RYNNÄKKO LÄPI TAMPEREEN

RYNNÄKKO LÄPI TAMPEREEN

TIMO MALMI RYNNÄKKÖ LÄPI TAMPEREEN KAUPUNKI KIIRASTULESSA 1918 TRAFF KUSTANNUS

RYNNÄKKÖ LÄPI TAMPEREEN KAUPUNKI KIIRASTULESSA 1918 Timo Malmi Graafinen suunnittelu & taitto: Nalle Ritvola, Osakeyhtiö Naileilaan Traff Kustannus Oy ISBN 978-952-67412-2-2 Paino: Saarijärven Offset Oy 2011 Vuonna 1918 yhtenäisiä asepukuja ei ollut. Tampereella valkoisten valtausjoukot käyttivät tunnuksenaan lakkiin kiinnitettyä havunoksaa. Toista oksaa pidettiin varmuuden vuoksi taskussa.

SISÄLLYS Lukijalle 8 1 HUOMIO! Tampereen taistelu osa maailmansotaa 13 Yhteiskunta hajoaa ihmisten päissä 14 Radikaalit valtaavat punakaartit 15 Osapuolet aloittavat sodan valmistelun 16 Sodan sosiaaliset rajat ylittyvät 17 Tampereen yhteenotto odottaa 20 Tampere - tarinoiden Hellaan pääkaupunki 21 Melinin komppania -runo 23 Tampereen taistelu runojen riveissä 26 II KOMPPANIA MELIN Melinin joukko varustetaan Pohjanmaalla 29 Tie Tampereelle näyttää sodan jäljet 32 Sodan kapellimestari on valmis aloittamaan 34 Kolmekymppiset itseoppineet puolustajat 36 Viisikymppiset Venäjän opettamat hyökkääjät 38 Punaiset löytävät taistelutahdon 39 Verinen kiirastorstai avaa kuoleman portit 40 Tampere imee verta 43 Rintamat hiljenevät ja voimia kootaan 45 111 RYNNÄKKÖÖN Käsky: Vallatkaa nopeasti Tampere 49 Risat vaatteet ja Jumalan haltuun 52 Tulen loimo valaisee pelokkaat kasvot 54 Eteenpäin! Tappaminen vie aikaa 57 Saadaanko ampua, kun meitä ammutaan 59 Neulapato odotti ylittäjäänsä 61 Kirkkokadun kulman käsikähmät 68 5

Valomerkki: hyvin menee 65 Vaarallinen Hämeenkatu ylitetään ryhmissä 66 Aseistettu nuori nainen puolustaa Tamperetta 68 IV MARS, MARS Näsilinnassa taisto kiihtyy 71 Kalevankankaalla jäädään tuleen makaamaan 73 Punaiset vastaavat voimalla 74 Valkoista virtaa riittää 76 Valkoiset sulkeutuvat barokkilinnaan 78 Punaiset nousevat lähelle linnan kivijalkaa 79 Katkera taistelu linnanherruudesta jatkuu 81 Kuoleman linnan konsertin soittajat 82 Ajolähtö kevään sulavalle jäälle 84 Onni suosii rohkeita miehiä 87 Helvetti, te elätte vielä 88 V LEPO Herääminen painajaisunesta 90 Valloittamaton kaupunki tuhon edessä 92 Vastahyökkäystä ei kuulu 94 Raatihuoneelia taistellaan loppuun asti 95 Valkoinen lippu nousee Pyynikin näkötorniin 96 Tampereen valloituksen jälkivero 98 Iltaloma on suruista tehty 99 Mannerheim kiittää ja palkitsee 101 Muistomitalit tulevat aikanaan 102 Suuren kertomuksen jälkirunot 103 Melinin miehet sodan jälkeen 106 Mikä nimi valita sodalle 106 Kuoleman kentät täyttyvät 109 Lisätietoja 111 Melinin komppanian reitti silloin ja tänään 112 Tampere 1918 -näyttely Vapriikissa 114 6

Rynnäkkö läpi Tampereen. Kaupunki ki1rastulessa -kirja kertoo sisällissodan suurimmasta taistelusta keväällä 1918. Silloin valkoiset senaatin joukot hyökkäsivät ja vallankumouksellinen punainen Ta mpere puolusti. Huhtikuun 3. päivänä 1918 jääkäriluutnantti Erik Gunnar Melinin johtama komppania määrättiin ryntäämään läpi kaupungin Kalevankankaalta Ta mmerkosken yli Mustanlahden kalliolle ja valloittamaan harjanteen päällä sijaitseva Näsilinna. Operaation tarkoitus oli tukea silloin alkanutta yleishyökkäystä kaupunkiin. 8

Suurhyökkäys Valkoisen armeijan kolmas hyökkäys Ta mpereen valtaamiseksi oli käynnistynyt aamuyöllä ennen näkemättömällä tykistökeskityksellä. johon puolustajat vastasivat. Itäiset kaupunginosat Ta mmela ja Kyttälä, syttyivät tuleen. Niin taistelumieli kuin pakokauhukin valtasivat etulinjan miehet ja naiset. joista suurin osa oli maaseudun ihmisiä ja ensimmä istä kertaa kaupungissa. Ty kkitulen valaisema taivas. käsittämätön jyry, räjähdysten paineaalto ja toverien silpoutuminen ympärillä olivat kuin kuvaraamatun kertomus kiirastulen tapahtumista. Etulinjan läpi murtauduttuaan Melinin komppania sai vallattua Näsilinnan, mutta muurien suojassa miehet huomasivat olevansa yksin ja saarrettuna. Muiden valkoisten hyökkäys oli tyrehtynyt. Punakaartin vastaiskut rinnettä ylös kohti linnaa tuottivat iltaan mennessä tulosta. Melinin oli jätettävä kuolemaa kiehuva linna ja johdatettava joukkonsa rippeet takaisin alkupisteeseen Näsijärven jäätä pitkin. Mitä päivän aikana oli tapahtunut. on yhä osin nähtävissä sodan jälkeen otetuissa valokuvissa. Mustanlahden kallio valui verta. Ruumiskasat peittivät pihan. mutta Melinin komppanian hyökkäys oli sotilaallinen menestys. 9

Tampereen sankarit Erik Gunnar Melinin johtaman Pohjanmaan rannikon suomenruotsalaisen komppanian kunniaksi kirjoitettiin runoja ja kirjoja. Uuden tiedon myötä Ta mpereen taistelu on kasvanut useiksi suuriksi tarinoiksi. joita on kuvattu runoissa. romaaneissa ja nähty teattereissa. Teatterin keinoin kerrottiin piiritetyn kaupungin kauhuista. kun Ta mpereella vietettiin Sovinnon pä1vää (www.tampere1918.fi) vuonna 2008. Historiallista juhlakulkuetta ja pariakymmentä kohtausta seurasi yli 20 000 liikuttunuha katsojaa. Claes Olssonin elokuva Melinin miehistä tulee teattereihin vuonna 2012. Tässä kirjassa nähdään taistelut pääsääntöisesti Melinin miesten silmin. Mistä he tulivat kaupunkiin. miten ja miksi? Mitä sitten tapahtui? Mutta teoksessa kerrotaan myös. ketkä puolustivat Ta mperetta ja mikä oli heidän tavoitteensa? Kirjassa annetaan välähdys, mitä ihmiset kokivat Ta mpereella. jotta lukija voi pohtia. mitä kaupunkisota on siihen osallistuneille merkinnyt niin fyysisesti kuin psyykkisesti. 10

"Jumala. anna pian tulla loppu tästä kauhistuksesta. Anna meille meidän syntimme anteeksi. Äläkä rankaise ylen määrin." Paivakirjamerkintä Tampereen taistelun jälkeen. Tuhoutunutta Tammelan kaupunginosaa. takana Tammelan kansakoulu.

