PERNAJA GAMMELBY TOMTÅKER

PERNAJA GAMMELBY TOMTÅKER Arkeologinen inventointi H. Anttila ( ), E. Ahl, H. Hämäläinen 2003 Mark-projekti/ Helsingin Yliopisto

PERNAJA GAMMELBY TOMTÅKER Arkeologinen inventointi MARK-projekti/ Helsingin Yliopisto Anttila Helena( ), Ahl Eva, Hämäläinen Heini 3.5.2003 ARKISTO- JA REKISTERITIEDOT Tutkimuskohde: Pernaja, Gammelby, Jönsas Tutkimuksen laatu: Arkeologinen inventointi Kohteen ajoitus: Keskiaika - 1600-luku Peruskartta: 3022 06 Illby, 3022 04 Journaankylä Yhtenäiskoordinaatit: x=6709 97-6710 05 y=3438 77-3438 z=5-8 m mpy Maanomistaja: Per-Erik Jöns Tutkimuslaitos: Mark-projekti/ Helsingin Yliopisto Kenttätyönjohtajat: Anttila H. & Ahl E. Kenttätyöaika: 3.5.2003 Tutkitun alueen laajuus: 7200 m² Tutkimuskustannukset: inventointi suoritettiin vapaaehtoistyönä Tutkimusten kustantaja: Svenska Kulturfonden, Suomen Kulttuurirahasto, Nordenskiöld-samfundet Esinelöydöt: Kansallismuseon kokoelmat, historiallisen ajan kokoelmat KM 2003110: 1-44 Värinegatiivit: 125377:1-12 MV:RHO(A) Kuva-arkisto Alkuperäisen inventointikertomuksen säilytyspaikka: Museovirasto, Rakennushistorian osaston arkisto (MV:RHOA), Kulttuuritalo, Helsinki Inventointikertomuksen kopiot: Museoviraston Arkeologian osaston arkisto Porvoon Museo Aiemmat tutkimukset: Haggrén G. & Hakanpää P. 2002: Pernajan Gammelby - Forsby osayleiskaavainventointi. 11.11.2002 suoritettu Tomtåkerin vanhan kyläpaikan inventointi Aiemmat löydöt: KM 2002070: 1-13 Inventointikertomuksen sivumäärä: 15 LIITTEET I Diapositiiviluettelo II Löytöluettelo III Löytöjen levintätaulukko IV Lista inventointiin osallistuneista V Kartta inventointialueesta VI Kartta löytöjen levinnästä VII Historiallinen kartta Gammelby 1707 S. Broterus KA MMA Pernaja B 36 13/1 2

TIIVISTELMÄ Tutkimuksen tarkoitus oli tarkan pintapoiminnan avulla etsiä Pernajan Gammelbyn Jönsaksen tilan peltorinteeltä keskiaikaiseen asutukseen tai toimintaan viittaavaa aineistoa sekä mahdollisia löytötihentymiä. Tilan viljelyalueella sijaitsee mahdollisesti 1600-luvulla autioitunut tontinpaikka, mahdollisesti kaksikin. Paikan valintaan vaikutti Museoviraston Rakennushistorian osaston tutkijoiden Haggrén & Hakanpään syksyllä 2002 suorittama Pernajan osayleiskaavainventointi, missä tilan pellolta löytyi mm. 1500-luvulle ajoittuva Raeren-kannun kylkipala, tätäkin varhaisempi kivisaviastian pala sekä useammasta eri astiasta peräisin olevia astioiden paloja. S. Brotheruksen kartassa vuodelta 1707 nykyisen pellon paikalla näkyy ainakin kaksi autioitunutta tonttia, joiden välistä kulkee kaakkoluode -suuntainen Suuren Rantatien linjaus. Tienpohja on vasta 1970-luvulla muokattu osaksi peltoa. Inventoinnin toteutti kaksitoista opintonsa eri vaiheissa olevaa arkeologian opiskelijaa, jotka ovat osallistuneet Helsingin Yliopiston keskiajan arkeologian opintopiiriin. Inventointi tapahtui aurinkoisena kevätpäivänä 3.5.2003. Tutkittu alue kattoi 7200 m² itä-kaakkoon kohti Träskesbäckeniä loivasti laskevaa kynnettyä peltoa. Merkittävimpiä löytöjä olivat pala Westerwald-astiaa 1600-luvulta, kivisaviastian pala astian kahvan kohdalta, joitakin paloja 1600-luvun fajanssia sekä edelleen lisää astianpaloja. Pellolta löytyi myös yksi pala mahdollisesti rautakautista a. Yhteensä löytöjä otettiin talteen noin kuusikymmentä kappaletta. Mitään rakenteisiin viittaavaa ei kuitenkaan löytynyt. Inventointituloksen rohkaisemana paikalle palattiin syksyllä 2003 koekuopituksen ja koekaivauksen merkeissä (katso kaivauskertomus Pernaja Gammelby Tomtåker/ Mark-projekti, Museovirasto, Rakennushistorian osaston arkisto MV:RHOA, Kulttuuritalo, Helsinki). 3

4

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 6 1.1. Lähtökohdat ja kustannukset 6 2. TUTKIMUSALUE 6 2.1. Gammelbyn kylä 6 2.2. Luonto 8 2.3. Aiemmat tutkimukset 10 3. INVENTOINNIN TOTEUTUS 11 3.1. Valmistelut ja menetelmät 11 3.2. Inventoinnin toteuttaminen kentällä 12 4. TULOKSET 12 4.1. Löydöt 12 4.2. Löytöjen levintä ja muut havainnot 14 5. YHTEENVETO 14 LÄHTEET Painamattomat lähteet Painetut lähteet Kirjallisuus LIITTEET I Diapositiiviluettelo II Löytöluettelo III Löytöjen levintätaulukko IV Luettelo inventointiin osallistuneista V Kartta inventointialueesta VI Kartta löytöjen levinnästä VII Historiallinen kartta Gammelby 1707 S. Broterus KA MMA Pernaja B 36 13/1 5

1. JOHDANTO 1.1. Lähtökohdat ja kustannukset Vuonna 2001 perustettiin Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineeseen keskiajan arkeologian opintopiiri, jonka vetäjänä toimi HuK Helena Anttila. Vuonna 2003 kevättalvella opintopiiri perusti projektin nimeltä MARK keskiajan arkeologiaa maaseudulla. Projektin yleisenä tavoitteena oli tutkia keski- ja historiallisen ajan maaseutukohdetta ja sitä kautta hahmottaa tarkemmin ks. aikakauden maaseutukulttuuria. Projektin vetäjinä toimivat HuK Helena Anttila, fil.yo Ulrika Rosendahl ja FM Eva Ahl (historia). Projektin asiantuntija-apuna toimivat professori Mika Lavento ja FT Georg Haggrén (Helsingin yliopisto), tutkija Marianna Niukkanen (Museovirasto) ja FM Hanna- Maria Pellinen (Turun yliopisto, Agricola-projekti). Keväällä 2003 suunniteltiin kenttätutkimuksia Pernajan Gammelbyhyn eli Vanhakylään perustuen vuoden 2002 alueen osayleiskaava-inventointiin, jonka suorittivat Museoviraston rakennushistoriallisen osaston tutkijat Georg Haggrén ja Päivi Hakanpää avustajineen. Inventoinnin yhteydessä poimittiin pellolta talteen useita paloja a sekä 1400-1500-luvuille ajoittuvia kivisaviastianpaloja. Haggrén suositteli Gammelbyn Tomtåker-nimistä vanhan kylän paikkaa tutkimuskohteena MARK-projektille. Inventointi antaisi viitteitä mahdolliselle koekaivaukselle ja/tai -kuopitukselle mielenkiintoiseksi osoittautuvalla alueella. Opintopiiriläisten voimin päätettiin suorittaa alueen täsmäinventointi 3.5.2003. Inventointi suoritettiin vapaaehtoistyönä opintopiiriin osallistuneiden kahdentoista arkeologian ja historian opiskelijan voimin. Varusteet saatiin lainaksi arkeologian oppiaineelta (Helsingin yliopisto). MARK-projekti haki keväällä 2003 rahoitusta tutkimuksiin eri (Svenska Kulturfonden, Suomen Kulttuurirahasto ja Nordenskiöld-samfundet sekä Helsingin yliopiston ylioppilaskunta), mutta varoja ei käytetty suurimmassa määrin oheisen inventoinnin rahoittamiseen. 6

