Jalostuksen tavoiteohjelma 2010-2014

Jalostuksen tavoiteohjelma 2010-2014 Jalostustoimikunta 5.3.2010 Ulla Granholm

Sisällysluettelo 1. Yhteenveto 3 2. Roduntausta 4 2.1 Rodun synty 4 2.2 Palveluskoira 5 2.3 Rodun kehitys Suomessa 6 3. Järjestöorganisaatio ja sen historia 8 3.1 Rotuyhdistyksen historia 8 3.2 Julkaisutoiminnan historia ja nykypäivä 8 3.3 Alaosastot 9 3.4 Jäsenmäärä 10 3.5 Hallitus ja jalostustoimikunta 10 4. Nykytilanne 11 4.1 Populaation koko ja rakenne 11 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet 16 4.2.1 Palveluskoirakokeet 17 4.2.2 Luonnetesti 21 4.2.3 MH luonnekuvaus 22 4.2.4 ZTP testi 24 4.2.5 AD koe 26 4.2.6 Muut koemuodot 26 4.3 Terveys 27 4.3.1 Lonkkaniveldysplasia 32 4.3.2 Spondyloosi 35 4.3.3 Sydän 36 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet 40 4.3.3 Yhteenveto kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista 43 4.4 Ulkomuoto 51 5. Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta 55 6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat 56 6.1 Visio 56 6.2 Rotujärjestön tavoitteet 56 6.2.1 Populaation kokonaistila ja rakenne 56 6.2.2 Luonne ja käyttöominaisuudet 56 6.2.3 Terveys 57 6.2.4 Ulkomuoto 58 6.3 Rotujärjestön strategia 59 6.3.1 Luonne ja käyttöominaisuudet 59 6.3.2 Terveys 59 6.3.3 Ulkomuoto 60 6.4 Uhat ja mahdollisuudet 61 6.5 Varautuminen ongelmiin 62 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi 63 7. Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta 65 2

1. YHTEENVETO Bokseri on rotuna suhteellisen nuori, vain reilut 100 vuotta. Tästä syystä myös rotumme historia on hyvin selvillä. Suomen Bokseriyhdistys julkaisi 1994 loistavan kirjan Vuosien varrelta meiltä ja muualta. Tästä kirjasta voi lukea bokserin historiaa sen alkuajoista Saksassa ja Suomessa sekä myös Yhdysvaloissa sekä Englannissa. Tähän JTO:n olemme koonneet tärkeimmät pääkohdat bokserin synnystä ja historiasta, lisätietoja haluavan kannattaa hankkia tämä kattavampi teos jossa voi tutustua yksityiskohtaisemmin hienon rotumme historiaan. Bokseri on monipuolinen palveluskoira joka ominaisuuksiltaan sopii hyvin moneen käyttötarkoitukseen. Bokseri on myös koko perheeseen kiintyvä, iloinen ja ystävällinen perhekoira. Tämä onkin varmasti yksi syy miksi bokseria ei aina mielletä palveluskoiraksi vaan valitettavan moni bokseri viettää aikaa enemmän kotisohvalla kuin kilpakentillä. Bokseri on kuitenkin onnellisimmillaan silloin, kun se pääsee purkamaan toimintahaluaan ja tekemisen tarvetta muuhun kuin siihen kotisohvaan. Rotua harkitsevan tulisikin muistaa, että bokseri on työkoira joka tarvitsee aktiivisen, harrastavan kodin. Tämän tavoiteohjelman tavoitteena on luoda pohja pitkäjänteiselle työlle rotumme eteen. Aikaisempien tavoiteohjelmien tekeminen ja toteutuksen seuranta on jäänyt täysin huomioimatta jalostustoimikuntien toimintasuunnitelmissa. Nyt niin ei saa käydä, vaan tavoiteohjelman ylläpidon ja kehittämisen tulee olla jokaisen jalostustoimikunnan ensisijainen tehtävä. Näin varmistamme hyvän tiedon kulun sekä kasvattajille ja rodusta kiinnostuneille harrastajille että mahdollisiin uusiin rotumme piiriin haluaville. Jalostuksen tavoiteohjelman tarkoituksena on ollut kerätä yhteen oleellista tietoa nykypäivän bokserista, jotta voidaan lähteä suunnittelemaan tulevaisuutta. On erittäin tärkeää, että kaikki rotumme kasvattajat saataisiin ymmärtämään tämä lähtötilanne sekä oma jalostuskoiriensa taso verrattuna koko rodun tilaan. On myös tärkeää, että yksityiset bokserinomistajat ymmärtävät, mitä he voivat tehdä oman rotunsa eteen jotta tuleva bokseri olisi terve, oikean bokserin luonteen omavaa koira. Vain yhteistyöllä saavutamme tuloksia - meillä kaikillahan on yhteinen tavoite: terve, rotumääritelmän mukainen bokseri. 3

2. RODUN TAUSTA Englannista tuotiin mannermaalle mastiffien ja englanninbulldoggien jälkeläisiä, joita käytettiin karhujen ja härkien pyydystämisessä sekä vähitellen yleistyvissä härkä- ja koirataisteluissa. Buldoggi-tyyppistä Brabatin bullenbeisseria eli pientä bullenbeisseria, joka oli bulldoggia kookkaampi koira ja jota tavattiin jo 1700- luvulla, pidetään bokserin esi-isänä. Rodun varsinainen historia alkaa kuitenkin siitä hetkestä, kun rotua ruvettiin määrätietoisesti jalostamaan, pitämään kirjaa rodunmukaisista kirjoista ja rodulle laadittiin rotumääritelmä. 2.1 Rodun synty Ensimmäisen kerran sana Boxer esiintyy kirjallisuudessa kuvaamassa vanhaa Bullenbeisser-koiraa. Vuonna 1879 ilmestyneessä Tierwelt-kirjassa Brehm jakaa doggirotuiset koirat seuraavalla tavalla: 1. Tanskalainen doggi 2. Saksalainen doggi 3. Bullenbeisser 4. Englantilainen doggi 5. Bulldoggi tai myös boxeri Tunnetuin merkintä on kuitenkin peräisin vuodelta 1894. Dortmundilainen eläinaiheita maalaava kynologi Ludwig Beckmann kirjoitti kirjassaan Geschichte und Beschreibung der Rassen des Hundes (eli vapaasti suomennettuna: koirarotujen kehitys ja kuvaus): Saksalaiset bulldoggit: Saksan suurimmissa kaupungeissa tapaa usein suuren, hyvärakenteisen, nopealiikkeisen ja energisen bulldoggimuodon, jota yleisesti kutsutaan enimmäkseen boxeriksi. Näillä koirilla ei ole bulldoggien epäluotettavaa luonnetta. Väriltään ne ovat yleensä okrankeltaisia ja niillä on musta kuono, joskus ne ovat tiikerijuovikkaita. Olisi helppoa jalostaa niitä puhdasrotuisina ja olisi toivottavaa, että tätä tarkoitusta varten syntyisi pian oma yhdistys. Todennäköisesti nämä koirat ovat jo 20-luvulla usein Englannista Hannoveriin tuotujen englantilaisten bulldoggien jälkeläisiä, jotka ovat kehittyneet aikaa myöten aivan eri suuntaan, ilman että on tehty mitään rotupuhtaan jalostuksen hyväksi. Vuonna 1894 herrat Elard König, K. Höpner ja Friedrich Robeth tapasivat Münchenissä, keksivät tämän saksalaisen rodun, ja panivat pisteen lähes sattumanvaraiselle siitokselle. Ajatus rodun kehittämisestä oli Friedrich Robethin, joka oli Wienistä kotoisin oleva kynologi. Hän oli pitkään oleskellut Afrikassa, ja hänen ajatuksenaan oli kehittää rotu, joka olisi jonkin verran raskaampi kuin ne elegantit koirat, joita pilkallisesti kutsuttiin olutboksereiksi. Ensimmäinen menestys, jonka tuo yllämainittu kolmikko saavutti, oli Münchenin koiranäyttely vuonna 1895. Tuona vuonna Münchenissä St. Berhards-Clubin järjestämää koiranäyttelyä pidetään bokserirodun lähtökohtana. Näyttelyyn ilmoitettiin yksi bokseri Muehlbauers Flocki, joka myöhemmin vietiin Saksan boksereiden kantakirjoihin numerolla yksi. Tämä bokserirodun kantakirjoihin viety ensimmäinen bokseri lienee tunnusomainen oman aikansa bokserijalostukselle. Flockin isä oli bulldoggi nimeltä Dr. Tonniesen s Tom ja sen emä koira nimeltä Alt s Scheckin (50.). Saksan rekisteröintikirjat kertovat että tämä mücheniläisen Muehlbauerin omistama koira oli syntynyt Muechenissä 26.2.1895. Väriltään se on ollut raidallinen, ja sillä on ollut valkoista naamassa, valkoinen läiskä selässä ja valkoinen kaulus. 4

