LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ 26.5.2011 LAAJAKAISTAHANKKEEN VÄLIARVIOINTI; KESKUSTELUMUISTIO. Yhteenveto

LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ 26.5.2011 LAAJAKAISTAHANKKEEN VÄLIARVIOINTI; KESKUSTELUMUISTIO Yhteenveto Pääministeri Mari Kiviniemen hallitus päätti loppuvuonna 2010, että laajakaistahankkeen väliarviointia aikaistetaan niin että se laaditaan jo vuonna 2011. Tässä keskustelumuistiossa käydään läpi laajakaistahankkeesta tähän mennessä saatuja kokemuksia sekä esitetään ratkaisuvaihtoehtoja havaittuihin ongelmiin. Lopullinen väliarviointi laaditaan lausuntokierroksen jälkeen syksyllä 2011. Toukokuun alkuun 2011 mennessä maakuntaliitot ovat kilpailuttaneet noin 230 hanketta, joista teleyritykset ovat tehneet hanke-ehdotuksia noin puoleen. Aktiivisimpia ovat olleet Finnet-yhtiöt, kuntien verkkoyhtiöt ja osuuskunnat. Isot valtakunnalliset teleyritykset ovat toistaiseksi osallistuneet vain muutamien hankkeiden kilpailutuksiin. Isojen teleyritysten aktivoimiseksi tulisi kehittää toimintamalleja, jotka tekevät mahdolliseksi julkisesti tuettujen hankkeiden kytkemisen osaksi yritysten kokonaisstrategiaa. Pienien toimijoiden haasteena on mm. löytää takaaja verkkoinvestointien rahoittamiseksi otettaville lainoille. Keskustelumuistiossa käsitellään myös mm. laajakaistahankkeen rahoituksen riittävyyttä, kuntien ja loppukäyttäjien kustannuksia, teknisen kehityksen vaikutuksia hankkeen tavoitteisiin sekä kustannusten tukikelpoisuutta. Väliarvioinnin perusteella tukijärjestelmään on mahdollista tehdä myös sellaisia tarkistuksia, jotka edellyttävät muutoksia lainsäädäntöön tai EU:n komissiolle tehdyn laajakaistatuen notifioinnin täydentämistä. Sisällysluettelo 1. Johdanto... 2 2. 100 megan tavoite ja viestintätekniikoiden kehitys... 2 3. Julkisen tuen periaatteet... 3 4. Laajakaistahankkeen liikkeelle lähtö... 4 5. Maakuntaliittojen hakumenettelyt... 5 6. Teleyritysten osallistuminen kilpailutuksiin... 6 7. Käyttäjien maksut... 7 8. Kuntien osallistuminen laajakaistahankkeisiin... 11 9. Tukihakemukset, tukipäätökset ja maksatukset... 12 10. Tukimäärärahojen käyttö... 12 11. Pienien teleyritysten investointien rahoitus... 14 12. Rakennusvaiheen kehittämistarpeita... 15 LIITE: Yhteenveto pilottihankkeista

2 1. Johdanto Pääministeri Matti Vanhasen II hallitus asetti vuonna 2008 tavoitteeksi, että huippunopea 100 megan laajakaistayhteys on vuoteen 2015 mennessä enintään kahden kilometrin tilaajajohdon päässä vakinaisista asuinpaikoista. Haja-asutusalueilla verkkoja rakennetaan osaksi julkisella tuella. Hanke on nyt edennyt toteuttamisvaiheeseen. Ensimmäiset pilottihankkeet ovat jo valmistuneet. Laajakaistahankkeen päävaiheen hankkeiden rakentaminen alkaa kesällä 2011. Pääministeri Mari Kiviniemen hallitus päätti loppuvuonna 2010, että laajakaistahankkeesta tehdään väliarviointi jo vuonna 2011. Alun perin väliarviointi oli tarkoitus tehdä vuonna 2012. Välitarkastelun perusteella päätetään, onko laajakaistahankkeen periaatteita tarpeen joltain osin tarkistaa. Eduskunta hyväksyi 18.2.2011 hallituksen selonteon Tuottava ja uudistuva Suomi - Digitaalinen agenda vuosille 2011 2020 (VNS 10/2010 vp ) johdosta seuraavan kannanoton: Haja-asutusalueiden laajakaistahankkeen toteuttamistapoja ja hankkeen tavoitteita tulee arvioida selonteossa esitetyllä tavalla uudelleen ensi vaalikauden alussa. Arvioinnissa on tärkeää ottaa huomioon hankkeiden kilpailutusten myötä täsmentyneet kustannusarviot sekä runkoverkon että tilaajayhteyden osalta, teknologian kehittymisestä aiheutuneet mahdolliset muutostarpeet sekä hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisesti tarvittava lisärahoitus ja uudet rahoitusmallit. Tässä keskustelumuistiossa käydään läpi laajakaistahankkeesta tähän mennessä saatuja kokemuksia sekä esitetään ratkaisuvaihtoehtoja havaittuihin ongelmiin. Lopullinen väliarviointi laaditaan lausuntokierroksen jälkeen syksyllä 2011. 2. 100 megan tavoite ja viestintätekniikoiden kehitys Valtioneuvoston periaatepäätöksessä 4.12.2008 tavoitteeksi asetettiin: 31.12.2015 mennessä kaikkialla maassa on kysynnän mukaisesti saatavilla 100 megabitin yhteydet mahdollistava valokuitu- tai kaapeliverkko tai muu ominaisuuksiltaan näihin rinnasteinen verkko, johon liitettävällä enintään kahden kilometrin pituisella kiinteällä tai langattomalla tilaajayhteydellä ainakin 99 prosentissa vakinaisista asunnoista sekä yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden vakinaisista toimipaikoista voidaan käyttää erittäin suuria yhteysnopeuksia vaativia viestintä- ja muita tietoyhteiskunnan palveluita. Käyttäjät hankkivat tilaajayhteytensä omalla kustannuksellaan valitsemaltaan teleyritykseltä tai muulta toimittajalta. 100 megan tavoite ja tekninen kehitys Asetettu 100 Mbit/s tavoite on edelleen perusteltu. Historia osoittaa, että uudet tietoliikennepalvelut tarvitsevat nopeampia yhteyksiä. Näin lienee myös jatkossa. 100 megaagaan ei ole mikään yläraja; jo nyt on käytössä jopa yhden gigan yhteyksiä. Valokuitutekniikalla toteutetun huippunopean verkon etuna on, että se on kohtuullisin kustannuksin päivitettävissä nopeuksiin, jotka riittävät kaikkiin nykyisiin ja tuleviin palveluihin ainakin 50 vuodeksi.

