Kohti monikulttuurisempaa museota Kulttuurien museo, 21.1.2011 Ei kummimpaa Vantaan kaupunginmuseo monikulttuurisen luokan kummina museolehtori Marjo Eerikäinen Vantaan kaupunginmuseo Taustaa Monikulttuurisuus on osa nykypäivän Suomea ja kulttuurinen diversiteetti on tullut osaksi myös museoiden arkea. Museonäyttelyiden aiheena tai niiden yhteydessä monikulttuurisuus ja maahanmuuttajat ovat varmasti jo monesti tulleet esille, mutta entistä enemmän ja tietoisemmin sitä kohti museotyössä pyritään: paitsi eri taustoista tulevien näyttelykävijöiden huomioimisena niin myös esinekokoelmien näkökulmasta. Uudellamaalla on eniten maahanmuuttajia Suomessa, noin 90 000 henkeä. Maahanmuutto ei ole enää mikään pieni ilmiö. Tähän liittyen pääkaupunkiseudun kaupunginmuseot - Vantaan, Helsingin ja Espoon kaupunginmuseot - ovat aloittaneet yhteistyöhankkeen, jonka tavoitteena on tallentaa museoiden esinekokoelmiin maahanmuuttajakulttuuria. Päivän aiheeseen liittyen esittelen teille Vantaan kaupunginmuseon suunnitelman monikulttuurisuuden tallentamiseen, Ei kummimpaa Vantaan kaupunginmuseo monikulttuurisen luokan kummina, projektin. - siihen liittyvän taustan, suunnitelman ja tavoitteet Ei kummimpaa Vantaan kaupunginmuseo monikulttuurisen luokan kummina Projektin taustalla on tehtävä ja tallennusvastuu, joka yleensäkin kaupunginmuseoilla on, eli muuttuvan kaupungin ja kaupungissa tapahtuvien ilmiöiden tallentaminen, muutoksen näkyville saattaminen. Tässä tapauksessa maahanmuuttajaväestön kulttuuri. Vantaa on hyvä esimerkki todella monikulttuurisesta kaupungista: Vantaan menneisyys entisenä Helsingin pitäjänä ja maalaiskuntana perustuu ruotsinkieliseen maatalouskulttuuriin. Vähitellen 1900-luvun alusta lähtien alue alkoi teollistua, alueelle kohdistui paljon muuttovirtausta ja suomen kieli tuli enemmistön kieleksi. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana Vantaa on kasvanut erittäin monikulttuuriseksi kaupungiksi. Vantaan ensimmäisiä maahanmuuttajaryhmiä olivat vietnamilaiset venepakolaiset vuonna 1979 (sijoittuivat vastaanottokeskukseen Korson Kulomäkeen). Nykyään Vantaalla on asukkaita noin 130 maasta ja kaupungissa puhutaan yli sataa eri äidinkieltä. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia on 9,1 % kaikista vantaalaisista. Tätä taustaa vasten maahanmuuttajien kulttuureiden dokumentointi on mitä ajankohtaisin aihe ja liittyy nykypäivän pääkaupunkiseudun kaupunkikuvaan oleellisesti.
