UNTO IIVARINEN MILJOONA KILOMETRIÄ (ÄLÄYS) "Ei ole montakaan ammattia, joita säädellään ja säännellään yhtä tarkkaan kuin ammattikuljettajia." (LEIPÄTEKSTI) Kello on aamulla 08:30. Lisatrans Oy:n rekka lähestyy Suonenjoella sijaitsevaa Valion hillotehdasta. Unto Iivarinen pysäyttää rekan portille, työntää portin avaavaan kortin lukulaitteeseen ja peruuttaa lastauslaiturille. Edessä on hillo- ja hedelmätiivistesäiliöiden lastaus rekkaan. Kun kaikki on valmista, V-kasi jyrähtää käyntiin, ja Scanian R500 lähtee liikkeelle kohti määränpäätään. Kun tehdas tuottaa hilloja ja hedelmätiivisteitä kaksikymmentä miljoonaa kiloa vuodessa, kuljetusten on oltava kunnossa. Unto Iivarinen on rekkakuski, ammattiautoilija sormenpäitään myöden. Rekan nuppi on työpaikka ja tauoilla se muuttuu pieneksi yksiöksi. Punkan lisäksi siellä on tv, jääkaappi ja mikroaaltouuni. Kun kasassa on kymmenen ajotuntia, edessä on yhdentoista tunnin pakollinen lepo. Työaikojen kanssa taiteileminen on joskus hankalaa. Kun ajotunnit ovat täynnä, ei auta muuta kuin laittaa rekka parkkiin. Jos sattuu nukuttamaan, niin silloin ei ole ongelmia. Jos uni ei tule silmään, sitä valvoo ja yrittää tappaa aikaa. Joskus käy niin, että väsymys iskee vasta sitten kun pitäisi lähteä liikkeelle, Unto kertoo. Lisatransilla on kuusi omaa autoa ja lisäksi apuna on neljä aliurakoitsijaa. Kilometrejä omiin autoihin tulee vuodessa miljoonan verran, joten tien päällä viihdytään ahkerasti, kuutena päivänä viikossa. Onneksi yhtiöllä on oma huoltohalli, jossa Unton poika on töissä. Se helpottaa kaluston kunnossapitämistä. Unton mukaan kilpailu kuljetusalalla on kovaa ja osin jopa epätervettä.
Tuntuu siltä, että hintoja poljetaan reippaasti ja jostakin syystä suomalaiset autot eivät kelpaa valtionyhtiöille. Sen sijaan virolaiset, latvialaiset, puolalaiset ja liettualaiset rekat kelpaavat niin VR:n Transpointille kuin Itellalle. Hintakysymyshän se on, mutta en silti ymmärrä, miten ne pojat ajonsa hinnoittelevat. Onneksi meillä on Valion sopimushommat, ne pitävät kaluston tien päällä. Tervosta ei enää suuria määriä tavaraa maailmalle lähde, mitä nyt jokunen RKTL:n kalakuorma silloin tällöin. Savon Taimenen kaloja on kuskattu pitkin kotimaata sekä Venäjälle. Saksasta on haettu viime vuosina sampia, ja silloin kun lapset olivat vielä pieniä, meikäläinen vietti jouluja tien päällä hakemassa suomalaisille tuoreita tomaatteja uudeksi vuodeksi. Elävän kalan kuljetuksista näyttää olevan kysyntää Keski-Euroopassa, aina Espanjaa ja Liettuaa myöden. Olen suunnitellut joka sään kalankuljetuskontin ja se valmistuu vuoden 2013 alussa. Tekes on ollut rahoittamassa hanketta ja työ on hyvin pitkälle sisä-savolaista laatua. Rautalammella toimiva Morehouse valmistaa kontit, joiden sisään asennetaan Virossa rakennetut kalasäiliöt ja Tervon Muovityö hoitaa vesi-, ja happiputkistojen asennuksen. Tämä on mielenkiintoinen projekti ja siinä saattaa olla mielenkiintoisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa, Unto vakuuttaa. Säädeltyä ja säänneltyä työtä Unto ajaa edelleen itsekin ja pitää sen ohessa tarkan huolen siitä, että kaikki yhtiön ajot sujuvat suunnitelmien mukaan. Eikä siihen tarvita tietokonetta, Untolle riittää se luonnonprosessori, joka on omien korvien välissä. Uran aikana kuljetettavana on ollut erikoisia kuormia. Unto muistelee, kun aikoinaan Tallinasta tulleita kalankasvatusaltaita kuljetettiin Inariin. Altaat olivat kuusi ja puoli metriä leveitä ja kiirettä ei voinut pitää. Erikoiskuljetuksilla huippunopeus saa olla vain 60 kilometriä tunnissa. Ei siinä voinut edes harkita nopeammin etenemistä, sillä jo kahdeksankympin nopeudesta kortti olisi lähtenyt pois. Kyllä sen matkan aikana päätiet olivat melkoisen tukossa. Ei ole montakaan ammattia, joita säädellään ja säännellään yhtä tarkkaan kuin ammattikuljettajia. Autoissa on joko ajopiirturit tai digitaaliset laitteet, jotka rekisteröivät kaiken mitä kuski tekee. Viikossa saa tehdä 45 tuntia töitä ja vuorokaudessa saa ajaa korkeintaan kymmenen tuntia.
Jos kuski on tulossa etelästä vaikkapa Suonenjoelle, ja kaksikymmentä minuuttia ennen kotia viikon ajoaika loppuu, on kuljettaja vaikean valinnan edessä. Jos hän päättää jatkaa, viikkotyöaika ylittyy kahdellakymmenellä minuutilla. Se tallentuu analogisiin tai digipiirtureihin, ja myöhemmin siitä saattaa tulla seuraamuksia. Toisaalta maalaisjärjen mukaan rekan jättäminen parkkiin kotikulmille ei tunnu järkevältä. Jos siis jatkaa matkaa, osa poliiseista ei suostu ymmärtämään tämäntyyppisiä tilanteita, vaan he toteuttavat lakia kirjaimellisesti. Aikamoista tasapainoilua tämä homma välillä on, mutta pyörät on pidettävä pyörimässä, Unto Iivarinen toteaa topakasti. Unto suuntaa rekan kohti huoltohallia. Auto pitää tarkistaa, sillä edessä on kolmen rekan keikka Kazakstaniin. (KUVATEKSTIT) 1. Lisatrans vie tavaraa maailmalle Tervon nimissä. 2. Ajopäivä on alkamassa. 3. Scanian ohjaamot ovat ergonomisia ja rekka kulkee jouhevasti. Kuskin on silti oltava aina valppaana. 4. Tien päällä. 5. Unto Iivarinen työpaikallaan.