Kaikista viime vuosisadan lopun rekisteröidyistä boksereista löytyy neljä koiraa (kaksi narttua: Meta von der Passagen (30.) ja Mirzl (44.) ja kaksi urosta: Flock-St. Salvator (14.) ja Wotan (46.)), joihin katsotaan lähes kaikkien sadan vuoden aikana syntyneiden boksereiden pohjautuvan. Flock-St. Salvator ja Meta von der Passagen yhdistelmästä syntynyt uros Hugo v. Pfalzgau on kaikkien tämän hetken huippukoirien kantaisä. Esimerkiksi Friedrun Stockmannin legendaariseksi tulleen v. Dom - kennelin huippu-uroksiin Sigurd ja Lustig v. Domiin on tästä uroksesta suora uroslinja muutaman bokserirodun historian alkuvaiheiden tärkeimmän siitosuroksen kautta. Vuonna 1895 Münchenin näyttelyn jälkeen perustettiin myös oma rotuyhdistys nk. Münchenin bokseri klubi, ja vuotta myöhemmin oli klubin järjestämässä näyttelyssä jo yli kaksikymmentä koiraa. Klubi alkoi pitää kirjaa boksereista ja kehittää uutta rotua. Yhdistyksen perustamisen ja koirien rekisteröinnin aloittamisen jälkeen laadittiin rodulle rotumääritelmä, joka vahvistettiin 1902. Tämä boksereiden ensimmäinen rotumääritelmä on yllättävän samankaltainen kuin FCI:n viimeksi vahvistama rotumääritelmä. Suurin muutos koskee lähinnä kokoa. Bokserit olivat vajaa sata vuotta sitten kooltaan huomattavasti nykyistä pienempiä. Ensimmäinen rotumääritelmä antaa bokserin säkäkorkeudeksi vähintään 45 cm nartuilla ja korkeintaan 55 cm uroksilla. Bokserin väriksi ensimmäinen rotumääritelmä kertoo keltaisen ja tiikerijuovikkaan. Vuonna 1905 hyväksytyssä määritelmässä on vielä seuraava lisäys: Molempia värimuunnoksia tavataan vielä valkoisten merkkien kera, samoin valkoisia koiria, joissa perusvärin värisiä merkkejä. Muut värit eivät ole sallittuja. Vasta vuonna 1926 Saksan bokseriyhdistys päätti poistaa rotumääritelmästä valkoisen värin. Syy tähän oli hyvin yksiselitteinen: valkoinen bokseri ei soveltunut värinsä takia poliisi- ja vartiokoiraksi, koska se näkyi liian pitkälle. Mustat bokserit kirjattiin myös saman vuonna nk. eiväriksi, sillä uskottiin, että musta väri olisi tullut rotuun snautserilta. 2.2 Palveluskoira Saksan Bokseriyhdistyksen tavoitteena alkuajoista lähtien oli myös bokserin soveltuvuus suojelu- ja vartiointitehtäviin. Bokseria koulutettiin vartiokoiriksi rodun alkuajoista lähtien. Ensimmäisessä maailmansodassa boksereita toimi rintamapalveluksessa erityisesti Belgiassa. Sotaboksereiden tehtävänä oli vakoilijoiden ja salakuljettajien löytäminen ja vangitseminen. Vuonna 1921 Jenassa suoritti kaksi bokseria poliisikoirakokeen Saksan Palveluskoiraliiton puheenjohtajalle ratsumestari v. Stephanitzille. Tämä tapahtuman myötä bokseri tunnustettiin virallisesti työkoiraksi 22.9.1924. Samana vuonna järjestettiin ensimmäiset Saksan Bokserien mestaruuskilpailut. Ne olivat poliisikoirakokeet, joita on siitä lähtien järjestetty vuosittain lukuun ottamatta sotavuosia 1938-1949. Nykyään koemuotona on saksalainen suojelukoirakoe. Koulutettujen boksereiden määrä nousi Saksassa 1930-luvulla myös siksi että 1934 tuli sääntö, jossa voittajanäyttelyn Reichsieger-tittelin saattoi saavuttaa vain koira jolla on koulutustunnus. Myös toisessa maailmansodassa bokserit toimivat sotakoirina. Bokseriuros Mathias v. Westen pelasti sodan aikana 17 ihmishenkeä ja koira palkittiin 2. luokan Rautaristillä. 5

Saksa vaati jo vuonna 1948 että siitosyhdistelmissä ainakin toisella vanhemmalla on oltava koulutustunnus. Saksa on pyrkinyt alkuajoista lähtien ylläpitää käyttökoiraominaisuuksia erilaisin siitokseen soveltuvuustesteillä ja jalostustarkastuksilla. 2.3 Rodun kehitys Suomessa Alkuvaiheet Ensimmäiset bokserit saapuivat Suomeen tiettävästi vuonna 1910. Ne olivat mosabackalaisen herra Gustav Röbbelin Saksasta mukanaan tuomat koirat: uros Hektor ja narttu Minka Zahna. Molemmat koirat nähtiin toukokuussa vuonna 1912 Suomen Kennelklubin vuosinäyttelyssä, ja vietiin kirjoihin. Näyttelyyn oli ilmoitettu kaikkiaan 253 koiraa. Suomen Kennelklubin julkaisun nelosnumerossa, heinäkuussa 1912, löytyy molempien koirien näyttelyssä saama arvostelu: H e k t o r, uros, tiikerijuovikas, om. G. Röbbel, H:ki, kasv. Max von Reuner, hyvin rakennettu, hyvä väri, näissä molemmissa kohdin ylivoimainen muihin nähden, kuono-osan siluetti pieni, liian bulldoggimainen, I palk.av, I voitt. ja pariluokassa M i n k a Z a h n a, narttu, tiikerinjuovikas, om. G. Röbbel, H:ki, kasv. Caesar & Minka, pää parempi kuin Hektorilla, huonompi runko. Hyvä yksilö. I palk. av, junioriluokassa, ja pariluokassa. Ensimmäisenä bokserina rekisteröitiin Fox von der Niederschönweide SKKS294 VIII niminen uros, joka asui Pietarissa, ja oli vain näyttelymatkalla Suomessa ja näyttelyn jälkeen ilmeisesti palasi takaisin Pietariin. Hektor, josta tuli myöhemmin rodun ensimmäinen muotovalio Suomessa, ja narttu Minka Zahna jäivät Suomeen, ja saivat yhdessä viiden vuoden aikana ainakin kuusi pentuetta. Molempien koirien alkuperä vaikuttaa varsin hämärältä. Todennäköisesti ne olivat lähtöisin sen ajan pahamaineisesta saksalaisesta koiratehtaasta Caesar & Minka. Yksikään koirien sukutaulussa esiintyvistä vanhemmista ei ole rekisteröity Saksan Bokseriyhdistyksen kantakirjaan. Suomen Bokseriyhdistyksen hallussa on näitä kahta bokseria - Hektoria ja Minka Zahnaa - esittävä maalaus. Maalauksen kääntöpuolella on lyhyt toteamus, että koirat saapuivat Suomeen 1910, ja että ne ammuttiin vuonna 1917. Syy on yksiselitteinen, Gustav Röbbel joutui lähtemään maasta. Koiriaan hän ei voinut ottaa mukaansa eikä hän halunnut antaa niitä poiskaan, joten ne jouduttiin lopettamaan. Vuonna 1913 Suomen Kennelklubin järjestämässä näyttelyssä oli kaksi tiikerijuovikasta urosbokseria. Bib, joka omistajansa vastalauseista huolimatta sai II palkinnon avoimessa luokassa ja ensimmäisen palkinnon saanut Hektor von Sörnäs. Kennelklubin lehti ei vuoden 1913 näyttelyarvosteluissa kerro koirien vanhempia, syntymäaikaa, kasvattajaa eikä edes omistajaa. Ilmeisestikin tämä Hektor on ollut Minka Zahnan ja Hektorin poika, sillä jo vuotta myöhemmin vastaavasta näyttelystä löytyy tästä yhdistelmästä useampi koira ja myös isäpappa, joka nyt komeilee näyttelytiedoissa merkinnällä Ch. Hektor v. Zahna 325 III. Kaikesta päätellen vuosisadan alussa koiran nimen perään liitettiin se paikkakunta, missä se asui. Mielenkiintoista tässä vuoden 1914 näyttelyssä oli, että kaikki kuusi näytteillä ollutta bokseria olivat samaa perhettä: isäpappa Ch. Hektor von Zahna 325 III ja äiti Minka Zahna 296 VIII, sekä lapsia kaikkiaan kolmesta pentueesta, 17.lokakuuta 1912 syntynyt uros Box von Sörnäs 207IX, jonka omisti rouva Eva Tigestedt, Helsingistä (ilmeisestikin Helsingin Sörnäisistä), 14. huhtikuuta 1913 syntyneestä pentueesta uros Hektor 6