2. TUTKIMUSALUE 2.1. Gammelbyn kylä Kiinnostuksemme kohteena on peltorinne, joka sijaitsee Gammelbyn sydämen, Rusthållarbackennimisen saarekkeen pohjoispuolella (ks. peruskarttaote sivu 4). Lännessä peltoaukea rajautuu Ilola- Koskenkylä -tiestä (tie nro 170) luoteeseen erkanevaan Rusthållarbacken-nimiseen edellä mainitun saarekkeen läpi kulkevaan soratiehen. Idässä peltoaukeaa rajaa mutkitteleva Träskesbäcken-joki. Tutkimusajankohtana kynnettynä ollut peltorinne laskee loivasti itä-koilliseen kohti jokea. en valinta perustui siis Museoviraston edellisenä syksynä toteuttaman Gammelby-Forsby - alueen osayleiskaavainventoinnin tuloksiin. Paikalla inventoineet Haggrén ja Hakanpää avustajineen poimivat pellolta talteen mm. a sekä 1400-1500-luvuille ajoittuvia kivisaviastian paloja (Haggrén & Hakanpää 2002). Nämä muutamatkin löydöt tukevat ajatusta, että peltorinteessä lähellä joen rantaa sijaitsee mahdollisesti jo keskiajalla asuttuna ollut tontti tai tontteja. S. Broteruksen vuonna 1707 piirtämän Gammelbyn Isojako-kartan perusteella paikalla oli mahdollisesti kaksi autioitunutta tonttia (Historiallinen kartta KA MMA Pernaja B 36 13/1)(LIITE VII). on helppo paikantaa vanhoista kartoista voimakkaasti mutkittelevan Träskesbäckenin ansiosta. Hieman laajemmin ympäristöä tarkasteltaessa, on tärkeä rooli seudun kulttuurikuvassa ollut myös toisella Pernajanlahteen laskevalla joella, Forsbyå:lla eli Koskenkylänjoella. Se laskee Gammelbyn itäpuolella sijaitsevan Forsbyn kylän läpi pohjoisesta etelään. Kylän pohjoispuolen savitasangoilta virtaava joki ylittää Forsbyn kallioalueet, virtaa Hammarträsketin kautta Hammarforsin koskien läpi suvantoon ja taas Alaruukin kosken läpi Forsbynlahteen. Näitä koskia on historiallisella ajalla hyödynnetty saha- ja rautateollisuudessa sekä myllyjen toiminnassa. Nämä luonnonvoimat valjastettiin aikanaan palvelemaan myös joen itärannalle rakennettua Forsbyn kartanoa.(haggrén & Hakanpää 2002.) en menneisyydestä mainittakoon, että Gammelbyn kylästä on asiakirjamaininta vuodelta 1448 (FMU 2773). Asiakirja käsittelee Gammelbyn ja Forsbyn kylien kalastusalueen rajan vahvistamista. Kustaa Vaasa laaditutti 1540-luvulla maakirjat koko Ruotsin valtakunnasta. Näiden maakirjojen perusteella on Gammelbyssä vuonna 1543 ollut kolmetoista taloa (KA 2936). 1600-luvun lopulle tultaessa oli talomäärä autioitumisen johdosta laskenut kahdeksaan.(haggrén & Hakanpää 2002: 7.) Talojen paikat ovat saattaneet myös muuttua. Tällöin on kylässä ollut mm. neljä ratsutilaa, mistä kylän keskus Rusthållarbacken on saanut nimensä. S. Broteruksen kartalla vuodelta 1707 Gammelbyn kylän kahdeksasta talosta osa sijaitsee Träskesbäckenin itäpuolella. Rusthållarbackenilla sijaitsee kaksi taloa ja hieman lännemmässä, 7

nykyisen Fredriksbergin tienoilla yksi talo. Itä-länsi suuntaisesti kylän läpi on ennen 1620-lukua kulkenut Suuren Rantatien vanha linjaus. Tie on ollut keskiajalla Uudenmaan tärkein maaliikenneväylä. Vaikka Rantatien linjaus muutettiin seurailemaan Gammelbybäckenin viertä etelämmäksi, säilyi se paikallisten käytössä 1970-luvulle asti (suullinen tieto, paikallinen tilallinen M.Tennberg 10.10.02.) Sen jälkeen se on muokattu osaksi peltoa ja näkyy enää tuskin edes erivärisenä maa-aineksena. Tielinjauksen kaakkois- ja luoteispuolilla kohoaa pellossa kumpareet. Inventoimamme alueen valintaan vaikuttivat siis syksyn 2002 löydöt sekä S. Broteruksen vuonna 1707 piirtämän kartan välittämä tieto mahdollisesta Träskesbäckenin rannalla sijainneesta karttaakin vanhemmasta talonpaikasta. 2.2. Luonto Pernajan Gammelbyn kylä sijaitsee rannikolta luoteeseen työntyvät pitkän Pernajanlahden perukoilla, tarkemmin lahdenpohjukan luoteispuolella. Gammelbyn kylän kohdalla lahdenpohjukkaa kutsutaan myös Gammelbynlahdeksi. Pernajan kirkonkylältä paikalle on matkaa yksitoista kilometriä luoteeseen. Gammelbyn kylän maisemaa hallitsee kolmen joen halkoma peltoalue, Gammelbyslätt. Kolme jokea yhtyvät peltoaukean kaakkoisosassa suuremmaksi joeksi, Gammelbybäckeniksi, joka laskee kaakkoon Gammelbynlahteen. Maaston voi sanoa laskevan loivasti länteen ja kaakkoon, peltoaukean eteläosissa myös etelään. Tutkimusalueemme sijaitsee Gammelbyn peltoaukean koillisosassa luoteesta kaakkoon kohti merenlahtea laskevan Träskesbäckenin länsirannalla sijaitsevalla peltorinteellä. Kylä edustaa viehättävää Itä-Uusimaalaista viljelyseutua. Gammelbyn peltoaukean etelälaitaa rajaa valtatie 6. Lähes joka puolella kylän viljelysmaiksi muokattuja savi-hiesumaita ympäröivät mäntyvaltaiset metsäiset kallioalueet, mutta jonkin verran kuusta ja jalopuita seudulla kasvaa myös (Haggrén & Hakanpää 2002: 4). Näihin Gammelbyn peltoaukeaa ympäröiviin kallioylänköihin vaihtelua tuovat avokalliot sekä soiset alangot, jotka siellä täällä antavat tilaa pienille irrallisille pelto- ja niittytilkuille. Harvinaisia peltojen laitamilla eivät ole yli neljäänkymmeneen metriin meren pinnasta kohoavat kalliot. Korkeuserot ovat siis seudulla huomattavia. Alavilla Gammelbyn pelloilla kohoaa myös pienempiä avokallio- ja moreenikumpareita, joille on kohonnut kylän nykyisten tilojen rakennuskantaa. Yksi näistä on heti tutkimusalueemme eteläpuolella sijaitseva Rusthållarbacken, kylän nykyinen keskus, joka on kohonnut saarekkeeksi jo pronssikaudella. en potentiaalia ihmisen toiminta-alueena voidaan tarkastella myös maankohoamisen näkökulmasta. Maankohoaminen on hidastunut koko jääkauden jälkeisen ajan. Loviisan seudun nykyinen maankohoamisvauhti on noin 2 mm/vuosi ja tätä tietoa voitaneen soveltaa Pernajan seutuun (Helsingin Yliopiston geologian laitoksen tutkimuksissa sedimenttinäytteitä otettiin välillä 8