UPU CIQS Iii t ' w w --"\

1 HUOMIO! Ta mpereen taistelu osa maailmansotaa uroopassa oli sodittu jo vuodesta 1914. Venäjän ja Saksan keisarit olivat 1 maailmansodassa vastakka in. Suomi kuului tuolloin Venäjän keisarikuntaan ja suomalaisia soti hänen majesteettinsa joukoissa itärintamalla Baltiassa. Saman maiseman juoksuhaudoissa heitä ampuivat suomalaiset jääkärit. mutta Saksan keisarin nimeen. Sodan sytyttyä Saksa oli ryhtynyt salaisesti tukemaan erilaisia Venäjän hallitsijaa keisari Nikolai II vastaan nousevia kapina- ja vallankumousliikkeitä. Saksassa oli avattu salainen sotilasleiri suomalaisille nuorille miehille. Heidän toivottiin nousevan aseelliseen vastarintaan venäläisiä vallanpitäjiä vastaan. Kevät 1917 avasi jääkäriliikkeen kauan toivoman poliittisen tilanteen. sillä Venäjän keisari kukistui ja vuoden kuluessa venäläiset olivat alkaneet keskenään taistella korkeimmasta vallasta. 13

Eurooppa oli jakautunut sotilaallisesti kahtia. Samoin oli pirstoutunut suomalainen yhteiskunta. Tu rvallisuustilanne heikkeni. mm. poliisit olivat lakossa eikä kunnallishallinto toiminut. Leivän hinta nousi jyrkästi. Pula ja säännöstely valtasivat maan. Samoin salakauppa ja keinottelu synnyttivät levottomuuksia. Elintaso laski. Eniten tuloja menettivät johtavassa asemassa olevat virkamiehet. Elintarvikkeita salaa välittävät hyötyivät kriisistä eniten. Rahan arvon lasku ja muut taloudelliset muutokset aiheuttivat sen. että arkipäivän ongelmat muuttuivat poliittisiksi. Työväestö ja porvaristo alkoivat liikehtiä ja järjestäytyä. Yhteiskunta hajoaa ihmisten päissä Ihmiset olivat pettyneitä politii kkaan eikä sen tekijöihin luotettu. Venäjän keisarikunnan koneisto autonomisessa Suomessa natisi. Yhteiskunta menetti uskottavuutensa. Professori Pertti Haapala sanoo. että yhteiskunta hajosi ihmisten päissä. Punaisten Tampereen Ja kun yhteiskunta hajoaa. se johtaa valtataisteluun. Järjestys Ka rti Suomi jakautui kahteen suureen poliittiseen ryhmään PY ki ;. 1 vuoden 1917 aikana. ja molemmat osapuolet tunsivat ä!k - - tarvitsevansa tässä tilanteessa suojakseen aseellisia kaarteja. Porvarillinen puoli perusti syksyn 1917 aikana suojelukaarteja eri puolelle maata. Pohjanmaalla senaatin järjestysvaltahankkeet etenivät no- valtaisuudet. 14

peasti. sillä aloitettiin asevelvollisuuskutsunnat. Myös suojeluskunnat nousivat alueella merkittäviksi vaikuttajiksi. Va paaehtoiset asekaartit korvattiin pian kunnallisilla suojeluskunnilla. mikä paransi entisestään rahoituksen järjestämistä. Sekä aseita että kouluttajia saatiin Saksasta. Teollisuusvaltaisessa Etelä-Suomessa suojeluskuntien perustaminen oli vaikeaa. sillä työväen järjestyskaartit eli punakaartit olivat alueella vahvoja. Uhkaavan työttömyyden ja nälän helpottivat punakaartit. sillä jäsenille maksettiin palkkaa ja tarjottiin ruokaa. Syksyn 1917 aikana punakaartit radikalisoituivat ja pyrkivät irtautumaan Suomen sosialidemokraattisen puolueen vanhan johdon valvonnasta ja onnistuivat siinä. Radikaalit valtaavat punakaartit Ta mpereelle joulukuussa 1917 pidetyssä kaartien edustajakokouksessa radikaali suunta voitti. Helsingin ja Tu run kaartit vaativat aktiivista toimintaa ja vallan ottamista työväestön käsiin. Myös Ta mpereella punakaartien jyrkempi suunta oli jo voitolla. Sekä työväestö että porvarillinen puoli toimivat lujan järjestysvallan vahvistamiseksi. mutta niin että omat kaartit valvoisivat katu rauhaa. Oltiin valmiit kapinaan ja sen kukistamiseen. Venäjän yhä heikennyttyä poliittisesti ja sotilaallisesti Suomi oli julistautunut kuukausia kestäneen menettely- 15

tapakiistelyn jälkeen itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Mutta itsenäinen tasavalta oli sotilaallinen tyhjiö ilman omaa armeijaa. Maan oma poliittinen valta oli jakautunut ja suhde emämaahan selkiytymätön. Senaatti eli hallitus perusti sotilaskomitean. sillä se pelkäsi työväen kaartien vallankaappausta. Ta mmikuun puolivälissä 1918 Venäjän armeijasta palannut kenraaliluutnantti Gustav Mannerheim aloitti sotilaskomitean puheenjohtajana. Senaatin joukot kokoontuivat Pohjanmaalla ja Mannerheim matkusti sinne. Matkalla uusiin tehtäviin Mannerheim oli joutua pidätetyksi Ta mpereen rautatieasemalla. kun hän puhutteli venäläisiä sotilaita venäjäksi. Siviilimiehen kieli herätti huomiota. Ta mperelainen asemamies pelasti oudon matkalaisen hengen. Osapuolet aloittavat sodan valmistelun Yöllä tammikuun 28. päivä 1918 Gustav Mannerheim aloitti venäläisten varuskuntien riisumisen aseista Pohjanmaalla. Pohjanmaan suojeluskunnista oli tullut Vaasaan paenneen senaatin asejoukkojen ydin. Ne kenraali Mannerheim sai johdettavakseen. Samana päivänä illan hämärtyessä sytytettiin Helsingissä punainen lamppu työväentalon torniin merkiksi. että pääkaupunkiin oli perustettu uusi vallankumouksellinen hallitus. jota kutsuttiin kansanvaltuuskunnaksi. Punakaarteista tuli sen sotaväki. Aseistus saatiin Venäjän 16

sotaväeltä. ja Pietarin uudet vallanpitäjät lähettivät junalla kivääreitä ja ammuksia punakaartien käyttöön. Punaisen ja valkoisen Suomen raja kulki suunnilleen Parista itään Ta mpereen pohjoispuolitse Kuopion kautta Karjalan kannakselle. Sodan sosiaaliset rajat ylittyvät Suomen yhteiskuntaluokkien välillä vallitsi kuilu. Ensimmäisen maailmansodan (1914-1918) aikaan sääty-yhteiskunta oli muuttumassa luokkayhteiskunnaksi. Tu olloin yhteiskuntaryhmien henkinen etäisyys esti näkemästä ilmassa olevia uudistustarpeita. Ylhäiset eivät pitäneet tavallisia ihmisiä vertaisinaan ja työväen tasa-arvovaatimukset pelottivat. Koettiin. että ne uhkasivat elämän mukavuutta ja jopa koko sivistystä. Työväestö. punainen puoli. ei luottanut yläluokan vallanpitäjiin. Heiltä ei saa pyytämällä mitään. ajateltiin. Lehdistössä taisteltiin. että kansanvalta. jonka puolesta taisteltiin. antaisi kaiken mitä tavalliset ihmiset tarvitsevat: maanomistusuudistuksen. kunnallisen äänioikeuden. työaikalain. verouudistuksen ja opiskelumahdollisuuden. Va lkoinen puoli. porvaristo. piti omassa tiedotuksessaan tärkeimpänä teesinä Suomen lopullista irtaantumista emämaa Venäjästä ja oman maan itsenäisyyttä. Se tarkoitti venäläisten aseistariisumista ja väl itöntä maasta karkottamista vaikka asein. 17

