ANANDA VRINDAVAN CHAMPU 5 Jani Jaatinen Published by Jani Jaatinen at Smashwords Ananda Vrindavan Champu Kappale 4 Copyright 2014 Jani Jaatinen Sakatasura- ja Trnavarta demoneiden tappaminen Kolmen kuukauden ikäisenä Krsna pyörähti ympäri ja ryömi ulos talosta. Juhliakseen tätä tapahtumaa, Yasoda suoritti erityisen seremonian. Vanhemmat gopit, näyttäen aivan äidillisen rakkauden köynnöksiltä, tunsivat itsensä päihtyneiksi autuudesta, ottaessaan osaa tähän tapahtumaan. Näytti siltä, että tämä nautinto tuli tuloksena heidän aikaisemmista hyvistä teoistaan. Koska gopien sydämet ylitsevirtasivat myötätuntoa, suorittivat he aina hyväenteiset rituaalit Krsnan tyytyväisyyden takaamiseksi sekä suojelemiseksi. Kaikki Vrajavasit ryntäsivät innokkaina katsomaan Krsnaa. Koreasti pukeutuneiden vanhempien gopien saapuminen nosti suuresti festivaalin iloista tunnelmaa. Yasoda ja muut gopit hieroivat öljyä Krsnan keholle, juhliakseen hyväenteistä tapahtumaa, jossa Hän jätti kotinsa ensimmäistä kertaa käsillään sekä polvillaan ryömien. Mrdangat soivat melodisesti kun Yasoda kylvetti poikansa ja osoitti kunnioituksensa vierailleen. Krsnakumara näytti äärimmäisen kauniilta hyväenteisen kylvetyksen ja hänen lootussilmiinsä lisätyn kajalan jälkeen. Vrajesvari Yasoda miellytti kaikkia sukulaisiaan suorittamalla perinteiset perherituaalit. Myös Vrajaraja Nanda nautti rajattomasta onnestaan festivaalin aikana. Taitavana kotiaskareissaan, Rohini muisti aviomiehensä ja jakoi lahjoja kaikille vierailleen. Myöhemmin Yasoda laittoi Krsnan lepäämään pehmeälle patjalle, joka oli valkoisempi kuin jauhettu Kamferi. Patja oli ornamentein koristellussa kehdossa, jonka Yasoda sitten asetti käsintyönnettävien kärryjen alle. Äiti Yasoda palveli vieraita silläaikaa kun Krsna lepäsi rauhallisesti. Melodinen musiikki kumisevista mrdangoista, Bhereistä, Dundubheista ja muista instrumenteista täyttivät ilman. Lahjakkaiden muusikoiden tuottamat musiikilliset aallot makeuttivat kaikki ilmansuunnat. Tyytyväiset bramiinit resitoivat Veedisiä hymnejä lapsen siunaukseksi. Yasodanandana, jonka kauneus voittaa kauneuden henkilöitymän kauneuden, alkoi itkemään nälästä ja toiveestaan juoda Yasodan rintamaitoa. Mutta Vrajesvari ei kuullut häntä kovan musiikin ja laulun vuoksi.
