henri.salmela@aalto.fi Rakennus- ja ympäristötekniikka Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Pontificia Universidad Católica de Chile Santiago de Chile Lukukausi 2010-2011 Taustoja Opintojeni kolmannen vuoden alussa aloin ajatella vaihtoon lähtemistä, ja koska olin jo opiskellut vuoden espanjaa, päätin valita vaihtokohteeni espanjankielisten maiden joukosta. Tiedon etsiminen jo omankin yliopiston sivuilta tuntui vaikealta, ja etenkin monien minua kiinnostaneiden yliopistojen nettisivut olivat sekavia ja pääosin espanjaksi. Oli muun muassa kerättävä opintokokonaisuudet ja selvitettävä ylipäätään, millaista opiskelu näissä yliopistoissa on. Alunperin Buenos Aires kiinnosti, mutta koska TKK:lla oli tuolloin helppo hakea täysin ilmaisen Magalhães-vaihtoohjelman kautta Chilen Santiagoon (PUC ja U. de Chile) ja Meksikon Monterreyhin (Tecnológico de Monterrey), päätin valita jonkin näistä. Lopulta valitsin PUC:n, vaikka tiukka esikarsinta lisäsi epävarmuutta. Santiago ja Chile ylipäätään tuntui jotenkin erikoisemmalta mm. todella eteläisen sijaintinsa takia, ja kuulin, ettei siellä ollut juurikaan käyty (toisin kuin Monterreyssa, jossa on useita teekkareita vuosittain). En totta puhuen tiennyt Chilestä juuri mitään etukäteen. Alunperin olin suunnitellut meneväni vain puoleksi vuodeksi, mutta lopulta tajusin, ettei ollut mitään syytä olla menemättä saman tien koko vuodeksi, ja se osoittautuikin aivan erinomaiseksi päätökseksi. Hakuprosessi tuntui työläältä ja stressaavalta, sillä PUC:n nettisivut olivat vielä tuolloin kehnot ja mm. tietoa oli aluksi hankala löytää. Myöskään täyttä selvyyttä varsinaisen haun esivaatimuksista en saanut. Sain kuitenkin lähetettyä vaadittavat paperit, ja hyväksyvä vastaus saapui suhteellisen aikaisin, jo touko-kesäkuussa. Ennakko-odotukseni olivat korkealla: Suomen kesä kuta kuinkin jatkuisi Chilessä, eksoottisessa lattarimaassa Andien juurella, ja lisäksi se olisi halpa mutta toisaalta kehittynytkin. Ennen matkaa Hakuprosessin ajan selvittelin mm. kurssitarjontaa, asumisvaihtoehtoja ja millaista ylipäätään tulisi vuosi Chilessä olemaan. Hyväksymiskirjeen saavuttua alkoi alitajuisesti kaduttaakin, ja edessä olevien selvitettävien asioiden määrä stressasi kovasti. Santiago de Chileen oli lähdössä muutama muukin, joten päätimme selvitellä asiat ja ostaa lennot yhdessä. Viisumin hakeminen oli suhteellisen suoraviivaista, 1
mutta asunnon etsiminen tuntui lähes mahdottomalta, sillä yliopistot eivät tarjoa Santiagossa asuntoja, vaan oli turvauduttava nettihakuihin. Oli myös vaikea päättää, kuinka paljon ennen lukukauden alkua maahan kannattaisi saapua. Saapuminen ja ensimmäiset viikot Lopulta saavuimme Santiagoon 23.7.2011, reilua viikkoa ennen koulujen alkua, ja meillä oli hostelli varattuna viikoksi keskustasta. Ensivaikutelma oli tyrmäävä: maassa oli todella kylmä, varmasti alle 10 astetta, ilma oli harmaa, lentokenttätaksi yllättävän kallis ja moottoritien varren slummit yksinkertaisesti surkeita. Santiago oli harmaa, puistoja ei juuri näkynyt ja talot olivat aika koruttomia, mikä todella latisti tunnelmaa. Myös aamuinen kylmyys masensi, hostellissakin vain aulassa ja huoneessa oli lämmitys. Luonnollisesti tämä oli aivan normaali talvi, mutta kontrasti viikon takaiseen oli joka tapauksessa suuri. Ensimmäisinä päivinä lähdimme kiertämään aamuisin toimistoja saadaksemme kansalaiskorttihakemuksemme vireille ja iltaisin suuntasimme kaupungille. Korttia varten oli käytävä useassa eri toimistossa ja joka paikassa oli jonotettava tunteja. Suomen suurlähetystöstä ei ollut juurikaan apua - he totesivat etteivät ole perillä hakumenettelyistä, toimistot ja systeemit kun vaihtuvat niin usein. Byrokratia