Nykydokumentointi on yksi osa-alue museoiden dokumentointivastuusta ja siihen liittyen myös monikulttuurisuus. Vantaan kummiluokkaprojekti on osa pääkaupunkiseudun kaupunginmuseoiden yhteistyötä, monikulttuurisuuden tallennusprojektia. Siinä kukin museo on valinnut oman aihekentän. Museoiden välisen yhteistyön tarkoituksena on vähentää tallennustyön ja aiheiden päällekkäisyyttä, eli tallennusvastuuta on jaettu aiheittain. Vantaan kaupunginmuseon kohteena on koulu ja koululaiset, siitä alkoi suunnitelma kummiluokkatoiminnasta. Hankkeen esittely Yhteistyöprojekti on lähtenyt liikkeelle kokoelmalähtöisesti. Museoiden tekemä tutkimustyöhän eroaa yliopistojen tekemästä tutkimuksesta nimenomaan esinetallennuksena. Esineiden ja muiden dokumenttien, sekä niihin liittyvien tietojen ja tarinoiden tallentaminen on museoiden intressi. Museoiden yhteistapaamisissa on keskusteltu ja jaettu kokemuksia tallennustyön suunnittelemisesta, etenemisestä, siihen liittyvistä ideoista, onnistumisista ja ongelmista. Dokumentointiaiheena maahanmuuttajat on osoittautunut haastavaksi. Ensinnäkään kohdehenkilöitä, jotka osallistuisivat esim. haastatteluihin, ei ole ollut aivan helppoa löytää. Myöskään museoiden tekemän työn ymmärrettäväksi tekeminen ja luottamussuhteiden luominen ei ole itsestään selvää. Vantaalla suunnitellun kummiluokkaprojektin tarkoituksena on museon ja vantaalaisen monikulttuurisen yläkoululuokan välinen yhteys. Kummius aloitetaan tulevana syksynä, 7. -luokan aloittavan luokan kanssa ja jatkuu saman luokan kanssa kolmen vuoden ajan, eli koko yläkouluajan. Osallistuva luokka on sellainen, jossa osa oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. Projektin aikana museo tallentaa vantaalaisten koulunuorten elämää. Se on aiheena - sekä nuoriso että maahanmuuttajat - vielä tällä hetkellä melko vähäisessä määrin edustettuna museokokoelmissa. Jo projektin suunnitteluvaiheessa haasteeksi osoittautui kiinnostuneen kohdeluokan löytäminen. Loppujen lopuksi projektista kiinnostuneita opettajia löytyi vain yksi - mikä tosin on museon ja projektin resursseille aivan riittävä otos, mutta tämä voi olla merkkinä siitä, että halua korostaa tai tuoda itseään esille nimenomaan monikulttuurisena luokkaryhmänä, ei juuri ole. Kummiluokkatoiminnan puitteissa museo haluaa avata toimintaansa koululaisten puoleen ja saada itse tietoa nykynuorten, sekä maahanmuuttajataustaisten että kantasuomalaisten, kulttuurista. Tavoitteena on saada talteen - esineitä - visuaalista dokumentaatiota ja - audioaineistoa. Kummiluokkakauden aikana tallennetaan nuorten omaa kulttuuria monin tavoin, esim. valokuvaten, haastatellen, mahdollisin esinelahjoituksin ja koululaisten tekemien omien dokumenttien kautta. Mitä museo antaa kummilahjaksi? Museoyhteistyötä voidaan soveltaa koulussa useisiin eri oppiaineisiin. Se on mitä suuremmissa määrin myös kotiseutuopetusta. Vantaan kaupunginmuseon perusnäyttely
