VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Stella 5 mg tabletti, kalvopäällysteinen Stella 10 mg tabletti, kalvopäällysteinen 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Stella 5 mg: Yksi tabletti sisältää 5 mg tsolpideemitartraattia Stella 10 mg: Yksi tabletti sisältää 10 mg tsolpideemitartraattia. Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Stella 5 mg: Yksi tabletti sisältää 45 mg laktoosimonohydraattia Stella 10 mg: Yksi tabletti sisältää 90 mg laktoosimonohydraattia Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1. 3. LÄÄKEMUOTO Tabletti, kalvopäällysteinen. 5 mg tabletit: Valkoinen, soikea, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti, jossa on painettu ZIM toiselle ja 5 toiselle puolelle. 10 mg tabletit: Valkoinen, soikea, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen, jakouurre molemmilla puolilla, painettu ZIM toiselle ja 10 toiselle puolelle. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Zolpidem on tarkoitettu lyhytaikaiseen unettomuuden hoitoon aikuisille tilanteissa, joissa unettomuus haittaa toimintakykyä tai aiheuttaa voimakasta ahdistusta. 4.2 Annostus ja antotapa Annostus Hoitoajan tulisi olla mahdollisimman lyhyt. Hoitoaika vaihtelee yleensä muutamasta päivästä kahteen viikkoon, ja enintään se on neljä viikkoa, mukaan lukien aika, jolloin lääkeannostusta pienennetään asteittain ennen lääkehoidon lopettamista. Annoksen asteittainen pienentäminen räätälöidään potilaan tarpeen mukaan. Joissakin tapauksissa saattaa olla tarpeellista jatkaa hoitoa yli neljä viikkoa. Tällöin potilaan tila on kuitenkin arvioitava uudelleen ennen hoidon jatkamista. Aikuiset Annos on otettava yhdellä kertaa, eikä lääkettä saa ottaa uudestaan saman yön aikana. Suositeltu vuorokausiannos aikuisille on 10 mg juuri ennen nukkumaanmenoa. Tsolpideemin 1
pienintä tehokasta vuorokausiannosta on käytettävä, eikä annos saa olla yli 10 mg. Iäkkäät potilaat Iäkkäät ja huonokuntoiset potilaat saattavat olla herkkiä tsolpideemitartraatin vaikutukselle, joten heille suositeltu annos on 5 mg. Tätä annostusta voidaan nostaa 10 mg:aan ainoastaan silloin, jos kliininen vaste ei ole riittävä ja lääke on hyvin siedetty. Maksan vajaatoimintapotilaat Maksan vajaatoiminnasta kärsiville potilaille, joilla lääkkeen puhdistuma tapahtuu hitaammin kuin terveillä potilailla, suositeltu annos on 5 mg. Tätä annostusta voidaan nostaa 10 mg:aan ainoastaan silloin, jos kliininen vaste ei ole riittävä ja lääke on hyvin siedetty. Tsolpideemitartraatin enimmäisannosta, joka on 10 mg/vrk, ei tule ylittää millään potilasryhmällä. Pediatriset potilaat Tsolpideemia ei suositella käytettäväksi alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille, sillä tutkimustuloksia, jotka tukisivat lääkkeen käyttöä tämän ikäryhmän potilaiden hoidossa, ei ole saatavana. Lumekontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista saatu näyttö esitetään kohdassa 5.1. Antotapa Tsolpideemitartraatti on otettava nesteen kera juuri ennen nukkumaanmenoa. 