VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Naproxen Mylan 500 mg tabletti 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT 500 mg naprokseenia. Apuaineet, ks. kohta 6.1. 3. LÄÄKEMUOTO Tabletti. Valmisteen kuvaus. Valkoinen, kapselinmuotoinen tabletti, jonka pituus on 17 mm, leveys 9 mm ja paksuus 5.4 mm. Tabletin toisella puolella on jakouurre ja merkinnät NP ja 500. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet - Nivelreuma (myös nuoruusiän nivelreuma) - Nivelrikko - Pehmytosareuma - Selkärankareuma - Trauman jälkeiset tulehdus- ja kiputilat - Kuume - Kihti - Ei-elimellisestä syystä johtuva dysmenorrea - Migreenin esto- ja kohtaushoito - Menorragia kierukan käyttäjillä 4.2 Annostus ja antotapa Aikuiset: Normaali vuorokausiannos on 500 mg - 1 g kahtena annoksena 12 tunnin välein. Naprokseenin vuorokausiannos voidaan poikkeustapauksissa antaa myös kerta-annoksena, jos sitä pidetään hoidon kannalta välttämättömänä. Nivelrikossa ei suositella valmisteen jatkuvaa käyttöä, vaan sen olisi oltava oireiden mukaan tauotettua, koska jatkuvan tulehduskipu-lääkityksen epäillään pahentavan kulumamuutoksia. Akuutti kihti. Suositusannostus on 750 mg kerta-annoksena, minkä jälkeen annetaan 250 mg 8 tunnin välein, kunnes kipu häviää. Dysmenorrea. 250-500 mg tarvittaessa, kuitenkin enintään 1 250 mg vuorokaudessa. Naprokseenihoito on aloitettava heti ensioireiden ilmaannuttua. Migreenin esto- ja kohtaushoito. Estohoidossa 250 mg kahdesti vuorokaudessa. Kohtaushoidossa 500 mg heti ensioireiden ilmaannuttua, korkeintaan 1 250 mg vuorokaudessa. 1
Menorragia. 500 mg - 1 g/vrk enintään 7 vuorokauden ajan. Lapset yli 5 vuotta: Juveniilin nivelreuman hoidossa normaaliannos on 10 mg/kg/vrk otettuna kahdessa osassa 12. tunnin välein. Yli 50-kiloiset lapset: Aikuisten annostus. Iäkkäät potilaat: Yli 70-vuotiailla plasman vapaan naprokseenin pitoisuus on nuorempiin verrattuna korkeampi ja naprokseenin eliminaatio hitaampaa. Iäkkäät potilaat voivat muita potilaita herkemmin saada haittavaikutuksia tulehduskipulääkkeistä. Näistä syistä johtuen vanhuksille suositellaan pienempää kerta-annosta eli 250 mg kahdesti vuorokaudessa. Munuaisten ja maksan vajaatoiminta: Lievää munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille naprokseenin annostusta ei tarvitse muuttaa. Keskivaikeassa vajaatoiminnassa (kreatiniinipuhdistuma 50-10 ml/min tai S-Krea 160-565 mikromol/l) suositusannos on 50-100 % ja vaikeassa vajaatoiminnassa (kreatiniinipuhdistuma <10 ml/min tai S-Krea >565 mikromol/l) 25-50 % normaalista kerta-annoksesta. Vaikeassa maksan vajaatoiminnassa naprokseenin eliminaatio hidastuu ja suositusannos on puolet normaalista kerta-annoksesta. Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta 4.4.). 4.3 Vasta-aiheet - Yliherkkyys naprokseenille tai muille valmisteen sisältämille aineille - Suurentunut verenvuotoriski - Naprokseenia ei saa antaa potilaille, joille asetyylisalisyylihappo tai muut tulehduskipulääkkeet ovat aiheuttaneet astmaa, allergista nuhaa tai nokkosihottumaa. - Alle 1-vuotiaat lapset - Viimeinen raskauskolmannes - Vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta. - Aiemmin sairastettu ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio, joka on liittynyt tulehduskipulääkityksen käyttöön. - Akuutti maha/pohjukaissuolihaava tai siihen liittyvä verenvuoto tai aiemmin sairastetut uusiutuvat episodit (ainakin kaksi varmistettua erillistä episodia). 