Maan vapauttamiseen vieraan valtion armeijasta komennettiin myös Pohjanmaan rannikon suomenruotsalaiset. tulevat Melinin komppanian miehet. Sosiaaliselta taustaltaan pääosa olisi sopinut myös etelän punakaartien asemiehiksi. He olivat suurimmalta osalta niin peltojen kuin merien miehiä ja liittyivät sotaan uuden tasavallan asevelvollisina. Tampereen yhteenotto odottaa Aseellisia välikohtauksia järjestyskaartien välillä oli esiintynyt eri puolilla maata jo loppuvuoden 1917 aikana ja vuoden vaiheessa. Kamppailu vallasta kärjistyi kevättalvella 1918 ja johti muutamassa kuukaudessa suureen yhteenottoon pohjoisen rintaman keskuksessa Ta mpereella. Kaupunki nousi Euroopan politiikan silmään. Ruotsin päälehdet kertoivat Ta mperetta kohti etenevästä hyökkäyksestä koko sivun otsikoin. Sanat Ruovesi ja Mannerheim nousivat maailmankartalle. Suomeen syntynyt sisäpoliittinen vastakkainasettelu alkoi purkautua ja sotilaallinen tyhjiö täyttyä uusista vieraan maan joukoista. Venäjän sotaväki oli karkaamassa kotiin ja uudet voimatekijät Saksa ja Ruotsi yrittivät asemiehillään ottaa sen paikan. Keväällä 1918 Ta mpereen tienoilla oli noin 50 000 asukkaan lisäksi toistakymmentätuhatta Etelä-Suomesta kaupunkia puolustamaan tullutta punaista. Maalis- 20

kuun lopussa kaupungin ympärillä nähtiin kokoontuneena saman verran valkoista sotaväkeä. He tulivat Pohjanmaan lisäksi muualta Suomesta ja Euroopasta. Ta mpereen taistelu suuntasi Suomen kohtaloa ja osin myös Euroopan tulevaisuutta. Sisäpoliittisesti sodan lopputulosta voidaan arvioida jälkeenpäin niin. että molemmat voittivat. sillä taistelevien osapuolten sodan syyksi esittämät tavoitteet ovat toteutuneet itsenäisessä Suomessa. Ulkopoli ittinen lopputulos hahmottui vasta vuosien kuluessa. mutta Ta mpereen taistelussa kansainvälistä tunnustusta etsivä Suomi oppi selviytymisstrategiansa. Itsenäisyys ja kansan yhtenäisyys turvasivat suomalaisille päätöksenteon omissa asioissa ja antoivat tilaa omintakeiselle kulttuurille. Kansanvaltaa oli puolustettava vai kka asein. Ta mpereen taisteluiden henkiset ja sotilaalliset opetukset olivat tarpeen vuosina 1939-1945. jolloin valkoiset ja punaiset olivat vähitellen siirtyneet samalle puolelle toisen maailmansodan rintamaa. Tampere - tarinoiden Hellaan pääkaupunki Ta mpere on "tuhannen ja yhden taistelutarinan kaupunki". Ruotsalaisen Bertil Gripenbergin Mel1nin komppaniarunossa kuvataan Melinin miesten via dolorosa historioitsijan ja runoilijan näkökul masta. Mika Waltari käänsi 21

tekstin samaan henkeen. Runo on painettu Konrad Vestlinin Melinin komppania -kirjan alkuun. Te os julkaistiin ruotsiksi 1938 ja suomeksi vuonna 1939. Melinin komppania -kirjan lisäksi lähteenä on käytetty Olavi Kallion tekemää Gunnar Melinin haastattelua Kansan arkistosta ja hänen muistelustaan 1930-luvulta. Uutta näkökulmaa on tuotu Ta mpereen yliopiston Koskesta voimaa -verkkohistoriasta ja tutkijoiden Pertti Haapalan. Tuomas Hopun, Mervi Kaarnisen. Sami Suonenjoen ja Marko Tikan museokeskus Va priikin Tampere 1918 -näyttelyyn julkaisemasta saman nimisestä kirjasta. Lähteenä on käytetty myös muita heidän toimittamiaan tietoteoksia ja heidän kanssaan käytyjä keskusteluja. Heikki Ylikankaan 1918 -raamattua. Tietä Tampereelle, ei voi ohittaa Pohjanmaan miesten sotaretkiä kuvattaessa. Lisäksi on ollut käytössä useita Ta mpereen kevääseen liittyviä muistelmia ja asiakirjoja, joista osia on julkaistu Timo Malmin ja Ari Järvelän toimittamassa Tampere tulessa 1918 -kirjassa. Erityinen kiitos kuuluu 1918-perinteen kerääjille ja varhaisille muistitietotutkimuksen harrastajille, sekä henkilöhistorioiden tekijöille. Ruotsalaisen prikaatin miesten (Krigsarkivet. Stockholm) ja suomalaisten valokuvaajien ottamat kuvat ovat levinneet laajasti. Kirjassa on käytetty myös Olavi Mannisen 1918-kokoelmaa. Teoksen visuaalinen ilme on Nalle Ritvolan käden jälkeä. Kirjan kustantaja on Sovinnon päivä 1918 -tapahtuman tuottaja Mikko Närhi Traff-yhtiöstä. 22

Melinin komppania Kirjoittanut Bertel Gripenberg Suomentanut Mika Waltari Sota erillensä vehnän ja ruumenen vie. kuin loistava soihtu siell' on sankarin tie. Kun torvet hyökkäykseen soi toitottaen. eri teille ne urhon ja nahjuksen vei. Se ensi komppania oli komppania Melin. se soitti kunniakkaan osan suureen musiikkiin. Se soitto oli jyskeen ja ruudin. kuulien. monen vahvan äänen. ulvonnan ja käskyhuutojen. Se kauhuliekki tuskan ja veren. kuoleman oli loppunäytös monen hyvän taistelijan. Oli taivas yllä Tampereen kuin holvi tulinen. ja sodan myllyt jauhoivat suitsuttaen. Ylt' ympärille kaupungin löi kehän salamat lensi granaatit kuin pyrstölliset komeetat. Yli kosken. missä alkaa imu virran voimakkaan kävi pataljoona yli rikkiammutun maan. Tykit soittivat sinfonian hulluin sävelin. ja se ensi komppania oli komppania Melinin. Yötaivas oli raadeltu. graniittijuovainen. joka hetki kului ihmisverta maksaen. Kun nähtiin joukon marssivan kohti pengermää. oli tykkihirmumyrsky aina villimpää: ja veden lyijy hehkuva sai kiehumaan. 23

ja konekiväärien sähy kohos asteissaan. Jalanlevyistä tietä juoksi komppania se. vaan toiset. toiset ei koskaan päässeet perille. He ottivat talot. ojat. kuopat turvakseen. yön salamiin näyttivät he jäykistyneen. Ensi komppanian ympärillä myrsky soi. valo räjähdysten varjoleikiks' liikkuvaks' sen loi. se järkkymättä kapteeniaan seuras edelleen. sitä johti pitkä uskollinen luutnantti Sten. Viholliskaupunkiin se hävis yli pengermän. ja vaarat väijyi takaa joka päädyn pimeän. Joka kellarista paukkui. talon portaistakin. vaan eespäin marssi komppania ripein askelin. Vaan toiset maahan jäivät. ei kukaan seurannut. oli kosken tuolle puolen heiltä hyökkäys murtunut. Kun pauhaavan villi päivä koitti huhtikuun. kävi pieni. eroitettu joukko yksin taisteluun. He valtasivat Näsijärven rantakukkulan ja taistelivat keskellä sauhun suitsevan. Joka puolelta löi tulipiiri heidät saarroksiin - ei tuumittu. ei horjuttu. vaan vuoroin ammuttiin. Näsilinnan vuorta urheina puolustivat he. ja tuomion värit nousi taivahalle. Ja päivä kului. tuli oli taukoamaton. niin moni sillä kukkulalla kaatunut on. apu odotettu ei heille ei saapunutkaan. Siell' astui liian aikaisin mies moni kuolemaan. Ja seinät savusivat. katto paloi jymisten. 24

ja ilma keinui aalloissa räjähdysten. ja maa. missä komppania seisoi vaan. imi sotaverta vanhan Itäpohjan maan. Kuin päivää kymmenen se päivä pitkä oli niin. kun sankarsatua kirjoitti komppania Melin. Ja kun päivä laski. tuskin oli patruunaa. jolla kivääri- ja tykkitulta vastustaa. He marssivat rynnäkköhön uudestaan. joi lisää verta multa rikkiammutun maan. Kun valo savuun tukehtui pois häviten. kita pimeyden ammotti tulta sähisten. johti uskollisensa yli Näsijärven jään. Tuon joukon kuolanväsyneen ja karaistuneen. johti omiensa turvaan hän uudelleen. Se ensi komppania oli komppania Melin. sen muisto. sen kunnia ei häivy milloinkaan. sill' oikeus on elää päällä Suomenmaan. Tuon oikeuden lunasti tulvaeilen veri ruotsalaisen Itäpohjan sankarten. Se vapauden puolesta muitten lailla löi. uratyöstä sen ei satu. vaan totuus säkenöi. Se näytti: vielä jäljellä se sankarrotu on. joka tekonsa voi panna eteen väärän tuomion. Ajan mustan tullen ylpeinä me voimme osoittaa Näsilinnan urotyötä ja Melinin komppaniaa. 25