Porvoo ja Ruotsinpyhtää) (Miettinen A., Eronen M. & Hyvärinen H. 1999: 8, 17, 21). Tutkimusalueemme sijaitsee noin 5-8 metriä meren pinnan yläpuolella. Sen matalimmat alueet ovat maatuneet ajanlaskun alun paikkeilla. Varhaisen kivikauden ranta sijaitsee seudulla noin 27-25 metriä meren pinnan yläpuolella. en topografisen monimuotoisuuden ansiosta ovat alavia peltoja ympäröivät kalliot tarjonneet kuivaa maata jo kivikauden väestölle. Pitäjän eteläosa oli tuolloin vielä paljolti avointa saaristoa kuten myös edelleen Gammelbyn peltoaukea. Rannikkosaaristo ja joet tarjosivat kuitenkin hyvät kalastusmahdollisuudet seudulla liikkujille. Esikeraamisen ajan kohteita ei aivan tutkimusalueemme läheisyydestä kuitenkaan tunneta. Lähin tunnettu sijaitsee kohteestamme muutama kilometri itään Österforsbyn Brännmalmenilla (Karjalainen T. 2000). Tutkimusalueestamme noin kolme kilometriä itä-koilliseen Västerforsbyn Hannusmalmenilla sijaitsevalta kallio- ja harjualueelta tunnetaan joitakin kampakeraamisen kauden asuinpaikkoja. Paikka oli kallioylänkö Forsbyn jokialueen ja Gammelbyn pellot peittäneen merenlahden välissä. Asuinpaikat löytyivät Lauri Pohjakallion inventoinnissa 1969 (Pohjakallio L. 1969). Kivikauden ja pronssikauden taitteen ranta on noin 12-13 m meren pinnan yläpuolella. Peltoaukean ympärillä olevat kallioalueet olivat hyvin näkyvillä samoin kuin peltoaukean moreenisaarekkeet, joiden korkeimmat kohdat kohoavat kahteenkymmeneen metriin. Peltoaukean luoteisosa oli kuivilla. Pernajanlahti kurottautui Rusthållarbackenin eteläpuolelle. Peltoaukean eteläpuolella oli myös suuria mantereeksi kasvavia saaria. Kivikauden väestön liikkumisesta seudulla kertovat Jönsaksen tilalta löytynyt vasarakirves sekä Pellaksen tilalta löytynyt tasataltta, vaikka asuinpaikat ovat ilmeisesti sijainneet pohjoisempana jokivarsilla. Etenkin pitäjän itäosissa maasto oli jo varsin mannermaista. Gammelby itäpuolella sijaitsevan Forsbyn kylän alueella edustuu myös yksi esihistoriamme komeimmista muinaisjäännöstyypeistä, pronssikautiset hautaröykkiöt. Sellaisia on mm. Västerforsbyn Jättebergin ja Ninkoskmalmenin kallioilla, ympäristöönsä hyvin näkyvillä paikoilla. (Pohjakallio L. 1969.) Jättebergin kaksi röykkiötä ovat olleet Forsbyn alueella sijainneen jokilaakson suulla. Forsbyn jokilaakso alkoi muotoutua juuri pronssikaudella. Gammelbyn seudulta ei toistaiseksi tunneta rautakauden kohteita. Seudun arvellaan olleen Hämeessä asuneen väestön ja mahdollisesti myös virolaisten ryhmien kaukonautinta-alueena (Antell 1956: 20). tarjosi kuitenkin monenlaisia resursseja ja biotooppeja meren äärellä. Ajanlaskun taitteessa oli meri vetäytynyt noin viiden metrin korkeustason paikkeille, mahdollisesti hieman allekin. Tutkimamme peltorinteen kohdalla ja etenkin siitä etelään on Träskesbäcken-joki leventynyt Pernajanlahden jatkeeksi. Ajanlaskun taitteen jälkeisten ensimmäisten vuosisatojen kuluessa voi 9

arvella inventoimamme peltorinteen savi-hiesumaiden Rusthållarbackenin pohjoispuolella maatuneen ja olleen asuttavissa. Rusthållarbackenin eteläpuolella Gammelbybäcken ei ollut vielä löytänyt uomaansa vaan paikalla oli Pernajanlahden läntisin uloke. Rautakauden lopulla on ympäristö ollut varsin nykyisen kaltainen merenlahden ulottuessa vielä hieman valtatie 6:n pohjoispuolelle. Kivikauden väljästä rannikkosaaristosta oli siis kohonnut kalliomäkien reunustama ja rikkoma viljelyyn sopiva savialanko, jota halkovat merenlahteen laskevat purot. Maasto on ainakin keskiajalta eteenpäin ollut varsin nykyisenkaltainen. Rautakautiseen asumiseen viittaavien löytöjen niukkuudesta huolimatta on alueella saattanut liikkua hieman väestöä. Tähän viittaa Pernajan etelä-osasta Malmsbyn kylästä on löytynyt 22 rautaesinettä sisältävä kätkö. Se on ajoitettu 100 AD ja sisältää mm. sirpinteriä.(antell 1956: 18.) Asutus seudulla lienee vakiintunut viimeistään, kun alueelle muutti ruotsalaisia uudisasukkaita 1200-luvulla. Tätä varhaisempaan suomalaiseen asutukseen viittaavat jotkin nimet, kuten Ninkoskmalmen (Haggrén & Hakanpää 2002: 6). 2.3. Aiemmat tutkimukset Vallitsevien tutkimussuuntauksien mukaan Pernajaan vakiintui kiinteä asutus 1200-luvulla, kun Itä- Uudenmaan rannikolle saapui uudisasukkaita Keski-Ruotsista. Yhdessä Porvoon ja Pyhtään kanssa Pernaja on läänin vanhimpia pitäjiä, joka mainitaan säilyneissä lähteissä ensimmäistä kertaa vuonna 1352. Pernajanlahden pohjukan kaksi vanhaa emäkylää ovat Gammelby ja Forsby, joiden kalastusalueiden raja vahvistettiin vuonna 1448. Keskiaikainen Turusta Viipuriin kulkeva Suuri rantatie (nyk. Kuninkaantie) kulki näiden kahden kylien läpi (Haggrén & Hakanpää 2002: 6). Yleisteoksista Pernajan pitäjänhistoriaa käsittelevä Kurt Antellin ja Nils Cleven teos vuodelta 1956 vaikuttaa jo osin vanhentuneelta. Nykytutkimuksesta lähinnä Eljas Orrman on 1990-luvulla tarkastellut ruotsinkielisen väestön asutushistoriaa rannikkoseudulla. Vanhimmat säilyneet historialliset lähteet ovat 1300-luvulta (Finlands medeltidsurkunder). Arkeologinen tutkimus rajoittuu lähinnä inventointeihin, joista ensimmäisen suoritti Gustaf Topelius vuonna 1908. Suurta rantatietä on inventoitu 1980-luvulla (Masonen & Heikkinen 1986). Taisto Karjalainen suoritti vuonna 2000 valtatie 6:n uuden linjauksen johdosta inventoinnin Koskenkylän alueella. Lauri Pohjakallio suoritti Pernajan perusinventoinnin vuonna 1969. Inventointi on keskittynyt esihistoriallisiin kohteisiin ja Pohjakallio paikansi myös joitakin n.s. ryssänuuneja. Hän paikansi muun muassa mahdollisen esihistoriallisen hautaröykkiön Greggbölessä (Pohjakallio 1969: 3). Greggbölen röykkiön arvioivat uudestaan Haggrén ja Hakanpää, jotka totesivat että röykkiö on 10