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille Vaikea maksan vajaatoiminta Uniapnea-oireyhtymä Myasthenia gravis Vaikea hengityksen vajaatoiminta Lapset ja alle 18 vuotiaat nuoret 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Yleistä Unettomuuden syy tulisi selvittää, mikäli mahdollista, ja taustalla olevat sairaudet tulisi hoitaa ennen unilääkkeen käyttöä. Jos unettomuus ei parane 7-14 päivän kuluessa hoidon aloittamisesta, taustalla saattaa olla ensisijainen psykiatrinen tai fyysinen sairaus, joka on tutkittava. Seuraavassa on esitetty bentsodiatsepiinien ja muiden unilääkkeiden vaikutuksia koskevaa yleistä tietoa, joka hoitavan lääkärin on otettava huomioon. Tottuminen Lyhytvaikutteisten bentsodiatsepiinien tai bentsodiatsepiinien kaltaisten aineiden hypnoottinen teho saattaa heiketä, jos lääkettä käytetään toistuvasti useita viikkoja. Riippuvuus Bentsodiatsepiinien tai niiden kaltaisten aineiden käyttö saattaa johtaa fyysisen tai psyykkisen riippuvuuteen näistä aineista. Riski kasvaa hoitoannoksen suuretessa ja hoidon pitkittyessä. Riski on myös tavallista suurempi alkoholin ja huumeiden väärinkäyttäjillä. Kun fyysinen riippuvuus on kehittynyt, lääkehoidon äkillinen lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita, kuten päänsärkyä, lihassärkyä, voimakasta ahdistuneisuutta ja jännittyneisyyttä, levottomuutta, unettomuutta, sekavuutta ja ärtyneisyyttä. Vaikeissa tapauksissa voi ilmetä myös derealisaatiota, depersonalisaatiota, kuulon herkistymistä, raajojen puutumista ja pistelyä, yliherkkyyttä valolle, 2
melulle ja kosketukselle, hallusinaatioita ja epileptisiä kohtauksia. Rebound-unettomuus Bentsodiatsepiinin tai sen kaltaisen lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen unettomuuden hoitoon johtaneet oireet saattavat ohimenevästi palata entistä voimakkaampina. Tällaiseen unettomuuteen voi liittyä myös muita vaikutuksia, kuten mielialan vaihteluja, ahdistuneisuutta ja levottomuutta. On tärkeätä, että potilasta varoitetaan rebound-oireiden ilmenemisen mahdollisuudesta, jotta nämä oireet eivät lisäisi potilaan ahdistusta, mikäli niitä ilmenee hoidon jälkeen. On ilmennyt viitteitä siitä, että lyhytvaikutteisten bentsodiatsepiinien ja niiden kaltaisten lääkkeiden käyttöön saattaa liittyä vieroitusoireita myös suositusten mukaisia annosvälejä noudatettaessa erityisesti silloin, kun käytetty annos on ollut suuri. On havaittu, että lääkehoidon äkillinen lopettaminen lisää vieroitusoireiden tai rebound-oireiden riskiä, joten lääkkeen annostuksen vähentäminen asteittain ennen hoidon lopettamista on suositeltavaa. Hoidon kesto Hoitoajan tulisi olla mahdollisimman lyhyt (ks. kohta 4.2), eikä se saisi ylittää neljää viikkoa, mihin tulee sisältyä myös annoksen asteittainen vähentäminen. Hoidon jatkaminen edellyttää potilaan tilan arvioimista uudelleen. Hoidon alussa potilaalle kannattaa ilmoittaa hoitoajan lyhyydestä. Psykomotoristen toimintojen heikentyminen seuraavana päivänä Lääkkeen ottamista seuraavana päivänä psykomotoristen toimintojen, kuten myös ajokyvyn, heikentymisen riski kasvaa, jos: tsolpideemia otetaan alle 8 tuntia ennen hyvää vireystasoa vaativien toimien suorittamista (ks. kohta 4.7) otetaan suositusannosta suurempi annos tsolpideemia otetaan samanaikaisesti muiden keskushermostoa lamaavien tai veren tsolpideemipitoisuutta lisäävien lääkkeiden, alkoholin tai huumaavien aineiden kanssa (ks. kohta 4.5). Tsolpideemi on otettava yhdellä kertaa juuri ennen nukkumaanmenoa, eikä lääkettä saa ottaa uudestaan saman yön aikana. Muistinmenetys Bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset aineet saattavat aiheuttaa anterogradisen muistinmenetyksen. Tällainen tila ilmenee tavallisesti muutaman tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta. Muistinmenetyksen riskin välttämiseksi potilaiden kannattaa varmistaa ennen lääkkeen ottoa, että he voivat nukkua keskeytyksettä 8 tuntia (ks. kohta 4.8). Psykiatriset ja paradoksaaliset vaikutukset Bentsodiatsepiinien tai niiden kaltaisten aineiden käytön yhteydessä saattaa ilmetä erilaisia vaikutuksia, kuten levottomuutta, agitaatiota, ärtyneisyyttä, aggressiivisuutta, harhaluuloa, raivokohtauksia, painajaisunia, hallusinaatioita, psykooseja, unissakävelyä, sopimatonta käytöstä, lisääntynyttä unettomuutta tai muita käytöshäiriöitä. Mikäli tällaisia vaikutuksia ilmenee, lääkkeen käyttö on lopetettava. Näitä vaikutuksia ilmenee muita todennäköisemmin vanhuksilla. Erityiset potilasryhmät Iäkkäille ja huonokuntoisille potilaille tulisi määrätä pienempi annos: katso suositeltu annostus kohta 4.2. Lihaksia relaksoivan vaikutuksen takia iäkkäillä saattaa kaatumisriski olla suurempi ja siitä seurauksena lantion murtumat, kun he heräävät ja nousevat ylös öisin. 3
Varovaisuutta tulee noudattaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, vaikka annoksen sovittaminen ei olekaan tarpeen (ks. kohta 5.2). Tsolpideemitartraattia on käytettävä varoen hengityselinten vajaatoiminnan yhteydessä, koska bentsodiatsepiinien on todettu huonontavan hengitysinsuffisienssia. Tulee ottaa huomioon myös se, että ahdistuneisuutta ja agitaatiota on kuvattu dekompensoidussa hengityselinten vajaatoiminnassa. Bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset aineet saattavat edistää enkefalopatian kehittymistä, joten niitä ei tule käyttää maksan vaikean vajaatoiminnan yhteydessä. Psykoottiset potilaat: Bentsodiatsepiineja ja niiden kaltaisia lääkkeitä ei suositella ensisijaiseksi hoidoksi psykoottisille potilaille. Masennuspotilaat: Vaikka varsinaista kliinistä, farmakokineettistä ja farmakodynaamista interaktiota SSRI-lääkkeiden kanssa ei ole osoitettu, tsolpideemitartraattia tulisi antaa varoen masennusoireista kärsiville potilaille. Masennuspotilailla saattaa esiintyä itsemurhataipumusta, joten tahallisen yliannostusmahdollisuuden vuoksi potilaille tulisi antaa lääkettä mahdollisimman pieni määrä kerrallaan. Bentsodiatsepiineja ja niiden kaltaisia lääkkeitä ei pitäisi käyttää masennuksen tai masennukseen liittyvän ahdistuneisuuden ainoana hoitona (tällaisilla potilailla hoito saattaa johtaa itsemurhaan). Alkoholin ja huumeiden väärinkäyttäjät: Bentsodiatsepiineja ja niiden kaltaisia lääkkeitä tulee käyttää erityisen varovasti alkoholin ja huumeiden väärinkäyttäjillä. Potilaiden tulee olla tällöin huolellisessa seurannassa, koska heillä on tottumisriski sekä riski psykologisen riippuvuuden kehittymiseen. Koska valmiste sisältää laktoosia, potilaat, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, Lapp-laktaasipuutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei tulisi ottaa tätä valmistetta. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Tsolpideemitartraattia ei suositella käytettäväksi yhdessä alkoholin kanssa, koska tällöin alkoholi saattaa vahvistaa tsolpideemitartraatin sedatiivista vaikutusta, mikä puolestaan vaikuttaa haitallisesti potilaan kykyyn ajaa autoa tai käyttää koneita. Yhteiskäyttö keskushermostoa lamaavien lääkkeiden kanssa Tsolpideemitartraatin käyttö yhdessä muiden keskushermostoa lamaavien lääkkeiden kanssa edellyttää varovaisuutta (ks. 4.4). Keskushermostoa lamaava vaikutus saattaa vahvistua, jos tsolpideemia käytetään samanaikaisesti psykoosilääkkeiden, unilääkkeiden, anksiolyyttien/sedatiivien, lihasrelaksanttien, masennuslääkkeiden, narkoottisten kipulääkkeiden, epilepsialääkkeiden, anesteettien ja sedatiivisten antihistamiinien kanssa. Siksi tsolpideemin samanaikainen käyttö näiden lääkkeiden kanssa voi lisätä väsymystä ja seuraavan päivän psykomotoristen toimintojen, myös ajokyvyn, heikentymistä (ks. kohdat 4.4 ja 4.7). Myös yksittäisiä näköharhatapauksia on ilmoitettu esiintyneen potilailla, jotka ovat käyttäneet tsolpideemia samanaikaisesti masennuslääkkeiden, kuten bupropionin, desipramiinin, fluoksetiinin, sertraliinin ja venlafaksiinin, kanssa. 4
Samanaikainen käyttö fluvoksamiinin kanssa voi lisätä veren tsolpideemipitoisuutta, joten samanaikaista käyttöä ei suositella. Tsolpideemitartraatin ja narkoottisten kipulääkkeiden samanaikainen käyttö saattaa voimistaa euforian tunnetta, mikä voi lisätä psykologista riippuvuutta. CYP450-entsyymin inhibiittorit ja induktorit Samanaikainen käyttö siprofloksasiinin kanssa voi lisätä veren tsolpideemipitoisuutta, joten samanaikaista käyttöä ei suositella. Tsolpideemitartraatti metaboloituu sytokromi P450-ryhmään kuuluvien entsyymien vaikutuksesta. Pääasiallinen entsyymi on CYP3A4. Rifampisiini indusoi sen metaboliaa aiheuttaen noin 60 % laskun huippuplasmapitoisuuksissa ja mahdollisesti tehon laskun. Myös muiden sytokromi P450 entsyymien indusoijilla, kuten karbamatsepiinilla ja fenytoiinilla, saattaa olla samanlaisia vaikutuksia. Yhdisteet, jotka estävät tiettyjen maksan entsyymien (erityisesti CYP3A4:n) toimintaa, saattavat nostaa plasmakonsentraatioita ja lisätä tsolpideemitartraatin tehoa. Farmakokineettiset ja farmakodynaamiset vaikutukset eivät kuitenkaan ole merkittävästi erilaiset, vaikka tsolpideemitartraattia käytetään yhdessä itrakonatsolin (CYP3A4:n inhibiittori) kanssa. Tämän kliininen merkitys on tuntematon. Kun tsolpideemia annettiin samanaikaisesti ranitidiinin kanssa, merkittäviä farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia ei havaittu. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys Raskaus Tsolpideemitartraatin käytön turvallisuutta raskauden ja imetyksen aikana ei ole voitu arvioida, koska asiasta ei ole riittävästi tietoja käytettävissä. Vaikka eläinkokeet eivät ole osoittaneet teratogeenisiä tai embryotoksisia vaikutuksia, valmisteen turvallisuutta raskausaikana ei ole todistettu ihmisillä, joten tsolpideemitartraattia ei tulisi käyttää raskauden aikana, etenkään ensimmäisen kolmanneksen aikana. Jos tsolpideemitartraattia määrätään hedelmällisessä iässä olevalle naispotilaalle, häntä on neuvottava ottamaan yhteyttä lääkäriin lääkehoidon lopettamiseksi, mikäli hän haluaa tulla raskaaksi tai mikäli hän epäilee olevansa raskaana. Jos tsolpideemitartraatin käyttö on lääketieteellisistä syistä välttämätöntä raskauden lopulla tai synnytyksen aikana, saattaa vastasyntyneellä esiintyä esimerkiksi hypotermiaa, hypotoniaa ja kohtalaisia hengitysvaikeuksia tuotteen farmakologisen vaikutuksen vuoksi. Jos äiti on käyttänyt bentsodiatsepiineja tai niiden kaltaisia aineita pitkän aikaa raskauden lopulla, vastasyntyneelle on saattanut kehittyä fyysinen riippuvuus, josta aiheutuu riski, että vastasyntynyt saattaa saada vieroitusoireita. Imetys Pieniä määriä tsolpideemitartraattia erittyy äidinmaitoon. Sen vuoksi tsolpideemitartraatin käyttöä ei suositella imettäville äideille. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Tsolpideemilla on huomattava vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. 5