Monet muutkin sananiekat tarttuivat kynään Ta mpereen taistelun innoittamina. Useat näkivät Ta mpereen taistelun musiikkina. Näin Lauri Pohjanpää: Tulenloimut niin kuin suuri soihtu lo1staa takaa metsän harjanteen. Pauhaa sodan suuri orkesteri sadoin äänin luona Tampereen. Ta mpereen taistelu runojen riveissä Melinin komppania -runo on henkisesti sidottu syntyhetkeensä, mutta siitä on luettavissa myös mitä todella tapahtui. Suurhyökkäys kaupunkiin epäonnistui. Va in Melin miehineen toteutti käskyn. Punaiset tamperelaiset asetovereineen olivat puolustaneet kiihkolla omaa kaupunkiaan. Runoilija jakaakin hyökkäävän joukon jyviin ja akanoihin: niihin, jotka täyttivät tehtävän ja niihin, jotka pelkäsivät ja jäivät välille. Lukijalle käy selväksi, että Ta mpereella oli helvetti irti ja Melinin miehet tulen lieskoissa rohkeita. Runoilija vannoo. että tarina ei ole satua. Totta. Se on sotilaallinen uroteko. jossa asevelvolliset nuoret miehet ylittivät omat henkiset ja fyysiset voimavaransa. Melinin ja hänen miestensä teko muistuttaa antiikin san kareista: yli kapean virran. läpi vastuksen. korkealle 26

vuorelle ja sieltä vapauteen. Ta mpereen ja Hellaan sankarit olivat runoilijan kädessä yhtä. Voittaja kirjoittaa sankarirunot ja antaa muodon pystytettäville patsai IIe, mutta samalla tarkka silmä huomaa. miten "vihollinen" ja sen tuntematon sotilas tulevat ikuistetuiksi. Sankareita ei synny, ellei ole sankarillisia vastustajia. Se on nähtävissä itsenäisen Suomen kaikissa sodissa. Luodinreikiä Messukylän kirkon seinässä 2011. 27

II KOMPPANIA MELIN Melinin joukko varustetaan Pohjanmaalla aikaiset senaatin joukot aloittivat asevelvollisuuskutsunnat Vaasassa helmikuun lopussa 1918. jolloin perustettiin kolme Jääkäriprikaatia. Niistä toisen prikaatin kuudennen pataljoonan ensimmäisestä komppaniasta tuli aikanaan ns. Melinin komppania. Laajempaa joukkoa kutsuttiin myös Vaasan jääkäreiksi. krenatööreiksi. Erik Gunnar Melin oli 35-vuotias vaasalainen jääkäriluutnantti. Hän oli lähtenyt marraskuussa 1915 sotilaskoulutukseen Saksaan. Itärintamalla vetäessään partioretkeä hän oli haavoittunut pahoin, mutta palasi taistelukuntoisena jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918 Vaasaan. Melinin komppanian miehet työskentelivät suurimmalta osaltaan maataloudessa eri nimikkeillä. To iseksi 29

suurin ryhmä oli työmiehet ja kalastajat. Muutama oli töissä rautatiellä ja yksi joukosta kertoi olevansa sokerileipuri. Komppanian miehet olivat astuneet kutsuntojen jälkeen palvelukseen maaliskuun alussa. Jo saman kuukauden lopussa alokkaita ja sodan jo kerran kokenutta päällikköä odotti Ta mpereen taistelu. Silloin he eivät vielä tienneet. että huhtikuun 3. päivän rynnäkön seurauksena lähes puolet komppanian puolestatoista sadasta rynnäkkömiehestä tulisi menehtymään tai vammautumaan. Suurimmat tappiot Näsilinnan valtauksesta arvioitiin seuraavasti: Korsnäs menetti sankarivainajina viisi. Ähtävä neljä ja Siipyy sekä Uusikaarlepyy kolme miestä. Miehiä uhranneiden pienten pitäjien lista on pitkä. Pohjanmaan ruotsinkielinen rannikko maksoi siis kalliin hinnan. Kaikki tapahtui runsaassa kellon ympäryksessä matkalla läpi kaupungin. Näsilinnassa ja juoksussa sieltä takaisin. Lyhyen sotilaskoulutuksen jälkeen miehet siirtyivät Vaasasta Haapamäelle maaliskuun 17. päivänä 1918. Sieltä oli matkaa Vilppulan rintamalle 28 kilometriä. Punaisten panssarijunan etäinen ammunta valmisti miehiä tulevaan. sodan soittimien viritys alkoi kuulua. Kun Haapamäen seudulla ei ollut riittävästi ruokaa. siirrettiin joukko Keuruulie ja pöytään saatiin riisipuuroa. velliä. perunoita. lihakastiketta. maitoa. silliä ja voita. "Leipä oli hyvää. mutta sitä oli vähän." 30

Ta lvisodankäyntiin varusteita ei ollut. Miesten jalkineet olivat kehnoja ja sotaan sopimattomia. Useat käyttivät kävelykenkiä ja niiden päällä upokkaita. jotka usein oli sidottu naruilla. jotta ne pysyisivät jalassa. Komppanian vääpeli keksi ohjata huono-osaisimmat venäläisten sotavankien leiriin ja antoi sotilaiden vaihtaa rikkinäiset jalkineensa tsaarin upseerien "oivallisiin" saappaisiin. "Saapassota" peruttiin myöhemmin - jostain syystä - ja "sotilaiden oli taisteltava isänmaan vapauden puolesta risaisissa jalkineissa". Ylipäällikkö Gustav Mannerheim oli vasta palannut keisarin ratsujen päällikkyydestä suomalaista tasavaltaa tavoittelevan jalkaväen ylipäälliköksi. Hänen venäläinen sotilaspalvelijansa karkasi kotimaahansa vasta Ta mpereen valtauksen jälkeen. Melinin komppaniassa oli muutama viikko ennen Ta mperetta yli 150 miestä. Parikymmentä Saksassa koul utettua jääkäriä oli komennettu upseereina ja aliupseereina johtamaan Pohjanmaan miehiä. Yksi pikkupoikakin oli mukana. Va paaehtoinen 13-vuotias Petolahdelta kotoisin oleva Alf Palin juoksi komppanian vääpelin lähettinä. Mutta vielä ei ollut taiston aika. Nyt valmistauduttiin. Keuruulla miehille jaettiin suuret valkoiset suojakankaat ja valkoinen lakki. Ne saivat heti nimen "ruumispaidat". ja kaikki ymmärsivät mihin miehiä valmistettiin. Matka Ta mpereelle voisi alkaa. 31

Tie Ta mpereelle näyttää sodan jäljet Kun juna oli ohittanut Haapamäen. ikkunasta näkyi, että koulutus oli annettu tosi tilannetta varten. Maisema täyttyi taistelujäljistä. Radan molemmin puolin törrötti palaneita taloja. savuavia raunioita ja hiiltyneitä ruumiita. Kylmä. väsymys ja pelko alkoivat vaivata Ta mpereelle valmistettuja taistelijoita. Ve hmaisten asemalla oli kuhina. Ta mpereen suunnasta kuului tykin jyskettä. Messukylässä taisteltiin. Räjähtävien ammusten savupilvet tervehtivät miehiä taivaan rannassa. Kun lähdettiin liikkeelle. ympärillä lojui kaatuneita. ja alas ammutun lentokoneen raato muistutti vahvoista voimista. Tiedettiin. että edessä odotti jotain suurta: Ta mpere. Ensimmäinen tykin ammus tämähti viereen. Savupatsas kohosi kirkon korkeuteen. Pohjanmaan pojat heittäytyivät maahan. Komppanian päällikkö Gunnar Melin huudahti. että pian punikit saavat nähdä saksalaisia. Saksassa koulutetut suomalaiset jääkärit seisoivat ja nauroivat: "He tietävät. että tulimme." Maassa makaavat miehet eivät tienneet. että se lupaus kuului niin Ta mpereen puolustajille kuin Pohjanmaan sotureille. sillä edessä oli taistelu. johon kuului saksalainen kuri ja rohkeuden pakko. Nälkäinen joukko muisti heti marssineensa Ahlmanin 32