3 EU:n komission syyskuussa 2010 julkaisemassa laajakaistatiedonannossa esitettiin tavoitteita eurooppalaisten laajakaistayhteyksien kehittämiselle. Komissio esitti, että vuoteen 2020 mennessä kaikkien eurooppalaisten saatavilla tulisi olla yli 30 Mbit/s internetyhteys ja vähintään puolella eurooppalaisista kotitalouksista tulisi olla käytössä yli 100 Mbit/s liittymä. EU:n neuvosto hyväksyi asiakirjaa koskevat päätelmät joulukuussa 2010 ja puolsi komission esittämiä tavoitteita. Komission tiedonannon mukaan 30 Mbit/s liittymän tuominen kaikkien ulottuville vuoteen 2020 mennessä on toteutettavissa VDSL:n ja seuraavan sukupolven langattomien tekniikoiden yhdistelmää käyttäen. Kumpikin EU:n tavoitteista on Suomessa saavutettavissa vuonna 2008 hyväksytyn toimenpideohjelman mukaisilla toimilla. Vuoden 2020 tavoitteen toteutuminen edellyttää myös markkinaehtoisen palvelutarjonnan kehittymistä. Tekniikkariippumattomuus Vuonna 2008 asetettu tavoite on tekniikkariippumaton sekä runko- että tilaajaverkon osalta. Toistaiseksi julkisesti tuetut hankkeet on kuitenkin toteutettu yksinomaan valokuitutekniikalla. Vaikka langattomat tekniikat kehittyvät koko ajan, ne eivät lähitulevaisuudessa yltäne vaadittavaan 100 Mbit/s yhteysnopeuteen. Koekäytössä tällaisiin nopeuksiin on esim. LTE-tekniikalla päästy, mutta käyttäjien yhteysnopeuksia laskevat käytännössä mm. muut samanaikaiset käyttäjät (langattoman tukiaseman kapasiteetti jaetaan käyttäjien kesken), sääolot ja maastoesteet. Liikenne- ja viestintäministeriö on useassa yhteydessä korostanut sitä, että tilaajan on voitava valita tilaajaliittymän tekninen ratkaisu ja yhteysnopeus, koska tilaaja maksaa myös tilaajayhteyden kustannukset. Laajakaistahankkeen onnistumisen kannalta on tärkeää, että tilaajille on jatkossa tarjolla myös halvempia langattomia vaihtoehtoja. Tämä toisi rakennettavat verkot useampien taloudellisten mahdollisuuksien ulottuville ja lisäisi liittymien kysyntää. Tämä puolestaan saattaisi tehdä toteuttamiskelpoisiksi sellaisiakin hankkeita, joiden tilaajakysynnän teleyritykset ovat arvioineet liian pieneksi. Valokuituliittymää hitaampi mutta edullisempi langaton liittymä sopii myös asiakkaan välivaiheen ratkaisuksi ennen kuituliittymään siirtymistä. Tällainen vaihtoehto on toistaiseksi ollut tarjolla vain Sysmän ja Hartolan hankkeissa Päijät-Hämeessä (ns. tukiasemamalli). Ongelmana on löytää tekninen ratkaisu, jossa samoja verkkoinvestointeja voidaan käyttää sekä huippunopeiden valokuituliittymien että hitaampien langattomien liittymien tarjontaan. Tällaisille malleille on suuri tarve ja teleyritysten toivotaan kehittävän niitä yhdessä esim. kuntien kanssa. 3. Julkisen tuen periaatteet Teleyritykset maksavat hankkeen tukikelpoisista kustannuksista vähintään kolmanneksen. Julkinen tuki kaksi kolmannesta tukikelpoisista kustannuksista jakautuu valtion, kuntien ja EU:n kesken. Tukea maksetaan ainoastaan niille hankkeille, jotka eivät ole kaupallisesti toteutettavissa. Nopeita yhteyksiä rakennetaan vain sinne, missä niille on kysyntää. Laajakaistahankkeille myönnettäviin tukiin on käytettävissä yhteensä noin 130 miljoonaa euroa (valtio 66 miljoonaa euroa, EU:n Manner-Suomen maaseutuohjelma noin 25 miljoonaa euroa ja kunnat noin 40 miljoonaa euroa). Kunnan osuus hankkeen tukikelpoisista kustannuksista on 8, 22 tai 33 prosenttia riippuen kunnan taloudellisesta kantokyvystä, väestötiheydestä, laajakaistahankkeen laajuudesta ja teknisestä toteutustavasta sekä asukasta kohden lasketuista kustannuksista. Siitä, mihin maksuluokkaan kukin kunta kuuluu, on säädetty valtioneuvoston asetuksella. 41 kunnassa maksuosuus on 8 prosenttia ja 59 kunnassa 22 prosenttia. Lopuissa 242 kunnassa kunta maksaa 33 prosenttia kustannuksista. Kuntaliitokset eivät vaikuta kun-

4 nan maksuosuuteen. Kuntaliitoksessa syntyvän ison kunnan osiin sovelletaan alkuperäisten kuntien maksuluokkia. 100 % 80 % 33 22 8 60 % 40 % enintään 33 enintään 44 enintään 58 Kunta EU:n maaseutuohjelma Valtio Teleyritys 20 % vähintään 34 vähintään 34 vähintään 34 0 % Viestintävirasto (pääsääntöisesti) ELY Viestintävirasto ("köyhät kunnat") Julkinen tuki maksetaan hankkeen toteuttavalle teleyritykselle. Hankkeisiin, jotka sijaitsevat 8 prosentin tai 33 prosentin kunnissa, tukea haetaan Viestintävirastolta. Hankkeisiin, jotka sijaitsevat 22 prosentin kunnissa, tukea haetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta (ELY). Hakumenettelyssä on kolme vaihetta. Maakuntaliitto valitsee ensin kilpailutuksen perusteella kullekin hanke-alueelle teleyrityksen toteuttamaan hanketta. Toisessa vaiheessa teleyritys hakee julkista tukea Viestintävirastolta tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Tukipäätöksessä määritellään hankkeen tukikelpoiset kustannukset ja tuen enimmäismäärä. Kolmas vaihe hakumenettelyssä on varsinainen tuen maksatuksen hakeminen. Maksatusta haetaan hankkeen valmistuttua tuen myöntäneeltä viranomaiselta toteutuneiden kustannusten perusteella. 4. Laajakaistahankkeen liikkeelle lähtö Laajakaistahankkeen päävaiheen toteutus alkoi kesällä 2011. Tätä on edeltänyt yli kaksi vuotta kestänyt valmistelutyö. Viestintävirasto määritteli aluksi valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaiset tukikelpoiset alueet (viimeiset 5 väestöpeittoprosenttia). Maakuntien liitoissa laadittiin tämän jälkeen hankeohjelmat vuosina 201015 toteutettavista hankkeista. Ohjelmat sisältävät noin 800 hanketta yhteenlasketulta arvoltaan noin 400 milj. euroa. Vuoden 2009 alussa aloitettiin myös laajakaistatuen notifiointimenettely EU:n komission kanssa. Komissio hyväksyi valtiontuen toukokuussa 2010 noin puolentoista vuoden neuvottelujen jälkeen. Samaan aikaan notifioinnin kanssa oli käynnissä kansallisten lakien valmistelu. Laki laajakaistarakentamisen tuesta haja-asutusalueilla sekä maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain muutos tulivat voimaan 1.1.2010. Kuntien maksuosuudet laajakaistahankkeissa ja laajakaistatukimäärärahan jakautuminen maakunnittaisiin kiintiöihin on määritelty valtioneuvoston asetuksissa, jotka annettiin keväällä 2010. Maakuntaliittojen ja liikenne- ja viestintäministeriön yhteistyönä laadittiin hakuasiakirjapohjat teleyrityksen valintaa varten. Viestintävirasto on laatinut ohjeistuksen tukihakemuksen tekoa varten. Maaseutuvirasto on päivittänyt ohjeet laajakaistatuen hakemista varten.

