Sisällysluettelo SISÄLLYSLUETTELO

SISÄLLYSLUETTELO SISÄLLYSLUETTELO PUHEENJOHTAJAN PALSTA Markku O. Kuorilehto 3 LIMINGAN KRANKAT K.J. STÅHLBERGIN ESIVANHEMPAIN TAULUSSA Aarno Strömmer 4 60-VUOTIAS OULUN MAAKUNTA-ARKISTO Vuokko Peltola 9 El MITÄÄN UUTTA AURINGON ALLA Heikki Suitiala 12 JUURIEN ETSINTÄ 13 TURUN SUKUMESSUILLA Maija Liisa Pukinkorva 14 LUMIJOEN HAUTAMUISTOMERKKIEN HENKILÖTIEDOT Jukka Vaarnanen 17 KAINUUN KARJALAISPERÄISIÄ VESISTÖNIMIÄ Alpo Räisänen 22 OULUJOKIVARTEEN 1700-LUVULLA PERUSTETUT UUDISTILAT Matti Enbuska 25 SYYSRETKI RAAHEEN Tytti Miettunen 32 KUKA TIETÄÄ KONST-/KUNST-NIMISTÄ Kalervo Törmänen 34 HAAPAVEDEN HANHINEVAN PERHEEN JÄLKELÄISET Matti Heiniemi 35 UUTTA KIRJALLISUUTTA Aarno Strömmer 36 UUSIA JÄSENIÄ 37 KUVITUS - Kansilehden on Oulun Sukututkijalle lahjoittanut kuvaamataidon opettaja lehtori Mirjam Kinos. Kuva on vuonna 1939 piirretystä sarjasta, jonka Mirjam Kinos, tyttönimeltään Huhta, on lahjoittanut Keskipohjanmaan rintamasotilaille. Postikortteja painoi paikallinen kirjapaino 2000 kpl ilmaiseksi rintamasotilaille lähinnä Kannaksen suunnalle tervehdyksen lähettämiseksi kotiin. ISSN 0784-6037 Sivunvalmistus ja painopaikka: Pikapaino RoiOffset Ky, Rovaniemi, 1992 2

Markku O. Kuorilehto PUHEENJOHTAJAN PALSTA PUHEITSENÄINEN SUOMI JA SUKUTUTKIJA Yleisen historian tuntemus on Suomessa varsin hyvä, mutta henkilöhistoriallinen tuntemus keskuudessamme on jäänyt taka-alalle. Henkilöhistoriatutkimus jää myös tulevaisuudessa taka-alalle, jos tutkimustyöhön ja sen tekemisen edellytyksiin ei panosteta riittävässä määrin. Ongelmana on tietenkin osittain raha, mutta pääongelmana on kuitenkin tahto edistää sukututkimusta harrastuksena tai ammattina. Kaupunkimainen sisäänpäinsuuntautunut "kerrostalokulttuuri" on lyönyt itsensä läpi. Nykyihminen tuntuu olevan herkkä "hipiästään". Hän ei näytä suvaitsevan ollenkaan muiden tietävän itsestään. Henkilön tietojen suojaamiseksi on kehitetty liian pitkälle viety henkilörekisterilaki. Viranomaisetkin ovat alkaneet rajoittaa tutkijoiden tiedon saantia. Matrikkelien ja sukujulkaisujen tekemättömyydellä ei ainakaan edistetä ammatti-, oppilaitoseikä sukuyhteisöjen sisäistä yhteenkuuluvuutta. Tunteeko tulevaisuuden ihminen henkilö- ja sukuhistoriaansa? Siinä on kysymys, jota jokaisen tulisi miettiä ja keskustella siitä myös muiden kanssa. Mitä muuta meidän sukututkijoiden tulisi tehdä näin Suomen itsenäisyyden juhlavuonna ja tulevinakin vuosina? Vastaus edelliseen: Sukututkijan tulee TAISTELLA oikeuksiensa ja sukututkimuksen puolesta. Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi joulukuun kuudentena päivänä 75 vuotta. Sukututkijalle 75 vuotta on lyhyt aika ohitsekiitävien sukupolvien välillä. Sukututkijoita moititaan usein liian rajoittuneesta näkökulmasta, mutta jos sukututkijaa vertaa esimerkiksi televisiotoimittajaan, niin sukututkijalla on hyvin laaja näkökulma Suomen vuosisataisesta kehityksestä. Nimittäin televisiotoimittajat näyttävät tietävän ja haluavan esittää Suomen historiaa vain 75 vuotta taaksepäin. Tietenkin me sukututkijat voimme laajentaa näkökulmaamme sijoittamalla tutkimamme henkilöt heitä ympäröivään yhteiskuntaan ja lakata tuijottamasta pelkästään henkilön nimiin ja sukuihin. Emme ehkä ymmärrä täysin kaikkia historiallisia tapahtumia, kuten esimerkiksi Suomen itsenäistymistä vuonna 1917. Suomen itsenäistymisen historiaa on tutkittu "virallisen historian" puitteissa. Meiltä on kuitenkin huomaamatta jäänyt tutkimatta eräs sektori, johon sukututkijat voivat panostaa voimavarojaan ennen kuin on myöhäistä. Suomen itsenäistymisen historian mikrohistoria on tutkimatta sukujen ja perheiden osalta. Jokaisen sukututkijan tulisikin selvittää oman sukunsa kohdalta tämä "valkoinen läiskä". Pystymme vielä selvittämään tuon aikakauden, sillä meillä on vielä henkilöitä, jotka muistavat Suomen itsenäisyyden alkuvaiheet ja nimenomaan miten itsenäisyys on vaikuttanut suvun kehityskulkuun. Suomen itsenäisyyden ajan sukuhistoriaa voimme tallentaa haastattelemalla elämänkokemusta omaavia henkilöitä. Sukututkijoina voimmekin sanoa Suomen itsenäisyyden ajan olevan huipennus suomalaisen kansakunnan kehityshistoriassa. 3

Limingan Krankat kuuluvat KJ. Ståhlbergin esivanhempien tauluun Aarno Strömmer Teoksessaan "K. J. Ståhlberg - valtiomieselämäkerta" (1969) Yrjö Blomstedt kirjoittaa Ståhlbergin esi-isien olleen parhaasta päästä Pohjois-Pohjanmaalla ja etenkin Kainuussa toimineita virkamiehiä ja pappeja, jokunen soturikin joukossa. Suvut olivat vedentuomia. Nimet Ståhlberg, Castren, Snellman, Cajan(us), von Essen, Planman, Högman, Elfving Ståhlbergin lähimmissä esivanhempien polvissa "olivat kaikki arvostettuja pohjan perillä Lappia myöten, mutta Elfvingejä lukuun ottamatta olivat suvut kauempaa etelästä tai lännestä tulleita". Martti Kerkkosen tutkimustyön ja limin kalaisen nuoren polven sukututkijan Markku Kuorilehdon tuoreiden arkistopoimintojen ansiosta on nyttemmin mahdollista täydentää Ståhlbergin kaukaisempien esivanhempien luetteloa myös saksanlähtöisillä Limingan Kranckoilla, 1500-luvun lopun vanhan vihan ja nuijasodan talonpoikaissotureilla. Osmo Durchmanin 1923 julkaisemassa Ståhlbergin esivanhempien taulussa on puhdasta äitien linjaa edeten V polven äitinä Hedvig Kranck (Beckman), s. 1697. Hänen puolisonsa on Mathias Strömmer, Kajaanin kihlakunnan henkikirjoittaja, s. 1690. Strömmerien genealogiassa (1964) Yrjö Blomstedt mainitsee Kranck-nimen esiintymisestä Hedvigin kohdalla Kajaanin henkikirjassa 1736 todeten kuitenkin hänen sukunimekseen Bäck, "isä luult. kapteeni Adam Bäck Lohtajalta; tiedon mukaan manttaalikomissaari Zacharias Scheidenburgin tytärpuoli". Martti Kerkkosen tutkimuksesta "Limingan Krankat" (1983) tulee vastaan kiintoisa tieto. Raahen tullinhoitajana vuodesta 1652 ja sitten kotipitäjänsä nimismiehenä 1680-luvulta lähtien toimi- neella Karl Kranckilla oli kaksi tytärtä, heistä "Malin (Magdalena) meni naimisiin Zachris Schedenburgin kanssa, josta tuli Limingan nimismies Karl Kranckin jälkeen". Kaarlo Juho Ståhlberg (1865-1952) Suomen tasavallan presidentti 1919-1925, Oulun lyseon "Spes nostratium et decus" - meikäläisten toivo ja kaunistus. 4