maatalousoppi laitokselle. Navetassa oli odottanut toistakymmentä lehmää. mutta maitoa ei ollut niistä herunut. Lehmät oli juuri joku nälkäinen ehtinyt lypsää. Miehet puraisivat näkkileipää ja joivat päälle teetä. Osa miehistä nukkui kylmässä koulussa melkein päällekkäin. Osalle löytyi tila koulun vieressä sijainneessa torpassa. Yöllä miehet heräsivät. kun sisään torppaan rymisti muutama vihertäväasetakkinen jääkäri komentaen torpan isäntää seuraamaan heitä ulos. Kohta pellon laidalta kuului laukaus. Hän oli "auttanut" Ta mpereen puolustajia. Aamun valjettua alkoi Ta mpereen puolustajien kiivas tulitus kohti Melinin joukkoa ja muita valkoisia asemiehiä. Kiväärit paukkuivat ja tykistön ammukset osuivat 33

kohdalle. "Tampereella taisteltiin tuimasti." Hevoskuormat täynnä kaatuneita ja haavoittuneita keinahtelivat kohti itää. Länteen palaavat kuormat olivat täynnä ammuksia. Yöllä oli pakkasta yli 20 astetta ja kaunis kuutamo. Pyynikin näkötornin kaukainen valonheitin etsi lisää öisiä uhreja. Lähellä mauseri-pistooli paukahti. Karkuri oli ammuttu. Melinin miesten piti yrittää nukkua ja koota hermonsa. sillä heidän vuoronsa olisi taas aamun koittaessa. Sodan kapellimestari on valmis aloittamaan Sota on sinfoniaa. kirjoitti Mika Wa ltari Melinin komppania -runon suomennokseen. Sitä tuskin Pohjanmaan miehet allekirjoittivat. Heidän matkansa kotikeinun hiljaisista narahduksista kuoleman kentille oli vain muutamia viikkoja. Se oli nopea ja epämusikaalinen. 1....

Kalevankankaalla maaseudun nuoria miehiä odotti konetuliaseiden ja kuolevien kora htelu. Jyskeen ja ruudin pauhu. helvetin enkelien kuoro. lentokoneen äänet. panssarijunan kirskuvat iskut ja huhut päälle ajavasta luodinkestävästä panssariautoista eivät olleet taidetta. "Hyökkäiltiin kiukkuisesti molemmin puolin. Kanuunat syöksivät kranaattejaan. niin että putket hehkuivat kuumina. ja konekiväärisuihkut pyyhkivät alituisesti avointa kenttää. Punaisten vastahyökkäykset kävivät yhä raivokkaammiksi. He hyökkäisivät kohta aivan mielettömästi." "J oskus ulottui vihollisen vastahyökkäys aina tykistöasemiin saakka. niin että tykkimiesten oli temmattava kiväärinsä ja taisteltava käsiasein. Sillä tykkejä ei enää voitu eikä ehdittykään käyttää vihollisen tunkeutuessa liian lähelle. Ainoastaan äärimmäisin ponnistuksin saatiin punaiset lyödyksi verisinä takaisin." Ta mpereen ympäristöön oli tiivistymässä vajaat 15 000 valkoisen käsivarsinauhan miestä ja itse kaupungissa heitä odotti saman verra n - niin miehiä kuin naisia - punaiset käsivarsinauhat tiukkaan kiristettyinä. Molemmat osapuolet näkivät Ta mpereen ylle kaartuvan tuliholvin. Vasemmalla: Punaisilla puolustajilla oli maalis-huhtikuun vaihteessa 1918 konekivääriasema Messukylän kirkon tornissa. Tornin puoleiset seinät ovat vieläkin luodin hakkaamia täynnä. 35

Puolustajista Pohjanmaan pojat eivät tienneet juuri mitään. Sotaan oli lähdetty itsenäisen Suomen puolesta ja tärkeintä oli ajaa venäläiset pois maasta. Ta mpereen piiritysrenkaan sulkeutuessa venäläisten merkitys punaisten sodankäynnille oli jo supistunut lähes olemattomaksi. "Maa alkoi maksaa veljesverta". Kolmekymppiset itseoppineet puolustajat, Ta mpereen puolustuksen ylipäällikkö. kotkalainen 33-vuotias sekatyömies ja harrastajanäyttelijä Hugo Salmela menehtyi räjähdysonnettomuudessa 28. maaliskuuta 1918. juuri kun valkoisen armeijan puristavat siteet kaupungin ympärille oli sidottu. Va imo kirjoitti hänelle kotoa miehen jo kuoltua: "... niin kallis on tehtäväsi. jota suoritat tällä hetkellä meitän ja lastemme onnen puolesta... " Salmelan kuoltua kaupungin puolustuksen johtoon nousi 28-vuotias Tu run ratsuväen päällikkö ja monitoimimies Verner Lehtimäki. Hän siirsi esikunnan Keskustorin tuntumaan. Kauppakatu neljään. pankin kellariin ja otti vastuulleen Kalevankankaan puolustuksen. Lännessä Ta mpereen taistelua johti Pispalan punakaartin päällikkö 43-vuotias eristäjä Aatto Koivunen. 36

Hän oli kielitaitoinen ja sotilaskurin ymmärtävä johtaja. jota arvostettiin. Etelän eli Helsingin radan varren taistelijoita komensi Pietarin suomalaisten punakaartien päällikkö. 30-vuotias August Dufva. Ty kistö oli Hjalmar Saksasen käsissä. Ty kkimiehet olivat pääosin Helsingistä, mutta aselajikoulusta oli Ta mpereella ehditty antaa Attilan kenkätehtaan kellarissa. Kouluttajina toimivat Venäjän armeijan käyneet suomalaiset ja venäläiset. Punaisten johto oli nuorta, sotaa kokematonta ja pääosin vailla sotilaskoulutusta. Miehistön historia ja tausta oli suunnilleen samanlainen kuin Melinin joukolla: heilläkin liian vähän tietoja ja osaamista suureen sotaoperaatioon. Aseiden paukkeeseen ja ihmisten tappamiseen ei oltu ennen sotaa "opittu". Viisikymppiset Venäjän opettamat hyökkääjät Myös valkoisten johto oli tuntematon Pohjanmaan miehille. mutta esimiehet olivat sodan kokeneita ja saaneet koulutuksen suurienkin sotilasyksiköiden johtamiseen. Komppanian päällikön. kym menisen vuotta miehiään vanhemman. oman maakunnan miehen Erik Gunnar Melinin nimi tiedettiin ja tavat alettiin tuntea. Hän oli opiskellut Saksassa insinööriksi. palannut Suomeen. värvän nyt jääkäreitä ja lähtenyt itsekin Saksaan sotilaskoulutuksen. 37

Itärintamalla taistelussa Venäjää vastaan Melin oli haavoittunut pahoin. mutta sen vain muutama oli kuullut. Kaikki tiesivät. että hän oli luonteeltaan "Suuri Tyyneys". Muu valkoinen johto oli sekin Melinin miehille pääosin outoa. Va lkoisten ylipäällikön nimi tuli kuitenkin pian tutuksi. Hän oli entinen keisarin armeijan kenraali ja helsinkiläinen aatelinen Ca rl Gustav Mannerheim. Tähystäessään viisikymmentävuotiaana Vehmaisten kalliolla kohti Ta mperetta hän oli kokemuksessaan ylivertainen omien ja vieraiden joukossa. sillä hän oli komentanut armeijakuntia ja oli osallistunut moniin taisteluihin. Ruotsalaisen prikaatin miehet kuvasivat Ta mpereen taisteluja. Kuvat ovat säilyneet Tukholman Krigsarkivetissa. Vasemmalla autenttinen kuva ylipäällikkö Gustav Mannerheimista Tampe reen Vehmaisissa. Vieressä Eero Järnefeltin maalaus samasta tilanteesta. Näiden kuvien pohjalta Evert Pori Ia loi veistoksen (alla). joka valmistui 1939. Sikari vaihtui piippuun ja näin saatiin käsi pois taskusta. Vyö on alkuperäisestä kuvasta. mutta kiikarit ylösalaisin kuten maalauksessa. samoin kuin lakin asento. Patsas paljastettiin vuonna 1956.