5 Laajakaistahankkeen päävaiheen toteutukseen on haettu kokemuksia seitsemällä pilottihankkeella. Maakuntaliitot kilpailuttivat pilottihankkeille toteuttajat kesällä ja syksyllä 2009. Suurin osa pilottihankkeista on jo valmistunut. Ensimmäiset tukipäätökset ja lausunnot EU-rahoitushankkeista Viestintävirasto antoi maalis-huhtikuussa 2011. Pilottihankkeet sijaitsevat Lieksa-Nurmeksessa, Karvialla, Pertunmaalla, Jalasjärvellä, Sastamalassa, Miehikkälässä ja Länsi-Turunmaalla. Pilottihankkeiden kokemukset ovat olleet suureksi avuksi tukijärjestelmän viimeistelyssä. Tämän vastapainona hankkeiden toteuttajat ovat kuitenkin saaneet kärsiä tukipäätösten vaikeasta ennakoitavuudesta, hallinnollisen työn lisääntymisestä ja muuttuvasta ohjeistuksesta. Tämä on valitettavaa, mutta harjoittelu pilottihankkeilla tekee mahdolliseksi sen, että päävaiheen hankkeet voidaan toteuttaa sujuvammin. Yhteenveto pilottihankkeista on liitteenä. Laajakaistarakentamiseen käytetään näin laajalti julkista tukea ensimmäistä kertaa Suomessa. Siksi laajakaistahankkeen valmistelu on ollut kaikille osapuolille suuri oppimisprosessi. Alkuvaiheen kokemuksista voidaan nyt ottaa opiksi ja virittää tukijärjestelmää niin, että kilpailutukset, tukipäätökset, maksatukset ja hankkeiden toteutus sujuvat hankaluuksitta. 5. Maakuntaliittojen hakumenettelyt Etelä-Karjalaa ja Keski-Pohjanmaata lukuun ottamatta kaikissa maakuntaliitoissa on toukokuun 2011 alkuun mennessä ollut yksi tai useampia hakumenettelyjä. Haettavina on ollut yhteensä 226 hanketta, joista teleyritykset ovat tehneet hanke-ehdotuksia hieman yli puoleen (117 hanketta). Maakunnissa hakumenettely etenee niin, että ensin maakuntaliitto kilpailuttaa kullekin hankkeelle toteuttajan. Teleyrityksen hanke-ehdotuksesta käy ilmi teleyrityksen arvio hankkeen kokonaiskustannuksista ja yrityksen hakema julkisen tuen enimmäismäärä. Tästä voidaan laskea kunnan enimmäismaksuosuus; kunnan tuen lopullinen määrä riippuu kuitenkin hankkeen toteutuvien tukikelpoisten kustannusten määrästä. Kun kunta tietää maksuosuutensa, se voi päättää, lähteekö se hankkeeseen mukaan. Myönteisessä tapauksessa kunta ja teleyritys tekevät sopimuksen kunnan maksuosuudesta ja sen ehdoista. Joissakin tapauksissa kunta on hylännyt maakuntaliiton hankkeeseen jo valitseman teleyrityksen. Kunta voi tehdä näin ainakin, jos teleyrityksen hanke-ehdotus hinnaltaan ylittää kunnan rahoitusmahdollisuudet. Ainakin yhdessä tapauksessa kunta on hylännyt hanke-ehdotuksen siksi, että se on uskonut saavansa paremman tarjouksen myöhemmin perustettavalta kuntien verkkoyhtiöltä. Maakunnittain laajakaistahankkeen tilanne on kaksijakoinen. Hanke on edennyt hyvin Finnet-yhtiöiden, osuuskuntien ja kuntien verkkoyhtiöiden perinteisillä alueilla. Kolmen ison operaattorin alueilla hankkeille on ollut vaikea löytää toteuttajia. Heikoin tilanne on Lapissa, missä on runsaat 40 hanketta ilman toteuttajaa (lähes puolet Suomen kaikista ilman toteuttajaa olevista hankkeista). Parhaiten hanke etenee Pohjois-Savossa, missä Savon Kuituverkko Oy, Kaisanet Oy tai Rautavaaran tietoverkko-osuuskunta ovat tehneet ehdotuksen lähes kaikkiin haettavina oleviin hankkeisiin. Ongelma-alueille perustettaneen jatkossa uusia verkkoyhtiöitä ja osuuskuntia.

6 60 Hankkeiden lkm 50 40 30 20 8 49 14 8 Maakuntaliitot kilpailuttaneet 226 hanketta, joista noin puoleen hanke-ehdotuksia (117 hanketta) 43 Hankkeita, joihin ei ehdotuksia Hankkeita, joihin ehdotuksia 10 0 14 13 Keski-Suomi Pohjois-Savo Pirkanmaa Pohjois-Karjala Kainuu 7 6 6 6 5 5 10 Satakunta Pohjanmaa Kymenlaakso 3 2 3 3 3 2 1 2 2 2 Etelä-Savo Uusimaa Kanta-Häme Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Pohjois-Pohjanmaa 5 Lappi 4 6. Teleyritysten osallistuminen kilpailutuksiin Aktiivisimpia ovat olleet Finnet-ryhmään kuuluvat teleyritykset, osuuskunnat ja kuntien verkkoyhtiöt. Finnet-yhtiöiden osuus hanke-ehdotuksista on noin puolet. Osuuskunnista aktiivisin on ollut verkko-osuuskunta Kuuskaista. Pohjois-Savon 22 kuntaa ovat perustaneet oman verkkoyhtiön laajakaistahankkeita toteuttamaan. Isot teleyritykset DNA, TeliaSonera ja Elisa ovat osallistuneet muutamiin hankkeisiin. 60 50 Hankkeiden lkm 40 30 20 34 53 10 21 0 2 3 4 DNA Elisa TeliaSonera Osuuskunta Kuntien verkkoyhtiö Finnet-yhtiö Teleyritysten väliset erot selittyvät pitkälti erilaisilla investointistrategioilla sekä tuotto- ja väestöpeitto-odotuksilla. Isot teleyritykset arvioivat julkisesti tuettuja hankkeita osana kiinteän ja mobiilin verkon kattavaa kokonaisstrategiaa. Tukihankkeet kilpailevat investointibudjetista muiden investointien kanssa. Hankkeiden kannattavuutta arvioitaessa takaisinmaksuaika on tavallisesti 512 vuotta ja väestöpeitto-odotus 1030 % vakinaisista asuinpaikoista. Näillä laskenta-arvoilla haja-asutusalueiden hanke on harvoin kannattava. Finnet-yhtiöillä ja pienillä, voittoa tavoittelemattomilla teleyrityksillä takaisinmaksuaika on jopa 20 vuotta ja väestöpeitto-odotus 50 %.

7 Teleyritysten investoinnit tukihankkeisiin Kaisanet Oy Verkko-osuuskunta Kuuskaista Savon Kuituverkko Oy Telekarelia Oy Rautavaaran tietoverkko-osuuskunta Pohjois-Satakunnan Seutuverkko Oy TeliaSonera Finland Oyj MPY Palvelut Oy Osuuskunta Kymijoen kyläkuitu Suupohjan Seutuverkko Oy DNA Oy Etelä-Satakunnan Puhelin Oy Elisa Oyj Optostart r.f Pohjois-Hämeen Puhelin Oy Anvia Oyj Ikaalisten-Parkanon Puhelin Osakeyhtiö Osuuskunta EmsaloNet Bothnia Broadband Oy Jakobstadsnejdens telefon Ab Ab Närpes Dynamo Net Närpiö Oy Summa / Kustannukset yhteensä - 10 000 00 20 000 00 30 000 00 40 000 00 Isojen teleyritysten aktiivisuutta voidaan pyrkiä lisäämään esim. seuraavilla tavoilla: Kehitetään malleja, joilla julkisesti tuetut hankkeet saadaan tukemaan teleyritysten kokonaisstrategiaa (esim. ns. tukiasemamalli, jossa investoinnit hyödyntävät mobiilien tukiasemien runkoyhteyksien rakentamista). Kehitetään malleja 100 megan verkon vaiheittaiseen rakentamiseen niin, että huippunopeaan verkkoon voidaan edetä asteittain kysynnän kasvun tahdissa. Kunnat, paikalliset aktiivit (kyläyhdistykset, osuuskunnat jne.) ym. tahot voivat tehdä laajamittaista markkinointityötä ja saada aikaan teleyrityksen odotukset huomattavasti ylittävän kysynnän. Liikenne- ja viestintäministeriö on laatinut kunnille ja teleyrityksille aineistoa 100 megan palvelujen markkinointiin. Kehitetään teleyrityksen ja osuuskunnan yhteistyömalleja, joissa osuuskunta vastaa tilaajien hankinnasta ja tilaajaverkon rakentamisesta, minkä jälkeen iso teleyritys liittää tilaajat verkkoonsa. Isot teleyritykset voivat osallistua kuntien verkkoyhtiöiden pääomitukseen ja tätä kautta osallistua hankkeisiin. 7. Käyttäjien maksut Sadan megan yhteyksiin tarvitaan täysin uutta infrastruktuuria. Valokuitu korvaa vanhat kuparijohdot, jotka eivät enää sovellu huippunopeiden yhteyksien tarjontaan. Siksi on perusteltua, että myös asiakkaat osallistuvat huippunopeiden yhteyksien rakentamiskustannuksiin. Myös nykyisen kupariverkon rakentamista rahoitettiin viime vuosituhannella asiakkailta perittävillä osuusmaksuilla. Vastineeksi osallistumiselleen nopeiden yhteyksien rahoitukseen kansalaiset saavat käyttöönsä aivan uudenlaisia palveluja, joita nykyisen infrastruktuurin kautta ei kyetä tarjoamaan. Valokuitutekniikalla toteutettavien tilaajayhteyksien arvioidaan tyydyttävän käyttäjien tarpeet ainakin 50 vuoden ajan. Teleyritys maksaa tilaajaliittymän kustannukset ensi vaiheessa itse ja perii kustannusten kattamiseksi loppukäyttäjältä maksuja. Tilaajaliittymän kustannukset teleyritykselle ja hinta loppukäyttäjälle ovat siten eri asioita. Teleyritys saa loppukäyttäjältä kertaluonteisen liittymismaksun ja kuukausimaksuja. Periaatteena on, että liittymismaksulla katetaan