tuntui ylipäätään todella kankealta, mutta toisaalta vastaavaa ei ollut tarvinnutkaan tehdä ennen Suomessa. Myöhemmin minulle selvisi, että jotkut britit eivät hommanneet viisumia tai kansalaiskorttia ollenkaan vuodenkin saattoi viettää Chilessä turistina, kun vain kävi Argentiinan puolella kolmen kuukauden välein. Suomalaiselle viisumin hinta on kuitenkin halpa, noin 140 euroa. Paikallisten tapa puhua, chileno, oli aluksi todella vaikeaselkoista, eivätkä he yleensä toistamaan pyydettäessä yrittäneet puhua yhtään selvemmin. Englantia ei Santiagossa juuri puhuta. Kaupoissa käydessä yllätti se, että monet asiat olivat jopa kalliimpia kuin Suomessa ja valikoima oli verrattain heikko. Toisaalta huomasimme, että ravintoloissa on halpa syödä. Asuntoa hakiessa löysin Compartodepton kautta mukavan, 6 hengen asuttaman omakotitalon, jossa vietinkin sitten ensimmäiset puoli vuotta. Koulu alkoi 3.8. kovalla temmolla, ja heti ensimmäisen päivän jälkeen alkoivat kurssit, joiden lomassa vaihto-oppilaat tutustutettiin toisiinsa ja yliopiston kampuksiin. PUC:lla on erinomainen Comisión de Acogida UC, joka järjesti grillailuja, retkiä tuoden opiskelijat yhteen. Kampukseni San Joaquín tuntui valtavalta, ja alussa luokkia oli vaikea löytää. Kurssilistani ei enää vastannut juuri lainkaan Learning Agreementia. Harmittamaan jäi, että noiden parin orientaatiopäivän aikana meitä ei opastettu koulun palveluiden käyttöön, sillä järjestelmä on PUC:ssa aika byrokraattinen TKK:hon verrattuna. Kaikenlaisen alkukankeuden jälkeen asiat kuitenkin lähtivät toimimaan, eikä lopulta mitään ylitsepääsemätöntä tullut vastaan. Vuoden lopulla saatuani varmistuksen viimeisestäkin läpäistystä kurssista ihmettelin, kuinka järjestelmää yhtään tuntematta ja näennäisesti työmäärästä riippumatta voi niin monella kurssilla päästä niin lähelle hylkäysrajaa. 2
Kulttuuri Chile ei varsinaisesti ole lattarimaa, vaikkakin se on saanut vaikutteita Latinalaisesta Amerikasta. Tyyni valtameri ja Andit ovat pitäneet sen aina eristyksissä, ja maalle on kehittynyt oma erikoinen kulttuurinsa. Ihmiset ovat yllättävän samankaltaisia suomalaisten kanssa: hiukan ujoja, sisäänpäin lämpiäviä ja varautuneita. Toisaalta he ovat todella kiinnostuneita ulkomaalaisista, erityisesti pohjois-eurooppalaisista, ja uskaltautuvat välillä juttelemaankin. Chile on rankasti eriarvoinen maa, ja ihmisen puhetavasta voi usein suoraan päätellä hänen yhteiskuntaluokkansa. Myös eri kaupunginosat ovat jakautuneet selvästi luokkien mukaan. Kuten suomalaiseen, chileläiseenkään ei ole helppo tutustua, mutta ystävät ovat tosiystäviä. Maassa on vahva byrokratia, joka paikassa jonotetaan ja monet säännöt voivat tuntua naurettavilta. Asian ydin onkin se, että ne eivät ole aina läheskään niin tiukkoja kuin Suomessa. Tämä lisää haastetta on tiedettävä milloin säännöt pätevät ja milloin eivät. Yli 5 miljoonan asukkaan Santiago houkuttelee ihmisiä paitsi Chilestä myös muista maista, joten todellista chileläistä kulttuuria näkee lähinnä maaseudulla. Mitä yleisiin tapoihin tulee, maassa on välimerellinen kulttuuri. Erikoispiirteitä on, että ihmiset puhuvat todella nopeata ja erikoista slangia, juhlissa kaikki pöydällä oleva on yhteistä ja grilli on tulilla säällä kuin säällä. Hintataso Esimerkiksi elektroniikka on Chilessä kalliimpaa kuin Suomessa, ja varsinkaan paremmissa kaupunginosissa halpoja vaihtoehtoja ei ole helppo löytää. Valikoima on yleisesti ottaen huonompi kuin Suomessa. Kauppaketjujen tuotteet ovat ulkomaisten tuotteiden osalta Suomen hinnoissa, mutta toreilla ja segunda mano -kaupoissa hiukan köyhemmillä alueilla paikallinen ruoka ja vaatteet voivat olla hyvinkin halpoja. Asuminen Chilessä on yleistä, että