Ruotsista Mannerheim oli pyytänyt apuun 49-vuotiaan. suomalaissyntyisen Ernst Linderin. joka määrättiin Satakunnan ryhmän komentajaksi. Ruotsista tuli myös toinen 49-vuotias eversti Harald Hjalmarsson. Hän oli ruotsalaisista vapaaehtoisista koostuvan Svenska Brigadenin päällikkö ja toi rintamalle sotavälineitä. tiedusteluosaamista sekä turkein ja termospulloin varustetun sotajoukon. joka tunsi olevansa valloittajakuningas Kaarle Xl l:n seuraaja. Vilppulan ryhmää veti Venäjän armeijan veteraani. 49-vuotias eversti Martin Wetzer. Hänen vastuullaan oli koko itäinen hyökkäyssuunta. Kaupungin piiritys etelästä taas määrättiin Venäjän armeijan entiselle everstille. 41-vuotiaalle Karl Wilkmanille. Punaiset löytävät taistelutahdon Punaisten puolustus oli viikkojen tappioiden jälkeen Ta mperetta lähestyttäessä tiivistynyt. Punakaartilaiset tukeutuivat Kalevankankaan harjuun. josta voi hallita ympäröiviä aukeita. Messukylän kirkon tornista ammuttiin konekiväärillä. Juuri ennen Melinin miesten saapumista 23. ja 24. maaliskuuta tilanne Messukylässä oli muuttunut. Va l koisten hyökkäyksien pysäyttäminen oli punaisista tuntunut voitolta. Samoin seuraavina päivinä lännessä Epilän harjulla puolustajat kokivat saaneensa yliotteen taistelusta. 39

Va lkoisten ylipäällikkö Ca rl Gustav Mannerheim teki oman ratkaisunsa Vilppulan. Oriveden. Te iskon ja Aitolahden valkoisten helppoihin voittoihin nojaten. Hän antoi 25. maaliskuuta 1918 käskyn: "A ikomukseni on huomenna vallata Ta mpere." Puolustajilla oli takanaan enää Ta mmerkoski ja Ta m pere. Jokainen punakaartilainen käsitti. että ellei valkoisten hyökkäystä nyt pysäytetä. sota hävitään. Edessä oli voitto tai kuolema. Verinen kiirastorstai avaa kuoleman portit Veriset kiirastorstain taistelut käytiin Kalevankankaan hautausmaan ympärillä ja itse hautausmaalla 28. maaliskuuta 1918. Aamulla alkoi lumisade. Märkä vaippa putosi taistelijoiden päälle. Kuukin peittyi pilvien alle. Miehet tunsivat olevansa yksin elämänsä kanssa. Sodan melske kuului kaikkialta yhä epämiellyttävimpinä ääninä. Erityisesti etelän nouseva taistelumelu huoletti valkoista johtoa. Punaiset yrittivät suurilla joukoilla murtaa Lempäälän suunnalla saartorenkaan ja tulla puolustuksen avuksi. Äänien voimakkuus ja läheneminen antoivat puolustajille uutta voimaa jatkaa. He uskoivat. että apu tulee pian. Me kestämme. mielet toistivat ja kädet puristivat kiväärin kylmää rautaa... 40

Kalevankankaan moreeniharjulta etelään näkyvät Viinikka. Pyhäjärvi ja Hyppösen kenkätehdas Hatanpäällä. Kiirastorstaina Melinin miehet etenivät Kalevankankaan etelärinnettä kohti kaupunkia. Vasemmalla näkyi junarata ja punaisten panssarijuna. joka liikkui nopeasti ja ampui kaikkea liikkuvaa. Junaan sijoitettujen konekiväärien kuulat piiskasivat ohuen lumen peittämää sorarinnettä ja moreeniharjun kivet alkoivat vieriä alas. Miehet saavuttivat iltapäivään mennessä Kalevankankaan kaupunginpuoleisen pään. Punaisten rintamalinja kesti valkoisten rajun hyökkäyksen. Ketju Kalevantieltä. Ta mpere-talon. punatiilisen rautatieläisten talon kautta Ta mmelan koululle piti. Lopulta Melininkin oli vedettävä joukkonsa takaisin. Hän marssitti omansa Messukylään. Myöhemmin Melin sai kuulla. että punaisten tuhoa tuottavaan konekiväärituleen oli syypää "hyvä punainen mies". joka ampui välimaastossa olleen kurkkupenkin takaa. Häntä ei kukaan kyennyt paljastamaan ja tuhoamaan. 41

SUOMEN punainen KAA pn alj au \; 1Pl n.tn 0 n.. '"'tnu ToJ. Haavoittuneita oli avustamassa venäläisten lääkärien johtama kansainvälinen punainen risti. "valkoisten" tamperelaisten kouluihin perustamat sairaalat ja Pispalan rintamalla punakaartin omat 'Punaisen ensiavun hoitopisteet. Tä ssä kuvassa voisivat olla Tampereen länsirintaman ylipäällikkö Aatto Koivusen 17-vuotiaat kaksostyttäret Asta ja Martta. Sotakokemusta heillä oli Muroleen taisteluista. 42

Tampere imee verta Va lkoiset menettivät kiirastorstain puoleen päivään mennessä kuolleina ja haavoittuneina lähes puolet päällystöstään. Menetykset olivat raska ita. Hyökkäys pysähtyi. Ta ppioon syylliset erotettiin tehtävistään. Tu hat valkoista vainajaa kannettiin taistelukentältä ja nostettiin pohjoiseen meneviin juniin. Gustav Mannerheim kuitenkin kirjoitti miehilleen: "Tampereen verinen taistelu on todistus siitä, että jääkärien maine tulee kasvamaan." Punaiset sotilaalliset voimavarat olivat jo lopuillaan. Ammuksia ja miehiä tarvittiin yhä enempi ja yhä lähemmäksi vihollista. Huolto oli sekaisin, esikunnat hermoina. Joku otti viinaa ryypyn, toinen jo toisenkin. Ta mpereen yleiset tilat täyttyivät rintamakarkureista. "Koittakaa. hyvät toverit Jumalan nimessä..... Helsingin rata oli saatava auki. Kiivaissa taisteluissa valkoisten oli vai kea erottaa. kuka oli oma ja kuka vieras. Etulinjasta kannettiin Melinin omia haavoittuneita sidottavaksi. Melin huusi: "Mitä saatanaa sinä täällä teet?" "Minä teen kuolemaa", vastasi asetoveri ja luovutti kiväärinsä. Melinin miehiltä on kirjattu muistiin muitakin taistelua kuvaavia lauseita: "Olen haavoittunut. auttakaa". "Nyt minäkin sain osuman". kun kuula tunkeutui sydämeen. "Ku marru vielä syvemmälle, sillä luoti lävisti juuri lakkisi ja rukoile Jumalaa niin kauan kuin on vielä aikaa." "Helvettiin ruumis, kunhan kirstu pelastuu." 43

Punaisen tykistön rumputuli Pyynikiltä ja Osmonmäeltä, konekiväärien suihkut Ta mmelan koululta. rautatieläisten talon yläkerrasta ja Ta mpere-talon tontilta olivat saaneet osan miehistä pakokauhun valtaan. Hyvähermoisena sotilaana Gunnar Melin määrättiin rauhoittamaan tilannetta. Komppanian historioitsija kirjoitti: "Rintamalla vallitsi hirvittävä tilanne; kivääri- ja konekiväärituli oli äärimmäisen kiivasta ja kranaatteja räjähti silloin tällöin voimakkaasti jyskien puissa... miehistön keskuudessa sattui kello puoli kymmenen aikaan tavaton pakokauhu. Päällystön tiukoista komentosanoista huoli matta suuri osa heistä syöksyi itkien taaksepäin, heittäytyi maahan ja kieltäytyi etenemästä." "J ääkäriupseerit kiroilivat ja uhkasivat miehiä pistooleillaan. Luutnantti Holm ampui miehen. joka heittäytyi maahan ja kolmesta kehotushuudosta huolimatta kieltäytyi nousemasta ja menemästä takaisin; toinen mies istuutui päättäväisesti selkä kantaa vastaan kieltäytyen myös tottelemasta. Hänkin kuoli Holmin ampumasta luodista." Gunnar Melin kertoi. että hän asetti komppanian Kale- Luutnantti Sten Holm oli osallistunut 1 maailmansodan itärintaman taisteluihin ja saanut niistä rautaristin. Pietarsaarelainen 31-vuotias Sten oli ehtinyt käydä Amerikassa ja Turkissakin opiskelemassa tupakanviljelyä, värvätä jääkäreitä Saksaan ja hyökätä poliisiasemalle vapauttaakseen jääkärietappia pitäneen miehen. Tampereella hänen sotahuutonsa oli: "Eteenpäin! Helvetin saatana, helvetin saatana, muistakaa pojat, että olette pohjalaisia!" 44