8 kiinteät kustannukset (liittymäinvestointi) ja kuukausimaksuilla muuttuvat kustannukset (ylläpito). Tilaajaliittymän hinta loppukäyttäjälle on riippuvainen teleyrityksen käyttämästä hinnoittelumallista: Useimmissa hankkeissa liittymismaksuun sisältyy esim. 100 metriä tilaajajohtoa ja tämän ylittävältä osalta kahteen kilometriin asti operaattori perii metrihinnan. Pitkät, yksittäiset tilaajajohdot voivat näin tulla kalliiksi. Monissa hankkeissa käytetään myös tasahintamallia, jolloin pitkien tilaajajohtojen lisäkustannukset jakautuvat kaikkien verkkoon liittyvien kesken. Teleyritys voi tarjota tilaajaliittymää avaimet käteen -periaatteella tai niin, että loppukäyttäjä suorittaa itse tilaajaliittymän kaivutyön. Jälkimmäisessä tapauksessa tilaajaliittymä tulee loppukäyttäjälle edullisemmaksi. Tilaajaliittymän hintaan vaikuttaa myös käytettävä tekniikka. Loppukäyttäjä valitsee käytettävän tekniikan ja voi päätyä myös langattomaan tilaajaliittymään. Langaton ratkaisu on usein valokuituliittymää edullisempi. Kaikissa toistaiseksi toteutetuissa hankkeissa tarjolla on kuitenkin ollut vain kuitu kotiin -liittymiä. Sysmässä ja Hartolassa kesällä 2011 aloitettavassa tukiasemamallikokeilussa kuituliittymien ohella tarjotaan ensimmäisen kerran langattomia liittymiä. Tämä on merkittävä päänavaus. Toivottavasti mallin jatkokehittely onnistuu ja loppukäyttäjille saadaan nykyistä enemmän valinnanvaraa. Metrihintaisessa hinnoittelumallissa yksittäisen tilaajaliittymän hinta voi nousta korkeaksi silloin kun tietyllä suunnalla vain yksi kotitalous ottaa valokuidun ja sille jää maksettavaksi pitkä tilaajajohto. Mitä useampia tilaajia samalla suunnalla on, sitä pienemmäksi yhden kotitalouden kustannus jää. Jo rakennetuissa tai rakenteilla olevissa hankkeissa tilaajayhteyksien keskipituus on reilusti yli kaksi kilometriä. Tilaajaliittymien hintoihin vaikuttaa myös se, kuinka runko- ja tilaajaverkko on suunniteltu. Maakuntaliitot voivat vaikuttaa tilaajajohtojen pituuksiin määritellessään hakumenettelyasiakirjoihin liitettävää oletusrunkoverkkoa. Toistaiseksi toteutetuissa hankkeissa liittymismaksun kipurajaksi on osoittautunut noin 2000 euroa. Tähän hintaan asti liittymät menevät kaupaksi, mutta etäisyyden runkoyhteydestä ja tilaajaliittymän hinnan kasvaessa käyttäjien maksuhalukkuus pienenee nopeasti. Yksityistalouksia korkeampia hintoja maksavat maatilat ja yritykset, joilla useinkaan ei ole muuta vaihtoehtoa. Pilottihankkeista saatujen kokemusten mukaan vähintään puolet liittyjistä on perushintaisella vyöhykkeellä (sisältää 100 metriä tilaajajohtoa). Korkein tilaajaliittymästä maksettu hinta pilottihankkeissa on 6000 euroa. Seuraavissa kaavioissa on esitetty tilaajaliittymien enimmäishintoja kilpailutetuissa hankkeissa. Tiedot perustuvat teleyritysten hanke-ehdotuksiin tai tätä tuoreempaan aineistoon, jos sellaista on ollut käytettävissä. Hinnat ovat verollisia ja sisältävät tarvittavat laitteet. Ensimmäisessä kaaviossa on 100 metrin tilaajajohdon sisältävän liittymän hinta lisämaksuineen ja toisessa kaaviossa vastaava hinta 300 metrin tilaajaliittymälle. Teleyrityksen asettamasta metrihinnasta riippuen pitkä tilaajajohto voi tulla hyvinkin kalliiksi, jos se palvelee vain yhtä kotitaloutta. Liittymä ei tällöin käytännössä ole asukkaiden saatavilla, vaikka se teknisesti olisikin mahdollinen.

9 Liittymismaksu, enimmäishinta (tilaajajohto 100 metriä) Rautavaaran tietoverkko-osuuskunta, (6 v sop) Telekarelia Oy (Lieksa-Nurmes pilotti) Telekarelia Oy (2010 haetut hankkeet) Telekarelia Oy (2011 haetut hankkeet) Bothnia Broadband Oy Suupohjan Seutuverkko Oy (Karvian pilotti) PHP Oy (Virtain Liedenpohja-Sulkava) Kaisanet Oy Elisa Oyj Ikaalisten-Parkanon Puhelin Oy (Ikaalisten Kilvakkala-Jylli) MPY Palvelut Oy TeliaSonera Finland Oyj (Utsjoki) Pohjois-Satakunnan Seutuverkko Oy Verkko-osuuskunta Kuuskaista (Kinnula pilotti) Jakobstadsnejdens telefon Ab Verkko-osuuskunta Kuuskaista (Alavus) Ikaalisten-Parkanon Puhelin Oy (Parkano - Yliskylä) TeliaSonera Finland Oyj (Simo) Suupohjan Seutuverkko Oy Savon Kuituverkko Oy DNA Oy (Sysmä, Hartola) TeliaSonera Finland Oyj (Salla) Anvia Oyj PHP Oy (Virtain Liedenpohja-Ikkala-Soininkylä) Etelä-Satakunnan Puhelin Oy Ab Närpes Dynamo Net Närpiö Oy TeliaSonera Finland Oyj (Miehikkälä pilotti) PHP Oy (Ylöjärven liityntäpisteet 1, Länsi-Teisko) Osuuskunta Kymijoen kyläkuitu Osuuskunta EmsaloNet Optostart r.f 10 603 648 1 169 1 17 1 175 1 202 1 23 1 23 1 242 1 279 1 301 1 351 1 353 1 51 1 53 1 574 1 616 1 753 1 80 1 875 1 99 1 99 2 054 2 071 2 276 2 309 2 399 2 448 3 567 4 047 50 1 00 1 50 2 00 2 50 3 00 3 50 4 00 4 50 Liittymismaksu, enimmäishinta (tilaajajohto 300 metriä) Rautavaaran tietoverkko-osuuskunta, (6 v sop) Bothnia Broadband Oy Suupohjan Seutuverkko Oy (Karvian pilotti) Telekarelia Oy (Lieksa-Nurmes pilotti) Telekarelia Oy (2010 haetut hankkeet) Pohjois-Satakunnan Seutuverkko Oy Verkko-osuuskunta Kuuskaista (Kinnula pilotti) Jakobstadsnejdens telefon Ab Verkko-osuuskunta Kuuskaista (Alavus) Savon Kuituverkko Oy TeliaSonera Finland Oyj (Utsjoki) Anvia Oyj Kaisanet Oy Ab Närpes Dynamo Net Närpiö Oy Osuuskunta Kymijoen kyläkuitu MPY Palvelut Oy Telekarelia Oy (2011 haetut hankkeet) Ikaalisten-Parkanon Puhelin Oy (Ikaalisten Kilvakkala-Jylli) DNA Oy (Sysmä, Hartola) Ikaalisten-Parkanon Puhelin Oy (Parkano - Yliskylä) PHP Oy (Virtain Liedenpohja-Sulkava) TeliaSonera Finland Oyj (Simo) Etelä-Satakunnan Puhelin Oy Optostart r.f TeliaSonera Finland Oyj (Salla) TeliaSonera Finland Oyj (Miehikkälä pilotti) Osuuskunta EmsaloNet Suupohjan Seutuverkko Oy PHP Oy (Virtain Liedenpohja-Ikkala-Soininkylä) PHP Oy (Ylöjärven liityntäpisteet 1, Länsi-Teisko) Elisa Oyj 10 1 17 1 175 1 309 1 349 1 351 1 353 1 51 1 53 1 80 1 989 1 99 2 153 2 276 2 448 2 509 2 549 3 161 3 375 3 493 3 539 3 707 4 039 4 047 4 081 4 124 4 207 4 828 6 236 6 581 6 642 1 00 2 00 3 00 4 00 5 00 6 00 7 00