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Naprokseenia ei pidä käyttää yhdessä muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa mukaan lukien COX-2- spesifiset tulehduskipulääkkeet eli koksibit. Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta 4.2 sekä alempana ruuansulatuskanavaan ja verenkiertoelimistöön liittyvät varoitukset). Iäkkäät potilaat: Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat herkemmin haittavaikutuksia iäkkäille potilaille; erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuotoja tai perforaatioita, jotka saattavat olla hengenvaarallisia (ks. kohta 4.2.). Vaikutukset sydämeen, verenkiertoelimistöön ja aivoverenkiertoon: Koska tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen nesteen kertymistä elimistöön ja turvotuksia, on seurattava ja neuvottava asianmukaisesti potilaita, jotka sairastavat verenpainetautia ja/tai lievää tai keskivaikeaa sydämen vajaatoimintaa. 2
Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella koksibien ja eräiden muiden tulehduskipulääkkeiden käyttöön (erityisesti suuria annoksia ja pitkään käytettäessä) voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski. Vaikkakin nykyisten tietojen perusteella naprokseenin käyttöön (1000 mg/vrk) voi liittyä pienempi riski, sitä ei voida kokonaan poissulkea. Naprokseenia on määrättävä vain tarkoin harkiten potilaille, jotka sairastavat hoitamatonta/vaikeahoitoista verenpainetautia, sydämen vajaatoimintaa, diagnosoitua iskeemistä sydänsairautta, ääreisverenkierron ja/tai aivoverenkierron häiriöitä. On myös tarkoin harkittava pitkäkestoisen lääkityksen määräämistä potilaille, joilla on kardiovaskulaarisia riskitekijöitä (kuten verenpainetauti, hyperlipidemia, diabetes, tupakointi). Ruuansulatuskanavan verenvuodot, haavaumat ja perforaatiot: Kaikkien tulehduskipulääkkeiden käyttäjillä on todettu ruuansulatuskanavan verenvuotoja, haavaumia tai perforaatioita, jotka voivat olla henkeä uhkaavia, riippumatta hoidon kestosta, ennakoivista oireista tai aiemmin ilmenneistä vaikeista ruuansulatuskanavan haittavaikutuksista. Ruuansulatuskanavan verenvuodon, haavauman tai perforaation riski kasvaa tulehduskipulääkeannoksen kasvaessa ja on suurempi potilailla, joilla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio (ks. kohta 4.3) sekä iäkkäillä potilailla. Näille potilaille hoito on aloitettava pienimmillä saatavissa olevilla lääkeannoksilla. On myös harkittava suojaavien lääkkeiden, kuten misoprostolin tai protonipumpun estäjien määräämistä näille potilaille kuten myös potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti pieniannoksista asetyylisalisyylihappolääkitystä tai muuta lääkitystä, joka voi lisätä ruuansulatuskanavaan kohdistuvia haittoja (ks. alla ja kohta 4.5). Jos potilaalla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavaan kohdistuneita haittavaikutuksia ja varsinkin, jos kyseessä on iäkäs potilas, hänen tulee ilmoittaa kaikista epätavallisista vatsaoireista (erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuodosta) etenkin, jos niitä ilmenee jo hoidon alussa. Potilaita on varoitettava muista lääkkeistä, jotka voivat lisätä haavauman tai verenvuodon riskiä, kuten kortikosteroideista, antikoagulanteista (kuten