AUSTRALIANKELPIEN ROTUKOHTAINEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA

AUSTRALIANKELPIEN ROTUKOHTAINEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA Suomen bordercolliet ja australiankelpiet ry, Jalostustoimikunta, AK-työryhmä, (Erja Mäntysalo, Taina Westerholm) sekä Marika Blom, Kaisa Hilska, Leena Kantanen, Lotta Lehtinen, Linda Merk, Tuija Rahkama, Susanna Uusitupa, 2010. Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa 27.11.2010 SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 26.1.2011 Voimassaolokausi 2011 2015

Sisällysluettelo 1. YHTEENVETO...4 2. RODUN TAUSTA...5 2.1 Historiaa...5 2.2 Nykyinen käyttö...6 2.3 Kanta ulkomailla...6 2.4 Kanta Suomessa...6 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA...8 4. RODUN NYKYTILANNE...10 4.1 Populaation rakenne ja jalostuspohja...10 4.1.1 Populaation rakenne ja sukusiitos...10 4.1.2 Jalostuspohja...11 4.1.3 Yhteenveto populaation rakenteesta ja jalostuspohjasta...15 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet...16 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta...16 4.2.2 Jakautuminen näyttely-/käyttö-/tms. linjoihin...16 4.2.3 PEVISA-ohjelmaan sisällytetty luonteen ja käyttäytymisen ja/tai käyttöominaisuuksien testaus ja/tai kuvaus...17 4.2.4 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa...17 4.2.5 Käyttö- ja koeominaisuudet...21 4.2.6 Käyttäytyminen kotona sekä lisääntymiskäyttäytyminen...24 4.2.7 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden korjaamisesta...25 4.3 TERVEYS JA LISÄÄNTYMINEN...26 4.3.1 Yleistä...26 4.3.2 Perinnölliset viat ja sairaudet...27 4.3.3 Muuta huomioitavaa...35 4.4 ULKOMUOTO...36 4.4.1 Rotumääritelmä...36 4.4.2 Ulkomuoto ja rodun käyttötarkoitus...38 5. YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA...40 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS...42 6.1 Visio...42 6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille...42 2

6.3 Rotuyhdistyksen tavoitteet...44 6.3.1 Populaation kokonaistila ja rakenne...44 6.3.2 Terveys...44 6.3.3 Ulkomuoto...45 6.3.4 Luonne...45 6.4 Rotuyhdistyksen toimenpiteet...46 6.5 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin...46 6.5.1 Populaatio...46 6.5.2 Luonne...47 6.5.3 Terveys...48 6.5.4 Markkinapotentiaali...48 6.5.5 Merkittävimmät sairausuhat...49 6.5.6 Merkittävät muut uhat...49 6.6 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta...49 7. LÄHDELUETTELO...51 8. LIITTEET...52 Liite 1. Luonnetestin arvostelutaulukko v. 1995 2007...52 Liite 2. Rotukohtainen luonneprofiili, australiankelpie...54 Liite 3. Terveyskyselyn tulokset vuonna 2009...56 3

1. YHTEENVETO Jalostuksen tavoiteohjelman tarkoituksena on koota yhteen oleellinen saatavilla oleva tieto sekä pohtia rodun nykyistä tilannetta eri näkökulmista. Sen avulla voidaan ohjata rodun kehitystä määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti. Tavoiteohjelmaan perehtyminen ja sen tunteminen on rodun kasvattajille ja harrastajillekin ensiarvoisen tärkeää. Rotukohtaisen tavoiteohjelman tarkoitus on antaa myös rodun ulkopuolelle tärkeää tietoa rodun tilasta ja rotuyhdistyksen toiminnasta ja sen kyvystä hoitaa sille uskottua tehtävää. Jalostuksella tarkoitetaan määrätietoisella valinnalla ja suunnitelluilla parituksilla aikaan saatua eläinkannan laadun parantamista. Laadun nousu johtuu siis pelkästään perinnöllisistä tekijöistä. Eläinten saama ravinto, hoito ja koulutus nostavat toki niiden tasoa, mutta tällöin kyse ei ole jalostuksesta. Näin aikaan saatu tason parannus ei periydy. Rodun jalostus on joukkojen jalostusta eli populaatiogenetiikkaa. Sitä ei pidä käsitellä yksilöjalostuksena. Sääntöjä, määräyksiä ja ohjeita luotaessa on mietittävä niiden joukkovaikutuksia eikä yksilövaikutusta. Leveä jalostuspohja luo mahdollisuuden pitää jalostusyksilöiden sukulaisuusaste mahdollisimman pienenä, ja siten helpottaa luomaan yhdistelmiä, joissa sukusiitosaste ei pääse kohoamaan liian korkeaksi. Australiankelpie on suhteellisen terve rotu, ja sellaisena sen haluamme pitää. Jalostuksen tavoiteohjelmaan on pyritty kirjaamaan keskeisimmät asiat, jotka jokaisen rotua kasvattavan ja harrastavan ihmisen on hyvä tietää ja huomioida. Australiankelpie on kasvattanut suosiotaan tasaisesti Suomessa. Koska australiankelpie soveltuu ominaisuuksiltaan erinomaisesti erilaisiin koiraurheilulajeihin, ovat monet aktiiviharrastajat löytäneet rodun. Rodun populaatiokoko on kuitenkin pieni, maailmanlaajuisestikin. Pienen populaation jalostaminen on kaikkien kasvattajien yhteinen asia; yksilön liiallisen käytön välttäminen ja laajan geenipoolin suosiminen auttaa pitämään rodun terveenä. Australiankelpie-harrastajat tutkituttavat koiriensa terveyttä hyvin. Lonkka- ja kyynärkuvausprosentit ovat korkeita, myös polvi- ja silmätarkastuksia tehdään paljon. Tämä on hienoa ja antaa ensiarvoisen tärkeätä tietoa rodun terveydentilasta. Vaikka rotu on lukumäärällisesti kasvanut viime vuosina, ainakaan vielä ei ole nähtävissä, että jalostuksen laatu olisi kärsinyt määrän kustannuksella. 4

2. RODUN TAUSTA 2.1 Historiaa Australiankelpie on nimensä mukaisesti muotoutunut omaksi rodukseen Australiassa. Australiankelpieiden kantakoirana voidaan pitää kahta Skotlannista 1870-luvun alussa Australiaan tuotua koiraa, Brutusta ja Jennietä. Brutus oli black & tan -värinen, pystykorvainen ja lyhytkarvainen uros. Jenniellä oli pitkä karva ja puolipystyt korvat. Näiden kahden koiran jälkeläisiä, Caeseria ja Laddieta, käytettiin paikallisille nartuille. Caeser astui paikallisen Gleesonin omistaman Kelpie-nimisen nartun, ja tästä yhdistelmästä syntyi black & tan -värinen narttu, jolle myös annettiin nimeksi Kelpie, jota omistajansa mukaan kutsutaan Kingin Kelpieksi. Tytär ja emä astutettiin kumpainenkin Moss-nimisellä uroksella. Kingin Kelpie astutettiin myös Laddiella, joka oli siis Kelpien setä. Tämänkin yhdistelmän jälkeläisistä Sallie astutettiin Mossilla, joten australiankelpien ensimmäiset sukupolvet olivat hyvin sisäsiittoisia. Sallien ja Mossin yhdistelmästä syntyi myös ensimmäinen musta kelpie, jotka eriytyivät tämän Barb-nimisen nartun mukaan omaksi barb-nimiseksi rodukseen. Vasta toisen maailmansodan jälkeen barbit yhdistettiin australiankelpieisiin kuuluviksi. Kingin Kelpie osoitti paimennusosaamisensa jo 12 kuukauden ikäisenä voittamalla vuonna 1872 lammaspaimennuskilpailun ylivoimaisesti. Tämän jälkeen Kelpien jälkeläisistä oli suuri kysyntä, ja jälkeläisiä alettiin kutsua yhteisnimityksellä kelpie. Vuosikymmenien ajan kelpieitä jalostettiin paimennusominaisuuksiensa perusteella. Alkuaikoina kelpieitä risteytettiin myös dingojen kanssa. Risteytyksistä luovuttiin nopeasti, sillä niiden ei huomattu parantavan paimennusominaisuuksia. Yksi kuuluisimpia alkuaikojen australiankelpieitä oli sininen Coil-niminen uros, joka voitti Sydneyn lammaspaimennuskilpailut vuonna 1898 täysillä pisteillä. Erikoisinta voitossa on se, että toisena kilpailupäivänä Coil kisasi toinen etujalka lastoitettuna jäätyään edellisenä iltana hevoskärryjen alle. Murtunut etujalka ei Coilin suoritusta häirinnyt, vaan koira teki virheettömän suorituksen keräten täydet pisteet. Australiankelpie alkoi jo 1900-luvun alussa jakaantua kahdeksi eri roduksi, näyttelylinjaiseksi kelpieksi (show kelpie) sekä paimentavaksi working kelpieksi. Show kelpien jalostuksessa pääpaino on ulkonäössä, ja working kelpietä on jalostettu lähinnä paimennusominaisuuksien 5