10 Kuukausimaksu, sisältää alv:n ja laitteet (liittymä 100/100 Mbit/s) Keskiarvo / 100/100 Mbit/s Optostart r.f Elisa Oyj Rautavaaran tietoverkko-osuuskunta DNA Oy Verkko-osuuskunta Kuuskaista Jakobstadsnejdens telefon Ab Osuuskunta Kymijoen kyläkuitu TeliaSonera Finland Oyj Anvia Oyj Pohjois-Hämeen Puhelin Oy Suupohjan Seutuverkko Oy Kaisanet Oy Pohjois-Satakunnan Seutuverkko Oy Savon Kuituverkko Oy Ab Närpes Dynamo Net Närpiö Oy MPY Palvelut Oy Telekarelia Oy Ikaalisten-Parkanon Puhelin Osakeyhtiö Etelä-Satakunnan Puhelin Oy Osuuskunta EmsaloNet Bothnia Broadband Oy 43 5 5 55 58 58 59 6 63 65 67 73 8 82 82 88 89 97 10 129 15-2 4 6 8 10 12 14 16 Tilaajaliittymien kustannuksia voidaan pienentää mm. seuraavilla tavoilla: Liittyjien määrä vaikuttaa hankkeen kokonaistaloudellisuuteen ja tätä kautta liittymismaksujen suuruuteen. Kunta voi panoksellaan ratkaisevasti vaikuttaa hankkeen tilaajien määrään toimimalla tiedonkulun väylänä asukkaiden suuntaan. Pilottihankkeista saatujen kokemusten mukaan kunnalla on paljon paremmat mahdollisuudet onnistua markkinoinnissa kuin hankkeen toteuttavalla teleyrityksellä. Teleyritys voi tarjota asiakkaille mahdollisuuden maksaa liittymismaksu useammassa erässä. Maksuliikenne voidaan kanavoida myös jonkin rahoituslaitoksen kautta, jolloin teleyritys välttyy lisätyöltä. Asiakas voi myös ottaa rahoituslaitoksesta lainan liittymismaksun jakamiseksi pitemmälle ajanjaksolle. Teleyritys tai kunta voi halutessaan antaa takauksen tällaiselle lainalle. Kotitalousvähennysoikeus koskee myös valokuituisen tilaajaliittymän rakentamista kiinteistön alueella. Vähennyksen saa tehdä työkustannuksista 3 000 euron vuotuiseen enimmäismäärään asti. Vähennys on henkilökohtainen, joten perheissä kumpikin puoliso voi tehdä ko. vähennyksen. Vähennyksen voi nykyisin tehdä vain omassa pihapiirissä tehtävästä liittymän asennustyöstä, joten pitkissä tilaajajohdoissa vähennyksen merkitys on pienempi kuin lyhyissä tilaajajohdoissa. Kotitalousvähennysoikeutta olisi valtiontalouden tilan salliessa mahdollista laajentaa. Kotitalousvähennys voitaisiin esim. laajentaa koskemaan myös oman tontin ulkopuolista tilaajaliittymän osuutta. Työperäisten kustannusten osuus kiinteän yhteyden rakentamisen kokonaiskustannuksista voi olla jopa 80 %, minkä vuoksi kotitalousvähennys tukisi myös työllistämistä. Tilaajaliittymän hankintaa voitaisiin tukea myös sallimalla kotitalousvähennyksen jakaminen useammalle vuodelle, jos tulot eivät ensimmäisenä vuonna riitä täysimääräiseen vähennykseen. Joillakin alueilla tilaajaliittymien kustannusten pienentämiseen on rajallisesti käytettävissä EU-rahoitusta Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman kautta. Tilaajaverkon rakentamista varten voidaan perustaa erillinen, esim. EU-rahoitteinen hanke. Yhden toiminnallisen hankkeen pilkkominen kahteen eri lähteistä tuettavaan osaan ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Tämä on kyettävä tekemään niin, että kansallisen lain-

11 säädännön ja EU:n komission Suomen laajakaistahankkeelle asettamat ehdot täyttyvät. Ainakin yhdessä pilottihankkeessa kunta on myöntänyt teleyritykselle lisätukea niin, että tilaajaliittymien hintoja on voitu alentaa. Tällaiselle tuelle on tarpeen kehittää EU-säännösten ja kansallisen lainsäädännön kanssa linjassa oleva menettely (esim. asukkaille annettava laajakaistaseteli). 8. Kuntien osallistuminen laajakaistahankkeisiin Kunnan maksuosuus laajakaistahankkeessa on joko 8, 22 tai 33 %. Eri maksuluokkien kunnat on määritelty valtioneuvoston asetuksessa. Seuraavassa kaaviossa on esitetty kuntien maksuosuuksia hankkeissa. Joissakin kunnissa kuntien maksuosuus on yli miljoona euroa, suurimmassa osassa kuntia luokkaa 300 000 500 000 euroa. Hankkeet ovat nopeimmin lähteneet liikkeelle 8 % kunnissa. Myös 33 % kunnissa on runsaasti hankkeita. Kunnan maksuosuus ei siten näyttäisi hidastavan hankkeiden etenemistä. Laajakaistahankkeeseen eniten panostavien kuntien joukossa on useita Keski-Suomen kuntia. Tämä selittynee Keski-Suomen hankkeiden keskimääräistä suuremmalla koolla. Keski-Suomessa kuntien maksurasitusta lisää myös hankkeisiin valitun teleyrityksen pyytämä takaus verkkoinvestointeja varten tarvitsemalleen lainalle. Keski-Suomessa hankkeet kattavat tukikelpoisten alueiden lisäksi laajalti myös ns. välialueita tukialueiden ja markkinaehtoisten alueiden välissä. Teleyritys tarvitsee takauksia myös näiden alueiden investoinneille. Takausongelmaan etsitään parhaillaan ratkaisua. Kunnan maksuosuus % 8 22 33 1 400 00 Summa / Kunnan tuen enimmäismäärä euroa 1 200 00 1 000 00 800 00 600 00 400 00 200 00 - Saarijärvi Jyväskylä Kiuruvesi Viitasaari Kankaanpää Kouvola Kannonkoski Lapinlahti Tuusniemi Sonkajärvi Karvia Joroinen Kuhmo Iisalmi Karstula Suomussal Kaavi Pihtipudas Rautalampi Vesanto Juuka Suonenjoki Vieremä Uurainen Hirvensalmi Kyyjärvi Kinnula Tervo Keitele Sotkamo Pertunmaa Juankoski Sastamala Pomarkku Rautavaara Iitti Leppävirta Jämijärvi Alavus Nilsiä Nurmes Lieksa ja Kuhmoinen Polvijärvi Rääkkylä Toivakka Karttula Lieksa Utsjoki Puolanka Pielavesi Hyrynsalmi Simo Kiikoinen Sysmä Kontiolahti Valtimo Punkalaidun Multia Liperi Miehikkälä Kivijärvi Vaala Raasepori Virrat Ristijärvi Lavia Salla Isokyrö Isojoki Porvoo Outokumpu Hartola Parkano Kuhmalahti Malax Tampere Ikaalinen Pedersöre Närpes Korsnäs Ylöjärvi Kunta voi aktiivisuudellaan monella tavalla myötävaikuttaa laajakaistahankkeen onnistumiseen. Ne voivat kartoittaa kysyntää, neuvotella teleyritysten kanssa hankkeiden toteuttamisedellytyksistä ja toimia tiedon tiedonkulun väylänä kuntalaisiin päin. Jos kaupalliset teleyritykset eivät ole kiinnostuneista hankkeen toteuttamisesta, kunta voi yksin tai yhdessä naapureiden kanssa perustaa verkkoyhtiön tai osuuskunnan. Pilottihankkeista saatujen kokemusten perusteella parhaiten onnistuvat hankkeet, joissa kunta on ollut aktiivisesti mukana.

