläimillä. Hermostuneiden, aggressiivisten tai kiihtyneiden eläinten on annettava rauhoittua ennen hoidon aloittamista. Potilaan sydämen ja hengityselinten toiminta tulee tarkistaa usein ja säännöllisesti. Sairaat ja heikot kissat tulisi esilääkitä deksmedetomidiinilla ennen ketamiinilla aikaansaadun 553
ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE yleisanestesian induktiota ja ylläpitoa varten vasta, kun riski-hyötysuhde on arvioitu. Käyttö tiineyden ja laktaation aikana Deksmedetomidiinin turvallisuutta kohdeeläinlajeilla tiineyden ja laktaation aikana ei ole selvitetty. Siksi sen käyttöä tiineyden ja laktaation aikana ei suositella. Yhteisvaikutukset Jos tätä valmistetta käytetään samanaikaisesti muiden keskushermoston toimintaa lamauttavien aineiden kanssa, on odotettavissa, että deksmedetomidiinin vaikutus voimistuu, joten annoksen sovittaminen on tarpeen. Antikolinergisia valmisteita on käytettävä varoen deksmedetomidiinin kanssa. Annostus ja antotapa Valmiste on tarkoitettu annettavaksi vain kertainjektiona. Koirien annokset perustuvat ruumiin pinta-alaan. Annos laskimoon on 375 µg/ m 2 koiran ruumiin pinta-alaa ja lihaksensisäinen annos 500 µg/m 2 koiran ruumiin pinta-alaa, kun deksmedetomidiinia käytetään ainoana sedaatioja analgesia-aineena. Kun sitä käytetään yhdessä butorfanolin (0,1 mg/kg) kanssa syvään sedaation ja analgesiaan, lihakseen annettava annos on 300 µg/m 2 ruumiin pinta-alaa. Annostalukot ovat pakkausselosteessa. Dexdomitorvalmistetta ja butorfanolia ei saa sekoittaa samaan ruiskuun. Annostus kissoille on 40 µg deksmedetomidiinihydrokloridia/kg, mikä vastaa annosta 0,08 ml Dexdomitor-valmistetta/kg käytettynä noninvasiivisissa, lievää tai kohtalaista kipua aiheuttavissa, sedaatiota ja analgesiaa sekä eläimen kiinnipitämistä edellyttävissä toimenpiteissä. Jos deksmedetomidiinia käytetään esilääkityksenä kissoilla, annos on sama. Anestesia voidaan käynnistää 10 minuuttia esilääkityksen jälkeen antamalla lihakseen ketamiinia 5 mg/kg painokiloa kohti. Vastaavat annokset painokiloa kohti on esitetty alla olevissa taulukoissa. Pieniä määriä annettaessa on suositeltavaa käyttää asianmukaisella mittaasteikolla varustettua ruiskua, jotta annostus olisi mahdollisimman tarkka. Koirat Ainoana lääkkeenä sedaatioon ja analgesiaan Paino Deksmedetomidiini Deksmedetomidiini 375 mikrogrammaa/m 2 laskimoon 500 mikrogrammaa/m 2 lihakseen (kg) (mcg/kg) (ml) (mcg/kg) (ml) 2-3 28.1 0.12 40 0.15 3-4 25 0.15 35 0.2 4-5 23 0.2 30 0.3 5-10 19.6 0.29 25 0.4 10-13 16.8 0.38 23 0.5 13-15 15.7 0.44 21 0.6 15-20 14.6 0.51 20 0.7 20-25 13.4 0.6 18 0.8 25-30 12.6 0.69 17 0.9 30-33 12 0.75 16 1.0 33-37 11.6 0.81 15 1.1 37-45 11 0.9 14.5 1.2 45-50 10.5 0.99 14 1.3 50-55 10.1 1.06 13.5 1.4 55-60 9.8 1.13 13 1.5 60-65 9.5 1.19 12.8 1.6 65-70 9.3 1.26 12.5 1.7 70-80 9 1.35 12.3 1.8 >80 8.7 1.42 12 1.9 554
ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE Koirat Syvään sedaatioon ja Esilääkityksenä ennen yleisanestesiaa analgesiaan yhdessä butorfanolin kanssa Deksmedetomidiini Deksmedetomidiini Deksmedetomidiini Paino 300 mikrogrammaa/m 2 125 mikrogrammaa/m 2 375 mikrogrammaa/m 2 lihakseen lihakseen lihakseen (kg) (mcg/kg) (ml) (mcg/kg) (ml) (mcg/kg) (ml) 2-3 24 0.12 9.4 0.04 28.1 0.12 3-4 23 0.16 8.3 0.05 25 0.15 4-5 22.2 0.2 7.7 0.07 23 0.2 5-10 16.7 0.25 6.5 0.1 19.6 0.29 10-13 13 0.3 5.6 0.13 16.8 0.38 13-15 12.5 0.35 5.2 0.15 15.7 0.44 15-20 11.4 0.4 4.9 0.17 14.6 0.51 20-25 11.1 0.5 4.5 