vantien molemmin puolin ketjuun ja käski lyömään pakenevia kiväärin perällä päähän. jolleivät he muuten pysähdy. Mikään ei auttanut. Pakenevat tunkeutuivat läpi ja kestivät kujanjuoksun. Melinillä oli myös psykologisempi temppu pysäyttää punaisten ammuntaa pakoon juoksevat. Hän järjesti komppaniansa seisomaan joukkueittain kivääri jalalla. Pakenijat näkivät. että miehet vain rauhallisesti katsovat taistelun kulkua. Ei ole mitään pelättävää. Kun taistelut taukosivat. joukot nuolivat haavojaan. Melinin miehet paistoivat räiskäleitä. He olisivat halunneet myös hengen ravintoa Messukylän kirkosta. mutta rakennus oli vaurioitunut ja omat papit vasta matkalla Ta mpereen helvetin tuleen. Rintamat hiljenevät ja voimia kootaan Va lkoiset pysäyttivät hyökkäyksensä pitkäperjantaina. Tu li hetki ryhmitellä joukkoja uudelleen. Punaiset lähettivät ravittuja ja levänneitä miehiä Kalevankankaalle asemiin. To sin punaiset puolustajat olivat jo menettämässä otteen kääntää sota edu kseen. Etelästä kuului yhä ammuntaa. sillä Eino Rahjan johtamat punaiset taistelivat tietä ja rataa auki pelastaakseen saarretun kaupungin puolustajat. Pispalaa ammuttiin tykeillä. Puutalojen nurkista lensivät laudankappaleet ja haulitorni huojui valkoisten osuessa sen juureen. 45

Ruotsin eversti Harald Hjalmarsson yritti lyödä pispalalaisen Aatto Koivusen joukot. Ta mpereen ankara vastarinta länsirintamalla oli uutta. Pispalalaiset käyttivät hyväkseen Venäjän armeijan aikanaan kaivamia taisteluhautoja puolustaessaan kotejaan. Puolustajien mielissä eli toivo. Äänet Lempäälän suunnasta olivat hyvän merkki. Etelän hyökkäys avaisi tien apu joukoille. Koitetaan pojat kerran vielä, ajateltiin. Ja tytöt. Punaiset julkaisivat päiväkäskyn: "Meillä on vielä voimaa. kuulia ja ruokaa! Meitä avustavien joukkojen kanuunien suista jo tuli näkyy. Voitto on oleva meidän." Kalevankankaalla valkoisten esikunnassa riideltiin tappio pois ja tehtiin uusi hyökkäyssuunnitelma osin uusin johtomiehin. Sotasuunnitelman valkoinen paperi täyttyi nuolista. jotka kaikki osoittivat Ta mmerkoskeen ja yksi läpi kaupungin kohti Mustanlahden kallion Näsilinnaa. Sunnuntaina paistoi aurinko. Va lkoisten lentokone pudotti lehtisiä: "Vastustus on toivoton. Nostakaa valkoinen lippu ja antautukaa." Sotatarvikkeita on, enää ei voida epäonnistua, tunsi valkoinen johto. Punainen johto oli päättänyt olla antautumatta ja taistella loppuun, sillä "edessä on kuolema kuitenkin". Punaisten uuden ylipäällikön Verner Lehtimäen vieraana esikunnassa kävi Pietarissa asemapaikkaansa pitävien ulkovaltojen diplomaatteja. He halusivat päästä 46

Ylipäällikkö Verner Lehtimäki johti Tampereen puolustusta. Hän oli Amerikan käynyt. toiminut automyyjänä Pietarissa, asunut Shanghaissa. Ta mpereelle hän saapui Tu run ratsujen päällikkönä. Hän johti yhdessä Aatto Koivusen kanssa usean sadan hengen asejoukon piiritysrenkaan läpi Etelä-Suomen taisteluihin. Siirtyi sodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle. jossa oli mm. perustamassa puna-armeijan ilmavoimia. pois kaupungista ja edelleen kotimaihinsa. Amerikan nähneenä Lehtimäki piti diplomaateille seuraa ja antoi heille luvan ostaa apteekista litran viinaa. Piiritetyssä kaupungissa oltiin jännittyneitä. Punainen pääl lystö tunsi epävarmuutta. "Miehiä kyllä olisi. mutta päälliköitä saatanoita ei saa tottelemaan." Ty kit ampuivat. taloja syttyi palamaan. Konekiväärimiehet päräyttelivät hermostuksissaan sarjoja. Nälkäiset riitelivät annoksista. elintarvikevarastoihin murtauduttiin. Puolustajia oli vai kea saada asemiinsa. Punaisen puolustuksen esirippu oli jo valmiina - repeämään. Melinin miehet odottivat pelokkaina uutta lähtökäskyä. Jos kaupunkiin tehdään häikäilemätön hyökkäys, silloin marssittaisiin suljetussa muodossa läpi tykkitulen. 47

Melinin korsnäsläisiä miehiä. Tamperetta vallatessaan he olivat noin 20-vuotiaita. Ammateikseen he ilmoittivat talonpoika tai työmies. Vasemmalta Karl Lassas. Johannes Antfolk ja Oskari Åbb. 48

III RYNNÄKKÖÖN Käsky: Va llatkaa nopeasti Tampere lma lauhtui. Räystäältä tippui vettä ja satoi räntää. Ta mpereen itä- ja eteläpuolen hyökkäysjoukkojen komentaja, eversti Martin Wetzer määräsi kaupungin vallattavaksi 3. huhtikuuta 1918. Al koi kolmas yritys. tfli ;<.; Saksalainen eversti, jääkärien kouluttaja Eduard Ausfeld otti tehtävän ja käski: "Tampere valloitetaan aamutunneilla 3.4.1918. Tässä tarkoituksessa hyökkäävät ryhmä A (majuri L. Malmberg) tunkeutuen kaupunkiin koi llisesta: ryhmä B (eversti Ausfeld) tunkeutuen hautausmaalta kaupungin eteläosaan: ryhmä C (majuri E. Grafström) hyökäten Pyhäjärven yli Pyyn ikille." Ty kistötuli sovittiin alkavaksi aamulla kello 2.30. Kolmekymmentäneljä tykkiä oli valmiina. Ne määrättiin kohdistamaan ammuksensa "läpimurtokohtaan työläiskorttelin kaakkoiskulmassa". Sen jälkeen koko idästä piirittävä joukko rynnistäisi kaupunkiin tarkasti määrätys- 49

sä järjestyksessä kelloa ja valomerkkien ohjeita seuraten. Melinin komppania käskettiin iskuasastaksi koko hyökkäyskoiannan kärkeen. Kiirastorstain taistelussa komppanian tappiot olivat jääneet suhteellisen vähäisiksi. Olisi "ruotsalaisen Itäpohjan sankarten" sotaveren vuoro virrata. Käskyn mukaan ensin marssittaisiin suljetussa muodossa Messukylän maantietä (nyk. Kalevantietä) nykyisen Kiinan muurin näköisen rakennuksen ohi kohti ortodoksista kirkkoa. Siitä juostaisiin alas kosken rantaan. virran yli, tehtaiden läpi Kirkkokadu IIe. josta kohti länttä Hallituskatua ja käännös oikealle Näsilinnankadulle. jota pitkin jatkettaisiin yli Hämeen kadun. Kauppakadun ja Satakunnankadun. Siitä Näsilinna jo näkyisi. Jotta voitaisiin edetä nopeammin jopa Hämeensiltaa pitkin suoraan kohteeseen. mietittiin sotajuonta. jolla yllättää puolustajat yön ja savun suojaamina. Paras suunnitelma oli pukeutua niin, että hyökkääjää ei tunnistettaisi valkoiseksi sotilaaksi punaisessa kaupungissa. Käsky vaati. että Näsikallion barokkihuvila oli otettava haltuun millä hinnalla hyvänsä. Koska komppanian olisi edettävä monien vaikeiden puolustusesteiden läpi. miehet päätettiin varustaa käsikranaatein. kirvein, kuokin ja rautakangin. Eversti Ausfeldin esikunnasta saatiin mukaan yksi valopistooli. jonka otti vyölleen komppanian päällikkö Gunnar Melin. 50