von Sörnäs 204 IX, omistaja herra Arthur Granroth, Helsinki ja Toger von Sörnäs 208IX, omistaja herra Odin Öhman, Helsinki, sekä 15. syyskuuta 1913 syntynyt narttu Lora von Mosabacka, jonka omistajaksi on merkitty koirien kasvattaja, eli Gustav Röbbel itse, joka siis itse asui Mosabackassa eli suomeksi Tapanilassa. Vaikka näissä Suomen Kennelklubin 1910-luvun näyttelyissä olikin vain muutamia, ja melkein pelkästään Röbbelin omistamia tai kasvattamia koiria, alettiin boksereita 1910-luvulla tuoda Suomeen enemmän, tosin harvakseltaan. Useimmiten boksereita tuotiin Ruotsista, mutta myös Venäjältä tuotiin muutamia koiria, kuten esimerkiksi uros Dick (Pulka-Joy), joka löytyy monen suomalaisen bokserin sukutaulusta. Tuonnit olivat usein sattumanvaraisia, eikä varsinaisesta kasvatus - tai rodunjalostustyöstä voinut puhua: jalostukseen käytettiin niitä koiria, jotka sattumalta olivat saatavilla. Tästä syystä ei voida juuri puhua rodunjalostuksesta 1910- ja 1920-luvuilla, vaikka pentuja syntyi, rotu laajeni ja tuli vähitellen tunnetuksi myös Suomessa. Niinpä ei olekaan ihme, että Suomesta vuonna 1948 vastattiin amerikkalaisten tiedusteluihin suomalaisesta bokserikannasta seuraavasti: Sikäli kun tiedämme, ensimmäinen bokseri tuotiin maahamme Saksasta 1920 ja oli nimeltään Asgard vom Kellerhof. Toinen oli Hanno von Tettenrode, joka myös tuli Saksasta noin 1922. Koirista ei kuitenkaan ole olemassa kuvaa, josta näkisi miltä ne näyttivät. Myöhemmin tuotiin vielä joitakin narttuja, mutta emme voi sanoa käytettiinkö niitä siitokseen. Bokserinjalostuksemme alkoi toden teolla kun Wotan von Georgsheim vietiin kirjoihin Suomessa 1935 Fkk 12288/XXI ja Jutta von der Danziger Hansa FKK 13075/XXII, molemmat tuotiin maahan Saksasta. Näistä saimme uroksen, Negus av Hansastamin FKK 14719/XXIV, joka esiintyi hyvin usein myöhempien boksereiden sukutauluissa. Narttu Cassandra av Hansastam FKK/14719/XXIV lähetettiin ruotsalaiselle käyttövaliolle Katias Tobolle SKKS 1026 JJ, ja näistä saimme uutta verta. Vuodesta 1944 lähtien olemme lähettäneet muutamia narttuja Ruotsiin astutettavaksi Ch. Roland Ukasilla SKKS 2943 PP ja Rönnvikens Sintramilla SKKS 1250 PP. Viime vuosina olemme tuoneet maahan muutamia koiria Hollannista ja Tanskasta, näistä narttu Bellahojs Senta Dsk, HSB 119405 tuntuu osoittautuvan lupaavaksi. On vaikea sanoa tarkasti kuinka monta bokseria meillä täällä on alkujaan ollut, ehkä vain noin kymmenkunta. 1939 lähtien ja varsinkin 1944 jälkeen niiden lukumäärä on kasvanut ja nyt niitä pitäisi olla yli 300. Meidän rekisteröinneissämme ei näy niin paljon, koska jotkut boksereiden omistajat eivät ole rekisteröineet koiriaan. Voimme kuitenkin sanoa, että bokserit tulevat suositummiksi päivä päivältä. (Suomen Bokseriyhdistyksen kirje Milo G. Denlingerille Washingtoniin 28.11.1948) Erittäin aktiivisia oltiin sodan jälkeen myös rodun tason parantamisessa ja kaikissa jalostusta sivuavissa asioissa. Jalostustarkastuksia boksereille pidettiin yhdistyksen toimesta jo hyvin varhain, vaikka varsinainen virallinen jalostustoimikunta perustettiin vasta 3.1.1957. Tämän jalostustoimikunnan ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Helge Blomqvist. Mainittakoon, että vuonna 1962 jalostustarkastuksen suoritti ulkomuototuomari ja bokserinkasvattaja Leo Helbig Saksasta. Leo Helbig oli vuonna 1960 mm. valittu kansainvälisen bokserijärjestön vuonna 1950 perustetun ATIBOX:in puheenjohtajaksi. Vaakamestariksi tähän 1962 pidettyyn jalostustarkastukseen nimettiin Nils Engman ja koirien mittaajiksi Toivonen ja Holmström. Vuonna 1966 pidetyssä jalostustarkastuksessa valokuvattiin kaikki koirat jalostustoimikunnan käyttöön. Vuonna 1966 pidettiin jalostustarkastus myös Turussa ja vuonna 1970 Tampereella. Tällöin todettiin, että silloinen bokserikanta Tampereella oli hyvin heikko. 7

Se, että varhaisista boksereista on säilynyt ylipäänsä mitään konkreettista tietoa on tällaisten jalostustarkastusten ja ennen kaikkea rouva Erna Hellgrenin ansiota, joka kehitti yhdistyksen jalostustarkastuksille oman koirakohtaisen kortiston. Jokaiselle koiralle oli varattu iso pahvikortti, uroksille sinivihreä ja nartuille punainen. Korttiin merkittiin koiran tiedot: nimi, rekisterinumero, kasvattaja ja omistaja, koiran korkeus, pituus ja paino sekä sukutaulu. Kortin kääntöpuolelle merkittiin arvioita koiran ulkomuodosta ja luonteesta, mahdolliset koiran näyttely- ym. tulokset. Koiran sukutaulun sisältämät verilinjat, mahdollinen linja- ja sisäsiitos sekä mahdolliset astutukset jne. Vanhimmat koirat, joita näiltä SBY:n jalostustarkastuskorteilta löytyy, ovat syntyneet vuonna 1936. Tässä ohessa yksi vanhimmista, taiteilija A. Tigerstedtin eli Tiikerin omistaman bokseriuroksen, vuonna 1943 syntyneen Hannibalin kortti sukutauluineen ja kääntöpuolen merkintöineen. 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA 3.1 Rotuyhdistyksen historia perustettiin 15.11.1944 Suomen Bokserikerho-nimellä. Perustava kokous pidettiin 3.12.1944, ja tämä päivä on Suomen Bokseriyhdistyksen virallinen perustamispäivä. Yhdistys toimi aluksi Helsingin Palveluskoiraharrastajat ry:n alaosastona nimellä HPH:n bokserikerho. 14.1.1948 puheenjohtaja Gunnar Ekman, varapuheenjohtaja Ludvig Hellgran ja rahastonhoitaja Hild-Gun Westerlund allekirjoittivat sopimuskirjan joka alkaa: Me allekirjoittaneet olemme tänään päättäneet jatkaa vuonna 1944 perustetun bokserikerhon toimintaa nimellä Suomen Bokseriyhdistys Finlands Boxerförening r.y. Yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin 19.2.1948. Vuonna 1963 yhdistys päätti liittyä ATIBOX:iin (Association Technique Internationale du Boxer), jonka ansiosta yhdistyksen henkilöt kävivät vilkasta yhteydenpitoa Euroopan eri maihin vuonna 1963. Vuotta myöhemmin ATIBOX:ista päätettiin kuitenkin erota, koska järjestön ei koettu hyödyttävän suomalaista bokseriharrastusta. Kansainväliset tuulet puhalsivat taas 1980-luvulla, ja ATIBOX:iin liityttiin uudestaan. Suomen ja Manner-Euroopan välisten karanteenirajojen poistuttua suomalaiselle bokseriväelle aukenivat aivan uudet mahdollisuudet osallistua Keski-Euroopan bokseriharrastukseen. ATIBOX on FCI:n alaisten kansallisten bokserirotujärjestöjen kansainvälinen yhteistyöelin. Tämän voittoa tavoittelemattoman ja aatteellisen yhdistyksen tavoitteena on rodun etujen erityispiirteiden turvaaminen kansainvälisellä tasolla. Tässä tarkoituksessa se edistää jalostusta, koetoimintaa ja näyttelyitä sekä opetusta ja tutkimusta. Toiminnan perustana on rodun alkuperämaan rotumääritelmä, jossa bokserin luonne on erittäin tärkeä ja sitä on tarkoin vaalittava. 3.2 Julkaisutoiminnan historia ja nykypäivä Maaliskuussa 1963 pidetyssä kokouksessa päätettiin ruveta julkaisemaan SBY:n omaa lehteä. Ensimmäinen numero ilmestyi 1963 monistettuna nimellä Tiedotuslehti n:o 1 ja lehteä jaettiin Suomen Kennelliiton kevätnäyttelyssä. Helmikuussa 1965 päätettiin muuttaa Tiedotuslehden nimeksi Bokseri. 8