Jaakko Ilkan tavoin Hannu Krankkakin joutui huovien vangiksi, Ilkka Nokialla, Krankka Santavuoren taistelussa Ilmajoella 24.2.1597. Ilkka mestattiin Kyrön kirkon edustalla tammikuun lopulla 1597, Krankka kuljetettiin lähimpine alipäälliköineen Turun linnaan. Sieltä hän vapautui seuraavana syksynä linnan jouduttua Kaarle herttuan käsiin. (Kuva Eeli Jaatisen ja Tauno Kuosan teoksesta Suomen historia kuvina. WSOY 1957.) Pitäjän henkikirjat ja kirkonarkisto kertovat lisää. Maakapteeni Adam Bäck- (man)in vaimo Malin ilmestyy isänkotiin Limingan Snikkarilaan (uuteen Krankkalaan) Pohjan sodan vuonna 1704, on leski 1709 ja vuodesta 1710 lähtien Zacharias Scheidenburgin vaimo. Malin Kranck kuolee vuoden 1730 vaiheilla, minkä jälkeen Scheidenburg solmii avioliiton Anna Yrjöntytär Hämelian kanssa. Voidaan pitää selvitettynä, että Hedvig Bäck, K. J. Ståhlbergin V polven äiti, oli äitinsä puolelta Limingan Kranck-sukua. Hänen miehensä, vaasansyntyinen Mathias Strömmer oli tullut kirjurintöihin Liminkaan 1704, oli pitäjänkirjuri kun 1714 oli lähdettävä vainolaisen tieltä Ruotsiin. Pakovuosina ennen Suomeen paluuta ja Kajaaniin muuttoa 1722 perhe koki värikkäät vaiheet. Mathias liittyi armeijaan ja oli monessa mukana, mm. Armfeltin surkealla Norjan retkellä, johon 5 osallistumistaan hän tarkoin kuvasi 1729 laatimassaan palvelustensa luettelossa. Miehensä kuoltua Kajaanissa 1760 Hedvig muutti vanhuuden päivikseen kruununvouti-poikansa Johanin luokse Pietarsaareen. Hedvig Backin äidinisän Karl Kranckin isoisä ja isä olivat historiasta tunnetut pohjoispohjalaisten talonpoikien johtajat Erkki ja Hannu Krankka. "Heistä on Pohjanmaan maakunta- ja kaupunkihistorioissa sekä nuijasodan aikaa ja tapahtumia koskevissa asiakirjajulkaisuissa ja tutkimuksissa paljonkin kerrottu", toteaa Martti Kerkkonen, vuonna 1990 kuollut professori ja entinen valtionarkistonhoitaja, joka myöhäisellä iällään innostui selvittämään äitinsä suvun juuria. Erkki Krankka mainitaan asiakirjoissa ensi kerran 1562 Pohjanmaan voudin apulaisena, kaksi vuotta myöhemmin jo tärkeässä lohivoudin virassa. Kammottavina

vanhan vihan vuosina 1570-luvulla hän käytännössä hoiti nostojoukkoineen Pohjois-Pohjanmaan puolustuksen. Venäläisten hävitysretkiin oli vastattava. Kesällä 1579 Erkki Krankka sai surmansa partiohyökkäyksessä Rukavaaran varustuksen kimppuun. Vaimo Sigfrid Antintytär jäi alaikäisine lapsineen asumaan (vanhaa) Krankkalaa, jonka venäläiset 1589 Liminkaan tunkeutuessaan polttivat Linnukanmäen kirkon ja muun kylän mukana. Uudelleen rakennetun Krankkalan isännäksi tuli 1592 Hans Erikinpoika Kranck. "Hannu Krankka joutui käymään isänsä jalanjälkiä niin sotaisissa kuin rauhanomaisissa tehtävissä", kirjoittaa Martti Kerkkonen. Hänestä tuli kuten isästään talonpoikaisjohtaja, jolle näyttää alusta pitäen periytyneen samanlainen luottamusasema. Täyssinän rauha 1595 rauhoitti olot rajaseuduilla, mutta syksyllä 1596 puhkesi nuijasota, talonpoikien nousu Turun linnan herraa Kaus Flemingiä vastaan. Eteläpohjalaisten yritys päättyi Jaakko Ukan ja hänen alipäälliköittensä teilaamiseen ja mestaukseen. Tappiolliseen Santavuoren taisteluun Ilmajoella helmikuussa 1597 päättyi myös Hannu Krankan johtamien ja Kaarle herttuan yllyttämien pohjoispohjalaisten retki. Hannu Krankka lähimpine kumppaneineen vietiin Turun linnaan. Klaus Fleming kuoli pian, ja vangit pääsivät syksyllä vapauteen, kun Turun linna joutui Kaarle herttuan valtaan. Hannu Krankan osalta sota johti Kaarle herttuan, vuodesta 1604 kuningas Kaarle IX:n suosioon ja tärkeisiin tehtäviin. Kustaa II Aadolf uusi Krankkalan verova- pauden nimenomaan sen isännän ansioista rajakahakoissa. Krankka oli maakuntansa talonpoikien edustajana valtiopäivillä ja mukana myös vuoden 1617 ns. kruunausvaltiopäivillä. Hän kuoli vuoden 1630 vaiheilla. Tuloksekas toimen mies, tarvittaessa tappelijakin, näyttää olleen myös Hannu Krankan poika Karl Kranck, Raahen tullinhoitaja. Martti Kerkkonen löysi Oulun raastuvanoikeuden pöytäkirjoista värikkäät vieraskestit Oulun pappilassa 1675. Tullinhoitajan ja Oulun pormestarin Jöran Zadlerin välille nousi riita. Pormestari löi tullinhoitajaa kaksi kertaa korvalle ja uhkasi panettaa tyrmään. Tämä kiivastui ja huitaisi kynttilänjalalla viisi veri-haavaa ja yhden mustelman pormestarin päähän. Kranck sai sakkoja 144 talaria hopeassa, pormestari vähemmän tuloksekkaana 6 talaria kummastakin korvapuustista. Kerkkosen mielestä tarina tarjoaa "vähäisen näkymän pohjalaisten porvarien ja hallintomiesten keskinäiseen seurusteluun ja ehkäpä Karl Kranckin henkilökuvaankin". K. J. Ståhlbergin varhaiset sukujuuret työntyvät Krankkalan ohella myös Limingan pappilaan. Erik ja Hannu Krankan aikalaiset Henrik Laurinpoika ja Josef Henrikinpoika Lithovius, Limingan kirkkoherrat 1575-1648, kuuluvat niin ikään Ståhlbergin esivanhempien tauluun. Jopa kaksi muutakin tasavaltamme presidenttiä, P. E. Svinhufvud ja Carl Gustaf Mannerheim on jäljitetty näiden ensimmäisten Limingan Lithoviusten jälkeläisiksi. Lähteet: Blomstedt, Yrjö, K. J. Ståhlberg. 6

Valtiomieselämäkerta. Otava. Helsinki 1969. Durchman, Osmo, Tasavallan Presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin 32 esivanhempaa. Suomen Sukututkimusseuran vuosikirja VII. Helsinki 1923. Hirvonen, Jaakko, Kolmen presidenttimme yhteiset juuret Limingan pappilassa. Yhteishyvä 23,1982. Kerkkonen, Martti, Limingan Krankat. Scripta Historica VIII. Oulun historiaseuran julkaisuja. Oulu 1983. S t r ö m m e r, M a t h i a s, U n d e r d ä n i g Förteckning uppå mina Meriter och giorde Tienster. Kajaani 20.2.1729. R u o t s i n valtionarkisto, Civila Meritförteckningar 1729-1740, voi 4. Strömmer. Toimittaneet Aarno Strömmer, Kari-Mikael Strömmer ja Yrjö Blomstedt. Uusi Sukukirja IE. Neljäs vihko. Helsinki 1964. Teräsvuori Kaarlo, Ståhlbergin suku. Kaarlo Juho Ståhlbergin juhlakirja 1940. Helsinki 1940. Vahtola, Jouko, Liminkalaisten historiaa. Liminka 1477-1977. Oulu 1977. Ylikangas, Heikki, Nuijasota. Otava. Helsinki 1978. Lisäksi: Markku Kuorilehdon arkistomuistiinpanot (1991) Kranckja Scheidenburg-perheistä Limingassa 1600- ja 1700-luvuilla (mm. läänintilit, tuomiokirjat ja kirkonarkistot). 7

Jälkeläisiin ja nuijasodan (1596-97) pohjoispohjalaisten päälliköstä Hannu Krankasta Suomen tasavallan ensimmäiseen presidenttiin Kaarlo Juho Ståhlbergiin 8