Tähän aikaan Krsna päätti tappaa Sakatasuran, demonin, joka piileskeli kärryissä joiden alla Krsna makasi. Avaten iloiset silmänsä, Krsna yhtäaikaisesti tuhosi kärryn ja tappoi demonin leikkisästi jaloillaan potkaisten. Ilman minkäänlaista ponnistelua, Krsna hävitti tuon demonin herkillä jaloillaan, jotka olivat rajattoman kauniit ja pehmeämmät kuin lootuskukan terälehdet. Nämä eivät olleet ne salamankaltaiset kynnet, joita Hän käytti Hiranykasipun tappamiseen; ne eivät olleet myöskään jalat, jotka hän laajensi läpi universumin Vamana-inkarnaatiossaan. Krsnan nilkkakellojen hieno kilinä nosti Hänen herkkien jalkojensa loistetta. Vaikka kärry seisoikin huomattavasti korkeammalla kuin lapsi, pystyi Krsna kuitenkin potkaisemaan kärrynpyörää helposti jalallaan. Kärryssä olleet messinkiastiat pitivät kovan metelin pudotessaan maahan. Krsnan potkun voimasta pyörät katkesivat akselista, keskiöt ja pinnat hajosivat osiin ja käsikärry romahti kasaan. Jokaisen sydän pysähtyi heidän kuullessaan rikottujen kärryjen aiheuttaman äänen, Sakatasuran kaatuessa kuolleena maahan. Ajatellen että Krsna voi olla loukkaantunut, Vrajavasit täyttyivät murheella. Pelon valtaamin sydämin he kiirehtivät paikalle. Suuren murheen täyttäminä he löysivät Krsnan ja sanoivat: Voi kauhistus, onko tämä merkki vääjäämättömästä vaarasta? Tämä kärry edusti hyväenteisyyttä, koska se oli pysynyt heidän talossaan niin kauan liikkumattomana. Miten tästä kärrystä tuli yhtäkkiä näin huonoenteinen? Tämä täydellinen poika on kaikkien hyvien tekojen yhteissumma. Vaikka monet painavat messinkiastiat tippuivat alas kärryn romahtaessa, ei mikään niistä koskettanut Krsnan, jonka loistava keho on voideltu myskillä, herkkiä raajoja. Oi Vrindavanan herra, Nanda Maharaja! Jokaisessa kokouksessa sinä olet luonnollinen johtaja ja yhdessä vaimosi Yasodan kanssa te olette kaiken hyvän onnen ruumiillistumia. Sanamme eivät pysty kuvailemaan suuren kunniasi määrää." Näin Vrajavasit ylistivät Vrindavanan Kuningasta. Paimenpojat tapasivat vanhempansa ja kuvailivat Krsnan sankarillisia tekoja rikkoutuneella kielellä. He sanoivat: "Se ei ole Hänen vikansa. Hän tunsi itsensä nälkäiseksi ja alkoi sitten itkemään maidon perään. Koska Krsna ei saanut tarvitsemaansa maitoa, niin miksi syyttää häntä siitä, että hän olisi tehnyt jotain väärää? Teidän ei tulisi torua Krsnaa. Ilman tuulenvirettä, kuinka lootuksennuppu voisi liikahtaa? Samoin kärry hajosi ja romahti maahan Krsnan potkaistessa sitä itkiessään." Olettaen, että kärryn hajoamiseen olisi olemassa jokin toinen, tuntematon syy, vanhemmat henkilöt eivät uskoneet lapsia. Peläten, että Sakatasuran kuolema olisi aiheuttanut Hänen pojalleen vaaran, Yasodarani lankesi maahan. Rohini ja gopit hienotunteisesti nostivat hänet ylös ja rauhoittivelivat häntä hyvillä uutisilla Krsnan pelastumisesta. Heidän rauhoittavien sanojensa ansiosta, Yasoda palasi tajuihinsa sekä pyyhki kyyneleensä. Äiti Yasoda sanoi: "Voi kauhistus! Minun kolme kuukautta vanha poikani, jonka keho on voitakin pehmeämpi, on joutunut kärsimään niin paljon. Yht äkkiä tämä kärry hajosi ja kaatui poikani päälle. Koska sydämeni ei pysähtynyt kuultuani täsät, täytyy sen olla