0.2 13.4 0.6 25-30 10 0.55 4.2 0.23 12.6 0.69 30-33 9.5 0.6 4 0.25 12 0.75 33-37 9.3 0.65 3.9 0.27 11.6 0.81 37-45 8.5 0.7 3.7 0.3 11 0.9 45-50 8.4 0.8 3.5 0.33 10.5 0.99 50-55 8.1 0.85 3.4 0.35 10.1 1.06 55-60 7.8 0.9 3.3 0.38 9.8 1.13 60-65 7.6 0.95 3.2 0.4 9.5 1.19 65-70 7.4 1 3.1 0.42 9.3 1.26 70-80 7.3 1.1 3 0.45 9 1.35 >80 7 1.2 2.9 0.47 8.7 1.42 Kissat Ainoana lääkkeenä sedaatioon ja analgesiaan tai esilääkityksenä Paino Deksmedetomidiini 40 mikrogrammaa/kg lihakseen (kg) (mcg/kg) (ml) 2-3 40 0.2 3-4 40 0.3 4-6 40 0.4 6-7 40 0.5 7-8 40 0.6 8-10 40 0.7 555
Lemmikistä voi olla etua terveydelle Suomessa arvioidaan olevan noin 550 000 rekisteröityä koiraa ja noin 600 000 kissaa. Muiden lemmikkien, hevosten, piennisäkkäiden ja muiden, yhteenlaskettu määrä on todennäköiseti merkittävä. Lemmikkien asema ja arvostus on muuttunut kaupungistumisen ja muun yhteiskunnallisen muutoksen myötä. Lemmikkien vaikutuksesta omistajien henkiseen ja fyysiseenkin terveyteen on yhä enemmän tietoa. Myös eläinten terapeuttinen käyttö saa uusia muotoja. Anna Parkkari Tunne, että minusta välitetään, minua rakastetaan ja arvostetaan sekä tunne kuulumisesta johonkin, antaa ihmiselle sosiaalista tukea. Sosiaalisen tuen lisääntyminen on varsin todennäköinen selitys pitkäaikaisille edullisille terveysvaikutuksille, joita kanssakäyminen eläinten kanssa voi saada aikaan. TEKSTI: EMMI MANNINEN Koiran ja kissan asema on nykyään hyvin erilainen kuin maatalousvaltaisen yhteiskunnan aikaan. Ne koetaan perheenjäseniksi, ne elävät samoissa tiloissa muun perheen kanssa, niiden syntymäpäiviä juhlitaan ja niille tehdään jopa omia kotisivuja. Lemmikkien määrän lisäksi niiden monimuotoisuus on lisääntynyt: rotuja ja lajeja on entistä enemmän. Lemmikkieläimet voivat edistää monin tavoin omistajansa hyvinvointia, niin fyysistä kuin psyykkistäkin. Tästä kertoo jo lemmikkien yleisyys, ja aiheesta on tehty myös lukuisia tutkimuksia. Stressi vähenee lemmikin kanssa Lemmikkieläimet voivat edistää ihmisen hyvinvointia välillisesti stressiltä suojaten tai sitä vähentäen. Tutkimuksessa, joissa koehenkilöille annettiin ääneenlukutehtävä, todettiin, että heidän sydämen sykkeensä ja verenpaineensa oli alhaisempi silloin, kun läsnä oli ystävällinen koira kuin saman tehtävän aikana ilman koiraa. Lasten jännittävinä kokemissa lääkärintarkastuksissa on koiralla havaittu samanlainen rauhoittava vaikutus. Joissakin stressitilanteissa koiranomistajat reagoivat eri tavoin kuin koirattomat. Varsinkin aamutorkut koiranomistajat voivat tehdä omat johtopäätöksensä kokeesta, jossa havaittiin koiranomistajien sydämen sykkeen nousevan herätyskellon soidessa enemmän kuin koirattomien henkilöiden. Lemmikin vaikutus fysiologisiin reaktioihin stressaavissa tilanteissa voi olla jopa selvempi kuin lä- 556
heisen ihmisen vaikutus. Eräässä kokeessa vaikeaa aritmeettista tehtävää ratkovien naisten sydämen syke ja verenpaine nousi vähemmän oman koiran kuin ystävän ollessa läsnä. Vähemmän fyysisiäkin vaivoja Yli 900 ihmistä käsittävässä epidemiologisessa tutkimuksessa havaittiin, että lemmikkien omistajat hakeutuivat harvemmin lääkäriin kuin ilman lemmikkiä eläneet ihmiset. Psykososiaalisen stressin kokeminen lisäsi lääkärissäkäyntiä lemmikittömillä henkilöillä, mutta ei lemmikin omistajilla. Lemmikin on todettu voivan hidastaa sydän- ja verisuonisairauksien kehittymistä tai jopa estää niiden puhkeamista sekä vaikuttaa vakavista sydänsairauksista toipuvien potilaiden