todennäköinen historiallisen ajan latomus (Haggrén & Hakanpää 2002: 17). 1990-luvulla käynnistyi Turun yliopiston Agricola-projekti, jonka tarkoituksena on tutkia Pernajan kirkon seutua. Tutkimuksiin liittyen Jukka Palm suoritti inventoinnin vuonna 1996. Inventoinnin löytöjä ei tallennettu. Lukuisia uusia historiallisia kohteita paikannettiin ja vanhoja kohteita tarkastettiin. Viisi luonnonkivikellaria ja viisi talonpohjaa paikannettiin seuraavista kylistä: Garpgård, Blybergs, Torsby, Kirkonkylä ja Prästgården. (Palm 1996: 3-5). Vuonna 2002 Georg Haggrén ja Päivi Hakanpää avustajineen (Museovirasto) suorittivat muinaisjäännösinventoinnin Gammelbyn-Forsbyn alueella Pernajan kunnan toimeksiannosta. Kaksikymmentäviisi kiinteää kohdetta paikannettiin, joista kahdeksantoista ajoitettiin historialliselle ajalle. Lisäksi paikannettiin keskiaikaisia kylätontteja vanhojen karttojen avulla viidestä kylästä. Greggbölen Illbyn kolme kohdetta ajoitettiin historiallisiksi kuten myös Gammelbyn kolme kohdetta: Tomtåker (kylänpaikka), Västerviksskogen (hautapaikka) sekä myllyn paikat. Läheisestä Bergbystä paikannettiin kylänpaikka. Karttojen avulla paikannettiin Gammelbystä viisi mahdollista keskiaikaista kylätonttia: Fredriksberg, Pellas, Jönsas, Tyskas, Slåtts sekä kolme taloa/torppaa. (Haggrén & Hakanpää 2002: 17-19.) Haggrénin ja Hakanpään inventoinnin perusteella valittiin Gammelbyn Tomtåker inventointi- ja tutkimuskohteeksi keväällä 2003. 11

3. INVENTOINNIN TOTEUTUS 3.1. Valmistelut ja menetelmät Inventointi valmisteltiin opintopiirissä siten, että opiskelijat saivat perehtyä arkeologisen tutkimuksen eri osa-alueisiin. Tärkeintä oli perehtyä aiempiin tutkimuksiin ja Pernajan historiaan. Opintopiirissä laadittiin suunnitelma siitä, mitä tuli käydä läpi ennen kentälle lähtöä (aiempi tutkimus, historialliset kartat, maaperänolosuhteet, nimistö, arkeologiset menetelmät). Välineet, joita tarvittiin tutkittavan alueen rajaamiseen ja mittaamiseen, saatiin lainaksi arkeologian oppiaineelta. Inventointiin kentälle lähdettiin Helsingin yliopiston Topelia-korttelista aamulla 3.5. henkilöautoilla sekä oppiaineen pakettiautolla. Koko inventointipäivän meitä suosi kaunis aurinkoinen ilma. Menetelmät Tutkimuksen tarkoituksena oli suorittaa Pernaja Vanhakylän Tomtåkerin täsmäinventointi ja pintapoiminta pellolla. Itse pintapoiminnan tarkoituksena oli paikallistaa entisen kylätontin (käytössä keskiaika 1600-luku) alueelta mahdollisia löytökeskittymiä tai muita kohteita (esim. kiinteitä jäännöksia kuten rakennusten pohjia). Tavoitteena oli myös luoda karkea yleiskartta alueesta. Tutkimusalue paikannettiin GPS-paikantimella (global positioning system). Pintapoimintaa varten alue päätettiin jakaa ruutuihin, jotka nimettiin kirjaimin (LIITE V, VI). Ruudut jaettiin linjoihin (kaistoihin), jotka numeroitiin. Löytöjen paikat oli tarkoitus mitata rullamitalla ja ns. diagnostiset löydöt oli tarkoitus ottaa talteen. Yksi tavoite oli saada esille löytökeskittymiä mahdollisia jatkotutkimuksia varten. Aikaa inventointiin oli yksi päivä. Työvoimana oli 12 henkilöä (LIITE IV). 3.2. Inventoinnin toteuttaminen kentällä Päätimme rajata tutkittavaksi suorakaiteen muotoisen alueen pellon "alarinteestä". Yhteensä pintapoiminta kattoi 100x72 metrin alan pidemmän sivun ollessa koillinen-lounas -suuntainen. Inventoimamme alue näin ollen käsitti yhteensä 7200 m². Tutkimusalueen koillislaita myötäili Träskesbäcken-puron linjausta noin 15-20 metrin päässä puron rannasta. Ajan rajallisuuden takia päätimme pintapoimia vain Suuren Rantatien linjan pohjoispuolella. Tutkimusalueen kaakkoislaita sijoitettiinkin myötäilemään tätä vanhaa tielinjaa. Mukanamme oli valmiiksi karkeaa rasterikarttaa alueesta. Sen avulla piirrettiin karkea yleiskartta. Tutkimusalue mitattiin rullamittojen ja linjakeppien avulla ja sen nurkat paikannettiin GPSpaikantimella. Myös joitakin inventoitavan alueen ulkopuolelta löytyneitä irtolöytöjä paikannettiin 12