Ajoneuvojen kuljettajia ja koneiden käyttäjiä on varoitettava, että tsolpideemi saattaa muiden unilääkkeiden tavoin aiheuttaa väsymystä, reaktioajan pidentymistä, heitehuimausta, uneliaisuutta, näön hämärtymistä/kaksoiskuvia, vireystason alenemista ja ajokyvyn heikentymistä käytön jälkeisenä aamuna (ks. kohta 4.8). Riskin minimoimiseksi suositellaan vähintään 8 tunnin lepotaukoa tsolpideemin ottamisen ja ajamisen, koneiden käyttämisen tai korkeissa paikoissa työskentelemisen väliin. Ajokyvyn heikentymistä ja esimerkiksi autolla ajoa unissaan on ilmennyt käytettäessä tsolpideemia yksinään terapeuttisina annoksina. Tsolpideemin samanaikainen käyttö alkoholin ja muiden keskushermostoa lamaavien lääkkeiden kanssa lisää edellä kuvatun laista käytöstä (ks. kohdat 4.4 ja 4.5). Potilaita on varoitettava käyttämästä alkoholia tai muita psykoaktiivisia aineita tsolpideemin käytön yhteydessä. 4.8 Haittavaikutukset Esiintyvyys määritellään seuraavasti: Hyvin yleinen ( 1/10) Yleinen ( 1/100, <1/10) Melko harvinainen ( 1/1 000, <1/100) Harvinainen ( 1/10 000, <1/1 000) Hyvin harvinainen (<1/10 000) Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin) Tsolpideemitartraatin käyttöön liittyvien haittavaikutusten on osoitettu olevan annosriippuvaisia, ja tämä koskee etenkin eräitä keskushermosto- ja gastrointestinaalisia tapahtumia. Haittavaikutusten pitäisi teoriassa olla vähäisempiä, kun tsolpideemitartraatti otetaan kohdassa 4.2 annettujen suositusten mukaisesti juuri ennen nukkumaanmenoa tai jo vuoteessa ollessa. Näitä esiintyy erityisesti iäkkäillä potilailla. Infektiot Yleinen: ylähengitysteiden tulehdus, alahengitysteiden tulehdus Immuunijärjestelmä Tuntematon: angioneuroottinen edeema Psyykkiset häiriöt Yleinen: hallusinaatiot, agitaatio, painajaiset Melko harvinainen: sekavuus, ärtyneisyys Tuntematon: rauhattomuus, aggressiivisuus, harhaluulot, viha, psykoosi, epätavallinen käytös. väärinkäyttö, unissakävely (ks. kohta 4.4), riippuvuus (vieroitusoireita tai rebound-vaikutuksia voi ilmetä hoidon lopettamisen jälkeen), lipidon häiriöt, masennus (ks. kohta 4.4) Useimmat näistä psyykkisistä haittavaikutuksista ovat yhteydessä paradoksaalisiin reaktioihin. Hermosto Yleinen: uneliaisuus, päänsärky, huimaus, unettomuuden vaikeutuminen, anterogradinen muistinmenetys (muistihäiriöiden yhteydessä saattaa ilmetä myös käyttäytymishäiriöitä) 6
Tuntematon: alentunut tajunnantaso, ataksia Silmät Melko harvinainen: kaksoiskuvat Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Tuntematon: hengityslama (ks. kohta 4.4) Ruoansulatuselimistö Yleinen: ripuli, pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu Maksa ja sappi Tuntematon: maksaentsyymiarvojen nousu Iho ja ihonalainen kudos Tuntematon: ihottuma, kutina, nokkosihottuma, liikahikoilu Luusto, lihakset ja sidekudos Tuntematon: lihasheikkous Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat Yleinen: väsymys Tuntematon: kävelyhäiriö, lääketoleranssi Vammat ja myrkytykset Tuntematon: kaatuilu (etupäässä iäkkäillä, ja kun tsolpideemitartraattia ei ole otettu annossuositusten mukaisesti) Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: www.fimea.fi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri, PL 55, FI- 00034 Fimea. 