12 9. Tukihakemukset, tukipäätökset ja maksatukset Viestintävirasto teki ensimmäisen, Miehikkälän pilottihanketta koskevan tukipäätöksen maalis-huhtikuussa 2011. Toukokuussa 2011 Viestintävirastossa ja ELY-keskuksissa on vireillä useita tukihakemuksia. 22 % kuntien hankkeiden tukihakemukset käsitellään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa (ELY). Maa- ja metsätalousministeriössä on harkittavana laajakaistahankkeita koskevien tukipäätöksien keskittäminen yhteen ELY-keskukseen. Tämä mahdollistaisi riittävän osaamisen kartuttamisen ja yhtenäisen päätöksenteon. Tukihakemusten käsittely on hankkeen alkuvaiheissa kestänyt pitkään. Syynä on pitkälti pilottihankkeiden luonne. Pilottihankkeilla haettiin kokemuksia ohjeistuksen viimeistelyä varten. Tämä on vienyt aikaa. Teleyrityksetkään eivät ole toimittaneet Viestintävirastolle päätöksenteossa tarvittavia tietoa niin, että päätöksenteko olisi voinut edetä viivytyksittä. Päävaiheen hankkeissa kaikki on selkeämpää, kun käytettävissä on lopullinen lainsäädäntö ja Viestintäviraston ohjeistus. Tukipäätöksiltä ja maksatuksilta voidaan tällöin edellyttää kohtuullista aikataulua. Viestintävirasto on pilottihankkeista saatujen kokemusten perusteella kehittänyt toimintatapojaan. Jokaisen tuen hakijan kanssa pidetään nykyisin aloituspalaveri, jossa käydään läpi hankkeen alkuvaiheissa ongelmallisiksi osoittautuneet asiat ja opastetaan tuen hakijaa valmistelun jatkamisessa. Viestintävirasto on myös parantanut ja täydentänyt ohjeistustaan. Muun muassa seuraavista tukikelpoisuuteen liittyvistä asioista on eri yhteyksissä käyty keskustelua: Onko tilaajayhteys määritelty tarkoituksenmukaisesti? Viestintämarkkinalain mukaan tilaajayhteydeksi katsotaan aktiivilaitteen ja tilaajan välinen yhteys. Tuen maksimointipyrkimys saattaa johtaa epätaloudellisiin verkkoratkaisuihin. On kohtuullista, että operaattori pystyy tukihakemusta laatiessaan luotettavasti arvioimaan, paljonko hankkeeseen on saatavissa tukea. Onko tältä osin vielä kehitettävää nyt kun Viestintäviraston ohjeistus on lopullisessa muodossaan? Teleyritys on hanke-ehdotuksessaan sitoutunut toimittamaan liittymiä myös runkoverkon rakentamisen jälkeen, esim. kolmen vuoden kuluttua runkoverkon valmistumisesta. Teleyritys voi periaatteessa hakea näihin kustannuksiin lisätukea, jos tukirahaa on vielä jäljellä. Olisiko kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa muuttaa säännöksiä niin, että tilaajaliittymiä voi saada vain runkoverkon rakentamisen yhteydessä siihen asti kun kaivinkone on mennyt kiinteistön ohi? Markkina-analyysien perusteella määräytyvistä hankkeiden tukikelvottomista mustista pisteistä on käyty keskustelua. Tukikelvottomia ovat alueet, joilla tarjotaan tai voidaan tarjota edistyksellisiä viestintäpalveluita. Tiedot perustuvat teleyritysten omiin ilmoituksiin. Ongelmaksi on nähty se, että teleyrityksen ilmoitus rajaa alueen tuen ulkopuolelle, vaikka se tai mikään muukaan teleyritys ei todennäköisesti rakenna verkkoa ko. alueelle. 10. Tukimäärärahojen käyttö Laajakaistahankkeille myönnettäviin tukiin on käytettävissä yhteensä noin 130 miljoonaa euroa (valtio 66 miljoonaa euroa, EU:n Manner-Suomen maaseutuohjelma noin 25 miljoonaa euroa ja kunnat noin 40 miljoonaa euroa). Valtiontukimäärärahan käyttöaste on enimmillään noin 66 % (= yhteenlaskettu tuen tarve kaikissa maakuntaliittojen kilpailuttamissa hankkeissa, joihin on valittu toteuttaja).

13 Luku on suuntaa antava enimmäisarvio tuen käyttöasteelle, koska tukikelpoiset kustannukset yleensä pienevät tukihakemusten käsittelyn edetessä. Toteuttajien puute on tässä vaiheessa hankkeiden etenemiselle suurempi hidaste kuin rahoituksen vähyys. Rahoituskysymykseen voidaan myöhemmin tarvittaessa palata hallituksen kehys- ja budjettivalmistelun yhteydessä. Tilanne maakunnittain käy ilmi alla olevista kaavioista. Valtiontuen määräraha (66 milj. euroa) on laajakaistatukilain mukaisesti jaettu maakuntakohtaisiin kiintiöihin. Eräissä maakunnissa maakuntakohtaiset kiintiöt ovat täyttyneet tai täyttymässä. Toisaalta monissa maakunnissa kiintiön käyttöaste on pieni, koska hankkeille ei ole löytynyt toteuttajia tai koska maakuntaliitto ei ole kilpailuttanut hankkeita (Etelä-Karjala). Ainakin Keski- Pohjanmaalla maakunnan kiintiö on niin pieni, ettei se riitä yhdenkään tarkoituksenmukaisesti rajatun hankekokonaisuuden toteuttamiseen. Ongelmat on ratkaistavissa luopumalla maakuntien kiintiöistä. Tukimäärärahaa kohdennettaisiin kiintiöiden rajoittamatta eri puolilla Suomea sijaitseviin hankkeisiin siinä järjestyksessä kun ne saavuttavat rakentamisvalmiuden. Tämä tehostaisi tukimäärärahan käyttöä ja nopeuttaisi laajakaistahankkeen etenemistä kokonaisuudessaan. Lappi Kainuu Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Etelä-Savo Varsinais-Suomi Viestintävirasto Satakunta Pohjois-Pohjanmaa Etelä-Karjala Kymenlaakso Päijät-Häme Pirkanmaa Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Itä-Uusimaa Häme Uusimaa Keski-Pohjanmaa Åland - Ahvenanmaa Sidottu Sitomatta Kiintiön ylittävät hankkeet 5 000 00 10 000 00 15 000 00 20 000 00 EU:n maaseutuohjelman rahoitus (25 milj. euroa) on yhtenä valtakunnallisena määrärahana (ei maakuntakohtaisia kiintiöitä). Valtion määrärahasta poiketen viimeiset tukipäätökset on tehtävä jo vuonna 2013 EU:n rahoituskauden päättymisen vuoksi (valtion rahoitusta koskevat tukipäätökset on tehtävä viimeistään vuonna 2015). Laajakaistahankkeelle varattu EU-rahoitus ehditään näillä näkymin käyttää (rahoituksesta on sidottu enimmillään noin 86 %). Jos EU-rahoitus loppuu kesken, mahdollisen lisärahoituksen järjestämisestä on päätettävä erikseen. On epätodennäköistä, että EU:n maaseuturahastosta saataisiin lisärahoitusta.

14 Pohjois-Savo Keski-Suomi Pohjois-Karjala Etelä-Savo Satakunta Lappi Päijät-Häme Pirkanmaa Viestintävirasto Åland - Ahvenanmaa Varsinais-Suomi Uusimaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjanmaa Kymenlaakso Keski-Pohjanmaa Kainuu Itä-Uusimaa Häme Etelä-Pohjanmaa Etelä-Karjala 1 505 081 669 933 382 503 367 026 82 373 3 222 411 5 424 644 9 921 389 2 000 00 4 000 00 6 000 00 8 000 00 10 000 00 12 000 00 Maakuntien hankeohjelmat laadittiin vuonna 2009. Kolmen maakunnan (Päijät-Häme, Pohjois-Savo ja Pohjois-Pohjanmaa) alueilla on yhteensä noin 6,8 milj. euron edestä hankkeita, jotka ovat tulleet ajankohtaisiksi ohjelmien laadinnan jälkeen ja jotka haluttaisiin lisätä ohjelmiin. Uusien hankkeiden tuen tarve on noin 4 milj. euroa. Maakuntaliitot ovat esittäneet seuraavia uusia hankkeita: Maakunta Kunnat, joissa uusia hankkeita Arvio tukikelpoisista kustannuksista (milj. euroa) Arvio tuen tarpeesta (milj. euroa) Pohjois-Pohjanmaa Pyhäntä (8 %) 6,1 3,8 Pudasjärvi (8 %) Päijät-Häme Nastola (33 %) 0,7 0,2 Pohjois-Savo Kuopio (33 %) 0,1 0,03 Yhteensä 6,8 4,0 Uusien hankkeiden yhteenlaskettu kustannusarvio (noin 6,8 milj. euroa) on pieni suhteutettuna maakuntien hankeohjelmien alkuperäiseen laajuuteen (noin 400 milj. euroa). 11. Pienien teleyritysten investointien rahoitus Pienet teleyritykset (kuntien verkkoyhtiöt, osuuskunnat) ovat ottaneet merkittävän aseman julkisesti tuettujen hankkeiden toteuttajina. Koko laajakaistahankkeen etenemisen kannalta on tärkeää, että pienien teleyritysten erityistarpeista huolehditaan. Pienien teleyritysten ongelmana on verkkoinvestointien rahoitus. Koska niillä ei ole omaa pääomaa investointeihin, ne tarvitsevat lainaa rahalaitoksista. Kunnilta teleyritykset ovat pyytäneet 100 % takauksia lainoilleen. Tällaisissa takauksissa on kaksi ongelmaa: Pienelle kunnalle takaus saattaa olla liian iso riski. Kuntaliitto on lausunnossaan linjannut, että takauksien myöntäminen ei edes kuuluisi kunnan tehtäviin. EU:n säännösten mukaan 80 % takaukset ovat tietyin edellytyksin mahdollisia. Tämä saatetaan kuitenkin tulkita julkiseksi tueksi, mikä puolestaan saattaa nostaa julkisen tuen tason EU:n hyväksymää 2/3 korkeammaksi. 100 % takauksille EU:lla ei ole ohjeistusta.