kovempi kuin salama. Häpeäksi käy äidillinen rakkauteni! Olen hänen äitinsä ainoastaan muodollisesti." "Maa tärisi kärryjen kaatuessa ja ihmiset jäivät sanattomiksi. Kun tuo kärry hajosi lapseni päälle, hän itki pelosta, mutta ei kuitenkaan loukannut itseään. Luulen, että tämä on huonon onneni tulosta. Miksi muuten tällaiset pahat asiat, kuten Putanan ilmestyminen ja kärryjen hajoaminen olisivat tapahtuneet? Siksi Vrindavanan hyväenteisen kuninkaan tulisi tehdä järjestelyitä vastaavien onnettomuuksien välttämiseksi.tämän tapauksen jälkeen voin vain arvata, millaisia koettelemuksia minulla on edessäni." Näin murehtien ja tuntien itsensä levottomaksi, Äiti Yasoda juoksi nopeasti poikansa luokse. Hän näki Krsnan viehättävien kasvojen valloittavan kuun loistavan kauneuden alatikasvavalla viehättävyydellään. Yasoda hukkui suloisuuden valtamereen ottaessaan Krsnan syliinsä. Latautuneena autuuden tunteista, Yasodan mieli tyyntyi ja vapautui huolista. Nanda ja Yasoda suorittivat hyväenteiset uskonnolliset rituaalit upealta näyttävän, loistavakehoisen, Krsna-kumaran puolesta. Vaikka Krsna on Korkein Brahman, Hän ilmestyi Vrindavanassa tummansinertävän kiharahiuksisena poikana, herkässä yliaistillisessa muodossaan. Kun Yasoda kiintyneesti ruokki Krsnaa rinnoistaan valuvalla maidollaan, vaipui poika viimein uneen. Tämän jälkeen hän asetti Krsnan sänkyynsä kärryjen alle, aivan kuten aikaisemminkin. Rohini, Vasudevan vaimo, joka voittaa loistavalla kauneudellaan kaikki taivaalliset neidot, järjesti bramiinit laulamaan hyväenteisiä mantroja tehdäkseen Sakatasuran pahat vaikutukset voimattomiksi. Trnavarta-demonin tuhoaminen Eräänä autuaana päivänä Krsnan ensimmäisen vuoden aikana, Yasoda nosti loistavan, jalokivenkaltaisen poikansa ylös, kulkiessaan palatsinsa pääkammion läpi. Hän rakastavasti osoitti kiintymystään ja huolenpitoaan Krsnaa kohtaan. Täydellisen älykkyytensä avulla Krsna huomasi välittömästi lähestyvän vaaran. Ottaen käyttöönsä Yogamaya-energiansa, Krsna päätti esittää ekstaattisen lapsuusleikkinsä, osoittaakseen myötätuntoa aineellisessa maailmassa mätäneviä kohtaan. Näin ajatellen, Krsna teki kehostaan niin painavan, että Hänen äitinsä joutui laskemaan lapsen maahan. Äiti Yasoda, joka on kaikkien kolmen maailman palvonnakohde, tunsi yhtäkkiä itsensä erittäin väsyneeksi painavan poikansa kantamisesta. Aivan kuten köynnös roikkuu kypsien hedelmien painosta, samoin, äiti Yasoda kyyristyi äidillisen kiintymyksensä painosta. Peläten pudottavansa rakkaan poikansa, Yasoda asetti Krsnan varovasti alas. Herran hyvästä tahdosta, Yogamaya vaikutti Yasodan mieleen. Ilman pienintäkään huolta, hän jätti Krsnan yksin ulos ja meni itse sisälle suorittamaan kotiaskareitaan. Äiti Yasodalla ei ollut aavistustakaan, että hän oli jättänyt Krsnan vaaralliseen tilanteeseen. Yasodan hämmennyksellä ei ollut muuta ilmeistä syytä kuin poikansa kaikkivoimaisen majesteetillisuuden ilmentäminen. Astuessaan taloonsa, Yasoda ymmärsi tekemänsä virheen ja juoksi sitten nopeasti takaisin hakemaan Krsnan.
Samaan aikaan Trnavarta-niminen demoni laskeutui Vrindavanaan. Ottaen suuren pyörremyrskyn muodon, hän terrorisoi kaikkia ihmisiä sekä eläimiä. Demonin luoma pyörremyrsky näytti aivan tuhansien käärmeiden vaimojen kuumalta uloshengitykseltä, näiden palaessa erontuskasta aviomiehiinsä. Vaikutti aivan kuin maa olisi muutettu sepän palkeiksi, jotka levittivät kovaa meteliään jokaiseen ilmansuuntaan. Vai olikohan se neljän ilmansuunnan elefanttien korvat, jotka näyttävät aivan suurilta litteiltä astioilta, joita käytetään viljan erottamiseen akanoista, liikkumassa edestakaisin saaden koko taivaan tippumaan alas. Trnavartan keho, täynnä korkeita tuulia ja tiiviisti pölyn peittämänä muistutti aivan