perusteella. Australiankelpiet esiintyivät ensimmäistä kertaa näyttelyssä vuonna 1908. Melbourne Royal Show:ssa oli kuusi urosta ja kolme narttua. Australian National Kennel Council (ANKC) hyväksyi australiankelpien rotumääritelmän 1.1.1963. ANKC myös rekisteröi show-linjaiset australiankelpiet. Työlinjaisten working kelpieiden rekisteröinnistä on vuodesta 1967 vastannut The Working Kelpie Council (WKC). FCI hyväksyi australiankelpien roduksi 1989, ja rodun numeroksi tuli 293. FCI:n rotumääritelmä perustuu ANKC:n rotumääritelmään. 2.2 Nykyinen käyttö Australiankelpie on edelleen arvostettu rotu paimenkoirana. Australiankelpie on lähinnä paimennusominaisuuksiensa ansiosta levinnyt myös muihin maihin. Sen paimennustyyli sopii niin lampaille, naudoille kuin siipikarjallekin. Luonteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan australiankelpie on myös harrastuskoiraksi sopiva ja niitä onkin rodun yksilömäärään nähden paljon etenkin agilitykoirina. 2.3 Kanta ulkomailla Vahvin australiankelpiekanta on rodun kotimaassa Australiassa. Kokonaisuudessaan Australiassa uskotaan arvioiden mukaan olevan noin 80 000 yksilöä. Showlinjaisia australiankelpieitä rekisteröidään vuosittain noin 250 500 koiraa, ja working kelpietä huomattavasti enemmän. Tarkkaa määrää Australiassa työkäytössä olevista kelpieistä on mahdotonta sanoa, sillä läheskään kaikkia working kelpieitä ei rekisteröidä. Australiassa working kelpie on tärkein paimenkoiraroduista. Niitä käytetään lammas- ja lihakarjatiloilla sekä laiduntyössä että ns. yard-koirina, jotka osaavat painostaa eläimiä lajitteluaitoihin, kuljetusautoihin ym. työskennellen eläinten lähellä ja tarvittaessa niiden selkiä pitkin. Laiduntyöhön erikoistuneet ns. paddock koirat ovat laajakaarisia, älykkäitä paimenia, jotka osaavat kerätä eläimiä kokoon laajoilta laitumilta. Nämä paimennustyylit ovat perinnöllisiä ja siten on mahdollista ostaa tietyllä tyylillä paimentava koira joka sopii tilan tarpeisiin. 2.4 Kanta Suomessa Ensimmäiset australiankelpiet tuotiin Suomeen Ruotsista 1970-luvulla, ja koirat olivat työlinjaisia. Ensimmäinen Kennelliittoon rekisteröity australiankelpietuonti on vuodelta 1975, jolloin Stormkappans Red Effend tuotiin Ruotsista. Ensimmäinen australiankelpiepentue syntyi 6

vasta 10 vuotta myöhemmin Evallens Chocolate Leading Ladylle. Reijo Paasivaaran kasvattamassa 29.3.1986 syntyneessä pentueessa oli kolme urosta ja kolme narttua. Ensimmäinen kennelnimen alle syntynyt pentue näki päivänvalon tammikuussa 1988 Tuula Nampajärven kennel Bestsellerissä. Pentueen emä oli Ruotsin tuonti Inghall s Catja, jota voidaan myös pitää Suomen australiankelpieiden kantaemona. Australiankelpieiden kanta on alkanut Suomessakin kasvaa, sillä 1990-luvun alkuvuosina niitä rekisteröitiin alle 10 koiraa vuodessa, ja vuonna 2009 rekisteröintejä oli jo 67. Tuontikoiriakin on muutamia vuosittain. Tuonneissa huippuvuosi on tähän mennessä 2007, jolloin australiankelpieitä tuotiin Suomeen yhteensä 13 koiraa. Suosituimmat tuontimaat ovat Ruotsi ja Australia. Vuoden 2009 loppuun mennessä Suomessa oli rekisteröity 521 australiankelpietä. Tämän lisäksi Suomen Paimenkoirayhdistyksen rekisterissä on tällä hetkellä hieman yli sata paimentavaa kelpietä. Ruotsissa working kelpieillä on ollut oma rekisterinsä vuodesta 2000, ns. AS-rekisteri (australian stock dog/ working kelpie). Rotuyhdistyksenä toimii Svenska Working Kelpie Klubben. Australiankelpie on saamassa yhä enemmän jalansijaa harrastuskoirana. Australiankelpielle tyypilliset ominaisuudet, kuten miellyttämisenhalu sekä väsymättömyys, tekevät siitä mainion harrastuskoiran. Australiankelpie kykenee itsenäiseen työskentelyyn, mutta pysyy samalla ohjattavissa, mikä tekee siitä suositun etenkin agilitykoirana. Australiankelpieissä onkin jo useita agility- ja tokovalioita. Palveluskoiralajeissakin australiankelpieiden määrä lisääntyy koko ajan, ja käyttövalioita on jo useampi. Suomen working kelpiet työskentelevät enimmäkseen nautakarjatiloilla sekä lypsy- että liharotuisten eläinten kanssa. Niiden valttina paimennustyössä on hyvä eläinsilmä ja kyky ennakoida sekä eläinten liikkeitä että tulevia työtehtäviä, jolloin ne parhaimmillaan tuntuvat itse hoitavan työnsä ohjaajan apuna, ilman tarkkaa käskytystä. Tämä vaatii kuitenkin hyvän peruskoulutuksen ja ohjaajan kunnioituksen. Working kelpieitä työskentelee myös lammas- ja vuohitiloilla ja ne soveltuvat myös siipikarjan paimennukseen. 7

3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Suomen bordercolliet & australiankelpiet ry (SBCAK ry) perustettiin vuonna 1990. Yhdistyksen perustamiskokouksessa olivat läsnä Tuula Nampajärvi, Orvokki Moilanen, Margit Kaarna, Merja Jantunen, Tiina Ritolahti sekä Tuulia Kauppinen-Pajari. Bordercollieita sekä australiankelpieitä oli kasvatettu jo reilun neljän vuoden ajan Suomessa. Kasvattajat sekä rotujenharrastajat kokivat rotuyhdistyksen olevan tarpeellinen apu heidän yhteistyölleen sekä roduista tiedottamiseen. Rotuyhdistys keräsikin jo hetkessä satakunta jäsentä ja tämä jäsenmäärä pysyi melko vakiona ensimmäiset viisi vuotta. Working bordercollieita ja -kelpieitä oli toki jo aiemmin kasvatettu paimenkoiriksi ja ne oli rekisteröity Suomen paimenkoirayhdistyksen omaan rekisteriin. Yhteistyötä SPKY ry:n kanssa käytiin. Yhdistyksen toiminta käynnistyi alkuun Imatra/Lappeenranta -alueella ja yhdistys kuuluikin Kymenläänin Kennelpiiri ry:seen. Orvokki Moilanen toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1990 1992 ja Tuula Nampajärvi sihteerinä. Alkuvuodet kuluivat yhdistyksen strategioita suunnitellessa johon kuului mm. rotujen tunnetuksi tekeminen Suomessa, valioarvosäännöt, palveluskoirakoeoikeudet ja jäsen-/varainhankinta. Alussa yhdistystoiminta olikin rotujen harrastajien saattamista yhteen. Jäsenmäärä oli tuolloin pienehkö ja rodut vielä tuntemattomia Suomessa. Suomen Palveluskoiraliitto ry myönsi yhdistyksen roduille koeoikeudet palveluskoirakokeisiin vuonna 1992. SBCAK ry siirtyi SPKL ry:n rotujärjestöön. Vuonna 1993 yhdistys muutti paikkakunnan Helsinkiin ja siellä SBCAK ry on siitä asti asustellut. Rotua harrastavan yhdistyksen tittelin SBCAK ry sai vuonna 1998. Vuonna 2007 yhdistys hyväksyttiin Kennelliiton valtuustossa rotujärjestöksi. Vuoden 2007 loppuun yhdistys toimi Helsingin Seudun Kennelpiirin jäsenenä ja vuodesta 2008 alkaen omana rotujärjestönä. Yhdistyksen toiminta käsittää koko maan ja sen tarkoituksena on Suomen Kennelliitto Finska Kennelklubben ry:hyn kuuluvana edistää Suomessa puhdasrotuisten ja terveiden bordercollieiden ja australiankelpieiden kasvatusta ja jalostusta sekä niiden käyttöä ja tunnetuksi tekemistä. Yhdistys kuuluu myös SuKoKa, Suomen Koirankasvattajat ry:hyn ja Kokonaisvaltaisen Koiranjalostuksen Tuki HETI ry:hyn. Yhdistys tekee rotuja tunnetuksi julkaisemalla jäsenlehteä, vuosikirjaa ja rotuesitteitä, ylläpitämällä yhdistyksen www-sivuja ja keskustelupalstaa, järjestämällä keskustelu-, neuvonta- ja koulutustilaisuuksia, kursseja, leirejä, näyttelyitä, kokeita ja kilpailuja. Yhdistys seuraa kenneltoimin- 8