Bokseri-lehti ilmestyy edelleen jäsenistölle neljä kertaa vuodessa ja on tärkein tiedotuskanava jäsenistölle yhdistyksen internetsivujen ohella. Vuonna 1970 ilmestyi yhdistyksen ensimmäinen vuosikirja. Vuosikirjasta tuli vuosien aikana tärkeä yhteenvetojulkaisu, joka sisälsi muun muassa rekisteröintitiedot. Vuosikirjan julkaisusta luovuttiin uusien tiedotuskanavien vallatessa alaa. Viimeisin vuosikirja on vuodelta 2002. Ensimmäiset pennunhoito-ohjeet laadittiin 1972 ja niitä on uusittu tarpeen mukaan. Erittäin suorittu Bokserin ABC -pennunhoito-ohje uudistettiin vuonna 2010. Kasvojenkohotuksessa julkaisu sai nimekseen Bokserin Käyttöopas. 3.3 Alaosastot Turun alaosasto perustettiin 19.9.1965 ja se on Suomen Bokseriyhdistyksen ensimmäinen alaosasto, joka toimii edelleen aktiivisesti. Savo Karjalan alaosasto perustettiin marraskuussa 1969 ja toimi aktiivisesti noin 10 vuotta. 20.11.1976 päätettiin lopettaa alaosaston toiminta. Lahden alaosaston perustava kokous pidettiin tammikuussa 9. päivä 1970. Lahden alaosasto lakkautettiin kuitenkin jo vuonna 1974. Lahden alaosasto aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1993. Tampereen alaosaston perustava kokous pidettiin helmikuussa 1969, ja tämä alaosasto toimii edelleen aktiivisesti. Pohjois-Suomen alaosasto perustettiin vuonna 1991. Vuosien aikana toiminta kuitenkin hiipui, ja vuoden 2008 vuosikokouksessa alaosaston toiminta lopetettiin virallisesti. Uudenmaan alaosasto perustettiin vuonna 1996, ja se on jäsenmäärältään yhdistyksen suurin alaosasto. Pohjanmaan alaosasto perustettiin 2001. Pohjois-Karjalan alaosasto perustettiin 2004. Alaosastojen yksi tärkeimmistä tehtävistä on järjestään jäsenistölleen paikallista toimintaa: maasto- ja tottelevaisuuskoulutusta, kerhoiltoja, luentoja, jne. Alaosastot järjestävät myös yhdessä pääyhdistyksen kanssa erikoisnäyttelyitä ja muita tapahtumia. Pääyhdistys tukee alaosastojen toimintaa rahallisesti tilittämällä heille osan alueensa jäsenmaksuista sekä myöntämällä erikseen anottavaa toimintarahaa. 9

3.4 Jäsenmäärä Yhdistyksen jäsenmäärä on pysynyt suhteellisen tasaisena vuosien 2000 2009 välisenä aikana (Taulukko 1). Taulukko 1. SBYn jäsenmäärät vuosina 2000 2009 vuosi 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 vuosijäsen 928 892 857 930 910 852 887 896 879 886 perhejäsen 195 191 171 190 173 173 170 188 192 187 nuorisojäsen 7 7 9 24 10 10 12 13 12 11 ainaisjäsen 37 37 35 28 22 22 22 21 20 19 tuomarijäsen 19 19 31 32 24 24 35 37 37 36 kunniajäsen 0 0 0 5 5 5 10 12 12 12 YHTEENSÄ 1186 1146 1103 1209 1144 1086 1136 1167 1152 1151 3.5 Hallitus ja jalostustoimikunta Suomen Bokseriyhdistyksen hallituksen valitsee yhdistyksen vuosikokous. Hallituksen puheenjohtaja valitaan vuosittain, ja muut hallituksen toimihenkilöt valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Toimialueet, joihin vastuuhenkilöt valitaan, ovat jalostus, julkaisu, talous, koulutus, näyttely ja jäsentoiminta. Hallitukseen valitaan vuodeksi kerrallaan myös alaosastojen edustajat ja heille varamiehet. Jalostustoimikunnan valitsee vuosikokouksessa valittu jalostuksesta vastaava toimihenkilö. Jalostustoimikunnassa tulee olla vähintään yksi ulkomuototuomarijäsen. 10

4. NYKYTILANNE 4.1 Populaation koko ja rakenne Vuonna 2000 boksereita rekisteröitiin 229 kpl, joista kotimaassa syntyneitä pentuja oli 210 kpl ja tuonteja 19 kpl. Kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 2009 rekisteröityjen koirien määrä on noussut 280 bokseriin, joista kotimaassa syntyneitä pentuja on 255 kpl ja tuonteja 25 kpl. Tuontikoirien osuus on varmasti rekisteröityjä suurempi joka vuosi, sillä vain osa tuonneista rekisteröidään Suomen Kennelliiton FIrekisteriin. Kasvattajia vuonna 2000 oli 35 kpl kun kymmenen vuotta myöhemmin kasvattajia löytyy jo 41 kpl. Vuonna 2000 syntyi 40 pentuetta ja 2009 syntyi 50 pentuetta. Pentuekoko on kymmenen vuoden aikana pysynyt melko samana heiluen 4,9 6,2 pennun välillä, keskiarvo viiden vuoden pentuekoolle on 5,1 pentua. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 2) esitetään viimeisen viiden vuoden jaksolta vuosittain rekisteröityjen pentueiden määrä, keskimääräinen pentuekoko sekä kasvattajien määrä. Pentueet on jaettu siitoskoira tasolle, pyrkimyksenä kuvata jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen määrää sekä suhdetta siihen, kuinka suuri osuus ulkomaisilla koirilla on ollut jalostuskäytössä. Muutos sarakkeeseen on laskettu prosentuaalinen muutos edellisvuoteen. 11

Taulukko 2. KoiraNet jalostustietokanta Vuositilasto, rekisteröinnit ajalta 2009 2005. Muutos kuvaa prosentuaalista muutosta edellisestä vuodesta. 2009 muutos 2008 muutos 2007 muutos 2006 muutos 2005 Pennut (kotimaiset) 255-18,53 % 313 14,65 % 273 33,17 % 205 0,00 % 205 Tuonnit 25-13,79-37,84 29 38,10 % 21-8,70 % 23 % % 37 Rekisteröinnit yht. 280-18,13 % 342 16,33 % 294 28,95 % 228-5,79 % 242 Pentueet 50-12,28 % 57 1,79 % 56 43,59 % 39-4,88 % 41 Pentuekoko 5,1-7,27 % 5,5 12,24 % 4,9-7,55 % 5,3 6,00 % 5 Kasvattajat 41-2,38 % 42 5,00 % 40 29,03 % 31 3,33 % 30 Jalostukseen käytetyt eri urokset - kaikki 35-7,89 % 38 11,76 % 34 9,68 % 31-3,13 % 32 - kotimaiset 15 7,14 % 14-12,50 % 16-5,88 % 17 70,00 % 10 - tuonnit 12-14,29 14 55,56 % 9-10,00 % 10-23,08 13 - ulkomaiset 8 % -20,00 % 10 11,11 % 9 125,00 % 4 % -55,56 % - keskimääräinen 3 v 11 4 v 1 3 v 10 3 v 10 5 v 7 jalostuskäytön ikä kk kk kk kk kk Jalostukseen käytetyt eri nartut - kaikki 50-10,71 % 56 1,82 % 55 41,03 % 39-4,88 % 41 - kotimaiset 33-23,26-11,76 43 13,16 % 38 26,67 % 30 % % 34 - tuonnit 17 30,77 % 13-23,53 % 17 88,89 % 9 28,57 % 7 - keskimääräinen 3 v 9 3 v 9 3 v 3 kk 3 v 4 kk 3 v 6 kk jalostuskäytön ikä kk kk Isoisät 68 9,68 % 62 1,64 % 61 38,64 % 44-20,00 % 55 Isoäidit 78 1,30 % 77-3,75 % 80 31,15 % 61-7,58 % 66 Sukusiitosprosentti 0,47 % 38,24 % 0,34 % -54,05 % 0,74 % -54,32 % 1,62 % 78,02 % 0,91 % Taulukko 3 osoittaa, että vaikka pentuemäärät ovat kasvaneet viimeisen viiden vuoden aikana, niin jalostukseen käytettyjen urosten käyttö on myös kasvanut samassa suhteessa. Tuontien ja ulkomaisten urosten käyttö ylittää lähes joka vuosi kotimaassa syntyneiden urosten käytön. Merkittävää on, että tuontinarttujen määrä on kasvanut kymmenen vuoden aikana vuosi vuodelta. Vuonna 2000 siitokseen käytettyjä tuontinarttuja oli viisi ja vuonna 2009 narttuja oli jo 17. Taulukko 3: KoiraNet jalostustietokana, Vuositilastot jalostuspohja vuosina 2009-2005 Per vuosi 2009 2008 2007 2006 2005 - pentueet 50 57 56 39 41 - jalostukseen käytetyt eri urokset 35 38 34 31 32 - jalostukseen käytetyt eri nartut 50 56 55 39 41 - isät/emät 0,7 0,68 0,62 0,79 0,78 - tehollinen populaatio 82 (82%) 91 (80%) 84 (75%) 69 (88%) 72 (88%) - uroksista käytetty jalostukseen 1 % 5 % 4 % 5 % 15 % - nartuista käytetty jalostukseen 4 % 5 % 8 % 23 % 30 % 9 12