tietämättömyyden ja intohimon, kuumeen ja yskän kautta, sairastuttamaa miehen kehoa. Vaikka kiero henkilö saattaakin ulkoisesti esittää miellyttävää, ei hän kuitenkaan päästä ketään katkeraan sydämeensä. Aivan kuten liika viinin juominen peittää älykkyyden ja tekee ihmisestä hullun, samoin Trnavarta peitti kaikki ilmansuunnat synkkään pimeyteen. Aivan kuten taistelukenttä täyttyy pimeydestä elefanttimassojen liikkeen vuoksi, samoin, Trnavartan pyörremyrskykeho kietoi Vrindavanan synkän pimeyden verhoon. Trnavarta, Kamsan lähettämä, äärimmäisen voimakas demoni, häiritsi viidestä karkeasta elementistä tehdyn maailman luonnollista tasapainoa. Hän muutti kolme maailmaa yhdeksi elementiksi, nimittäin tuuleksi. Vaikka pölyhiukkaset pyörremyrskyssä tanssivatkin iloisesti, olivat Vrajavasit silti erittäin huolissaan. Pyörremyrskyn huippu kosketti taivaita ja se oli niin tiheä, että sokaisi kaikki maan päällä. Se näytti aivan käärmeiden kuninkaan luomalta savupilveltä, universumin tuhoamisen hetkellä. Tarkoituksenaan tappaa Krsna, Trnavarta hyökkäsi nopeasti voimakkaine tuulineen. Hän pudotti tappavan suihkun pölyä, ruohoa ja rikkonaisia astioita Vrindavanan asukkaiden päälle. Äiti Yasoda oli huolissaan poikansa turvallisuudesta. Hän ei ymmärtänyt, että hänen poikakultansa, jonka pehmeät kädet ja jalat olivat kauneudessaan, tuoksussaan ja viileydessään lootukukan veroisia, pystyi helposti tappamaan suurimmat jättiläiset tai taivaan kuolemattomat puolijumalat. Yhtäkkiä Trnavarta kidnappasi tuon herkän pojan, joka tulisi pian aiheuttamaan hänen kuolemansa. Mutta Krsna, joka on Brahman, Sivan ja kaikkien pulijumalien palvoma, ei tuntenut pienintäkään kipua tai kärsimystä. Pyörremyrsky levitti Krsnan kehon hyvää tuoksua jumalallisiin valtakuntiin. Krsna otti iloisin mielin voimakkaan muodon, miettiessään, miten tappaa demonin. Trnavarta tunsi kantavansa vaatteeseen sidottua tulta, tappavaa myrkkyä kurkussaan tai kuoleman henkilöitymää. Miellyttääkseen taivaallisia neitoja näiden toiveessa saada Krsnan darsana, ratsasti Hän pyörremyrskyllä taivaisiin. Hän näytti aivan portaita kipuavalta mieheltä, noustessaan yhä ylöspäin Trnavartan kehoa. Kun Krsna iski demonia kädellään, joka tuoksui aivan myskiltä ja näytti kauniilta kuin lootuksenvarsi, demonin eloilma jätti hitaasti tämän kehon. Viimeisellä iskullaan Krsna murskasi tämän tomuksi.
Krsna näytti aivan siniseltä safiirimedaljongilta, joka roikkui demonin kaulasta. Kun he syöksyivät maahan, demoni kuoli, mutta Krsna säilyi vahingoittumattomana. Nähdessään tämän hämmästyttävän teon, Vrajavasit olivat pakahtua onnesta. Vaikka Krsna ilmestyi pienenä vauvana, todisti Hän korkean asemansa, näyttämällä rajattomat voimansa. Tuo mahtava pyörremyrskydemoni, joka levitti pölyä, sadetta ja maanpalasia ympäri Vrindavanaa, kosketti Krsnan kehoa ja saavutti siten korkeimman hyvän onnen. Näin hän tuli oikeutetuksi vapautukselle. Siten Trnavarta teki parhaan mahdollisen teon sukunsa puhdistamiseksi. Kun Yasoda ei löytänyt poikaansa myrskyn laannuttua, hänen sydämensä muuttui huolen aavikoksi. Tuona hetkenä hän menetti kaiken kärsivällisyytensä ja tajuttomuuden persoonallistuma ilmentyi hänen ainoaksi kumppanikseen. Tuntien itsensä avuttomaksi ja hämmentyneeksi, äiti Yasoda kaatui maahan. Vaikkakin kärsien suuresti, pyörtyneen Yasodan hengitys todisti hänen olevan silti elossa. Ymmärtäessään hänen murheensa ja äärimäisen tuskan, Vrajavasit yrittivät saada Yasodan ennalleen