60-vuotias Oulun maakunta-arkisto Oulun maakunta-arkisto on useille sukututkijoille tuttu paikka. Kun maakunta-arkisto lisäksi täytti viime tammikuussa 60 vuotta, lienee paikallaan esitellä niin pitkäaikaisille kuin aloittelevillekin sukututkijoille maakunta-arkistoa myös Sukututkija-lehden palstoilla Oulun maakunta-arkisto on valtion piiri viranomainen, jonka toimialueena on Oulun ja Lapin läänit eli pinta-alaltaan noin puoli Suomea. Keskusvirastona on valtionarkisto, joka puolestaan on opetusministeriön alainen. Meitä OMAlaisia on kaikkiaan 14. Arkistolaitoksen on tarkoitus siirtyä tulosjohtamiseen vuonna 1994. Maakunta-arkiston tehtävät voidaan jakaa arkistohallinnollisiin sekä asiakirjojen säilytys- ja tutkimuslaitostehtäviin. Näistä ensiksi mainittu lienee sukututkijalle oudoin ja ehkä yllättäväkin tehtäväkenttä, vaikka arkistolaitoksen (= valtionarkisto + 7 maakunta-arkistoa) toiminnan painopiste olikin arkistohallinnollisissa tehtävissä koko 1980-luvun. Vuoden 1983 alusta voimassa olleen arkistolainsäädännön mukaan maakunta-arkisto ohjaa, neuvoo, valvoo ja tarkastaa valtion viranomaisten, kuntien ja kuntainliittojen arkistotoimen hoitoa. Käytännössä tämä OMA:n kohdalla tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vuosittain maakunta-arkiston johtaja ja ylitarkastaja tekevät n. 30-40 tarkastuskäyntiä virastoihin (OMA:n alueella on n. 400 tarkastuskohdetta) ja päi- Vuokko Peltola 9 vittäin vastaavat useisiin puhelintiedusteluihin arkistoinnista ja arkistokelpoisuudesta asiakirjojen seulontaan ja luettelointiin asti. Tavoitteena on saada viranomaisten asiakirjahallinnon ja arkistotoimen hoito rationaaliseksi ja suunnitelmalliseksi - mm. päällekkäisen työn karsimiseksi - ja valvoa, että arkistotoimen hoitoa koskevia määräyksiä noudatetaan. Näin virastoista siirretään aikanaan kunnossa olevaa ja siten välittömästi tutkijoiden käytettävissä olevaa arkistoaineistoa maakunta-arkistoon. Perinteisesti arkisto on ollut se paikka, jossa on säilytetty vanhat asiakirjat. Tänä päivänä kuitenkin asiakirjoja, niin perinteisiä paperimuotoisia kuin esimerkiksi atk-pohjaisia kertyy niin paljon, että kaikkea ei yksinkertaisesti ole varaa säilyttää. Joka vuosi viranomaisille kertyy n. 60 kilometriä lisää asiakirjoja, joten on selvä, että kaikkea ei voida eikä ole järkevääkään säilyttää. Tutkimuksen kannalta tärkeät asiakirjat, joita on korkeintaan 20 % kaikesta kertyvästä asiakirja-aineksesta, säilytetään pysyvästi eli maailman loppuun asti. Seulonnan ja hävittämisen asianmukainen toteuttaminen virastoissa ja laitoksissa onkin siten yksi arkistoammattilaisten keskeisiä tehtäviä tänä päivänä. On laskettu, että tehokkaalla seulonnalla ja vain tärkeiden asiakirjojen säilyttämisellä voidaan säästää vuosittain n. 60 miljoonaa markkaa. Lisäksi arkistohallinnollisia tehtäviä ovat esimerkiksi arkistotilojen hyväksy-

minen käyttöönotettavaksi ja arkistoalan koulutus, joka suunnataan pääasiassa virastojen ja laitosten arkistovastuuhenkilöille ja jonka osuus maakunta-arkiston johtajan ja ylitarkastajan työajasta on viime vuosina kasvanut. Asiakirjojen säilytystehtävä on sukututkijan helposti mieltämä maakunta-arkiston tehtävä. Kaikkien pohjoissuomalaisten valtion viranomaisten yli 50 vuotta vanhat pysyvästi säilytettävät asiakirjat ovat periaatteessa maakunta-arkistossa. Valtion viranomaisten on arkistolain perusteella pakko siirtää vanhimmat asiakirjansa maakuntaarkistoon. Lisäksi maakunta-arkistossa on 63 seurakunnan yli 120 vuotta vanhat alkuperäiset väestörekisteriasiakirjat. Tämän hetken 9,2 hyllykilometristä puolestaan n. 1,5 hyllykilometriä on yksityisiä arkistoja eli yksittäisten henkilöiden, sukujen, seurojen, yhdistysten ja liikelaitosten arkistoja. Maakunta-arkisto ottaa mielellään säilytettäväkseen yksityisarkistoja, jotka usein muutoin olisivat vaarassa tuhoutua, sillä ne ovat osa pohjoissuomalaista asiakirjallista kulttuuriperintöämme. Tämän vuoksi jokainen sukututkijakin voi luovuttaa hallussaan olevia asiakirjoja maakunta-arkistoon, joka ottaa mielellään niitä säilytettäväkseen ja kaikkien kiinnostuneiden käyttöön asetettavaksi. Tilaongelmaa yksityisarkistot eivät OMA:lle aiheuta: tyhjillään olevaa hyllytilaahan maakunta-arkistossa on tällä hetkellä n. 15 hkm. Yksityinen luovuttaja voi halutessaan määrätä käyttörajoituksen luovuttamalleen arkistolle. Arkisto voi olla esimerkiksi vain hänen suostumuksellaan käytettävissä tai tutkijoiden käytettävissä vasta esimerkiksi vuonna 2000. Maakunta-arkisto sitoutuu noudattamaan luovuttajan tahtoa. Suppea katsaus maakunta-arkistossa säilytettäviin arkistoihin löytyy yleisluettelosta. OMA:n uutta yleisluetteloa ei ole vieläkään muutaman vuoden odottelun jälkeen saatu painosta, mutta asiakkaiden käytössä on tutkijaintiloissa atk:lta tulostettu versio yleisluettelosta, josta selviävät OMA:ssa säilytettävät arkistot. Periaatteessa jokaisesta arkistosta on arkistoluettelo, jonka avulla tutkija tilaa tarvitsemansa asiakirjat käyttöönsä. Lisäksi on laadittu erilaisia kortistoja ja muita hakemistoja helpottamaan ja jouduttamaan tutkijapalvelua. Näitä on syytä aloittelevankin sukututkijan rohkeasti ja sitkeästi opetella käyttämään aikaa ja vaivoja säästääkseen alkuun pääsee päivystäjältä kysymällä. Paitsi asiakirjojen säilyttäjänä maakunta-arkisto toimii tutkimuslaitoksena, joka tarjoaa asiakirjat kiinnostuneiden tutkittavaksi. Vuosittain maakunta-arkistossa on viime vuosina käynyt n. 5 500 tutkijaa, joista huomattava osa on sukututkijoita (tutkijakorttien perusteella vuonna 1991 n. puolet kaikista tutkijoista oli sukututkijoita). Muita suuria ryhmiä ovat erilaisten opinnäytetöiden tekijät sekä paikallishistorian tutkijat. Maakunta-arkiston asiakirjat ovat tutkittavissa vain tutkijainsalissa, joka on avoinna talviaikaan maanantaisin klo 8-16.15, tiistaista perjantaihin klo 8-17.45 ja lauantaisin klo 8-12.45 (1.6.-31.8. ma-pe klo 8-16.45). Iltapäivystyksen ja lauantaipäivystyksen aikana ei ole mah- 10

dollista saada makasiineista asiakirjoja, joten jos aikoo lauantaina tutkimaan, asiakirjat pitäisi tilata etukäteen valmiiksi varaushyllylle. Etukäteen on mahdollista myös varata mikrofilmien lukulaite käyttöönsä (p. 311 7066/päivystys). Päivystäjän tehtävä on mm. neuvoa ja opastaa tutkijoita asiakirjojen jäljille sekä valvoa, että asiakirjoja kohdellaan asianmukaisesti. Päivystäjän tehtävänä ei sen sijaan ole esimerkiksi tehdä sukututkijan kanssa yhdessä tai hänen puolestaan sukuselvitystä. Asiakirjoista, vaikkapa esi-isän perukirjasta, on periaatteessa mahdollista saada valokopioita. Periaatteessa siksi, että jos kyse on huonokuntoisesta asiakirjasta tai henkikirjasta, maakirjasta ja kirkonarkiston alkuperäisestä väestörekisteriasiakirjasta, ei kopioita anneta. Maakunta-arkiston tehtävä on säilyttää asiakirjat maailman loppuun asti, joten jos asiakirja ei kestä rikkoutumatta kopioimista, ei kopiota saa. Maakunta-arkiston tulee säilyttää asiakirjat myös tuleville polville. Asiakirjojen konservoiminen on kallista. Maakunta-arkiston valokopioista ja tutkimuksista perimät hinnat perustuvat asetukseen. Tällä hetkellä niteestä otettu ko- pio maksaa 3,70 mk ja irrallisesta asiakirjasta 1,20 mk ja paperikopio mikrofilmistä 2,50 mk. Kun tulee itse maakuntaarkistoon tutkimaan vaikkapa sukuaan, ei tutkiminen maksa mitään. Sen sijaan jos teettää maakunta-arkistossa sukututkimuksen, siitä peritään maksuperusteasetuksen mukainen korvaus, joka tällä hetkellä on 100 mk/tunti. Sukuselvityksiä laaditaan maakunta-arkistossa kymmeniä vuosittain ja tilaajan on syytä varautua odottamaan jonossa vuoroaan n. 1 /2 vuotta. Erilaisten selvitysten ja tutkimusten lisäksi maakunta-arkisto antaa oikeaksi todistettuja jäljennöksiä asiakirjoista. Tavallisimpia näistä ovat lainhuuto- ja kiinnekirjat, perukirjat, koulutodistukset, testamentit jne, jotka toimitetaan asiakkaille ympäri maata postiennakolla. Se, mitä havaintoja tavallinen sukututkija maakunta-arkiston tutkijainsalissa työskennellessään tekee OMAlaisten työpäivän kulumisesta, ei siis kerro koko totuutta: asiakas- ja tutkijapalvelu on vain yksi - vaikkakin tärkeä - osa maakuntaarkiston tehtäväkenttää. Tervetuloa juuria selvittämään! 11