GPS-paikantimella. Tutkimusalue kiinnitettiin sähkölinjaan, joka sijaitsi pellon länsiosassa, sekä latoon, joka sijaitsi peltorinteen luoteisosassa. tutkittiin neljässä osassa neljännes eli 50x36 metrin ala kerrallaan järjestyksessä B1 > B2 > D1 > D2 ( LIITE V). Koillinen-lounas -suuntaiset linjat olivat kolmen metrin välein, mikä oli samalla yhden pintapoimijan tarkkailtavan kaistan leveys. Käveltäviä linjoja oli yhteensä 25 kappaletta ( 72 metrin levyisellä alueella). Selkeästi resentti materiaali karsittiin pois jo kentällä. Ns. diagnostiset löydöt otettiin talteen niin, että niiden sijainti merkittiin löytöpaikalle tikuilla ja/tai muovilapuilla. Merkityt löydöt mitattiin linjaa pitkin asetetulla rullamitalla ja nostettiin vasta sitten maasta. Kunkin löydön yhteyteen kirjattiin ylös metrimäärä, mistä kohtaa linjaa löytö oli tullut. Havainnot, kuten hiilen, tiilen ja palaneen saven esiintymät, kirjattiin vihkoon. Tällä tavoin saatiin esille löytökeskittymiä tulevia tutkimuksia varten. 13

4. TULOKSET 4.1. Löydöt Kentältä löytöjä kertyi mukaan runsaat sata. Löytöjen puhdistuksen ja tarkemman määrittelyn jälkeen jäi löytöjä luetteloitavaksi viitisenkymmentä kappaletta (LIITE II, III). Yksi mielenkiintoisimmista löydöistä on pala mahdollisesti rautakautista a. Kyseessä on pieni karkeasekoitteinen kylkipala, joka löytyi alueiden B1 ja B2 rajalta. Punasavimateriaali Noin puolet materiaalista (32 kpl) on paloja astioista. Kahdenkymmenenkuuden palan tarkka sijainti tiedetään, loput kuusi ovat tutkimusalueen ulkopuolelta mukaan poimittuja. Punasaviastioita oli paljon käytössä 1500-1600 -luvuilla. Maaseudulla ne ovat olleet käytössä lähes nykyaikaan. Kyseinen materiaali on usein vaikea iätä, mutta muutama pala saattaa liittyä paikan keskiajan/uuden ajan taitteen asutuskontekstiin (suullinen tieto G. Haggrén 30.12.03.). Löytömateriaalissamme edustuvat ainakin vati- ja kulhotyyppiset astiat. Enemmistössä paloista on lasitetta, ruskeaa, vihreää tai väritöntä. Valkoisella savilietteellä päällystettyjä (engobe-koristelu) paloja on joukossa pari. Muutamassa palassa on valkosavella tehtyä bolus-koristelua lasitteen alla. Löytöjen joukossa on ainakin yksi pala padasta, joka oli yleinen ruoanvalmistusastia 1500-1600-luvuilla (Niukkanen M. 1994: 313). Fajanssi elta löytyi myös seitsemän palaa vanhempaa, mahdollisesti 1600-1700 -luvuille ajoittuvaa fajanssia. Näiden palojen massa on vaaleanpunertava. Inventoinnissa löytyi myös kaksi samalle ajalle sijoittuvaa pienipesäistä liitupiippua. Kivitavara Diagnostisia löytöjä on pala Siegburg-kivitavaraa. Tuotanto alkoi Reininmaalla jo 1300-luvulla, mutta laajimmillaan tuotanto oli 1500-luvulla (Niukkanen M. 1994: 324-325). Löytämämme palan massa on harmahtava ja pinnalla on suolalasitus. Kyseessä on mahdollisesti pala kannusta. Pala löytyi läheltä tutkimusalueen koillislaitaa. Toinen kivisavikeramiikan pala löytyi tutkimusalueen ulkopuolelta, alueen länsikulmasta noin 40 metriä lounaaseen. Kyseessä on pala Westerwald-a, mahdollisesti kannu-tyyppisestä astiasta myös. Westerwaldin alueella Saksassa kyseistä a alettiin valmistaa 1600-luvun alkupuolella. Tyypillistä tälle keramiikalle on koboltinsinisellä lasitteella värjäys sekä runsas leimakoristelu.(niukkanen M. 1994: 327.) 14

Gagaattihelmi Kuriositeettinä löytöjen joukossa mainittakoon gagaattihelmi, jollaisia on löytynyt myös Pernajan pappilan arkeologisissa tutkimuksissa, joita teki Turun Yliopiston Agricola-projekti vuosina 1997-2002. tunnettiin keskiajalla ja siitä tehtiin mm. uskonnollisia esineitä, kuten rukousnauhan helmiä.(palm J. & Pellinen H.-M. 2002: 29, 37.) Gagaattihelmien käyttö ajoittuu keskiajalta ainakin 1700-luvulle. Gagaatti (eli jet) on fossiilisen hiilen laji ja kauniisti kiillottuvana sitä on käytetty korukivenä. Sen voi katsoa kuuluvan jalokiviin. Gagaatti on ruskohiilen muunnos ja väriltään syvänmusta tai tummanruskea. Esiintymiä on mm. Isossa-Britanniassa ja Ranskassa tertiäärikauden kerrostumissa (70-2 miljoonaa v.s.).(schumann W.1979: 218.) Rautafragmentit ja muut löydöt Tyypillistä pintapoimintamateriaalia pelloilla ovat hevosenkenkien naulat (1kpl) sekä erilaiset rautafragmentit, jotka ovat peräisin hevoskaluista tai maataloustyövälineistä. Pintapoiminnassa tehtiin havaintoja kuudesta rautafragmentista. Yksi niistä on pala rautapannusta. Kyseessä saattaa olla jopa paikallinen tuotanto, sillä lähellä sijaitsee 1600-luvulla perustettu Forsbyn rautaruukki. Rautapannu ajoittuu välille 1600-1800 -luvut (suullinen tieto Georg Haggrén 30.12.03). Rautamateriaalia ei otettu talteen. Löytöaineistoon kuuluu myös kaksi lasipalaa, piitä ja kivilajikatkelmia sekä mm. kylkipala 1700-luvulla yleisestä seltteripullosta. Kooten voi todeta, että materiaali on enimmäkseen 1600-1700-luvuilta. Muutama vanhempi löytö mukaan mahtuu kiinnostavimpana pala mahdollisesti rautakautista a. Ei olisi yllättävää, jos Gammelbyn alueelta löytyisi lisää todisteita keskiaikaisesta ja rautakautisestakin toiminnasta. 4.2. Löytöjen levintä ja muut havainnot Löydöt eivät muodosta erityisiä keskittymiä (LIITE VI). Myös vanhimmat löydöt ovat melko hajallaan tutkitulla alueella. Punasavimateriaalia on eniten ruudussa D1. Niukasti löytöjä on ruudussa B2. Inventoijien kentällä tekemien havaintojen perusteella on syntynyt vaikutelma, että palanutta savea ja tiiltä on sen sijaan ollut enemmän ruudussa B2 verrattuna muihin ruutuihin. On vaikea sanoa onko kyseessä pelkkä sattuma, mutta nämä kaksi ilmiötä korreloivat kyseisessä ruudussa. Asiantuntijamme Haggrénin kokemuksen perusteella ei keskiajan talonpohjia kaivettaessa löytömateriaalia paljoakaan löydy rakennusten kohdalta tai sisältä, vaan nimenomaan niiden ulkopuolelta. Olisiko tässä kyse juuri siitä? Tarkoittaisiko tämä, että ruudun B2 paikkeilla saattaisi olla talonpohja? Tähän voi jatkotutkimus antaa vastauksen. Huomioon täytyy kuitenkin ottaa löytöjen mahdollinen liikkuminen yli 200 vuotta jatkuneen pellon työstämisen johdosta. 15