ruiskuttamalla vettä hänen kasvoilleen ja puhelemalla rauhoittavasti. He sanoivat: "Oi hyveellinen ja oppinut nainen! Hyvän onnesi määrä on rajaton. Sinun poikasi tuo iloa jokaisen silmille. Krsna-kumaran hunajankaltaiset toimet lisäävät jatkuvasti kiintymystämme Häneen. Puhtautesi ansiosta poikasi on vielä hengissä. "Oi Vrindavanan kuningatar! Nyt me ymmärrämme, että kaikki sinun onnesi ja arvosi on loistavan poikasi ansiota. Ma Yasoda! Vaikka oletkin huolissasi poikasi turvallisuudesta, voit heittää murheesi pois, harha on jättänyt kylämme. Älä anna mielesi polttaa enää kauempaa. Nosta poikasi ja iloitse." Näin tyynnyteltynä, Yasoda palasi tajuihinsa, mutta hän oli vieläkin huolissaan. Hän sanoi: "Vain muutama minuutti sitten en voinut kannatella poikani painoa, joten laskin hänet alas. Silloin tuo demoni nappasi hänet. Kykenettekö selittämään miten pieni vauva voi yhtäkkiä tulla niin painavaksi, ettei edes hänen äitinsä pysty kannattelemaan häntä? Luulen, että tämä johtuu huonosta onnestani. Kuinka kauheaa! Kuinka poikani, joka on pehmeä kuin voi, eikä voi sietää sylissäoloni kivuliaisuutta, pystyi kestämään tuon demonin aiheuttamaa suurta tuskaa, tämän hyökätessä Vrindavanaan ruoho- ja tiilenmurska-sateella sekä kovien tuulien avulla? "Aikaisemmin kohtalo suojeli poikaan Putanan myrkillisiltä rinnoilta ja kaatuvalta kärrydemonilta. Nyt rukoilen häntä suojelemaan poikaani aina. Voi kuinka kauheaa! Sain poikani takaisin ainoastaan Herran armosta. Tästä lähtien en enä koskaan päästä häntä sylistäni. Auttakaa minua nopeasti löytämään poikani. Missä hän on? Onko tuulidemoni kaapannut ja kantanut hänet pois? Niin kauan kuin olen elossa, en enää koskaan jätä häntä ulos yksin. Sanottuaan tämän, hän vaipui maahan tajuttomana. Tuntien myötätuntoa Yasodaa kohtaan, vanhemmat gopit yrittivät uudestaan rauhoittaa häntä. Murheen polttavan tulen johdosta Yasodan lootuksenkaltaiset kasvot näyttivät surullisilta ja ottivat punaisen lootuksen värin. Hänen surunsa hukutti Vrajavasit murheen valtamereen.
Kylän laitamilla, jossa hän oli aikaisemmin leikkinyt Putanan rinnalla, Krsna-kumara päihitti vihollisensa murskaamalla tämän maahan. Tämä sijainti toi menestyksen, aivan kuten voitto taistelussa saavutetaan oikeanlaisella muodostelmalla. Tuhotessaan tuon demonin, Krsna, nauttijoista suurin, näytti aivan kukkivalta aparajita-kukkaselta orjantappura-puutarhassa tai siniseltä lootukselta, joka nousee esiin korkeiden kaislojen tukahduttamasta järvestä tai kuten pieneltä lampulta, joka loistaa synkän pimeyden pilven yllä. Krsna seisoi yliaistillisen tiedon ruumiillistumana keskellä tietämättömyyden merta. Hän muistutti aavikolla virtaavaa nektarivirtaa tai autuuden ruumiillistuman kukkaa murheen puun latvassa. Nähdessään kauniinsinisen lapsen turvassa, väkijoukko viimein hajaantui. Eräs henkilö kommentoi: "Tämä ala-arvoinen, uskoton demoni on estänyt puolijumalia siunaamasta meitä läsnäolollaan. Ottaen pyörremyrskyn muodon, hän esti kaikki hyväenteiset toiminnot ja aiheutti kärsimystä äiti maalle. Viimein hän tuhosi itsensä, reaktiona suuresta synnistään yrittää kaapata Vrindavanan Prinssi. Koska hän ei omannut tarpeeksi hyvyyttä lähestyäkseen Krsnan taloa, kuoli hän sen sijaan kylän laitamilla." Joku muu sanoi: "Oi katsokaa tätä poikaa! Hän on ikuinen Parambrahma ja jumaluuden ylin persoonallisuus! Hänen loisteensa rajaton suuruus on alati laajeneva. Hän on voittamaton partateränterävä miekka, joka tuhoaa