varfariini), selektiivisistä serotoniinin takaisinoton estäjistä ja verihiutaleiden aggregaatiota estävistä lääkeaineista (kuten asetyylisalisyylihappo) (ks. kohta 4.5). Jos ilmenee ruuansulatuskanavan haavauma tai verenvuoto, potilaan on lopetettava Naproxen Mylan - tablettien käyttö. Tulehduskipulääkkeitä on annettava varoen potilaille, joilla on jokin ruuansulatuskanavan sairaus, kuten haavainen paksusuolen tulehdus tai Crohnin tauti, sillä sairauden oireet voivat pahentua (ks. kohta 4.8). Ihohaittavaikutukset: Hyvin harvoin on raportoitu vaikeita, joskus hengenvaarallisia ihoreaktioita, kuten exfoliatiivista dermatiittia, Stevens-Johnsonin oireyhtymää tai toksista epidermaalista nekrolyysiä liittyen tulehduskipulääkkeiden käyttöön (ks. kohta 4.8). Potilaat ovat altteimpia näille haittavaikutuksille hoidon alkuvaiheissa. Suurin osa näistä haittavaikutuksista on ilmennyt ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Naproxen Mylan -tablettien käyttö on lopetettava heti, jos ilmenee ihottumaa, limakalvomuutoksia tai muita yliherkkyysoireita. Munuaiset Koska suurin osa (95 %) naprokseenista erittyy virtsaan glomerulusfiltraation kautta, sen käytössä on noudatettava erityistä varovaisuutta potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt huomattavasti. Seerumin kreatiniinipitoisuutta ja kreatiniinipoistumaa on tällöin seurattava tarkoin. Jos potilaan munuaisten verenkierto on heikentynyt (esim. maksakirroosin, sydämen vajaatoiminnan tai munuaissairauden vuoksi), munuaisten toiminta on kontrolloitava ennen naprokseenihoitoa ja myös 3
hoidon aikana. Samoin tulee toimia hoidettaessa iäkkäitä potilaita, koska munuaisten toiminta heikkenee usein iän myötä. Jos potilaan munuaisten toiminta on heikentynyt, on harkittava vuorokausiannoksen pienentämistä, jotta naprokseenia ei kertyisi elimistöön liikaa. Maksa Erityistä varovaisuutta on noudatettava sellaisten potilaiden hoidossa, joilla on tai on ollut maksan vajaatoiminta. Hengityselimet Muiden tulehduskipulääkkeiden tavoin myös naprokseeni voi edistää bronkospasmin kehittymistä potilailla, joilla on tai on ollut keuhkoastma tai jokin allergia. Vuotoaika Naprokseeni pidentää vuotoaikaa ja vähentää verihiutaleiden aggregaatiota, mikä on otettava huomioon vuotoaikoja määritettäessä. Samanaikainen naprokseenihoito voi suurentaa verenvuotoriskiä potilailla, jotka saavat antikoagulantteja (hepariinia tai varfariinia). Hedelmällisessä iässä olevat naiset Naprokseenin käyttö saattaa heikentää naisen hedelmällisyyttä eikä sitä suositella raskautta yrittäville naisille. Naprokseenihoidon lopettamista tulisi harkita naisilla, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi tai jotka ovat lapsettomuustutkimuksissa. Valmisteen sisältämä laktoosi Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Koska naprokseeni sitoutuu plasman proteiineihin voimakkaasti, sillä saattaa olla interaktioita muiden voimakkaasti proteiineihin sitoutuvien lääkkeiden, kuten fenytoiinin, antikoagulanttien, sulfonamidien ja sulfonyyliureoiden kanssa. Vaikka tällaisia interaktioita ei olekaan havaittu kliinisissä tutkimuksissa, potilasta on tarkkailtava yliannostusoireiden varalta. Naprokseeni vähentää samanaikaisesti annetun metotreksaatin tai litiumin erittymistä. Probenesidin ja naprokseenin yhdistelmähoito saattaa suurentaa naprokseenin