Tarinamm Helsingestä Vantaaksi antaa runsaasti aineksia kotiseutuidentiteetin vahvistamisen - heille, jotka ovat asuneet Vantaalla aina ja myös heille, jotka ovat muuttaneet kaupunkiin myöhemmin, avataan näkökulmia usein nuorena alueena pidetyn Vantaan todellisuudessa jo monituhatvuotiseen historiaan. Museo tarjoaa kummiluokalle erityismahdollisuutta tutustua museon toimintaan, museotyöhön ja kokoelmiin. Tuodaan esille sitä, mitä museossa tehdään, miksi nykykulttuuria ja ihan uusiakin esineitä otetaan museoitavaksi. Luokalla on mahdollisuus - osallistua työpajoihin ja opastuksiin - vierailla museon kokoelmatiloissa - tehdä pienoisnäyttely museolle - kirjoittaa uutisia museon toimittamaan tabloidlehteen, Helsingen lehteen, tai - mahdollisesti tehdä tet (työelämään tutustumisen) -harjoittelua museossa. Tapaamisia luokan ja museon välillä olisi vähintään kaksi lukuvuodessa. Käytännössä tämän projektin suunnitteleminen on tuonut eteen paljon uusia kysymyksiä. - Kuinka lähestyä museolle ja museohenkilökunnalle suhteellisen uutta asiaa oikein? - Onko työntekijöiden oma tietämys eri kulttuureista riittävä? - Kuinka saadaan yhteys oikeisiin ihmisiin? Hyvä kontakti on löydetty kaupungin maahanmuuttajakoordinaattorista. Paljon keskustelua on herännyt: - määritelmistä ja sanojen käytöstä: On koettu tarpeelliseksi yrittää määritellä selvemmin, mitä meidän projektimme kannalta tarkoittavat tietyt käytettävät sanat, esim. kuka on maahanmuuttajanuori, onko hän syntynyt Suomessa maahanmuuttajaperheeseen, vai muuttanut tänne myöhemmin? Miten maahanmuuttaja -sana rajataan ja kuka sen määrittelee? (esim. väestörekisterissä se tarkoittaa ulkomaan kansalaista) Käytetäänkö sanaa maahanmuuttaja enää 10 vuoden kuluttua? Mutta museoiden käyttämässä asiasanoituksessa sana nykyään on, siksi perustelua käyttää sitä nyt. - Entä mitkä ovat museon dokumentoinnille asettamat odotukset ja oletukset? - Onko tallennettava aihe kulttuurien samanlaisuus, erilaisuus, yhteentörmäys vai sulautuminen? - Miten aihe konkreettisesti esineellistetään kokoelmia varten? Miten esineellistää aihe - maahanmuuttajanuorten kulttuuri - joka voi ainakin pidempään Suomessa eläneillä nuorilla olla pääasiassa henkinen? Esinetallennus on kuitenkin museon intressinä, mutta emme voi olettaa nuorten lahjoittavan museolle taloudellisesti tai henkisesti arvokkaita esineitä. Mitä konkreettisesti dokumentoidaan? Tallentamisen ideoina ovat esim. seuraavat aiheet: - Tuoksut, kosmetiikka, ruoka - Nuoret voisivat esim. jonain kuukautena tuoda jonkun käytetyn pakkauksen - esimerkiksi kosmetiikka- tai elintarvikepakkauksen tai vaikka johonkin vuotuisjuhlaan liittyvän tuotteen. Nämä tyhjät tuotepakkaukset voisi tallettaa esinekokoelmiin, niistä voi kuvastua eroja tai samankaltaisuuksia. Pakkaukset voisivat olla esineinä helppoja lahjoittaa, ilman rahallista arvoa. Muutoinkin esineitä voidaan pyytää lainaksi ja ne taltioidaan valokuvaamalla, jos esineistödokumentaatio ei ole mahdollista.
Valokuvaten voidaan dokumentoida - Koti: Onko jokin tarvike tai esine, jota käytetään vain kotona eikä missään nimessä esim. koulussa? Millainen on nuoren huone, millainen on koti verrattuna "kantavantaalaiseen" kotiin? - Pukeutuminen: miten oman kulttuurin pukeutuminen yhdistetään suomalaiseen muotiin? Miten ilmasto vaikuttaa? Onko jotain omaa, kenties täysin täällä kehitettyä tyyliä? Monikulttuurisuus on museokentällä vielä niin uusi aihe, että kulttuuritulkkausta ja "kulttuuriagentteja" tullaan varmasti tarvitsemaan. Kulttuuritulkkausta aivan konkreettisesti eli uusien asioiden opettelua, sekä myös apua sopivien kontaktien löytämisessä. Yhteistyö eri tahojen kanssa on oleellista: kontaktien luomisessa, tiedon etsimisessä ja tulevien projektien suunnittelussa, kokemusten jakamisessa.