15 Liikenne- ja viestintäministeriö pyysi maaliskuussa 2011 EU:n komission kantaa 100 % takauksiin. Komissio antoi 23.3.2011 epävirallisen vastauksen (ns. service letter ). Se katsoo, että 100 prosentin takaukset voitaisiin katsoa perustelluksi ja välttämättömäksi Suomen laajakaistatukiohjelman tavoitteen saavuttamisen kannalta. Kirjeessään komissio ei kuitenkaan ottanut kantaa siihen, miltä osin 100 % takaus katsottaisiin julkiseksi tueksi. Komissio toteaa myös, että sen esittämä kanta ei ole sitä sitova. Komissiota sitova kanta olisi mahdollista saada notifioimalla lainatakuu erikseen komissiolle. Liikenne- ja viestintäministeriö on etsinyt keinoja pienien teleyritysten rahoituksen järjestämiseksi: Väliarviointi johtanee joka tapauksessa notifiointitarpeisiin komissiolle syksyllä 2011. Tässä yhteydessä liikenne- ja viestintäministeriö on valmis ottamaan esille myös 100 % takaukset laajakaistahankkeille sekä tarvittaessa myös muut pienien teleyritysten rahoitukseen liittyvät kysymykset (esim. pääomalainan käyttö kuntien verkkoyhtiöissä). 80 % takauksien käyttöön tarvitaan tapoja, jotka ovat yhteensovitettavissa EUsäännösten ja kansallisen lainsäädännön kanssa. Takausta ei tulkittane julkiseksi tueksi, jos takaajalle maksetaan markkinaehtoinen takausmaksu ja muut komission ehdot täyttyvät. Finnveran kanssa on käyty keskusteluja sen mahdollisesta osallistumisesta laajakaistahankkeiden rahoitukseen (lainoitus, lainatakuut). Finnveran kautta olisi mahdollista kanavoida myös Euroopan investointipankin (EIB) rahoitusta Suomen laajakaistahankkeille. Finnvera parhaillaan arvioi asiaa. Jos esim. Finnvera myöntää takauksen 80 %:lle lainasummasta, teleyrityksen on löydettävä vakuus vielä puuttuvalle 20 %:lle. Osa rahoituslaitoksista hyväksyy rakennettavan verkon vakuudeksi, mutta varsinkaan valtakunnalliset rahoituslaitokset eivät näin tee. Viestintäviraston tukipäätöstä voi mahdollisesti käyttää vakuutena, kun teleyritys jatkossa hankkeen käynnistysvaikeuksien jälkeen saa päätöksen jo ennen rakentamisen aloitusta. Näin teleyritys saisi puuttuvan 20 % takauksen järjestetyksi. Pienien teleyritysten rahoitustilanne paranisi merkittävästi, jos ne saisivat osan (esim. puolet) valtion ja kuntien maksuosuuksista jo hankkeen alussa heti tukipäätöksen jälkeen. Kunnan maksuosuuden aikaistaminen on kunnan päätettävissä. Valtion maksuosuuden aikaistaminen edellyttää laajakaistatukilain ja vastaavien EU:n maaseutuohjelman rahoitusta koskevien säännösten tarkistamista. 12. Rakennusvaiheen kehittämistarpeita Pilottihankkeiden edetessä myös julkisesti tuettujen hankkeiden rakentamisesta on alkanut kertyä kokemuksia. Mm. seuraavia kysymyksiä ja näkökohtia on tuotu esiin: Esim. viestintä- ja sähkökaapeleiden yhteisrakentaminen on periaatteessa kannatettavaa. Käytännössä yhteisrakentamisen mahdollisuuksia on kuitenkin erilaisten rakentamisaikataulujen vuoksi vähän. Ongelmaksi on tullut myös se, että teiden varsilla viestintäkaapeli voidaan sijoittaa tien sisäluiskaan, mutta sähkökaapeli on sijoitettava tiealueen reunaan. Monissa laajakaistahankkeissa olisi mahdollisuuksia yhteisrakentamiseen myös vesihuoltohankkeiden kanssa. Käytännössä ongelmana on saavutettavan kustannushyödyn jakaminen osapuolten kesken. Jos teleyritys joutuu maksamaan puolet kaivukustannuksista, yhteisrakentaminen ei ole halvempaa kuin viestintäkaapelin auraaminen erikseen. Laajakaistahankkeiden kustannuksia olisi joissain tapauksissa mahdollista pienentää käyttämällä uusia rakennusteknisiä menetelmiä, esim. kaapeliuran jyrsimistä kaiva-

16 misen sijaan. Uudet menetelmät näyttävät kuitenkin sopivan paremmin taajamiin, missä jyrsimistä vielä halvempaa auraustekniikkaa ei ole mahdollista käyttää. Laajakaista- ja vesihuoltohankkeiden tekniset ratkaisut kaipaavat ohjeistusta (esim. voidaanko tietoliikenneyhteyden suojaputki sijoittaa kaivantoon vesijohtoputkien yhteyteen ilman välitäyttöjä ja suojaetäisyyksiä). Myös julkisesti tuettujen laajakaistaja vesihuoltohankkeen samanaikaisen toteutuksen hallinnointi kaipaa pelisääntöjä (mm. kahden julkisen tuen yhteensovittaminen). Kaapelin sijoitusluvan hankkiminen Liikennevirastolta koetaan työlääksi ja Liikenneviraston vaatimukset esim. teiden alituksissa osittain kohtuuttomiksi.

17 LIITE YHTEENVETO PILOTTIHANKKEISTA Yleistä Laajakaistahankkeen pilottihankkeita on seitsemän, joista yksi (Länsi-Turunmaa) ei näillä näkymin ole toteutumassa. Muut pilottihankkeet ovat rakenteilla, osa jo valmistunutkin. Pilottihankkeilla haettiin kokemuksia laajakaistahankkeen päävaiheen toteutukseen. Siinä ne onnistuivat hyvin. 1. Jalasjärvi 2. Pertunmaa 3. Miehikkälä 4. Sastamala 5. Lieksa - Nurmes 6. Karvia 7. Länsi- Turunmaa 5. 1. 6. 4. 2. 7. 3. Pilottihankkeiden keskeisiä tunnuslukuja Jalasjärvi Pertunmaa Miehikkälä Sastamala Lieksa- Nurmes Karvia Länsi- Turunmaa Rakentaminen 7/2010 6/2010 6/2010 6/2010 5/2010 5/2010 ei toteudu alkoi Verkko valmis 12/2010 12/2010 12/2010 11/2010 5/2011 1/2011 Verkko avataan 12/2010 8/2011 12/2010 11/2010 5/2010 10/2010 asiakkaille Potentiaalisia 200 1000 100 53 386 1200 450 tilaajia Liittyjiä 80 200 3 12 194 630 70 Liittymisprosentti 40 % 20 % 3 % 23 % 50 % 53 % 16 % Liittymismaksu 1 99 96 2 309 1 23 603 1 00 Kallein liittymä, tasahinta 4 10 6 00 1 80 4 50 tasahinta euroa Kallein liittymä, asiakas yritys yritys yritys yritys