4.9 Yliannostus Ilmoitetuissa pelkän tsolpideemitartraatin yliannostustapauksissa tajunnan asteen heikkeneminen on vaihdellut uneliaisuudesta kevyeen koomaan. Potilaat ovat toipuneet täydellisesti jopa 400 mg:n tsolpideemitartraattiannoksesta, joka on 40 kertaa suurempi kuin suositeltu annos. Yliannostuksen hoito edellyttää yleisten oireiden mukaisten toimenpiteiden sekä tukitoimien suorittamista. Mahahuuhtelu on suoritettava, mikäli mahdollista. Tarvittaessa voidaan antaa nesteitä laskimonsisäisesti. Jos mahalaukun tyhjentämisestä ei ole hyötyä, potilaalle voidaan antaa lääkehiiltä imeytymisen vähentämiseksi. Hengityksen ja kardiovaskulaaristen toimintojen seurantaa tulee harkita. Sedatiiveja ei pidä käyttää, vaikka potilaalla ilmenisi eksitaatiota. Jos potilaalla on vaikeita yliannostusoireita, flumatseniilin käyttöä voidaan harkita. Minkä tahansa lääkkeen yliannostusta hoidettaessa on pidettävä mielessä, että potilas on saattanut ottaa useita aineita. Koska tsolpideemitartraatilla on suuri jakautumistilavuus ja proteiineihin sitoutumisaste, hemodialyysi 7
ja pakotettu diureesi eivät ole tehokkaita toimenpiteitä. Hemodialyysitutkimukset munuaisten toiminnan häiriöstä kärsivillä potilailla, jotka ovat saaneet terapeuttisia annoksia, ovat osoittaneet, että tsolpideemitartraatti ei ole dialysoitavissa. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Unilääkkeet ja rauhoittavat, bentsodiatsepiinin kaltaiset lääkeaineet ATC koodi: NO5CF02 Vaikutusmekanismi Tsolpideemitartraatti, eräs imidatsopyridiini, on bentsodiatsepiinin kaltainen unilääke. Farmakodynaaminen vaikutus Kokeellisessa tutkimuksessa havaittiin, että tsolpideemitartraatilla on sedatiivisia ominaisuuksia pienemmällä annostuksella kuin mikä tarvitaan kouristuksia estävien, lihaksia rentouttavien tai anksiolyyttisten vaikutusten saavuttamiseksi. Nämä vaikutukset liittyvät spesifiseen agonistiaktiivisuuteen keskushermoston reseptoreissa, jotka kuuluvat GABA-omega- (BZ1 ja BZ2) - makromolekyylireseptori -kompleksiin, joka muuntaa kloridianionikanavan avautumista. Tsolpideemitartraatti vaikuttaa pääasiallisesti omegareseptorin (BZ1-reseptorin) alatyyppeihin. Tämän kliinistä merkitystä ei tunneta. Kliininen teho ja turvallisuus Satunnaistetuissa tutkimuksissa saatiin vakuuttavaa näyttöä vain 10 mg tsolpideemin tehosta. Satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa, johon osallistui 462 ei-iäkästä, tervettä, tilapäisestä unettomuudesta kärsivää vapaaehtoista, tsolpideemi 10 mg lyhensi keskimääräistä nukahtamisaikaa 10 minuutilla ja 5 mg puolestaan 3 minuutilla plaseboon verrattuna. Satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa, johon osallistui 114 ei-iäkästä, kroonisesta unettomuudesta kärsivää potilasta, tsolpideemi 10 mg lyhensi keskimääräistä nukahtamisaikaa 30 minuutilla ja 5 mg puolestaan 15 minuutilla plaseboon verrattuna. Joillekin potilaille pienempi, 5 mg:n annos voi olla tehokas. Pediatriset potilaat: Tsolpideemin turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varrmistettu. Satunnaistetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa, johon osallistuneilla 201 lapsella (6-17 vuotiaita) oli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön (ADHD) liittyvää unettomuutta, ei pystytty