5. YHTEENVETO Pintapoiminta osoittautui antoisaksi tutkimusmenetelmäksi. Hyvä etukäteissuunnittelu pohjusti jouhevaa ja tuloksellista työskentelyä maastossa. Löydöt edustavat ainakin viittä viimeistä vuosisataa. Mitään selkeitä keskittymiä tai löytö-aukkojakaan ei tullut esille. Kiinnostava on kuitenkin alueen B2 vähäisten löytöjen ja keskimääräistä runsaamman tiilen ja palaneen saven korrelaatio. Kaivausalueen paikkaa on varmasti syytä hakea vielä koekuopituksella, jolloin esille tulevat mahdolliset syvemmällä olevat kulttuurikerrokset. Molemmat tarkemmin ajoitettavat kivisavikeramiikan palat löytyivät varsinaisen inventointialueen ulkopuolelta. Välimatkaa näillä oli lähes 150 metriä. Yli 200 vuoden maanmuokkaus on varmasti siirrellyt materiaalia niin, että levinnän perusteella olisi rohkeaa vetää johtopäätöksiä asutuksesta ja sen sijainnista. Löydöt valaisevat kuitenkin ohuelti muutaman menneen vuosisadan materiaalista kulttuuria. Muutama pala arvokasta kivitavaraa kertoo, että joitakin hienoja astioita on paikallisilla ollut varaa hankkia. Tärkein informaatio sisältyy kuitenkin vanhimpiin löytöihin. Tavoitteena oli löytää keskiaikaan viittaavaa aineistoa. Siegburg-pala saattaa ajoittua keskiajalle, mutta löydöissä on mahdollisesti vanhempikin keramiikan pala. Nämä löydöt tukevat historiallisten asiakirjalähteiden tietoa Gammelbyn seudun asutuksesta keskiajalla. Vaikka löydöt ovat liikkuneet alkuperäisiltä paikoiltaan ja maata on voitu tuoda pellolle muualta, kannustaa tulos kuitenkin jatkamaan tutkimuksia Gammelbyn Tomtåkerin alueella. Kiinnostavaa olisi koekuopittaa peltoa autiotontin alueella sekä mahdollisesti jatkaa pintapoimintaa jo tutkitusta alueesta luoteen suuntaan puron rantaa seuraten. Inventointia voisi jatkaa myös kaakon suuntaan Suuren Rantatien linjauksen kaakkoispuolelle. Lähellä olevia kallio- ja moreenisaarekkeita kannattaisi silmäillä paikoissa, missä uudempi rakentaminen ei kenties ole tuhonnut vanhaa. Gammelbyn Tomtåker tuottaa varmasti tulevaisuudessa uutta tietoa maaseudun keskiajan tutkimukselle. Helsingissä 5.3.2004 Eva Ahl Heini Hämäläinen pvä FM Eva Ahl fil.yo Heini Hämäläinen 16

Raportissa käytetyt lyhenteet: KA= Kansallisarkisto, Helsinki MMA= Maanmittauslaitoksen arkisto FMU= Finlands medeltidsurkunder utg. av R. Hausen. Helsingfors. KIITOKSET Marianna Niukkanen, MV: RHO LÄHDELUETTELO Painamattomat lähteet Kansallisarkisto (KA) Maanmitauslaitoksen kartta-arkisto Historiallinen kartta Pernaja Gammelby 1707 S. Broterus KA MMA Pernaja B 36 13/1 Rekisterit Muinaisjäännösrekisteri: Pernaja. Museoviraston Arkeologian osaston arkisto, Helsinki. Luettu 12.12.2003. Iventointikertomukset Haggrén, G & Hakanpää, P. 2002: Pernaja. Gammelbyn ja Forsbyn inventointi. Museoviraston Arkeologian osaston arkisto, Helsinki. Karjalainen, Taisto 2000: Valtatie 6 parantaminen välillä Koskenkylä Kimonkylä. Tielinjan inventointi. Museoviraston Arkeologian osaston arkisto, Helsinki. Palm, Jukka 1996: Raportti Historiallisen ajan muinaisjäännösten inventoinnista (Agricolainventointi) Pernajassa 1996. Turun yliopisto/museovirasto. Museoviraston Arkeologian osaston arkisto, Helsinki. Pohjakallio, Lauri 1969: Pernajan muinaisjäännösten inventointi 1969. Museoviraston Arkeologian osaston arkisto, Helsinki. Painetut lähteet Finlands medeltidsurkunder (FMU) I-V/ samlade och i tryck utgivna af Finlands statsarkiv genom R. Hausen. Helsinki 1910-28. Kirjallisuus Antell, Kurt & Cleve, Nils 1956: Pernå sockens historia I. Helsinki 1956. Arkeologinen invetointi: opas inventoinnin suunnitteluun ja toteuttamiseen. Toim. Päivi Maaranen ja Tuija Kirkinen. Helsinki 2000. Miettinen Arto, Eronen Matti & Hyvärinen Hannu 1999: Land uplift and relative sea-level 17

changes in the Loviisa area, southeastern Finland, during the last 8000 years. Posiva 99-28. Helsinki 1999. Niukkanen, Marianna 1994: Renessanssi keittiössä - Vanhankaupungin astiat. Narinkka, sivut 311-332. Jyväskylä 1994. Palm, Jukka & Pellinen, Hanna-Maria 2002: Historiallisen ajan maaseutuarkeologiaa Pernajassa. Muinaistutkija 2002/3, sivut 29-46. Schumann, Walter 1979: Jalokivet ja korukivet. Helsinki 1979. Takala, Hannu 1998: Arkeologian maastotöiden perusteet. Helsinki 1998. PERNAJA GAMMELBY TOMTÅKER LIITE I /1 ARKEOLOGINEN INVENTOINTI 3.5.2003. MARK-projekti/ Helsingin Yliopisto Anttila Helena, Ahl Eva, Hämäläinen Heini DIAPOSITIIVILUETTELO RHO 125377: 1-12 Rulla 1/nro 1-12, kaikki kuvat otettu 3.5.2003. 125377: 1 Pernaja Gammelby Tomtåker Näkymä pellosta puronuomalle itään, suunta W-E dia kino (35 mm) 3.5.03/Helena Anttila 125377: 2 Pernaja Gammelby Tomtåker Näkymä pellosta pohjoiseen, suunta S-N dia kino (35 mm) 3.5.03/Helena Anttila 125377: 3 Pernaja Gammelby Tomtåker Näkymä puron läheltä länteen, suunta E-W dia kino (35 mm) 3.5.03/Helena Anttila 125377: 4 Pernaja Gammelby Tomtåker Löytöjen merkintä kentällä dia kino (35 mm) 3.5.03/Helena Anttila 18