taan liittyvää kehitystä niin kotimaassa kuin ulkomailla sekä ylläpitää yhteyksiä mm. Suomen Kennelliittoon, Suomen Palveluskoiraliittoon ja Helsingin Seudun Kennelpiiriin. Tarvittaessa yhdistys antaa lausuntoja sekä muuta apua rotujärjestön toiminnan puitteissa, ulkomuototuomarikoulutuksessa, koetuomarikoulutuksessa, rotukirjan ja koirarekisterin pidossa. Yhdistys kokoontuu vuosittain kahteen varsinaiseen kokoukseen, syys- ja kevätkokoukseen. Yhdistyksen jäseninä ovat yksityiset henkilöt. Yhdistyksen hallinnosta huolehtii syyskokouksen valitsema hallitus, johon kuuluu puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi kuusi varsinaista jäsentä sekä yksi varajäsen. Hallitus asettaa tarpeellisen määrän alaisuudessaan toimivia toimikuntia valmistelemaan tai hoitamaan niille annettuja tehtäviä. Jalostustoimikunnan puheenjohtajan valitsee syyskokous kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Yhdistyksen jäsenmäärä vuoden 2008 lopussa oli 592. Suomen bordercolliet ja australiankelpiet ry:n jalostustoimikunta on aloittanut toimintansa vuonna 1996. Jalostustoimikunnan pääasiallisin tehtävä on lähinnä kerätä ja tilastoida rotujemme terveystuloksia ja koekäyntejä. Tätä tietoa jaetaan yhdistyksen jäsenille ja rotujemme kasvattajille. Toimikunta järjestää tuomareiden erikoiskoulutus- ja koearvostelutilaisuudet. Jalostustoimikunta toimii nykyään työryhmäperiaatteella. Kummallakin rodullamme on oma työryhmä, joka keskittyy ja käyttää voimavaransa oman rotunsa asioihin. Yhdessä nämä työryhmät ja jalostustoimikunnan puheenjohtaja muodostavat SBCAK ry:n jalostustoimikunnan. Jalostustoimikunnan tulevaisuuden näkymissä on tilastoinnin ja aktiivisen tiedottamisen lisäksi kasvattajaluentojen järjestämistä ja myös rodunomaisen luonnetestin toteuttaminen. Toimikunta on vastuussa toiminnastaan ja tuloksista yhdistyksen hallitukselle. 9

4. RODUN NYKYTILANNE 4.1 Populaation rakenne ja jalostuspohja Australiankelpieitä on rekisteröity vuosina 2004 2009 yhteensä 292 kappaletta (Taulukko 1). Suomessa syntyneiden pentueiden määrä on lähes kolminkertaistunut viidessä vuodessa, mutta silti rodun vuosittainen rekisteröintimäärä on erittäin maltillinen, mutta kasvava. Pentuja on syntynyt keskimäärin 5,4 pentua/pentue. Suomessa australiankelpiekasvatus on pääsääntöisesti pienimuotoista, pentueita syntyy noin 1,12 kasvattajaa kohden vuosittain. Tuontikoirien osuus kaikista rekisteröinneistä tutkittavana ajanjaksona on 18,84 %. Tuontikoiria on tullut Suomeen pääasiassa Ruotsista ja Australiasta, sekä kahdeksan yksilöä Unkarista ja yksi yksilö Hollannista ja yksi Norjasta. Taulukko 1 Australiankelpieiden rekisteröintimäärän (Kennelliitto) kehitys 1998 2009. Suomessa syntyneistä australiankelpiepentueista suuressa osassa on vähintään toisena vanhempana tuontikoira tai jalostukseen on käytetty ulkomailla asuvia uroksia. Erityisesti tuontinarttujen osuus 2000-luvun lopulla on ollut suuri kaikkien jalostukseen käytettyjen narttujen määrästä (Taulukko 2). Koirien tuonti ja niiden jalostuskäyttö on omiaan laajentamaan geenipohjaa ja takaamaan rodun geneettistä monimuotoisuutta. 4.1.1 Populaation rakenne ja sukusiitos Sukusiitosaste (käytetään myös termiä sukusiitoskerroin tai sukusiitosprosentti) on matemaattinen arvo, joka kuvaa yksilön mahdollisuutta periä esivanhempiensa identtisiä geenejä van- 10

hemmiltaan. Yksilöiden korkeat sukusiitoskertoimet kertovat perinnöllisen vaihtelun katoamisesta, sillä geenit yhdenmukaistuvat sukusiitosasteen kasvaessa. Yhdenmukaistuminen voi olla myös positiivista ja sillä vakiinnutetaan tiettyjä ominaisuuksia rotuun. Lisääntyvä yhdenmukaistaminen aiheuttaa kuitenkin myös monen piilevän, ei-toivotun ominaisuuden esiintulon ja vakiintumisen rotuun. Ennen kaikkea piilevät heikkoustekijät ja sairaudet lisääntyvät vähitellen sekä yleinen jalostettavuus heikkenee, kun sinänsä käyttökelpoisia geenejä myös katoaa rodusta. Taulukko 2 Australiankelpieiden rekisteröintimäärät, tuonnit sekä tuontien ja ulkomaisten koirien osuus jalostukseen käytetyistä koirista 2004 2009. Vuosi 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Rekisteröinnit 30 43 48 40 64 67 Pentueet 5 5 7 6 10 11 Kasvattajat 5 4 7 6 8 9 Tuontiurokset 1 2 0 2 2 3 Tuontinartut 1 3 2 3 5 6 Käytetyt urokset 5 5 7 4 9 11 Käytetyt tuontiurokset ja ulkomaiset urokset kpl Käytetyt tuontiurokset ja ulkomaiset urokset % 3 1 3 2 5 7 60 20 42,86 50 55,55 63,63 Käytetyt nartut 5 5 7 6 10 10 Käytetyt tuontinartut 1 3 2 3 5 6 Käytetyt tuontinartut ja ulkomaiset nartut % 20 60 28,57 50 50 60 Sukusiitosprosentti 0,77 0,16 0,36 0,45 1,34 0,56 4.1.2 Jalostuspohja Monimuotoisuutta turvaava rajoitus yksittäisen koiran elinikäiselle jälkeläismäärälle on pienilukuisissa roduissa 5 % ja suurilukuisissa 23 % suhteessa rodun neljän vuoden rekisteröinteihin. Jos rodussa rekisteröidään neljän vuoden aikana keskimäärin 1 000 koiraa, ei yksittäinen koira saisi olla vanhempana useammalle kuin 20 50 koiralle. Yhdessäkään rodussa ei yhdellä yksilöllä saisi olla enempää kuin 100 jälkeläistä. Toisen polven jälkeläisiä koiralla saisi pienilukuisissa roduissa olla korkeintaan 10 % ja suurilukuisissa 46 % suhteessa neljän vuoden rekisteröinteihin. (lähde: Kennelliitto) 11