Ei mitään uutta auringon alla Heikki Suitiala Vuonna 1728 kesäkuun 11. ja 12. päivien välisenä aikana käveli kaksi oululaista porvarispoikaa, Zacris Bongen (1661-1738) poika Elias (1703-1777) ja Jakob Henrikinpoika Niskan (1688-1753) poika Henrik (1709-1739), Iin Haminassa eli markkinapaikalla. Ja kun punaliitua sattui olemaan käsillä, niin tulivatpa kirjoittaneeksi vänrikki, kauppaporvari Petter Hollenderin (1695-1775) aitan oveen sanat "Hoorborgs slätt" ja vielä jonnekin "Kutters Cammar" sekä "Nya Fächtsalen". Ei ihme, että vänrikki hirmustui ja haastoi pojat Kemin kihlakunnanoikeuteen. Siellä hän ankarasti vaati pojille rangaistusta heidän kirjoittelustaan. Hollender vetosi erityisesti siihen, että kirjoitetut sanat olivat aiheuttaneet lähiympäristön ihmisten taholta pilkkaa ja juoruja, varsinkin ne olivat kauhistuttaneet hänen perheensä naisia, joten rangaistus olisi määrättävä erittäin ankaraksi. Ei vain Bongelle ja Niskalle hyvin ansaituksi rangaistukseksi vaan myös muille yhtä ajattelemattomille varoitukseksi. Pojat puolustautuivat selittämällä, ettei heidän tarkoituksensa ollut kirjoituksillaan kuvata vänrikkiä tai hänen omaisiaan, he olivat vain kuljeksineet joutilaina ja nuoruuden vimman ja hulluuden tähden tehneet tekosensa. He olisivat myös heti pyyhkineet jälkensä, jos se olisi voitu tehdä ovia ja seiniä vahingoittamatta. Bong vetosi vielä siihenkin, että Hollenderin vaimo (Brita, o.s. Pilkar, 1705-1765) ja hän olivat sisarusten (Daniel Pilkar, 1673-1719 ja Magdalena Bonge o.s. Pilkar, 1677-1740) lapsia, eikä sukuhaarojen välillä koskaan ole ollut mitään riitaa tai erimielisyyksiä, mikä olisi voinut aiheuttaa tahallista ilkeyttä. Päinvastoin hän ilmoitti tietävänsä vänrikin perheestä vain hyvää. Näin ollen pojat pyytävät, ettei heidän tekosiaan arvosteltaisi niin ankarasti kuin vänrikki vaatii. Hollender puolestaan toistaa vaatimuksensa ja kysyy, miksei Bong voinut piirtää oman aittansa oveen, eikä lankonsa. Hän muistuttaa myös, että Elias Bongen veli puolestapuhujien ja omien anomisiensa avulla oli päässyt rangaistuksetta, vaikka oli levittänyt häväistyskirjoituksia. Ja olihan Oulussa piirtänyt epäsiveellisiä kirjoituksia portinpieliin, kuka, ei vielä tiedetä. Niska ja Bonge, väiteltyään ensin keskenään siitä, kumpi oli tehnyt sitä ja kumpi ehdottanut tätä, ilmoittivat sitten, että Hollenderin aitta oli niin paljon poikennut edukseen muista, että täytyihän sille antaa nimi. Ja vakuuttivat, etteivät olleet halunneet tuottaa vänrikille häpeää, vaan kirjoittaneet mitä mieleen tuli ja mitä olivat jostain kuulleet. Lopuksi he pyysivät anteeksiantoa. Hollender luopuikin varsinaisesta kanteestaan, kunhan poikia jotenkin näpäytettäisiin. Nimismies Johan Bäck (1690-1764) vaati kirkolle hyvitystä poikien 12

pyhäpäivinä harjoittamasta irvailusta. Lopuksi vänrikki Hollender vielä vaati itselleen korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Päätöksensä aluksi kihlakunnanoikeus filosofoi, että sanat tulee arvioida niiden tarkoituksen mukaan ja tarkoitus sanojen laadun mukaan. Koska Bong ja Niska eivät olleet tarkoittaneet loukata Hollenderia ja hänen väkeään ja koska vänrikki oli luopunut asianomistajan oikeuksistaan, ei poikia voitu pitää häväistyskirjoituksen tekijöinä. Vaan koska he olivat vähät välittäneet hyvistä tavoista ja tehneet suurta ärtymystä herättäneen teon, tuomittiin heidät maksamaan 40 hopeataalarin sakko tai vaihtoehtona kärsimään kolmen päivän vankeus vedellä ja leivällä. Hollender ilmoitti kuluikseen 12 taalaria kuparirahaa. Joka merkittiin. Vs. kihlakunnantuomarina oli Johan Orrström (1707-1740), jonka käsialaa tuo vähän arvoituksellinen tuomion johdantolause, alkukielellä "Såsom om orden bör dömmas efter upsåtet och om upsåtet efter ordens beskaffenhet" siis lienee. Ja maailma on pieni: 1737 Orrström vihittiin (toiseen) avioliittoonsa Petter Hollenderin tyttären Margaretan (1723-1738) kanssa. Lähteet: Tärkein lähde on Kemin kihlakunnanoikeuden Iin ja Pudasjärven käräjillä 26.-29.6.1728 pidetty pöytäkirja, Oulun maakunta-arkisto, Kemi 60, sivut 128-132. Syntymä- ja kuolinvuodet on poimittu painetuista lähteistä, mm. Kojonen: "Sursillin suku", 1971 ja Georg Luther: "Släkten Hollender ridder", Genos 1992-1. Heikki Suitiala on laatinut jäsenten käyttöön kirjoitukseen sanaston ja konekirjoitustekstin alkuperäisestä tekstistä ruotsiksi. Tekstit ovat seuran kirjastossa. Juurien etsintä Suomalaisen juhlavuoden 1992 eräänä tärkeänä osateemana oli juurien etsintä. Vuoden tapahtumia olivat mm. sukututkimusmessut Turussa 28.-31.7., valtakunnalliset kotiseutupäivät Ala- järvellä 10.-12.7., lukuisat sukukokoukset, suku- tutkimuskurssi Etelä-Pohjanmaalla 22.6.-3.7. sekä pääjuhla ulkosuomalaisille Helsingin jäähallissa 1.-2.8.1992. Juhlavuoden kuvallinen tunnus ilmentää vuoden pääteemoja luontoa (puiden lehvästö, vihreä), kulttuuria (fagotin ääni, sininen) ja hyvinvoinnin portaita (violetti). Suomi 75 vuotta 13

Turun sukumessuilla 30.7.-1.8.1992 Maija Liisa Pukinkorva Oulusta lähdettiin kaatosateen saattelemana kattoa myöten täyteen pakatulla autolla kohti Turkua. Sukumessut olivat ensimmäiset aihepiirissään ja siksi varustautuminen oli ollut melkoisen ongelmallista. Oululaisille tuli vielä matkan pituuskin haitaksi, sillä yhdellä kertaa oli vietävä kaikki mitä mukaamme mielimme. Matkasta tuli hidas ja rasittava. Sade seurasi melkein Turkuun asti ja liikenne oli nihkeää koko matkan. Perille tulimme paljon myöhemmin kuin olimme suunnitelleet ja saimme todeta myöhästyneemme lehdistötilaisuudesta sekä varsinaisesta osastojen pystytyksestä ja esittelystä. Muut messuesittelijät olivat rakentaneet vanhojen huonekalujen, taulujen, kirjojen ja muiden sukukalleuksien varaan oikein kauniita näyttelyosastoja. Meillä ei olisi ollut tilaa enää yhdellekään rekvisiittaesineelle autossamme. Me olimme varustautuneet seuramme tuotteilla näille messuille. Niistä meidän oli kiireellä rakennettava oma osastomme. Paperilla esitetyt tiedot ja niiden pohjalta tehdyt suunnitelmat eivät sitten paikanpäällä olleetkaan niin käyttökelpoisia kuin olimme odottaneet ja viimehetken ideat ja improvisoinnit olivat tarpeen. Seuraavana aamuna ennen ovien avautumista oli jo "täysillä" meno päällä. Viimeisiä teippikiinnityksiä tehdessämme oli pöytiemme ympärillä jo väkeä naapuri- osastojen messuesittelijöistä tuotteisiimme tutustumassa. Siitä ne messut sitten alkoivat. Meillä oli sukututkimuksesta aidosti kiinnostuneita henkilöitä jatkuvasti ympärillämme. Messuyleisö etsi tietoja ja apua omiin ongelmakohtiinsa tutkimuksissaan. Niistä keskusteleminen oli erittäin antoisaa, monelle löytyi seuramme tuotteista vastaus kysymyksiin ja oli todellinen ilo esitellä tuotteitten sisältöä, kun se tosi hyväksi heti havaittiin. Julkaisumme saivat ansaitun huomion ja kiitokset yleisöltä. Sukututkijan sanasto oli aivan painomustetuore tuote ja lähes yhtä uusi oli Kajaanin, Sotkamon ja Paltamon kuulutettujen luettelo. Nämä saivat uutuutena huomionsa ja yhdessä Sotkamon kolmen vanhimman rippikirjan kanssa muodostivat pohjan myyntimenestyksellemme. Lumijoki-projektimme herätti ihmetystä ja ihailua. Muille sukututkimusseuroille annoimme puolestamme tehtäväksi saman työn heidän alueittensa ongelmaseurakuntien osalta. Suoralta kädeltä siihen ei tullut myöntyvää lupausta keneltäkään. Sen sijaan saimme melkein poikkeuksitta vastakysymyksen "miten seuranne motivoi jäsenistönsä tällaiseen työhön?" sekä pyyntöjä samaan projektityöhön muiden seurakuntien kohdalla. Lupasimme jatkoa, totta kai. Ja helppoa oli luvatakin kun tiedossa oli Tyrnävän julkaisun valmistumi- 14