125377: 5 Pernaja Gammelby Tomtåker Löytöjen merkintä kentällä dia kino (35 mm) 3.5.03/Helena Anttila 125377: 6 Pernaja Gammelby Tomtåker Inventointilöydöt talteenotettuina dia kino (35 mm) 3.5.03/Helena Anttila 125377: 7 LIITE I /2 Pernaja Gammelby Tomtåker Rautakauden tyypin KM 2003110: 5 dia kino (35 mm) 3.5.03/Helena Anttila 125377: 8 Pernaja Gammelby Tomtåker Fajanssia KM 2003110: 29 dia kino (35 mm) 3.5.03/Helena Anttila 125377: 9 Pernaja Gammelby Tomtåker Kivisavi-a, mahd. keskiaikainen KM 2003110: 6 dia kino (35 mm) 3.5.03/Helena Anttila 125377: 10 Pernaja Gammelby Tomtåker Westerwald- KM 2003110: 7 dia kino (35 mm) 3.5.03/Helena Anttila 125377: 11 Pernaja Gammelby Tomtåker Pyssypiitä KM 2003110: 41 dia kino (35 mm) 3.5.03/Helena Anttila 125377: 12 Pernaja Gammelby Tomtåker Punasavi-a, palojen numerot vasemmalta lukien KM 2003110 : 21, 23, 9 dia kino (35 mm) 3.5.03/Helena Anttila 19

Pernaja Gammelby Tomtåker 2003 KM 2003110 Inventointilöydöt LIITE II Alanumero 1 D2 Kpl 2 Paino 10.11 palanut savi 24x20x16mm ja 32x17x5mm Kaksi kappaletta palanutta savea. Väri harmaan ja oranssin sekainen. Toisessa palassa massan seassa hiekkaa. palanut savi Alanumero 2 B2 Kpl 2 Paino 11.86 palanut savi 33x27x12mm ja 23x15x10mm Yksi pala palanutta savea. Yksi pinta hyvin tasainen ja tällä pinnalla oksan tai tikun jättämä painanne. Väri oranssinharmaa. Palan pinnalla näkyy pieniä punertavia muruja. Toinen pala on astian kyljestä. Tässä pintaa hyvin vähän jäljellä. palanut savi Alanumero 3 B1 Paino 2.84 palanut savi 29x14x7mm Kolmiomainen litteä kappale palanutta savea. Pinnat varsin tasaiset. Oranssin massan seassa tummemmanpunaisia muruja. palanut savi 20

Alanumero 4 B2 palanut savi Paino 3.99 25x16x9mm Tummanharmaa kappale palanutta savea. Palan vastakkaiset puolet varsin tasaiset. palanut savi Alanumero 5 B1/B2 Paino 4.13 19x18x8mm Kappale mahdollisesti rautakauden a. Karkeasekoitteista. Toinen puoli oranssinruskea ja toinen tummanharmaa. mahdollisesti rautakauden tyypin Alanumero 6 B2:n itäpuolelta Paino 25.54 45x43x22mm Suuri kappale Siegburg-a, jonka tuotanto on alkanut 1300-luvulla. Kyseessä kylkipala, jossa kahvantynkä. Massa vaaleanharmaa. Kahvantyngän kohdalla punertavaa suolalasitetta, muuten ulkopinta harmaa, sävy tummempi kuin sisäpinnalla. kivitavara Alanumero 7 Tutkimusalueen länsipuolelta Paino 4.15 21

13x30x4mm Kappale Westerwaldin a, jota on alettu valmistaa 1600-luvulta. Massa harmaa ja sisäpinta myös harmaa. Reliefikoristelu, sininen lasite. kivitavara Alanumero 8 B1 Kpl 2 Paino 2.67 9x8x2mm ja 7x7x2mm Kylkipala mahdollisesti padasta. Tässä palassa ruskea lasite (sisäpinta) sekä rihlausta (ulkopinta). Toinen myös pieni kylkipala, toinen pinta murtunut pois, ehjä pinta lasittamaton. Padan ikäarvio 1500-1600-luku (G. Haggrén) Alanumero 9 Tutkimusalueen länsipuolelta Paino 7.33 35x20x6mm Pala -astian pohjan ja kyljen taitekohdasta. Sisäpinnalla jäljellä boluskoristelua. Koriste muodostuu lyhyistä ohuista kaarista, jotka muodostavat lehtimäisen soikean kuvion. Lasitetta vain bolus-raitojen kohdalla. Alanumero 10 B1/B2 Kpl 3 Paino 5.46 18x12x3mm, 25x21x3mm, 10x10x0.5mm Kolme kappaletta a. Yhdessä ruskea lasite, yhdessä hieman vihreää lasitetta. Suurimmassa himmeä vaalea vihreänkeltainen lasite. Kyseessä mahdollisesti engobe-koristelu.tässä palassa massan seassa hiekkaa. 22

Alanumero 11 D1 Kpl 5 Paino 6.67 35x14x5mm, 18x23x4mm, 13x14x2mm, 14x9x0.5mm viisi kappaletta a, joista yksi reunapala. Vaaleaa lasitetta kaikissa. Yhdessä on mahdollisesti kyse engobe-koristelusta. Muissa paloissa lasite varsin fragmentaarista. Alanumero 12 D1 Paino 9.09 33x22x9mm Kappale a, jossa sisäpinnalla kirkas lasite ja kellertävä bolus-raitakoristelu. Mahdollisesti vanhempaa. Ulkopinta lasittamaton ja tummanpunainen. Alanumero 13 D1 Kpl 3 Paino 9.11 34x14x6mm, 23x17x5mm, 20x11x4mm Kolme kappaletta a. Suurimmassa vihertävää lasitetta sekä raitamaista vaaleanpaa koristelua, mahdollisesti bolus-koristelua lasitteen alla. Tämä pala on mahdollisesti 1500-luvulta (arvio G. Haggrén). Alanumero 14 D2 Kpl 3 23

Paino 4.3 24x9x5mm, 19x21x4mm, 15x9x4mm Kolme kappaletta a. Yhdessä palassa sisäpinnalla lasitteen alla vaalea saviliete eli kyseessä engobe-koristelu. Tämän palan ulkopinta lasittamaton. Alanumero 15 B2 Paino 1.18 13x11x3mm Kappale a, jossa lasitteen alla fragmentaarista vaaleaa koristetta (mahdollisesti engobe-koristelua). Alanumero 16 B2 Paino 8.28 25x23x10mm Paksu kappale a, jossa ruskeaa lyijylasitetta. Toinen pinta hyvin tasainen, joten pala saattaa olla pohjapala. Alanumero 17 B1 Paino 2.56 20x15x5mm Reunakappale a. Ulkopinnalla ruskean lasitteen paloja. Sisäpinnalla vaaleaa saviliete-koristelua. Alanumero 18 24

D2 Paino 4.05 26x25x4mm Kappale a, jossa vaaleaa koristelua ja lasitetta(sisäpinta). Alanumero 19 D1 Paino 2.1 17x13x5mm Kappale a, jossa himmeä vihreä lasite. Alanumero 20 B1 Paino 13.02 36x31x14mm Suuri kappale a, jossa himmeä vaalea lasite (sisäpinta). Mahdollisesti pala vadin pohja ja kyljen taitekohdasta. Alanumero 21 D1 Paino 2.46 23x21x4mm Kappale a. Mahdollisesti vanha padanpala. Toinen pinta murtunut pois, toinen pinta osin noen mustaama. Massan seassa hieno hiekka. 25