pitoisuutta plasmassa ja pidentää huomattavasti sen puoliintumisaikaa plasmassa. Naprokseenin ja muiden tulehduskipulääkkeiden käyttöä samanaikaisesti ei suositella, koska haittavaikutusten esiintyvyys voi lisääntyä, mutta teho ei välttämättä parane. Naprokseeni saattaa vaikuttaa 17-ketogeenisten steroidien ja virtsan 5-hydroksi-indolyyliasetaatti -määritysten tuloksiin. Suosituksen mukaan naprokseenihoito olisi keskeytettävä 48 tuntia ennen lisämunuaisen toimintakokeita ja muita vastaavia kokeita. Joidenkin tulehduskipulääkkeiden on raportoitu estävän furosemidin natriureettista vaikutusta. Samanaikainen siklosporiinin käyttö saattaa suurentaa munuaistoksisuuden riskiä. Tulehduskipulääkkeet voivat suurentaa kinoloniantibiootteihin liittyvää kouristusriskiä. Diureetit, ACE-estäjät sekä angiotensiini II-antagonistit. Tulehduskipulääkkeet saattavat vähentää diureettien ja muiden verenpainelääkkeiden verenpainetta laskevaa vaikutusta. ACE-estäjän/angiotensiini II-antagonistin yhtäaikainen annostelu syklooksigenaasi-inhibiittoreiden kanssa voi johtaa munuaistoiminnan heikentymiseen potilailla, joilla jo ennestään on munuaisten toimintahäiriö (esim. nestevajauksesta kärsivät ja iäkkäät potilaat). 4
Seurauksena voi olla akuutti munuaisten vajaatoiminta, joka on kuitenkin yleensä palautuva. Eisteroidisen tulehduskipulääkkeen ja ACE-estäjän/angiotensiini II-antagonistin yhdistelmää tulisi käyttää varoen, erityisesti iäkkäillä potilailla. Potilaiden tulisi olla riittävästi nesteytettyjä ja munuaistoiminnan seurantaa tulisi harkita yhdistelmälääkitystä aloitettaessa sekä määrävälein hoidon aikana. Kortikosteroidit: Lisääntynyt ruuansulatuskanavan haavauman tai verenvuodon riski (ks. kohta 4.4). Antikoagulantit: Tulehduskipulääkkeet voivat voimistaa antikoagulanttien, kuten varfariinin vaikutusta (ks. kohta 4.4). Verihiutaleiden aggregaatiota estävät lääkkeet ja selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRIt): Lisääntynyt ruuansulatuskanavan verenvuodon riski (ks. kohta 4.4). 4.6 Raskaus ja imetys Prostaglandiinisynteesin inhibitiolla voi olla haitallisia vaikutuksia raskauteen ja/tai sikiön kehitykseen. Epidemiologisten tutkimusten perusteella on viitettä siitä, että prostaglandiinisynteesiinhibiittorin käyttö alkuraskauden aikana lisää keskenmenon, sikiön sydämen epämuodostumien sekä gastroskiisin riskiä. Sydän- ja verisuoniepämuodostumien absoluuttinen riski lisääntyi alle 1 %:sta noin 1,5 %:iin. Riskin uskotaan kasvavan lääkkeen annoksen suurenemisen ja käytön pitkittymisen myötä. Eläinkokeissa prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käytön on osoitettu johtavan lisääntyneeseen munasolujen tuhoutumiseen (sekä ennen implantaatiota että sen jälkeen) ja sikiökuolleisuuden kasvuun. Lisäksi eläinkokeiden perusteella erilaisten (mm. sydän- ja verenkiertoelimistön) epämuodostumien ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyvän kun prostaglandiinisynteesi-inhibiittoria on annettu organogeneesin aikana. Raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana naprokseenia ei pitäisi käyttää ellei ehdottoman välttämätöntä. Jos raskautta yrittävä tai ensimmäisellä/toisella raskauskolmanneksella oleva nainen käyttää naprokseenia, tulisi käyttää mahdollisimman pientä annosta ja mahdollisimman lyhytkestoisesti. Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö viimeisen raskauskolmanneksen aikana altistaa sikiön: - sydän- ja hengityselimistöön kohdistuvalle toksisuudelle (ennenaikainen valtimotiehyen sulkeutuminen ja keuhkovaltimopaineen nousu) - munuaisten toimintahäiriölle, joka voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja lapsiveden määrän vähenemiseen Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö raskauden loppuvaiheessa altistaa äidin ja vastasyntyneen: - verihiutaleiden aggregaation estoon ja mahdolliseen vuotoajan pitenemiseen, mikä voi liittyä pieniinkin annoksiin - kohdun supistusten heikentymiseen, mikä voi johtaa viivästyneeseen tai pitkittyneeseen synnytykseen Tämän vuoksi naprokseeni on vasta-aiheinen raskauden viimeisen kolmanneksen aikana. Naprokseeni erittyy rintamaitoon, mutta ei todennäköisesti aiheuta riskiä rintaruokitulle lapselle käytettäessä hoitoannoksia. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Naprokseeni voi aiheuttaa joillekin potilaille haittavaikutuksina huimausta, väsymystä ja näköhäiriöitä. Jos näitä oireita ilmenee, autolla ajoa ja koneiden käyttämistä on vältettävä. 4.8 Haittavaikutukset Sydän ja verisuonisto: Tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen turvotusta, verenpaineen kohoamista ja 5
sydämen vajaatoimintaa. Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella eräiden tulehduskipulääkkeiden käyttöön (erityisesti suuria annoksia ja pitkään käytettäessä) voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski (ks. kohta 4.4). Ruuansulatuskanava: Yleisimmin havaitut haittavaikutukset liittyvät ruuansulatuskanavaan. Haavaumia (ulkuksia), perforaatioita tai ruuansulatuskanavan verenvuotoja voi esiintyä. Nämä voivat joskus olla hengenvaarallisia - etenkin iäkkäille potilaille (ks. kohta 4.4). Pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ilmavaivoja, ummetusta, närästystä, vatsakipua, veriulosteita, verioksennuksia, haavaista suutulehdusta ja koliitin tai Crohnin taudin pahenemista (ks. kohta 4.4) on raportoitu lääkkeen käytön jälkeen. Harvemmin on todettu gastriittia. Iho ja ihonalainen kudos: Rakkuloivat ihoreaktiot kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymä ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi (hyvin harvinaisia). Naprokseenin käytön yhteydessä ilmenneet haittavaikutukset on esitetty alla jaettuna elinryhmiin ja seuraaviin yleisyysluokkiin: Hyvin yleiset: >1/10 Yleiset: >1/100 ja <1/10 Melko harvinaiset: >1/1000 ja <1/100 Harvinaiset: >1/10 000 ja <1/1000 Hyvin harvinaiset: <1/10 000 mukaan lukien yksittäiset raportit Infektiot: Harvinaiset: Aseptinen aivokalvotulehdus Veri ja imukudos: Harvinaiset: Agranulosytoosi, trombosytopenia, aplastinen anemia, hemolyyttinen anemia, hyperkalemia ja lievä perifeerinen edeema. Hermosto: Yleiset: Päänsärky, unettomuus, keskittymisvaikeudet ja kognitiivisen toiminnan häiriöt. Harvinaiset: Väsymys, kouristukset. Silmät: Harvinaiset: Näköhäiriöt Kuulo ja tasapainoelin: Harvinaiset: Huimaus, kuulon heikentyminen, korvien soiminen. Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina: Harvinaiset: Eosinofiilinen keuhkokuume Ruuansulatuselimistö: Yleiset: Pahoinvointi, oksentelu, vatsavaivat. Harvinaiset: Ruuansulatuskanavan verenvuoto, paksusuolitulehdus, haavaumat, jopa perforaatiot mahalaukussa tai muualla ruuansulatuskanavassa sekä haavainen suutulehdus. Maksa ja sappi: Harvinaiset: Keltaisuus, toksinen maksatulehdus. Iho ja ihonalainen kudos: Yleiset: Ihottuma, nokkosihottuma, angioedeema. 6