Tehollisen populaatiokoon tulisi olla yli 100. Yli 100 koiran tehollisessa populaatiossa sattuman aiheuttamat geenihäviöt tai geenien yleistyminen voidaan pitää vielä kohtuullisella tasolla. Alle 100 yksilön tehollinen populaatio on uhanalainen. Vuonna 2000 tehollinen populaatio luku oli 55 (69%) kun kymmenen vuotta myöhemmin luku on kasvanut 82:een (82%) (Taulukko 3). Kasvun on mahdollistanut kasvattajien määrä ja sitä kautta myös pentueiden määrän kasvu kymmenen vuoden aikana sekä se, että rotuumme ei ole tullut siitosmatadorurosta, jolla olisi liikakäyttöä. Jotta tehollinen populaatio luku saataisiin edelleen kasvamaan, tulee tulevaisuudessa kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että rotuumme ei tällaista siitosmatadorurosta tulisi jatkossakaan. Taulukko 4: KoiraNet jalostustietokanta, vuositilastot jalostuspohja per sukupolvi (4 vuotta) vuosina 2009-2005 Per sukupolvi (4 vuotta) 2009 2008 2007 2006 2005 - pentueet 202 193 172 163 155 - jalostukseen käytetyt 102 100 87 75 73 eri urokset - jalostukseen käytetyt 158 146 137 127 121 eri nartut - isät/emät 0,65 0,68 0,64 0,59 0,6 - tehollinen populaatio - uroksista käytetty jalostukseen - nartuista käytetty jalostukseen 248 (61%) 237 (61%) 213 (62%) 189 (58%) 182 (59%) 3 % 6 % 8 % 9 % 10 % 8 % 15 % 20 % 24 % 24 % Suomessa jalostuspohja nojaa hyvin vahvasti tuontikoiriin uroksissa ja nyt myös enenevissä määrin nartuissa. Tuontiurosten osuus jalostukseen käytettävistä uroksista onkin aina ollut rodussamme suuri, vaikka niiden pentuesisaruksista ja sukulaisista on yleensä saatavissa huomattavasti vähemmän tietoa kuin saman sukuisten suomalaisten urosten. Poikkeuksena tästä voidaan pitää Saksaa, joka kirjaa huomattavan tarkkaa tilastoa jalostusyksilöiden osalta. KoiraNet jalostustietokanta on puutteellinen ulkomaisten koirien sukutaulujen osalta. Paljon käytetyt Eurooppalaiset urokset, jotka ovat hyvin monen koiran sukutaulussa (myös tuontien) näkyvät usealla eri rekisterinumerolla joten sukusiitoskerroinluvut KoiraNet jalostustietokannassa antavat positiivisemman kuvan rotumme sukusiitosasteista kuin mitä on todellisuus. Jalostustoimikunta on kiinnittänyt tähän erityistä huomiota ja laskeekin sukusiitoskertoimet pentueille Koirasuku-ohjelmalla syöttäen oikeat sukutaulut ja näin saamme luotettavampaa tietoa pentueiden sukusiitoskertoimista. Sukusiitoskertoimet lasketaan kahdeksan sukupolven mukaan. Sukusiitosasteen kasvu ei saisi ylittää 1 % sukupolvea kohden (sukupolvien väli on oletettu olevan noin 5 vuotta), tällöin sukusiitosaste ei saisi kasvaa 0,2 % enempää vuodessa. Sukusiitosaste ei saisi ylittää 6,25 % eli serkusparitusta. Lisäksi samojen yhdistelmien uusimista tulisi välttää. Myös täyssisarusten yhdistämistä samaan urokseen tulisi välttää. Nämä ovat tärkeitä sääntöjä, joita noudattamalla jalostuspohjamme ei ainakaan kavennu. Näitä sääntöjä jokaisen bokserikasvattajan on ollut helppo noudattaa. Viimeisten viiden vuoden aikana sukusiitoskertoimet yhdistelmillä ovat olleet keskimäärin välillä 0 3%, vain pari yksittäistä pentuetta ovat ylittäneet jalostustoimikunnan suosituksen 6,25%. Rodun jalostus on joukkojen jalostusta eli populaatiogenetiikkaa, eikä sitä pidä käsitellä yksilöjalostuksena. Suosituksien lähtökohta on niiden joukkovaikutukset eikä yksilövaikutukset. Leveä jalostuspohja antaa mahdollisuuksia jalostusyksilöiden sukulaisuusasteen pitämiseen mahdollisimman pienenä, mikä taas parantaa koko kannan elinvoimaa ja helpottaa perinnöllisten sairauksien vastustamista. 13

Taulukossa 5 kuvataan jalostuksessa käytettyjen urosten (vuosina 2009 2005) osuutta kokonaisrekisteröintimäärissä kuluneena tilastoaikana (5 vuotta) sekä niiden osuutta kokonaisuudessaan rotumme pentuemäärässä. Taulukko 5: Jalostukseen käytetyt urokset vuosina 2009 2005 TOP 15-lista. % -osuus kertoo ko. uroksen pentumäärän tilastointiaikana suhteessa tilastointiajan kotimaassa syntyneiden pentujen määrään. ((t) tarkoittaa tuonti/ulkomainen uros). vuosina 2005 2009 Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä Uros Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja UMBRO DES PUIG MAJOR NORDICS (t) 11 58 4,64 % 6 16 11 58 YUPPIE BEIT HOLLANDIA ME HAGALIL (t) 9 57 4,56 % 1 7 9 57 HIGH ISLE'S ICEBREAKER 7 49 3,92 % 4 13 7 49 LIBERUM AVIS ZENIT (t) 8 38 3,04 % 6 36 8 38 COCOON'S FINAL CHOICE 10 37 2,96 % 0 0 10 37 FERDINAND VON INIS VITRIN (t) 5 35 2,80 % 0 0 5 35 REVOLUTION VOM GERMAN DREAM (t) 6 31 2,48 % 1 4 6 31 COCOON'S IDEAL CHOICE 6 30 2,40 % 2 5 6 30 HUNTER VON DER MILSEBURG (t) 4 26 2,08 % 39 186 19 111 ZEFFIRO NO AKACISA (t) 4 26 2,08 % 2 11 6 38 BOX-EVEREST DIEGO (t) 4 26 2,08 % 4 26 CRIS BEIT HOLLANDIA ME HAGALIL (t) 5 22 1,76 % 3 17 7 31 OLIVER-JONES VON BISPUS (t) 4 22 1,76 % 5 23 4 22 QUANTUM VOM ELISABETH-BRUNNEN (t) 3 22 1,76 % 0 0 3 22 MOMO'S STURM 3 21 1,68 % 1 3 3 21 LIBERUM AVIS LATINOS (t) 3 20 1,60 % 0 0 3 20 Perusperiaatteena terveelle kannalle on, että yhdellä uroksella ei saisi olla enempää kuin 5 % jälkeläisiä omana sukupolvenaan (sukupolvi 5 vuotta). Eikä uroksen käyttö saisi ylittää kertakaikkisena määränä 25 % yhden vuoden rekisteröinneistä. Tämä tarkoittaa että kun Suomessa syntyneitä boksereita rekisteröidään noin 250 pentua vuodessa, niin uroksella ei saisi olla enempää kuin 63 jälkeläistä sukupolvessa. Tarkasteltaessa ajanjaksoa 2009 2005 niin tähän jälkeläismäärään ei yllä yksikään uros, mutta hyvin lähellä tätä määrää ovat listan kaksi ensimmäistä urosta. TOP 15 listalla olevat uroksista isä-poika pareja on vain yksi (Liberum Avis Zenit ja poikansa Liberum Avis Latinos). Paljon käytetyn Hunter von der Mildeburgin poikia ei ole listalla, tämä koira näkyy käytettyinä narttuina. Kun tarkastellaan ajanjaksoa 2005 2000, niin keskimäärin vuodessa syntyi 200 pentua. Täten uroksella ei saisi olla tarkastelukautena kuin enintään 50 jälkeläistä. Tähän jälkeläismäärään yltää viisi urosta ja lisäksi kuudes on hyvin lähellä. Näistä vuosien 2005 2000 TOP 15 uroksesta on elossa vielä kaksi. 14