ulkomaalaiset ja myös paikalliset asuvat kommuuneissa, normaalisti noin 6 hengen kesken. Näistä on paljon ilmoituksia mm. Compartodeptossa. Huoneiden vuokrat liikkuvat 200 ja 300 euron välillä, ja yleensä keskustan alueella on halvempaa mutta myös turvattomampaa. Esimerkiksi keskustan vieressä olevan Parque Bustamanten ympäristö on vaihto-opiskelijoiden suosiossa. Pientä tarjonnan selvittelyä lukuun ottamatta Suomesta käsin ei olisi voinut järjestellä juuri mitään, sillä huoneita ei yleensä luvata ennen kuin hakija on käynyt paikan päällä. Asunnoissa ei ole keskuslämmitystä, vaan ihmiset käyttävät omaan laskuunsa sähkö- ja öljylämmittimiä, joilla saa hiukan lämmitettyä omaa huonetta. Edes uudemmissa kerrostaloissa asuntojen lämpöpatterit eivät välttämättä riitä heinäelokuussa. Suoraan Suomen kesästä Chilen talveen saapuvalle vaihto-opiskelijalle tämä on kova paikka, eikä siinä auta kuin totutella ja pukeutua hyvin. 3
Koulunkäynti PUC on eliittikoulu, ja sen huomaa nopeasti. Vaikutelmat ovat todella tärkeitä, ja monesti esseissä tärkein sivu on etusivu. Oppilaat rakastavat esiintymistä, ja kursseilla sitä harrastetaan paljon esitelmien muodossa. Moni professori myös esiintyy paljon ja he ovat muutenkin omistautuneita työlleen. Erityisesti suosittelen pienempiä maisterivaiheen kursseja. Jälkimmäisellä lukukaudella kolmesta kurssistani kahden ryhmäkoko oli alle 10 opiskelijaa, ja toisella niistä oli kaksi professoria, mikä toi käytettävissä olevat opetusmenetelmät aivan uudelle tasolle. Kurssilla kehitettiin Business Plan eräälle teknologiselle innovaatiolle, eikä sillä rajoituttu vain omien professoreiden ohjaukseen vaan ideaa tuli myydä eri alojen asiantuntijoille ja oikeille potentiaalisille sijoittajille. Yleisesti ottaen PUC:n kampuksien järjestelmä on aika byrokraattinen, mikä vaatii totuttautumista. Varsinkin talouteen liittyvillä kursseilla annetaan paljon tehtäviä ihan vain tekemisen takia, ja käytännössä kaikilla kursseilla on 70-80%:in läsnäolopakko. Tenttiaika on vain kaksi tuntia, mutta itse tein tentit silti espanjaksi, vaikka englanti olisi luultavasti ollut vaihtoehto joissain tapauksissa. Kurssit eivät lopulta ole vaikeita, monet tentit selvästi helpompia kuin vastaavat TKK:lla. Arvosteluasteikko on 1-7, ja kurssien osasuoritusten keskiarvon hyväksymisraja on 4. Suurin osa vaihto-opiskelijoista tuntuu lukevan taloutta tai valtiotieteitä. Olin omilla rakennusalan kursseillani ainoa vaihto-oppilas, mikä hiukan ahdisti, mutta ihmiset olivat ystävällisiä, ja kun kysyin tai vastasin jotain huonolla espanjallani, salissa ei naureskeltu. Eräällä sadan opiskelijan kurssilla professori kysyi, mikä ryhmä ottaisi projektiinsa mukaan el gringon, ja melkein jokainen ryhmä nosti kätensä. Tunnelma on San Joaquinin (mm. insinööriosastot) kampuksella rento, ja siellä on lähes joka viikko suuria juhlia iltaisin ja joskus päivisinkin. Samaisella kampuksella on erinomaiset urheilumahdollisuudet. Koulunkäynti ja kaveripiirit linkittyvät PUC:ssa vahvasti, ja chileläisten kurssikaverien lisäksi kampukselta on helppo löytää vaihtarikavereita meitä on vuosittain kuulemma 1400! Ilmasto Chilen ilmasto on hyvin monimuotoinen. Pohjoisessa on Atacaman autiomaa, keskinen Chile on tälle jatkoa, ja etelässä on lähes Suomen kaltainen ilmasto ja luonto. Luonnollisesti vuodenajatkin ovat eteläisellä pallonpuoliskolla päinvastoin kuin Suomessa. Santiagon ilmasto on välimerellinen mutta todella kuiva. Talvella yölämpötila voi laskea -10 asteeseen, keskikesällä voi olla reilusti yli 30 astetta. Santiagon kesä menee kuitenkin helposti ohi, sillä se on parasta aikaa matkailla myös eteläisessä Etelä-Amerikassa. Kaupungissa paistaa lähes aina aurinko, jos ei ole paljon smogia. Sateet tulevat lähinnä talvella, esimerkiksi kesän lopussa oli yli kolmen kuukauden täysin sateeton jakso. Myös lämpötilanvaihtelut päivän aikana ovat suuria, keväisin ja syksyisin jopa 20 astetta. Rannikolla puolestaan lämpötilanvaihtelut ovat kylmän merivirran takia vähäisiä, yleensä pysytellään 10 ja 20 asteen välissä. 4