nen ja artikkeli tähän lehteen lumijokisten tutkijoille lisätiedoksi. Hyvin usein meille esitettiin kysymyksiä kuka-tutkii-sitä-tai-tätä-henkilöä tai onko tätä-ja-tätä-sukua-tutkittu-valmiiksi. Messuilla saatoimme vain ohjata kysyjää lähettämään sihteerillemme kirjalliset kysymykset tarkkoine tietoineen, sillä ai- noat tutkimustietomme saimme lehdistämme uusien jäsenten ilmoittaessa tutkimuskohteitaan. Hyvät seuramme noin 500 jäsentä, ilmoittakaa toki saavutetut tutkimustulokset suvuistanne, sillä niistä ollaan kiinnostuneita ympäri Suomea. Seuraaville messuille tämä tieto olisi todella tarpeen. Sukututkimusseurallemme saimme tuliaisiksi kokonaisia sukututkimuksia pohjalaisista suvuista. Kiitimme lahjoittajia jo messuilla ja kiitämme vielä kerran. Lahjoitukset ovat seuramme jäsenten käytössä kirjastossamme. Uusia jäseniä liittyi myös seuraamme. He totesivat jäsenyyden olevan tarpeellisen vaikka asuvatkin etelä-suomessa. Julkaisumme ja lehtemme antavat heil- lekin kaivattuja tietoja. Oulun Sukututkimusseura on eturivin seura Suomessa mitä tulee tutkimuksiin ja julkaisuihin. Tämän hetken tilanteen kun olemme todenneet, niin toivotamme kaikki jäsenemme tervetulleiksi projektitalkoisiin ollaksemme samalla eturivin paikalla jatkossakin. Seuraaviin messuihin tarvitsemme myös enemmän henkilökuntaa - messuilla oli todella hauskaa keskustella asi- 15

aan paneutuneiden kanssa, mutta olisi myöskin ollut hyödyllistä saada kotiin tuomisia luennoilta ja muista tapahtumista, tutustua muihin esittelijöihin paremmin ja ehtiä syödäkin rauhassa. Ensimmäiset sukumessut loppuivat lauantaina 1. elokuuta. Pakkasimme tavaramme autoon ja lähdimme Pohjanmaata kohti. Kotiin palaaminen on aina positiivista. Näin oli tälläkin kertaa. Julkaisujen myynti oli sujunut hyvin, raskas lastimme oli keventynyt, näkyi jo takalasistakin aurinkoiset lakeudet. Olimme ylpeitä sukututkimusseurastamme ja messutuloksestamme. 16

Lumijoen hautamuistomerkkien henkilötiedot Jukka Vaarnanen Luettelo perustuu Ragnar Eklundin tekemään Lumijoen hautausmaan hautamuistomerkkien inventointiin. Tämä luettelo on julkaistu Suomen Sukututkimusseuran vuosikirjassa v. 1943. Alla olevaa luetteloa on muutettu. Tietoja on täydennetty "Lumijoen rokotusluetteloita 1811-1903" -kirjan tietojen pohjalta. Ala-Petäjä Liisa! 15.6.1836! 27.10.1896 Alalauri Greta Antint.! 4.11.1821! 15.5.1875 talonemäntä Alapetäjä Juho Jaakonp.! 1832! 1889 55vllk7p elatusmies Alapetäjä Kalle Gustun! 1887! 1892 4v3k2p Alapetäjä Soffija!! 1882 isä Gustu Alardt Anna Helena!! 13.M.1894 lv2k isä Herman tal. Alardt Frans!! 7.-.---- 18vl0k21p isä Juho Alardt Juho!! 8.6.1895 60v7k22p isäntä Anteroinen Jaakko Juhonp.! 28.2.1815! 2.12.1877 isäntä Anttila Anna! 18.9.1892! 16.9.1892 Anttila Anna! 29.11.1829! 7.1.1886 Anttila Hilja Maria! 1889! 1892 3vlkllp isä Jaakko ta Anttila Juho Eeronp.! 23.6.1820! 21.2.1899 Bergstedt Johan Erik! 18.12.1791! 10.9.1854 pastori Bergstedt Lovisa Margareta 25.5.1795! 12.11.1847 pastorin vaimo Daavettila Matts! 1820! 1891 elatusmies isä Henrik Daavittila Anna Samueldr.! 1830! 1884 mies Matts Engwist Priita Liisa! 30.3.1847! 20.6.1873 isä Juho mies Isak ta Erikkilä Greta Tanelint.! 5.6.1840! 8.10.1893 talonemäntä Erkkilä Juho Risto!! 1901 62v5k Fonselius Charlotta! 12.-.1809! 7.2.1878 Friiman Jenni Maria! 8.1.1889! 1897 äiti Anna, loinen Granlund Brita Magdalena! 20.3.1825! 27.2.1900 talonemäntä Granlund Henrikki! 22.2.1864! 9.12.1864 isä Anders talol. Granlund Mariat!! 1868 57v8k mies Anders Granlund Maria Elisabet! 26.6.1846! 18.9.1897 emäntä Granlund Matti! 27.5.1840! 3.10.1906 maanviljelijä Granlund Matti! 3.12.1876! 24.2.1900 maanvilj.poika Granlundi Anders! 29.6.1826! 26.5.1866 isäntä Greus Iikka Kustunp.! 1877! 1897? Greus Lydia Magdalena! -.-.1863! 29.11.1876 isä tal. Aukusti Greus Maria! 29.12.1867! 3.12.1874 isä tal. Aukusti Haapala Anders Yrjö! 25.5.1888! 27.6.1899 talokkaan poika Haapala Anters! 3.12.1822! 26.1.1873 isäntä Haapala Erika!!! 21p isä Anders tal. Haapala Gustu!! 1865 12p isä Anders tal. Haapala Karle Olavi! 21.7.1897! 15.11.1897 Haapala Maria Mikontr.! 1823! 1891 talonemäntä Haapala Maria Emilia! 30.6.1893! 30.11.1897 isä Anders talol. Haapala Wilhelmiina! 6.12.1846! 26.6.1866 isä Anders talol. Heikkilä(Erikkilä) Johan!! 1871 73vllk27p isäntä Heinula Maria Kaisa! 20.7.1827! 18.4.1898 ent. talonemäntä Hekkala Antti! 11.7.1829! 18.7.1894 torppari 17