selviytymiseen. Australialaistutkimuksessa kartoitettiin sydän- ja verisuonisairauksille altistavia tekijöitä yli 5 000 ihmisellä. Ilman lemmikkiä elävillä ihmisillä riskitekijöitä oli huomattavasti enemmän kuin lemmikinomistajilla. Miehillä, joilla lemmikkiä ei ollut, oli korkeampi verenpaine ja kolesteroli- ja triglyseriditaso kuin lemmikin omistavilla miehillä. Naisilla vastaava yhteys ei ollut yhtä selkeä, vaan siihen vaikuttivat muun muassa vaihdevuosioireet. Lemmikit voivat vähentää myös erilaisia pikkuvaivoina koettuja oireita. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa löytöeläinkodista kissan tai koiran hankkineet aikuiset kertoivat muun muassa päänsäryn ja nivelkipujen vähentyneen kuukauden mittaisena seurantaaikana lemmikin hankkimisesta. Vaikutus oli selkeämpi ja se kesti pidempään koiran kuin kissan hankkimisen jälkeen. Myös muissa tutkimuksissa on havaittu eri lemmikeillä olevan laadultaan ja voimakkuudeltaan erilaisia vaikutuksia ihmisen terveyteen. Eniten on tutkittu lemmikeistä yleisimpiä eli koiraa ja kissaa. Näyttää siltä, että liikunnan lisääntyminen koiran myötä on yksi suuri syy koiran ja kissan hankintaan liitettyjen terveysvaikutusten eroon. Lemmikki hyväksyy ehdoitta Lemmikin merkitys henkiselle hyvinvoinnille nousi vilkkaan keskustelun aiheeksi jo vuonna 1944 amerikkalaisen Bossardin artikkelin myötä. Siinä pohdittiin lemmikin merkitystä perheessä mielenterveyden kannalta. Bossard kertoi saaneensa artikkelista enemmän vastakaikua kuin mistään muusta aiemmin julkaisemastaan artikkelista. Lemmikkieläimen vaikutus henkiseen hyvinvointiin on erityisen suuri ja se on helpompi havaita silloin, kun ihmisen sosiaaliset kontaktit ovat esimerkiksi perhetilanteen muuttumisen, sairauden tai vamman takia tavanomaista vähäisemmät. Lemmikin on havaittu vähentävän yksinäisyyttä, ahdistusta ja masennusta. Se on aina läsnä, hyväksyy ehdoitta, sille voi puhua ja se reagoi puheeseen. Yksinelävien vanhempien naisten on todettu olevan vähemmän yksinäisiä, optimistisempia ja kiinnostuneempia suunnittelemaan tulevaisuutta, jos heillä on lemmikki. Myös vuoden sisällä leskeksi jäämisen jälkeen lemmikinomistajilla on havaittu esiintyvän vähemmän masennusta kuin vertailuryhmällä, jossa elettiin ilman lemmikkiä. Lemmikin vaikutus ahdistuneisuuteen tuli selvästi esille tutkimuksessa, jossa havainnoitiin kotona asuvia Alzheimer-potilaita: heillä todettiin esiintyvän vähemmän sanallista aggressiivisuutta ja levottomuutta, jos kotona oli lemmikki. Uusia ihmiskontakteja Eläimet voivat paitsi korvata puuttuvia ihmiskontakteja myös tuoda niitä lisää. Koiran kanssa ulkoiltaessa ihmiset tulevat juttelemaan herkemmin kuin ilman koiraa liikuttaessa. Koira helpottaa keskustelun aloittamista tarjoamalla yhteisiä puheenaiheita ja innostamalla jakamaan kokemuksia. Kyselytutkimuksessa avustajakoiran saaneista liikuntavammaisista 90 prosenttia kertoi ihmisten pysähtyvän juttelemaan, kun he liikkuivat koiran kanssa. Yli 70 prosenttia kertoi saaneensa uusia ystäviä koiran myötä. Perheessä lemmikin läsnäolo voi korvata poissaolevan tai menetetyn perheenjäsenen. Se voi myös lähentää perheenjäseniä toisiinsa, edistää vuorovaikutusta 557