Taulukko 3 Suomen kaksikymmentä käytetyintä urosta ja niiden jälkeläisten jatkokäyttö tilastointiaikana 1999 2009. Synt. vuosi / elossa (x) Syntymävuosi ja rastilla merkitty, jos kyseinen koira on vielä elossa ja näin ollen voi vielä vaikuttaa jalostukseen. Pentueet - Koiran pentueet tilastointiaikana Yhteensä - Koiran kaikki tilastointiaikana (vuosina 2000 2009) syntyneet jälkeläiset % osuus - Osuus kaikista vuosina 1999 2009 syntyneistä pennuista Toisessa polvessa - Jälkeläisten määrä toisessa polvessa Uros ROYAL COCTAIL NUMBER ONE ACE (INGHALLS BLUE EXELENTH - BESTSELLER NINE ONE ONE) FOXFOREST SON OFTHE BEAST (CEFEUS UP TO DATE MIX - KARTE YARDUP DDS KID) ROSTAGGENS EMIL (GOOLARABANG RAZOR JACK - CHIFFER'S HESSIE) KELMI ARMOTON MENIJÄ (RINGBARKA SAINTLY - PLACO BETTINA) Synt. vuosi/ elossa (x) 2002 (x) 2002 (x) 2005 (x) 2004 (x) Pentueet Yhteensä %-osuus Toisessa polvessa 4 24 7,52 % 29 5 22 6,90 % 29 3 19 5,96 % 28 2 15 4,70 % 4 CIMILLAN BENDIGO (ALMDALENS E-POJKEN - SWINGTAIL SHEEP'S EYES) 1999 3 14 4,39 % 16 RINGBARKA SAINTLY (KELPLAND STRIKE ME LUCKY - SHEARERSMATE CHERRY) 2001 (x) 2 13 4,08 % 68 INGHALLS BLUE EXELENTH (EVALLENS BLUE TRICKLE - EVALLENS BLACK SUNNY SALLY) BESTSELLER NEMO THECAPTAIN (BESTSELLER ROBINSON CRUSOE - BESTSELLER ICE AND FIRE) SWINGTAILS SANDMAN (SERI - BESTSELLER RAN TAN PLAN) 1992 2 11 3,45 % 61 1997 2 11 3,45 % 12 1993 2 11 3,45 % 6 VICKULAS KALLE (FOXFOREST SON OFTHE BEAST - VICKULAS ETTRA) BESTSELLER DA CAPO (COLONYDANE OUTBACK JACK BESTSELLER X-FILE) GLIMMERGRUVANS ÖJJE (ALMDALENS LEWIS - GLIMMERGRUVANS VERA) TEGOURA KING OTHMOUNTN (NELLAROU DER RED DOG - TEQOURA FUTURE DIRECTION) WINGDARI SWAGA MISCHIEF (MOUNTAINMIST SUNARU - WINGDARI SWAGGIES CHARM) 2005 (x) 2006 (x) 2004 (x) 2005 (x) 2003 (x) 2 9 2,82 % 0 2 8 2,51 % 16 1 8 2,51 % 2 1 7 2,19 % 28 1 7 2,19 % 10 BESTSELLER LION KING (EVALLEN S BLACK CHARLES - BESTSELLER DIRLAN DAA) 1996 2 7 2,19 % 10 GREJASKOGENS IZAK (SORTLITEIGEN'S DIAZ BUSLIGANS LOZEN) 2004 (x) 1 7 2,19 % 0 12

BESTSELLER NOBEL PRIZE (BESTSELLER ROBINSON CRUSOE - BESTSELLER ICE AND FIRE) RAMBECHS FAXE (MERINGA S BOMBADIL - NEXT DOOR'S BETTAN) 1997 2 7 2,19 % 10 2000 1 7 2,19 % 10 KELMI AHKERA ANTTI (RINGBARKA SAINTLY - PLACO BETTINA) ROYAL COCTAIL NAVY-BLUE FOX (INGHALLS BLUE EXELENTH - BESTSELLER NINE ONE ONE ) 2004 (x) 2002 (x) 1 6 1,88 % 13 1 6 1,88 % 14 Taulukko 4 Suomen kaksikymmentä käytetyintä narttua ja niiden jälkeläisten jatkokäyttö tilastointiaikana 1999 2009. Synt. vuosi / elossa (x) Syntymävuosi ja rastilla merkitty, jos kyseinen koira on vielä elossa ja näin ollen voi vielä vaikuttaa jalostukseen. Pentueet - Koiran pentueet tilastointiaikana Yhteensä - Koiran kaikki tilastointiaikana (vuosina 2000 2009) syntyneet jälkeläiset % osuus - Osuus kaikista vuosina 1999 2009 syntyneistä pennuista Toisessa polvessa - Jälkeläisten määrä toisessa polvessa Narttu CALLICOMA SERENADE (OATLAND CHIEFTAN - CALLICOMA LEICA) Synt. vuosi/ elossa (x) 2004 (x) Pentueet Yhteensä %-osuus Toisessa polvessa 4 28 8,78 % 32 BESTSELLER NINE ONE ONE (BESTSELLER ROBINSON CRUSOE - BESTSELLER ICE AND FIRE) 1997 3 18 5,64 % 50 BESTSELLER DOMINO (COLONYDANE OUTBACK JACK - BESTSELLER X-FILE) 2006 (x) 2 12 3,76 % 12 GLIMMERGRUVANS TESS (BILLY - GLIMMERGRUVANS SARA) 1997 2 11 3,45 % 6 EVALLENS RED & TAN SWEET SHEEPDOG (RINGBARKA SAINTLY - LEAGÅRDEN'S EWA) 2006 (x) 1 10 3,13 % 12 FOXFOREST PREDATOR (CEFEUS UP TO DATE MIX - KARTE YARDUP DDS KID) 2001 2 10 3,13 % 0 EVALLENS CHOCOLATE QUEENY (KALAN SKY SCRAPER - EVALLENS CHOCOLATE GASTA) PLACO CARMEN (CIMILLAN BENDIGO - CHIFFER'S FAXA) 2006 (x) 2003 (x) 2 9 2,82 % 8 2 9 2,82 % 0 CHIFFER'S FAXA (BUTTERBONE FIRST ARCADIA - ST TORÖJE'S ANJA) 1995 2 9 2,82 % 34 PLACO BETTINA (CHIFFER'S EGON - CHIFFER'S FAXA) PLACO BELLE (CHIFFER'S EGON - CHIFFER'S FAXA) ROYAL COCTAIL GATE TO STARS (BESTSELLER LAST WARNING - BESTSELLER NINE ONE ONE) 2001 (x) 2001 (x) 2000 (x) 2 9 2,82 % 38 2 9 2,82 % 8 2 8 2,51 % 11 13

SPECTRE OAKS SERENE (SPECTRE OAKY CREEK - SPECTRE MIGHT N POWER) 2001 (x) 1 8 2,51 % 0 MUSNAT BIANCA (FOXFOREST SON OFTHE BEAST - ROSCANAILLE'S POP CORN) 2004 1 8 2,51 % 0 SPINIFEX HEILI (SPINIFEX HAROLD - SPINIFEX BRINEY) CEFEUS JILLAROO (CEFEUS VILDE - RINGBARKA AUSSIE STAR) EVALLENS CHOCOLATE QUARETTA (KALAN SKY SCRAPER - EVALLENS CHOCOLATE GASTA) BELATAR'S ALBA (WIRE- CYBER) FOXFOREST EXORCIST (CEFEUS UP TO DATE MIX - KARTE YARDUP DDS KID) 2006 (x) 2006 (x) 2006 (x) 2002 (x) 2002 (x) 1 8 2,51 % 0 1 7 2,19 % 0 2 7 2,19 % 7 1 7 2,19 % 4 1 7 2,19 % 0 BESTSELLER WINNER TYPE (BESTSELLER NEMO THECAPTAIN - BEST- SELLER FINAL COUNTDOWN) 2000 2 7 2,19 % 0 Taulukko 5 Australiankelpieiden jalostuspohja vuosina 2004 2009. Per sukupolvi (4 vuotta) 2004 2005 2006 2007 2008 2009 - pentueet 15 17 20 23 28 34 - jalostukseen käytetyt eri urokset 14 16 17 17 19 25 - jalostukseen käytetyt eri nartut 14 15 18 21 25 27 - isät/emät 1,00 1,07 0,94 0,81 0,76 0,93 - tehollinen populaatio 19 (63 %) 20 (59 %) 24 (60 %) 26 (57 %) 30 (54 %) 35 (51 %) - uroksista käytetty jalostukseen 29 % 19 % 14 % 14 % 11 % 11 % - nartuista käytetty jalostukseen 37 % 38 % 40 % 40 % 31 % 21 % Yleisesti koirajalostuksessa suositellaan alle 6,25 sukusiitosprosenttia (serkusparitus) viidellä sukupolvella laskettuna. Suomessa australiankelpieiden sukusiitosprosentti jää reilusti alle suositellun ja se on hyvä asia. Huomattava kuitenkin on, että kun tarkastellaan käytetyimpien urosten ja narttujen listoja, löytyy sieltä useita yksilöitä samoista sukulinjoista. Tehollista populaatiokokoa käytetään kuvaamaan rodun geenipohjan laajuutta. Tehollisen populaatiokoon ollessa alle 100 rodun tilaa tulee tarkkailla. Koon ollessa alle 50 pidetään kannan tilaa uhanalaisena. Kannan kasvu nostattaa tehollista populaatiokokoa silloin, kun 14