Hemmi Juho Matinp.! 27.7.1868! 30.7.1901 talonpoika Hemmilä Anna Greeta! 29.4.1814! 5.9.1895 ent. talonemäntä Herrala Anna Eufrosyte!!! lv6k isä Kalle Herrala Anna Euhfrosyte! 11.2.1892! 17.8.1892 isä Kalle talokas Herrala Antti 1898 1899 3k isä Kalle Herrala Greta Sofia 1859 1899 talonemäntä Herrala Katri Johanna 7k isä Kalle Hingula Greta Matint. 1.3.1801 23.12.1868 67v9k22p talonemäntä Hinkula Iisakki Johaninp. 1873 lvlk28p isä tal. Hinkula Kustaf Antinp. 25.11.1813 8.8.1874 Hinkula Reeta Sofia 24.5.1839 29.8.1895 talonemäntä Isakka Heikki 1830 1892 62vllp isäntä Isokyrö Kaarle Eeranp. 1814 1886 71vllkkl2p elat.mies Jaakkonen Fanny Maria 1888 1889 lv6kklp isä Heikki Jaakkonen Johan Henrikki 5kkllp isä Heikki Jackula Ericki Jackula Kreeta Liisa Eriksdr. 1842 1861 18v9kl6p isä talokas Junkkonen Jaakko Anselm 1898 5k23p äiti Prida Junkkonen Maria 16.9.1900 43v8k20p talonemäntä Junkkonen Prida Liisa 1.11. 1829 23.2.1898 kuoli leskenä Junno Jaakko Juusonp. 21.1. 1842 19.2.1881 isäntä Junno Jakob Henrik 1879 10.9.1879 Junno Maria Helena 16.11.1853 1879 talonemäntä K..sijärvi Juho Juhonp. 1824 1888 63v2kkl0p isäntä Kaakinen Liisa Karoliina 1852 4.3.1898 s. Oulunsalo emäntä Käärinen Johan 13.8.1817 14.1.18-- isäntä Kaikkonen Juho Juhonp. 1826 1890 61v9k3p isäntä Kaikkonen Pekka Juhonp. 1853 1890 37v4kk9p talonpoika Kamula Jaakko Iikanp. 16.11.1821 28.3.1893 torppari Kamula Maria 8.6.1900 76v9k25p torp.vmo Kamula/Ollakka Annakreeta 20.5. 20.5.1833 13.11.1896 leski, isä Samuel Kanniainen Heikki Kanniainen Johanna Karjala Juuso 1.1.1828 22.10.1884 talollinen Karppanen Walpuri 10.8.1900 79v6kl2p talonemäntä Kauppi Kustu Aatu Juhonp. 22.8.1823 2.11.1884 "torpan vanhus" Kauppi Liisa 24.2.1830 26.4.1899 torpan vanhus leski Keinänen Antti 18-- -- talokas Keinänen Antti Matinp. 7.3.1826 17.11.1883 isäntä Keinänen Maria 10.9.1824 14.9.1901 talon vanhaemäntä Kerola August 20.9.1818 11.6.1875 ent. isäntä Kerola Johan Artthur 2.11.1891 25.9.1892 isä Juho talokas Kerola Liisa Juhont. 1.-.1820 18.5.1854 Keskitalo Saimi Martha 15.12.1898 13.2.1899 Kilpua Jaakob 13.1.1864 21.7.1898 Kiwimäki Johan Hentrikki 14.6.1894 21.6.1894 isä Juho itsellinen Kleemo Jaakko Anselm 15.1.1891 3.5.1892 isä Kustu talokas Kleemo Jaakko Juhonp. 1817 1888 70v9kk22p isäntä Kleemola Anna Maria 27.11.1871 20.1.1892 talontytär Kleimo Kustaa Anselm 1892 1896 isä Kustaa talokas Kleimo Maria 15.5.1821 7.9.1896 ent. talonemäntä Knuutila Maria Liisa 1817 1885 67v5kl7p elatus Koivukari Betty 20.2.1899 16.3.1903 Koivukari Jaakko 30.7.1884 9.8.1898 Kokko Antti 1878 Kokko Elli E. 24.9.1900 27.10.1900 Komula Maria Margareeta 12.8.1890 27.8.1900 Kouckula Elisabeth 10.3.1872 43 v talonemäntä Koukkula Matti Matinp. 2.4.1870 8.4.1870 Koukkula os. Laurell Flora 2.5.1825 13.6.1891 s. Kainuussa emäntä Kulju Kaisu 29.7.1851 1.3.1892 talonemäntä Kulju Lyyti Maria 2p äiti Kaisu? Kurikka Elisabet 27.5.1835 26.5.1900 tal. vanhaemäntä Kuukkala Kalle Kallenp. 5.1.1805 2.9.1891 ent.isäntä 18

Kuukkala Liisa 23.1.1837 13.11.1893 talon tytär Kyrö ---- 1874 1885 lov isä Abram Kyrö Jaakko Jaakonp. 10.11.1815 18.10.1855 talollinen Kyrö Johan 28.7.17-6 8.-.186- isäntä Kyrö Kaisa Kreta 7.8.1871 26.4.1872 isä Erikki isäntä Lagus Johan Gabriel 22.3.1816 21.3.1870 kappalainen Lahdenperä G. Sofia 1.7.1842 18.8.1901 Leimo Hetwik Eliisabet 20.3.1899 26.3.1899 isä Kustu talokas Lempinen Anna Kaisa 2.5.1833 1.4.1901 kuoli leskenä Liimatta Liisa 30.12.1845 12.7.1892 opettajan vmo Lumikari Maria Pekant. 35v9k2p talonemäntä Lusti Yrjö Kustaa 21.9.1889 23.1.1890 Lämsä Greta Juhanint. 6.12.1801 8.8.1872 talonemäntä Lämsä Henrik 31.-.1810 isäntä Lämsä Kaisa Reeta 8.3.1898 77vl0klp k.leskenä Lämsä Kreta -.6.1865 26.8.186- isä Iisakki talol. Lämsä Kustaa 28.2.1895 60v8k22p torppari Lämsä Maria 30.5.1845 27.6.1926 Lämsä Matti 11.5.1846 15.1.1900 Lämsä Saara Johanna..t. 15.11.1842 20.11.1868 talonemäntä Maijala Kaisa Kreeta 25.12.1878 18.11.1897 talollisen tytär Maijala Liisa Matint. 18.2.1814 18.12.1894 talonemäntä leski Maijala Sofia 29.8.1884 14.9.1885 isä Pekka Malmström Jenni Sofia 2.7.1896 3.4.1898 Marttila Fanny Katariina 30.6.1891 1895 isä Heikki Marttila Heikki Pietarinp. 23.8.1837 7.1.1873 torppari Marttila Jaakko Johannes 14.12.1896 1897 isä Heikki tal. Marttila Magdaleena 28.2.1833 talonemäntä Mattila/--- Briita 1801 1892 90v7k3p elatusleski Mellenius Abraham 1797 1870 kersantti Mikkola Jaakko 12.4.1880 12.12.1901 Mikkola Jakop 2.3.1810 24.6.1863 isäntä Mikkola Johan 1839 1892 Mikkola Johanna Katariina 6.4.1879 27.4.1889 Mikkola Klaara 21.41800 9.9.1866 elatusleski Mikkola Kustaa 3.5.1870 4.2.1900 Mikkola Priita 1812 4.10.1896 Mikkola Sofia 22.11.1861 28.6.1863 isä Jakob talol. Mikkola Susanna 16.11.1855 1.12.1929 isä Jakob talol. Moukka Liisa 2.2.1815 21.1.1899 Mällinen Hedvik 16.4.1838 16.9.1911 Mällinen Iikka Matinp. 70v3k27p ent.isäntä Mällinen Karl Kustaf 29.11.1875 3.8.1898 Mällinen/Ofren August 3.11.1832 16.2.1889 talon isäntä Ohlberg Anders 25.3.1867 41v7k5p lukkari Ohlberg Isak 15.6.1866 23.7.1868 isä Anders lukkari Ohlberg Karl 29.8.1863 26.7.1868 isä Anders lukkari 01lakka Aappo 20.7.1826 2.1.1897 isäntä Ollakka Antti Alfred 12.4.1893 18.6.1893 isä Jaakko torppari Ollakka B. L. 6.11.1872 22.1.1894 Ollakka Henrik Henrikinp. 1870 1890 isä torppari Ollakka Maria 18.3.1826 8.3.1895 talonemäntä Pehtola Heikki 15.6.1886 21.9.1887 isä Jaakko Pehtola Pelkonen Antti Adolf 1848 1891 42vlkk2p talokas Pelkonen Maria Juhanint. 1.7.1814 4.6.1867 talonemäntä Pellonpää Ewa Johanna 1889? 1890 isä talokas Heikki Penttilä Isak 28.11.1820 5.10.1876 isäntä Penttilä Liisa 13.1.1822 6.6.1872 talonemäntä Perälä Antti Selim 17.5.1899 21.2.1900 Perälä Liisa Karoliina 12.10.1852 10.5.1899 talonemäntä Perälä Liisa Matintytär 26.5.1816 17.1.1874 talonemäntä Perälä Maria Magdalena 1871 1895 isä Michel tal. Perälä Mikko 6.8.1839 23.7.1901 isäntä Pesola Anna Maria -.-.1882 29.4.1882 isä Pekka talol. 19