Melinin komppanian reitti Näsilinnaan aamuyöllä 3.4.1918 - - - - - Vetäytyminen Näsijärven jäätä pitkin lapinniemen ohi illalla samana päivänä 51

Via dolorosalle valittujen miesten johtajille näytettiin kartalta reitti. He saivat nähdä asemat. missä pysähtyä ja mistä ampua valoraketteja. Joka soturi IIe hankittiin kuusen oksa. joka kiinnitettiin hattuun. To inen työnnettiin varalle taskuun. Lisäksi jaettiin "kuoleman laatta" eli pahvilevy, johon kirjoitettiin oma nimi. komppania ja kotipaikka. Ta skuun tungettiin vielä valkoinen käsivarsi nauha. Lisäksi jaettiin 250 patruunaa miestä kohden. Ja sitten nukkumaan pariksi tunniksi. Mutta uni ei tullut. Aamulla kello kolme tykistökeskityksen jälkeen alkaisi rynnäkkö läpi Ta mpereen. Miehille oli tarjottu illalla teetä ja pari voileipää. Ne oli syöty hiljaisuudessa. Odottaessaan lähtökäskyä joku paistoi ohukaisia: "Nämä ovat elämämme viimeiset." To iset lauloivat hengellisiä lauluja. Itärintaman kauhut nähnyt jääkäri lohdutti "kaiken kyllä käyvän hyvin. elleivät pojat pelkäisi niin kauheasti". Jääkärin antama ohje Ta mpereelle menijöille oli: "Kaikkien on opittava halveksimaan kuolemaa." Risat vaatteet ja Jumalan haltuun Komppanian miehet muistavat kokoonnutun majapaikan ulkopuolelle yöllä kello yksi. Komppanian päällikön kerrotaan puhuneen miehilleen. "J umala kyllä on jo jokaisen syntymähetkellä määrännyt hänen elämänsä ku- 52

lun. Jos heidän hetkensä on tullut ja heidän osansa on jäädä taistelutantereelle. niin kukaan ei voi sille mitään." Melin oli pyytänyt miehiään uskollisesti täyttämään velvol lisuutensa isänmaataan kohtaan ja rukoili heille Jumalan siunausta. Sota juoni. jolla kaupunkilaiset yllätettäisiin. perustui naamiointiin. Miesten oli käsketty pukeutua mahdollisimman kehnosti. että he muistuttaisivat työläisiä. Tämä ei liene ollut maalaismiehille vaikeaa. sillä olihan päivä taisteltu. maattu lumisohjossa ja nukuttu päällysvaatteet päällä lattialla. Päällikkö. jääkäriupseeri Gunnar Melin. oli jättänyt sukat housunlahkeiden päälle. hankkinut vanhan palttoon ja vetänyt kuluneen lakin syvälle päähänsä. Vihdoin lähdettiin. Ohi kulkevat nauroivat miesten vaatteille. Lähes pari sataa miestä oli yön pimeydessä liikkeellä kärkijoukkona kohti Hämeen pääkaupungin puolustusrengasta. Heidän tehtävänään oli murtaa se ensimmäisenä. Venäläisten kasar mit Kalevankan kaalia. Niiden länsipäästä Melinin miehet katselivat Tampereen paloa aamuyöllä 3. huhti kuuta 1918. Tänne koottiin myöhem min punaiset sota vangit. 53

Lähetetään apujoukkoja heikoille paikoille." "3.40. Ta istelu jatkuu raivokkaana yhtä mittaa." Kalevankankaalta muistetaan: "Kiväärit rätisivät molemmin puolin kuin palavat katajapensaat. kuularuiskut papattivat hermestuttavaa marssiaan. tykistön soittaessa jymybassojaan. johtajat huutelivat komentojaan. kuolevat ja haavoittuneet val ittivat tuskissaan. Niin kyllä totisesti ilma oli täynnä korvia ja hermoja huumaavaa musiikkia, että parhaana aikana ei siitä erottanut edes oman kiväärin paukahdusta. Luoteja satoi joukkoemme kuin rakeita. Miehiä haavoittui ja kaatui kuin luokoa." Melin kertoi: "Tietä pitkin. jota menimme. vinkui kuulasade, mutta onneksi oli tie taistelujen runtelema. niin että siinä oli syviä kuoppia ja kaatuneita puhelinpylväitä ja puita. joiden turvissa saattoi suojatummin edetä. Pimeässä miehet kaatuilivat yhtä mittaa. ja moni heistä kaatui viimeisen kerran. mutta se ei kuitenkaan toisia masentanut. sillä kukaan ei tiennyt. oliko kaatumisen syynä esteet tai viholl isen kuulat. Konekiväärien ristituli pyyhki koko ajan tietä, mutta silti pääsimme nelisensataa metriä melko hyvin eteenpäin." Kunkin joukkueen välissä vedettiin pyörien päällä kahta Maxim-konekivääriä ja komppanian häntäpäässä juoksivat san itäärit. Venäläisvalmisteinen vesijäähdytteinen Maxim-konekivääri vm. l910 Sokolov-jalustalla. 56

Ruotsalaisten käytössä ollut kartta. Siihen on merkitty Tampereen tärkeät paikat. Numero 6 on rautatieasema. Lisäksi on piirretty puolustuksen tyk kejä Näsikalliolle. Kun viisisataa metriä oli hölkätty. ohitettiin kaupungin teurastuslaitos (nykyinen Ta mpere-talo). Vasemmalta nykyisen yliopiston tontilla sijainneesta perunakuopasta avasi punaisten konekivääri tulen. Niitä oli kaksi. ja ne pyyhkivät pitkin Kalevantietä. Konekiväärimies huusi Melinin joukon loppupäälle: "Älkää pojat pelätkö. Ei hyödytä juosta karkuu n." Eteenpäin! Ta ppaminen vie aikaa Komppanian päällikkö ei antanut lupaa ampua. Oli riennettävä "eteenpäin. vaikka helvettiin" ja täytettävä komppanialle annettu tehtävä. sillä vielä pimeä suojasi. Sorin silta ylitettiin kyyryssä juosten. Eteneminen oli vaikeaa. koska tie oli edelleen täynnä kranaattien repimiä puun ja raudan kappaleita sekä muuta roj ua. Hatanpään suunnasta heitä ampuivat omat valkoiset joukot. 57

Sorin sillan ylitettyään Gunnar Melin huomasi. että muu hyökkäysjoukko oli jäänyt huomattavasti iskujoukosta jälkeen. mutta hän jatkoi etenemistä miehineen kartta kädessä. Melin juoksi itse 25 metriä omiaan edellä. jotta se olisi rohkaiseva esimerkki muille. Usko. että Jumala olisi päättänyt etukäteen hänen elonsa päivät. kantoi miestä varmaotteisesti eteenpäin. Sorin rautatiesillan jälkeen Melin kääntyi oikealle Rautatienkadu IIe. josta hän suuntasi vasemmalle kohti Suvantokatua. Hän oli ohittamassa ortodoksista kirkkoa sen Oikealta puolen ja Oli läh- Ortodoksinen kirkko etelästä, Sorin silta on temässä juoksemaan alas kirkosta vasemmalle. Ta mmerkosken rantaan. Eteen nousi massapaaleista rakennettu puolustuseste ja sen takaa näkyi punakaartilaisia. He eivät ampuneet. sillä he luulivat Melinin miehiä omiksi. "Kääntykää takaisin. lahtarit tunkeutuvat kaupunkiin." oikealla puutalojen takana. Tammerkoski Kalevankankaalla hyökkäystä odotellessaan miehet olivat jäätyä maahan. Nyt Kyttälän talojen tulimeri kuumotti. hikoilutti ja poltti. vaikka talo aivan puolustusesteen takana ei ollut tulessa. Melin vilkaisi taakseen ja huomasi olevansa aivan yksin. Kom ppanian ensimmäinen ryhmä oli vielä parinsadan metrin päässä Sorin sillalla yrittämässä eteenpäin. Miehet olivat kompastelleet esteisiin ja joutuneet sit- 58