Taulukko 6: Jalostukseen käytetyt urokset vuosina 2005 2000 TOP 15-lista. % -osuus kertoo ko. uroksen pentumäärän tilastointiaikana suhteessa tilastointiajan kotimaassa syntyneiden pentujen määrään. ((t) tarkoittaa tuonti/ulkomainen uros). vuodet 2005-2000 Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä Uros Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja HUNTER VON DER MILSEBURG (t) 15 86 6,84 % 39 186 19 111 ALEXVAL VAN WINKLE (t) 17 71 5,65 % 22 109 20 83 XANTHOS VOM DRIMBORN (t) 8 52 4,14 % 16 104 8 52 YAKO VAN DE HAZENBERG (t) 9 51 4,06 % 8 26 10 52 ENZO BOXER DE TABARCA (t) 10 50 3,98 % 16 71 11 55 ZIRCO DEL TRINITAD (t) 6 47 3,74 % 2 7 6 47 NICO VON SANTANA (t) 7 43 3,42 % 39 223 20 117 CELBY V.D. HOEVERBOS (t) 7 43 3,42 % 9 38 7 43 CARO VOM OKELER FORST (t) 8 39 3,10 % 11 39 9 44 YASPER ZUR LIEBENBURG (t) 8 35 2,78 % 12 73 9 36 GLOBA'S ISTINJO (t) 5 33 2,63 % 20 76 9 57 DOMINANT (t) 5 31 2,47 % 17 89 10 61 CARESS NO MADARAM (t) 5 30 2,39 % 12 54 6 36 LEEDALEIN IMPOSANT 4 26 2,07 % 4 27 6 35 BARON V.D. HOEVENSEHOF (t) 4 26 2,07 % 6 31 4 26 Kun verrataan näitä kahta TOP15 listaa keskenään huomataan että vuosien 2005-2000 listan uroksien poikia löytyy vuosien 2009-2005 TOP 15 listalta. Tavoitteena ja pyrkimyksenä tulisi olla, että näitä koiria, joiden jälkeläismäärät ylittävät tuon 5 % rajan, ei enää käytettäisi jalostukseen. Jalostukseen käytettävien urosten määrä tulisi olla mahdollisimman suuri, kuten myös jalostukseen käytettävien narttujen määrän. Lisäksi laajan geenipoolin ylläpitäminen vaatii, että mahdollisimman monen eri pentueen pentuja tulisi käyttää jalostukseen sekä tietysti suosia suvultaan tuntemattomampien ja/tai vähemmän käytettyjen koirien jalostuskäyttöä. 15

4.2 LUONNE JA KÄYTTÖOMINAISUUDET Bokseri on jalostettu kotimaassaan Saksassa palveluskoiraksi ja rekisteröintien ehtona Saksan Bokseriyhdistyksessä (BK-München) on, että pentueen molemmilla vanhemmilla tulee olla hyväksytysti suoritettu ZTP-testi (tai Körung) ja AD-koe sekä vähintään toisella vanhemmalla on oltava tulos suojelukokeesta (VPG tai IPO). Bokserin tulee nykyisen rotumääritelmän mukaan soveltua seura-, suojeluja palveluskoiraksi. Jotta bokseri voisi toimia tässä tehtävässään, asettaa se erittäin suuret vaatimukset luonneominaisuuksille ja sen myötä myös niille mittareille, joilla kyseisiä ominaisuuksia arvioidaan. Rotumääritelmän asettamat ehdot luonteelle: Käyttäytyminen ja luonne: - bokseri on vahvahermoinen, itsetietoinen, rauhallinen ja tasapainoinen - bokseri on uskollinen isännälleen ja perheelleen ja osoittaa heitä kohtaan suurta kiintymystä - bokseri on valpas, peloton ja rohkea puolustaja - bokseri on vaivaton perhekoira; iloinen ja ystävällinen, mutta epäluuloinen vieraita kohtaan ja tosipaikan tullen peloton - bokseri on helposti koulutettavissa, se on tarmokas ja rohkea, luonnollisen terävä ja sillä on hyvä hajuaisti - bokseri on vaatimaton ja siisti, jonka ansiosta se on yhtä miellyttävä perheessä kuin suojelu-, seura- ja palveluskoirana - bokseri on luonteeltaan suora, ei salakavala eikä petollinen Virheet: - aggressiivisuus, vihaisuus, salakavaluus, epäluotettavuus, temperamentin puute tai arkuus Hylkäävät virheet: - vihaisuus Boksereita käy erittäin vähän palveluskoirakokeissa sekä luonnetesteissä, joten luonnearviointia rotumme tämän hetkisestä tilasta on vaikea suorittaa. Rodun palveluskoiraharrastajille tehdyssä kyselyssä (koska tehty) kävi ilmi muutamia ongelma-alueita, jotka kylläkin tulivat ilmi myös luonnetestituloksia tarkasteltaessa. Näitä ongelma-alueita ovat mm. pehmeys, ylivilkkaus, vahvemman hermorakenteen puute, puutteet viettiominaisuuksissa (puutteellinen puolustus- ja saalisvietti, puutteellinen viettikestävyys). Bokseri on kuitenkin tänä päivänä nyky-yhteiskuntaan sopiva koira, mutta rotumääritelmän mukainen rohkea, tasapainoinen ja koulutettava se ei täysin ole. Henkiset ominaisuudet periytyvät kuten kaikki muutkin ominaisuudet. Jos systemaattinen luonteen ominaisuuksien mittaus puuttuu, emme kykene vaalimaan ja kehittämään rodun ominaisuuksia ja näin huolehtimaan siitä, että rotumme säilyy kelvollisena käyttötarkoitukseensa. Mitä vähemmän mitataan, sitä enemmän jalostus myös käyttöominaisuuksia suhteen perustuu mutu-tuntumalle. 16

4.2.1 Palveluskoirakokeet Alla olevassa taulukossa (Taulukko 7) verrataan boksereiden koekäyntimääriä vuosien 2009 2005 aikana, niihin palveluskoirarotuihin, joiden vuosittaiset rekisteröintimäärät lähinnä vastaavat boksereiden rekisteröintimääriä. Boksereiden koekäynnit ovat näistä roduista vähäisimpiä Taulukko 7. Rotukohtaisten koekäyntien (jokainen tulos erikseen) vertailua vuosina 2009 2005.Lähde Koiranet. 2009 2008 2007 2006 2005 Bokseri 70 62 69 73 95 Dobermanni 192 206 175 97 147 Hovawart 118 130 112 119 137 Suursnautserit 210 210 197 185 242 Belgianpaimenkoirat 741 704 536 571 666 Bodercollie 199 161 158 172 160 Vaikka koekäyntien määrä vuodesta 2005 näyttää hieman laskeneen, niin palveluskoirakokeisiin osallistuvien boksereiden määrä on pysytellyt tasaisena viimeiset 10 vuotta keskimäärin noin 40 koirassa (Kuva 1). Yksittäiset koirat ovat siis käyneet kokeissa harvemmin kuin aikaisemmin. Selvästi on kuitenkin nähtävissä se tosiseikka, ettei rotumme harrastajia kiinnosta palveluskoirakokeissa koirien koulutustason mittaaminen. Tämä väistämättä herättää kysymyksen; onko niin, että rotumme harrastajat eivät pidä bokseria palveluskoirarotuna ja/tai eikö rotumme yleisesti nähdä palveluskoirarotuna. 400 350 kpl 300 250 200 150 100 50 0 1999 2001 2003 2005 2007 2009 Vuosi kokeeseen osallistuneet koekäynnit rekisteröinnit Kuva 1. Kuvassa on esitetty boksereiden rekisteröinti määrät, koekäynnit, ja kokeeseen osallistuneet koirat vuosittain. Lähde KoiraNet. 17