jalostukseen käytetään riittävän laajaa koirakantaa sekä tasapuolisesti sekä uroksia että narttuja. Mitä pienempi tehollinen populaatio on, sitä nopeammin keskimääräinen sukusiitosaste kasvaa ja samalla geneettinen monimuotoisuus pienenee. Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmä, KoiraNet, käyttää tehollista populaatiokokoa laskettaessa kaavaa, jossa tehollinen populaatiokoko arvioidaan jalostuskoirien lukumääristä. Käytettävä laskentakaava olettaa, etteivät jalostuskoirat ole toisilleen sukua ja että niillä on tasaiset jälkeläismäärät, mistä syystä tämä antaa tehollisesta koosta yliarvion. Australiankelpieillä tehollinen populaatiokoko on kasvanut, mutta se on edelleen huolestuttavan pieni ja tähän tulisi jatkossa kiinnittää huomiota. Jotta australiankelpien tehollinen populaatiokoko kasvaisi, tulee jalostuksessa jatkossakin panostaa urosten ja narttujen laajamittaiseen käyttöön ja suosia yksilöitä joilla ei ole aikaisempia pentueita. Näin turvataan geeniversioiden säilyminen rodussa. Myös working kelpieiden mukaan saaminen jalostukseen toisi lisää geneettistä materiaalia geenipooliin. 4.1.3 Yhteenveto populaation rakenteesta ja jalostuspohjasta Australiankelpieiden rekisteröintimäärät Suomessa ovat liikkuneet vuosina 2000 2009 kolmen ja yhdentoista pentueen, 17 67 koiran välillä vuosittain. Kotimaisia pentuja on parhaimmillaankin näinä vuosina rekisteröity vain 58 yksilöä. Rekisteröinnit ovat olleet nousussa jo monta vuotta. Koska pentueita syntyy vain kymmenkunta vuosittain, nousee jokaisen yksittäisenkin pentueen merkitys suureksi. Samoja yhdistelmiä uusitaan harvoin, mikä on hyvä asia, mutta edelleen tulisi pyrkiä käyttämään laajemmin erisukuisia yksilöitä jalostukseen. Rodun sukusiitosaste ei nouse tarkastelujaksolla liian korkeaksi, mutta muutamia uroksia ja narttuja on käytetty jalostukseen populaation kokoon nähden liikaa (taulukot 3 ja 4). Samoin näin pienessä populaatiossa jo useamman koiran käyttäminen samasta pentueesta uhkaa nostaa vanhempien toisen polven jälkeläismäärän liian suureksi. Myös samojen urosten käyttöön usealle nartulle lyhyellä aikavälillä tulisi kiinnittää huomiota. Jatkossa olisi hyvä odottaa ainakin ensimmäisten jälkeläisten virallisia terveystuloksia ennen seuraavaa pentuetta. Rodun urosten ja narttujen jalostukseenkäyttöikä ei ole merkittävästi noussut tai laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Uroksia käytetään jalostukseen keskimäärin hieman alle viisivuotiaina ja narttuja hieman alle nelivuotiaina. Urosten jalostukseenkäyttöikä saisi olla 15

korkeampi. Monet sairaudet ilmaantuvat vasta myöhemmällä iällä, minkä takia uroksen arvo jalostuskoirana kasvaa iän myötä, jos se on vielä veteraani-iässäkin terve ja kunnossa. Australiankelpiepopulaation jalostuspohja kärsii eniten sukulinjojen vähäisestä määrästä ja maailmanlaajuisestikin pienestä lukumäärästä. Yksittäisten koirien liikakäyttöä tulee välttää. Eri kasvattajien erilaiset tavoitteet jalostuksessa toisaalta pitävät rodun monimuotoisena, mutta toisaalta saattavat ennestään lisätä sukusiitoksen määrää. Jalostusmateriaalia on saatavissa ulkomailta, uutta verta löytyy parhaiten rodun alkuperäismaasta. Working kelpieiden saaminen mukaan jalostukseen on yksi mahdollisuus avartaa jalostuspohjaa. 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta LUONNE: Hyvin tarkkaavainen, innokas ja erittäin älykäs; lauhkea, sopeutuvainen, väsymättömän tarmokas, uskollinen ja työteliäs. Luontainen taipumus lampaiden paimennukseen sekä maastossa että kotipiirissä. Kaikki muut kuin käyttökoiramaiset piirteet epätyypillisiä. YLEISVAIKUTELMA: Notkea, toimelias, hyvärakenteinen, hyväkuntoinen ja lihaksikas koira, jolla on joustavat raajat. Kykenee työskentelemään väsymättä. Ei millään lailla hento. Myös kohdassa "liikkeet" on maininta australiankelpien käyttötarkoituksesta: LIIKKEET: Suurilla aukeilla työskentelevältä lammaskoiralta vaaditaan lähes rajatonta kestävyyttä, siksi kelpien on oltava terveesti rakentunut ja terveesti liikkuva. Taipumus pihtikinttuisuuteen, länkisäärisyyteen, jäykkyyteen, löysiin kyynärpäihin tai rajoittuneisiin, kehrääviin tai ristiinastuviin liikkeisiin on vakava virhe. Liikkeiden tulee olla vapaat ja väsymättömät ja koiran tulee kyetä vauhdissa nopeisiin käännöksiin. Nopeassa ravissa taipumus yksijälkisyyteen, mutta levossa koira seisoo tasapainoisesti. 4.2.2 Jakautuminen näyttely-/käyttö-/tms. linjoihin Australiankelpiepopulaatio Suomessa on vielä suhteellisen pieni, vaikka pentueiden rekisteröintimäärät ovatkin koko ajan kasvussa. Ei voida sanoa että olisi tapahtunut selkeää jakoa eri linjoihin, vaikkakin erilaisia painotuksia kasvatustyössä löytyy. Osa kasvattajista ja harrastajista laittaa painoarvoa paimennusominaisuuksien säilymiselle, jotkut taas painottavat harrastustuloksia ja -ominaisuuksia, ja osa laittaa painoarvoa ulkomuodolle. Australiankelpie kui- 16