Pesola Juho Pietari 22.2.1883 18.2.1885 isä Pekka talol. Pesola Kaisa Sofia 8.9.1884 31.10.1884 isä Pekka talol. Petäjä Marja 17.8.1826 7.11.1899 emäntä Pieti Matinp. 1813 1888 ent. isäntä Pieti Anna 11.1.1818 23.8.1898 talonemäntä Poro Antti 18.4.1829 30.7.1901 Poro Kaisakreeta 2.5.1835 1.2.1902 isä Johan talol. Pottala Anna Matint. 6.1.1795 24.6.1887 mies Pekka Pottala Pottala Juho Jaakko 10.8.1825 17.12.1900 isäntä Pottala Pekka Samulinp. 5.11.1821 14.10.1886 talokas Prokko Kaisastiina 1821 13.7.1866 talonemäntä Prokkola Maria Henriksdr. 23.10.1841 15.1.1886 talonemäntä Pöksy Ida 25.9.1892 9.11.1895 Raappana Anna 20.9.1894 77v4k20p talonemäntä Raappana Antti 27.5.1878 59v2kl9p isäntä Raappana Lydia Sofia 2.8.1877 31.12.1891 äiti Sofia Rautio Juho (Johannes) 10.10.1877 22.1.1901 isä Gustaf talol. Riikola Otto Waldeman 2.8.1899 11.2.1900 Riikola Wanni Matilta 25.5.1887 7.8.1892 isä Jaakko talokas Risto Anna 21.11.1828 18.2.1892 talonemäntä Risto Gustaf Gustawinp. 18.-.1806 8.-.---- isäntä Runttila Maria Johanna 1896 22v4kl5p Räinä Elsa 1.1.1828 3.21.1892 Räinä Kaisa Matleena 16.11.1828 28.11.1888 talonemäntä Räinä Matti 1832 1897 isäntä Räinä Matti Jaakonp. 29.7.1900 67v3klp torppari Räppälä Kaisastiina 23.3.1821 29.11.1876 talonemäntä Sallinen Anna Liisa 4.8.1804 2.10.1890 mies Antti Paavonp. Sallinen Antti Paavonp. 19.3.1799 6.4.1865 Sallman Juho Heikinp. 11.1.1854 22.2.1874 Simuna Hemmi 23.9.1869 8.1.1893 isä Jaakko Sippa Ida 17.3.1881 25.4.1892 isä Iikka talol. Sippa Iikka Heikinp. 27.2.1836 16.2.1890 isäntä Sippa Matti Iikanp. 12.2.1876 -.7.1884 Soinila Henrik 25.1.1823 19.9.1870 isäntä Soronen Brita 15.2.1810 5.3.1896 Soronen Fanny Maria 30.7.1892 30.8.1893 isä Iisak torppari Soronen Heikki 1833 1901 Sutela Aappo 18.12.1863 18.5.1893 ylioppilas Sutela Hilja 10.1.1889 7.4.1890 Sutela Maria 1.4.1863 21.1.1895 emäntä Sutela Siiri Helena 19.9.1893 18.10.1894 synt. kaksosena, isä Pekka Junnon isäntä, äiti Maria Sutela Wäinö 19.10.1886 21.6.1889 Säikkälä Kustaa (kaksonen) 23.3.1894 4.3.1896 isä Antti talol. Säisä Eino Johannes 1883 Säisä Eino Valdemar 1885 Säisä Elisabeth 1888 lukkarin emäntä Säisä Emil Säisä Emil Anton Säisä Heikki 22.12.1838 27.1.1921 director cantus Säisä Hilja 11.8.1879 1.8.1911 Säisä Lydia 11.3.1871 19.10.1898 isä Henrik kanttori Särkioja Johan Zachrisdr. 1868 1877 9v7p isä talol. Särkioja Katariina (kaks.) 8.3.1883 13.6.1888 isä Matti talol. Särkioja Marka Greeta (") 8.3.1883 13.6.1888 isä Matti talol. Taavita Juho 17.3.1843 21.8.1900 talonisäntä Takala Aina Maria 7.12.1887 22.6.1892 Tapanila Elisabeth Juh.t. 15.9.1827 7.8.1866 talonemäntä Tapanila Jaakko Eeranp. 1817 1891 73v2k5p isäntä Tapanila Kaisa 18-- 1878 isä Johan talol. Tapanila Maria Josefina 28.9.1900 10kl5p isä Ero tal. Toikka Kustafv 10.5.1897 29.5.1897 äiti Sofia Toikka Toikka Sofia 7.5.1871 10.5.1897 emäntä 20

Tukki Antti 4.3.1869 10.8.1898 isä Anders talol. Tuohimaa Hiskia 22.4.1900 74v8kl5p torppari Tyni Kaisa 1886 1888 isä Henrikki tal. Tyni Antti Heikinp. 6.7.1797 13.2.1874 ent. isäntä Ukura Aili Johanna 9.1.1892 15.2.1895 isä Kalle torppari Ukura Albert 16.9.1891 1892 6k23p isä Alpert Ukura Daniel 1899 77v6p torppari Ukura Kustaa Juhonp. tapaturmaisesti 6.7.1900 43v7kl7p ent.tal. Ukura Maria Kaisa 1869 1892 22vllk3p talontytär Ukura Martti llp isä Alpert Ukura Taneli Juhonp. 12.2.1865 27.1.1893 Wiikman Aino Johanna 10.10.1894 1895 4k isä Antti tal. Wiikman Brita Sofia 1880 1887 6vllkl2p isä Antti Wiikman Hilda Kaarina 1892 8v9kl6p isä Antti Wlikman Juho Antinpoika 1885 1890 4vl0klp isä tal. Wiikman Kalle Kustaus Antinp. 1895 17v3kl6p isä tal. Wikman Anna Sofia Antintr 1885 1888 2v5k6p isä tal. VJitander Greeta Liisa 3.9.1840 10.11.1901 Wuoti Sofia 6.3.1877 9.1.1888 äiti Anna Wuoti Wuoti Yrjö Isak 14.5.1891 27.5.1896 Yli-Härmä Juho Juhonp 16.7.1880 28.11.1894 hukkui Lumijokeen Ylilauri Juho 28.8.1841 21.7.1893 isäntä Ylilauri Matti Kaarlenp. 23.2.1812 16.9.1873 isäntä Ylilauri Riita 21.1.1899 85v2kl5p talonemäntä Österblad Emil 1.10.1876 30.7.1878 Österblad Hilda 21.6.1880 8.3.1881 isä Josef pastori Österbladh Uno 26.3.1875 1.11.1875 Agren Greta 1832 1895 63v ent.talonemäntä ------Liisa Matintytär 5.2.1822 25.8.1873 talonemäntä 21

Kainuun karjalaisperäisiä vesistönimiä Alpo Räisänen Tiivistelmä Kainuun esihistorian ja historian kurssilla Suomussalmella kesäkuussa 1992 pidetystä esitelmästä Karjalaisten tunnettu idäntie kulki keskiajalla ja vielä 1500-luvulla Laatokalta Pielisjärven ja Sotkamon järvien kautta Oulujärvelle ja Pohjanlahdelle. Venäjän Karjala on Kuhmon itäpuolella ollut rajanaapurina aina. Vuoteen 1617 ulottui Venäjän Karja- laan kuulunut Käkisalmen lääni Kuhmon ja osaksi Sotkamon etelärajalle saakka. Vanhassa nimistössä on havaittavissa kolme selvää kerrostumaa: lappalainen, pohjalainen ja karjalainen. Lukumääräisesti suurin osa Kainuun nykyisestä paikannimistöstä on syntynyt vasta 1500- ja erityisesti 1600-luvulta alkaen, kun pääasiassa Savosta tullut väestö asettui maakuntaan, asuttaen aluetta näihin päiviin asti. Pysyvä asutus ja siihen liittyvät elinkeinot ovat vuosisatojen aikana synnyttäneet myös metsä- ja suomaisemille verrattain tiheän nimistön. Iivantiira, suuri järvi ja kylä Kuhmossa. Kartassa 1650 Ifuandira. 1682 tuomiokirjassa on mainittu uudistila Juandiranniemi. Nimen alkuosa on lähtöisin ristimänimestä Iivana (ven. Ivan). Jormanen ja Jormasjärvi, suuri järvi ja kylä Sotkamossa. Asiakirjoissa 1610 Jormas Järff ja 1641 Jormasby. Jormua, kylä Kajaanin pohjoispuolella. Jormuanlahti, suuri lahti Oulujärven itäpäässä, asiakirjassa 1641 Jormaslax. Vuoden 1577 kymmenysveroluettelossa Sotkamon Jormasjärvi on mainittu asussa luormuaierffwi ja Kajaanin Jormuanlahti asussa Jormaslax. Nimimuodot ovat päinvastoin kuin nykyisin. Nimien alkuosana on sukunimi Jormanen (karj. ristimänimi Jorma, ven. Jeremija). Kauronjärvi ja Pieni Kauro, kaksi järveä Kuhmon itäosassa; kartassa 1650 Kaura Jerfui, tuomiokirjoissa 1676 Kaurojärvi. Taustalla karjal. miehennimi Kaura, Kauro (ven. Gavrja, Gavril). Kesselinjärvi ja Kesselinjoki, järvi ja joki Kuhmon Saunajärven kylässä; kartassa 1650 Keseli Jerfui, tuomiokirjassa 1681 Keseli Jåki. Lähtökohtana karjal. sana kesseli, "kontti". Kevättijärvi, 3 km pitkä järvi Suomussalmen Vuokin kylässä; kartassa 1650 Kevati Jerfui. Taustalla karjal. sana kevätteä, "harjoittaa kevätkalastusta". Kainuun murteissa ei verbiä käytetä. Kiimanen, 20 km pitkä järvi Sotkamossa. Limingan kalaveroluettelossa 1563 Kimas träsk, kartassa 1650 Kimas Jerfui, tuomiokirjassa 1692 Kijmas Jerfwi. Nimi voi perustua karjalaiseen miehennimeen K(i)ima (ven. Kima, Jevdokim), mutta se voi pohjautua myös sanaan kiima, jolla on tarkoitettu kana lintujen, erityisesti teeren, soidinta sekä Karjalassa että Suomessa. Kuomanjärvi, 3 km pitkä järvi Suomussalmen itäosassa; kartassa 1650 Komo Jerfui. Taustalla karjal. sana kuoma, "kummi", "ystävä". Lentiira (murt. lentiera), suuri järvi ja kylä Kuhmossa. Kartassa 1650 Lendira, 22