asuriset kuninkaat mahtavalla voimallaan. Alusta asti Krsna toi esille nimensä kunniaa tappamalla Putana-demonin. Hän vapautti kaikki murheesta tuhoamalla Sakatasuran. Hän myös hävitti tuon demonin, joka terrorisoi kolmea maailmaa." Toinen Vrajavasi sanoi: "Aivan kuten kuningas Indra, Nanda Maharajan on täytynyt harjoittaa suurta itsekuria ja tehdä monia hyviä tekoja, saavuttaakseen näin suuren hyveellisyyden. Tuloksena Nanda Baba sai siunauksen, joka salli hänen poikansa päihittää hirmuisia demoneita kuten Putana sekä muut. Ei ole mitään muuta selitystä sille, miksi nämä demonit menettivät henkensä." Koska Vrajavasit pitivät Krsnaa elämänsä rikkautena, iloitsivat he löydettyään pojan turvasta. Poimien Krsnan ylös rakastaville käsivarsilleen he kantoivat hänet Yasodan luokse. Ilmapiiri täyttyi Krsnan pelastumisen iloisista uutisista. Todistaessaan Vrajavasien nautintoa, aaltoilivat autuuden laineet myös Asurarin, Krsnan, demoneiden tuhoajan, mieleen. Katsellessaan Krsnan iloista leikkiä, vanhemmat gopit hymyilivät ja sanoivat: "Hei Bhagavati! Sinä olet palvonnanarvoinen jokaiselle koko maailmassa. Hyvän onnesi ansiosta poikasi on nyt turvassa ja onnellinen." Nämä lohduttavat sanat miellyttivät suuresti Yasodan mieltä. Kun sadepilvet kaatoivat vettä palaneeseen metsään, elämän tuore monimuotoisuus palasi kaunistamaan metsää eleganssillaan ja tyytyväisyydellään. Samoin, Yasoda näytti elinvoimaiselta ja kauniilta saatuaan takaisin rakkaan poikansa. Vaikkakin onnellinen, tunsi Yasoda itsensä levottomaksi ja hämmentyneeksi epätavallisen tapahtuman johdosta. Tässä hämmennyksen tilassa hän sanoi: "Missä
hän on? Missä hän on?" Pitäen myötätuntoisesti huolta Yasodasta, Vrajavasit hitaasti saivat hänet palaamaan tajuihinsa. Tuona hetkenä Yasodan silmät näyttivät aivan kasteiselta lootuskukkaparilta. Hänen nimensä, maineensa ja asemansa päihittää kaiken aineellisessa maailmassa. Herättyään transsista, Yasoda nousi ylös ja hukkui ilon valtamereen katsoessaan täydellisen viehättävää poikaansa. Muut naiset ylistivät Krsna-kumaraa: "Hei Krsna! Hei Krsna!" Kuoleva mies saa uuden elämän ottamalla Sanjivan Rasaa. Samoin Yasoda, joka melkein kuoli erontuskaan, toipui nähtyään rakkaimman poikansa Krsnan. Hänestä tuntui kuin hän olisi saanut takaisin korvaamattoman arvokkaan kadonneen aarteen. Pitäen Krsnaa sylissään, hän rakastavasti katsoi poikaa silmiään räpäyttämättä. Mutta ollessaan vain puolittain tajuissaan, Yasoda ei voinut nauttia Krsnan seuran tuomasta autuudesta. Kun hänen nukkuvat aistinsa heräsivät rakkaan poikansa palvelemisesta, hän sanoi: "Oi kultaseni! Syntymästäsi asti olet aiheuttanut paljon murhetta äidillesi. Tämä ei tietenkään ole sinun vikasi, miten voisinkaan syyttää sinua. Minä olen se, joka jätti sinut ulos ilman suojelusta. Tämä osoittaa sydämeni olevan kuiva kuin puu ja tekee minusta äitisi ainoastaan nimen puolesta. Mutta koska minut tunnetaan äitinäsi, et ole koskaan kohdellut minua kaltoin." "Vaikka tuo demoni kidnappasi sinut, viattomuutesi vuoksi sinä jotenkin karkasit ja palasit. Oi rakkaani! Rakkautesi minuun on ennennäkemätöntä ja yliaistillista. Minua tulisi rankaista vakavan virheeni johdosta." Voimakkaan äidillisen kiintymyksensä johdosta, äiti Yasoda antoi Krsnan imeä rintamaitoaan ja laittoi tämän jälkeen pojan lepäämään. Vaikkakin ilmestyneenä ihmisen muodossa toimiakseen Yasodan poikana, Krsna-kumara on olemassa ikuisesti yliaistillisen autuuden ruumiillistumana.