Kiinnostus eläinavusteista terapiaa kohtaan kasvamassa Koiria on jo pitkään käytetty fyysisesti vammaisten ihmisten apuna. Opaskoirat ovat näistä tutuimpia, mutta koirat avustavat myös liikunta- ja kuulovammaisia. Eläimiä on alettu käyttää myös psyykkisten ongelmien ja laitoksissa elävien ihmisten hoidossa. Kun eläin on mukana esimerkiksi lastenpsykologin tai muun vastaavan ammattilaisen apuna, puhutaan eläinavusteisesta terapiasta. Mielenterveyden keskusliitossa suunnitellaan aloitetta, jolla toivotaan psyykkisesti sairaille ihmisille oikeutta avustajakoiraan. Ratsastusterapia puolestaan on jo vakiintunut osaksi fysioterapeuttista kuntoutusta, ja siihen on mahdollista saada Kelan tukea. Sen sijaan psyykkiseen kuntoutukseen tukea ei vielä saa, vaikka hoitomuodolla on saavutettu erittäin hyviä tuloksia. Turkulaisen NeuroCityn Rymättylässä sijaitsevassa toimintakeskuksessa kehitetään eläinavusteista terapiaa sellaisille lapsille ja nuorille, jotka tarvitsevat tukea neurologisista syistä. Terapiaeläiminä on keskuksessa muun muassa koiria, hevosia ja lampaita. Kuopion yliopiston sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitoksella on sosiaalipedagogisen hevostoiminnan täydennyskoulutusohjelma sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Laitoksella aloitellaan myös hanketta maatiaiseläinten käyttämiseksi lasten kuntoutuksessa. Myös maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) on suunnitteilla tutkimushanketta maatiaiskarjan terapiakäytön suunnittelemiseksi. Laitoshoidossa oleville ihmisille eläin voi olla erityisen tärkeä vuorovaikutuksen ja kiintymyksen lähde. Eläinten pito on jo vakiintunut käytäntö joissakin vanhain- ja perhekodeissa, myös vankeinhoidossa on lemmikeistä saatu hyviä kokemuksia. Laitoksissa vakituisesti pidettävien eläinten lisäksi niissä myös vierailee terapiaeläimiä. Kennelliitto organisoi niin sanottua kaverikoiratoimintaa, jossa liiton järjestämän kurssin käyneet koiranomistajat käyvät lemmikkeineen esimerkiksi vanhainkodeissa. ja helpottaa jännittyneitä tilanteita. Lemmikin merkitys on erilainen perhe-elämän eri vaiheissa. Kiintymyksen lemmikkiin on todettu olevan voimakkainta yksin elävillä henkilöillä, vastavihityillä pariskunnilla, vanhemmilla lasten lähdettyä kotoa ja leskeksi jääneillä henkilöillä. Monet lapset kertovat saavansa turvaa ja lohtua eläimistä. Tutkimuksissa lapset ja nuoret ovat kertoneet usein hakeutuvansa lemmikkinsä seuraan ollessaan surullisia tai vihaisia. On myös viitteitä siitä, että vuorovaikutus eläinten kanssa saattaa vaikuttaa lapsen kognitiiviseen ja kielelliseen kehitykseen sekä niin sanottuun tunneälyyn eli kykyyn tunnistaa ja käsitellä omia ja toisten ihmisten tunteita. Joissakin tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että voimakkaasti lemmikkiinsä kiintyneet lapset osoittavat suurempaa empatiaa muita ihmisiä ja eläimiä kohtaan kuin lapset, joilla ei ole lemmikkiä tai joiden suhde lemmikkiinsä ei ole yhtä kiinteä. Lemmikistä on kannettava vastuu Lemmikin hankinta ei ilman muuta tuo mukanaan hyvinvoinnin lisääntymistä. Lemmikin on sovittava hyvin ihmisen elämäntilanteeseen ja -tapaan ja omistajan on kyettävä hoitamaan sitä. Lemmikki vie aikaa, rahaa ja energiaa ja voi myös aiheuttaa stressiä. Elämäntilanteen muuttuessa valmius hoitaa lemmikkiä voi vähentyä tai näin voi käydä jo puntaroitaessa lemmikin hankkimiseen liittyviä hyviä ja huonoja puolia. Lemmikki voi paitsi vähentää masennusta myös muodostua taakaksi, jos masennus vie voimavaroja. Eläin sitoo varsinkin yksin eläviä ihmisiä ja voi estää kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Lemmikin käyttäytymisongelmat vaikuttavat myös omistajan hyvinvointiin. Eläminen esimerkiksi kotia merkitsevän kissan tai 558