osoittamaan tsolpideemin (0,25 mg/kg/vrk, enimmäisannos 10 mg/vrk) tehoa plaseboon verrattuna. Psyykkiset ja hermoston häiriöt olivat yleisimmät tsolpideemihoidon aikana ilmenneet haittavaikutukset plaseboon verrattuna ja niitä olivat: heitehuimaus (23,5 % vs. 1,5 %), päänsärky (12,5 % vs. 9,2 %) ja hallusinaatiot (7,4 % vs. 0 %) (ks.kohdat 4.2) 5.2 Farmakokinetiikka Imeytyminen Tsolpideemitartraatti imeytyy nopeasti, ja sen hypnoottinen vaikutus alkaa nopeasti. Suun kautta otettuna tsolpideemitartraatin biologinen hyötyosuus on 70 %, ja sen kinetiikka on lineaarinen hoidollisia annoksia käytettäessä. Terapeuttinen plasmapitoisuus on 80-200 ng/ml. Huippupitoisuus 8
plasmassa saavutetaan 0,5-3 tunnissa lääkkeen ottamisen jälkeen. Jakautuminen Jakautumistilavuus on aikuisilla 0,54 l/kg. Iäkkäillä jakautumistilavuus pienenee arvoon 0,34 l/kg. Plasman proteiineihin sitoutuu 92 % tsolpideemitartraatista. Maksassa tapahtuvan alkureitin metabolian osuus on noin 35 %. Toistetun käytön ei ole osoitettu muuttavan sitoutumista proteiiniin, mikä osoittaa sitä, että tsolpideemitartraatti ei kilpaile metaboliittiensa kanssa sitoutumispaikoista. Eliminaatio Eliminaation puoliintumisaika plasmassa on keskimäärin 2,4 tuntia, ja sen vaikutusaika on noin 6 tuntia. Kaikki tsolpideemitartraatin metaboliitit ovat farmakologisesti inaktiivisia ja erittyvät virtsaan (58 %) ja ulosteisiin (37 %). Kliinisissä kokeissa on havaittu, että tsolpideemitartraatti ei dialysoidu. Erityisryhmät Munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla jonkinasteista puhdistuman heikkenemistä on havaittavissa (riippumatta mahdollisesta dialyysistä). Muut farmakokineettiset parametrit eivät muutu. Vanhuksilla ja maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla tsolpideemitartraatin biologinen hyötyosuus lisääntyy. Puhdistuma pienenee ja eliminaation puoliintumisaika pitenee (noin 10 tuntia). Maksakirroosipotilailla on havaittu 5-kertaisia AUC-arvoja ja 3-kertaisia puoliintumisaikoja. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Haittoja on koe-eläimissä todettu vain silloin, kun on käytetty altistusta, joka ylittää suurimman ihmisille käytettävän annostuksen niin huomattavasti, että asialla on kliinisen käytön kannalta vain vähäinen merkitys. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Tablettiydin: laktoosimonohydraatti mikrokiteinen selluloosa natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A) magnesiumstearaatti hypromelloosi Päällyste: hypromelloosi titaanidioksidi (E171) makrogoli 400 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen 6.3 Kestoaika 3 vuotta 9
6.4 Säilytys Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoot Pahvikotelot, joissa on 7, 8, 10, 14, 15, 20, 28, 30, 50, 56, 60 ja 100 tablettia PVC/PE/PVDC/Alläpipainopakkauksissa. HDPE-tablettipurkit, joissa on 30, 100, 500 tai 1000 tablettia ja jotka on suljettu tiiviisti PPturvasulkimella. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole markkinoilla. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle Ei erityisohjeita. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Actavis Group PTC ehf. Reykjavikurvegi 76-78 IS-220 Hafnarfjordur Islanti 8. MYYNTILUVAN NUMEROT 5 mg: 16518 10mg: 16519 9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 10.9.2001 10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 29.10.2014 10