tenkin tunnetaan harrastuskoirana ja pääosa pennuista myydäänkin harrastaviin koteihin, suvusta riippumatta. Puhtaasti paimennuskäyttöön jalostetuilla kelpieillä eli nk. working kelpieillä tulee taipumus paimentamiseen luonnollisesti selkeämmin esille niin arkielämässä kuin työssäkin. Working kelpie eroaa myös tyypiltään hieman ns. show-linjaisista koirista ollen keskikokoa kookkaampi ja usein hieman jalkavampi. Tämä tuo lisää nopeutta ja elastisuutta, jota käytännön farmityössä tarvitaan. Väreistä working-linjoissa on rotumääritelmässä sallittujen värien lisäksi säilynyt creme, ja tan-merkkejä esiintyy kaikissa värimuunnoksissa. 4.2.3 PEVISA-ohjelmaan sisällytetty luonteen ja käyttäytymisen ja/tai käyttöominaisuuksien testaus ja/tai kuvaus Rodulla ei ole PEVISA-ohjelmassa luonteeseen tai käyttäytymiseen liittyviä ehtoja. 4.2.4 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa Australiankelpie on sopeutuvainen, hyvin tarkkaavainen, innokas ja erittäin älykäs, väsymättömän tarmokas ja työteliäs. Australiankelpie soveltuu perhekoiraksi; se nauttii ihmisten seurasta ja yleensä viihtyy lasten kanssa. Se rakastaa uusien asioiden opettelua ja nauttii erilaisista fyysisistä suorituksista. Jos australiankelpielle ei suo riittävästi aktiviteetteja, se keksii niitä itse, mikä yleensä näkyy erilaisina häiriökäyttäytymisinä. Australiankelpie vaatii johdonmukaisen kasvatuksen. Suomalainen luonnetesti on pysynyt muuttumattomana 1970-luvun lopusta lähtien ja on alun perin kehitetty mittamaan koiran soveltuvuutta virkakoiraksi Ruotsissa. Suomessa australiankelpieillä hyväksytysti (yli +75 pistettä) suoritettu luonnetesti oikeuttaa muotovalion arvon saamiseen ja se on toiminut houkuttimena koirien omistajille testauttaa koiransa. Koirien lukumäärä on kuitenkin pysynyt prosentuaalisesti pienenä kokonaisrekisteröinteihin verrattuna, ja testattujen koirien otos ei ole siten riittävän kattava antamaan kuvaa koko populaatiosta. Tulosten analysointia varten tulisi ottaa huomioon koirien ikä sekä koulutustaso. Arviointi tehdään subjektiivisesti hyvä huono pisteytyksellä -3 +3 mittarilla. Luonnetestin lopputulokseen voi myös vaikuttaa paljon koiran koulutuksella sekä viemällä koiransa testattavaksi vanhempana ja näin ollen luonnetesti ei kerro riittävän hyvin perinnöllisestä osuudesta koiran luonteessa. Luonnetesti on lisäksi kykenemätön testaamaan australiankelpien arvokkaimpia luonteenpiirteitä eli sinnikkyyttä, keskittymiskykyä ja ohjattavuutta. Luonnetestin arvostelumenetelmä on muuttunut vuosien saatossa, liitteessä 1 muutokset ovat listattuina. 17

Taulukko 6 Luonnetestitulosten moodit eli tyyppiarvot australiankelpieiden osalta vuosilta 2002 2008 (n. 75) osa-alue moodi I toimintakyky +1 kohtuullinen V hermorakenne +1 hieman rauhaton VI temperamentti +1 erittäin vilkas VII kovuus +1 hieman pehmeä VIII luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin Laukaisuvarmoja 71 % testatuista 18

Taulukko 7 Luonnetestitulosten tärkeimmät osa-alueet v.2002 2008 australiankelpie urokset/nartut (n. 75) Toimintakyky 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Yhteensä U N U N U N U N U N U N U N kpl % +2 suuri 1 1 1 1 1 1 1 1 8 11 +1 kohtuullinen 3 2 3 5 3 4 4 8 1 3 5 3 2 3 49 66-1 pieni 1 1 1 1 1 2 2 1 1 3 14 19-2 riittämätön 1 1 1 3 4 Hermorakenne +2 suhteellisen rauhallinen 2 1 1 1 1 1 1 8 11 +1 hieman rauhaton 5 2 5 5 4 7 8 2 5 6 4 4 7 64 86-1 vähän hermostunut 1 1 2 3 Temperamentti +3 vilkas 1 1 4 2 3 1 8 1 2 2 3 3 1 32 43 +2 kohtuullisen vilkas 1 1 1 2 1 6 8 +1 erittäin vilkas 4 2 2 2 2 1 4 1 1 2 6 2 1 3 33 45-1 häiritsevän vilkas 1 1 1-1a) häiritsevän vilkas 2 2 3 Kovuus +3 kohtuullisen kova 1 2 1 1 4 1 10 14 +1 hieman pehmeä 4 2 3 4 3 4 6 7 1 4 5 3 5 51 69-2 pehmeä 2 2 2 1 1 2 1 2 13 18 Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin 60 81 6 1 1 5 5 4 7 9 2 4 5 3 3 5 +2 luoksepäästävä, 4 5 1 1 1 1 hieman pidättyväinen a) luoksepäästävä, 4 5 1 1 1 1 aavistuksen pidättyväinen b) luoksepäästävä, 2 3 1 1 hieman pidättyväinen +1 mielistelevä 1 1 2 3-1 selvästi pidättyväinen 1 1 1 Laukauspelottomuus +++ laukausvarma 3 2 2 5 3 3 4 8 2 3 5 3 4 6 53 72 ++ laukauskokematon 2 1 1 2 2 3 1 1 3 1 1 18 24 + paukkuärtyisä - laukausaltis 1 1 2 3 -- laukausarka Testi keskeytetty 1 1 1 Yhteensä (kpl) 6 2 3 6 5 5 7 9 2 5 8 4 5 7 Yhteensä testattu 73 eri koiraa, joista yksi osallistunut testiin kahdesti. Testatuista australiankelpieistä uroksia oli 35 ja narttuja 38, mikä vastaa 27,34 % samaan aikaan rekisteröidyistä koirista. 19

Tyypillisellä jalostuskelpoisella australiankelpiellä tulisi luonnetestissä täyttyä seuraavat kriteerit: toimintakyky: kohtuullinen (+1) tai hyvä (+2) terävyys plussalla, eli ilman jäljelle jääviä hyökkäyshaluja (+1+3) taisteluhalu: joko pieni (-1), erittäin suuri (+1), kohtuullinen (+2) tai suuri (+3) hermorakenne: hieman rauhaton (+1), tasapainoinen (+2) tai tasapainoinen ja varma (+3) temperamentti: erittäin vilkas (+1), kohtuullisen vilkas (+2), vilkas (+3), myös häiritsevän vilkas (-1a) on tyypillinen hyväksyttävissä oleva kovuus kohtuullisen kova (+3) ja hieman pehmeä (+1) luoksepäästävyys mielistelevä (+1), luoksepäästävä, hieman pidättyväinen tai aavistuksen pidättyväinen (+2a ja +2b), tai hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (+3) laukausvarma tai laukauskokematon Vuosina 2002 2008 on luonnetestattu 73 australiankelpietä, joista yhden testi on keskeytetty ja laukausalttiiksi osoittautui kaksi koiraa. 73 testattua koiraa ei vielä kerro kattavasti koko rodun tilanteesta, ja olisikin suotavaa, että enemmän koiria luonnetestattaisiin. Osa koiran omistajista jättää tietoisesti viemättä ääniarkoja ja pidättyväisiä australiankelpieitä testattavaksi, mikä vääristää kokonaistulosta. Yleisesti ottaen mitään suurta muutosta vuodesta 2002 vuoteen 2008 ei ole luonnetestitilastojen valossa australiankelpiekannassa nähtävissä. Keskimäärin tulokset vastaavat hyvin australiankelpien oletettavissa olevia luonnetestipisteitä. MH koiran luonnekuvaus on toinen Ruotsista Suomeen rantautunut luonteiden arviointi menetelmä. Vanhan luonnetestin riittämättömyyden vuoksi (kts. yllä) ruotsalaiset koira-alan ammattilaiset kehittivät testausmenetelmät, jossa otetaan huomioon ikä ja koulutustaso. Siksi luonnekuvauksen ikäraja asetettiin Ruotsissa aluksi 12 18 kk ikäisille koirille. Arviointia haluttiin myös muuttaa objektiivisempaan suuntaan ja asteikko muutettiin hyvä huono hyväksytty hylätty -asteikosta aktiviteettia kuvaavaan 1 5 -asteikkoon. Yksi kuvaa pientä aktiviteettia ja 5 suurta. MH:n avulla voidaan saada selville yksilöiden sosiaalisuus, leikkihalukkuus, saalistushalukkuus, reagointi yllättäviin tapahtumiin sekä näköaistin että kuuloaistin välityksellä sekä reagointi pitkään kestävän uhkaan. Koira saa reagoida vapaana eri uhkiin, eikä ihminen 20