Alanumero 22 B1 Paino 1.64 23x17x3mm Kappale a, jossa himmeää lasitetta. Alanumero 23 D2 Paino 1.25 14x17x4mm Kappale a, reunapala. Toinen pinta murtunut pois. Toisella pinnalla vihreä lasite, jonka alla näkyy yksi vaaleammalla savella tehty koristeraita. Mahdollisesti vanhempaa punasavea. Alanumero 24 Tutkimusalueen ulkopuoli Kpl 3 Paino 4.38 20x14x5mm, 18x11x5mm, 16x10x3mm Kolme kappaletta a. Yksi rihlattu, tässä toisella puolella ruskehtava lasite, mahdollisesti vanhempi. Toisessa molemmin puolin vaaleanruskehtava lasite. Kolmannessa toisella puolella vaalea lasite. Alanumero 25 B2:n itäpuolelta 26

Paino 13.16 44x23mm Kappale a. Ruukkumaisesta astiasta, mahdollisesti uudempi. Ruskeaa lasitetta (sisäpinta). Alanumero 26 B1 Paino 0.81 14x9x4mm Kappale a, jossa vihreää lasitetta. Alanumero 27 B1 kivitavara Paino 12.41 42x39x5mm Kylkipala seltteripullosta. Ulkopinta oranssi ja lasitettu, massa harmaa. Sisäpuoli myös oranssinsävyinen. pullo Alanumero 28 B1 fajanssi Paino 16.2 42x37x10mm Iso kappale paksua punertavamassaista fajanssia tai majolikaa. Toisella puolella valkoista lasitetta. Massan seassa punertavia muruja. Kyseessä mahdollisesti varhaisempi fajanssi. 27

Alanumero 29 B1/B2 fajanssi Paino 0.49 17x9x2mm Kappale fajanssia 1600-luvun lopusta- 1700-luvun alusta. Maalattu sininen koriste-raita ja lyijylasite. Alanumero 30 B2 fajanssi Paino 0.29 14x6x2mm Kappale fajanssia 1600-1700-luvulta. Massa kellertävä, lasite molemmin puolin. Alanumero 31 D1 fajanssi Paino 0.51 13x11x3 Kappale fajanssia astian reunasta, jossa lasitetta molemmin puolin. Massa vaaleanruskehtava. Alanumero 32 D1 fajanssi Paino 2.03 28

20x19x5mm Kappale vaaleanpunertavamassaista majolikaa tai fajanssia. Toisella pinnalla lasitetta. Alanumero 33 D1 fajanssi Paino 0.46 17x9x2mm Kappale fajanssia mahdollisesti 1700-luvulta. Massa vaaleanruskea. Lasitetta molemmilla pinnoilla. Alanumero 34 D1/D2 fajanssi Paino 0.36 10x10x2mm Kolmion muotoinen kappale fajanssia. Kermanvärinen massa. Lasite molemmin puolin. Alanumero 35 D2 valkosavi Paino 8.96 27x19x15mm Katkelma valkosavisesta koriste-esineestä. Pinta lasitettu. Alanumero 36 D2 29

valkosavi Paino 2.57 21x16mm Liitupiipun katkelma mahdollisesti 1600-luvun lopulta. Liitupiipusta on jäljellä pesän pohja ja kanta, joka on soikea. Kannassa ei näy leimaa. Sisäpuolella ei näy nokea. liitupiippu Alanumero 37 B1:n itäpuolelta valkosavi Paino 1.8 19x10mm Hyvin kulunut liitupiipun katkelma, jossa jäljellä pesän pohjaa sekä leimaton soikea kanta. Mahdollisesti 1600-luvulta. liitupiippu Alanumero 38 B1 lasi Paino 3.74 32x19mm Kappale lasia, jossa sinistä ja valkoista viivakoristelua. lasi Alanumero 39 D1 lasi Paino 3.72 19x14mm Kappale sinivihreää pullolasia. Massa samea ja pinta kuplamaisen huokoinen mahdollisesti kuumuudessa olosta johtuen. Vaikeasti ajoitettavissa. 30

lasi Alanumero 40 D2 pii Paino 13.84 38x28x15 Kappale piitä. Väri vaihtelee vaaleanharmaasta tummanharmaaseen. Poikkileikkaus kolmiomainen ja pala kapenee päihin. Reunoilla kulumisen aiheuttamaa pientä säröilyä. Alanumero 41 B1 pii Paino 3.16 25x13x6mm Muoto pitkulainen litteähkö, päältä katsottuna muoto lähenee suorakaidetta. Väri vaaleanruskea ja palassa valkoisia laikkuja. Toisella pitkällä sivulla pienenpientä lohkeamaa. Kyseessä on mahdollisesti pyssypii. Alanumero 42 B1 kivilaji Paino 4.59 27x18x6mm Epävarma kiviesineen katkelma Alanumero 43 B1 kivilaji 31

Paino 8.93 29x29x8mm Kiviesineen katkelma. Alanumero 44 B1/B2 gagaatti Paino 0.8 10x10mm Musta läpinäkymätön gagaattihelmi. Reiän pitkittäisakselin suunnassa hieman pidempi. Pinta lohkeillut. Gagaatti on ruskohiilen musta muunnos, jota on käytetty korukivenä keskiajalta ainakin 1700-luvulle. helmi 32

LIITE III Linja Rautak. Punasaviker Kivitavara Fajanssi Pii Palanut savi Helmi Kivilaji Lasi Muut A 1 A 2 30m A 3 18m A 4 Rauta, 45m A 5 49m 5m A 6 35m(2kpl) A 7 6,9m 5m 22,5m A 8 A 9 55m A 10 0m,seltteri A 11 2kpl, ei sijaint A 12 45+29m rautaniitti A 13 19m 5m, 19m 33m 49m A 14 A 15 35,5m 35,5 A 16 A 17 A 18 A 19 A 20 A 21 A22 46m 25m A 23 A 24 10m A 25 16m A 26 B 0 1 kpl Siegburg 1 liitup. rauta C 1 C 2 C 3 14,8m C 4 5m 17m,49m C 5 C 6 18m C 7 36m C 8 4-48m(4kpl) C 9 C 10 24m C 11 21-27m(3kpl) C 12 C 13 24m C 14 C 15 25-40m(3kpl) C 16 C 17 C 18 C 19 25m 15m 30m, ker.esine C 20 C 21 26m rauta C 22 C 23 C 24 ~30 liitup. 30-35m(2kpl) 25m naula+pannu C 25 1kpl, ei sijaintia ULKOP. 4 kpl Westerw. SUMMA 1 32 2 9 2 4 1 2 2 9 KAIKKI 64 KPL 33

PERNAJA GAMMELBY TOMTÅKER ARKEOLOGINEN INVENTOINTI 3.5.2003 MARK-projekti/ Helsingin Yliopisto Anttila Helena( ), Ahl Eva, Hämäläinen Heini LIITE IV LISTA INVENTOINTIIN OSALLISTUNEISTA Ahl Eva Alzheimer Tanja Anttila Helena ( ) Hämäläinen Heini Koivisto Andreas Köngäs Ulrika Leppänen Eero Mäki Riina Mönkkönen Riku Pasanen Heidi Salonen Nora Suisto Hanna 34

35

36

LIITE VII Historiallinen kartta Gammelby 1707 S. Broterus KA MMA Pernaja B 36 13/1 37