Käyttäytymiskokeeseen boksereita on viimeisen viiden vuoden aikana osallistunut vuosittain noin kolmisenkymmentä (Taulukko 8). Taulukko 8. Käyttäytymiskoekäynnit ja osallistujamäärät vuosittain. 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Osallistujat 41 44 30 28 32 25 33 36 30 29 BH-käynnit 50 47 33 31 33 27 36 41 32 31 Tarkasteltaessa palveluskoiralajeja lajeittain (Taulukot 9-11) nähdään, että keskimäärin suosituin laji koekäyntien määrällä mitattuna on jälkikoe (PAJÄ). Seuraavina tulevat hakukoe (PAHA), erikoisjälki (PAEJ) ja suojelu (PASU). Etsintäkokeessa (PAEK) on muutamia koekäyntejä vuosittain, mutta viestikokeessa (PAVI) ei osallistujia ole ollut vuoden 2007 jälkeen. Vaikka koekäyntien määrissä on neljän suosituimman lajin välillä eroja, niin esim. vuonna 2009 hakukokeessa kävi 8 koirakkoa (yht.16 koekäyntiä), jälkikokeessa 11 koirakkoa (yht. 27 koekäyntiä), erikoisjälkikokeessa 13 koirakkoa (yht. 18 koekäyntiä) ja suojelukokeessa 8 koirakkoa (yht. 8 koekäyntiä). Koiramäärissä ei siis lajien välillä ole kovinkaan suurta eroa. Taulukko 9. Erikoisjälkikokeen ja etsintäkokeen tulokset luokittain. Jokainen koekäynti on laskettu mukaan. Lähde KoiraNet 18

Taulukko 10. Hakukokeen ja jälkikokeen tulokset luokittain. Jokainen koekäynti on laskettu mukaan. Lähde KoiraNet 19

Taulukko 11. Suojelukokeen ja viestikokeen tulokset luokittain. Jokainen koekäynti on laskettu mukaan. Lähde KoiraNet 20

4.2.2 Luonnetesti Luonnetestissä pyritään järjestämään koiralle erilaisia ärsykkeitä ja katsomaan miten se reagoi eri tilanteissa, pyrkien näin mittaamaan koiran ominaisuuksia. Kahtena viime vuotena luonnetestattujen boksereiden määrä on ollut kasvussa (Taulukko 12). Tähän ovat luultavasti vaikuttaneet myös rotuyhdistyksen jalostussuositukset, joiden mukaan vähintään toisella vanhemmista tulisi olla luonnetta mittaava tulos, joksi myös luonnetesti lasketaan. Vuonna 2009 alaosastot myös järjestivät omia luonnetestejä, joissa etusija oli boksereille. Diagrammissa 1 on verrattu vuosina 2000 2009 luonnetestattujen bokserien määrää saman ajanjakson rekisteröinteihin. Diagrammista näkyy selkeästi miten pieni osa bokseripopulaatiosta on osallistunut luonnetestiin. Taulukko 12. Luonnetesti käynnit vuosina 2000 2009 suhteutettuna rekisteröinteihin vuosi 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Yhteensä luonnetestissä käyneet 17 13 21 13 17 12 23 16 39 47 218 rekisteröinnit 230 203 192 270 239 243 228 294 342 280 2521 luonnetestissä käyneet 8 % MH Luonnekuvaus 1 % luonnetestissä käyneet MH Luonnekuvaus rekisteröinnit 91 % rekisteröinnit Diagrammi 1: Yhteenveto luonnetestikäynneistä vuosina 2000 2009 suhteutettuna rekisteröinteihin. Mukana myös MH-luonnekuvaus. Oheisessa taulukossa (Taulukko 13) on yhteenveto vuosina 2009 2005 luonnetestatuista koirista. Yhteenvetoaikana testattiin 115 koiraa. Taulukossa on lihavoituna ja alleviivattuna kunkin osuuden tavoitearvosanat bokserille. Taulukko 13. Luonnetestiarvosanojen yhteenveto vuosilta 2009-2005 Arvosanoissa bokserin tavoitearvosanat on lihavoitu ja alleviivattu. Laukauspelottomuuden kohdalla 3 on laukausvarma, 2 laukauskokematon, 1 laukausärtyisä, -1 laukaus altis ja -2 laukausarka. 2009 2005 arvosana testi - - Osa-alue kerroin Yleisin arvosana 3 2 1-1 2 3 käyntejä toimintakyky 15 1 (kohtuullinen) 0 13 78 22 2 0 115 1 (pieni ilman jäljelle jäävää terävyys 1 hyökkäyshalua) 20 0 90 5 0 0 115 puolustushalu 1 1 (pieni) ja 3 (kohtuullinen hillitty) 49 2 58 6 0 0 115 taistelutahto 10 2 (kohtuullinen) 32 70 4 9 0 0 115 hermorakenne 35 1 (hieman rauhaton) 0 11 104 0 0 0 115 temperamentti 15 1 (erittäin vilkas) ja 3 (vilkas) 45 14 53 3 0 0 115 kovuus 8 1 (hieman pehmeä) 29 1 76 0 9 0 115 luoksepäästävyys 15 3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin 103 10 2 0 0 0 115 laukauspelottomuus laukaisuvarma 98 3 14 0 0 0 115 21

Erittäin huolestuttavaa on toimintakyvyn heikko yleisarvosana sekä se, että neljäsosan testatuista saavuttama arvosana on -1 (toimintakyky pieni); palveluskoirana bokserin tulee olla toimintakykyinen. Hermorakenne osa-alueessa yleisin arvonsana on hieman rauhaton ja temperamenttia mittaava yleisin arvosana on tällä hetkellä erittäin vilkas. Nämä ovat kuitenkin selvästi heikommat kuin tavoite eli kuvaavat bokseria, joka ei ole rotumääritelmän mukainen vahvahermoinen, itsetietoinen, rauhallinen ja tasapainoinen. Näihin luonteen osa-alueisiin tulisi kiinnittää jatkossa jalostuksessa erityisesti huomiota. 4.2.3 MH luonnekuvaus MH luonnekuvauksen tarkoitus on kerätä aineistoa koiran käyttäytymisestä ohjeen määrittelemässä tilanteessa. Kuvaustuloksia yhdistelemällä saadaan tietoa rodulle tyypillisestä luonteesta. Yksittäisen koiran MH kuvaa näin koiran luonteenominaisuuksia sekä yksilönä että rodulle tyypilliseen ihanneluonnekuvaan verrattuna. MH luonnekuvaus on kehitetty Ruotsissa 1980-luvulla nuorille koirille. Ruotsin Kennelliitto virallisti kuvaukset 1989 12 18 kk:n ikäisille koirille. 1997 MH:n yläikäraja poistettiin ja se tulin samanarvoiseksi luonnetestin kanssa. MH luonnekuvauksen tavoitteena on koirien reagointi- ja toimintatavan kartoittaminen erilaisissa tilanteissa. Kuvausolosuhteet ovat aina mahdollisimman samanlaiset. 10 eri testiosiossa kuvataan koiran 31 eri käyttäytymisreaktiota. Reaktioita kuvataan intensiteettiasteikolla 1 5, jossa 1 kuvastaa pienintä ja 5 suurinta intensiteettiä. Kuvaus suoritetaan jokaiselle koiralle samalla ärsykevahvuudella. MH luonnekuvaus ei ole testi vaan siinä kirjataan koiran käyttäytyminen arvioimatta sitä. Koiraa ei hyväksytä eikä hylätä vaan eri osioissa kuvaillaan koiran reaktioita havainnoiden sen käyttäytymisen osaalueita mahdollisimman objektiivisesti ja tarkkaan. Suomen Kennelliitto virallisti MH kuvauksen 1.1.2010 Suomessa. MH kuvauksia on tehty boksereille Suomessa jo vuonna 2009 ja nämä kuvaukset Kennelliitto on myös virallistanut. Vuonna 2009 Suomessa on kuvattu 16 bokseria. Diagrammissa 2 on esitetty kuvattujen boksereiden arvosanojen keskiarvot. Kuvattujen boksereiden keskiarvo 27 2829 26 25 24 23 30 31 22 21 20 19 1817 5 1 2 3 4 4 5 3 2 1 0 6 7 8 9 10 11 12 13 14 1615 Kuvattujen boksereiden keskiarvo Diagrammi 2. Suomessa vuonna 2009 MH kuvattujen boksereiden keskiarvo Suomen Bokseriyhdistys on vuoden 2009 aikana järjestänyt yhden MH kuvauksen ja neljä henkilöä on kouluttautunut A ja B toimihenkilöiksi. 22