uhkaa koiraa missään vaiheessa. Tuloksista voidaan tehdä vertailuita eri jalostusyksilöiden välillä ja rodun kehitystä voidaan myös seurata vuosittain. Suomessa osallistumisen alaikäraja on 18 kk ja yläikärajaa ei ole. SBCAK toivoo voivansa kartoittaa MH:n avulla koirien luonteiden tämänhetkisen tason, ja myöhemmin asettaa sen pohjalta jalostuksen tavoitteita. Tällä hetkellä MH-kuvattujen koirien lukumäärä on vielä liian pieni jotta tilastollista vertailua voisi tehdä. Taulukko 8 871 australiankelpien MH-rotudiagrammi Ruotsista. Ruotsinkielinen Liite 2 antaa lisää tietoa taulukon tulkinnasta. Vapaa suomennos; kontakt kontakti, lek leikki, jakt saalistus, grip tarttuminen, intresse kiinnostus, nyfikenhet uteliaisuus, aktivitet aktiviteetti, skott laukaus, rädsla pelko ja hot uhka. 4.2.5 Käyttö- ja koeominaisuudet Australiankelpie on alun perin lammaspaimen. Australiassa lammastila voi olla kooltaan 500 000 hehtaaria ja nautatila jopa yli kolme miljoonaa hehtaaria. Näissä olosuhteissa tarvittiin itsenäiseen työskentelyyn kykeneviä, älykkäitä ja kestäviä paimenkoiria. Koirilla tuli olla voimakas paimennusvietti ja halu tehdä töitä isäntänsä kanssa. Niiden tuli olla luonteeltaan riittävän kovia, jotta ne pystyivät paimentamaan enemmän tai vähemmän villejä karjalaumoja ja äksyjä merienolampaita. Luonteenlujuudesta ja oma-aloitteisuudesta huolimatta australiankelpiestä muotoutui vähään tyy- 21

tyvä, tottelevainen ja helposti koulutettava työkoira. Se on väsymätön työskentelijä, joka jaksaa keskittyä tehtäväänsä säästä ja ulkopuolisista häiriöistä piittaamatta. Paimennusvaisto on synnynnäinen, saalisvaistoon pohjautuva käytösmalli, josta puuttuu saalistuksen viimeinen vaihe eli saaliin tappaminen. Australiankelpie on ns. kokoava paimenkoira, eli se pyrkii hakemaan ja kokoamaan lampaat yhteen ja kuljettamaan ne ohjaajan luokse. Paimennus vaatii koiralta ehdotonta kuuliaisuutta ja erinomaista herkkyyttä lukea sekä ohjaajan että lampaiden antamia signaaleja. Paimennuksessa tarpeelliset käyttäytymismallit ovat samoja ominaisuuksia, jotka tekevät australiankelpiestä erinomaisen koiran erilaisiin koiraharrastuslajeihin. Pääosa australiankelpieistä on tänä päivänä harrastuskoirina eri koiraharrastuslajeissa. Australiankelpie on suosittu agilitykoira, ja myös tottelevaisuuskokeissa niiden kanssa kilpaillaan ahkerasti. Australiankelpieitä nähdään myös palveluskoirapuolella kisaamassa. Viime vuosina on myös paimennus harrastuksena saanut jalansijaa, ja täten onkin mahdollista tutustua koiransa paimennusominaisuuksiin, vaikkei lampaita omistaisikaan. Working-linjaisia, Suomen paimenkoirayhdistyksen (SPKY) rekisterissä olevia kelpieitä on n. 100 kpl Suomessa. Nämä ovat jalostettu puhtaasti paimennusominaisuutta ylläpitäen ja kehittäen. Nämä koirat työskentelevät lammas- ja karjatiloilla paimenkoirina. 22

Taulukko 9 a Kokeisiin osallistuneet koirat 2000 2009. Kokeisiin osallistuneet koirat 2000-2009 100 90 80 70 60 50 40 REKIST./V PELASTUS PK PAIM-SKL AGI BH TOKO MH-TESTI LT 30 20 10 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Taulukko 9 b Kokeisiin osallistuneet koirat 2000 2009. 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 LT 7 5 8 9 10 16 7 13 13 24 MH-TESTI - - - - - - - - 1 5 TOKO 15 20 19 25 18 23 23 27 37 56 BH 8 5 6 8 2 10 10 6 13 15 AGI N.A N.A. N.A. N.A. N.A. N.A N.A N.A 65 90 PAIM-SKL - - - - - - - - - 3 PK 8 6 8 15 7 5 9 10 7 9 PELASTUS 0 1 0 0 0 1 1 0 1 2 REKIST./V 17 25 23 19 30 43 48 40 64 67 Lyhenteet: LT = luonnetesti, MH = koiran luonnekuvaus, TOKO = tottelevaisuuskoe, BH = käyttäytymiskoe, AGI = agility, PAIM-SKL = paimennuskoe, Kennelliitto, PK = palveluskoirakoe, PELASTUS = pelastuskoirakoe, REKIST./V = australiankelpieiden rekisteröintimäärät vuosittain. Taulukko on puutteellinen agilityn osalta: N.A = määrä ei ole selvillä. Australiankelpien rodunomainen luonne tulee parhaiten selville paimennuskäytössä, olkoon se sitten arkityö tai paimennuskoe. Suomen Paimenkoirayhdistys ry on järjestänyt paimennuskokeita 1980-luvulta lähtien ja SBCAK järjesti ensimmäiset SKL:n alaiset paimennuskokeet kesällä 2009. Paimennuskokeiden tehtävät ovat aivan samoja tehtäviä kuin mitä arkisessa työssä lampaiden tai nautojen kanssa tulee vastaan. Nämä paimennuksessa tarpeelliset 23

käyttäytymismallit ovat samalla ominaisuuksia, jotka tekevät australiankelpiestä erinomaisen koiran myös muihin harrastuslajeihin. Working kelpien ja australiankelpien linjaero näkyy voimakkaimmin paimennusvietin voimakkuudessa ja ns. karjasilmässä, eli koiran kyvyssä luontaisesti ennakoida paimennettavien eläinten käyttäytymistä. Ns. show -linjaisilla koirilla taipumukset eivät enää riitä tilapaimennukseen. SPKY:ssä rekisteröitäville working kelpieille annetaan paimennustakuu, joka oikeuttaa uuteen koiraan tai koiran hinnan korvaamiseen jos koira ei sovellu työhönsä. 4.2.6 Käyttäytyminen kotona sekä lisääntymiskäyttäytyminen Australiankelpiet sopivat hyvin normaaliin perhe-elämään. Kun koira on saanut toiminnantarpeensa tyydytettyä, se on helppo ja sopeutuvainen koira kotioloissa. Australiankelpie viihtyy yleensä hyvin ihmisten parissa ja osallistuu hyvin innokkaasti kaikkeen perheen sisäiseen puuhailuun. Kohtuullisen terävänä koirana australiankelpie tarvitsee kunnollisen peruskoulutuksen. Working kelpiet ovat, päinvastoin kuin ehkä yleensä mielletään, hyvin helppoja koiria kotioloissa. Kun niiden toiminnantarve on tyydytetty, ovat ne kotioloissa hyvin huomaamattomia ja rauhallisia. Australiankelpie on hyvin toimelias rotu, ja monesti varsinkin pentuaikana on asunnossa puuhasteltu kaikenlaista isäntäväen ollessa poissa. Yleensä kyse on kuitenkin koiran vilkkaudesta ja tekemisen tarpeesta, eikä suinkaan eroahdistuksesta. Koska australiankelpie on paimenkoira, on sillä helposti taipumusta jahdata esim. pyöräilijöitä tai autoja. Perheen muut lemmikit voivat herättää siinä halun paimentaa. Tällainen käytös kotioloissa pitääkin estää. Australiankelpien paimennustaipumus ei ole niin voimakas, että sitä tarvitsisi tyydyttää paimentamalla, kunhan sille tarjotaan riittävästi muunlaista aivovoimistelua. Paimennuskäytös voi joillakin yksilöillä näkyä leikkikäyttäytymisessä ja koulutuksessa esimerkiksi ns. silmänkäyttönä koiran vaaniessa kohdetta. Tällöin omistajan on hyvä ymmärtää toiminnan taustat ja ottaa asia koulutuksessa huomioon. Karjaeläinten paimennuksen tarjoaminen australiankelpielle ei ole välttämätöntä, eikä läheskään kaikilla australiankelpieillä ole niin paljon taipumuksia että niitä kannattaisi kouluttaa paimennuksessa eteenpäin. Varsinaisen paimennusharjoittelun tulee olla ohjattua ja siinä tulee olla asiantunteva kouluttaja joka huomioi myös paimennettavien eläinten tarpeet. Australiankelpien sosiaalisuudesta toisia koiria kohtaan voisi sanoa, että se kuuluu koiramaailman keskikastiin. Australiankelpie on kohtelias rotu ja sillä on voimakas elekieli, ja samaa 24