Melko harvinaiset: Valonherkkyys, hiustenlähtö. Harvinaiset: Epidermolysis bullosa, krooninen ihoporfyria, vaskuliitti. Hyvin harvinaiset: Yliherkkyys voi ilmetä epäspesifisenä allergiareaktiona, anafylaksiana, hengitysteiden reaktiivisuutena tai erilaisina iho-oireina. Erythema multiforme, Stevens-Johnsonin oireyhtymä, epidermaalinen nekrolyysi. Munuaiset ja virtsatiet: Melko harvinaiset: Munuaiskerästulehdus, interstitiaalinen munuaistulehdus, nefroottinen oireyhtymä, verivirtsaisuus. Hyvin harvinaiset: Papillanekroosi, munuaisten vajaatoiminta. 4.9 Yliannostus Tyypillisiä yliannostusoireita ovat uneliaisuus, närästys, ruoansulatushäiriöt, pahoinvointi ja oksentelu. Potilaalle voidaan tehdä mahahuuhtelu ja antaa tavanomaista tukihoitoa. Nopea ja riittävä aktiivihiilen anto vähentää lääkkeen imeytymistä. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Tulehduskipu- ja reumalääkkeet, propionihappojohdokset ATC-koodi: M01AE02 Naprokseenin kemiallinen nimi on d-2(6 -metoksi-2-naftyyli)-propionihappo. Se on ei-steroidinen anti-inflammatorinen lääke, jolla on myös kipua lievittäviä ja kuumetta alentavia vaikutuksia ihmisellä. Anti-inflammatoriset ominaisuudet on osoitettu myös eläimillä, joilta on poistettu lisämunuaisydin, mikä viittaa siihen, ettei lääke vaikuta lisämunuaisten kautta. Muiden tulehduskipulääkkeiden tavoin myös naprokseeni vähentää prostaglandiinisynteesiä estämällä syklooksigenaasientsyymin toimintaa. Sen tarkkaa anti-inflammatorista vaikutusmekanismia ei kuitenkaan tunneta. Naprokseeni pidentää vuotoaikaa ja vähentää verihiutaleiden aggregaatiota. 5.2 Farmakokinetiikka Suun kautta annettu naprokseeni imeytyy nopeasti ja täydellisesti ruuansulatuskanavasta. Huippupitoisuudet plasmassa saavutetaan 2-4 tunnin kuluttua annostelusta. Naprokseeni sitoutuu voimakkaasti proteiineihin (> 99 %), ja sen puoliintumisaika plasmassa on noin 13 tuntia. Noin 95 % annoksesta erittyy virtsaan naprokseenina tai 6-O- desmetyyli-naprokseenina ja niiden konjugaatteina. Alle 3 % annoksesta erittyy ulosteeseen. Naprokseeni läpäisee istukan ja se kulkeutuu myös äidinmaitoon. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Naprokseeni ei ole mutageeninen. Viitteitä karsinogeenisuudesta ei ole saatu 2-vuotisessa rottatutkimuksessa. Viitteitä teratogeenisuudesta ei ole saatu hiirillä, rotilla eikä kaniineilla. Naprokseenin on osoitettu pitkittävän synnytystä eläimillä ja vaikuttavan ihmissikiön verenkiertoelimistöön aiheuttamalla valtimotiehyen sulkeutumisen. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, povidoni, polysorbaatti 80, natriumtärkkelysglykolaatti, 7
talkki, magnesiumstearaatti. 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 4 vuotta. 6.4 Säilytys Säilytä alle 25 C. 6.5 Pakkaustyypit ja pakkauskoot 10, 30, 100 tablettia polypropyleenimuovipurkissa tai polyetyleenimuovipurkissa. 6.6 Käyttö- ja käsittelyohjeet Ei erityisohjeita. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Mylan AB PL 23033 104 35 Tukholma Ruotsi 8. MYYNTILUVAN NUMEROT 9733 9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 24.8.1988 / 14.5.1999 / 20.4.2006 10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 31.10.2011 8