Vapaa-aika & matkustelu Chileläiset rakastavat juhlia, joista paras lienee itsenäisyyspäivä (El Dieciocho). Tällöin kaikki suuntaavat rannikon pikkukyliin, joissa on omaa viehätystään. Opiskelijat toki löytävät syitä juhlia myös keskellä viikkoa kuten Suomessakin, ja baarit ovat suhteellisen halpoja. Santiago on luultavasti Etelä-Amerikan turvallisin suurkaupunki. Laukut ja takit kuitenkin katoavat helposti, jos katse välttää, ja metroissa on taskuvarkaita. Yöaikaan keskusta tyhjenee ja muuttuu hiukan vaaralliseksi, mutta ryöstönkin sattuessa väkivalta on harvinaista. Taksit ovat halpoja, turvallisia ja niitä on paljon, joten yöaikaan ne ovat aina paras vaihtoehto. Yleensä vain lentokentältä keskustaan tullessa voi joutua taksissa huijatuksi: matka ei maksa yli 15k pesoa. Chilessä on monia kokemisen arvoisia paikkoja kuten Atacaman autiomaa, Patagonian Torres del Paine ja Pääsiäissaari, sekä myös Chiloén saaristo ja Región de los Lagos. Kaksi ensimmäistä ovat aivan välttämättömiä. Bussit ovat halpoja ja mukavia, joten viikonloppuna voi lähteä yöbussilla pitkällekin. Santiagon ympäristössä on useita kiinnostavia ja vaikeustasoltaan vaihtelevia vaellusreittejä niin vuoristossa kuin laaksoissakin, ja etelämpänä on isompia kansallispuistoja. Yliopistojen kesäloma voi kestää jopa kolme ja puoli kuukautta, ja se on erinomainen tilaisuus lähteä matkailemaan. Koska Chile on todella pitkä maa, kaukaisempiin paikkoihin kannattaa tutustua Argentiinan-matkan yhteydessä tai matkalla kohti Boliviaa. Reitti Atacaman autiomaasta Bolivian Uyuniin ja edelleen Peruun on yksinkertaisesti tajunnanräjäyttävä. Etelä-Amerikassa on niin uskomaton luonto ja niin paljon nähtävää, että kolmen kuukauden reppumatkani Boliviassa, Perussa, Ecuadorissa ja Kolumbiassa ei tuntunut riittävän mihinkään. Silloin tällöin yritin seurata jonkinlaista aikataulua, ja kerta toisensa jälkeen idea kariutui esimerkiksi viikon ex tempore -reissuun Galapagos-saarille tai haikkaukseen vuorelle yli 6000 metrin korkeuteen. Yhteenveto Ensimmäiset pari viikkoa Santiagossa olivat hiukan shokeeraavia, sillä yllättäen sitä saapui Suomen kesästä Chilen kylmään talveen, jota ei voinut paeta mihinkään. Kaikki oli kovin hankalaa eikä mistään tuntunut löytävän luotettavaa tietoa. Varsinkin talvella Santiago on harmaa ja kaikki mielekkäät asiat eivät heti vain kävele vastaan. Koulunkäyntikin voi aikanaan olla rankkaa. Hiljakseen järjestelmään ja tapoihin kuitenkin tottuu ja hankalampiinkin asioihin löytää sopivan lähestymistavan. Santiago vaikuttaa selvästi turvallisemmalta kuin vaikkapa Buenos Aires, ja niin kaupungin kuin ihmistenkin kuoren alta paljastuu kaikenlaista kiinnostavaa. Paikallisiin on suomalaisen helppo samaistua tavalla, johon ei uskoisi törmäävänsä Etelä-Amerikassa. Chileläinen kulttuuri on lopulta aika erilainen kuin mitä olin kuvitellut, ja parhaiten sitä tuntui oppivan Santiagon ulkopuolella. Kesälomalla matkatessani bussilla Kolumbian rannikolle saakka koin monia uskomattomia paikkoja, mutta silti vaikuttavimmista kolmesta kaksi olivat reitti Atacaman autiomaasta vuorten yli Boliviaan sekä Patagonian Torres del Paine. Vietettyäni Etelä-Amerikassa jo vuoden ja keskitalven saavuttua olin valmis lähtemään. Silti palatessani Santiagoon paria päivää ennen vaihdon loppumista tuntui kuin olisin palannut kotiin. 5