se arvostaa muissa koirissa. Australiankelpie ei yleensä nauti suurissa koiralaumoissa olemisesta, kuten esim. koirapuistoissa. Oman perheen koiralaumassa se kuitenkin yleensä pärjää hyvin. Yksi terveen rodun merkki on ongelmaton lisääntyminen. Tällöin astutusten pitäisi sujua hyvin, narttujen tiinehtyä ja synnyttää ongelmattomasti, sekä hoivata pentujaan itsenäisesti ja luonnostaan. Australiankelpienartuilla juoksuväli on n. 6 10 kk, ja juoksujen alkamisikä 9 kk 1,5 v keskimäärin. Australiankelpieillä on jonkin verran tapauksia, joissa narttu ei tiinehdy tai uros ei suostu astumaan narttua, mutta pääsääntöisesti astumiset onnistuvat hyvin ja luonnollisesti. Osa synnytyksistä päätyy sektioon. On vaikeata arvioida, missä määrin ongelmat johtuvat esim. ihmisten kokemattomuudesta ja mikä on todellista vaikeutta. Australiankelpiet ovat hyviä synnyttäjiä, ja pentueet hoidetaan hienosti. Ensikertalaisista synnyttäjistä osa kaipaa pientä avustusta hoivavietin käynnistämiseksi, mutta suurimmalla osalla hoivaamisvietti käynnistyy heti. (lähde: terveyskysely) 4.2.7 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden korjaamisesta Australiankelpien tulisi aina olla helposti ohjattavissa, ja sen tulee kyetä rentoutumaan ongelmitta sekä kotona että muualla eri tehtävien välillä. Kuitenkin on yksilöitä, jotka ottavat ympäristöstä häiriötä niin, etteivät ne pysty keskittymään ja käyttäytyvät hermostuneesti. Tämä ei ole toivottavaa käytöstä australiankelpiellä. Pienimuotoisten omistaja- ja kasvattajahaastatteluiden perusteella voi australiankelpiesta todeta seuraavaa: pääsääntöisesti australiankelpie on hyvin sosiaalinen rotu ihmisiä kohtaan. On kuitenkin yksilöitä, jotka ovat joko hieman tai selvästi pidättyviä vieraita ihmisiä kohtaan. Rotuna australiankelpie on hyvin signaaliherkkä; monet ihmiset eivät ymmärrä koirien kieltä, ja käyttävät tietämättään uhkaavia eleitä koiria kohtaan. Australiankelpie reagoi näihin helposti väistämällä tai osoittamalla rauhoittavia tai alistuvia eleitä. Tällöin ei kyse ole kuitenkaan arkuudesta, kuten jotkut virheellisesti tulkitsevat, vaan yksinkertaisesti voimakkaasta elekielestä. Australiankelpieillä on jonkin verran ääniherkkyyttä. Esim. naulapyssyt, kompressorit, uudenvuoden tulitteet tai ukkosen jyrinä voivat laukaista pelon. Tällöin australiankelpie yleensä pyrkii pois tilanteesta, ja sen vire laskee, mutta harvoin se menee täysin toimintakyvyttömäk- 25

si. Tämä on kuitenkin asia johon sekä kasvattajien että harrastajien tulisi kiinnittää huomiota, ettei ääniherkkyys pääsisi rodussamme lisääntymään. Jalostuksessa on vältettävä sellaisten kelpieiden käyttöä, joilla on ihmis-, alusta- tai ääniarkuutta. Liiallinen pehmeys ja hermostuneisuus ovat myös ominaisuuksia, joita ei jalostuskoiralla saisi olla. Vietittömyys on jalostuksesta poissulkeva tekijä, sillä kelpien tulee ilmentää pitkäkestoista motivaatiota työskentelyyn. On suositeltavaa että kaikki jalostusyksilöt koulutetaan riittävän pitkälle, jolloin niiden toimintakykyä, pitkäjänteisyyttä, vireen kestoa ja keskittymiskykyä voidaan arvioida. 4.3 TERVEYS JA LISÄÄNTYMINEN 4.3.1 Yleistä Australiankelpien pitää pystyä alkuperäiseen työhönsä, eli paimentamiseen, joten sen tulee olla kaikin puolin terve, lihaksikas ja hyväkuntoinen. Paimenkoirana sen pitää pystyä liikkumaan vaivatta ja nopeasti. Australiankelpie on keskimäärin melko terve rotu ja sellaisena sen tulee pysyä. Sen tulee myös pystyä lisääntymään luonnollisesti. Yksittäisen koiran jalostuskäytön tulee olla järkevää ja koiran oma terveys pitää aina ottaa huomioon. Kennelliiton sääntöjen mukaan nartulla voi olla enintään viisi pentuetta siten, että edellisestä penikoimisesta pentueen syntyessä on kulunut vähintään 10 kuukautta. Tätä tiheämpi paennutus sallitaan alle 8-vuotiaalle nartulle yhden kerran ilman poikkeuslupaa. Yhdelle australiankelpielle 23 normaalikokoista pentuetta on populaation kokoon nähden jo paljon. Koko pentue on ilmoitettava rekisteriin samanaikaisesti. Nartun tulisi olla pentujen syntyessä vähintään kaksivuotias ja korkeintaan seitsemänvuotias, ottaen nartun fyysinen kunto huomioon. On suositeltavaa, että ensimmäistä pentuetta synnyttäessään narttu olisi alle viisivuotias. Pennut saa luovuttaa Suomen Kennelliiton mukaan aikaisintaan seitsemän viikon ikäisinä. Jalostukseen käytettävien koirien tulisi olla terveystarkastettuja. Jalostusuroksia tulisi käyttää harkitusti. Olisi hyvä seurata uroksen ensimmäisen pentueen luonneominaisuuksia ja terveyttä, ja vasta sitten harkita sen uusintakäyttöä. Pentueen isän tulee olla tervekiveksinen. Ensimmäistä kertaa uroksen jälkeläisiä rekisteröitäessä on pentueilmoituksen mukaan liitettävä eläinlääkärin antama kivestodistus. Jos uros on palkittu virallisessa näyttelyssä, erillistä kivestodistusta ei tarvita. Ulkomaalaisten urosten 26

suhteen tulisi noudattaa samaa harkintaa, kuin suomalaisten koirien kanssa, niin terveyden, kuin käyttöominaisuuksienkin suhteen. Yhdistys hyväksyy ulkomaisen uroksen/tuontikoiran kotimaan terveystarkastukset ja näyttelytulokset. Jalostustoimikunta toivoo, että australiankelpieiden omistajat ilmoittaisivat koiriensa sairauksista ja epäselvistä diagnooseista toimikunnalle jalostus@sbcak.fi Tiedot käsitellään luottamuksellisesti. 4.3.2 Perinnölliset viat ja sairaudet Seuraavassa on esitelty perinnölliset sairaudet, joita australiankelpieillä on esiintynyt ja joita jalostustyössä tulee jatkossakin vastustaa, jotta tilanne säilyisi tulevaisuudessakin yhtä hyvänä. Lonkkaniveldysplasia Lonkkanivel koostuu kolmen lantioluun muodostamasta nivelkuopasta ja siihen sopivasta reisiluun päästä. Niveltä ympäröi nivelpussi ja nivelontelossa on voiteluaineena nivelnestettä. Nivelpintoja päällystää nivelrusto. Reisiluun pään side kiinnittää reisiluun nivelkuoppaan. Vahvat lantion lihakset tukevat niveltä ja pitävät reisiluun pään nivelkuopassa painorasituksen aikana. Ongelmatapauksissa reisiluun pallopää ei moitteettomasti sovi lantionluiden muodostamaan lonkkamaljaan. Myöhemmin nivelrusto voi pahiten rasittuneista kohdista kulua kokonaan pois. Lonkkanivel muotoutuu kasvun aikana. Lonkkaniveldysplasian diagnosointi tehdään röntgenkuvista. Koiran tulee olla kuvattaessa vähintään yhden vuoden ikäinen. Löysyys otetaan huomioon kuvia tarkasteltaessa, sillä sen sanotaan olevan aikaisin havaittavissa oleva merkki lonkkaniveldysplasian kehittymisestä. Suomessa tällä hetkellä voimassa oleva luokittelu perustuu FCI:n kriteereihin. Lonkkaniveldysplasia luokitellaan seuraavasti: A terve B terveeksi luokiteltava rajatapaus C lievä dysplasia D keskivaikea dysplasia E vaikea-asteinen dysplasia Lonkkaniveldysplasian on osoitettu olevan polygeneettisesti periytyvä (monen geenin aiheuttama) sairaus, vaikkakin arviot sen periytyvyysasteesta vaihtelevat eri tutkimuksissa rotu- ja 27