18 Jalasjärvi Toteuttaja Anvia Oyj Rakentamisen aikataulu Rakentaminen alkoi juhannuksen jälkeen 2010. Tuettu runkoverkko valmistui vuoden 2010 loppuun mennessä, tilaajaverkkoa sisätöineen kiinteistöissä on tehty ensimmäisen neljänneksen aikana 2011. Ensimmäiset asiakkaat liitettiin verkkoon ennen vuodenvaihdetta, ja suurin osa tilaajista liitettiin verkkoon vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä. Verkon rakentamisen haasteita Erityisenä haasteena hankkeessa oli kunnan lopullisen päätöksen pitkittyminen, joka johti erityishaasteisiin markkinoinnissa ja kysynnän kartoituksessa. Myös kilpailutuksessa mukana olleet urakoitsijat joutuivat toinen toisensa jälkeen luopumaan hankkeesta töiden aloittamisen pitkittyessä. Kunnan päätöksentekoa vaikeutti osaltaan se, että kokemuspohjaista tietoa vastaavista kuituhankkeista ei ollut käytettävissä päätöksenteon tueksi. Tilaajapotentiaali Potentiaalisia tilaajia hankealueella arvioitiin olevan käytännössä hieman alle 200. Toteutuneet tilaajaliittymäsopimukset Toteutuneita tilaajasopimuksia tehtiin noin 80, näistä noin 5-10 oli ns. kuituvalmiuksia kiinteistöille. Kannattavuusodotuksia Alustavissa laskelmissa arvioitiin hankkeen kannattavuusrajaksi noin 80 toteutunutta liittymää. Liittymien esiintymisjakautuma Liittymät ovat tasahintaisia, eikä etäisyys runkoyhteydestä näin vaikuta liittymishalukkuuteen. Yhteenveto Maksatusprosessi on työläs ja hidas, ja tukiin liittyvän ohjeistuksen muuttuminen ajan mittaan toi omat haasteensa hankkeeseen. Liikenne- ja viestintäministeriön laatima, markkinoinnin tueksi tarkoitettu tukimateriaali koettiin erityisen tervetulleeksi puolueettomaksi tietolähteeksi. Konkreettisten hyötyjen esille tuominen katsottiin tärkeäksi. Kysyntä tulee mitä ilmeisimmin kasvamaan, jos hinta on perustellulla tasolla kotitalousym. vähennyksineen ja myös palvelut vastaavat asiakkaiden tarpeita. Kaikki myönteinen ja puolueeton tiedonvälitys niin mediassa kuin puskaradiossa edistää kysyntää.

19 Pertunmaa Toteuttaja Concept.10 (MPY Palvelut Oy). Rakentamisen aikataulu Hankehakemus jätettiin ELY-keskukseen kesäkuussa 2010. Runkoverkon rakennustyöt aloitettiin elokuussa 2010. Verkko valmistuu vuoden 2011 loppuun mennessä. Runkoverkkoa rakennettiin vuoden 2010 aikana yhteensä noin 70 kilometriä (runkoverkon pituus on noin 150 kilometriä). Pari erityistapausta on jo liitetty verkkoon. Verkon virallinen avaaminen asiakkaille elo-syyskuussa 2011. Verkon rakentamisen haasteita Koko prosessi on koettu kankeaksi ja eri viranomaistahojen yhteistyö on osoittautunut puutteelliseksi. Esimerkiksi tielinjalla toiminta olisi kustannustehokkaampaa, jos voitaisiin kaivaa/aurata kummallakin puolella tietä. Sivuteiden ylitys auraamalla on ollut tarpeettoman suuren ponnistuksen takana aiheutuneeseen haittaan nähden. Yhteisrakentaminen on sinänsä hyvä ajatus; aikataulullisesti se on kuitenkin harvoin järkevästi toteutettavissa. Hankealueella ei ole hankkeen aikana tapahtumassa vesi- ja viemärilinjojen rakentamista, ja sähköverkoissa tehdään lähinnä pienehköjä rakennustöitä jakeluverkon piirissä. Mikäli sähköverkkoa myöhemmin uusitaan kokonaisuudessaan, tilanne on toinen. Tilaajapotentiaali Hankealueella on 448 vakituista asuntoa ja 118 yritystä (yhteensä 560) ja 1581 vapaaajan asuntoa. Toteutuneet tilaajaliittymäsopimukset Liittymäsopimuksia on tehty tähän mennessä noin 200, joista 10 % on vapaa-ajan asuntoihin. Liittymien saamiseksi on tehty erittäin paljon myyntityötä (kaksi myyjää). Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että sopimuksen toteutumiseen tarvitaan kaksi käyntiä kiinteistössä ensin markkinoimassa ja sitten sopimusasiassa. Kokonaistyömäärä on väistämättä huomattava. Kannattavuusodotuksia Kannattavuusraja on noin 600 700 tilaajaa. Liittymien esiintymisjakautuma Liittymien hinta muodostuu liittymismaksusta runkoverkon rakentamisen yhteydessä 960 euroa (sisältää enintään 100 metriä tilaajayhteyttä ja verkkopäätteestä 305 euroa) sekä 6,10 euroa metriltä 100 metrin ylittävältä osuudelta. Liittymien Keskihinta on tällä hetkellä noin 1700 euroa ja keskimääräinen etäisyys runkoverkosta tilaajille noin 180 metriä. Kallein toteutunut tilaajasopimus on tehty noin kilometrin päähän runkoyhteydestä.

20 Yhteenveto Tukien maksatusprosessin tulisi toimia nopealla aikataululla ja pienellä lisätyöllä. Olisi myös suotavaa, että viranomaistahojen ohjeistus ja yhteistyö olisi hankkeitten toteuttamista silmällä pitäen mahdollisimman joustavaa ja hankkeitten etenemistä tukevaa. Miehikkälä Toteuttaja TeliaSonera Finland Oyj Rakentamisen aikataulu Rakentaminen aloitettiin kesäkuun alussa 2010. Verkko valmistui joulukuussa 2010. Verkko avattiin asiakkaille joulukuussa 2010. Verkon rakentamisen haasteita Suurin haaste oli asiakasmäärän muodostuminen huomattavasti odotettua pienemmäksi. Hankealue on voimakkaasti muuttotappiollista seutua, mikä osaltaan teki markkinoinnin haasteelliseksi. Tilaajapotentiaali Koko hankealueella tilaajapotentiaali on noin 320 330 kiinteistöä, mistä tuetulla alueella hieman yli 100 kiinteistöä. Toteutuneet tilaajaliittymäsopimukset Tuetulla alueella liittymäsopimus on tehty kolmen asiakkaan kanssa ja koko hankealueella yhteensä 35 asiakkaan kanssa. Kaksi kyläaktiivia koulutettiin hankkeen markkinoijiksi. He pitivät mm. tiedotustilaisuuksia kylittäin, toteuttivat kiinteistökohtaista markkinointia ja huolehtivat sopimuskäsittelyn käytännön toimista. Lisäksi käytettiin toteuttajan omia markkinointikanavia. Kannattavuusodotuksia Kannattavuusodotus koko hankealueelta oli noin 40 % liittymisaste eli noin 130 tilaajasopimusta. Tästä jäätiin markkinointiponnisteluista huolimatta kauas. Liittymien esiintymisjakautuma Liittymien toteutuminen on suurinta noin 200 300 metrin päähän runkolinjasta. Tätä kauempana kiinnostus liittymiin on selvästi pienempää. Kallein toteutunut liittymä on noin 6000 euron suuruusluokkaa. Yhteenveto Hankkeissa tulisi edetä vaiheittain hyödyntäen sekä langattomia tekniikoita että kuituyhteyksiä pyrkien näin löytämään synergiaetuja. Toimintamallin valintaan vaikuttavat myös käytettävissä olevien taajuuksien määrä. Maksatusprosessi koettiin varsin työlääksi. Tukikelpoisuuden määrittelyssä alueelle muodostui tukikelvoton alue (ns. musta täplä), joka myöhemmin poistui aiheuttaen molemmissa tapauksissa lisätyötä. Tällaisten täysin tuki-