maakirjassa 1673 Lendiraby. Suomen alueelta ei tunneta toista Lentiiraa, mutta Karjalan Repolassa on kylä nimeltä Lentiera. Lentua (murt. lentuo), suuri järvi ja kylä Kuhmossa. Limingan veroluettelossa 1562 Lentå trask, maakirjassa 1624 Lendua. Nimiin sisältyy ilmeisesti karjalainen miehen nimi Lentu, Lenti, joka on afereesimuoto venäjän Melentij-nimestä. Vienassa on Melentjev-suku ollut tavallinen näihin päiviin saakka. Miinoanjärvi, kilometrin pituinen järvi Sotkamon pohjoisosassa. Lähellä Miinoanniemi ja Miinoansuo. Tuomiokirjoissa on mainittu 1676 Minansuo (niitty) ja 1698 Minajärfvvi. Nämä nimet pohjautuvat karjalaiseen miehennimeen Miina (ven. Minä). Vienan puolella on kylä nimeltä Miinoa. Mikitänjärvi ja Mikitänjoki, suuri järvi ja joki Hyrynsalmen itäpäässä. Kartassa 1650 Mikito Jerfui, tuomiokirjoissa 1681 Mikitäjoki ängh. Vrt. karjal. miehennimi Mikittä, Mikittä (ven. Nikita ja Mikita). Moisiovaara, vaara ja kylä Hyrynsalmella. Nimen kansanomainen äänneasu moisseenvoara osoittaa, että siihen sisältyy venäläiskarjalainen miehennimi Moissei. Viralliseen käyttöön nimi on vakiintunut väärässä muodossa, kun se on yhdistetty länsisuomalaiseen moisio-sanaan. Nimi esiintyy ensi kertaa asiakirjoissa (tuomiokirjat) 1682 asussa Måisenwara hemman. Ontonen, suuri järvi Kuhmossa. Järvestä laskee Ontojoki Sotkamon puolelle Kiimasjärveen. Asiakirjoissa jo 1500-luvulla: 1554 Ondoierui, 1560 Åndo Järffui tresk, 1650 Ondo Jerfui. Kuhmon nimelle ei ole Suomen puolella aivan täsmällistä vastinetta, mutta lähellä Vienan Rukajärvellä on Ontojärvi (ve. Ondozero). Kuhmon ja Rukajärven nimet kuuluvat selvästi yhteen. Koska Itä-Kainuussa monen suuren järven nimeen sisältyy karjalainen miehennimi, tekee mieli yhdistää Ontonen nimeen Anton, josta karjalan kielessä on tullut tavallisesti Ontto(i). Ruotinjärvet, kolme pientä järveä Kuhmon Saunajärven kylässä; kartassa 1622 Rotzinjervi, 1650 Rotzin Jerfui. Nimeen sisältyy karjalan kielen sana ruottsi, "suomalainen", joka sitten Kainuun murteissa on saanut muodon ruohti, ruotin. Sumsajärvi (murt. sumpsajärvi), järvi Sotkamossa Sumsan kylässä ja toinen Kuhmon itälaidalla. Kumpikin on mainittu kartassa 1650 asussa Sumpsa Jerfui. Vrt. karjalaiseen sanaan sumttsa, "laukku". Sumtsa on venäläinen, kahden puolen olkaa pidettävä laukku. Kumpikin Kainuun Sumsajärvistä on keskeltä kapea, joten järvet ovat kaksiosaisia. Nimeäminen on ilmeisesti perustunut muotoassosiaatioon. Timoniemi, suuri Lentuajärven niemi ja kylä Kuhmossa, kartassa 1650 Timoniemi. Luultavasti jotakin Timoniemen seudun järveä tarkoittaa Limingan kalaveroluettelossa 1562 mainittu Timo träsk. Ristimänimi Timo on tullut Suomeen sekä Bysantin että Rooman kirkon välityksellä. Kuhmon Timoniemi on selvästi karjalaisten jättämä nimi. Hypäsjärvi Suomussalmella, 1650 Hyppelambi, 1764 Hypä. Vrt. sukunimi Hyppänen ja Hyppönen, jota tavataan 1500-luvulla Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalassa. Sukua lienee varhain kulkeutunut Vienaankin, koska sitä ei Kainuussa tunneta. Muita Hypäs-nimiä ei ole nimiarkiston kokoelmissa, mutta etenkin Karjalan kannaksella on sellaisia paikannimiä kuin Hypänmaa (Kirvu), Hypönlahti (Kaukola) ja Hypönmäki (Rääkkylä Pohjois-Karjalassa). Lounaja, 1650 Lånat Jerfui. Nykyisin järven nimessä on johdinaines -ja, mutta nimirypääseen kuuluvat lisäksi Lounatkoski (murt. lounakkoski), Lounatlahti, Lounatkapea ja Lounatvaara. Vuoden 1650 kartassa järven nimi on siis lounat-alkuinen kuten pesyeen muut nimet nykyisin. Kainuun murteissa ei 23

käytetä lounas-, lounat-sanaa, mutta Vienan karjalaismurteissa lounat tunnetaan merkityksessä (ilta)päiväateria; ilmansuunta, jossa aurinko on iltapäiväaterian aikaan. Vrt. Kanneljärvi Lounatjoki, Koivisto Lounatkangas. Joukojärvi, 1650 Joukå Jerfui. Vrt karj. Jouhki, Jouko (ven. Jevka, Jefim). Kukkuri, kartassa 1650 Yllen Kuckurj. Nimen motiivina on epäilemättä järven itäsivulla oleva korkea vaara, Kukkurivaara. Kainuun murteissakin tunnetaan adverbi "kukkurillaan". Parempi lähtökohta on kuitenkin Vienan murteiden substantiivi kukkuri, "vaaran laki", "jyrkkä mäki". Vuoden 1650 kartassa nimessä on vielä määreenä karjalan kielelle tyypillinen adverbi ylen. Kuusamossa ja Ristijärvellä on Kukkuri-niminen mäki ja Kuhmossa Kukkurisaari, kumpuna kohoava saari. On vaikea ehdottomasti sanoa, ovatko nämäkin Vienan karjalan nimeämiä, sillä kukkuri-nimiä on siellä täällä pitkin Itä-Suomea (esim. Ristiina, Ruokolahti, Pielisjärvi). Pistojärvi, 1650 Pisto Jerfui. Nimi voisi olla suomalaistenkin antama, mutta Vienassa on Kuusamon kohdalla suuri Pistojärvi. Vienan veroluettelossa vuodelta 1597 esiintyy Suopaissalmella miehennimi Vaska Pistojev. Perankajärvi, kartassa 1650 Perango Jerfui, tuomiokirjoissa 1653 Perängäjoki (niitty). Perankajärvi on koko Perangan reitin pääjärvi, josta Perankajoki alkaa. Perankajärvi on idästä Vienan suunnasta tultaessa "perällä", takana. Nimi johtuu sanasta perä eli "takaosa" ja johtimesta -nka, joka on seudulla hyvin yleinen nimistön johdin. Suomessa ei ole muita Peranka-nimiä, mutta Rovaniemellä on Perunkajärvi. Miten erämaa-alueen nimistö välittyy väestöryhmältä toiselle. Tuntuu luonnolliselta, että varsinkin pienten ja vähämerkityksisten paikkojen nimistön säilyminen edellyttää läheisiä kontakteja tai pysyvää asutusta. Sen vuoksi todennäköisesti Kuhmon Nurro-nimet ja Suomussalmen Runtti-nimi ovat syntyneet vasta 1600-luvun alussa, kun uudisasukkaita oli tullut jo Itä-Kainuuseenkin. Perangan reitin järvet on nimetty Claes Claessonin kartassa yllättävän tarkoin. Kun kartan teon aikaan oli jo uudistalo sekä Perankajärven että Pistojärven rannalla, vienalaisten antama nimistö on ilmeisesti juuri näiden talojen asukkaiden kautta välittynyt sekä kartoittajalle että myöhemmille sukupolville. Kiintoisa on myös Perangan reitin vienalaisperäinen nimistö ja siinä varsinkin rinnakkaisniminä esiintyvät Parvajärvi ja Lavajärvi. Parva (lapp.) ja Lava (karj.) tarkoittavat verkkojen ja muiden kalanpyydysten kuivaustelineitä tai lihan ja kalan kuivuuja säilytyslavoja. Tuo nimipari kertoo siitä, että lappalaiset ja karjalaiset ovat ehkä jo 1400-luvulla mutta ainakin 1500- luvulla joskus tavanneetkin toisensa Lavajärven seudulla, ehkäpä juuri Lavajärvensaaressa. 24