Mikä on MH luonnekuvaus? MH luonnekuvaukset anotaan Suomen Kennelliitolta. Luonnekuvaukseen saavat osallistua puhdasrotuiset koirat joiden ikä on vähintään 18 kk, ei yläikärajaa. Osallistuvan koiran tulee täyttää Kennelliiton rokotus, tunnistusmerkintä ja antidoping sääntövaatimukset. Koira voi osallistua vain yhden kerran (jos ohjaaja keskeyttää kuvauksen, sen saa uusia kerran aikaisintaan 6 viikon kuluttua). Jos MH kuvaaja keskeyttää kuvauksen, uusintamahd ollisuutta ei ole, paitsi jos kuvaus keskeytetään ulkopuolisen kohtuuttoman häiriön vuoksi.) Osallistua ei saa sairas koira, kiimainen narttu, narttu 30 vrk ennen synnytystä ja alle 75 vuorokautta synnytyksen jälkeen. MH:ssa kuvataan enintään 10 koiraa päivässä. MH rata rakennetaan aina koe ohjeen mukaisesti. Alueen pitää olla tasainen, mutta se ei saa olla koulutuskenttä. Suomessa MH kuvauksessa on aina kaksi tuomaria eli MH kuvaajaa, yksi A tason toimihenkilö testinohjaajana ja hän vastaa testin tekni sestä läpiviennistä. Vastaava toimitsija on vähintään B tason toimihenkilö ja hän vastaa tuloslistojen ja muiden asiakirjojen oikeellisuudesta. Lisäksi laitteita käyttämään tarvitaan vähintään kaksi B tason toimihenkilöä. MH luonnekuvauksen kulku Kuvaus alkaa kontaktilla. Tervehtiminen, äänellä ja kättelemällä. Yhteistyötä kuvataan, kun testinohjaaja ottaa koiran taluttimen ja kulkee koiran kanssa 10 metrin päähän ja takaisin. Käsittely, testinohjaaja koskettaa koiraa käsin päästä varpaisiin ja tarkistaa lopuksi hampaat. Leikki 1. Leikkiesineenä vahva 50 cm pitkä ja 5cm paksu esine, jossa solmu molemmissa päissä. Koira on vapaana. Leikkihalu, testinohjaaja ja koiranohjaaja heittelevät esinettä toisilleen. Tarttuminen, tarttuuko koira esineeseen ja kuinka innokkaasti. Puruote ja taistelutahto, testinohjaaja leikkii koiran kanssa. Takaa ajo ja tarttuminen Kuvaa koiran halua ajaa takaa liikkuvaa esinettä ja tarttua siihen. Saalista vedetään naruista siksakkia 8 10 limittäin asetetun rullan ympäri. Koira lasketaan irti viidennen rullan kohdalla. Aktiviteettitaso Tarkoitus kuvata koiran reaktioita, jossa odotettu toiminta jääkin tapahtumatta. Koiranohjaaja seisoo, koira on hihnassa. Odotetaan 3 minuuttia. Tarkkaillaan koiraa kuinka aktiivinen tai rauhaton se on. Etäleikki Kuvataan koiran kykyä yhteistyöhön vieraan henkilön kanssa pienen välimatkan päässä ohjaajasta. Avustaja, jolla on polvipituinen, hupullinen ympäristöstä selvästi erottuva värillinen (ei keltainen tai oranssi) viitta, on piilossa ja aloittaa toiminnan neljällä lyhyellä koputuksella. Avustaja liikkuu kumarassa kolme metriä sivuttain koiraan kääntyy kohti ja leventää ylävartalonsa niiaten samalla. Jatkaa kolme metriä ja toistaa toiminnon. Tämä toistuu kahdesti. Avustaja poistaa hupun ja heittää lelua kolme kertaa ilmaan ja juoksee piiloon riisuen viitan päältään. Tässä vaiheessa koira päästetään irti ja etäleikissä kuvataan mitä koira tekee. Tuleeko etäleikkijän luokse, leikkiikö etäleikkijän kanssa. Entä mitä koira tekee, kun etäleikkijä on passiivinen. Tässä osiossa MH toimihenkilöltä vaaditaan pokkaa, kieltämättä se näyttää katsojista vähän oudolta toiminnalta Yllätys Tarkoituksena on selvittää koiran valmiutta toimia yllättävässä tilanteessa. 23

Haalarit vedetään ylös maasta yllättäen 3 metrin päässä koirasta Ja samalla ohjaaja päästää hihnan käsistään. Osiossa seurataan pysähtyykö tai pakeneeko koira. Uhkaileeko tai hyökkääkö kohti haalareita. Meneekö haalarin luo uteliaana vai pitääkö houkutella. jääkö jäljelle jäävää pelkoa koirakon kulkiessa laitteen ohi kahteen kertaan. Ääniherkkyys Kuvataan koiran reaktiota yllättävään ääneen. Räminälaite on aaltopelti, jonka päällä metalliketjussa 2 kattilankantta. Koirakko ohittaa laitteen 1 1,5 metrin etäisyydeltä. Ääni tulee odottamatta ja yllättäen. Ohjaaja päästää irti taluttimesta ja kääntyy räminälaitetta kohti. Koira saa etsiä äänen aiheuttajaa vapaana. Seurataan pysähtyykö koira, väistääkö vai pakeneeko. Meneekö koira laitteen luo vai tarvitseeko siihen tukea. Jäljellejäävää pelkoa seurataan koirakon kulkiessa laitteen ohi kahteen kertaan. Aaveet Kuvataan koiran reaktiota uhkaavien liikkuvien kohteiden edessä, jotka hitaasti lähestyvät koiraa. Valkokaapuiset aaveet, joille on maalattu mustarenkaiset pyöreät silmät ja suu leveänä viivana. Aaveet lähestyvät kaavamaisin varmoin hitain liikkein, vuorotellen, noin kolmen metrin päähän toisistaan, ennalta merkittyyn paikkaan. Ohjaaja päästää koiran taluttimesta irti koiran halutessa paeta paikalta. Kun aaveet ovat pysähtyneet, seurataan hyväksyykö koira aaveiden kontaktinoton vai ottaako koira itse kontaktia aaveisiin. Leikki 2 Tarkkaillaan esineellä leikin yhteydessä ovatko koiran reaktiot ensimmäisen leikin jälkeen muuttuneet. Kuten leikki 1, mutta ilman taisteluleikkiä. Ampuminen Kuvataan koiran reaktiota sen kuullessa laukauksen. Koira testataan sen ollessa aktiivinen ja passiivinen. Laukaus ammutaan 9 mm starttipistoolilla noin 20 metrin päässä koirakosta, ampujan ollessa piilossa. Ammutaan kaksi laukausta 10 sekunnin välein sekä aktiivisessa että passiivisessa osiossa. Aktiivinen osuus koiran leikkiessä vapaana ohjaajansa kanssa. Passiivisessa osiossa koira seisoo pitkässä taluttimessa ilman käskyä seistä paikallaan. 4.2.4 ZTP testi Suomessa ZTP-testi (siitokseen soveltuvuus testi) järjestettiin ensimmäisen kerran 22.8.1994. ZTP-testi (Zuchttauglichkeitsprüfung) on alempi saksalaisista jalostustarkastuksista. Testissä arvioidaan sekä ulkomuotoa että luonnetta. Testi on kolmiosainen; ensimmäisessä osassa mitataan koirat (korkeus, pituus ja rinnan syvyys), määritellään koirien silmien väri sekä purenta ja tarkistetaan luoksepäästävyys, koiran liikkeet sekä laukauksiin reagoiminen. Toinen osio käsittää suojeluosuuden, jossa arvioidaan koirien luonne. Suojeluosuus käsittää piilosta hyökkäyksen, jossa hyökkäys kohdistuu koiran ohjaajaan. Koiran on puolustettava ohjaajaansa hyökkäämällä maalimiestä kohden, käyden kiinni suojahihaan, ja osoitettava kykynsä ja rohkeutensa vastustaa ja pysäyttää hyökkäys. Toinen osuus on ns. rohkeuskoe, jossa koira lähetetään kohti juoksevaa ja uhkaavasti käyttäytyvää maalimiestä kohden. Tässä koiran on osoitettava rohkeutensa uskaltaa hyökätä hyökkääjää vastaan, käyden kiinni suojahihaan, sekä kuormitettavuutensa kestämällä hyökkääjän antamat iskut irrottamatta puruotettaan suojahihasta. Kolmas osio käsittää yksityiskohtaisen ulkomuotoarvostelun. Saksassa testataan kaikki siitokseen käytettävät bokserit ZTP-testillä. Pentujen rekisteröinnin ehtona on, että testi tulee olla hyväksytysti suoritettu molemmilla vanhemmilla. Testiä voi yrittää suorittaa kaksi 24